Hollannin kielen opiskelu

Yksi asia, joka jäi eilen mainitsematta uuden vuoden lupausten listalta.. hollannin kielen opiskelu tulevan vuoden aikana.

En osaa tarkkaan määritellä mikä on se taso, jolla tällä hetkellä olen. Pitäisi varmaan mennä tasotestiin ja valita sen mukaan sitten joku kurssi. Ongelmana on lähinnä, että kaikki hyvätasoiset kurssit/opettajat maksaa melko paljon. Ja nyt kun ei ole työtä, niin aikaa kyllä olisi opiskella, mutta ei rahaa irrottaa montaa sataa euroa opiskeluun.

Ensimmäisen kerran opiskelin hollantia vuonna 2008 Naardenin volksuniversiteitissa eli kansalaisopistossa. Kyseessä oli aloittelijoille tarkoitettu kurssi ja samalla kurssilla oli myös paljon muita au paireja. Jaksoin muistaakseni käydä siellä muutaman kuukauden ennen kuin totesin ettei siitä oikeasti ole mitään hyötyä. Ongelmana kansalaisopistoissa on, että opettajat ovat hollanninkielisiä opettajia, jotka eivät ole useimmiten tottuneet opettamaan ulkomaalaisia. On mahdotonta oppia "hauki on kala" -menetelmällä jos ei ymmärrä. Kansalaisopistojen ryhmissä on myös ongelmana ryhmien suuruus ja se, että ihmiset oppivat asiat eri tahtiin. Myös opiskelutahti on oikeaan oppimiseen liian hidasta, kerran viikossa 1,5-2h kerrallaan. Opoimista ei myöskään edistänyt se, että olin au pairina suomalaisille lapsille, joiden kielitaitoa piti pitää yllä puhumalla suomea.

Kuva

 Vuonna 2009 opiskelin kieltä itsenäisesti. Opettelemalla sanoja, verbien taivutuksia yms. netistä sekä vanhasta oppikirjasta, jonka sain lainaan Justinin sedältä. Syksyllä 2009 tapasin kerran viikossa hollantilaisen pojan kanssa, joka oli yliopistossa vaihto-opiskelijana. Hän opetti minulle hollantia ja minä hänelle suomea. Totesin, että en osaa opettaa kellekään kieltä. Voin vain sanoa mikä on oikein tai väärin, mutta en osaa selittää miksi. En itsekään saanut tuosta "opetuksesta" kauheasti irti, koska ei ollut minkäänlaisia selkeitä raameja minkä mukaan opiskella.

Keväästä 2010 syksyyn 2011 asuin Hollannissa ja kieli tavallaan tarttui jo olemassa olevaan pohjaan. Syksyllä 2010 menin uudestaan kansalaisopistoon, tällä kertaa Bredan volksuniversiteitiin. Menin uudestaan alkeiskurssille, joka oli virhe. Muutaman vuoden aikana kieli oli jo tarttunut sen verran, että oli mielettömän turhauttavaa istua ja kuunnella kun muut opettelevat sanomaan nimeään hollanniksi. Periaatteessa se, mihin tarvitsisin opetusta alkeista lähtien on kielioppi ja kirjoittaminen, mutta siihen ei yleensä juurikaan panosteta kansalaisopistojen alkeiskursseilla. Enemmänkin kielen käyttämiseen arjessa ja vähän itsestä kertomiseen, jonka hallitsen jo sujuvasti. Silloin ei valitettavasti ollut mahdollisuutta siirtyä opiskelemaan kieltä 2.tason kurssille, koska kaikki kurssit olivat täynnä. Lopetin siis kesken.

Keväällä 2011 sain puutteellisella kielitaidollani töitä Bredan Ikeasta. Silloin oli pakko puhua hollantia ja yrittää saada itsensä ymmärretyksi. Useimmat työkavereista eivät millään tavalla huomioineet sitä, että olen ulkomaalainen. Tavallaan tietysti erittäin hyvä asia, mutta kyllä olisi muutaman kerran tehnyt mieli sanoa, että en muuten ymmärtänyt kuin sanan sieltä ja toisen täältä.

Kieli kyllä tarttuu kun se on jatkuvasti läsnä omassa arjessa ja elinympäristössä. Puhun melko sujuvasti jo ja pärjään tavallisissa tilanteissa. Justinin kanssa puhutaan puoliksi englantia ja puoliksi hollantia, useimmiten aikamoista sekametelisoppaa siis. Mutta ollaan totuttu siihen ja se tulee luontevasti. Useimmitenhan sanotaan, että kahden kielen rinnakkain ja sekaisin käyttäminen ei ole hyväksi, koska taidot molemmissa tulee vajavaisiksi. Todennäköisesti totta, mutta on vaikeaa päästää irti tavasta, jolla on tottunut kommunikoimaan.

Kuva

 Eniten ongelmia on kieliopissa ja kirjoittamisessa. Puhuminen ja lukeminen sujuu paremmin. Myös sanavarastoa pitäisi laajentaa jatkuvasti. Huomasin sen hyvin kun kirjoitin eilen avointa työhakemusta ja CV:tä. Oma sanavarasto on edelleen hyvin suppea, joten kieli ei ole millään tavalla rikasta. Sain hyvää palautetta ja korjatun version hakemuksestani yhdeltä tutulta, nyt on ehkä jotain mahdollisuuksia että hakemus edes luetaan, eikä heitetä suoraan roskiin :)

Tilasin itselleni pariksi kuukaudeksi hollanninkielisen naisten viikkolehden, nimeltä Vriendin. Tyyliltään samaa kuin Anna tai Menaiset. Olen ostanut muutamia irtonumeroita ja uskon, että lukemisesta ei ainakaan voi olla haittaa kielen oppimiselle.Vielä kun saisi itsestään niin paljon irti, että kirjoittaisi jokaisen tuntemattoman sanan ylös ja kääntäisi sen.. sanavarasto karttuisi ehkä vielä nopeampaa :)

Lisävaihtoehto, jolla kieltä voisi myös ruveta harjoittamaan lisää, on palata vanhojen oppikirjojen äärelle. Edelleen on tallessa hollannin alkeiskurssin kirjat, joista olen oikeasti opiskellut vain muutaman ensimmäisen kappaleen. Pitää siis ottaa niskasta kiinni ja tehdä päiväjärjestys, johon kuuluu joka päivä muutama tunti hollannin opiskelua. Jos saisin nuo kirjat kahlattua läpi, niin voisi harkita seuraavan tason kirjojen hankkimista. Jos jollain on ylimääräisiä, niin otan mielihyvin vastaan ;)

Kuva

Paras vaihtoehto olisi tietysti sinne oikealle kurssille meneminen, pitää varmaan yrittää löytää jotain vaihtoehtoja ja katsoa paljonko sellainen maksaisi. Justinin äiti saattaisi jopa lainata rahat, jos löytyisi sopiva kurssi. Anne yrittää kyllä kaikin tavoin auttaa kielen oppimisessa ja työpaikan löytämisessä, mutta useimmiten hössääminen on sitä luokkaa, että en meinaa jaksaa. Joskus liika yrittäminenkin on pahasta. Tai sitten vaan suomalainen juntturaluonne haraa vastaan ;)

Mutta tuskin kukaan voi kieltää kielen oppimisen tärkeyttä. Jos tässä maassa haluaa asua ja löytää töitä, ylipäätänsä pärjätä arjessa, niin kielen oppimisesta on apua. Varsinkin kun en asu suuressa kaupungissa, jossa ulkomaalaisia on paljon enemmän. Amsterdamissa, Rotterdamissa tai Haagissa kukaan ei ihmettele, jos ei puhu hollantia. Jopa Breda on kansainvälisempi kuin Etten-Leur, siellä on totuttu kansainvälisiin opiskelijoihin ja koska monissa paikoissa on opiskelijoita töissä, niin palveluakin on helppo saada englanniksi. Tässä pienessä kyläpahaisessa taas ei olla niin totuttu ulkomaalaisiin.

 Muistan alkuaikoina, jolloin en itse vielä puhunut juurikaan hollantia, kuinka kaikki katsoivat lähinnä kieroon kun sanoin, että en osaa kieltä. Myöskään Justinin sukulaisten ei ollut sitä helppo niellä, vaikka suvussa on muillakin ulkomaalaisia puolisoita. Justinin sedän (ex)poikaystävä on Kiinasta ja Justinin serkun kihlattu Brasiliasta. Tottakai myös he ovat opiskelleet hollannin kielen. Nykyään saan sukulaisilta jo positiivista palautetta siitä, kuinka olen oppinut melko nopeasti puhumaan hollantia.

Hyvää viikonloppua! Fijne weekend!