Kun mies sairastaa...

Tämän postauksen lukeminen suotakoon vain kauniimman sukupuolen edustajille, johtuen tulossa olevasta armottomasta dissauksesta sitä toista kohtaan. Ja ehkä myös niille, joilla on jonkunasteisia anoppiongelmia.

Jokainen nainen (joka on ikinä parisuhteessa ollut) tietää varmasti mitä tapahtuu kun mies sairastuu...

Maailmanloppu. Ydinsota. Hakeutukaa bunkkeriin, älkääkä vaan tulko ulos ennen kuin rintama on taas selvennyt.

Sillä sitähän se pieni nuha, kuumeilu ja kurkkukipu tietää.  Kun olo on niin kamala, että varmasti kuolemaa tekee ja mitään ei pysty tekemään eikä aivot toimi, ruumiista puhumattakaan.

Ensin mies valittaa pari päivää kun olo on huono eikä jaksa tehdä mitään. No se ei nyt kauheesti eroa arkitilanteesta muutenkaan, jolloin koti on kuin pommin jäljiltä ja joka paikassa tavaraa, joka on vaan lopautettu kädestä. Normaalistikin tuo toinen puolisko viettää keskiverrosti jokaisen iltansa sohvalla "rentoutuakseen". Suurin ponnistus on se ruoanlaitto, joka jättää tietysti pommin keittiöön sen yhden nimeltä mainitsemattoman työn raskaan raatajan korjattavaksi. Ja kun ruoka on lautasella, niin sen jälkeen voi hyvillä mielin vajota sohvalle "et voi väittää etten mitään ole tehnyt".

Kun kurkkukipu alkaa niin valitus voimistuu potenssiin x. Särkylääkkeitä popsitaan kuin viimeistä päivää mutta "mikään ei auta kun olo on niin kamala". Lopulta kuume nousee ja sängystä hoipertelee ylös puolikuollut raato, joka ei jaksa kättä nostaa teeveden keittoa varten.

Potilasta tulee passata kaikin mahdollisin tavoin ja pitää huolta, silittää päätä ja antaa kaikki mahdolliset lompsaukset anteeksi.

Ja siis flunssan astehan on miehellä täsmälleen sama, kuin esimerkiksi silloin kun nainen on flunssassa mutta on huonosta olostaan huolimatta siivonnut talon (mies sanoo "kun olet kuitenkin koko päivän kotona, niin voit kai jotain tehdäkin") ja laittanut ruoan valmiiksi (kts. edellinen) ja huolehtinut kymmenen muuta juoksevaa asiaa. Nainen hoitaa itselleen lääkärin ja joko ajaa sinne autolla tai pyörällä, asioi, käy apteekissa ja tulee kaupan kautta kotiin. Siinä missä mies soittaa ÄIDILLEEN ja kysyy, että pitääkö mennä lääkäriin ja jos pitää, niin voisiko äiti tulla ja viedä hänet sinne.

Tässä tapauksessa äiti tulee myös pojan luokse kaupan kautta (koska se nainen on kuitenkin vaan töissä koko päivän, eikä kukaan pidä raukkaparasta huolta!) ja kantaa mukanaan jumalattoman määrän erilaisia nestemäisiä "ruokia", koska potilas ei tietenkään voi kurkkukivun takia syödä oikeaa ruokaa. Lisäksi äiti ostaa jumalattoman kasan c-vitamiinia pitoisia hedelmiä (appelsiineja ja kiivejä), joita mies ei ikinä syö ja nainen ei voi syödä, koska omaa jonkunasteisen allergian. Lisäksi ennestään pullottava teevarasto täydentyy parilla laadulla, koska kaikkihan tietää että kamomillatee on parasta lääkettä. Uuden hunajapurkin (ne ennestään kotona olevat kaksi eivät riittäneet) ja tietysti paketin särkylääkkeitä (joita oli kyllä kotona, mutta ne oli niin taitavasti piilotettuna laatikkoon, ettei mies voinut niitä löytää (vaikka kuinka nainen opasti) ja vaikka nainen oli myös luvannut kiltisti käydä hakemassa uuden paketin tullessaan kotiin).

Normaalistihan äiti-ihminen myös tarjoutuu aina auttamaan vähän kotitöissä, jos ne ovat miehen harteilla mutta kun mies sairastaa ja nainen on töissä, niin on ihan ok, että talossa on entistä sotkuisempaa ja kaikki päivän aikana miehelle tarjoillut juomat yms. on helposti tunnistettavissa likaisista astioista, ruoanjämistä ja ruokailuvälineistä, joita on ympäri olohuonetta ja keittiötä. Jotka nainen luonnollisesti siivoaa sitten kun on kokannut itselleen jotain ruoan tapaista, tultuaan kotiin 13 tuntia sen jälkeen kun lähti aamulla kotoa, varsinkin tietäen että juna-asema odottaa täsmälleen 11 tunnin kuluessa uudelleen.

Kun mies sairastaa..

.. naisella menee hermot. Kaikella rakkaudella, mutta ei siihen flunssaan kyllä kuole.

Hello there Travel Blog Awards!

Sitä aina jotenkin kuvittelee, että eihän tätä blogia kukaan lue :) Mutta joku ihana oli kuitenkin päättänyt ehdottaa tätä epäsäännöllisen säännöllisesti päivittyvää blogia sarjassa "Asuminen ulkomailla". Ja tottahan toki se lämmittää mieltä .. joten saa äänestää!

Yritän ahkeroida "oikean päivityksen" taas luettavaksi tämän viikon aikana. Perjantaita ja viikonloppua odotellessa!

Hullun hommaa

40 tunnin työviikko ja työmatka päivässä 2 tuntia suuntaansa. Joku voi ehkä miettiä, millaista se arki oikeasti on. Seuraavassa siis kuvaus tavallisesta arkipäivästä.

Maanantai

5.00 Herätyskello soi.

Ensimmäisenä vessaan, piilarit silmiin ja suihkun alle. Suihkusta selviydytään 10 minuutissa, jonka jälkeen meikkaan, puen vaatteet päälle ja kuivaan/laitan hiukset. 

5.55 Herätän Justinin ja menen alakertaan.

Alakerrassa kerään edellisenä iltana valmiiksi tehdyt eväät jääkaapista ja pakkaan laukun. Yritän keksiä joka päivälle mukaan jonkun lounaan, salaatin tai edellisen päivän ruoan jämät. Lisäksi otan mukaan aamupalaksi yhden leivän ja ensimmäiselle tauolle myöskin voileivän. Päivästä riippuen saatan ottaa mukaan myös aamupalaksi kreikkalaisen jogurtin. Lisäksi banaanin, omenan ja satunnaisesti jotain muuta hedelmää. Laukusta löytyy myös aina vesipullo ja aika usein myös termosmuki, jonka täytän aamuisin teellä. Iltapäivää varten (ja varsinkin junamatka kotiin) laukussa on myös pieni rasia rusinoita ja pussi tavallista pähkinäsekoitusta. Usein aamuisin myös avustan Justinia sen aamutoimissa, laitan esimerkiksi kahvin tai katan pöydän. Myös Sparksin ruokin aamuisin ja vaihdan juomaveden.

6.15 Lähtö kotoa.

Takki niskaan ja kengät jalkaan. Tarkistus että laukussa on työpaikan kulkulätkä ja takin taskussa matkakortti. Lisäksi auton avaimet ja kotiavaimet. Ajan autolla asemalle, matka kestää noin 6-7 minuuttia. Kuuteen minuuttiin saa jo vähän kaasutella ja joka aamu kiroan tiellä olevia hidasteita ja väistämisvelvollisuutta oikealta tulevia kohtaan. Mutta joka tapauksessa asema on lähellä ja autolla sinne pääsee nopeasti. Meidän Etten-Leurin asemalla on ilmaiset pysäköintipaikat ja aika vakiintuneesti parkkeeraan joka aamu samalle paikalle. Kun tulee asemalle ennen klo 7 joka aamu, niin on paikkoja joista valita.

6.30 Juna tulee Roosendaalista, pysähtyy Etten-Leurissa ja matkaa Bredaan. 

Bredasta matka jatkuu kohti Zwollea, jos jäisin istumaan junan kyytiin, niin matkustaisin paikkaan nimeltä ’s-Hertogenbosch (Den Bosch) ja siellä vaihtaisin toiseen junaan, joka matkaisi kohti Almerea (Utrechtin kautta Amsterdamiin).  Matka Den Boschin kautta kestää 30 minuuttia pidempään, mutta muutaman kerran viikossa tulee sekin istuttua. Joskus aamuisin sen takia että matkustus on rauhallisempaa (vain yksi vaihto) ja iltaisin sen takia, että myöhästyn sopivasti junasta, jolla pääsisin nopeammin kotiin.

6.40 Juna saapuu Bredaan, raiteelle 3.

Intercity Direct (aiemmalta nimeltään Fyra) lähtee raiteelta 5. Bredan asemaa remontoidaan tällä hetkellä, joten osa raiteista on suljettuina ja muutoksia lähtölaitureissa tapahtuu usein. Intercity Direct on juna, joka kulkee hispeed raiteella, eli samalla raiteella jolla Thalys liikuu. Intercity Direct kulkee Bredasta Rotterdamin kautta Schipholille ja sieltä Amsterdamiin. Ei siis pysähdy välissä olevilla asemilla ja kulkee suuremmalla nopeudella kuin tavalliset junat. Bredasta Rotterdamiin pääsee 25 minuutissa ja Schipholille 53 minuutissa. Edellyttäen siis tietysti että juna ajaa ajallaan ja että kaikki menee hyvin. Viidestä päivästä viikossa yleensä noin yhtenä päivänä kaikki junat on ajallaan, ilman minkäänlaisia myöhästymisiä. Yleensä myöhästymiset ovat kaikkea väliltä 5-30 minuuttia. Intercity Direct junalla kulkemiseen tarvitsee Rotterdamin ja Schipholin välillä lisälipun, eli normaalin junalipun lisäksi pitää maksaa ekstraa.

6.57 Intercity Direct lähtee Bredan asemalta.

Junassa syön nopeasti voileivän, luen ehkä asemalta napatun Metron tai Sp!tsin tai ehkä selaan puhelimella läpi blogeja tai Iltasanomia. Suljen silmät ja torkun yleensä Hoofdorpiin asti, joka on siis asema juuri ennen Schipholia. Havahdun yleensä Rotterdamin kohdalla kun juna tulvahtaa täyteen ihmisiä.

7.50 Jään Schipholilla junan kyydistä pois.

Seuraava juna lähtee samalta raiteelta, vaihtoaikaa on 8 minuuttia. Se juna on lähes aina ajallaan. On hassua kuinka melkein joka aamu näkee samat ihmiset. Yksikin nainen matkustaa aina samalla junalla Bredasta Schipholille ja vaihtaa vielä samaan junaan, mutta vaikka aivan varmasti tunnistaa että kuljetaan joka päivä samalla junalla, niin ei ole kertaakaan hymyillyt tai edes nyökännyt. Hyvin epähollantilaista.

8.09 Juna saapuu Amsterdam Sloterdijk asemalle.

Kävelen yleensä asemalta toimistolle. Matkaa on vajaa kilometri ja se taittuu reilussa 10 minuutissa. Yleensä iltapäivisin tasan kymmenessä, kun puolijuoksua kiidän asemalle etten myöhästyisi junasta ja aamuisin saattaa vierähtää 15, kun menen mieluummin omaan tahtiin. Joskus jos ratikka on sopivasti asemalla, niin hyppään sen kyytiin. Varsinkaan sateessa tai jos olen jo melkein myöhässä töistä. Pari pysäkinväliä hurahtaa 4 minuutissa, joten jos ratikka on jo pysäkillä, niin sen avulla voittaa helposti 10 minuuttia. Matka maksaa reilun 1 euron matkakortilla, mutta toisinaan se on sen arvoista.

8.30 Toimistolla

Meillä on flex seating toimistolla, joten omia työpöytiä ei ole. Käytännössä porukka kuitenkin istuu lähes samoilla paikoilla joka päivä. Meidän toimisto on neljässä eri kerroksessa ja oma osasto kolmannessa. Oma osastoni on siis Nordic, sen lisäksi samassa kerroksessa on ranskalaiset, espanjalaiset, portugalilaiset yms. ja trade support kokonaisuudessaan. Flex seatingista johtuen pöydille ei saa ikinä jättää omia tavaroita, joten jokaisella on oma lokero, jossa työhön liittyviä tavaroita säilytetään. Myöskään takkeja ei saa ripustaa tuolin selkänojalle, vaan se pitää laittaa lokeroon tai naulakkoon kahvinurkkaukseen. Kahvinurkkauksia on jokaisessa kerroksessa kaksi. Siellä on 1-2 kahviautomaattia ja vesiautomaatti. Kopiokone/printteri/skanneri yms. Toisella puolella kahvinurkkauksessa on lisäksi jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Syöminen ja juominen muista kuin suljetuista kupeista/pulloista on kielletty. Syödä voi oman kerroksen taukohuoneessa, mutta vain kylmiä ruokia. Jos haluaa syödä lämmintä ruokaa/lämmittää mukanaan tuomansa ruoan, pitää mennä pohjakerroksessa sijaitsevaan ravintolaan.

8.40 Työt

Ensimmäiseksi avaan aina tietokoneen ja kaikki päivän aikana tarvittavat ohjelmat. Kirjaudun sisälle järjestelmään ja tarkistan päivän aikataulun. Meillä on minuuttiaikataulu ja sitä pitää noudattaa, muuten tulee heti satikutia. Aamulla on 15 minuutin kahvitauko ja iltapäivällä toinen 15 minuuttia. Lounastauko on 30 minuuttia, mutta koska se ei sisälly työpäivään, päivän pituus on joka päivä 8,5 tuntia.

17.10 Työpäivä päättyy

Meillä on käytössä flex systeemi, jonka avulla omia työaikoja voi säädellä 15 minuutin marginaalilla. Joka tosin ei päde aamun ensimmäiseen tai illan viimeiseen vuoroon. Ensimmäinen vuoro on 8-16.30 ja viimeinen 9.30-18. Tosin aina et pääse lähtemään silloin kun työvuoro päättyy, jos sattuu case olemaan kesken. Ylitöistä maksetaan ne, jotka menee 15 minuutin yli ja jotka on raportoitu asianmukaisesti. Päivän päätteeksi pitää totta kai aina tyhjentää oma pöytä ja viedä kaikki tavarat omaan lokeroon.

Juna, jolla olen aikaisemmin kotona, lähtee asemalta 17.19 tai 17.49. Riippuu siis mihin aikaan oikeasti pääsen lähtemään toimistolta, että moneltako olen kotona. Jos ehdin 17.19 junaan ja vaihtoyhteydet pelaa, ja junat on muuten ajallaan, niin olen Etten-Leurin asemalla klo 19. Jos tuo juna ei onnistu, niin voin ottaa junan 17.29 tai 17.49 ja olla kotona 19.30. Tottakai myöhemmissä työvuoroissa samat säännöt pelaa, eli jos olen viimeisessä vuorossa, niin pahimmillaan olen kotona vasta 20.30. 

Työpaikalla ei suvaita minkäänlaisia myöhästymisiä ja selitykseksi ei kelpaa, että juna oli myöhässä tai että se ei kulkenut ollenkaan. Kuulemma on jokaisen omalla vastuulla olla ajoissa työpaikalla. (Miten se toimii käytännössä jos istuu junassa klo 6.30, ollakseen töissä klo 8.45 mutta juna teknisen vian takia on paikallaan 40 minuuttia, on mulle edelleen täysi arvoitus. Mutta siis totta kai se on mun vika.) Joten käytännössä joka aamu lähden reilusti ajoissa, varaten nimenomaan aikaa niille lähes jokapäiväisille junien myöhästymisille.

17.35 Schipholilla

Jos junaan ehtiminen onnistuu, niin vaihto on jälleen Schipholilla. Ruuhka-aikaan koko kenttä on täynnä ihmisiä, raiteista puhumattakaan. Useimmiten juna, joka siis tulee Amsterdamista, on täynnä jo asemalle saapuessaan ja istumapaikan saamiseksi tarvitaan ripaus onnea ja paljon kyynärpäitä. Onnea siten, että on riittävän lähellä ovea junan pysähtyessä ja paljon kyynärpäitä, sillä jokainen tunkee kuin hullu oviaukosta sisälle. Inhoan sitä päivittäin yhtä paljon. Usein myös päädyn istumaan junien välitiloihin, eli siis siihen missä ulko-ovet ovat. Vähemmän mukavaa ja hemmetin meluisaa, mutta silti parempi vaihtoehto kuin seistä sardiinipurkissa haisevien ihmisten keskellä Rotterdamiin asti. Rotterdamissa kun juna aina tyhjenee ja tilaa Bredaan asti kulkeville on reilusti.

19.00 Etten-Leur

Tässä kohtaa iskee aina helpotus.. Ihanaa, vihdoinkin kotiin! Jumalattoman väsyneenä totta kai joka hemmetin päivä. Kotona on yleensä ruoka valmiina, joko niin että syödään yhdessä tai Justin on jo syönyt, ja sitten syön yksin. Ruoan jälkeen on pakko tehdä lounas ja voileivät seuraavalle päivälle valmiiksi. Joskus myös tiskata tai ainakin raivata keittiö. Yleensä kello on helposti lähempänä puoli yhdeksää, ennen kuin on hetki aikaa istahtaa sohvalle. 

21-22 Sohvalla

Yritän yleensä viettää vähän aikaa sohvalla ja jotenkin myös antaa Justinille aikaa. Mutta viimeistään kymmeneltä on jo pakko könytä yläkertaan ja mennä nukkumaan. Vähäiset yöunet kun tekee päivistä vielä hankalampia.

Sama ruljanssi jatkuu siis viitenä päivänä viikossa ja nyt parin kuukauden jälkeen olen saanut aikalailla tarpeekseni. Kyllähän tästä niin monet ihmiset varoittivat, mutta alkuhuumassa työ tuntui niin ihanalta, että sen eteen oli valmis vähän kärsimäänkin. Nyt kun työstä on karissut ilo, niin en näe mitään järkeä jatkaa. Ja ei ihme, jos parisuhde rupeaa kärsimään, kun olen aina väsynyt ja ikinä ei ole kunnolla aikaa toiselle.

Mutta kuten todettu, tähän tulee nyt muutos. Vielä 5 viikkoa ja sitten tämäkin kokemus on ohi. Kaikki peukut pystyyn, että jäljellä olevat viikot hurahtaa ohi nopeasti.  

Ajan kanssa

Sydämellinen kiitos kaikille kommenttia ja viestejä laittaneille. Ja tottakai myös niille lukijoille, jotka eivät ole ehkä rohjenneet kommentoida, mutta ovat kuitenkin lämmöllä ajatelleet.

Täällä menee tällä hetkellä ihan ok. Tottakai tilanne on edelleen akuutti, mutta perjantaina käydyn keskustelun jälkeen, ollaan molemmat Justinin kanssa sitä mieltä että halutaan jatkaa yhdessä ja korjata tilanne. Mulla itsellänihän ei siitä juuri ollut epäilystä, mutta Justinilla kyllä. Hän aikansa asiaa pohdittuaan totesi kuitenkin, että tämä meidän suhde (ja minä) on sitä mitä hän haluaa. Tilanne pystytään korjaamaan, mutta totta kai se vaatii aikaa ja (ulkopuolistakin) apua. Tehdään yhdessä tarvittavia muutoksia ja molemmat myös omalta osaltaan.

Irtisanouduin töistä eilen. Olivat yllättävän ymmärtäväisiä ja harmittelivat tilannetta, koska kuulemma mun suorittaminen töissä on ollut kiitettävää. Mutta totta kai parisuhde ja meidän molempien hyvinvointi menee elämän prioriteettilistalla töiden ohitse. Viimeinen työpäivä on sitten 28.2.

Mulla oireilee kroppa tällä hetkellä tähän koko tilanteeseen. Olo on kipeä ja kuumeinen, jotain ihme tulehduksia. Eilen kävin lääkärillä ja sainkin jotain salvaa jatkuvan kutinan helpottamiseksi. Tänään kävin vielä viemässä pissapurkin sinne, mutta vielä en ole saanut vastausta, oliko siellä jotain ihmeellistä nähtävää. Eilen olin siis töissä vain 3,5 tuntia kun piti lähteä sinne lääkäriin ajoissa. Tänään aamun labrahommien ja muuten tämän kökön olon takia olen kotona. Ilmoittauduin myös huomiseksi sairaaksi. En näe mitään järkeä mennä töihin, jos olo on tällainen. Työntekokin olisi vaan puolinaista, kun ei energia riitä keskittymiseen. Ehkä siis asiakkaiden ja työkavereidenkin kannalta parempi, etten ole siellä. Oma supervisor on ollut suhteellisen ymmärtäväinen, ymmärtää oman kropan oireilun johtuvan osittain myös tästä kotitilanteesta, mutta muutenhan tuolla firmassa ei hyväksytä poissaoloja.

Vielä töihin liittyen, olen tässä hiljakseen taas lähetellyt hakemuksia eri paikkoihin ja sain kutsun yhteen haastatteluun. Reilun viikon päästä maanantaina (onneksi oli vapaapäivä sovittuna)  on ensimmäinen ”tutustumiskeskustelu”, mua huvitti kun ne ei voineet suoraan sanoa että haastattelu :) Hollantilaiset… obviously. Mutta uusista töistä lisää joskus myöhemmin, kun ne on ajankohtaisia ja uutiset aiheellisia.

Vaikka tämä on tällä hetkellä tällaista oman pään sisällä rämpimistä ja kaikki aika meneekin ns. yhteisen ajan pyhittämiselle, niin arvostan sitä kuinka paljon positiivisia viestejä ja kannustuksia olen saanut, ja että kaikki täällä lähellä asuvat ovat tarjonneet mahdollisuutta tavata ja keskustella. Kiitos, tartun aivan varmasti vielä tarjoukseen! Kyllä tämä tästä, toivoa ja aikaa on.. 

Source

Myllerrys

Myllerrystä. Sana joka on pyörinyt päässä jo hetken aikaa. Kuvaa hyvin sitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu. Elämä on yhtä myllerrystä. Ja asiat ei ole kovinkaan hyvin tällä hetkellä.

Meidän parisuhde voi todella huonosti. Itselleni tosin se selvisi vasta viikko sitten, mutta J on paininut tämän asian kanssa oman päänsä sisällä jo yli kuukauden päivät. Tein ilmeisesti väärän valinnan hakemalla tätä työtä, sillä se saattaa nyt kostautua 5 vuoden parisuhteen menetyksellä. Älytöntä eikö.

Eihän tästä pelkästään työpaikkaa tietenkään voi syyttää. Mutta ilmeisesti kuitenkin se, että olen töiden takia poissa kotoa yli 60 tuntia viikossa, on ollut lähtökohtana ongelmille. Ei ole ollut tarpeeksi aikaa parisuhteen hoitamiselle ja sille, että olisin pystynyt antamaan toiselle niin paljon aikaa ja huomiota kuin hän tarvitsisi. Se vähäinen aika mikä on ollut, on mennyt siihen kuuluisan arjen pyörittämiseen. Olin kuitenkin ajatellut että meillä menee ihan hyvin. Tehdään molemmat paljon töitä, mutta ei tilanne tällaisena loputtomiin jatku. Kun jonkun aikaa jaksetaan molemmat pinnistellä, niin tilanne muuttuu pian parempaan suuntaan. 

Tilanne on kuitenkin päässyt huomattavasti vakavammaksi ja ihan itseni huomaamatta. Viime perjantaina sain tietää todella paljon rumia faktoja parisuhteemme nykyisestä tilasta ja tilanne on lohduton. Niin monen asian tulee muuttua ja myös ulkopuolisen apua tarvitaan. Molemmat meistä tietää, että mikään asia ei kuitenkaan muutu päivässä tai viikossa. Kysymys tällä hetkellä onkin, että kestääkö tämä suhde sitä, että asioille annetaan aikaa korjaantua ja muuttua.

Tällä hetkellä meille on epäselvää kuinka edes jakaa tätä arkea yhdessä. Pitäisikö olla niin kuin se iso vaaleanpunainen elefantti ei olisikaan olohuoneessa ja olla niin kuin aina ennenkin? Vai pitäisikö asua kuin kämppiksinä, molemmat huolehtii enemmän omista asioistaan kuin yhteisistä? Molemmat on vihaisia, turhautuneita ja surullisia. Tosin eri syistä kuitenkin. 

Ymmärrän että tässä koko kriisissä suurta osaa näyttelee J:n jo aiemminkin esiintyneet mielenterveysongelmat. Siihen tarvitaan jälleen ulkopuolista apua ja ensimmäinen askel sitä kohti on jo otettu. Ymmärrän (tavallaan) että J tarvitsee ensin selvittää ja saada apua omiin, akuutteihin ongelmiinsa ennen kuin hän pystyy edes keskittymään meidän parisuhteen eheyttämiseen. Mutta kuten ystäväni Tuulia sanoi, meitä on kuitenkin tässä suhteessa kaksi. Ja tällä hetkellä oma oloni on kuin käytetyllä rievulla, joka on viskattu nurkkaan ja joka nostetaan sieltä sitten vasta esiin, kun taas tarvitaan. 

Vaikka J ei olekaan enää varma omista tunteistaan tai meidän parisuhteesta, niin mulle on kuitenkin selvää, etten halua heittää tätä hukkaan. En halua enkä pysty luopumaan niistä haaveista, joita ollaan yhdessä rakennettu. Rakastan liikaa ja aikalailla ehdoitta. 

Olen valmis muutoksiin, yhden asian olen jo aloittanut ja toinen tapahtuu ensi viikolla kun irtisanoudun tuosta työpaikasta. Mutta kuten mikään asia ei tapahdu yhdessä yössä, niin myös työsopimuksen hienoista pykälistä johtuen, olen vielä sidottu tuohon työpaikkaan helmikuun loppuun asti. 6 viikkoa siis vielä. 

Yritän selviytyä päivä ja hetki kerrallaan, niillä avuilla joita mulla tällä hetkellä on. En halua jakaa ongelmiani kaikkien kanssa ja varsinkin niille kaikkein rakkaimmille kertominen on kaikkein vaikeinta. Koska murehdin itse jo niin paljon, en halua muiden tekevän sitä puolestani. En halua huolestuttaa perhettä Suomessa, ennen kuin on pakko. Toisin sanoen voin jakaa nämä parisuhdeongelmat vasta sitten äitini kanssa, kun tilanne on joko-tai. Kai on pakko kertoa viimeistään siinä vaiheessa, jos pikainen asunnontarve iskee Suomessa.

Yritän jaksaa luottaa siihen, että tilanne selviää vielä. Luottamus on kuitenkin asia, joka on tällä hetkellä monen asian suhteen kortilla. Eikä kaikkein vähiten itseluottamus. Mutta ehkä se on sitten se suomalainen sisu, joka ajaa eteenpäin. Peräänantamattomuus ja vahva usko siihen, että ei mitään tapahdu ainakaan luovuttamalla. Ja niinhän ne aina sanoo.. 

Source

Ihana arki, osa: Jääkaappi

Viimeksi oli puhetta, että elämässä ei tapahdu mitään muuta kuin kiireistä perusarkea. Joten härkää sarvista ja sitä itseään myös tänne. Marraskuussa (kyllä, näin kauan kesti ennen kuin sain sen tänne asti) bongasin tällaisen haasteen Puutalobabysta ja ajattelin, että tuo olisi hauska toteuttaa itsekin.

Aiemminkin olen täällä kertonut, että meillä tehdään ruokaostokset kerran viikkoon, nykyään aina lauantaisin. Itse en ikinä käy viikolla kaupassa, tai korkeintaan rautatieaseman minimarketissa hakemassa lounaseväitä jos kotona ei ole kaapissa mikään houkutellut. Justin käy todella harvoin viikolla, ainoastaan jos tarvitaan kipeästi jotain. Nykyään meidän huushollin kokkailutkin on 99% Justinin harteilla, aikaisemman 85% sijaan. Tässä arjessa en ehdi viikolla ikinä tekemään ruokaa, koska en ole ikinä ensimmäisenä kotona. Yleensä ruoka odottaa aina valmiina kun tulen tai jos ollaan molemmat myöhässä, niin sitten haetaan jotain. Tosin tein (tyypillisen) vakaan päätöksen, että nyt on ruokavalio taas tarkkailun alla :D Kauheaa, kuinka joulun aikaan tulee syötyä niin paljon ja ihan liikaa kaikkia herkkuja. Olo on lievästi sanottuna turpea. Josko se tästä vähän kesään mennessä laskisi :P

Seuraavassa kuitenkin kurkistus meidän jääkaappiin. Kuvat taitaa olla reilun viikon takaa, ensin ennen kauppareissua ja sitten kauppareissun jälkeen. Normaalitilanteessa ennen kauppareissua jääkaappi on yleensä tyhjempi kuin näissä kuvissa. Nyt joulusta ja Justinin 2 viikon lomasta johtuen meillä oli enemmän ruokaa kaapissa kuin yleensä. Vaikka ei se kyllä ikinä tyhjä ole :) Voisi joskus huvikseen kokeilla, kuinka kauan voitaisiin elellä ilman kaupassakäyntiä kaikkien pakastimessa ja kuiva"kaapissa" (meillä on kylläkin vetolaatikot) olevien ruoka-aineiden avulla. Ensimmäisenä tottakai loppuisi vihreät ja muut tuoreet, mutta aika kauan perussafkaa saisi väsäiltyä.

Jääkaapin ovi on aina melko täynnä

Koskenlaskijaa ostin Rotterdamin merimieskirkolta törkeään hintaan, ajatuksena oli tehdä lohikeittoa mutta Justin ei ole toistaiseksi innostunut ajatuksesta. Pitää varmaan tehdä ihan itselle kattilallinen ja syödä sitä 3 päivää... Lisäksi voita, pestoa, mascarponejuustoa, sambal chilitahnaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja.

Hollantilaiset rakastaa kaikkia kastikkeita ja sooseja! Löytyy siis ketsuppia, bbq-kastiketta, valkosipulikastiketta, sinappia, majoneesia (tietysti!), remouladesoosia kalan kanssa ja tuo pussi on juustoraastetta. Tällä viikolla ostin myös salaatinkastiketta jonon jatkoksi :D

Pullomargariinia, kahvimaitoa, mansikkaomenasosetta, kirsikkatomaatteja ja Sparksin ruokaa suljetussa rasiassa. Neiti syö vain puoli pussia kerrallaan ja noita pusseja on mahdotona säilyttää jotenkin siististi ilman tuota rasiaa.

Vettä, viiniä, colaa, tuoremehua ja kivennäisvettä.

Justinin maidot edessä, oma laktoositon takana (käytetään lähinnä ruoanlaittoon), joulun Baileys, kermavaahtoa, mehutiivistettä, luumuhilloa ja Justinin Danio/Danonet etualalla. Mun kreikkalaiset jogurtit takana ja lisäksi creme frecheä.

Tokalla hyllyllä yleensä leivän päälle laitettavat, rasiassa kinkkua yms. Joskus myös juustoa. Takana suolakurkkuja kahta sorttia. Lisäksi hilloa ja hillopurkin takana lisää kirsikkatomaatteja. Leikkelerasian päällä suolattua voita ja hillopurkin vieressä margariinia. Margariinirasian päällä uuden vuoden munasalaatti.

Rasia tuorepastaa ja sen päällä pötkö salamia. Suljetussa rasiassa juustot, jotka jäi joululta.

Seuraavalta hyllyltä löytyy kalkkunasuikaleita, pekonikuutioita, curryketsuppia, viinirypäleitä ja lisää kastiketta, tämä ranskanperunoille. Lisäksi pussi juustokuutioita, jotka Justin osti vahingossa kun ymmärsi väärin mitä olin kirjoittanut kauppalistaan. Mietin edelleen mihin saan noi kuutiot tungettua. Alapuolella olevalla hyllyllä pari olutta, yksi "siideri", kuoharipullo ja vielä yksi kastke, tämä hunajasinappi.

Vihanneslaatikosta löytyy aina omenoita ja paprikaa. Lähes aina myös porkkanoita. Kuten huomasitte niin kirsikkatomaatteja on myös aina, mutta harvemmin vihanneslaatikossa. Kurkku on vähän eksynyt vieras. Jos tulee talvella ostettua, niin lähes puolet jää aina syömättä.

Koko komeudessaan.

Yläkerran jääkaapissa olemme keskittyneet juomapuoleen. Punakorkkiset alahyllyllä on 0,5l kivennäisvesipulloja. Juon noita mieluummin kuin 1,5l jotka väljähtyy niin nopeasti. Onneksi meillä kierrätetään muoviroskat..

Myös yläkerrasta.

Kaupassakäynnin jälkeen...

Lisää kreikkalaista jogurttia. Lisäyksenä vatkattavaa kermavaahtoa ja ruokakermaa. Ja vielä yksi uuden vuoden munasalaatti.

Lisää juustoa.. chilituorejuustoa, sinihomejuustoa ja mozzarellaa. Lisäksi takana Gooood Energy energiajuomia.

Kalafilettä, maustettuja possunsuikaleita, paljon juustoraastetta ja sieniä.

Lisäyksenä salaattia ja kevätsipulia. Lisää paprikaa ja kirsikkatomaatteja!

Täynnä!