torstai 23. tammikuuta 2014

Hullun hommaa



40 tunnin työviikko ja työmatka päivässä 2 tuntia suuntaansa. Joku voi ehkä miettiä, millaista se arki oikeasti on. Seuraavassa siis kuvaus tavallisesta arkipäivästä.

Maanantai

5.00 Herätyskello soi.

Ensimmäisenä vessaan, piilarit silmiin ja suihkun alle. Suihkusta selviydytään 10 minuutissa, jonka jälkeen meikkaan, puen vaatteet päälle ja kuivaan/laitan hiukset. 

5.55 Herätän Justinin ja menen alakertaan.

Alakerrassa kerään edellisenä iltana valmiiksi tehdyt eväät jääkaapista ja pakkaan laukun. Yritän keksiä joka päivälle mukaan jonkun lounaan, salaatin tai edellisen päivän ruoan jämät. Lisäksi otan mukaan aamupalaksi yhden leivän ja ensimmäiselle tauolle myöskin voileivän. Päivästä riippuen saatan ottaa mukaan myös aamupalaksi kreikkalaisen jogurtin. Lisäksi banaanin, omenan ja satunnaisesti jotain muuta hedelmää. Laukusta löytyy myös aina vesipullo ja aika usein myös termosmuki, jonka täytän aamuisin teellä. Iltapäivää varten (ja varsinkin junamatka kotiin) laukussa on myös pieni rasia rusinoita ja pussi tavallista pähkinäsekoitusta. Usein aamuisin myös avustan Justinia sen aamutoimissa, laitan esimerkiksi kahvin tai katan pöydän. Myös Sparksin ruokin aamuisin ja vaihdan juomaveden.

6.15 Lähtö kotoa.

Takki niskaan ja kengät jalkaan. Tarkistus että laukussa on työpaikan kulkulätkä ja takin taskussa matkakortti. Lisäksi auton avaimet ja kotiavaimet. Ajan autolla asemalle, matka kestää noin 6-7 minuuttia. Kuuteen minuuttiin saa jo vähän kaasutella ja joka aamu kiroan tiellä olevia hidasteita ja väistämisvelvollisuutta oikealta tulevia kohtaan. Mutta joka tapauksessa asema on lähellä ja autolla sinne pääsee nopeasti. Meidän Etten-Leurin asemalla on ilmaiset pysäköintipaikat ja aika vakiintuneesti parkkeeraan joka aamu samalle paikalle. Kun tulee asemalle ennen klo 7 joka aamu, niin on paikkoja joista valita.

6.30 Juna tulee Roosendaalista, pysähtyy Etten-Leurissa ja matkaa Bredaan. 
Bredasta matka jatkuu kohti Zwollea, jos jäisin istumaan junan kyytiin, niin matkustaisin paikkaan nimeltä ’s-Hertogenbosch (Den Bosch) ja siellä vaihtaisin toiseen junaan, joka matkaisi kohti Almerea (Utrechtin kautta Amsterdamiin).  Matka Den Boschin kautta kestää 30 minuuttia pidempään, mutta muutaman kerran viikossa tulee sekin istuttua. Joskus aamuisin sen takia että matkustus on rauhallisempaa (vain yksi vaihto) ja iltaisin sen takia, että myöhästyn sopivasti junasta, jolla pääsisin nopeammin kotiin.

6.40 Juna saapuu Bredaan, raiteelle 3.

Intercity Direct (aiemmalta nimeltään Fyra) lähtee raiteelta 5. Bredan asemaa remontoidaan tällä hetkellä, joten osa raiteista on suljettuina ja muutoksia lähtölaitureissa tapahtuu usein. Intercity Direct on juna, joka kulkee hispeed raiteella, eli samalla raiteella jolla Thalys liikuu. Intercity Direct kulkee Bredasta Rotterdamin kautta Schipholille ja sieltä Amsterdamiin. Ei siis pysähdy välissä olevilla asemilla ja kulkee suuremmalla nopeudella kuin tavalliset junat. Bredasta Rotterdamiin pääsee 25 minuutissa ja Schipholille 53 minuutissa. Edellyttäen siis tietysti että juna ajaa ajallaan ja että kaikki menee hyvin. Viidestä päivästä viikossa yleensä noin yhtenä päivänä kaikki junat on ajallaan, ilman minkäänlaisia myöhästymisiä. Yleensä myöhästymiset ovat kaikkea väliltä 5-30 minuuttia. Intercity Direct junalla kulkemiseen tarvitsee Rotterdamin ja Schipholin välillä lisälipun, eli normaalin junalipun lisäksi pitää maksaa ekstraa.

6.57 Intercity Direct lähtee Bredan asemalta.

Junassa syön nopeasti voileivän, luen ehkä asemalta napatun Metron tai Sp!tsin tai ehkä selaan puhelimella läpi blogeja tai Iltasanomia. Suljen silmät ja torkun yleensä Hoofdorpiin asti, joka on siis asema juuri ennen Schipholia. Havahdun yleensä Rotterdamin kohdalla kun juna tulvahtaa täyteen ihmisiä.

7.50 Jään Schipholilla junan kyydistä pois.

Seuraava juna lähtee samalta raiteelta, vaihtoaikaa on 8 minuuttia. Se juna on lähes aina ajallaan. On hassua kuinka melkein joka aamu näkee samat ihmiset. Yksikin nainen matkustaa aina samalla junalla Bredasta Schipholille ja vaihtaa vielä samaan junaan, mutta vaikka aivan varmasti tunnistaa että kuljetaan joka päivä samalla junalla, niin ei ole kertaakaan hymyillyt tai edes nyökännyt. Hyvin epähollantilaista.

8.09 Juna saapuu Amsterdam Sloterdijk asemalle.

Kävelen yleensä asemalta toimistolle. Matkaa on vajaa kilometri ja se taittuu reilussa 10 minuutissa. Yleensä iltapäivisin tasan kymmenessä, kun puolijuoksua kiidän asemalle etten myöhästyisi junasta ja aamuisin saattaa vierähtää 15, kun menen mieluummin omaan tahtiin. Joskus jos ratikka on sopivasti asemalla, niin hyppään sen kyytiin. Varsinkaan sateessa tai jos olen jo melkein myöhässä töistä. Pari pysäkinväliä hurahtaa 4 minuutissa, joten jos ratikka on jo pysäkillä, niin sen avulla voittaa helposti 10 minuuttia. Matka maksaa reilun 1 euron matkakortilla, mutta toisinaan se on sen arvoista.

8.30 Toimistolla

Meillä on flex seating toimistolla, joten omia työpöytiä ei ole. Käytännössä porukka kuitenkin istuu lähes samoilla paikoilla joka päivä. Meidän toimisto on neljässä eri kerroksessa ja oma osasto kolmannessa. Oma osastoni on siis Nordic, sen lisäksi samassa kerroksessa on ranskalaiset, espanjalaiset, portugalilaiset yms. ja trade support kokonaisuudessaan. Flex seatingista johtuen pöydille ei saa ikinä jättää omia tavaroita, joten jokaisella on oma lokero, jossa työhön liittyviä tavaroita säilytetään. Myöskään takkeja ei saa ripustaa tuolin selkänojalle, vaan se pitää laittaa lokeroon tai naulakkoon kahvinurkkaukseen. Kahvinurkkauksia on jokaisessa kerroksessa kaksi. Siellä on 1-2 kahviautomaattia ja vesiautomaatti. Kopiokone/printteri/skanneri yms. Toisella puolella kahvinurkkauksessa on lisäksi jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Syöminen ja juominen muista kuin suljetuista kupeista/pulloista on kielletty. Syödä voi oman kerroksen taukohuoneessa, mutta vain kylmiä ruokia. Jos haluaa syödä lämmintä ruokaa/lämmittää mukanaan tuomansa ruoan, pitää mennä pohjakerroksessa sijaitsevaan ravintolaan.

8.40 Työt

Ensimmäiseksi avaan aina tietokoneen ja kaikki päivän aikana tarvittavat ohjelmat. Kirjaudun sisälle järjestelmään ja tarkistan päivän aikataulun. Meillä on minuuttiaikataulu ja sitä pitää noudattaa, muuten tulee heti satikutia. Aamulla on 15 minuutin kahvitauko ja iltapäivällä toinen 15 minuuttia. Lounastauko on 30 minuuttia, mutta koska se ei sisälly työpäivään, päivän pituus on joka päivä 8,5 tuntia.

17.10 Työpäivä päättyy

Meillä on käytössä flex systeemi, jonka avulla omia työaikoja voi säädellä 15 minuutin marginaalilla. Joka tosin ei päde aamun ensimmäiseen tai illan viimeiseen vuoroon. Ensimmäinen vuoro on 8-16.30 ja viimeinen 9.30-18. Tosin aina et pääse lähtemään silloin kun työvuoro päättyy, jos sattuu case olemaan kesken. Ylitöistä maksetaan ne, jotka menee 15 minuutin yli ja jotka on raportoitu asianmukaisesti. Päivän päätteeksi pitää totta kai aina tyhjentää oma pöytä ja viedä kaikki tavarat omaan lokeroon.

Juna, jolla olen aikaisemmin kotona, lähtee asemalta 17.19 tai 17.49. Riippuu siis mihin aikaan oikeasti pääsen lähtemään toimistolta, että moneltako olen kotona. Jos ehdin 17.19 junaan ja vaihtoyhteydet pelaa, ja junat on muuten ajallaan, niin olen Etten-Leurin asemalla klo 19. Jos tuo juna ei onnistu, niin voin ottaa junan 17.29 tai 17.49 ja olla kotona 19.30. Tottakai myöhemmissä työvuoroissa samat säännöt pelaa, eli jos olen viimeisessä vuorossa, niin pahimmillaan olen kotona vasta 20.30. 

Työpaikalla ei suvaita minkäänlaisia myöhästymisiä ja selitykseksi ei kelpaa, että juna oli myöhässä tai että se ei kulkenut ollenkaan. Kuulemma on jokaisen omalla vastuulla olla ajoissa työpaikalla. (Miten se toimii käytännössä jos istuu junassa klo 6.30, ollakseen töissä klo 8.45 mutta juna teknisen vian takia on paikallaan 40 minuuttia, on mulle edelleen täysi arvoitus. Mutta siis totta kai se on mun vika.) Joten käytännössä joka aamu lähden reilusti ajoissa, varaten nimenomaan aikaa niille lähes jokapäiväisille junien myöhästymisille.

17.35 Schipholilla

Jos junaan ehtiminen onnistuu, niin vaihto on jälleen Schipholilla. Ruuhka-aikaan koko kenttä on täynnä ihmisiä, raiteista puhumattakaan. Useimmiten juna, joka siis tulee Amsterdamista, on täynnä jo asemalle saapuessaan ja istumapaikan saamiseksi tarvitaan ripaus onnea ja paljon kyynärpäitä. Onnea siten, että on riittävän lähellä ovea junan pysähtyessä ja paljon kyynärpäitä, sillä jokainen tunkee kuin hullu oviaukosta sisälle. Inhoan sitä päivittäin yhtä paljon. Usein myös päädyn istumaan junien välitiloihin, eli siis siihen missä ulko-ovet ovat. Vähemmän mukavaa ja hemmetin meluisaa, mutta silti parempi vaihtoehto kuin seistä sardiinipurkissa haisevien ihmisten keskellä Rotterdamiin asti. Rotterdamissa kun juna aina tyhjenee ja tilaa Bredaan asti kulkeville on reilusti.

19.00 Etten-Leur

Tässä kohtaa iskee aina helpotus.. Ihanaa, vihdoinkin kotiin! Jumalattoman väsyneenä totta kai joka hemmetin päivä. Kotona on yleensä ruoka valmiina, joko niin että syödään yhdessä tai Justin on jo syönyt, ja sitten syön yksin. Ruoan jälkeen on pakko tehdä lounas ja voileivät seuraavalle päivälle valmiiksi. Joskus myös tiskata tai ainakin raivata keittiö. Yleensä kello on helposti lähempänä puoli yhdeksää, ennen kuin on hetki aikaa istahtaa sohvalle. 

21-22 Sohvalla

Yritän yleensä viettää vähän aikaa sohvalla ja jotenkin myös antaa Justinille aikaa. Mutta viimeistään kymmeneltä on jo pakko könytä yläkertaan ja mennä nukkumaan. Vähäiset yöunet kun tekee päivistä vielä hankalampia.

Sama ruljanssi jatkuu siis viitenä päivänä viikossa ja nyt parin kuukauden jälkeen olen saanut aikalailla tarpeekseni. Kyllähän tästä niin monet ihmiset varoittivat, mutta alkuhuumassa työ tuntui niin ihanalta, että sen eteen oli valmis vähän kärsimäänkin. Nyt kun työstä on karissut ilo, niin en näe mitään järkeä jatkaa. Ja ei ihme, jos parisuhde rupeaa kärsimään, kun olen aina väsynyt ja ikinä ei ole kunnolla aikaa toiselle.

Mutta kuten todettu, tähän tulee nyt muutos. Vielä 5 viikkoa ja sitten tämäkin kokemus on ohi. Kaikki peukut pystyyn, että jäljellä olevat viikot hurahtaa ohi nopeasti.  

12 kommenttia:

  1. Katselen itsekin uusia tyopaikkoja, ja harmi etta niin iso osa (ja varsinkin niista meille hollantia ehka hieman vahemman puhuville) on Amsterdamin suunnalla. Eindhovenissa saattaisi olla jotain, mutta mullekin Eindhoven on 40 minuutin automatkan paassa (tunti+ julkisilla). Varsinkin jos joutuu vaihtamaan junia ja myos kokottamaan bussissa, kuten tein itse ennen kuin sain ajokortin ja ostin auton, mun matka Ossista Eindhovenin Ekkersrijtiin kesti 1,5 tuntia tai pahimmillaan 2 tuntia koska Ekkersrijtiin menee se yksi bussi jonne ankevat myos kaikki lahiseudun opiskelijat.

    Yrititko jossain vaiheessa matkata tuota Breda-Amsterdam-valia autolla? Google Mapsin mukaan se matka kestaisi vahan yli tunnin (olettaen etta olet aikaisin matkalla ja valttelet ruuhka-aikoja).

    Suomessa en koskaan ajatellut edes tarvitsevani ajokorttia, mutta Hollannin paassa olen ollut ihan tyytyvainen etta menin sen hankkimaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä aikamoinen onnenpotku saa olla, jos jostain täältä Noord-Brabantin alueelta löytää kansainvälisestä firmasta työpaikan :) Mutta toivotaan että meitä molempia lykästää jossain vaiheessa!

      En ole ikinä tätä työmatkaa autolla kulkenut. Vaikka Google Maps sanoisi mitä, niin silti matkan kestoa on mahdoton ennustaa jatkuvien ruuhkien ja liikenneonnettomuksien takia. Ja muutenkin pidän tuota matkaa liian pitkänä ajettavaksi joka päivä.. En luota itseeni että pysyisin riittävän skarppina aamuisin tai vielä vähemmän iltaisin, kun olen jo puolikuollut työpäivästä. Mieluummin sitten kärsin junassa kuin riskeeraan sen, että päädyn onnettomuuteen oman tai jonkun toisen huolimattomuuden takia (täälläkin kun on liikenteessä liian monta asosiaalista törppöä).

      Ja asiaan vaikuttaa tottakai se, että meillä ei ole työpaikalla ilmaista pysäköintiä ja olisi aika hakuammuntaa edes yrittää löytää parkkipaikkaa työpaikan läheltä :) Amsterdamin tuntien...

      Poista
  2. Huh, aika rankalta kuullostaa tuo sun työmatka, joten en ihmettele että olet väsynyt moiseen. Itselläni on kollegoita, jotka kulkee Treelta ja Lahdesta päivittäin junalla töihin Hkiin ja osa heistä sanoo, että aluksi tuumasi etteihän se ole matka eikä mikään ja että junassa sitten voi lukea tai nukkua. Vaan arkipa usein tuo haasteita, joita ei tuossa vaiheessa osaa ajatella: myöhästelevät, täydet junat, perheen aikataulujen ja menojen sovittelu työmatkaan kuluvan ajan ympärille, lapset on kärttyisiä pitkistä hoitopäivistä jne.... toiset siis etsivät aktiivisesti töitä muualta, osa suunnittelee muuttoa Hkiin ja osalle tietysti matka ei ole ongelma. Meitäpä on niin moneen junaan (tässäpä tapauksessa kirjaimellisesti) että koskaan ei tiedä mikä on omalle kohdalle se oma ratkaisu, pitää vaan kokeilla. Työpaikoissa on se hyvä puoli, että niistä aina pääsee pois vaikka uuden löytäminen voi tietysti vähän tuskan takana välillä ollakin. Siltikin hattua nostan, että näinkin pitkään olet tuota matkaa jaksanut taittaa, mulle tuottaa tuskaa ehtiä ajoissa töihin vaikka työmatkaa on vain 10 min... :-)

    -Krista-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! Itsellä on aina ollut vähän sellainen asenne, että miksi tyytyä vähempään, jos parempaakin on tarjolla.. joten en kauheasti näe järkeä jäädä tuohon työpaikkaan, varsinkin kun sillä on niin negatiivinen vaikutus muuhun elämään. Tosin taisin täälläkin aiemminkin todeta, että työmatkakin kestäisi varmaan paremmin jos työ itsessään tuntuisi ihanalta ja palkitsevalta. Samaa mietin usein aamuisin, kun junassa näkee vain tuttuja naamoja, että kuinkakohan kauan tuokin on tätä matkaa kulkenut ja mistä se kaivaa sen draivin :) Mutta jokainen on tietysti yksilöllinen, ja toiselle tämäkään matka ei tuota tuskaa! Mutta kyllä tällä hetkellä haaveilen siitä, että aamuisin ei tarvitsi nousta viideltä ehtiäkseen töihin yhdeksäksi :)

      Poista
  3. Apua, mä en pystyisi tuohon rumbaan, tulisin varmaan hulluksi. :D Olen miettinyt nyt täällä Belgiassa, että jos edes vähän joustaisin työmatkasta, mutta toisaalta.. En ole halukas lähtemään hirveään ruljanssiin, missä matkaisin erinäisillä julkisilla tuntitolkulla sen työpäivän päälle. Huh. Mulla on kyllä ajokortti, mutta meilläpä ei ole tällä hetkellä autoa..

    Mä toivotan ihan hirveästi tsemppiä & jaksamista sulle Sanna, ja toivon sydämeni pohjasta, että saatte Justinin kanssa parisuhdeasiat kuntoon. Kyllä ne viikot hurahtaa äkkiä ohi, usko pois!

    - Maiju

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maiju! Itse mietin kanssa tällä hetkellä että kuinka paljon olen valmis joustamaan työmatkassa, nyt kun haen uutta työpaikkaa.. Pakko on jotenkin joustaa, koska muuten ei löydy uutta paikkaa ollenkaan mutta saa nähdä miten käy :) Mulla on sormet ja peukut ristissä, että saisin töitä reilun puolen tunnin automatkan päästä! Seuraavat viikot saisi mennä aikamoista pikakelausta eteenpäin että oma fiilis ja tilanne kotona helpottaisi :)

      Poista
  4. Huh, on kyllä rankan kuuloista! Harvempi tuollaista pidemmän päälle jaksaisi.

    Aika tiukalta kuulostavat nuo työpaikan käytännöt, osaatko sanoa ovatko nuo yleisiä Hollannissa? Ja vaihteleeko tämä firmojen välillä joissa on suurimmaksi osaksi hollantilaisia verrattuna firmoihin, joissa on paljon ulkomaalaisia?

    Jos ehdit ja jaksat, niin olisi myös kiva lukea postaus työn etsimisestä Hollannista :) Mistä kannattaa etsiä ja miten kannattaa hakea niitä töitä, itse kun olen harkinnut Hollantiin töihin lähtemistä, sillä tein siellä harjoitteluni niin ei aivan täysin vieras maa ole :)

    Ja tsemppiä parisuhteeseen, toivottavasti asiat selviää! :)

    Alisa

    VastaaPoista
  5. Sä oot supernainen! Ite olisin saanut tuollaisesta paikasta potkut jo ekalla viikolla, kummasti sitä näin jälkikäteen näkee vanhan duunin hyvät puolet. Hyvä, että lopetat, se tekee todellakin hyvää sulle sekä teidän suhteelle. Niin ja joo, meille myös - keretään ehkä jopa näkemään useemmin! :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanainen :) Sitä todellakin odotan, enemmän aikaa sulle ja muille ystäville! Ja ylipäätänsä enemmän vapaa-aikaa ja omaa aikaa.. viikonloput on tällä hetkellä liian lyhyitä kun kaikista kotijutuistakin pitää huolehtia. Ei olis huono olla vaikka kuukausi työttömänä kotona, sitten tulis ehkä sellainen fiilis että olis kiva taas tehdäkin töitä :D

      Poista
  6. Onpa teillä tiukat käytännöt! Meidän toimisto on todella rento. Oikea villi länsi tuohon verrattuna! Vaikka olenkin suht. isossa ja kansainvälisessä yrityksessä töissä meillä on rento meininki. Töihin tullaan kun bussi kulkee ja minuuttien kanssa saa leikkiä 30min-1h kunhan kuukauden lopulla järjestelmä täsmää suurin piirtein. Meillä on vain johtoporras Hollantilaisia sekä pari työntekijää, loput ollaan kaikki ulkomaalaistaustaisia.

    Meillä on ilmaiset juomat keittiössä, saadaan safkata missä lystää ja usein kanttiinissa on kakkua ja muita herkkuja joita ollaan saatu asiakkailta/muuten vaan. Meillä tosin työn laadusta ollaan todella tarkkoja, statistiikan pitää olla priimaa. Työn tosin saa tehdä vaikka päällään seisten, kunhan laatu täsmää. Täytyy tosin myöntää, että mulla on käynyt tuuri vaikka meidän johtoporras on täynnä vähintäänkin mielenkiintoisia persoonia firma hemmottelee meitä viemällä meidät lounaalle kerran kuussa, on kaikenlaisia motivaatiopaketteja yms. Firma haluaa pitkäaikaisia työntekijöitä, ehkä turha natseilu vain ajaisi porukan kiertoon.

    Täytyy nostaa sulle hattua, mie jo stressaan itseni rakoille siitä, että joskus missaan vaihtoyhteyden ja olen 30min jäljessä (joka tosin ei kiinnosta ketään, kunhan lähden myöhemmin) aikataulusta, mutta oma työmatkani on vain sen 10km. En selviäisi viikkoakaan sun työmatkalla! Tuo flex-desk juttu on vähän hassu. Meillä on onneksi kaikilla omat tietokoneet, omat mailiboxit yms. joihin ei pääse kuin omalta koneelta. Jotenkin se tuo sellaista vakiintumisen tuntua, kun on aina sama pöytä ja oman pöytänsä saa järjestellä miten tykkää. Flexideski tuntuisi vähän...irralliselta.

    Toivottavasti elämä ottaa taas tuulta purjeisiinsa! Onnea matkaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Harmi että Maastricht on niin kaukana.. muuten hakisin heti teille töihin ;D Mutta joo, meillä on tosiaan aika tiukka meininki. Tuolla on enemmän sellainen kulttuuri että tiukkoja sääntöjä noudattamalla, laatu on parempaa, firma toimii paremmin ja kaikki pystyy tekemään työnsä paremmin.. ja "tottakai aina työntekijöiden hyvinvointi on etusijalla". Mikä on siis ihan bullshittia :) Olen samaa mieltä sun kanssa että vähän rennompi meininki töissä vaikuttaisi myös viihtyvyyteen ja työsuhteen kestoon. Ainakin mitä olen nyt huomannut 4 kuukauden aikana huomannut, niin kukaan työkavereista ei tunnu erityisemmin rakastavan tuota työpaikkaa mutta ne, jotka jatkaa, jatkaa lähinnä siksi kun ei ole mahdollisuuksia tai energiaa etsiä uutta paikkaa. Tosin samalla tavalla kun totesin tuossa yläpuolella työmatkaan liittyen, niin jokainen meistä on erilainen ja osalle tuollainen työpaikka on helppo vaihtoehto, kun tekee niin kuin käsketään, niin kaikki on hyvin :) Ja edelleen ihan samaa mieltä, että flex seating tuntuu lähinnä siltä, että jokainen työntekijä on vain numero, joka on niin helposti korvattavissa kenellä tahansa muulla.. liukuhihnalla sisään ja ulos. Kun omaa persoonallisuutta tai omaa itseään ei saa tuoda esille edes oman työpöydän verran... Ehkä tuntisi itsensä enemmän sitoutuneeksi firmaan jos olisi "oma paikka". Mutta tämäkin fakta on vaan pieni juttu ja henkilökohtaisesti en koe flex seatingia mitenkään erityisen hankalaksi. Omaa fiilistä helpottaa myös se, että nyt jäljellä on vain rajallinen aika ja jos joku juttu ei mene ihan putkeen, niin ei enää ainakaan tarvitse pelätä sitä esimiehen puhuttelua :)

      Poista
    2. Oliko teillä kovinkin suuri vaihtuvuus siellä? Toivottavasti viimeiset ajat menee hyvin ja löydät jonkun työn, missä arvostetaan ihmistä myös yksilönä :). Se lisää aina mielekyyttä mennä duuniin aamulla.

      Poista