perjantai 17. tammikuuta 2014

Myllerrys



Myllerrystä. Sana joka on pyörinyt päässä jo hetken aikaa. Kuvaa hyvin sitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu. Elämä on yhtä myllerrystä. Ja asiat ei ole kovinkaan hyvin tällä hetkellä.
Meidän parisuhde voi todella huonosti. Itselleni tosin se selvisi vasta viikko sitten, mutta J on paininut tämän asian kanssa oman päänsä sisällä jo yli kuukauden päivät. Tein ilmeisesti väärän valinnan hakemalla tätä työtä, sillä se saattaa nyt kostautua 5 vuoden parisuhteen menetyksellä. Älytöntä eikö.

Eihän tästä pelkästään työpaikkaa tietenkään voi syyttää. Mutta ilmeisesti kuitenkin se, että olen töiden takia poissa kotoa yli 60 tuntia viikossa, on ollut lähtökohtana ongelmille. Ei ole ollut tarpeeksi aikaa parisuhteen hoitamiselle ja sille, että olisin pystynyt antamaan toiselle niin paljon aikaa ja huomiota kuin hän tarvitsisi. Se vähäinen aika mikä on ollut, on mennyt siihen kuuluisan arjen pyörittämiseen. Olin kuitenkin ajatellut että meillä menee ihan hyvin. Tehdään molemmat paljon töitä, mutta ei tilanne tällaisena loputtomiin jatku. Kun jonkun aikaa jaksetaan molemmat pinnistellä, niin tilanne muuttuu pian parempaan suuntaan. 

Tilanne on kuitenkin päässyt huomattavasti vakavammaksi ja ihan itseni huomaamatta. Viime perjantaina sain tietää todella paljon rumia faktoja parisuhteemme nykyisestä tilasta ja tilanne on lohduton. Niin monen asian tulee muuttua ja myös ulkopuolisen apua tarvitaan. Molemmat meistä tietää, että mikään asia ei kuitenkaan muutu päivässä tai viikossa. Kysymys tällä hetkellä onkin, että kestääkö tämä suhde sitä, että asioille annetaan aikaa korjaantua ja muuttua.

Tällä hetkellä meille on epäselvää kuinka edes jakaa tätä arkea yhdessä. Pitäisikö olla niin kuin se iso vaaleanpunainen elefantti ei olisikaan olohuoneessa ja olla niin kuin aina ennenkin? Vai pitäisikö asua kuin kämppiksinä, molemmat huolehtii enemmän omista asioistaan kuin yhteisistä? Molemmat on vihaisia, turhautuneita ja surullisia. Tosin eri syistä kuitenkin. 

Ymmärrän että tässä koko kriisissä suurta osaa näyttelee J:n jo aiemminkin esiintyneet mielenterveysongelmat. Siihen tarvitaan jälleen ulkopuolista apua ja ensimmäinen askel sitä kohti on jo otettu. Ymmärrän (tavallaan) että J tarvitsee ensin selvittää ja saada apua omiin, akuutteihin ongelmiinsa ennen kuin hän pystyy edes keskittymään meidän parisuhteen eheyttämiseen. Mutta kuten ystäväni Tuulia sanoi, meitä on kuitenkin tässä suhteessa kaksi. Ja tällä hetkellä oma oloni on kuin käytetyllä rievulla, joka on viskattu nurkkaan ja joka nostetaan sieltä sitten vasta esiin, kun taas tarvitaan. 

Vaikka J ei olekaan enää varma omista tunteistaan tai meidän parisuhteesta, niin mulle on kuitenkin selvää, etten halua heittää tätä hukkaan. En halua enkä pysty luopumaan niistä haaveista, joita ollaan yhdessä rakennettu. Rakastan liikaa ja aikalailla ehdoitta. 

Olen valmis muutoksiin, yhden asian olen jo aloittanut ja toinen tapahtuu ensi viikolla kun irtisanoudun tuosta työpaikasta. Mutta kuten mikään asia ei tapahdu yhdessä yössä, niin myös työsopimuksen hienoista pykälistä johtuen, olen vielä sidottu tuohon työpaikkaan helmikuun loppuun asti. 6 viikkoa siis vielä. 

Yritän selviytyä päivä ja hetki kerrallaan, niillä avuilla joita mulla tällä hetkellä on. En halua jakaa ongelmiani kaikkien kanssa ja varsinkin niille kaikkein rakkaimmille kertominen on kaikkein vaikeinta. Koska murehdin itse jo niin paljon, en halua muiden tekevän sitä puolestani. En halua huolestuttaa perhettä Suomessa, ennen kuin on pakko. Toisin sanoen voin jakaa nämä parisuhdeongelmat vasta sitten äitini kanssa, kun tilanne on joko-tai. Kai on pakko kertoa viimeistään siinä vaiheessa, jos pikainen asunnontarve iskee Suomessa.
Yritän jaksaa luottaa siihen, että tilanne selviää vielä. Luottamus on kuitenkin asia, joka on tällä hetkellä monen asian suhteen kortilla. Eikä kaikkein vähiten itseluottamus. Mutta ehkä se on sitten se suomalainen sisu, joka ajaa eteenpäin. Peräänantamattomuus ja vahva usko siihen, että ei mitään tapahdu ainakaan luovuttamalla. Ja niinhän ne aina sanoo.. 


http://25.media.tumblr.com/tumblr_m364kldEbR1rsl78go1_500.jpg
Source

11 kommenttia:

  1. Voi ei, tsemppiä ja jaksamista. Vinkkinä tähän, että kannattaa tehdä konkreettisia päätöksiä ja lupauksia yhdessä ja molempiin suuntiin. "Vietetään enemmän aikaa yhdessä" ei loppujen lopuksi tarkoita mitään, kun taas "mennään ensi viikonloppuna kahdestaan brunssille" on jo paljon helpompi lupaus pitää, ja pienistä lupauksista on helpompi aloittaa kuin suurista. Ja molemmille vinkiksi, tulevaisuudessa kannattaa nostaa kissa pöydälle mahdollisimman äkkiä, sillä kuukauden pyörittely kasvattaa asiat omassa päässä jo melkoiseen mittasuhteeseen ja siitä ajattelumallista voi olla hankala päästä eroon vaikka asiat muuttuisivatkin parempaan suuntaan! (Vaikka varmaan tiedätkin tämän ilmiön, on se parempi menettelytapa vaikea muistaa itse tilanteessa.)

    Voimia tähän myllerrykseen, varmasti vie paljon energiaa, kun kaikkea muuta ei noin vain saakaan välittömästi paussille. Onnittelut siitä, että ryhdyitte heti toimenpiteisiin ettekä jääneet jahkailemaan. Toivottavasti asiat kääntyvät parhain päin, mitä ikinä se tuokaan sitten tullessaan. Toivottavasti elämässäsi on kuitenkin vielä paljon iloakin tuovia asioita, niitä tarvitaan pohjamudissa rämpiessä. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, on tosiaan tullut huomattua että konkreettisen lupauksen pitäminen on helpompaa kuin sellaisen, jota ei ole niin selkeästi sovittu. Pienistä ja helpoista asioista meilläkin aloitetaan, ja varsinkin enemmän toimintaa kuin sananhelinää. Aina kun tulee niin helposti puhuttua että sitten kun ja aina haluaisin, mutta kuitenkaan mitään ei tule tehtyä. Nyt tosiaan on panostettu tuohon yhteiseen aikaan ja mukavien asioiden yhdessä tekemiseen. Ollaan mm. käyty leffassa ja ulkona syömässä, niistä kun tulee molemmille hyvä fiilis ja "ulkona" tulee vietettyä aikaa eritavalla yhdessä ja enemmän jutellen, kuin jos vaan kotona olla möllötettäisiin sohvalla. Luottamus on kova, että kyllä täältä pohjamudista noustaan! :)

      Poista
  2. Niin, ja blogissa asiasta kirjoittaminen oli rohkea teko! Toivottavasti en nyt vaikuta mitenkään tunkeilevalta kun kommentoin tuntemattoman ihmisen elämää. Neuvojen saa antaa myös mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos, jos sen parhaaksi kokee. ;)

    VastaaPoista
  3. Voi harmi, tosi ikävä kuulla että teidän parisuhde rakoilee. Toivottavasti tä on vain tilapäistä ja löydätte pian vanhan kipinän. Jaksuja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Soile! Olihan tämä aikamoinen herätys, mutta ehkä ihan hyväkin katsoa parisuhdetta uusin silmin ja todellakin panostaa nyt siihen. Kohti vielä parempaa :)

      Poista
  4. Olen seurannut blogiasi, koska itsellänikin holskumies. Toivotan sulle voimia ja parasta mahdollista jatkoa.

    VastaaPoista
  5. Asioilla on tapana järjestyä, kuten olet huomannut. Kaikissa suhteissa on ylä- ja alamäkiä, toivottavasti jaksatte ja haluatte molemmat tehdä töitä sen eteen, että pystytte jatkamaan yhdessä. Kunnioitus, rehellisyys, hienotunteisuus, ymmärrys siitä, että toista ei voi muuttaa. Yhdessäoloa, yhteistä aikaa, omaa aikaa ja rakkautta. Näillä vinkeillä tämä kommentti :) Jaksamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä asiat aina jotenkin järjestyy. Ehkä meilläkin on se kuuluisa 5 vuoden kriisi? Tämä on tottakai meillä molemmilla nyt ykkösprioriteetti, saada parisuhde jälleen kuntoon ja elinvoimaiseksi. Mutta muitakin muutoksia tarvitaan, koko elämä kun on yhtä soppaa :) Mutta asia ja hetki kerrallaan!

      Poista
  6. Jaksuja HIRMUISESTI! Olen myos lueskellut blogiasi jo pidemman aikaa, kun myoskin omistan oman holskipolskimiekkosen ja muutin toitten perassa Hollantiin.. Ei ole helppo tilanne, mutta toivottavasti kaikki jarjestyy! Muista huolehtia myos itsestasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Luottamus on kova että kaikki kyllä järjestyy ajan kanssa. Kullanarvoinen neuvo tuo, että myös omasta itsestä tulee huolehtia. Yritän parhaani :)

      Poista