Kun herää yhtenä aamuna kolmelta, menee nukkumaan joskus vähän ennen yhdeksää, niin onko ihme että herää yössä kaksi kertaa ja viideltä ei todellakaan enää nukuta?
Mihin katosi rytmi ja ennen kaikkea pitkät aamut? Pohjolan yöttömään yöhön? Tosin oli täälläkin yhdeltä yöllä pimeää!
Luin opaskirjasta että saksalla ei kannata yrittää saada palvelua. Vaikka suurin osa tanskalaisista on opiskellut joskus saksaa koulussa ja maat on naapureita, niin asiakasta, joka aloittaa puhumalla saksaa niin katsotaan vähintään kieroon jossei nyt ihan kokonaan dissata röyhkeäksi.
Onneksi ei meille mikään ongelma, englanti kun tulee automaattisesti :)
Eilen italialaisessa ravintolassa ei ollut ollenkaan menua saatavilla muuten kuin tanskaksi. On jännä kuinka pään sisällä (hyvin piilossa) oleva ruotsi ja osittain ehkä hollantikin auttaa ymmärtämään tekstejä. Kyllä siinä ruokalistassakin tosin käännösapua tarvittiin. En olis meinaan ihan heti arvannut että ne sanat tarkoittavat jauhelihaa ja sipulia!
Ruokailun jälkeen käveltiin vielä kauppaan. Ei sillä että olisi jotain tarvittu mutta enemmänkin siksi että ulkomailla ruokakauppojen valikoimien tutkiminen on huippua. Tanskassa ainakin tämä kauppa noudatti suomalaisten supermarkettien valikoimaa. Iloisesti samassa kaupassa vaatteet, elintarvikkeet, juomat, kosmetiikka, eräretkitamineet ja elektroniikkaakin tais löytyä. Kaikkien elintarvikkeiden kohdalla valikoima kymmenen kertaa suurempi kuin Hollannissa.
Edellä mainitun lisäksi tunnetta "kotimatkasta" eli matkalla kotiin :D lisää se että täällä on hirmu suuri määrä suomalaisia tuotteita, ainakin karkkiosastolla! Hyllyt vilisee Fazeria ja Suomessa tehtyjä lakritseja ja salmiakkeja! Täydellistä kunnon suolainen salmiakin himoitsijalle. Myös hirveän monissa tuotteissa on mainittu myös suomeksi nimi ja käyttöohjeet. Hassua :) Hintataso on paljon kalliimpi kuin Hollannissa mutta en voi verrata vielä Suomeen kun ei ole minkäänlaista näppituntumaa paljonko siellä kaikki maksaa. Yritän siis välttää suurempia ostoshimotuksia nyt ja katsoa sitten Suomessa mitä raaskii ostaa. Niitten pakollisten apteekki-, meikki- ja bioskapussiostosten lisäksi!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste matkailu. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Tunnelmia reissun päältä
Lauantaina herätys aamukolmelta. Puoli kuuden aikaan päästiin lähtemään ja sain tyytyväisenä ajaa ekan pätkän.. Liikenteessä ei ollut juuri ketään ja onneksi kuultiin radiosta ennen lähtöä että alkuperäisellä reittisuunnitelmalla on tie suljettu tietöiden vuoksi. Joten pientä kiertoreittiä ajettiin sujuvasti ylöspäin ja vaan kerran ajoin harhaan. 3km kiepillä selvittiin takaisin oikealle moottoritielle.
Kahden tunnin kuluttua lähdöstä pysähdyttiin ekan kerran ja vaihdettiin kuskia. Sopivasti ennen Saksan rajan ylitystä ja Justin ajoikin koko Saksan pätkän. Onneksi.. Siellä kun ei kaikilla tienpätkillä ole niitä nopeusrajoituksia, niin jengi ajaa just niin lujaa kuin tykkää. Olisin ollut helisemässä. Myös paljon tietöitä joiden ansiosta kaistat on ihan minimaalisen levyisiä ja mutkittelee miten sattuu. Saksan puolella pysähdyttiin kanssa kerran vessatauolle ja syömään lounaseväitä. Huomas taas kuinka mielellään maksaa vessakäynnistä, jos se takaa puhtaan ja siistin vessan.
Hampurin kohdalla seisottiin ruuhkassa pariin otteeseen. Tai ei edes seisottu (onneksi) vaan edettiin etananvauhtia. Justin tosiaan ajoi koko Saksan pätkän, eli pysähdyksineen noin 6 tuntia. Kun päästiin Tanskan puolelle, niin pysähdyttiin taas ja vaihdettiin taas kuskia.
Tai ei edes ihan heti, joten mulle jäi ajettavaksi viimeinen tunnin pätkä. Tanskan puolella tosi hyvät tiet ja rauhallista ajaa.
Saavuttiin tänne Odenseen vähän kolmen jälkeen. Mersun tankki riitti hyvin reiluun 800 km ja käytiin täällä tankkaamassa kun saavuttiin. Noin 88 euroa täydestä tankista, joten kympin verran enemmän kuin Hollannissa.
B&B Odense on siisti ja kodikas majapaikka. Tosin keskustaan on matkaa nelisen kilometriä joten mentiin autolla etsimään ruokapaikkaa. Osa syynsä sillä että täällä on satanut siitä lähtien kun saavuttiin mutta vielä enemmän sen takia että 9h matkan jälkeen on hieman veto poissa. Löydettiin kiva pieni italialainen ja syötiin tosi hyvät pitsat. Huomenna matka jatkuu kohti Ruotsia, Kööpenhaminan kautta tietysti.
Kirjoitusvirheistä ja muotopuoliudesta saa syyttää ihka ensimmäistä kännykkäpostausta 😊
Kahden tunnin kuluttua lähdöstä pysähdyttiin ekan kerran ja vaihdettiin kuskia. Sopivasti ennen Saksan rajan ylitystä ja Justin ajoikin koko Saksan pätkän. Onneksi.. Siellä kun ei kaikilla tienpätkillä ole niitä nopeusrajoituksia, niin jengi ajaa just niin lujaa kuin tykkää. Olisin ollut helisemässä. Myös paljon tietöitä joiden ansiosta kaistat on ihan minimaalisen levyisiä ja mutkittelee miten sattuu. Saksan puolella pysähdyttiin kanssa kerran vessatauolle ja syömään lounaseväitä. Huomas taas kuinka mielellään maksaa vessakäynnistä, jos se takaa puhtaan ja siistin vessan.
Hampurin kohdalla seisottiin ruuhkassa pariin otteeseen. Tai ei edes seisottu (onneksi) vaan edettiin etananvauhtia. Justin tosiaan ajoi koko Saksan pätkän, eli pysähdyksineen noin 6 tuntia. Kun päästiin Tanskan puolelle, niin pysähdyttiin taas ja vaihdettiin taas kuskia.
Tai ei edes ihan heti, joten mulle jäi ajettavaksi viimeinen tunnin pätkä. Tanskan puolella tosi hyvät tiet ja rauhallista ajaa.
Saavuttiin tänne Odenseen vähän kolmen jälkeen. Mersun tankki riitti hyvin reiluun 800 km ja käytiin täällä tankkaamassa kun saavuttiin. Noin 88 euroa täydestä tankista, joten kympin verran enemmän kuin Hollannissa.
B&B Odense on siisti ja kodikas majapaikka. Tosin keskustaan on matkaa nelisen kilometriä joten mentiin autolla etsimään ruokapaikkaa. Osa syynsä sillä että täällä on satanut siitä lähtien kun saavuttiin mutta vielä enemmän sen takia että 9h matkan jälkeen on hieman veto poissa. Löydettiin kiva pieni italialainen ja syötiin tosi hyvät pitsat. Huomenna matka jatkuu kohti Ruotsia, Kööpenhaminan kautta tietysti.
Kirjoitusvirheistä ja muotopuoliudesta saa syyttää ihka ensimmäistä kännykkäpostausta 😊
torstai 28. toukokuuta 2015
Autolla Hollannista Suomeen... Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta!
2 viikkoa loman alkuun.. meillä on tänä vuonna erilaiset lomasuunnitelmat kuin yleensä, mennään nimittäin autolla Suomeen. Ollaan aina toistaiseksi lennetty Suomeen ja vaan kerran aikaisemmin oltu ns. auto&teltta lomalla, silloin suunta oli Belgia, Luxemburg ja Ranska. Lentäminen on aina ollut se oikea vaihtoehto kun lomaa ei ole liikaa tuhlattavaksi matkoihin. Eikä meidän vanha autonrottelo varmaan edes selviäisi tuollaisesta pitemmästä matkasta.
Tänä vuonna on kuitenkin eri fiilikset. Olen ollut nyt yli vuoden samassa paikassa töissä, joten täydet lomat rullaa. Justin on nykyään yksityisyrittäjä, joten sen myötä meillä on nyt myös tuliterä Mercedes Vito-pakettiauto. On myös ollut jo aiempina vuosina, että olisi kiva mennä autolla Suomeen ja sitten viimeistään tyhjentää omat roinat äitin komeroista.
Varattiin molemmat lomaa töistä 2 viikkoa. Mun töiden kannalta parhaat loma-ajat on kesäkuussa ja sitten tokalle kierrokselle syyskuussa, kun perheelliset koululaisineen viettää lomaa heinä- ja elokuut. Justinilla ei ole niin väliä, se kun saa ne aina sovittua. Ja on oikeastaan kiva mennä Suomeen nyt ihan virallisesti kesällä, yleensä tullaan aina jälkijunassa ja puista jo lehdet karisee kun me vasta matkataan "kesälomalle". Tänä vuonna Justinkin pääsee todistamaan keskikesän juhlaa.
Epämääräinen suunnitelma oli alkujaan muotoa: Hollannista, Saksan ja Tanskan kautta Ruotsiin ja sieltä sitten laivalla yli Turkuun.
Tätä nykyä suunnitelma on edelleen sama, mitä nyt yksityiskohdat on tarkentuneet.
Lähdetään lauantaina hyvin varhain aamulla ajelemaan.
Ajetaan ensin Hollannin rajojen sisällä sopivalle korkeudelle ja mennään sitten rajan yli, suunta kohti Hampuria. Hampurista suunnataan vielä ylöspäin, kunnes ollaan Tanskassa. Tanskassa suuntana on Odense, josta olen varannut pikkiriikkisen kahden huoneen B&B:n. Alunperin suunnitelmana oli yöpyä Kööpenhaminassa, se kun vaikuttaa sellaiselta kaupungilta, johon olis kiva tutustua. Siinä vaiheessa kun rupesin googlettamaan ja kysymään majapaikkaa, niin kaikki oli joko täynnä tai sitten törkeän hintaisia. Sitten luovutin ja totesin että yövytään jossain muualla, pääseehän sinne Köpikseen pysähtymään matkalla. Ja jos se on tosi kiva, niin tekee vaikka viikonloppureissun joskus hamassa tulevaisuudessa (lentäen).
Yöpaikka löytyi siis Odensesta, joka vaikuttaa olevan mukavan kokoinen kaupunki sillä Tanskan "keskimmäisellä" saarella. Etten-Leurista Odenseen on noin 815 km ja ilman pysähdyksiä matkaan menisi 8h. Kyseinen paikka on myös H.C. Andersenin kotikaupunki ja sieltä löytyy linna ja eläinpuisto, jossa pääsis lisämaksulla (ja olemalla paikalla oikeaan aikaan) halailemaan kirahveja. Pieni kyynel tähän kohtaan ettei meidän aikataulut salli tätä kokemusta!
Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella maksaa 495 DKK eli noin 66.39 euroa. Aamupala lisämaksusta.
Seuraavana aamuna jatketaan matkaa kohti Kööpenhaminaa ja suunnitelmissa on pysähtyä siellä muutaman tunnin ajan. Kierrellä, katsella ja syödä. Kun lähdetään Odensesta kohti Kööpenhaminaa, niin matkalla on yksi julmetun pitkä silta, nimeltään Storebaelt tai jotain sinnepäin. Ylitys maksaa 33 euro. Tanskassa ei muuten taida olla teiden tullimaksuja ollenkaan, ainoastaan näiden siltojen kohdalla. Odensesta Kööpenhaminaan on noin 168km ja sen ajaa vajaassa kahdessa tunnissa.
Kööpenhaminasta jatketaan matkaa Ruotsin puolelle ja näitä kahta maata yhdistää toinen siltapaholainen, Oresund. Tämän sillan ylitys maksaa 47 euroa, joka on mielestäni ihan törkeä hinta.. mutta kai ne rakennuskulut on jotenkin takaisin ansaittava.
Ruotsin puolella meidän majapaikka sijaitsee Jönköpingissä, joka näyttää kartalla suhteellisen isolta maalaiskunnalta mutta googlailun perusteella Jönköping kaupunkina vaikuttaa aika pieneltä. Tai siis ainakin Tripadvisorin ravintola- ja nähtävyyssuositusten perusteella :D Vähän näyttää siltä ettei siellä ole sunnuntai-iltana auki mitään nakkikioskia suurempaa ravintolaa... Kööpenhaminasta Jönköpingiin on noin 332km ja matka-aika ilman pysähdyksiä 3,5h.
Mutta majapaikka siellä on sitten vähän nakkikioskia eksoottisempi. Yövytään nimittäin hevostilalla, jossa on ilmeisesti ratsastuskoulu ja/tai valmennusta, pieni antiikki/sisustustavaraputiikki, hevosia ja hevostallin yläpuolella 4 huonetta, myöskin B&B tyyliin. Arvostelujen perusteella eristys on huonoa ja yössä kuulee niin naapurin kuorsauksen kuin myös hevosten liikuskelun ja höristelyt. Hevosihmisenä odotan mielenkiinnolla ja Justin ei-niin-hevosihmisenä vielä enemmän mielenkiinnolla.. mutta uskallan väittää että ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Jotain erilaista! Ja huoneet siellä näyttää enemmän kuin hyviltä. Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella maksaa 600 SEK eli noin 64.95 euroa. Aamupala lisämaksusta.
Seuraavana aamuna matka jatkuu sitten Jönköpingistä Tukholmaan. Google mapsin perusteella lyhyin reitti näyttäisi olevan Linköpingin, Norrköpingin ja Södertäljen kautta Tukholmaan. Tuo reitti on 331km ja ilman pysähdyksiä 3,5h. Riippuen lähtöajasta ja matkan pysähdyksistä, saa nähdä mihin aikaan ollaan Värtahamnissa. Mietin tässä että fiksuinta on varmaan jättää auto satamaan ja siitä sitten suunnata joko kävellen tai julkisilla kaupungin keskustaan. Jos aikaa ja mielenkiintoa on. Tietääkö/muistaako joku kumman laivayhtiön satama on lähempänä keskustaa, Vikingin vai Siljan?
Tukholmasta meillä on varattuna laivamatka autopaketilla Turkuun. Lähtee illalla 19:30 ja saapuu seuraavana aamuna klo 7:00 Turkuun. Paluu on seuraavan viikon torstaina, myöskin iltalaivalla. Joten ehditään olla Suomessa 9 päivää. Me varattiin laivamatkat Tallink Siljalta, puhtaasti mun mieltymysten ja muistikuvien perusteella. En edes verrannut Vikingin hintoja. Hintoja oli jännä katsoa etukäteen, kun nettisivujen etusivulla mainostettiin kaikkia tarjouksia ja paketteja, mutta sitten kun menin katsomaan niin en nähnyt mitään alennuksia. Menomatka 2 hengelle, B-luokan hytissä 149 euroa ja auto 71 euroa. Paluumatka 2 hengelle, B-luokan hytissä 153 euroa ja auto 71 euroa. Vasta kun oikeasti varasin ja etenin maksuun asti, niin ruudulle rävähti pakettihinta 300 euro sis. verot ja muut maksut. Eli siis ihan tuntuva alennus, mutta niin jännä ettei sitä mainittu missään! Täällä Hollannissa ainakin on tottunut siihen että kaikki mahdolliset alennukset listataan näkyviin, jotta varmasti tietää paljonko on säästänyt ja voi kehua itseään, siitä kuinka hyvät kaupat tuli tehtyä!
Lisämainintana että varaus mahdollinen ainoastaan luottokortilla. Jonka itselle nyt vihdoin ja viimein tänä keväänä hankin, ihan vaan lomamatkoja helpottamaan.
Turusta eteenpäin ei ollakaan sitten tehty mitään suunnitelmia. Suorinta reittiä Tampereelle tietysti. 9 päivän aikana mahdollisimman paljon perhettä, ystäviä, saunomista, grillaamista, makkaraa ja uintia. Mökillä käyntiä ja mökkimäisissä olosuhteissa käyntiä, terkkuja iskän tynnyrisaunaan!
Paluumatkalle ei ole varattu vielä yhtään mitään majoitusta tai tehty sen enempää suunnitelmia. Pohdinnassa on että jaksaisko ajaa Tukholmasta Saksaan asti ja yöpyä vasta siellä. Mutta ajateltiin että katsotaan ensin miten menomatka sujuu ja päätetään sitten.
Tekstin lomassa mainittuna kuluja, jotka on nyt tiedossa. Varsinaista budjettia meillä ei ole.
Dieselkulut tulee tottakai, yritin etsiä dieselin hintoja eri maiden välillä, mutta en toistaiseksi löytänyt mitään luotettavaa tietoa. Jollain vinkkejä asiaan liittyen?
Sitten tulee tietysti ruokailut ja muut matkan aikana kulutettavat asiat, nähtäväksi jää uppoaako tähän reissuun tämän vuoden lomarahat.
Suunnitelmissa olis kyllä vielä syyskuussa lähteä jonnekin lämpimään :)
Tänä vuonna on kuitenkin eri fiilikset. Olen ollut nyt yli vuoden samassa paikassa töissä, joten täydet lomat rullaa. Justin on nykyään yksityisyrittäjä, joten sen myötä meillä on nyt myös tuliterä Mercedes Vito-pakettiauto. On myös ollut jo aiempina vuosina, että olisi kiva mennä autolla Suomeen ja sitten viimeistään tyhjentää omat roinat äitin komeroista.
Varattiin molemmat lomaa töistä 2 viikkoa. Mun töiden kannalta parhaat loma-ajat on kesäkuussa ja sitten tokalle kierrokselle syyskuussa, kun perheelliset koululaisineen viettää lomaa heinä- ja elokuut. Justinilla ei ole niin väliä, se kun saa ne aina sovittua. Ja on oikeastaan kiva mennä Suomeen nyt ihan virallisesti kesällä, yleensä tullaan aina jälkijunassa ja puista jo lehdet karisee kun me vasta matkataan "kesälomalle". Tänä vuonna Justinkin pääsee todistamaan keskikesän juhlaa.
Epämääräinen suunnitelma oli alkujaan muotoa: Hollannista, Saksan ja Tanskan kautta Ruotsiin ja sieltä sitten laivalla yli Turkuun.
Tätä nykyä suunnitelma on edelleen sama, mitä nyt yksityiskohdat on tarkentuneet.
Lähdetään lauantaina hyvin varhain aamulla ajelemaan.
Ajetaan ensin Hollannin rajojen sisällä sopivalle korkeudelle ja mennään sitten rajan yli, suunta kohti Hampuria. Hampurista suunnataan vielä ylöspäin, kunnes ollaan Tanskassa. Tanskassa suuntana on Odense, josta olen varannut pikkiriikkisen kahden huoneen B&B:n. Alunperin suunnitelmana oli yöpyä Kööpenhaminassa, se kun vaikuttaa sellaiselta kaupungilta, johon olis kiva tutustua. Siinä vaiheessa kun rupesin googlettamaan ja kysymään majapaikkaa, niin kaikki oli joko täynnä tai sitten törkeän hintaisia. Sitten luovutin ja totesin että yövytään jossain muualla, pääseehän sinne Köpikseen pysähtymään matkalla. Ja jos se on tosi kiva, niin tekee vaikka viikonloppureissun joskus hamassa tulevaisuudessa (lentäen).
Yöpaikka löytyi siis Odensesta, joka vaikuttaa olevan mukavan kokoinen kaupunki sillä Tanskan "keskimmäisellä" saarella. Etten-Leurista Odenseen on noin 815 km ja ilman pysähdyksiä matkaan menisi 8h. Kyseinen paikka on myös H.C. Andersenin kotikaupunki ja sieltä löytyy linna ja eläinpuisto, jossa pääsis lisämaksulla (ja olemalla paikalla oikeaan aikaan) halailemaan kirahveja. Pieni kyynel tähän kohtaan ettei meidän aikataulut salli tätä kokemusta!
Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella maksaa 495 DKK eli noin 66.39 euroa. Aamupala lisämaksusta.
Seuraavana aamuna jatketaan matkaa kohti Kööpenhaminaa ja suunnitelmissa on pysähtyä siellä muutaman tunnin ajan. Kierrellä, katsella ja syödä. Kun lähdetään Odensesta kohti Kööpenhaminaa, niin matkalla on yksi julmetun pitkä silta, nimeltään Storebaelt tai jotain sinnepäin. Ylitys maksaa 33 euro. Tanskassa ei muuten taida olla teiden tullimaksuja ollenkaan, ainoastaan näiden siltojen kohdalla. Odensesta Kööpenhaminaan on noin 168km ja sen ajaa vajaassa kahdessa tunnissa.
Kööpenhaminasta jatketaan matkaa Ruotsin puolelle ja näitä kahta maata yhdistää toinen siltapaholainen, Oresund. Tämän sillan ylitys maksaa 47 euroa, joka on mielestäni ihan törkeä hinta.. mutta kai ne rakennuskulut on jotenkin takaisin ansaittava.
Ruotsin puolella meidän majapaikka sijaitsee Jönköpingissä, joka näyttää kartalla suhteellisen isolta maalaiskunnalta mutta googlailun perusteella Jönköping kaupunkina vaikuttaa aika pieneltä. Tai siis ainakin Tripadvisorin ravintola- ja nähtävyyssuositusten perusteella :D Vähän näyttää siltä ettei siellä ole sunnuntai-iltana auki mitään nakkikioskia suurempaa ravintolaa... Kööpenhaminasta Jönköpingiin on noin 332km ja matka-aika ilman pysähdyksiä 3,5h.
Mutta majapaikka siellä on sitten vähän nakkikioskia eksoottisempi. Yövytään nimittäin hevostilalla, jossa on ilmeisesti ratsastuskoulu ja/tai valmennusta, pieni antiikki/sisustustavaraputiikki, hevosia ja hevostallin yläpuolella 4 huonetta, myöskin B&B tyyliin. Arvostelujen perusteella eristys on huonoa ja yössä kuulee niin naapurin kuorsauksen kuin myös hevosten liikuskelun ja höristelyt. Hevosihmisenä odotan mielenkiinnolla ja Justin ei-niin-hevosihmisenä vielä enemmän mielenkiinnolla.. mutta uskallan väittää että ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Jotain erilaista! Ja huoneet siellä näyttää enemmän kuin hyviltä. Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella maksaa 600 SEK eli noin 64.95 euroa. Aamupala lisämaksusta.
Seuraavana aamuna matka jatkuu sitten Jönköpingistä Tukholmaan. Google mapsin perusteella lyhyin reitti näyttäisi olevan Linköpingin, Norrköpingin ja Södertäljen kautta Tukholmaan. Tuo reitti on 331km ja ilman pysähdyksiä 3,5h. Riippuen lähtöajasta ja matkan pysähdyksistä, saa nähdä mihin aikaan ollaan Värtahamnissa. Mietin tässä että fiksuinta on varmaan jättää auto satamaan ja siitä sitten suunnata joko kävellen tai julkisilla kaupungin keskustaan. Jos aikaa ja mielenkiintoa on. Tietääkö/muistaako joku kumman laivayhtiön satama on lähempänä keskustaa, Vikingin vai Siljan?
Tukholmasta meillä on varattuna laivamatka autopaketilla Turkuun. Lähtee illalla 19:30 ja saapuu seuraavana aamuna klo 7:00 Turkuun. Paluu on seuraavan viikon torstaina, myöskin iltalaivalla. Joten ehditään olla Suomessa 9 päivää. Me varattiin laivamatkat Tallink Siljalta, puhtaasti mun mieltymysten ja muistikuvien perusteella. En edes verrannut Vikingin hintoja. Hintoja oli jännä katsoa etukäteen, kun nettisivujen etusivulla mainostettiin kaikkia tarjouksia ja paketteja, mutta sitten kun menin katsomaan niin en nähnyt mitään alennuksia. Menomatka 2 hengelle, B-luokan hytissä 149 euroa ja auto 71 euroa. Paluumatka 2 hengelle, B-luokan hytissä 153 euroa ja auto 71 euroa. Vasta kun oikeasti varasin ja etenin maksuun asti, niin ruudulle rävähti pakettihinta 300 euro sis. verot ja muut maksut. Eli siis ihan tuntuva alennus, mutta niin jännä ettei sitä mainittu missään! Täällä Hollannissa ainakin on tottunut siihen että kaikki mahdolliset alennukset listataan näkyviin, jotta varmasti tietää paljonko on säästänyt ja voi kehua itseään, siitä kuinka hyvät kaupat tuli tehtyä!
Lisämainintana että varaus mahdollinen ainoastaan luottokortilla. Jonka itselle nyt vihdoin ja viimein tänä keväänä hankin, ihan vaan lomamatkoja helpottamaan.
Turusta eteenpäin ei ollakaan sitten tehty mitään suunnitelmia. Suorinta reittiä Tampereelle tietysti. 9 päivän aikana mahdollisimman paljon perhettä, ystäviä, saunomista, grillaamista, makkaraa ja uintia. Mökillä käyntiä ja mökkimäisissä olosuhteissa käyntiä, terkkuja iskän tynnyrisaunaan!
Paluumatkalle ei ole varattu vielä yhtään mitään majoitusta tai tehty sen enempää suunnitelmia. Pohdinnassa on että jaksaisko ajaa Tukholmasta Saksaan asti ja yöpyä vasta siellä. Mutta ajateltiin että katsotaan ensin miten menomatka sujuu ja päätetään sitten.
Tekstin lomassa mainittuna kuluja, jotka on nyt tiedossa. Varsinaista budjettia meillä ei ole.
Dieselkulut tulee tottakai, yritin etsiä dieselin hintoja eri maiden välillä, mutta en toistaiseksi löytänyt mitään luotettavaa tietoa. Jollain vinkkejä asiaan liittyen?
Sitten tulee tietysti ruokailut ja muut matkan aikana kulutettavat asiat, nähtäväksi jää uppoaako tähän reissuun tämän vuoden lomarahat.
Suunnitelmissa olis kyllä vielä syyskuussa lähteä jonnekin lämpimään :)
 |
| Storebaelt Bridge, source. |
maanantai 23. kesäkuuta 2014
Se (pieni) ero Hollannin ja Belgian välillä
Sitä jotenkin ennen muinoin aina kuvitteli että Belgia ja Hollanti on yhtä ja samaa. Kun on sama kieli ja samat ruokamieltymykset, samat maisemat ja aina välillä ei edes tiedä, kummassa maassa on. Raja kun kulkee siellä sun täällä ja varsinkin täällä Hollannin eteläosassa, on rajan yli menty ihan huomaamatta.
Sitten sitä erehtyi kuvittelemaan että Belgialla ei ole mitään omaa. Puolet maasta on irtautunut Hollannista ja toinen puoli on ranskalaisten valloittamaa. Tai siltä ainakin tuntuu kun katsoo kartan kielijakaumaa. Belgialaiset on tunnettuja paksuista ranskalaisistaan reilun majoneesin kera, mutta niinhän se on myös hollantilaisten kansallisruokaa. Ja ne kuuluisat suklaat ja vohvelit, olisko kuitenkin enemmän Ranskan peruja?
Kaikkea sitä kuvittelee. Nyt kun on 3 kuukautta tehnyt töitä yrityksessä, jossa puolet työntekijöistä on hollantilaisia ja puolet belgialaisia.. kummasti on karissut suurimmat luulot ja realiteetti iskenyt näpeille!
Jo pelkästään työsopimuksen ehdot ja erilaiset työhön liittyvät käytännöt on erilaisia. Siinä missä Hollannissa on muutama hassu virallinen juhlapäivä, niin Belgiassa niitä virallisia juhlapäiviä on melkein joka kuukausi. Tätä meilläkin sitten kompensoidaan niin, että lomapäiviä on Hollannin työsopparissa enemmän mutta kaikkien virallisten juhlapäivien kanssa, belgialaiset on ihan yhtä paljon vapaalla. Kun Hollannissa kaikki juhlapyhät ja lomat on juhlittu kesäkuuhun mennessä, niin belgialaisilla ne jatkuu ympäri vuoden. Belgialaiset sairaslomalaiset saa rahaa valtiolta kun taas Hollannissa työnantaja maksaa.
Belgialaiset on niuhoja. Ainakin mitä tulee hollannin kielen käyttöön. Belgialaisten mielestä Hollannissa kieltä ei opeteta tarpeeksi ja sen myötä hollantilaiset on auttamattomasti huonompia ja sivistymättömämpiä kielenkäyttäjiä. Kielioppivirheet ja puolihuolimattomat lauserakenteet ja ns. puhekielen ilmaukset käy samantien belgialaisten korvaan. (Voitte kuvitella minkälaista tuskanhikeä pukkaa aina kun pitää toimiston sisällä käydä sähköpostikeskustelua. Puhuessa en jaksa niin välittää.)
Belgialaiset on myös varautuneempia kuin hollantilaiset. Tämän tosin kuulin jo ennen kuin aloitin, työhaastattelussa kun aiheesta juteltiin. Siinä missä hollantilaiset on aina samantien "gezellig! feestje!" on belgialainen varautuneempi ja juttu ei luista ilman vastapuolen aktiivista osanottoa. Ainakaan heti.. ja keskenään he on tietysti samantien samaa sakkia.
Koska olen selkeästi "ulkopuolinen" eli en kuulu kumpaakaan leiriin, en ole juurikaan kokenut ongelmia työyhteisössä. Lähinnä jatkuva kinailu on meidän tiimin sisällä kun on 2 belgialaista ja 2 hollantilaista myyntiedustajaa. Me assarit ollaan siinä välillä ja varsinkin kun ollaan molemmat naispuolisia, niin lähinnä hymistellään ja nauretaan vuorotellen molemmille osapuolille. Riippuen kummalta puolelta tulee parempaa läppää :)
Vaikka kieli on periaatteessa sama, niin Hollannin hollantia ymmärrän silti paljon paremmin kuin Belgian flaamia, joka on siis hollantia, jota puhutaan Belgian yläosassa Vlaanderin alueella. Myös sanoissa on paljon eroavaisuuksia, sanat lausutaan Belgian puolella eri tavalla ja myös merkityksissä on eroja. Camping on belgialaisittain cAmping ja hollantilaisittain cÄmping. Hollannin kielessä lainataan paljon sanoja englannista ja lausuminen menee usein sinne englannin suuntaan, kun taas Belgian puolella sanoja lainataan ranskasta.
Belgian puolella sanovat toisilleen U, kun taas Hollannissa U käyttäminen on selkeästi teitittelyä, tuntemattomia ja vanhempia ihmisiä kohtaan. Belgialaiset työkaveritkin puhuttelee toisiaan U, mutta toisaalta jos sanon je/jij niin ei kukaan (pomoa lukuunottamatta!) kurtistellut kulmiaan. Yritänkin aina ison pomon kanssa muistaa että U on kova juttu.. tai sitten ylipäätään välttelen puhumista hänen seurassaan ;D
Hollantilaiset on työntekijöinä rennompia. Kunhan hommat tulee tehtyä, niin välillä voi jauhaa 10min ihan paskaa. Omasta kokemuksestani tuntuu myös että hollantilaiset on työntekijöinä vähän vilunkipeliin taipuvaisia eikä välttämättä kaikkein luotettavimpia. Hollantilainen tekee mieluiten itselleen helpoimman kautta, jos jonkun homman voi ohjeistaa jollekin toiselle, niin yleensä niin tapahtuu.. ja se ohjeistuskin jätetään yleensä puolitiehen. Jos jotain menee vikaan, niin hollantilainen katsoo ensimmäisenä, että kukas muu tässä oli mukana ja että voisko he olla tästä vastuusta. Vilunkipeliin viittaa myös se, että hollantilaiskollegat on jo useamman kerran valehdelleet/neuvoneet valehtelemaan asiakkaalle päin naamaa kun taas belgialainen lähin esimies toteaa, että parempi hoitaa homma helpoimman ja yksinkertaisemman kautta. Ei tarvitse valehdella, mutta ei myöskään kertoa jokaista yksityiskohtaa. Kunhan homma hoituu hyvin ja asiakas on tyytyväinen. Belgialaiset kollegat on myös innokkaampia neuvomaan ja opastamaan kun hollantilainen toteaa, että kyllähän sä nyt ton osaat kun vähän itse etsit.
Disclaimerina todettakoon, että tämä on täysin puolueellinen, oma mielipiteeni, joka on tässä työkokemuks(i)en myötä tällaiseksi muodostunut. Että herne nenään taas.
On mukavaa, että työyhteisö ei ole yhdestä puusta veistetty. Tässä saa nauttia molempien hyvistä (ja huonoista puolista) eikä ole vain yhtä ainoaa, oikeaa tapaa tehdä tulosta. Oma luonteeni taitaa soveltua paremmin belgialaisten joukkoon mutta on hauskaa, että työpaikallakin voidaan nauttia hollantilaisten GEZELLIG!-meiningistä. Muutenhan se olis pelkkää raatamista ;) Ja tottakai lähin esimies kun on puoliksi italialainen, niin siitä saadaan lisää vettä myllyyn. Puhumattakaan siitä yhdestä oudosta suomalaisesta.
 |
| Source |
 |
| Source |
 |
| Nederlandse patat |
Kaikkea sitä kuvittelee. Nyt kun on 3 kuukautta tehnyt töitä yrityksessä, jossa puolet työntekijöistä on hollantilaisia ja puolet belgialaisia.. kummasti on karissut suurimmat luulot ja realiteetti iskenyt näpeille!
Jo pelkästään työsopimuksen ehdot ja erilaiset työhön liittyvät käytännöt on erilaisia. Siinä missä Hollannissa on muutama hassu virallinen juhlapäivä, niin Belgiassa niitä virallisia juhlapäiviä on melkein joka kuukausi. Tätä meilläkin sitten kompensoidaan niin, että lomapäiviä on Hollannin työsopparissa enemmän mutta kaikkien virallisten juhlapäivien kanssa, belgialaiset on ihan yhtä paljon vapaalla. Kun Hollannissa kaikki juhlapyhät ja lomat on juhlittu kesäkuuhun mennessä, niin belgialaisilla ne jatkuu ympäri vuoden. Belgialaiset sairaslomalaiset saa rahaa valtiolta kun taas Hollannissa työnantaja maksaa.
Belgialaiset on niuhoja. Ainakin mitä tulee hollannin kielen käyttöön. Belgialaisten mielestä Hollannissa kieltä ei opeteta tarpeeksi ja sen myötä hollantilaiset on auttamattomasti huonompia ja sivistymättömämpiä kielenkäyttäjiä. Kielioppivirheet ja puolihuolimattomat lauserakenteet ja ns. puhekielen ilmaukset käy samantien belgialaisten korvaan. (Voitte kuvitella minkälaista tuskanhikeä pukkaa aina kun pitää toimiston sisällä käydä sähköpostikeskustelua. Puhuessa en jaksa niin välittää.)
 |
| Source |
Belgialaiset on myös varautuneempia kuin hollantilaiset. Tämän tosin kuulin jo ennen kuin aloitin, työhaastattelussa kun aiheesta juteltiin. Siinä missä hollantilaiset on aina samantien "gezellig! feestje!" on belgialainen varautuneempi ja juttu ei luista ilman vastapuolen aktiivista osanottoa. Ainakaan heti.. ja keskenään he on tietysti samantien samaa sakkia.
Koska olen selkeästi "ulkopuolinen" eli en kuulu kumpaakaan leiriin, en ole juurikaan kokenut ongelmia työyhteisössä. Lähinnä jatkuva kinailu on meidän tiimin sisällä kun on 2 belgialaista ja 2 hollantilaista myyntiedustajaa. Me assarit ollaan siinä välillä ja varsinkin kun ollaan molemmat naispuolisia, niin lähinnä hymistellään ja nauretaan vuorotellen molemmille osapuolille. Riippuen kummalta puolelta tulee parempaa läppää :)
 |
| Source |
Belgian puolella sanovat toisilleen U, kun taas Hollannissa U käyttäminen on selkeästi teitittelyä, tuntemattomia ja vanhempia ihmisiä kohtaan. Belgialaiset työkaveritkin puhuttelee toisiaan U, mutta toisaalta jos sanon je/jij niin ei kukaan (pomoa lukuunottamatta!) kurtistellut kulmiaan. Yritänkin aina ison pomon kanssa muistaa että U on kova juttu.. tai sitten ylipäätään välttelen puhumista hänen seurassaan ;D
 |
| Source |
Disclaimerina todettakoon, että tämä on täysin puolueellinen, oma mielipiteeni, joka on tässä työkokemuks(i)en myötä tällaiseksi muodostunut. Että herne nenään taas.
 |
| Source |
 |
| Source |
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Lomalle Tunisiaan
... lähtöön 109 päivää!
Lähtölaskenta alkoi reilu viikko takaperin kun vihdoin saatiin päätettyä, että minne lähdetään ja lomarahat poltteli pankkitilillä. Hollannissa maksetaan lomarahat aina toukokuun tilissä ja mullekin oli jo mukavasti kertynyt, vaikka ei ollut kuin kahdelta kuukaudelta. Kamala verotushan (muistaakseni 48%) syö siitä suurimman osan, mutta oli sentään vähän ylimääräistä peruskuukausipalkan lisäksi.
Meillähän kesäloman suunnittelu alkoi jo tammikuussa ja tottakai suunnitelmat (varsinkin ajankohta) on tässä matkan varrella kerinnyt vaihtumaan pariinkiin kertaan, kun työpaikkakin vaihtui. Ulkosuomalaisen ongelmana on se, että lähes aina haluaa (ja joutuu) lähtemään Suomeen lomalle. Vaikka Suomi onkin ihana, niin ei siellä kuitenkaan samanlaista lomafiilistä saa kuin Turkissa rannalla makaamalla. Tänäkin vuonna sain muutaman purnaavan kommentin, että eikö tulla ollenkaan Suomeen.. mutta haluttiin oikealle lomalle :) Mennään joulukuussa itsenäisyyspäivän aikoihin Suomeen, silloin on meidän suvun perinteiset itsenäisyyspäivänjuhlat (jotka olen lahjakkaasti jo useampana vuonna missannut). Tänä vuonna äitini järjestää kyseiset kekkerit, päästäkseen helpolla 60v. synttäreiden juhlinnasta :) Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Joten ei kesäistä Suomea siis tänä vuonna.
Meidän loma ajoittuu nyt syyskuun loppuun, eli ollaan virallisesti lomalla töistä 19.9-1.10 ja Tunisiassa sitten 20-27.9. Siellä pitäisi olla vielä silloin ihanan lämmintä, vajaa +30'c on aika passeli.
Meidän aikaisemmat yhteiset lomat on olleet reissuja Suomeen tai sitten auto+telttalomia tässä lähialueilla: Belgia, Luxemburg ja Ranska. Ei olla siis koskaan vielä oltu aurinkolomalla yhdessä.
Joten sellaiselle haluttiin nyt ehdottomasti. Mieluiten johonkin kauaspois, Curacao ja Meksiko on sellaisia must-kohteita, joihin on vielä pakko päästä. Mutta tällä kertaa rajattiin kohteet tähän lähietäisyydelle, viikon pakettimatka, kiitos.
Kohdevaihtoehtoja oli muutamia: Kreikka, Portugali, Espanja, Turkki, Tunisia ja Egypti. Hyvin nopeasti todettiin että parhaiten meidän makuun sopivat vaihtoehdot löytyy Turkista tai Tunisiasta. Haluttiin all inclusive-loma, 4-5 tähden hotellissa, mieluiten hotellissa, josta löytyy myös wellness-palveluja, uima-altaalla ja rannan välittömässä läheisyydessä. Mieluummin rauhallinen kuin menevä kohde, mutta toisaalta olis kiva jos edes vähän kaupunkimaiseen ympäristöön pääsee suht helposti kävellen, pyörällä tai bussilla. Plussaa olisi ollut jos hotelli olisi ollut vain aikuisille, mutta sitä ei nyt tähän hätään löytynyt.
All inclusive-loma sen takia, että voi hyvillä mielin lähteä lomalle kun tietää että kulut on katettu jo etukäteen. Tottakai lomaa varten säästetään vielä kulutusrahaa, mutta jos vaikka käykin niin, että auto hajoaa 2 viikkoa ennen matkaa, niin ei mene loma sen takia pilalle. Se auto kun on pakko korjata, vaikka mikä olisi. Muuten kun ei pääse töihin... Tykkään myös siitä ajatuksesta, ettei jokaista ateriaa varten tarvitse erikseen lähteä etsimään ruokapaikkaa. Voi hyvinkin olla niin, että käydään loman aikana parina päivänä muualla lounaalla ja parina iltana ulkona syömässä, mutta pakko ei ole lähteä mihinkään. Eikä olla sellaisia, että sitten ajateltaisiin all inclusivesta maksetun rahan menevän hukkaan. Tässähän on kyse pakettilomasta ja meidän paketti oli hyvänhintainen. Joten fiiliksen mukaan mennään paikan päällä.
Haluttiin lomalta ennen kaikkea rentoutumista ja makaamista, eli sitä ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. Rannalla makaamista kirjan kanssa, uimista ja aurinkorasvan kanssa lotraamista. Tottakai kohteessa kiertelyä mutta en kaipaa kattavaa kulttuuripläjäystä. Kyllä siinä ihmisten ihmettelemisessä on ihan tarpeeksi :)
Olen muistaakseni kaksi kertaa aiemmin ollut pakettimatkalla. Joskus muinoin Aurinkomatkojen kyydissä Kreikan Kos-saarella ja sitäkin ennen Deturin matkassa Egyptissä. Nyt haluttiin nimenomaan tunnetun matkanjärjestäjän matka, en varmaan voi liikaa korostaa tätä kriteeriä "helppo pakettimatka". Matkustetaan Arkella, joka kuuluu TUI konserniin ja ainakin Finnmatkat Suomessa sujahtaa saman puljun alle. Googlettelin huvikseni myös suomalaisia matkanjärjestäjiä siinä vaiheessa kun oltiin jo valittu Tunisia, mutta ilmeisesti tällä hetkellä ainoastaan Detur järjestää Tunisiaan matkoja. Liekö liian elähtänyt kohde, joka ei enää kiinnosta suomalaisia? Mene ja tiedä.
Me matkustetaan Amsterdamista Enfidhaan, Arken omilla lomalennoilla. Enfidhasta bussikuljetus Port el Kantaouihin, jossa majoitutaan 4 tähden hotelliin. Varattiin vielä superior-huonekin, kun Justinin sydän ei sykähtänyt perinteisemmälle tunisialaiselle sisustukselle. Superior-huoneet on remontoituja ja moderneja. Hotellista löytyy oma wellness-kylpylä/osasto <3 Siihen ainakin varaan lomabudjetista osan, että pääsen hemmoteltavaksi! Pari ravintolaa, pari baaria, pari uima-allasta, erilaisia aktiviteetteja ja urheilujuttuja. Eiköhän me siellä viikko lilluta euforiassa.
Tunisiasta tiedän vaan ne perusjutut mitkä olen nopsaan lukaissut eri matkasivustoilta. Veikkaan että kokemuksena tulee olemaan samantapainen kuin Egypti. Ja Egyptistä (10 vuoden takaa) on ainakin ihan hyvät muistot, pitää muistaa opetella taas suhtautumaan siihen kaupankäyntiin ja tinkaamiseen :D Jos kellään on hyviä vinkkejä Tunisiaa varten, niin kaikki otetaan mielellään vastaan! Ilmeisesti viisumia ei tarvita (kumpikaan meistä, Justin olis tarvinnut viisumin Turkkiin!) ja rahaa ei saa viedä tai tuoda maasta, joten sitä pitää sitten vaihtaa siellä. Ja 98% muslimiväestö ei arvosta, jos hilluu vähäpukeisena muualla kuin rannalla tai uima-altaalla. Check.
Kuvituksena hotellin markkinointikuvia, poimittuna Internetin ihmeellisestä maailmasta. Ja kun kuitenkin kiinnostaa, niin matkan hinnaksi tuli pyöristettynä 619 euro per nenä, sisältäen matkat, majoituksen, all inclusive-ruokailut, 20kg matkalaukun molemmille + käsimatkatavara ja paremman (tilavamman) istumapaikan lentokoneessa.
Joko saa tehdä aamukamman?
Lähtölaskenta alkoi reilu viikko takaperin kun vihdoin saatiin päätettyä, että minne lähdetään ja lomarahat poltteli pankkitilillä. Hollannissa maksetaan lomarahat aina toukokuun tilissä ja mullekin oli jo mukavasti kertynyt, vaikka ei ollut kuin kahdelta kuukaudelta. Kamala verotushan (muistaakseni 48%) syö siitä suurimman osan, mutta oli sentään vähän ylimääräistä peruskuukausipalkan lisäksi.
Meillähän kesäloman suunnittelu alkoi jo tammikuussa ja tottakai suunnitelmat (varsinkin ajankohta) on tässä matkan varrella kerinnyt vaihtumaan pariinkiin kertaan, kun työpaikkakin vaihtui. Ulkosuomalaisen ongelmana on se, että lähes aina haluaa (ja joutuu) lähtemään Suomeen lomalle. Vaikka Suomi onkin ihana, niin ei siellä kuitenkaan samanlaista lomafiilistä saa kuin Turkissa rannalla makaamalla. Tänäkin vuonna sain muutaman purnaavan kommentin, että eikö tulla ollenkaan Suomeen.. mutta haluttiin oikealle lomalle :) Mennään joulukuussa itsenäisyyspäivän aikoihin Suomeen, silloin on meidän suvun perinteiset itsenäisyyspäivänjuhlat (jotka olen lahjakkaasti jo useampana vuonna missannut). Tänä vuonna äitini järjestää kyseiset kekkerit, päästäkseen helpolla 60v. synttäreiden juhlinnasta :) Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Joten ei kesäistä Suomea siis tänä vuonna.
Meidän loma ajoittuu nyt syyskuun loppuun, eli ollaan virallisesti lomalla töistä 19.9-1.10 ja Tunisiassa sitten 20-27.9. Siellä pitäisi olla vielä silloin ihanan lämmintä, vajaa +30'c on aika passeli.
 |
| Source |
Joten sellaiselle haluttiin nyt ehdottomasti. Mieluiten johonkin kauaspois, Curacao ja Meksiko on sellaisia must-kohteita, joihin on vielä pakko päästä. Mutta tällä kertaa rajattiin kohteet tähän lähietäisyydelle, viikon pakettimatka, kiitos.
Kohdevaihtoehtoja oli muutamia: Kreikka, Portugali, Espanja, Turkki, Tunisia ja Egypti. Hyvin nopeasti todettiin että parhaiten meidän makuun sopivat vaihtoehdot löytyy Turkista tai Tunisiasta. Haluttiin all inclusive-loma, 4-5 tähden hotellissa, mieluiten hotellissa, josta löytyy myös wellness-palveluja, uima-altaalla ja rannan välittömässä läheisyydessä. Mieluummin rauhallinen kuin menevä kohde, mutta toisaalta olis kiva jos edes vähän kaupunkimaiseen ympäristöön pääsee suht helposti kävellen, pyörällä tai bussilla. Plussaa olisi ollut jos hotelli olisi ollut vain aikuisille, mutta sitä ei nyt tähän hätään löytynyt.
All inclusive-loma sen takia, että voi hyvillä mielin lähteä lomalle kun tietää että kulut on katettu jo etukäteen. Tottakai lomaa varten säästetään vielä kulutusrahaa, mutta jos vaikka käykin niin, että auto hajoaa 2 viikkoa ennen matkaa, niin ei mene loma sen takia pilalle. Se auto kun on pakko korjata, vaikka mikä olisi. Muuten kun ei pääse töihin... Tykkään myös siitä ajatuksesta, ettei jokaista ateriaa varten tarvitse erikseen lähteä etsimään ruokapaikkaa. Voi hyvinkin olla niin, että käydään loman aikana parina päivänä muualla lounaalla ja parina iltana ulkona syömässä, mutta pakko ei ole lähteä mihinkään. Eikä olla sellaisia, että sitten ajateltaisiin all inclusivesta maksetun rahan menevän hukkaan. Tässähän on kyse pakettilomasta ja meidän paketti oli hyvänhintainen. Joten fiiliksen mukaan mennään paikan päällä.
 |
| Source |
Olen muistaakseni kaksi kertaa aiemmin ollut pakettimatkalla. Joskus muinoin Aurinkomatkojen kyydissä Kreikan Kos-saarella ja sitäkin ennen Deturin matkassa Egyptissä. Nyt haluttiin nimenomaan tunnetun matkanjärjestäjän matka, en varmaan voi liikaa korostaa tätä kriteeriä "helppo pakettimatka". Matkustetaan Arkella, joka kuuluu TUI konserniin ja ainakin Finnmatkat Suomessa sujahtaa saman puljun alle. Googlettelin huvikseni myös suomalaisia matkanjärjestäjiä siinä vaiheessa kun oltiin jo valittu Tunisia, mutta ilmeisesti tällä hetkellä ainoastaan Detur järjestää Tunisiaan matkoja. Liekö liian elähtänyt kohde, joka ei enää kiinnosta suomalaisia? Mene ja tiedä.
 |
| Source |
 |
| Source |
Kuvituksena hotellin markkinointikuvia, poimittuna Internetin ihmeellisestä maailmasta. Ja kun kuitenkin kiinnostaa, niin matkan hinnaksi tuli pyöristettynä 619 euro per nenä, sisältäen matkat, majoituksen, all inclusive-ruokailut, 20kg matkalaukun molemmille + käsimatkatavara ja paremman (tilavamman) istumapaikan lentokoneessa.
Joko saa tehdä aamukamman?
tiistai 11. maaliskuuta 2014
Au pairin arkea
Katsoin viime viikolla ensimmäiset 5 jaksoa Yle Areenan kautta Au pairit Lontoossa -ohjelmasta ja tällä viikolla viimeiset 5 jaksoa. Yhteensä siis 10 jakson verran 4 suomalaistytön arkea Lontoossa. Jotenkin tuosta ohjelmasta jäi tosi ristiriitaiset fiilikset. Tavallaan ymmärrän noita tyttöjä, tunnistan hyvin paljon samoja fiiliksiä kun mietin aikaa, jolloin olin itse au pairina. Mutta osalle jutuista joudun vaan pudistelemaan päätäni ja ohhottelemaan, että voi jee mitä teinejä.
Työskenteleminen au pairina on aikamoinen villi länsi, ikinä ei tiedä varmasti millaiseen perheeseen päätyy ja osalla on aivan mahtavia kokemuksia ja osalla taas niin kamalia, että joutuu lähtemään kesken kaiken pois. Mistään ei ole takuita ja silti au pairina on todella paljon pelkästään sen perheen armoilla. Huomaahan sen noistakin jaksoista, että kolmella neljästä ei tunnu olevaan minkäänlaista käsitystä siitä, miten huolehtia itsestään tai millaista on oikeasti ottaa vastuuta itsestä, puhumattakaan muista ihmisistä.
Itseäni ihmetytti sarjan alkujaksossa se, että ilmeisesti kukaan tytöistä ei ollut tavannut au pair perhettään etukäteen. Olisi ollut kiva, jos sarjassa olisi valotettu sitä, miksi tytöt on päättäneet lähteä au pairiksi ja mitä kautta he ovat nuo perheet löytäneet. Käyttivätkö esimerkiksi jonkunlaisen välitystoimiston apua? Myöskään kaikkien perheet eivät hakeneet tyttöä lentokentältä vaan tytöt joutuivat itse julkisilla etsimään tiensä uuteen kotiin. Kuulostaa aika karulta, varsinkin kun au pairiksi lähtiessä tavaraa on ehkä enemmän kuin viikon lomamatkalle ja jos ei ole kokemusta reissaamisesta, niin alkua voisi helpottaa (ja olo olisi varmasti tervetulleempi) jos joku hakisi lentokentältä.
Olin au pairina elokuusta 2008 huhtikuun 2009 alkuun, ensin Naardenissa ja sitten Amsterdamissa Hollannissa. Itse löysin aikoinani au pair perheeni MOL:n sivujen (nykyisin TE-palvelut) kautta. Silloin työpaikkailmoituksissa julkaistiin vielä au pair paikkoja, mutta nykyään kuulemma ei enää. Joten en tiedä, mitä kautta perheet nykyään etsivät uusia au paireja? Välityssivustojahan on paljon, mutta toimivatko ne, ei ole omaa kokemusta..
Vastasin aikoinani pariin ilmoitukseen ja molemmista sain lähes samantien vastaukset, molemmat sattumalta Hollantiin, vaikka alunperin minkäänlaista maapreferenssiä ei ollut.
Hakuprosessi eteni nopeaan. Lähetin oman hakukirjeeni vastauksena tuolla MOL:n sivuilla näkyneeseen ilmoitukseen, sain sähköpostia takaisin, jossa perheen äiti kysyi että koska voisi soittaa minulle. Soitti ja juteltiin (enää en tosin yhtään muista, että mistä) ja sovittiin että tavataan Helsingissä, kun hän on siellä työmatkalla. Oli muistaakseni juhannusviikolla tai joskus niillä main. Matkasin Helsinkiin ja tapasin perheen äidin siellä, juteltiin ja sitten myös soitettiin perheen isälle, jonka suurin huoli oli, että osaanko laittaa ruokaa (hän itse kun ei osannut kokata yhtään mitään). Puhuttiin lapsista ja työtehtävistä. Sain paikan ja sovittiin, että kun perhe tulee myöhemmin kesällä Suomeen lomalle, niin tapaan heidät vielä silloin uudestaan, ihan vaan nähdäkseni lapset ja antaakseni heidän mukaansa yhden matkalaukun, jotta tavaraa saisi perille halvemmalla. Työt alkoivat elokuun puolenvälin tietämillä, koska olin kesätöissä enkä päässyt lähtemään aiemmin.
En tavannut perheen edellistä au pairia ollenkaan, mutta laiteltiin kesän aikana sähköposteja ja lisäksi hän oli kirjoittanut mulle kirjeen, jossa antoi vinkkejä tulevaa varten. Perheen äiti haki mut lentokentältä, mikä oli tosi hyvä, koska siinä vaiheessa olin matkustamisen suhteen aikalailla yhtä ummikko kuin tuon sarjankin tytöt. Muistan vielä, kuinka harmitti, että perheen äiti ei halunnut maksaa pysäköinnistä ja tulla aulaan vastaan, vaan hän opasti että kun olen saanut laukkuni, niin nousen Schipholilla ylempään kerrokseen, jossa on lähtöaula ja jossa voi pysäköidä hetkeksi jättääkseen ihmisiä pois kyydistä. Ihmettelin, että onko se nyt niin iso vaiva pysäköidä auto, maksaa siitä ja tulla kunnolla vastaan. Mutta ilmeisesti saan olla onnellinen, että edes joku tuli hakemaan.
Ennen kun työt au pairina alkoivat, niin ajattelin että sillä taskurahalla pärjää ihan hyvin. Summa oli muistaakseni 440 euroa kuukaudessa tms. Koska puhelinlasku maksetaan, netti kuuluu kaupan päälle, ruokaa saa ottaa kaapista jne. Mutta aika pian sitä huomasi, että jos vähääkään viikonloppuisin reissasi ja halusi tehdä asioita, niin tarkkaan sai katsoa mihin rahansa pisti. Hyvin pian rupesi myös ärsyttämään, kuinka paljon vastuuta on, kuinka paljon työtehtäviä on ja kuinka vähän siitä oikeastaan itselle saa.
Perheessä oli hollantilainen isä, suomalainen äiti ja kaksi lasta. Tyttö sillä hetkellä 7v. ja poika 9v., molemmat siis jo koulussa päivät. Joka viikolle oli tiettyjä hommia, kuten kaupassakäynti, ruoanlaitto joka arkipäivä, silittäminen ja siivoaminen. Lisäksi tyttö piti viedä ja hakea koulusta sekä kuskata harrastuksiin. Molempien lasten eväät piti tehdä aamuisin sekä iltapäivällä välipalaa. Käytännössä siis arkipäivien muonitus oli kokonaan au pairin vastuulla. Kotitöitä tuntui olevan paljon, koska niihin kului paljon aikaa. Käytännössä koko talon (se oli valtava) siivoamiseen meni helposti 3-4 tuntia ja perheen äiti olisi halunnut, että imurointi tehdään vähintään kaksi kertaa viikossa. Pyykkiä pestäväksi ja silitettäväksi oli myös paljon, kerralla sai helposti kulumaan muutaman tunnin.
Perheen äiti ja isä olivat molemmat uraihmisiä, joten heidän viikkoihinsa kuului myös työmatkoja. Yrittivät sopia niin että eivät olisi yhtä aikaa pois, mutta sekään ei aina onnistunut. Vaikka au pairina kuuluu ottaa vastuuta, niin silti en kokenut olevan oikein, että olin joinakin päivinä lapsista vastuussa 24/7, vaikka vain parin päivän ajan. Oli myös kamalaa nähdä ja kokea kuinka lapset kärsivät siitä. Lapset itkivät ja ikävöivät vanhempiaan ja raivosivat minulle, jos en saanut heidän vanhempiaan kiinni puhelimitse. En muista yritinkö puhua siitä vanhemmille, mutta mielestäni oli suhteellisen järkyttävää, että he asettivat uransa lapsiensa edelle. Viikonloppuisin tottakai perhe vietti yhdessä laatuaikaa ja käytännössä au pair oli kokonaan ulkona näistä kuvioista. Opinkin aika nopeasti keksimään viikonlopuille paljon ohjelmaa ja pysymään poissa kotoa.
Muistan tuolta ajalta myös sen, kuinka epäreilulta jotkut perheen vanhempien sanomisista tuntuivat. Jostain kun oli mieleeni iskostunut, että au pairin tulisi olla kuin perheenjäsen ja auttaa perheen arjessa, ei suinkaan olla se orja, joka pyörittää koko showta. En siis kauheasti tykännyt kommenteista, joissa perheen äiti esimerkiksi epäili että en ollut hoitanut viikkosiivousta, kun loppuviikosta hyllyjen alta pyöri esiin pölypalleroita. Jos hän olisi ikinä ollut kotona ja siivonnut itse, niin tietäisi kyllä, että vaikka kuinka puunaa ja pyyhkii pölyjä, niin kyllä jo viikon päästä uudet pölyt pyörii. Tai ainakin meillä täällä kotona, kyllä jo viikossa kalusteiden alta pyörii pölyjä ja hyllyjen päällä on kevyt pölykerros. Sain myös kommenttia siitä, että en komentanut poikaa ja hänen kavereitaan tarpeeksi kun he leikkivät ja remusivat. Perheen isä oli sillä hetkellä kotona ja ajattelin mielessäni, että jos meteli kerran häiritsi häntä, niin olisi voinut myös isän roolissa siitä huomauttaa vaikka virallisesti oltiinkin vielä "au pairin työajalla". Kieltäydyin myös talon ikkunoidenpesusta (koska edellinen au pair niin neuvoi, ei kuulemma missään nimessä kuulu tehtäviin ja aiheuttaa ihan valtavan työn, 3 kerroksinen talo valtavilla ikkunoilla) vedoten siihen, että en koe sen kuuluvan tehtäviini ja perheen äiti veti herneen nenään. Hän totesi sitten tekevänsä sen joskus itse (vaikka rahaa olisi ollut palkata joku se tekemäänkin), mutta ei koskaan saanut sitä aikaiseksi. Lisäksi perheen äiti valitti siitä, kuinka en muka pitänyt omaa suihkuani tarpeeksi siistinä (vaikka pesin sen samalla tavalla kuin heidänkin suihkunsa) ja piti törkeyden huippuna sitä, että hän joutui pesemään sen itse, kun olin poissa, koska heille tuli vieraita ja suihku oli niin likainen, ettei hän kehdannut päästää vieraita sinne. En myöskään saanut viikonloppuisin pyytää kavereitani kylään, koska se on "perheen omaa aikaa" ja perheenäiti haluaa että hän voi kulkea pyjamassa omassa kodissaan jos siltä tuntuu, mutta ei voi tehdä sitä, jos "vieraita ravaa jatkuvasti". Viikolla taas olisin saanut iltaisin pyytää ihmisiä kylään,kunhan ei häirittäisi häntä tai lapsia. Usein viikolla sitten istuin kaikki illat yksin huoneessani, koska harvemmin kellään au pair kavereista oli aikaa tavata viikolla.
Tunnistan siis hyvin nuo ohjelmassakin nähdyt tyttöjen fiilikset siitä, että on yksinäinen vaikka onkin ihmisten ympäröimänä. Mutta tavallaan ei kuitenkaan ikinä ole omaa rauhaa, koska kotona on aina joku muu ja kun koti on myös työpaikka, on sitä eroa melkein mahdoton tehdä. Au pairin halutaan osallistuvan arkeen ja olevan avulias myös "työajan" ulkopuolella, mutta silti pitää osata erottaa itse, koska perhe tarvitsee myös aivan perheenkeskeistä aikaa.
Itse hain aktiivisesti kontaktia ja uusia ystäviä, ja niitä löytyikin mukavasti. Tietty oma tiivis porukka muodostuu nopeasti, mutta onneksi omalla kohdallani, joukko oli kansainvälinen eikä vain suomalaisista koostuva. Koska se on kuitenkin useimmille sen au pair vuoden tavoite, kansainvälistyä ja saada uusia kokemuksia.
Kun olin viettänyt ensimmäisessä perheessä 4-5 kuukautta sain tilaisuuden, josta en voinut kieltäytyä. Suomalainen äiti oli muuttamassa 4 lapsensa kanssa Hollantiin ja etsi lapsille hoitajaa. Päivittäin oli selkeä työaika, asuin omassa asunnossa, jonka sain perheen äidin kautta ja vuokra maksettiin hänen toimestaan, palkka oli tuplasti sen mitä tienasin ensimmäisessä perheessä, perheen kodissa kävi siivooja joten ainoa tehtävä oli olla lasten kanssa koko päivä ja huolehtia päivän aikana syötävistä sapuskoista. Lisäksi jos äiti tarvitsi lapsenvahtia iltaisin tai viikonloppuisin, hän maksoi siitä aina erikseen.
Koska kaikki työehdot kuulostivat paljon paremmilta ja olin aika kyllästynyt ensimmäisen perheen arjen pyörittämiseen, turhanpäiväiseen valittamiseen heidän puoleltaan ja jatkuvaan tyytymättömyyteen, niin ilmoitin että lähden. Olin lähdössä Suomeen joululomalle ja kerroin ensimmäisen perheen äidille ennen sitä, että olen löytänyt uuden perheen, jossa aloitan tammikuun puolivälin jälkeen. Joten kun tulisin takaisin tammikuun alussa, niin voisin olla heidän luonaan vielä pari viikkoa ja sitten vasta muuttaa toiseen perheeseen. Mielestäni (ja olen edelleen sitä mieltä) tein reilusti kun kerroin heille hyvissä ajoin, sanoin olevani (ja uuden perheen myös) olevan joustava sen suhteen milloin aloitan, jotta heillä on aikaa etsiä uusi au pair auttamaan. Perheen äiti suuttui ihan silmittömästi, minkäänlainen järkevä keskustelu aiheesta ei tullut kuuloonkaan. Koska minua kohdeltiin siellä kuin työntekijänä (ei suinkaan perheenjäsenenä), niin pelasin itse roolini kuin työntekijänä. Irtisanouduin reilulla varoitusajalla, koska olin saanut paremman paikan.
Palasin vanhaan perheeseen joululoman jälkeen tammikuun alussa. Samana iltana perheen äiti ja isä kertoivat yhdessä tuumin, kuinka saan nyt pakata kaikki tavarani, tyhjentää huoneeni ja häipyä huomiseen iltaan mennessä. He eivät kuulemma halua minua enää kotiinsa ja vaativat myös maksamaan lentolippuni heille takaisin, koska en kuulemma ollut pitänyt omaa osaani sopimuksesta. Tässä vaiheessa on tietysti turha ruveta riitelemään siitä, oliko oma työnkuvani ollut samanlainen kuin mistä oli keskusteltu, eli olivatko he pitäneet oman osansa sopimuksesta. He myös kieltäytyivät antamasta minulle enää kotinsa wlan salasanaa, kun sanoin että tarvitsen nettiyhteyden ottaakseni yhteyttä uuden perheen äitiin ja kaikkiin ystäviini.
Kaikinpuolin siis ruma tilanne. Tuo aika siinä ensimmäisessä perheessä ei jättänyt kovinkaan auvoista oloa au pairina olosta, lähinnä oli jatkuvasti sellainen fiilis, että käytetään hyväksi sinisilmäistä tyttöä, joka haluaa tulla töihin ulkomaille. Ei tietenkään koko aika ollut pelkkää kakkaa ja myös hyviä muistoja jäi, en kadu sitä että lähdin, mutta harmittaa ettei ensimmäisen perheen kanssa mennyt putkeen. Toinen perhe onkin ihan eri stoori ja siltä ajalta on paljon lämpimämmät muistot. Sielläkään en ollut perheenjäsen, mutta työtehtävät oli paljon selkeämmät ja reilummat. Myös oma asunto auttoi paljon ja olisin viihtynyt pitempäänkin.
Luulen, että viihtymistä ja sopeutumista au pairina edesauttaa paljon se, jos on etukäteen selkeästi keskusteltu siitä mitkä on odotukset puolin ja toisin. Au pairiksi lähtevän tulee myös itse tietää mitä kokemukselta haluaa. Esimerkiksi jos eniten odottaa pelkkää yöelämää, niin lähtökohta on ehkä väärä. Olen kuullut lukemattomia huonoja kokemuksia siitä, kuinka perheen ja au pairin välillä on mennyt sukset kokonaan ristiin. Myös omien au pair kavereiden kokemuksia jaksaa hämmästellä. Toisen perhe oli ihan natsisakkia ja toisella kuin kakkoskoti. Jos aikoo ottaa au pairin kotiinsa, niin on varmaan hyvä miettiä myös sitä, että palkkaako kotiapulaisen vai ottaako kotiinsa uuden perheenjäsenen, jonka edessä uskaltaa olla kalsareissa ja jota ei kohdella kuin ulkolaista.
Facebookin Suomalaiset Hollannissa -ryhmässä yritin myös udella lapsiperheiden vanhemmilta, että minkälaiset odotukset heillä olisi, jos ottaisivat au pairin. Millaisen haluavat, millaisia työtehtäviä ja mitä kaikkea odotetaan. Myös kuinka vanhemmat itse suhtautuisivat au pairiin. En kuitenkaan saanut yhtään vastausta, ainakaan vielä. Hautautui todennäköisesti muiden keskusteluiden alle :)
Itse en tulevaisuudessa haluaisi au pairia omaan kotiini. En halua ottaa tuntematonta ihmistä kotiini asumaan, huolehtimaan siitä ja lapsistani ja vielä toivottaa hänet sydämellisesti tervetulleeksi ja toivoa/tehdä parhaani että hän sopeutuu. Ja mielestäni niin pitäisi kuitenkin tapahtua. Suhteellisen haastavaa siis myös perheille, jotka au pairin haluavat. Itse kun en ole mitenkään supersosiaalinen, en aina jaksa kiinnostua uusien ihmisten tapaamisista ja heihin tutustumisesta ja lisäksi nautin niin paljon oman kodin rauhasta, että en osaisi kuvitellakaan jakavani sitä tuntemattoman ihmisen kanssa. Tottakai siinä sitten tutustuisi, mutta eäää.. en osaa kuvitella.. Samaa sarjaa sen kanssa, etten halua palkata siivoojaa, koska siivoan mieluummin itse.
Päällimmäisenä tuosta Au pairit Lontoossa sarjasta jäi mieleen, että tytöillä ei tainnut olla minkäänlaista ideaa, että mihin ovat lähdössä ja mitä tekemään. Sarjassa ei sen kummemmin käsitelty taustoja, että miksi tytöt ovat lähdössä nyt, siinä elämäntilanteessa ulkomaille. Tyttöjen ulkomailla olo aika tuntui myös kovin lyhyeltä, Jasmiina luovutti 2kk jälkeen ja 2 muuta taisi viihtyä 4kk? Mirahan jäi vielä jatkamaan pestiä ja vaikutti hänen kohdallaan ihan hyvältä ratkaisulta. Mutta ehkä aika oli kuitenkin riittävä, kun kaikki olivat sitä mieltä että on aika lähteä kotiin ja tää on nyt niin nähty.
Taisi kaikki tytöt kuitenkin olla samaa mieltä, että kokemus oli mahtava ja ilman au pairina oloa, olisi moni asia jäänyt kokematta. Itse allekirjoitan tuon ja samaan syssyyn totean, että aina kannattaa lähteä opiskelijavaihtoon, työharjoitteluun, töihin ulkomaille jos vähäkään on sellainen fiilis.
Työskenteleminen au pairina on aikamoinen villi länsi, ikinä ei tiedä varmasti millaiseen perheeseen päätyy ja osalla on aivan mahtavia kokemuksia ja osalla taas niin kamalia, että joutuu lähtemään kesken kaiken pois. Mistään ei ole takuita ja silti au pairina on todella paljon pelkästään sen perheen armoilla. Huomaahan sen noistakin jaksoista, että kolmella neljästä ei tunnu olevaan minkäänlaista käsitystä siitä, miten huolehtia itsestään tai millaista on oikeasti ottaa vastuuta itsestä, puhumattakaan muista ihmisistä.
Itseäni ihmetytti sarjan alkujaksossa se, että ilmeisesti kukaan tytöistä ei ollut tavannut au pair perhettään etukäteen. Olisi ollut kiva, jos sarjassa olisi valotettu sitä, miksi tytöt on päättäneet lähteä au pairiksi ja mitä kautta he ovat nuo perheet löytäneet. Käyttivätkö esimerkiksi jonkunlaisen välitystoimiston apua? Myöskään kaikkien perheet eivät hakeneet tyttöä lentokentältä vaan tytöt joutuivat itse julkisilla etsimään tiensä uuteen kotiin. Kuulostaa aika karulta, varsinkin kun au pairiksi lähtiessä tavaraa on ehkä enemmän kuin viikon lomamatkalle ja jos ei ole kokemusta reissaamisesta, niin alkua voisi helpottaa (ja olo olisi varmasti tervetulleempi) jos joku hakisi lentokentältä.
Olin au pairina elokuusta 2008 huhtikuun 2009 alkuun, ensin Naardenissa ja sitten Amsterdamissa Hollannissa. Itse löysin aikoinani au pair perheeni MOL:n sivujen (nykyisin TE-palvelut) kautta. Silloin työpaikkailmoituksissa julkaistiin vielä au pair paikkoja, mutta nykyään kuulemma ei enää. Joten en tiedä, mitä kautta perheet nykyään etsivät uusia au paireja? Välityssivustojahan on paljon, mutta toimivatko ne, ei ole omaa kokemusta..
Vastasin aikoinani pariin ilmoitukseen ja molemmista sain lähes samantien vastaukset, molemmat sattumalta Hollantiin, vaikka alunperin minkäänlaista maapreferenssiä ei ollut.
Hakuprosessi eteni nopeaan. Lähetin oman hakukirjeeni vastauksena tuolla MOL:n sivuilla näkyneeseen ilmoitukseen, sain sähköpostia takaisin, jossa perheen äiti kysyi että koska voisi soittaa minulle. Soitti ja juteltiin (enää en tosin yhtään muista, että mistä) ja sovittiin että tavataan Helsingissä, kun hän on siellä työmatkalla. Oli muistaakseni juhannusviikolla tai joskus niillä main. Matkasin Helsinkiin ja tapasin perheen äidin siellä, juteltiin ja sitten myös soitettiin perheen isälle, jonka suurin huoli oli, että osaanko laittaa ruokaa (hän itse kun ei osannut kokata yhtään mitään). Puhuttiin lapsista ja työtehtävistä. Sain paikan ja sovittiin, että kun perhe tulee myöhemmin kesällä Suomeen lomalle, niin tapaan heidät vielä silloin uudestaan, ihan vaan nähdäkseni lapset ja antaakseni heidän mukaansa yhden matkalaukun, jotta tavaraa saisi perille halvemmalla. Työt alkoivat elokuun puolenvälin tietämillä, koska olin kesätöissä enkä päässyt lähtemään aiemmin.
En tavannut perheen edellistä au pairia ollenkaan, mutta laiteltiin kesän aikana sähköposteja ja lisäksi hän oli kirjoittanut mulle kirjeen, jossa antoi vinkkejä tulevaa varten. Perheen äiti haki mut lentokentältä, mikä oli tosi hyvä, koska siinä vaiheessa olin matkustamisen suhteen aikalailla yhtä ummikko kuin tuon sarjankin tytöt. Muistan vielä, kuinka harmitti, että perheen äiti ei halunnut maksaa pysäköinnistä ja tulla aulaan vastaan, vaan hän opasti että kun olen saanut laukkuni, niin nousen Schipholilla ylempään kerrokseen, jossa on lähtöaula ja jossa voi pysäköidä hetkeksi jättääkseen ihmisiä pois kyydistä. Ihmettelin, että onko se nyt niin iso vaiva pysäköidä auto, maksaa siitä ja tulla kunnolla vastaan. Mutta ilmeisesti saan olla onnellinen, että edes joku tuli hakemaan.
Ennen kun työt au pairina alkoivat, niin ajattelin että sillä taskurahalla pärjää ihan hyvin. Summa oli muistaakseni 440 euroa kuukaudessa tms. Koska puhelinlasku maksetaan, netti kuuluu kaupan päälle, ruokaa saa ottaa kaapista jne. Mutta aika pian sitä huomasi, että jos vähääkään viikonloppuisin reissasi ja halusi tehdä asioita, niin tarkkaan sai katsoa mihin rahansa pisti. Hyvin pian rupesi myös ärsyttämään, kuinka paljon vastuuta on, kuinka paljon työtehtäviä on ja kuinka vähän siitä oikeastaan itselle saa.
Perheessä oli hollantilainen isä, suomalainen äiti ja kaksi lasta. Tyttö sillä hetkellä 7v. ja poika 9v., molemmat siis jo koulussa päivät. Joka viikolle oli tiettyjä hommia, kuten kaupassakäynti, ruoanlaitto joka arkipäivä, silittäminen ja siivoaminen. Lisäksi tyttö piti viedä ja hakea koulusta sekä kuskata harrastuksiin. Molempien lasten eväät piti tehdä aamuisin sekä iltapäivällä välipalaa. Käytännössä siis arkipäivien muonitus oli kokonaan au pairin vastuulla. Kotitöitä tuntui olevan paljon, koska niihin kului paljon aikaa. Käytännössä koko talon (se oli valtava) siivoamiseen meni helposti 3-4 tuntia ja perheen äiti olisi halunnut, että imurointi tehdään vähintään kaksi kertaa viikossa. Pyykkiä pestäväksi ja silitettäväksi oli myös paljon, kerralla sai helposti kulumaan muutaman tunnin.
Perheen äiti ja isä olivat molemmat uraihmisiä, joten heidän viikkoihinsa kuului myös työmatkoja. Yrittivät sopia niin että eivät olisi yhtä aikaa pois, mutta sekään ei aina onnistunut. Vaikka au pairina kuuluu ottaa vastuuta, niin silti en kokenut olevan oikein, että olin joinakin päivinä lapsista vastuussa 24/7, vaikka vain parin päivän ajan. Oli myös kamalaa nähdä ja kokea kuinka lapset kärsivät siitä. Lapset itkivät ja ikävöivät vanhempiaan ja raivosivat minulle, jos en saanut heidän vanhempiaan kiinni puhelimitse. En muista yritinkö puhua siitä vanhemmille, mutta mielestäni oli suhteellisen järkyttävää, että he asettivat uransa lapsiensa edelle. Viikonloppuisin tottakai perhe vietti yhdessä laatuaikaa ja käytännössä au pair oli kokonaan ulkona näistä kuvioista. Opinkin aika nopeasti keksimään viikonlopuille paljon ohjelmaa ja pysymään poissa kotoa.
Muistan tuolta ajalta myös sen, kuinka epäreilulta jotkut perheen vanhempien sanomisista tuntuivat. Jostain kun oli mieleeni iskostunut, että au pairin tulisi olla kuin perheenjäsen ja auttaa perheen arjessa, ei suinkaan olla se orja, joka pyörittää koko showta. En siis kauheasti tykännyt kommenteista, joissa perheen äiti esimerkiksi epäili että en ollut hoitanut viikkosiivousta, kun loppuviikosta hyllyjen alta pyöri esiin pölypalleroita. Jos hän olisi ikinä ollut kotona ja siivonnut itse, niin tietäisi kyllä, että vaikka kuinka puunaa ja pyyhkii pölyjä, niin kyllä jo viikon päästä uudet pölyt pyörii. Tai ainakin meillä täällä kotona, kyllä jo viikossa kalusteiden alta pyörii pölyjä ja hyllyjen päällä on kevyt pölykerros. Sain myös kommenttia siitä, että en komentanut poikaa ja hänen kavereitaan tarpeeksi kun he leikkivät ja remusivat. Perheen isä oli sillä hetkellä kotona ja ajattelin mielessäni, että jos meteli kerran häiritsi häntä, niin olisi voinut myös isän roolissa siitä huomauttaa vaikka virallisesti oltiinkin vielä "au pairin työajalla". Kieltäydyin myös talon ikkunoidenpesusta (koska edellinen au pair niin neuvoi, ei kuulemma missään nimessä kuulu tehtäviin ja aiheuttaa ihan valtavan työn, 3 kerroksinen talo valtavilla ikkunoilla) vedoten siihen, että en koe sen kuuluvan tehtäviini ja perheen äiti veti herneen nenään. Hän totesi sitten tekevänsä sen joskus itse (vaikka rahaa olisi ollut palkata joku se tekemäänkin), mutta ei koskaan saanut sitä aikaiseksi. Lisäksi perheen äiti valitti siitä, kuinka en muka pitänyt omaa suihkuani tarpeeksi siistinä (vaikka pesin sen samalla tavalla kuin heidänkin suihkunsa) ja piti törkeyden huippuna sitä, että hän joutui pesemään sen itse, kun olin poissa, koska heille tuli vieraita ja suihku oli niin likainen, ettei hän kehdannut päästää vieraita sinne. En myöskään saanut viikonloppuisin pyytää kavereitani kylään, koska se on "perheen omaa aikaa" ja perheenäiti haluaa että hän voi kulkea pyjamassa omassa kodissaan jos siltä tuntuu, mutta ei voi tehdä sitä, jos "vieraita ravaa jatkuvasti". Viikolla taas olisin saanut iltaisin pyytää ihmisiä kylään,kunhan ei häirittäisi häntä tai lapsia. Usein viikolla sitten istuin kaikki illat yksin huoneessani, koska harvemmin kellään au pair kavereista oli aikaa tavata viikolla.
Tunnistan siis hyvin nuo ohjelmassakin nähdyt tyttöjen fiilikset siitä, että on yksinäinen vaikka onkin ihmisten ympäröimänä. Mutta tavallaan ei kuitenkaan ikinä ole omaa rauhaa, koska kotona on aina joku muu ja kun koti on myös työpaikka, on sitä eroa melkein mahdoton tehdä. Au pairin halutaan osallistuvan arkeen ja olevan avulias myös "työajan" ulkopuolella, mutta silti pitää osata erottaa itse, koska perhe tarvitsee myös aivan perheenkeskeistä aikaa.
Itse hain aktiivisesti kontaktia ja uusia ystäviä, ja niitä löytyikin mukavasti. Tietty oma tiivis porukka muodostuu nopeasti, mutta onneksi omalla kohdallani, joukko oli kansainvälinen eikä vain suomalaisista koostuva. Koska se on kuitenkin useimmille sen au pair vuoden tavoite, kansainvälistyä ja saada uusia kokemuksia.
Kun olin viettänyt ensimmäisessä perheessä 4-5 kuukautta sain tilaisuuden, josta en voinut kieltäytyä. Suomalainen äiti oli muuttamassa 4 lapsensa kanssa Hollantiin ja etsi lapsille hoitajaa. Päivittäin oli selkeä työaika, asuin omassa asunnossa, jonka sain perheen äidin kautta ja vuokra maksettiin hänen toimestaan, palkka oli tuplasti sen mitä tienasin ensimmäisessä perheessä, perheen kodissa kävi siivooja joten ainoa tehtävä oli olla lasten kanssa koko päivä ja huolehtia päivän aikana syötävistä sapuskoista. Lisäksi jos äiti tarvitsi lapsenvahtia iltaisin tai viikonloppuisin, hän maksoi siitä aina erikseen.
Koska kaikki työehdot kuulostivat paljon paremmilta ja olin aika kyllästynyt ensimmäisen perheen arjen pyörittämiseen, turhanpäiväiseen valittamiseen heidän puoleltaan ja jatkuvaan tyytymättömyyteen, niin ilmoitin että lähden. Olin lähdössä Suomeen joululomalle ja kerroin ensimmäisen perheen äidille ennen sitä, että olen löytänyt uuden perheen, jossa aloitan tammikuun puolivälin jälkeen. Joten kun tulisin takaisin tammikuun alussa, niin voisin olla heidän luonaan vielä pari viikkoa ja sitten vasta muuttaa toiseen perheeseen. Mielestäni (ja olen edelleen sitä mieltä) tein reilusti kun kerroin heille hyvissä ajoin, sanoin olevani (ja uuden perheen myös) olevan joustava sen suhteen milloin aloitan, jotta heillä on aikaa etsiä uusi au pair auttamaan. Perheen äiti suuttui ihan silmittömästi, minkäänlainen järkevä keskustelu aiheesta ei tullut kuuloonkaan. Koska minua kohdeltiin siellä kuin työntekijänä (ei suinkaan perheenjäsenenä), niin pelasin itse roolini kuin työntekijänä. Irtisanouduin reilulla varoitusajalla, koska olin saanut paremman paikan.
Palasin vanhaan perheeseen joululoman jälkeen tammikuun alussa. Samana iltana perheen äiti ja isä kertoivat yhdessä tuumin, kuinka saan nyt pakata kaikki tavarani, tyhjentää huoneeni ja häipyä huomiseen iltaan mennessä. He eivät kuulemma halua minua enää kotiinsa ja vaativat myös maksamaan lentolippuni heille takaisin, koska en kuulemma ollut pitänyt omaa osaani sopimuksesta. Tässä vaiheessa on tietysti turha ruveta riitelemään siitä, oliko oma työnkuvani ollut samanlainen kuin mistä oli keskusteltu, eli olivatko he pitäneet oman osansa sopimuksesta. He myös kieltäytyivät antamasta minulle enää kotinsa wlan salasanaa, kun sanoin että tarvitsen nettiyhteyden ottaakseni yhteyttä uuden perheen äitiin ja kaikkiin ystäviini.
Kaikinpuolin siis ruma tilanne. Tuo aika siinä ensimmäisessä perheessä ei jättänyt kovinkaan auvoista oloa au pairina olosta, lähinnä oli jatkuvasti sellainen fiilis, että käytetään hyväksi sinisilmäistä tyttöä, joka haluaa tulla töihin ulkomaille. Ei tietenkään koko aika ollut pelkkää kakkaa ja myös hyviä muistoja jäi, en kadu sitä että lähdin, mutta harmittaa ettei ensimmäisen perheen kanssa mennyt putkeen. Toinen perhe onkin ihan eri stoori ja siltä ajalta on paljon lämpimämmät muistot. Sielläkään en ollut perheenjäsen, mutta työtehtävät oli paljon selkeämmät ja reilummat. Myös oma asunto auttoi paljon ja olisin viihtynyt pitempäänkin.
Luulen, että viihtymistä ja sopeutumista au pairina edesauttaa paljon se, jos on etukäteen selkeästi keskusteltu siitä mitkä on odotukset puolin ja toisin. Au pairiksi lähtevän tulee myös itse tietää mitä kokemukselta haluaa. Esimerkiksi jos eniten odottaa pelkkää yöelämää, niin lähtökohta on ehkä väärä. Olen kuullut lukemattomia huonoja kokemuksia siitä, kuinka perheen ja au pairin välillä on mennyt sukset kokonaan ristiin. Myös omien au pair kavereiden kokemuksia jaksaa hämmästellä. Toisen perhe oli ihan natsisakkia ja toisella kuin kakkoskoti. Jos aikoo ottaa au pairin kotiinsa, niin on varmaan hyvä miettiä myös sitä, että palkkaako kotiapulaisen vai ottaako kotiinsa uuden perheenjäsenen, jonka edessä uskaltaa olla kalsareissa ja jota ei kohdella kuin ulkolaista.
Facebookin Suomalaiset Hollannissa -ryhmässä yritin myös udella lapsiperheiden vanhemmilta, että minkälaiset odotukset heillä olisi, jos ottaisivat au pairin. Millaisen haluavat, millaisia työtehtäviä ja mitä kaikkea odotetaan. Myös kuinka vanhemmat itse suhtautuisivat au pairiin. En kuitenkaan saanut yhtään vastausta, ainakaan vielä. Hautautui todennäköisesti muiden keskusteluiden alle :)
Itse en tulevaisuudessa haluaisi au pairia omaan kotiini. En halua ottaa tuntematonta ihmistä kotiini asumaan, huolehtimaan siitä ja lapsistani ja vielä toivottaa hänet sydämellisesti tervetulleeksi ja toivoa/tehdä parhaani että hän sopeutuu. Ja mielestäni niin pitäisi kuitenkin tapahtua. Suhteellisen haastavaa siis myös perheille, jotka au pairin haluavat. Itse kun en ole mitenkään supersosiaalinen, en aina jaksa kiinnostua uusien ihmisten tapaamisista ja heihin tutustumisesta ja lisäksi nautin niin paljon oman kodin rauhasta, että en osaisi kuvitellakaan jakavani sitä tuntemattoman ihmisen kanssa. Tottakai siinä sitten tutustuisi, mutta eäää.. en osaa kuvitella.. Samaa sarjaa sen kanssa, etten halua palkata siivoojaa, koska siivoan mieluummin itse.
Päällimmäisenä tuosta Au pairit Lontoossa sarjasta jäi mieleen, että tytöillä ei tainnut olla minkäänlaista ideaa, että mihin ovat lähdössä ja mitä tekemään. Sarjassa ei sen kummemmin käsitelty taustoja, että miksi tytöt ovat lähdössä nyt, siinä elämäntilanteessa ulkomaille. Tyttöjen ulkomailla olo aika tuntui myös kovin lyhyeltä, Jasmiina luovutti 2kk jälkeen ja 2 muuta taisi viihtyä 4kk? Mirahan jäi vielä jatkamaan pestiä ja vaikutti hänen kohdallaan ihan hyvältä ratkaisulta. Mutta ehkä aika oli kuitenkin riittävä, kun kaikki olivat sitä mieltä että on aika lähteä kotiin ja tää on nyt niin nähty.
Taisi kaikki tytöt kuitenkin olla samaa mieltä, että kokemus oli mahtava ja ilman au pairina oloa, olisi moni asia jäänyt kokematta. Itse allekirjoitan tuon ja samaan syssyyn totean, että aina kannattaa lähteä opiskelijavaihtoon, työharjoitteluun, töihin ulkomaille jos vähäkään on sellainen fiilis.
torstai 6. maaliskuuta 2014
Lentolippujen ostaminen
Kuten useimmat teistä tietävät, irtisanouduin joku aika sitten työstäni. Olin asiakaspalvelijana yhdellä maailman vanhimmista lentoyhtiöistä niiden "keskusvaraamossa" (sales and service centre), joka palvelee 19 Euroopan maata, 11 eri kielellä. Omat kieleni oli suomi ja englanti. Koska olen ollut lentoyhtiöllä töissä, voisi sanoa että "sisäpiirin tiedot" on tavallista pulliaista paremmin hallussa.. Siksi haluankin jakaa teidän kanssa muutaman vinkin lentovarauksiin liittyen.
1. Varaa aina lentoyhtiön kautta
Kun varaat lentosi lentoyhtiön omilta nettisivuilta tai puhelimitse, olet jo voiton puolella. Kun varaus on tehty lentoyhtiön kautta, niin heillä on myös vastuu siitä varauksesta. Jos mikä tahansa menee pieleen, niin sen korjaaminen on aina paljon helpompaa, kun lentoyhtiöllä on täysi oikeus muuttaa ja muokata tietoja. Kts. seuraava.
2. Älä käytä online matkatoimistoja
(Tai käytä vaan mutta tiedossa riskit)
Tällä tarkoitan kaikkia netissä toimivia halvimman mahdollisen vaihtoehdon tarjoajia. Vaikka näissä palveluissa ei sinänsä ole mitään vikaa ja hinta saattaa olla pari euroa alhaisempi kuin lentoyhtiön omilla sivuilla, niin ongelmaksi muodostuu useimmiten ylhäällä mainittu fakta. Se kenelle olet rahasi antanut, on vastuussa lentolipuistasi ja varauksestasi, riippumatta siitä kuka on lentoyhtiö.
Useimmiten online matkatoimistot kilpailevat hinnalla ja kaikkein halvimmalla hinnalla ostetut liput eivät ole muutettavissa. Jos olet tehnyt virheen (esimerkiksi nimessä tai lähtöpäivissä), muutosten tekeminen matkatoimistojen kautta on usein mahdotonta tai hyvin kallista. Ensinnäkin siksi että online matkatoimistojen tavoittaminen on hankalaa, osalla on asiakaspalvelu puhelimitse mutta osalla ei. Tai ainakin sitä kuulin jatkuvasti asiakkailta, jotka sitten soittivat meille hädissään. Kuulemma ei ole numeroa mihin soittaa ja kukaan ei vastaa sähköposteihin. Kalliiksi taas tulee jos muutos on mahdollinen, sillä siinä missä lentoyhtiö veloittaa lipun muutosmaksun ja mahdollisen erotuksen uuden ja vanhan lipun välillä, niin matkatoimisto lisää palvelumaksun, muutosmaksun, erotusmaksun jne jne. Koska tottakai, matkatoimiston pitää ansaita rahaa.
Matkatoimistot sanovat usein, että muutos heidän kauttaan ei ole mahdollinen, mutta ota yhteyttä lentoyhtiöön. Meillä taas on selkeät säännöt siitä, että jos lippu on matkatoimiston kautta ostettu, niin lähtöön saakka he ovat lipusta vastuussa ja me emme tee siihen minkäänlaisia muutoksia.
Ainoa poikkeus, jolloin suosittelen matkatoimiston käyttöä, on kun varaat lippuja, joiden matkakohteet vaatii useamman eri lentoyhtiön käyttöä. Jos käyttämälläsi lentoyhtiöllä ei ole oikeuksia maan sisäiseen liikenteeseen, niin todennäköisesti jatkolennon tulee olla eri lentoyhtiöllä. Kaikki lentoyhtiöt eivät ole partnereita keskenään, joten joskus lippujen yhdistäminen keskenään ei vaan onnistu. Jos esimerkiksi haluamasi lentoyhtiö ei tarjoa lentoja haluamaasi kohteeseen, on turvallisempaa varata koko matka matkatoimiston kautta kuin varailla itsekseen 5 eri lentoa ja kaikki eri lentoyhtiöiden sivuilta. Vaarana kun on että jos missaat yhden lennon tai se saapuu myöhässä, niin kellään muulla kuin sinulla itselläsi ei ole vastuuta siitä, että miten pääset jatkamaan matkaasi. Kun taas jos lennot ja jatkolennot löytyvät kaikki yhdeltä varaukselta, niin tilanne on jo paljon parempi.
3. Maksa luottokortilla
Jos maksussa on ongelmia, sen korjaaminen ja jäljittäminen on huomattavasti helpompaa silloin kun maksu on tehty luottokortilla. Myös rahojen palauttaminen on yksinkertaisempaa. Jos esimerkiksi varaat lipun ja päätät peruuttaa sen saman päivän aikana, jos olet maksanut luottokortilla, niin varaus ja maksu voidaan peruuttaa samantien, jolloin rahat palautuvat asap. Jos olet maksanut esim. verkkopankin kautta, niin rahojen palauttamiseen saattaa helposti kulua 3-4 viikkoa.
4. Ongelmia maksussa? Ota heti yhteyttä!
Kun teet varausta netin kautta ja nettisivu lakkaa toimimasta/ilmoittaa errorista/ei mene eteenpäin tai sinulla on vain suuri epäilys, että nyt jokin meni pieleen.. ota samantien yhteyttä! Ja luonnollisesti otat yhteyttä siihen instanssiin, jonka nettisivuilla sitä varausta teit. Jos teit varausta lentoyhtiön nettisivuilla, niin soita lentoyhtiölle. Useimmiten jos saat erroria kun yrität maksaa, niin maksu ei ole mennyt läpi ja jos maksu ei mene läpi, niin varaus peruuntuu järjestelmästä automaattisesti. Mutta jos otat yhteyttä heti ja järjestelmä on luonut varauksen nimelläsi, niin tiedot löytyvät kyllä ja silloin maksun voi hoitaa myös puhelimitse. Ei kannata odottaa paria päivää, josko lentoliput ilmestyisivät sähköpostiin ja sitten vasta soittaa, koska silloin varaustasi ei ole enää olemassakaan ja useimmiten haluamasi liput haluamallasi hinnalla ovat jo menneet.
Ja vinkkinä, jos et ole maksamisen jälkeen saanut e-lippuja sähköpostiisi 1-2 päivän kuluessa, niin ota yhteyttä! Kannattaa myös tarkistaa että ne lipun tiedot on oikein.. nimeä ja matkustuspäivämääriä myöten.
5. Tiedä mitä ostat
Kun varaat lentolippuja netin kautta, niin lue myös se pieni printti. Varatessasi lentoyhtiön sivujen kautta, niin lipun ehdot ovat selvästi esillä (ja uskon että myös online matkatoimistojen sivuilta maininta löytyy millaista lippua olet ostamassa). Kun olet valinnut haluamasi lennot ja näet hinnan, niin siinä vieressä usein lukee että onko muutokset sallittuja ja millä hinnalla. Tottakai lipun hinta nousee jos haluat lipun, johon voi tehdä muutoksia mutta useimmiten vain muutamalla kympillä. Ja jos tilanne tulee eteen, jolloin lippua on muutettava, niin silloin se kymppi ei tunnu missään. On mahdollista ostaa myös fully flex-lippuja, joissa siis muutokset ja peruutukset on sallittuja ilman rajoituksia. Useimmat business luokan (mutta eivät kaikki!) liput on fully flex. Mutta tottakai sen huomaa myös hinnasta. Karusti sanottuna, sitä saa mistä maksaa. Pidä myös mielessä, että vaikka lippu sallisi muutokset, niin usein peruuttaminen ei ole sallittua. Eli jos et pääse matkustamaan, niin lippua voidaan kyllä muuttaa eri ajankohdalle, mutta jos peruutat, niin menetät rahasi.
6. Nimenmuutokset
En olisi itsekään aikaisemmin uskonut mutta.. on niin monia ihmisiä, jotka eivät osaa kirjoittaa omaa nimeään oikein. Tässä siis seuraavat täsmävinkit:
* Kun varaat, tarkista että kirjoitat etu- ja sukunimen niille varattuihin oikeisiin kenttiin. Ei niin, että etu- ja sukunimi ovatkin yhtäkkiä väärinpäin. Mrs Niemi Liisa, päivää.
*Tarkista ja tarkista vielä kerran että olet kirjoittanut nimen oikein. Kun varaat puhelimitse, niin kirjain kirjaimelta tavuttaminen on suositeltavaa. Meillä töissä käytetään Nato aakkosia.
Sierra Alpha November November Alpha Echo Echo Victor Alpha Mike Alpha Romeo India Alpha
*Lippuun riittää etu- ja sukunimi, kunhan se on ensimmäinen etunimi, joka on mainittu passissa. Jos matkustat Jenkkeihin, niin kaikki nimet tarvitaan.
*Ääkkösten kanssa voi olla hankala toimia.. jos katsot passisi kuvallista sivua, niin siellä alareunassa näkyy nimesi kirjoitettuna ilman ääkkösiä. Se kirjoitusasu, jolla nimesi on passissa, toimii myös lipussa.
Jokaisella lentoyhtiöllä on oma politiikkansa nimenmuutosten suhteen. Toiset sallivat lähes kaikki muutokset, kunhan ne ovat loogisia, toiset vain muutaman kirjaimen muutoksia ja toiset eivät salli ollenkaan. Pidä mielessä, että nimenmuutos ei tarkoita sitä että nimi muutetaan kokonaan toiseksi. Ikinä ei lipun "siirtäminen" toiselle ihmiselle ole mahdollista. Se on sääntö, josta ei luisteta. Järkevin selitys jonka keksin itse, on että siten estetään se, että joku yksityinen henkilö ostaa halvalla ison kasan lentolippuja omalla nimellään ja myy niitä sitten voitolla eteenpäin.
7. Varaustunnus tai lipunnumero
Varaustunnus, varauskoodi, booking reference, booking number, airline booking reference.. rakkaalla lapsella on monta nimeä. Menemättä likaisiin yksityiskohtiin, riippuen siitä missä varaus on tehty, niin yksi ja sama varaus voidaan löytää lukemattomin eri keinoin. Varauskoodi koostuu yhteensä 6 kirjaimesta tai numerosta. Lipunnumero on pitkä numerosarja, joka alkaa aina 3 numeroisella koodilla, josta tunnistaa lentoyhtiön. Deltalla lippu alkaa 006-, Finnairilla 105-, KLM:llä 074-, Air Francella 057-, Alitalia 055- ja niin edelleen.. Koska varaustunnukset on joskus vaikeasti tulkittavissa, niin lipunnumero on aina toimiva ja varma keino, siinä kun on pelkkiä numeroita. Anyhow, kun soitat lentoyhtiölle tai matkatoimistoon, niin tarvitset jommankumman näistä tunnistuskeinoista. Pelkällä lennonnumerolla ja nimellä oikean varauksen löytäminen on hankalaa (mutta ei mahdotonta) ja suurin osa asiakaspalvelijoista sanoo suoraan, että soita takaisin sitten kun olet löytänyt jomman kumman näistä koodeista.
8. Älä oleta vaan ota selvää
Jos mitä, niin olen oppinut, että lentoyhtiöiden maailma on yhtä suurta sääntöjen viidakkoa ja jokainen soveltaa omaan tyyliinsä, asiakaskuntaansa ja markkinarakoonsa sopivalla tavalla. Kaikkialla ei todellakaan päde samat säännöt ja voit hienosti väitellä puhelimessa esimerkiksi minun kanssani, että ikinä xxx lentoyhtiöllä tämä ei ole ollut ongelma, ja miten tämä nyt voi olla näin hankalaa/kallista/epäinhimillistä xxx lentoyhtiön kanssa, mutta et pääse puusta pitkälle. Lentoyhtiöillä on erilaisia käytäntöjä check-in, online check-in, matkatavaroiden, istumapaikkojen, loungejen, lippujen muuttamisen, vauvojen, erikoismatkatavaroiden jne jne kanssa. Jo ennen kuin varaat, jos sinulla on jotain tiettyjä kriteerejä, niin valitse lentoyhtiö sen mukaan. Kun sinulla on lippu, niin ota selvää. Paras tiedonlähde on aina lentoyhtiön oma kotisivu. Jos et pääse puusta pitkälle, niin soita ja kysy. Jos aiot matkustaa koiran/kissan/pianon/kitaran/television/vauvan/suksien/sukelluslaitteiden/golfpackin tai periaatteessa ihan minkä tahansa muun kuin tavallisen matkalaukun kanssa, niin ota ihmeessä selvää asioista. Ja koska lentoyhtiöt tekevät bisnestä niin lisäpalveluilla kuin tavallisilla lentolipuillakin, niin on selvää, että ylimääräisestä joutuu maksamaan.
En tiedä, oliko tässä nyt läheskään kaikki ne vinkit, jotka halusin jakaa teille tai oliko tästä kuinka paljon hyötyä.. mutta tästä aiheesta vastaan mielelläni kysymyksiin! Joten kommenttia alle :)
1. Varaa aina lentoyhtiön kautta
Kun varaat lentosi lentoyhtiön omilta nettisivuilta tai puhelimitse, olet jo voiton puolella. Kun varaus on tehty lentoyhtiön kautta, niin heillä on myös vastuu siitä varauksesta. Jos mikä tahansa menee pieleen, niin sen korjaaminen on aina paljon helpompaa, kun lentoyhtiöllä on täysi oikeus muuttaa ja muokata tietoja. Kts. seuraava.
2. Älä käytä online matkatoimistoja
(Tai käytä vaan mutta tiedossa riskit)
Tällä tarkoitan kaikkia netissä toimivia halvimman mahdollisen vaihtoehdon tarjoajia. Vaikka näissä palveluissa ei sinänsä ole mitään vikaa ja hinta saattaa olla pari euroa alhaisempi kuin lentoyhtiön omilla sivuilla, niin ongelmaksi muodostuu useimmiten ylhäällä mainittu fakta. Se kenelle olet rahasi antanut, on vastuussa lentolipuistasi ja varauksestasi, riippumatta siitä kuka on lentoyhtiö.
 |
| Source |
Matkatoimistot sanovat usein, että muutos heidän kauttaan ei ole mahdollinen, mutta ota yhteyttä lentoyhtiöön. Meillä taas on selkeät säännöt siitä, että jos lippu on matkatoimiston kautta ostettu, niin lähtöön saakka he ovat lipusta vastuussa ja me emme tee siihen minkäänlaisia muutoksia.
Ainoa poikkeus, jolloin suosittelen matkatoimiston käyttöä, on kun varaat lippuja, joiden matkakohteet vaatii useamman eri lentoyhtiön käyttöä. Jos käyttämälläsi lentoyhtiöllä ei ole oikeuksia maan sisäiseen liikenteeseen, niin todennäköisesti jatkolennon tulee olla eri lentoyhtiöllä. Kaikki lentoyhtiöt eivät ole partnereita keskenään, joten joskus lippujen yhdistäminen keskenään ei vaan onnistu. Jos esimerkiksi haluamasi lentoyhtiö ei tarjoa lentoja haluamaasi kohteeseen, on turvallisempaa varata koko matka matkatoimiston kautta kuin varailla itsekseen 5 eri lentoa ja kaikki eri lentoyhtiöiden sivuilta. Vaarana kun on että jos missaat yhden lennon tai se saapuu myöhässä, niin kellään muulla kuin sinulla itselläsi ei ole vastuuta siitä, että miten pääset jatkamaan matkaasi. Kun taas jos lennot ja jatkolennot löytyvät kaikki yhdeltä varaukselta, niin tilanne on jo paljon parempi.
3. Maksa luottokortilla
Jos maksussa on ongelmia, sen korjaaminen ja jäljittäminen on huomattavasti helpompaa silloin kun maksu on tehty luottokortilla. Myös rahojen palauttaminen on yksinkertaisempaa. Jos esimerkiksi varaat lipun ja päätät peruuttaa sen saman päivän aikana, jos olet maksanut luottokortilla, niin varaus ja maksu voidaan peruuttaa samantien, jolloin rahat palautuvat asap. Jos olet maksanut esim. verkkopankin kautta, niin rahojen palauttamiseen saattaa helposti kulua 3-4 viikkoa.
 |
| Source |
Kun teet varausta netin kautta ja nettisivu lakkaa toimimasta/ilmoittaa errorista/ei mene eteenpäin tai sinulla on vain suuri epäilys, että nyt jokin meni pieleen.. ota samantien yhteyttä! Ja luonnollisesti otat yhteyttä siihen instanssiin, jonka nettisivuilla sitä varausta teit. Jos teit varausta lentoyhtiön nettisivuilla, niin soita lentoyhtiölle. Useimmiten jos saat erroria kun yrität maksaa, niin maksu ei ole mennyt läpi ja jos maksu ei mene läpi, niin varaus peruuntuu järjestelmästä automaattisesti. Mutta jos otat yhteyttä heti ja järjestelmä on luonut varauksen nimelläsi, niin tiedot löytyvät kyllä ja silloin maksun voi hoitaa myös puhelimitse. Ei kannata odottaa paria päivää, josko lentoliput ilmestyisivät sähköpostiin ja sitten vasta soittaa, koska silloin varaustasi ei ole enää olemassakaan ja useimmiten haluamasi liput haluamallasi hinnalla ovat jo menneet.
Ja vinkkinä, jos et ole maksamisen jälkeen saanut e-lippuja sähköpostiisi 1-2 päivän kuluessa, niin ota yhteyttä! Kannattaa myös tarkistaa että ne lipun tiedot on oikein.. nimeä ja matkustuspäivämääriä myöten.
5. Tiedä mitä ostat
Kun varaat lentolippuja netin kautta, niin lue myös se pieni printti. Varatessasi lentoyhtiön sivujen kautta, niin lipun ehdot ovat selvästi esillä (ja uskon että myös online matkatoimistojen sivuilta maininta löytyy millaista lippua olet ostamassa). Kun olet valinnut haluamasi lennot ja näet hinnan, niin siinä vieressä usein lukee että onko muutokset sallittuja ja millä hinnalla. Tottakai lipun hinta nousee jos haluat lipun, johon voi tehdä muutoksia mutta useimmiten vain muutamalla kympillä. Ja jos tilanne tulee eteen, jolloin lippua on muutettava, niin silloin se kymppi ei tunnu missään. On mahdollista ostaa myös fully flex-lippuja, joissa siis muutokset ja peruutukset on sallittuja ilman rajoituksia. Useimmat business luokan (mutta eivät kaikki!) liput on fully flex. Mutta tottakai sen huomaa myös hinnasta. Karusti sanottuna, sitä saa mistä maksaa. Pidä myös mielessä, että vaikka lippu sallisi muutokset, niin usein peruuttaminen ei ole sallittua. Eli jos et pääse matkustamaan, niin lippua voidaan kyllä muuttaa eri ajankohdalle, mutta jos peruutat, niin menetät rahasi.
6. Nimenmuutokset
En olisi itsekään aikaisemmin uskonut mutta.. on niin monia ihmisiä, jotka eivät osaa kirjoittaa omaa nimeään oikein. Tässä siis seuraavat täsmävinkit:
* Kun varaat, tarkista että kirjoitat etu- ja sukunimen niille varattuihin oikeisiin kenttiin. Ei niin, että etu- ja sukunimi ovatkin yhtäkkiä väärinpäin. Mrs Niemi Liisa, päivää.
*Tarkista ja tarkista vielä kerran että olet kirjoittanut nimen oikein. Kun varaat puhelimitse, niin kirjain kirjaimelta tavuttaminen on suositeltavaa. Meillä töissä käytetään Nato aakkosia.
Sierra Alpha November November Alpha Echo Echo Victor Alpha Mike Alpha Romeo India Alpha
*Lippuun riittää etu- ja sukunimi, kunhan se on ensimmäinen etunimi, joka on mainittu passissa. Jos matkustat Jenkkeihin, niin kaikki nimet tarvitaan.
*Ääkkösten kanssa voi olla hankala toimia.. jos katsot passisi kuvallista sivua, niin siellä alareunassa näkyy nimesi kirjoitettuna ilman ääkkösiä. Se kirjoitusasu, jolla nimesi on passissa, toimii myös lipussa.
Jokaisella lentoyhtiöllä on oma politiikkansa nimenmuutosten suhteen. Toiset sallivat lähes kaikki muutokset, kunhan ne ovat loogisia, toiset vain muutaman kirjaimen muutoksia ja toiset eivät salli ollenkaan. Pidä mielessä, että nimenmuutos ei tarkoita sitä että nimi muutetaan kokonaan toiseksi. Ikinä ei lipun "siirtäminen" toiselle ihmiselle ole mahdollista. Se on sääntö, josta ei luisteta. Järkevin selitys jonka keksin itse, on että siten estetään se, että joku yksityinen henkilö ostaa halvalla ison kasan lentolippuja omalla nimellään ja myy niitä sitten voitolla eteenpäin.
 |
| Source |
Varaustunnus, varauskoodi, booking reference, booking number, airline booking reference.. rakkaalla lapsella on monta nimeä. Menemättä likaisiin yksityiskohtiin, riippuen siitä missä varaus on tehty, niin yksi ja sama varaus voidaan löytää lukemattomin eri keinoin. Varauskoodi koostuu yhteensä 6 kirjaimesta tai numerosta. Lipunnumero on pitkä numerosarja, joka alkaa aina 3 numeroisella koodilla, josta tunnistaa lentoyhtiön. Deltalla lippu alkaa 006-, Finnairilla 105-, KLM:llä 074-, Air Francella 057-, Alitalia 055- ja niin edelleen.. Koska varaustunnukset on joskus vaikeasti tulkittavissa, niin lipunnumero on aina toimiva ja varma keino, siinä kun on pelkkiä numeroita. Anyhow, kun soitat lentoyhtiölle tai matkatoimistoon, niin tarvitset jommankumman näistä tunnistuskeinoista. Pelkällä lennonnumerolla ja nimellä oikean varauksen löytäminen on hankalaa (mutta ei mahdotonta) ja suurin osa asiakaspalvelijoista sanoo suoraan, että soita takaisin sitten kun olet löytänyt jomman kumman näistä koodeista.
8. Älä oleta vaan ota selvää
Jos mitä, niin olen oppinut, että lentoyhtiöiden maailma on yhtä suurta sääntöjen viidakkoa ja jokainen soveltaa omaan tyyliinsä, asiakaskuntaansa ja markkinarakoonsa sopivalla tavalla. Kaikkialla ei todellakaan päde samat säännöt ja voit hienosti väitellä puhelimessa esimerkiksi minun kanssani, että ikinä xxx lentoyhtiöllä tämä ei ole ollut ongelma, ja miten tämä nyt voi olla näin hankalaa/kallista/epäinhimillistä xxx lentoyhtiön kanssa, mutta et pääse puusta pitkälle. Lentoyhtiöillä on erilaisia käytäntöjä check-in, online check-in, matkatavaroiden, istumapaikkojen, loungejen, lippujen muuttamisen, vauvojen, erikoismatkatavaroiden jne jne kanssa. Jo ennen kuin varaat, jos sinulla on jotain tiettyjä kriteerejä, niin valitse lentoyhtiö sen mukaan. Kun sinulla on lippu, niin ota selvää. Paras tiedonlähde on aina lentoyhtiön oma kotisivu. Jos et pääse puusta pitkälle, niin soita ja kysy. Jos aiot matkustaa koiran/kissan/pianon/kitaran/television/vauvan/suksien/sukelluslaitteiden/golfpackin tai periaatteessa ihan minkä tahansa muun kuin tavallisen matkalaukun kanssa, niin ota ihmeessä selvää asioista. Ja koska lentoyhtiöt tekevät bisnestä niin lisäpalveluilla kuin tavallisilla lentolipuillakin, niin on selvää, että ylimääräisestä joutuu maksamaan.
 |
| Source |
 |
| Source |
 |
| Source |
torstai 12. syyskuuta 2013
Suomessa, Suomesta.. takaisin Hollannissa.
Pitempi radiohiljaisuus johtui tietenkin ihanasta Suomen lomasta ja voi jösses, kun tuntuu lomalta paluu vaikealta.
Oltiin niin ihanasti lomalla kun olla ja voi. Paljon hyvää ruokaa ja juomaa, ihania ihmisiä, rentoa chillailua, shoppailua, kuulumisten vaihtamista.. ja paljon saunomista :) Useampaan kertaan puusaunassa! Siinä nyt on vaan sitä jotain verrattuna tavalliseen sähkökiukaaseen.. enemmän tunnelmaa. Kaikki edellisen postauksen suunnitelmatkin toteutui.. munkkirinkilää ja Yyteriä lukuunottamatta. Mutta söinpäs Arnoldsin kinuskidonitsin, kumma kyllä se ei ollut yhtään niin hyvää kuin muistin. Ehkä liikaa lisäaineita, rasvaa ja sokeria :D Meillä oli joka päivälle ohjelmaa mutta silti viikon päätteeksi oli enemmän kuin rentoutunut olo.
Tosin se olotila melkein rapistui matkalla takaisin. Minkä takia lentomatkustaminen onkin niin kauheeta säätämistä ja odottelua? Meidän vaihtoaika Helsingissä oli vain 30 minuuttia, joten hirveällä kiireellä pikaostokset (Justinin vanhemmille Fazeria) ja vessassa käynti. Porttikin oli jossain ykkösterminaalin puolella, niin että jouduttiin vetään loppuspurtti siellä pitkällä käytävällä. Ja sitten kuitenkin portilla odotetaan ja ihmiset tönii ja huokailee ja kaikilla on niin hitonmoinen kiire sinne koneeseen, vaikka se kone ei kuitenkaan lähde mihinkään ennen kuin kaikki on kyydissä. Ja sitten koneen sisällä istutaan ja on ahdasta ja emot komentelee ihmisiä, jotka ei ymmärrä, että daa, puhelin kiinni lentokoneessa ja ei sitä Ipadiakaan voi pitää päällä nousun aikana. Jne jne. Hikikarpalot päässä rahdataan laukkuja Schipholilla ja yritetään ehtiä junaan.. pahimpaan iltaruuhkan aikaan tietysti. Seiso siinä nyt sitten hienosti käytävällä kolmen matkalaukun kanssa kun ihmiset yrittää päästä sisään tai ulos :D Ei ehditty Fyraan, niin otettiin Intercity Roosendaaliin.. mutta viimeksi kun sillä reissasin niin se ei kyllä pysähtynyt melkein joka asemalla kuin nyt. Kesti siis ikuisuuden ja sitten kun oltiin Roosendaalissa, niin kas kummaa kun ei keritty 3 min vaihtoajalla siihen Etten-Leurin junaan. Kun laiturilta toisella on hieman matkaa alikulkusillan kautta ja edelleenkään ne 3 matkalaukkua ei olleet kevyimmästä päästä. Pelastus saapui kuitenkin Justinin isän muodossa, joka tuli hakemaan.. kylmässä ja kaatosateessa kun ei kauheasti huvittanut odotella. Että sellainen kotimatka.
(Ja kuka vakuutti työpaikkahaastattelussa, että haluaa työskennellä lentoyhtiölle, koska myös se matka on tärkeä osa ihmisen lomakokemusta...) :D It's not all about the destination, also the journey there is important. Haha.
Pariin kertaan olen myös jo vastannut kysymykseen, että pitikö itku silmässä lähteä pois, mutta rehellisesti vastattuna, eipä juuri. Niin ihania kuin kaikki ystävät ja sukulaiset Suomessa onkin, niin kyllä täällä kuitenkin tuntuu kodilta. Omat jutut ja omat tavarat, elämässä kaikenlaista tapahtumassa. Täällä arki tuntuu jo omalta. Suomessa oli selkeästi se fiilis, että oli lomalla. Siellä siihen arkeen asettuminen tuntuisi hankalalta.
Ja oltiin Justinin kanssa koko ajan ihan järkyttyneitä siitä, kuinka kallista kaikki Suomessa on ja kuinka järjettömän paljon kaduilla liikkuu humalaisia/sekakäyttäjiä/kodittomia/muuten vaan rappiolla olevia mielenterveyspotilaita. Kontrasti siihen, kuinka yksi osa väestöstä on hurahtanut kaikenmaailman dieetteihin ja terveystuotteisiin ja bodaa itseään.. (katsokaas huviksenne niitä ruokakaupan hyllyjä.. täällä myydään ainakin toistaiseksi ihan tavallista ruokaa!) ja sitten osa porukasta hilluu työttömänä ja viimeisetkin roposet pistetään kaljaan tai muihin mömmöihin. Tottakai (ja toivoakseni) suurin osa on edelleen ihan tavallisia ihmisiä, jotka käy töissä ja elää normaalia arkea, mutta jostain syystä se suuri kontrasti iski näkökenttään. Varsinkin siinä lähikaupassa..
Mutta palatakseni alun hehkutukseen, meille jäi tosi hyvä fiilis lomasta ja sitä tekis vaan mieli jatkaa. Tavaroiden purkaminen ja arjen käynnistäminen tuntuu vaativan paljon energiaa, varsinkin kun täällä on syksy selkeästi alkanut jo. Joka päivä sataa vettä. Toivottavasti saataisiin edes muutamaksi viikoksi vielä kesä takaisin, yleensä kun syys- ja lokakuut on täällä vielä ihan kauniita. Olin eilen töissä ensimmäistä päivää ja tänään iltaan. Huomenna suoraan aamun ja siinähän nämä viikot rullaa. Vielä noin 2,5 viikkoa töitä ja sitten alkaa uusi arki! 4.10 kun on ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa :) Yritän saada pikapuoliin tarkan selonteon aikaiseksi uusista kuvioista.
 |
| Source |
 |
| Source |
 |
| Source |
 |
| Source |
Pariin kertaan olen myös jo vastannut kysymykseen, että pitikö itku silmässä lähteä pois, mutta rehellisesti vastattuna, eipä juuri. Niin ihania kuin kaikki ystävät ja sukulaiset Suomessa onkin, niin kyllä täällä kuitenkin tuntuu kodilta. Omat jutut ja omat tavarat, elämässä kaikenlaista tapahtumassa. Täällä arki tuntuu jo omalta. Suomessa oli selkeästi se fiilis, että oli lomalla. Siellä siihen arkeen asettuminen tuntuisi hankalalta.
 |
| Source |
 |
| Source |
 |
| Source |
perjantai 23. elokuuta 2013
Suomeen, Suomeen, Suomeeeen!
... viikon päästä siis! Ensi viikon perjantaina alkaa kauan odotettu loma!
Ensin suhaillaan iltapäivällä Etten-Leurista junalla Schipholille, josta AY846 lentää Helsinkiin. Helsingissä odotellaan puolitoista tuntia, jonka jälkeen pikkupurkki numerolla AY2269 lennättää meidät Pirkkalaan. I-HA-NAA!
Tampere <3
Olen kovasti yrittänyt tehdä lomalle suunnitelmia, mutta samaan aikaan yrittänyt olla tekemättä liikaa suunnitelmia. Jotta säilyisi jonkunlainen vapaus spontaaneille suunnitelmille. Totuus on kuitenkin, että aika loppuu kuitenkin kesken.
Seuraavanlaisia suunnitelmia on jo tehty:
* Hierojalle!
Vuosi sitten kun asuin Tampereella, kävin säännöllisesti joka viikko hieronnassa. Tampereella on vissiin parikin hierontakoulua (tai oli ainakin joskus) ja itse kävin Tampere-taloa vastapäätä Yliopistonkadulla. Kyseisessä oppikoulussa asiakaspalvelun laatu ei päätä huimaa (parikin kertaa ollut hieman kyseenalaista toimintaa varauksien järjestelyjen suhteen), mutta oppilaat osaavat kuitenkin asiansa ja hinta on halpa. Hollannista en ole samanlaista koulusysteemiä löytänyt (en tiedä missä täällä toimivat hierojat kouluttavat itsensä?!), joten myös hieronnassa käyminen on jäänyt. Hieronta kun on mielestäni normaalihinnoissaan aikas kallista, sitä voi verrata kampaajalla käyntiin tai kuntosalin kuukausimaksuun.. mutta kampaajalla käydään pääsääntöisesti 4-8 vkon välein ja kuntosalilla vaikka joka päivä!
* Mustaamakkaraa!
Ja noin sata muuta ruokaa, jota on pakko saada. Salmiakkia, ruisleipää, lättyjä, kaalilaatikkoa, nakkikastiketta.. grillimakkaraa ja munkkirinkilä! Ja ainakin pariin kertaan ravintolaan syömään.. vaikka Nordicin ruisreino ja The Grillissä joku pihvi. Etanatkin houkuttelisi, kun niitä ei täällä niin usein listalla näy. Me niin tullaan Suomeen ruokalomalle :)
* Särkänniemeen
Oma äitini ei ole millään muotoa innostunut huvipuistolaitteiden vemputuksista, joten mulle ja Justinille jää kunnia pistää liki 5-vuotiaan veljenpojan pää pyörälle. Eiköhän se onnistu :)
* Kummitytön synttärit
Hei, 7v. koululainen! Mihin tää maailma oikein menee, viimeksihän punapäinen tyttövauva jokelteli tyytyväisenä viltillä..
* Vanhan työporukan girl power-miitinki
Paras työporukka koskaan ikinä.. ja vuosien saatossa tytöt on menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Kaikilla on työpaikka vaihtunut, kun kyseistä puljua ei ole enää olemassakaan. Mutta hauskat muistot yhdistää ja on hauska verestää kuulumisia!
* Ystävät ja sukulaiset
Parhaan ystävän kanssa kaksi tapaamista sovittu etukäteen. Pikkuveljen kanssa ehkä syömään tai jotain muuta mukavaa, keilaamassakin ollaan käyty aiemmin muutamaan kertaan. Mökille, kylään, kahville.. kaikkia olis ihana nähdä! Tässä toisaalta toivois, että ihmiset ottais itse yhteyttä ja kertoisivat että mitä, missä, milloin kyläily sopii :)
* Yyteriin?
Justin halajaa rannalle, mutta mulla on jonkunlaiset epäilykset Suomen sään suhteen. Voi olla että siellä on jo aika syksyinen meininki? Ainakin muutamista Facebook päivityksistä ja kuvista päätellen. Pitää varmaan kuitenkin varmuuden vuoksi pakata uikkari mukaan.
* Ostoksille!
Halajan rohmuamaan Citymarketin hyllyt tyhjiksi.. Hollantiin mukaan kun on ainakin saatava: villalankaa uusia sukkia varten, Lumenen meikkipuuteria ja pari kajalkynää, 1-2 uutta muumimukia (lisää vaaleanpunaisia!), biojätesäkkejä (ne Pirkan on vaan niin paljon parempia), tiskirättirullia ja magnesiumia.
Anoppi hajotti joku aika sitten pinon keskikokoisia kulhoja meidän kaapista, joten ajattelin myös katsoa josko Suomesta löytyisi jotain kivaa. Samaan syssyyn vois tietysti katsoa jos löytyisi korvike myös sille Teeman lautaselle, jonka Justinin veli hajotti. (Onkohan näillä jotain meidän astioita vastaan?)
Ja Ideaparkiin on ainakin pakko päästä, samoin kuin Koskikeskukseen. Jotain kivaa vaatetta, uusi talvitakkikin olisi kiva. Ja Ginatricotia ei täällä ole, joten pari lumppua sieltäkin :) Uudet farkut, jotka äiti saa samantien lyhentää sopiviksi! Uusi laukkukin on tarpeen, harkitsen edelleen raaskinko ostaa Marimekon Mini-Matkurin. Tai sitten sen normaalin Matkurin.. pitää tarkistaa se koko kaupassa. Mutta se olisi niin kätevä yleislaukku tuleville työmatkoille. Kaiken saisi sullottua mukaan, eikä varmasti hajoa! Ja sen saisi myös nahkaisena, joka olisi vielä parempi.. mutta hinta käy vähän liian tyyriiksi. Harkinnassa kyseinen kassi kuitenkin on.
Muutama suomenkielinen kirjakin olisi hyvää vaihtelua. Vaikka luenkin sujuvasti englanniksi, niin silti omalla kielellä lukeminen on vielä rentouttavampaa. En muuten vieläkään ole yrittänyt lukea kirjaa hollanniksi. Pitäisiköhän ottaa työn alle..
Melkein unohdin...
* Saunaan!!!
Ensin suhaillaan iltapäivällä Etten-Leurista junalla Schipholille, josta AY846 lentää Helsinkiin. Helsingissä odotellaan puolitoista tuntia, jonka jälkeen pikkupurkki numerolla AY2269 lennättää meidät Pirkkalaan. I-HA-NAA!
Tampere <3
 |
| Source |
Seuraavanlaisia suunnitelmia on jo tehty:
* Hierojalle!
Vuosi sitten kun asuin Tampereella, kävin säännöllisesti joka viikko hieronnassa. Tampereella on vissiin parikin hierontakoulua (tai oli ainakin joskus) ja itse kävin Tampere-taloa vastapäätä Yliopistonkadulla. Kyseisessä oppikoulussa asiakaspalvelun laatu ei päätä huimaa (parikin kertaa ollut hieman kyseenalaista toimintaa varauksien järjestelyjen suhteen), mutta oppilaat osaavat kuitenkin asiansa ja hinta on halpa. Hollannista en ole samanlaista koulusysteemiä löytänyt (en tiedä missä täällä toimivat hierojat kouluttavat itsensä?!), joten myös hieronnassa käyminen on jäänyt. Hieronta kun on mielestäni normaalihinnoissaan aikas kallista, sitä voi verrata kampaajalla käyntiin tai kuntosalin kuukausimaksuun.. mutta kampaajalla käydään pääsääntöisesti 4-8 vkon välein ja kuntosalilla vaikka joka päivä!
* Mustaamakkaraa!
Ja noin sata muuta ruokaa, jota on pakko saada. Salmiakkia, ruisleipää, lättyjä, kaalilaatikkoa, nakkikastiketta.. grillimakkaraa ja munkkirinkilä! Ja ainakin pariin kertaan ravintolaan syömään.. vaikka Nordicin ruisreino ja The Grillissä joku pihvi. Etanatkin houkuttelisi, kun niitä ei täällä niin usein listalla näy. Me niin tullaan Suomeen ruokalomalle :)
 |
| Source |
Oma äitini ei ole millään muotoa innostunut huvipuistolaitteiden vemputuksista, joten mulle ja Justinille jää kunnia pistää liki 5-vuotiaan veljenpojan pää pyörälle. Eiköhän se onnistu :)
 |
| Source |
Hei, 7v. koululainen! Mihin tää maailma oikein menee, viimeksihän punapäinen tyttövauva jokelteli tyytyväisenä viltillä..
 |
| Source |
Paras työporukka koskaan ikinä.. ja vuosien saatossa tytöt on menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Kaikilla on työpaikka vaihtunut, kun kyseistä puljua ei ole enää olemassakaan. Mutta hauskat muistot yhdistää ja on hauska verestää kuulumisia!
* Ystävät ja sukulaiset
Parhaan ystävän kanssa kaksi tapaamista sovittu etukäteen. Pikkuveljen kanssa ehkä syömään tai jotain muuta mukavaa, keilaamassakin ollaan käyty aiemmin muutamaan kertaan. Mökille, kylään, kahville.. kaikkia olis ihana nähdä! Tässä toisaalta toivois, että ihmiset ottais itse yhteyttä ja kertoisivat että mitä, missä, milloin kyläily sopii :)
* Yyteriin?
Justin halajaa rannalle, mutta mulla on jonkunlaiset epäilykset Suomen sään suhteen. Voi olla että siellä on jo aika syksyinen meininki? Ainakin muutamista Facebook päivityksistä ja kuvista päätellen. Pitää varmaan kuitenkin varmuuden vuoksi pakata uikkari mukaan.
* Ostoksille!
Halajan rohmuamaan Citymarketin hyllyt tyhjiksi.. Hollantiin mukaan kun on ainakin saatava: villalankaa uusia sukkia varten, Lumenen meikkipuuteria ja pari kajalkynää, 1-2 uutta muumimukia (lisää vaaleanpunaisia!), biojätesäkkejä (ne Pirkan on vaan niin paljon parempia), tiskirättirullia ja magnesiumia.
Anoppi hajotti joku aika sitten pinon keskikokoisia kulhoja meidän kaapista, joten ajattelin myös katsoa josko Suomesta löytyisi jotain kivaa. Samaan syssyyn vois tietysti katsoa jos löytyisi korvike myös sille Teeman lautaselle, jonka Justinin veli hajotti. (Onkohan näillä jotain meidän astioita vastaan?)
 |
| Source |
 |
| Source |
 |
| Source |
Melkein unohdin...
* Saunaan!!!
maanantai 12. elokuuta 2013
Työpaikan kesäjuhlat hollantilaisittain
En ole vielä jutellut nykyisen työpaikan kanssa siitä, että olen saanut uuden työpaikan mutta tämän viikon aikana toivottavasti tapahtuu. Pomo kun ei itse tehnyt asian eteen mitään koko viikon aikana (mitä se kertoo paikasta kun työsopimus on kuitenkin enää reilun pari viikkoa voimassa), niin nappasin eilen hihasta että josko voitaisiin jutella pian.
Eilen meillä oli kuitenkin työpaikan "kesäjuhlat" eli personeelsuitje. Olin yksi epäonnekkaista, joka joutui ensin töihin aamuvuoroon, mutta asiat järjestyi paremmin kuin hyvin kun pääsin lähtemään jo ennen sovittua aikaa. Piti olla töissä 13 asti (kun kokoontuminen oli sovittu 13.30) mutta pääsin lähtemään jo puoli kaksitoista, joten jäi jopa aikaa käydä kotona suihkussa.
Hotelli, jossa olen töissä, käyttää paljon lähiruokatuotteita. Aihetta sivusin aiemmin kesällä tässä postauksessa. Joten kesäjuhlien ohjelmassa oli vierailla kahdella näistä tuottajista, pyöräillä, syödä ja juoda hyvin.
Kokoontuminen oli sovittu parsatilalle klo 13.30. Oli pyydetty etukäteen, että jokainen pyytäisi kyydin tuttavaltaan, koska sieltä jatkettaisiin matkaa vuokratuilla pyörillä ja takaisin samaan pisteeseen ei enää palattaisi. Joten omalla autolla tulijoiden auto jäisi automaattisesti parsatilan pihaan, ei niin kovin kätevää.
Meidän yöportieeri jää ensi viikolla eläkkeelle, joten kesäjuhlat olivat samalla hänelle läksiäiset. Ensin nautittiin kakkukahvit sateessa. Kakut Hollannissa on muuten lähes aina kauheen nättejä ulkopuolelta, mutta täysin mitäänsanomattomia maultaan. You have been warned. Lisäksi sateen ennakointi on hollantilaisille täyttä taidetta. Jokaisella on puhelimessaan buienradar, jolla arvioidaan sitä, miten sadepilvet osuvat omalle kulkureitille.. mihin aikaan, millä voimakkuudella ja kauanko se kestää :D Haha, jokapäiväistä puuhaa tuo sateen ennustaminen. Joten jokaisen kytätessä puhelintaan, tulivat siihen lopputulokseen että meidät kohdannut sade on vain lyhyt kuuro ja loppupäivän voisimme pyöräillä kuivina.
Varsinainen ohjelma kakkukahvien jälkeen oli opastettu kierros parsatilalla. Olen aiemmin ollut samassa paikassa yhden intensiivikurssin puitteissa ja saanut saman kierroksen englanniksi. Tuttua kauraa siis, mutta silti ihan mukavaa. Ja farmari itse osasi kertoa paljon enemmän yksityiskohtia hollanniksi kuin pari vuotta sitten englanniksi :) Meidän kierroksella keskityttiin parsantuotannon lisäksi paljon viinin viljelyyn, jota paikassa siis tehdään parsan ja kaiken muun viljelyn ohella. Meillä töissä ei kyseisiä viinejä ole (meidän operation managerin mielestä heidän viininsä on täyttä kuraa, olisittepa nähneet sen naaman vääntelyt.. ei ehkä kaikkein poliittisesti korrektein ihminen hän), mutta tilan liköörejänsä ja portviiniään kylläkin. Kierroksen aikana nautittiin lasilliset tilan omaa kuivaa valkoviiniä, joka ainakin omaan suuhuni maistui mukavan raikkaalta. Kierroksen päätteeksi sai myös maistella eri liköörejä, mutta ainakaan omalle kohdalleni osunut mansikkalikööri ei ollut mitään erityistä herkkua.
Parsatila on täällä Etten-Leurissa ja kotisivut löytyvät tästä, klik klik.
Parsatilan pihassa odottivat vuokratut polkupyörät ja pienen säätelyn jälkeen lähdimme mahtavassa 19 hengen letkassa pyöräilemään kohti seuraavaa kohdetta. Pyöräilymatka oli noin 6-7km välillä ja päädyimme jäätelöntuottajan pihamaalle. Tällä alueella on useampiakin jäätelöntekijöitä/tuottajia, jotka siis tekevät itse alusta loppuun omat jäätelönsä ja reseptinsä ja useimmat myyvät omaa tuotantoaan pienestä kioskista tilan yhteydessä tai toimittavat jäätelöään ravintoloille. Hotellin käyttämä jäätelöntuottaja on hyvin pieni 2 hengen yritys, joka valmistaa erilaisia kerma- ja sorbettijäätelöitä. Niiden lisäksi he tekevät käsintehtyjä konvehteja ja leivonnaisia, myös kakkuja ja jääveistoksia tilauksesta. Tilan yrittäjä ja omistaja kertoi meille omasta historiastaan, hän oli aloittanut kokkina ravintolassa, jonka jälkeen erikoistunut leipuriksi. Leipurina hän oli erikoistunut kakkuihin ja leivoksiin, mutta omasta kiinnostuksestaan lopulta erikoistunut jäätelöön. Monipuolinen työhistoria siis, joka kaikki on varmasti lisännyt hänen ammattitaitoaan siinä mitä hän nyt tekee. Esittelykierroksen jälkeen jokainen sai maistaa yhden jäätelöpallon verran hänen luomuksiaan.
Jäätelöntuottajan toimipiste on Rijsbergissä ja kotisivut tässä, klik klik.
Jäätelöiden jälkeen jatkoimme pyörällä matkaa kohti Bredaa. Matkaa kertyi varmaan vähän alle tai päälle 10km, josta viimeinen osuus pyöräiltiin metsäpoluilla. Jonkunasteista hilpeyttä ja epätoivoa herätti poluilla olleet pehmeän hiekan osuudet, joissa jokainen kaatui vähintään kerran.. Päädyttiin samaan ketjuun kuuluvan hotellin terassille, jossa nautittiin parit viinilasilliset ja erittäin hollantilaiset bittergarnituur-annokset. Friteerattuja herkkuja siis.
Viimeinen pyöräilyetappi oli todella lyhyt, hotellilta ravintolaan. Ravintola oli japanilaiseen erikoistunut Ume, joka löytyy Bredan keskustasta. Ravintola on all you can eat ja supersuosittu. Ruokia voi tilata 5 kierrosta ja jokaisella kierroksella on mahdollista tilata 5 annosta per henkilö. Juomat eivät sisälly hintaan, mikä mielestäni on ihan ymmärrettävää, kun ruokaa on älyttömästi. Viikonloppuisin maksaa muistaakseni 26 euroa per nenä. Meidän pöytäseurue oli jo kolmannella kierroksella täynnä ja viimeiset palat taisteltiin alas, sillä jokaisesta syömättä jääneestä annoksesta joutuu maksamaan. Parempi siis olla tilaamatta liikaa :) Mutta oli superhyvät sushit ja hauska idea, kun kaikkea pystyi kokeilemaan ja maistelemaan pöytäseurueen kesken.
Illalla meidän eläkkeelle lähtijää muistettiin vielä jättimäisellä matkalaukulla ja 250 euron matkalahjakortilla. Ei huono siis! Ja hyvä korvaus siitä, että herra joutui koko pyöräilyreissun vetämään pinkit haalarit päällä.. taisi muutaman kerran kirota meidän ravintolapäällikön hornantuuttiin :)
Lähdin ensimmäisenä pois kun Justin tuli hakemaan klo 22.15 ja osan ilta jatkui vielä baareihinkin. Mutta oli mukavaa olla mukana ja olla ihmisten kanssa eri tavalla tekemisissä. Töissä jokainen kun on aina omalla tavallaan stressaantunut eikä niin vapautunut. Tuollaisen päivän jälkeen melkein ajattelee, että harmi on lähteä pois mutta kyllä arki töissä taas pian iskee päälle.. ja sitten en malta odottaa, että pääsen siistiin sisätyöhön istumaan toimistoon! :)
Eilen meillä oli kuitenkin työpaikan "kesäjuhlat" eli personeelsuitje. Olin yksi epäonnekkaista, joka joutui ensin töihin aamuvuoroon, mutta asiat järjestyi paremmin kuin hyvin kun pääsin lähtemään jo ennen sovittua aikaa. Piti olla töissä 13 asti (kun kokoontuminen oli sovittu 13.30) mutta pääsin lähtemään jo puoli kaksitoista, joten jäi jopa aikaa käydä kotona suihkussa.
Hotelli, jossa olen töissä, käyttää paljon lähiruokatuotteita. Aihetta sivusin aiemmin kesällä tässä postauksessa. Joten kesäjuhlien ohjelmassa oli vierailla kahdella näistä tuottajista, pyöräillä, syödä ja juoda hyvin.
Kokoontuminen oli sovittu parsatilalle klo 13.30. Oli pyydetty etukäteen, että jokainen pyytäisi kyydin tuttavaltaan, koska sieltä jatkettaisiin matkaa vuokratuilla pyörillä ja takaisin samaan pisteeseen ei enää palattaisi. Joten omalla autolla tulijoiden auto jäisi automaattisesti parsatilan pihaan, ei niin kovin kätevää.
Meidän yöportieeri jää ensi viikolla eläkkeelle, joten kesäjuhlat olivat samalla hänelle läksiäiset. Ensin nautittiin kakkukahvit sateessa. Kakut Hollannissa on muuten lähes aina kauheen nättejä ulkopuolelta, mutta täysin mitäänsanomattomia maultaan. You have been warned. Lisäksi sateen ennakointi on hollantilaisille täyttä taidetta. Jokaisella on puhelimessaan buienradar, jolla arvioidaan sitä, miten sadepilvet osuvat omalle kulkureitille.. mihin aikaan, millä voimakkuudella ja kauanko se kestää :D Haha, jokapäiväistä puuhaa tuo sateen ennustaminen. Joten jokaisen kytätessä puhelintaan, tulivat siihen lopputulokseen että meidät kohdannut sade on vain lyhyt kuuro ja loppupäivän voisimme pyöräillä kuivina.
Varsinainen ohjelma kakkukahvien jälkeen oli opastettu kierros parsatilalla. Olen aiemmin ollut samassa paikassa yhden intensiivikurssin puitteissa ja saanut saman kierroksen englanniksi. Tuttua kauraa siis, mutta silti ihan mukavaa. Ja farmari itse osasi kertoa paljon enemmän yksityiskohtia hollanniksi kuin pari vuotta sitten englanniksi :) Meidän kierroksella keskityttiin parsantuotannon lisäksi paljon viinin viljelyyn, jota paikassa siis tehdään parsan ja kaiken muun viljelyn ohella. Meillä töissä ei kyseisiä viinejä ole (meidän operation managerin mielestä heidän viininsä on täyttä kuraa, olisittepa nähneet sen naaman vääntelyt.. ei ehkä kaikkein poliittisesti korrektein ihminen hän), mutta tilan liköörejänsä ja portviiniään kylläkin. Kierroksen aikana nautittiin lasilliset tilan omaa kuivaa valkoviiniä, joka ainakin omaan suuhuni maistui mukavan raikkaalta. Kierroksen päätteeksi sai myös maistella eri liköörejä, mutta ainakaan omalle kohdalleni osunut mansikkalikööri ei ollut mitään erityistä herkkua.
 |
Parsatilan pihassa odottivat vuokratut polkupyörät ja pienen säätelyn jälkeen lähdimme mahtavassa 19 hengen letkassa pyöräilemään kohti seuraavaa kohdetta. Pyöräilymatka oli noin 6-7km välillä ja päädyimme jäätelöntuottajan pihamaalle. Tällä alueella on useampiakin jäätelöntekijöitä/tuottajia, jotka siis tekevät itse alusta loppuun omat jäätelönsä ja reseptinsä ja useimmat myyvät omaa tuotantoaan pienestä kioskista tilan yhteydessä tai toimittavat jäätelöään ravintoloille. Hotellin käyttämä jäätelöntuottaja on hyvin pieni 2 hengen yritys, joka valmistaa erilaisia kerma- ja sorbettijäätelöitä. Niiden lisäksi he tekevät käsintehtyjä konvehteja ja leivonnaisia, myös kakkuja ja jääveistoksia tilauksesta. Tilan yrittäjä ja omistaja kertoi meille omasta historiastaan, hän oli aloittanut kokkina ravintolassa, jonka jälkeen erikoistunut leipuriksi. Leipurina hän oli erikoistunut kakkuihin ja leivoksiin, mutta omasta kiinnostuksestaan lopulta erikoistunut jäätelöön. Monipuolinen työhistoria siis, joka kaikki on varmasti lisännyt hänen ammattitaitoaan siinä mitä hän nyt tekee. Esittelykierroksen jälkeen jokainen sai maistaa yhden jäätelöpallon verran hänen luomuksiaan.
 |
Jäätelöiden jälkeen jatkoimme pyörällä matkaa kohti Bredaa. Matkaa kertyi varmaan vähän alle tai päälle 10km, josta viimeinen osuus pyöräiltiin metsäpoluilla. Jonkunasteista hilpeyttä ja epätoivoa herätti poluilla olleet pehmeän hiekan osuudet, joissa jokainen kaatui vähintään kerran.. Päädyttiin samaan ketjuun kuuluvan hotellin terassille, jossa nautittiin parit viinilasilliset ja erittäin hollantilaiset bittergarnituur-annokset. Friteerattuja herkkuja siis.
Viimeinen pyöräilyetappi oli todella lyhyt, hotellilta ravintolaan. Ravintola oli japanilaiseen erikoistunut Ume, joka löytyy Bredan keskustasta. Ravintola on all you can eat ja supersuosittu. Ruokia voi tilata 5 kierrosta ja jokaisella kierroksella on mahdollista tilata 5 annosta per henkilö. Juomat eivät sisälly hintaan, mikä mielestäni on ihan ymmärrettävää, kun ruokaa on älyttömästi. Viikonloppuisin maksaa muistaakseni 26 euroa per nenä. Meidän pöytäseurue oli jo kolmannella kierroksella täynnä ja viimeiset palat taisteltiin alas, sillä jokaisesta syömättä jääneestä annoksesta joutuu maksamaan. Parempi siis olla tilaamatta liikaa :) Mutta oli superhyvät sushit ja hauska idea, kun kaikkea pystyi kokeilemaan ja maistelemaan pöytäseurueen kesken.
Illalla meidän eläkkeelle lähtijää muistettiin vielä jättimäisellä matkalaukulla ja 250 euron matkalahjakortilla. Ei huono siis! Ja hyvä korvaus siitä, että herra joutui koko pyöräilyreissun vetämään pinkit haalarit päällä.. taisi muutaman kerran kirota meidän ravintolapäällikön hornantuuttiin :)
Lähdin ensimmäisenä pois kun Justin tuli hakemaan klo 22.15 ja osan ilta jatkui vielä baareihinkin. Mutta oli mukavaa olla mukana ja olla ihmisten kanssa eri tavalla tekemisissä. Töissä jokainen kun on aina omalla tavallaan stressaantunut eikä niin vapautunut. Tuollaisen päivän jälkeen melkein ajattelee, että harmi on lähteä pois mutta kyllä arki töissä taas pian iskee päälle.. ja sitten en malta odottaa, että pääsen siistiin sisätyöhön istumaan toimistoon! :)
maanantai 22. heinäkuuta 2013
Haaste: millainen olit, mitä ajattelit?
Puutalobabyn Kristaliina kehitteli haasteen, jolla voi kertoa siitä millainen on ollut, mitä on tehnyt ja ajatellut, ja kuinka se kertoo siitä, millainen ihminen on nyt. Olen edelleen ihan sama ihminen kuin elokuussa 1999, mutta kuitenkin niin erilainen.
Valitut päivämäärät ovat:
elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010
Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?
Mitä olet ajatellut?
Millainen on ollut elämäsi?
Miltä olet näyttänyt?
Elokuu 1999
Olen 12-vuotias ja juuri aloittanut 6. luokan Tammelan koulussa Tampereella. Olin kuvataidepainotteisella luokalla peruskoulun oppivuodet 3.-9. Toisella luokalla ollessani olin todennäköisesti ikätovereitani lahjakkaampi kuvataiteissa, koska silloinen opettajani ehdotti vanhemmilleni, että hakisin kuvataidepainotteiselle. Kuvataidepainotteinen peruskoulu tarkoitti silloin, että kuvataiteita oli 2h enemmän viikossa kuin tavallisissa luokilla. Yhteensä kuvataiteita oli viikosta riippuen 4-6h. Kuvataidepainotteinen opetus peruskoulussa tarkoitti myös tutustumista hieman erikoisiin opettajiin. Taiteellisesti lahjakkaat ja siihen suuntautuneet opettajat kun harvemmin välittivät ns. tavallisista aineista. Ala-asteella luokanopettajani ei ollut millään muotoa kiinnostunut äidinkielestä tai sen kehittämisestä. Sen sijaan laskimme paljon (mittasuhteet ja geometria ovat ollennaisia myös kuvataiteissa) ja esimerkiksi historiassa keskityimme kivikauteen ja taidehistoriaan. Van Goghin puuttuva korva ja auringonkukat kummittelevat edelleen mielessäni niiltä ajoilta.
Kuljin joka päivä bussilla kouluun ja takaisin kotiin. 6. luokkaan mennessä sekin oli jo tuttua puuhaa ja taidettiin aina silloin tällöin koulun jälkeen jäädä hengailemaan kaupungille. Samassa kerrostalossa asui 2 hyvää kaveria, Heli ja Heidi, joiden kanssa kuljettiin kimpassa. Koulussa oli oma hyvä kaveri Jaana ja samaan kaveriporukkaan taisi kuulua muutama muukin tyttö, Milla ja Jossu ainakin muistaakseni. Ehkä Riikkakin.
6. luokalla piti tehdä päätös, että haluaako jatkaa kuvataidepainotteisella vai siirtyykö tavalliselle yläasteelle. Suurin osa samoista kavereista jatkoi myös kuvataidepainoitteiselle yläasteelle, joten siirtyminen oli suhteellisen helppoa kun koulumatka ei pidentynyt kuin kilometrillä tai kahdella, ja kaverit seurasivat mukana.
Huhtikuu 2003
15-vuotiaana viimeisiä kuukausia peruskoulussa. Yhteishaussa olin hakenut kaksoistutkinto-koulutukseen, koska en halunnut vain lukioon tai ammattikouluun. Halusin molemmat ja useimpien mielestä se oli hyvä idea, saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kaksoistutkinnon suorittaminen kestää 4 vuotta ja sillä saa ammattitutkinnon, ylioppilastutkinnon ja lukion päästötodistuksen. Kouluun pääseminen ei tietenkään ollut itsestäänselvyys, mutta koska vuosien hyvällä koulumenestyksellä todistus oli aikalailla jo takataskussa, niin en myöskään kokenut suuria pelkotiloja siitä etten pääsisi opiskelemaan. Ammattitutkinnoksi olin valinnut catering-alan palveluvastaavan, koska halusin työskennellä ruoan ja ihmisten parissa mutta en kuitenkaan suurtalouskokkina. Haaveilin pääseväni töihin risteilyalukselle tai johonkin hienoon ravintolaan. Mutta varsinkin työt laivalla kiinnosti siinä vaiheessa kovasti.
Olin jossain vaiheessa hurahtanut Harry Pottereihin ja vapaa-ajalla notkuin tiiviisti forumilla nimeltä Vuotava Noidankattila eli Vuotis ja IRCissä #hpfanit. Silloin meidän irkkiporukka oli todella tiivis ja kaikki tulivat hyvin juttuun. Tavattiin myös livenä ihmisten kanssa ja ystävystyttiin oikeasti. Nykyään samojen ihmisten kanssa ei oikeastaan enää ikinä pidä yhteyttä, mutta tavallaan "se yhteys" on edelleen olemassa. Nykyään se on vain muuttanut muotoaan Facebook tuttavuuksiin ja satunnaisiin viesteihin. #hpfanien kautta tapasin myös ensimmäisen oikean poikaystäväni, Tuomaksen. Se tapahtui muistaakseni myöhemmin kesällä 2003 ja sitten kun opiskelut alkoi syksyllä, niin olo oli jo kovin paljon aikuisempi. Siinä vaiheessa tuntui, että jee, elämä alkaa! Opiskelijaelämä ja uudet ihmiset ja uudet kujeet! Taisin olla opiskelusta siinä vaiheessa enemmän innoissani kuin varsinaisesti sitten opiskelija-elämän alkaessa vuonna 2009 amk-opintojen muodossa.
Maaliskuu 2009
Olen elokuusta 2008 lähtien ollut Hollannissa. Ensin au pairina kahdelle kouluikäiselle lapselle kiireisessä business-perheessä ja sitten joulukuussa kun sain tarjouksen toisesta perheestä, en juurikaan epäröinyt vaihtaa. Olin siinä vaiheessa melkoisen kyllästynyt perheeseen, joka ei ikinä ollut tyytyväinen siihen mitä tein ja kuitenkin maksoi melkoisen vähän työmäärään nähden. Vietin joululoman Suomessa ja palasin takaisin ensimmäiseen perheeseen, joka potkaisi minut tavaroineen pellolle ensimmäisenä iltana. Tai siis hakivat rautatieasemalta, toivat kotiinsa ja totesivat, että pakkaa tavarasi ja lähde huomiseen mennessä. Siinä vaiheessa oli melkoinen paniikki päällä ja epätoivo, että järjestyykö kaikki. Uusi työnantajani eli perheen äiti oli siinä vaiheessa korvaamaton.
Uusi perhe oli kuin lottovoitto entiseen verrattuna ja tykkäsin elämästäni suunnattomasti. Mun oli tarkoitus olla au pairina ainakin kesään asti mutta maalikuussa 2009 putosi pommi, kun työnantaja ilmoitti, että hän joutuu valitettavasti irtisanomaan mut koska firma, jossa hän on töissä, he joutuvat kiristämään ja irtisanomaan suurimman osan ihmisistä. Jolloin myöskään perheen äidillä ei ollut enää niin paljon töitä, joten hän sai oman elämänsä toimimaan ilman au pairia, ystävien avulla ja järjestelykysymyksillä.
Maaliskuu 2009 Amsterdamissa oli hyvä, mutta erikoinen kuukausi. Vietettiin hyvien au pair ystävien kanssa läksiäisiä, käytiin bilettämässä yhdessä viimeisiä kertoja ja tapailin muutamia miehiä. Paria viikkoa ennen lähtöä tavattiin Justinin kanssa. Vaikka kyseessä ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, niin jonkunlainen yhteys kuitenkin syntyi. Kerittiin tapaamaan muistaakseni kaksi kertaa ennen kuin Justin lähti Itävaltaan laskettelemaan. Kun hän palasi sieltä, niin mun lähtöön oli muistaakseni 4 päivää. Justin tuli suoraan Itävallasta kotiin, purki ja pakkasi kamansa uudelleen ja tuli mun luokse Amsterdamiin. Ne muutama hassu päivää vietettiin yhdessä ja meistä tuli enemmän tai vähemmän pari. Lähtö oli kamalaa, kun ei tiennyt että miten tästä edetään ja tuleeko tästä yhtään mitään. Ei oikeastaan edes tunnettu toisiamme kunnolla vielä silloin. Suurin osa tutustumisesta hoidettiin sitten jälkeenpäin kun olin jo Suomessa. Lukemattomia MSN-videochättejä ja Skype-puheluita. Melkein samantien kun olin Suomessa, niin varasin uudestaan matkan Hollantiin. Toukokuulle 2009 että pääsisin juhlimaan Justinin synttäreitä. Justin on myöhemmin sanonut, että vasta sitten kun tulin toukokuussa takaisin, niin hän oli varma, että meidän juttu toimii. Ne pari ensimmäistä kuukautta kun oli enemmän tai vähemmän tutustumista.
18.9.2009
Elämää Jyväskylässä ja ammattikorkeakoulussa on takana pari viikkoa. Olen 22-vuotias ja opiskelijaryhmäni vanhimmasta päästä. Ryhmästä löytyy toki vanhempiakin mutta suurempi osa on edellisenä keväänä ylioppilaaksi valmistuneita. Tunnen oloni vanhaksi enkä oikein löydä omaa paikkaani ryhmässä. Sama tunne jatkuu oikeastaan koko opiskeluiden ajan, vaikka tutustunkin ihmisiin. En myöskään tunne oloani kotoisaksi Jyväskylässä. Paikka on niin pieni ja jotenkin epäkäytännöllinen, bussitkaan ei kulje niin hyvin kuin Tampereella. Asun soluasunnossa, joka asuntona on ihan jees, mutta en juurikaan tule toimeen kämppikseni kanssa. Sama ongelma tosin toistuu jokaisen kämppiksen kanssa ja jokaisessa soluasunnossa, joten ilmeisesti tuota asumismuotoa ei vaan ole tarkoitettu mulle.
Opinnot matkailun restonomiksi ei juurikaan innosta. Ala on oikea, mutta tuntuu että opinnoissa ei käsitellä juurikaan niitä asioita, joita itse pidän matkailussa olennaisina. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa keskitytään paljon perinteiseen yrittämiseen ja liiketoimintaan. Meille yritetään perustella, että ensimmäisenä vuonna opinnoilla luodaan tietoperustaa ja vasta myöhempinä vuosina opinnoissa keskitytään oikeasti matkailuun. Pitää kyllä paikkaansa, mutta tuntuu älyttömältä, että 3,5 vuoden opinnoissa vasta kolmantena vuonna tulee oikeasti matkailuasiaa. En missään vaiheessa ole ollut supertyytyväinen opintoihini kyseissä opinahjossa. Jo syksyllä 2009 kun kansainvälisyysasioita esiteltiin, päätin että haen sekä harjoitteluun että vaihtoon ulkomaille. Hollantiin tietysti!
Sopeutumista Jyväskylään vaikeutti todennäköisesti myös se, että matkasin joka viikonloppu Tampereelle töihin. Pisin ja paras työnantajasuhteeni on todennäköisesti ollut Fazer Leipomoiden paistopiste Citymarketin sisällä. Aloitin siellä 15-vuotiaana vuonna 2002 ja jatkoin työskentelyä aina kevääseen 2010 asti, jolloin lähdin Hollantiin harjoitteluun. Työtä tein toki pätkäsopimuksilla, kun aina välillä mennä viipotin milloin missäkin. Mutta Fazerille palaaminen oli aina kuin kotiinsa olisi tullut. Harmi, että koko konseptia ei ole enää olemassakaan.
17.7.2010
Kuuma kesä Hollannissa. Asun Justinin kanssa Justinin vanhempien yläkerrassa. Matkustan joka päivä junalla Etten-Leurista Haagiin ja sieltä rautatieasemalla ratikalla hotellille, jossa teen ensimmäistä restonomi-harjoitteluani. Matka kestää noin 1,5h suuntaansa ja matka sujuu suhteellisen leppoisasti, kunhan junat kulkevat. Pari kertaa kesän aikana joku hyppää junan eteen ja silloin kotimatkaan kuluu tunteja kiertoteitä pitkin. Muistan myös tulipalon Rotterdamin asemalla, jonka ansiosta junat tyhjennettiin Schiedamin asemalla ja ei ollut mitään tietoa, että miten olisin päässyt kotiin. Onneksi Justin oli samalla suunnalla töissä ja tuli hakemaan.
Inhoan asumista Justinin vanhempien luona. Anoppi nipottaa ja vaatii joka asiasta jotain, appi on muuten vaan outo. Helpotus kuitenkin häämöttää, sillä ollaan saatu vuokrattua pieni asunto. Heinäkuussa vielä remontoitiin, mutta kun seinät oli maalattu ja lattiat asennettu (keittiöstä puhumattakaan) niin päästiin muuttamaan. Oma pieni asunto Lidlin yläpuolella, jonka kattoterassi oli polttavan kuuma. Tuntuu että elämä järjestyy ja kaikki palaset loksahtaa kohdalleen. Harjoittelu loppuu heinäkuun lopussa ja jatkuva reissaaminen loppuu. Tykkäsin hotellista ja sen työntekijöistä kuitenkin mielettömän paljon. Tunne oli ilmeisesti molemmipuolinen, sillä sain mielettömät läksiäislahjat. Paremmat kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin työelämässä. Kun harjoittelu loppuu ja vaihto-oppilasvuoden alkuun on vielä aikaa reilu kuukausi, me päätetään lähteä kesälomareissulle.
Meillä on Justinin veljen auto käytössä, firman auto, jonka bensoja ei tarvitse maksaa. Luksusta! Ajetaan ensin Belgian kautta Luxemburgiin. Muistan edelleen Viandenin kumpuilevat maisemat ja maauimalan tyylisen paikan korkealla vuorella. Kun sää on epävakaista ja jatkuvaa sateen pakoilua, päätetään lähteä Ranskaan. Ajetaan koko maan halki auringon perässä ja päädytään yhden yön pysähdyksellä Marseillesiin. Siellä on hurjan lämmin, mutta ei leirintäalueita missään. Ajetaan vuorilla ja ollaan epätoivoisia kun kaikki hotellitkin on täynnä. Muutama leirintäalue, jolla löydetään, on myös täynnä. Mietitään, että voidaanko pystyttää vain teltta johonkin ja yöpyä siinä. Päädytään kuitenkin tienvarsihotelliin ja yhden yön jälkeen päätetään ajaa takaisin Luxemburgiin. Lähinnä sen takia, että rahat loppuu melko nopeasti jos joudutaan joka yö nukkumaan hotellissa. Uuvuttava mutta antoisa matka, kokemus, joka ei varmasti hevillä unohdu.
Valitut päivämäärät ovat:
elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010
Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?
Mitä olet ajatellut?
Millainen on ollut elämäsi?
Miltä olet näyttänyt?
Elokuu 1999
Olen 12-vuotias ja juuri aloittanut 6. luokan Tammelan koulussa Tampereella. Olin kuvataidepainotteisella luokalla peruskoulun oppivuodet 3.-9. Toisella luokalla ollessani olin todennäköisesti ikätovereitani lahjakkaampi kuvataiteissa, koska silloinen opettajani ehdotti vanhemmilleni, että hakisin kuvataidepainotteiselle. Kuvataidepainotteinen peruskoulu tarkoitti silloin, että kuvataiteita oli 2h enemmän viikossa kuin tavallisissa luokilla. Yhteensä kuvataiteita oli viikosta riippuen 4-6h. Kuvataidepainotteinen opetus peruskoulussa tarkoitti myös tutustumista hieman erikoisiin opettajiin. Taiteellisesti lahjakkaat ja siihen suuntautuneet opettajat kun harvemmin välittivät ns. tavallisista aineista. Ala-asteella luokanopettajani ei ollut millään muotoa kiinnostunut äidinkielestä tai sen kehittämisestä. Sen sijaan laskimme paljon (mittasuhteet ja geometria ovat ollennaisia myös kuvataiteissa) ja esimerkiksi historiassa keskityimme kivikauteen ja taidehistoriaan. Van Goghin puuttuva korva ja auringonkukat kummittelevat edelleen mielessäni niiltä ajoilta.
Kuljin joka päivä bussilla kouluun ja takaisin kotiin. 6. luokkaan mennessä sekin oli jo tuttua puuhaa ja taidettiin aina silloin tällöin koulun jälkeen jäädä hengailemaan kaupungille. Samassa kerrostalossa asui 2 hyvää kaveria, Heli ja Heidi, joiden kanssa kuljettiin kimpassa. Koulussa oli oma hyvä kaveri Jaana ja samaan kaveriporukkaan taisi kuulua muutama muukin tyttö, Milla ja Jossu ainakin muistaakseni. Ehkä Riikkakin.
6. luokalla piti tehdä päätös, että haluaako jatkaa kuvataidepainotteisella vai siirtyykö tavalliselle yläasteelle. Suurin osa samoista kavereista jatkoi myös kuvataidepainoitteiselle yläasteelle, joten siirtyminen oli suhteellisen helppoa kun koulumatka ei pidentynyt kuin kilometrillä tai kahdella, ja kaverit seurasivat mukana.
Huhtikuu 2003
15-vuotiaana viimeisiä kuukausia peruskoulussa. Yhteishaussa olin hakenut kaksoistutkinto-koulutukseen, koska en halunnut vain lukioon tai ammattikouluun. Halusin molemmat ja useimpien mielestä se oli hyvä idea, saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kaksoistutkinnon suorittaminen kestää 4 vuotta ja sillä saa ammattitutkinnon, ylioppilastutkinnon ja lukion päästötodistuksen. Kouluun pääseminen ei tietenkään ollut itsestäänselvyys, mutta koska vuosien hyvällä koulumenestyksellä todistus oli aikalailla jo takataskussa, niin en myöskään kokenut suuria pelkotiloja siitä etten pääsisi opiskelemaan. Ammattitutkinnoksi olin valinnut catering-alan palveluvastaavan, koska halusin työskennellä ruoan ja ihmisten parissa mutta en kuitenkaan suurtalouskokkina. Haaveilin pääseväni töihin risteilyalukselle tai johonkin hienoon ravintolaan. Mutta varsinkin työt laivalla kiinnosti siinä vaiheessa kovasti.
Olin jossain vaiheessa hurahtanut Harry Pottereihin ja vapaa-ajalla notkuin tiiviisti forumilla nimeltä Vuotava Noidankattila eli Vuotis ja IRCissä #hpfanit. Silloin meidän irkkiporukka oli todella tiivis ja kaikki tulivat hyvin juttuun. Tavattiin myös livenä ihmisten kanssa ja ystävystyttiin oikeasti. Nykyään samojen ihmisten kanssa ei oikeastaan enää ikinä pidä yhteyttä, mutta tavallaan "se yhteys" on edelleen olemassa. Nykyään se on vain muuttanut muotoaan Facebook tuttavuuksiin ja satunnaisiin viesteihin. #hpfanien kautta tapasin myös ensimmäisen oikean poikaystäväni, Tuomaksen. Se tapahtui muistaakseni myöhemmin kesällä 2003 ja sitten kun opiskelut alkoi syksyllä, niin olo oli jo kovin paljon aikuisempi. Siinä vaiheessa tuntui, että jee, elämä alkaa! Opiskelijaelämä ja uudet ihmiset ja uudet kujeet! Taisin olla opiskelusta siinä vaiheessa enemmän innoissani kuin varsinaisesti sitten opiskelija-elämän alkaessa vuonna 2009 amk-opintojen muodossa.
Maaliskuu 2009
Olen elokuusta 2008 lähtien ollut Hollannissa. Ensin au pairina kahdelle kouluikäiselle lapselle kiireisessä business-perheessä ja sitten joulukuussa kun sain tarjouksen toisesta perheestä, en juurikaan epäröinyt vaihtaa. Olin siinä vaiheessa melkoisen kyllästynyt perheeseen, joka ei ikinä ollut tyytyväinen siihen mitä tein ja kuitenkin maksoi melkoisen vähän työmäärään nähden. Vietin joululoman Suomessa ja palasin takaisin ensimmäiseen perheeseen, joka potkaisi minut tavaroineen pellolle ensimmäisenä iltana. Tai siis hakivat rautatieasemalta, toivat kotiinsa ja totesivat, että pakkaa tavarasi ja lähde huomiseen mennessä. Siinä vaiheessa oli melkoinen paniikki päällä ja epätoivo, että järjestyykö kaikki. Uusi työnantajani eli perheen äiti oli siinä vaiheessa korvaamaton.
 |
| Joka viikonloppu bilettämässä :) |
Uusi perhe oli kuin lottovoitto entiseen verrattuna ja tykkäsin elämästäni suunnattomasti. Mun oli tarkoitus olla au pairina ainakin kesään asti mutta maalikuussa 2009 putosi pommi, kun työnantaja ilmoitti, että hän joutuu valitettavasti irtisanomaan mut koska firma, jossa hän on töissä, he joutuvat kiristämään ja irtisanomaan suurimman osan ihmisistä. Jolloin myöskään perheen äidillä ei ollut enää niin paljon töitä, joten hän sai oman elämänsä toimimaan ilman au pairia, ystävien avulla ja järjestelykysymyksillä.
 |
| Minä ja perheen nuorimmainen :) |
 |
| Kesällä 2009 Suomessa |
 |
| Tampereella |
18.9.2009
Elämää Jyväskylässä ja ammattikorkeakoulussa on takana pari viikkoa. Olen 22-vuotias ja opiskelijaryhmäni vanhimmasta päästä. Ryhmästä löytyy toki vanhempiakin mutta suurempi osa on edellisenä keväänä ylioppilaaksi valmistuneita. Tunnen oloni vanhaksi enkä oikein löydä omaa paikkaani ryhmässä. Sama tunne jatkuu oikeastaan koko opiskeluiden ajan, vaikka tutustunkin ihmisiin. En myöskään tunne oloani kotoisaksi Jyväskylässä. Paikka on niin pieni ja jotenkin epäkäytännöllinen, bussitkaan ei kulje niin hyvin kuin Tampereella. Asun soluasunnossa, joka asuntona on ihan jees, mutta en juurikaan tule toimeen kämppikseni kanssa. Sama ongelma tosin toistuu jokaisen kämppiksen kanssa ja jokaisessa soluasunnossa, joten ilmeisesti tuota asumismuotoa ei vaan ole tarkoitettu mulle.
 |
| Uudet opiskelijat lähdössä rientoihin, minä pinkissä takissa |
Sopeutumista Jyväskylään vaikeutti todennäköisesti myös se, että matkasin joka viikonloppu Tampereelle töihin. Pisin ja paras työnantajasuhteeni on todennäköisesti ollut Fazer Leipomoiden paistopiste Citymarketin sisällä. Aloitin siellä 15-vuotiaana vuonna 2002 ja jatkoin työskentelyä aina kevääseen 2010 asti, jolloin lähdin Hollantiin harjoitteluun. Työtä tein toki pätkäsopimuksilla, kun aina välillä mennä viipotin milloin missäkin. Mutta Fazerille palaaminen oli aina kuin kotiinsa olisi tullut. Harmi, että koko konseptia ei ole enää olemassakaan.
17.7.2010
Kuuma kesä Hollannissa. Asun Justinin kanssa Justinin vanhempien yläkerrassa. Matkustan joka päivä junalla Etten-Leurista Haagiin ja sieltä rautatieasemalla ratikalla hotellille, jossa teen ensimmäistä restonomi-harjoitteluani. Matka kestää noin 1,5h suuntaansa ja matka sujuu suhteellisen leppoisasti, kunhan junat kulkevat. Pari kertaa kesän aikana joku hyppää junan eteen ja silloin kotimatkaan kuluu tunteja kiertoteitä pitkin. Muistan myös tulipalon Rotterdamin asemalla, jonka ansiosta junat tyhjennettiin Schiedamin asemalla ja ei ollut mitään tietoa, että miten olisin päässyt kotiin. Onneksi Justin oli samalla suunnalla töissä ja tuli hakemaan.
 |
| Luxemburgissa |
Inhoan asumista Justinin vanhempien luona. Anoppi nipottaa ja vaatii joka asiasta jotain, appi on muuten vaan outo. Helpotus kuitenkin häämöttää, sillä ollaan saatu vuokrattua pieni asunto. Heinäkuussa vielä remontoitiin, mutta kun seinät oli maalattu ja lattiat asennettu (keittiöstä puhumattakaan) niin päästiin muuttamaan. Oma pieni asunto Lidlin yläpuolella, jonka kattoterassi oli polttavan kuuma. Tuntuu että elämä järjestyy ja kaikki palaset loksahtaa kohdalleen. Harjoittelu loppuu heinäkuun lopussa ja jatkuva reissaaminen loppuu. Tykkäsin hotellista ja sen työntekijöistä kuitenkin mielettömän paljon. Tunne oli ilmeisesti molemmipuolinen, sillä sain mielettömät läksiäislahjat. Paremmat kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin työelämässä. Kun harjoittelu loppuu ja vaihto-oppilasvuoden alkuun on vielä aikaa reilu kuukausi, me päätetään lähteä kesälomareissulle.
 |
| Asuntoa remontoimassa |
Meillä on Justinin veljen auto käytössä, firman auto, jonka bensoja ei tarvitse maksaa. Luksusta! Ajetaan ensin Belgian kautta Luxemburgiin. Muistan edelleen Viandenin kumpuilevat maisemat ja maauimalan tyylisen paikan korkealla vuorella. Kun sää on epävakaista ja jatkuvaa sateen pakoilua, päätetään lähteä Ranskaan. Ajetaan koko maan halki auringon perässä ja päädytään yhden yön pysähdyksellä Marseillesiin. Siellä on hurjan lämmin, mutta ei leirintäalueita missään. Ajetaan vuorilla ja ollaan epätoivoisia kun kaikki hotellitkin on täynnä. Muutama leirintäalue, jolla löydetään, on myös täynnä. Mietitään, että voidaanko pystyttää vain teltta johonkin ja yöpyä siinä. Päädytään kuitenkin tienvarsihotelliin ja yhden yön jälkeen päätetään ajaa takaisin Luxemburgiin. Lähinnä sen takia, että rahat loppuu melko nopeasti jos joudutaan joka yö nukkumaan hotellissa. Uuvuttava mutta antoisa matka, kokemus, joka ei varmasti hevillä unohdu.
 |
| Rock Werchter ja festarin leirintäalue |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)