sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Oma harrastus, paras harrastus

Etten-Leurissa oli tänään vuosittainen juoksutapahtuma. Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna jo 31. kerran ja ohjelmassa oli 5km, 10km, puoli maraton ja maraton. Lisäksi perheiden oma juoksu (750m), korkokenkäjuoksu (125m) ja näiden lisäksi yritykset pystyivät osallistumaan omilla joukkueillaan eri pituisille matkoille. Justin aloitti juoksukoulun syyskuun alussa ja juoksi tänään ensimmäisen kerran 5km matkan. Aikaa meni 29min ja joitain sekunteja. Hyvin siis meni eikä tullut mitään vammoja.

Useimmat tietävät etten ole millään tavalla erityisen urheilullinen ja juoksuharrastus on ehkä vihoviimeisin, jota ikinä päättäisin kokeilla. Hieman siis epäluuloisena katselin ihmisiä ja mietin, että onko tuo nyt oikeasti kivaa. Yksikään niistä ihmisistä ei meinaan näyttänyt siltä, että olisivat tekemästään nauttineet. Hiki päässä, naamat punaisena ja henkeä haukkoen.. Sain myös ihanasti todistaa kuinka yksi poika pysähtyi kaksi kertaa maaliviivalla oksentamaan. Että tosi terve harrastus..

Ensi viikonloppuna pääsen haastamaan itseäni alueella, jonka koen vähän enemmän omakseni. Olen nyt heinäkuusta lähtien käynyt ratsastamassa, pääsääntöisesti kerran viikossa. Joinain viikkoina kaksi kertaa ja joskus taas on kaksikin viikkoa ratsastuskertojen välissä. Omaa osaamista ja sen edistymistä on vaikea arvioida. Osaan taatusti jo paljon enemmän kuin silloin aloittaessani, mutta silti useimmilla tunneilla tuntuu, että en osaa mitään. Kuitenkin kentällä peruskuviot jo sujuu ja kaikista askellajeistakin on jo kokemusta. Kertaakaan en ole edes pudonnut, vaikka pari kertaa laukassa on ollut jo lähellä.. lisää reeniä istuntaan, sanoisin :) 

Ensi lauantaina on normaali ratsastustunti, mutta sunnuntaille olen varannut 2h maastovaelluksen. Enkä edes omalta vakkaritalliltani (koska he eivät niitä järjestä muuten kuin loma-aikoina), vaan tallilta, joka on erikoistunut lännenratsastukseen. Odotukset on suuret, joten toivottavasti sää antaa myöden. Jos kauheasti sataa, niin reissu varmasti peruuntuu ja tiedä sitten koska olisi seuraava mahdollisuus. Ihana päästä kokeilemaan jotain uutta ja erilaista! Varsinkin kun se ultimate haave ratsastukseen liittyen on just se kliseinen ratsastusretki metsässä/pellolla/rannalla, jossain ulkona luonnon keskellä, jossa saa vaan nauttia yhteistyöstä hevosen kanssa, hienoista maisemista ja hyvästä olosta. Ja parasta on se että joku ei koko ajan karju kentän laidalta, että mihin suuntaan ja mitä pitää tehdä :D Ymmärrän kyllä että perustaitojen kannalta tunneilla käyminen on olennaista, mutta jo tässä vaiheessa se kehän kiertäminen tuntuu joskus puuduttavalta. Ja miten musta tuntuu, että hevosistakin on varmaan kivempaa urheilla ulkona kuin kiertää kehällä?

Että sellaista tähän väliin..

http://static.fi.groupon-content.net/00/07/1327690910700.jpg
Source





2 kommenttia:

  1. Tuttu fiilis etta ei osaa omaa osaamistaan arvostella - ainakaan ratsastuksen suhteen! On niita hyvia ja huonoja paivia, ja joskus itsetuntoa koettelee alle isketty uusi poni jonka mielesta on kiva kokeilla miten osaat suhtautua akkijarrutukseen tai joka saikkyy koiria jotka ovat juoksennelleet tallilla sen perustamisesta lahtien.... Joka kerralla paasee kokemaan jotain uutta!

    Milta tallilta varasit tuon maastovaelluksen? Itseakin kutkuttaisi lahtea maisemia katsomaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältä etelästä, Bredan lähellä on paikka nimeltä Dorst. Muistaakseni löytyy googlettamalla Manege Dorst mutta kait myös nimellä Western Stable Four A's.. en ole tuolla koskaan aikaisemmin käynyt, joten innolla odotan sunnuntaita ja mitä tuleman pitää.

      Poista