Teetä hunajalla

Olen tästä asiasta varmaan useampaankin kertaan marmattanut, myös blogin puolella, mutta tällä hetkellä vitutus on sen verran kova että nyt tulee taas tuutin täydeltä. Myös itseni toistamisen uhalla. Varsinkin kun Soilekin postaili flunssastaan ja sen hoidosta Saudi-Arabiassa, tuntuu että Hollanti on jäänyt jonnekin kivikaudelle..

Hollannissahan ei ole kunnallista terveydenhuoltoa vaan jokaisella oma huisarts eli omalääkäri. Näitä huisartspraktijk vastaanottoja on joka kaupungissa useita ja sitten kun on summamutikassa jonkun valkannut, niin sinne kirjoittaudutaan sisälle ja sitten sama lääkäri voi olla omalääkärinä vuosikymmeniä.. eli niin kauan kunnes itse haluaa toisen lääkärin tai lääkäri jää eläkkeelle. Koska huisarts on aika mahtipontinen veikko, niin erikoislääkärille pääsee vain omalääkärin lähetteellä. Koskee niin psykologeja, ihotautilääkäreitä, silmälääkäreitä, fysioterapeutteja ja sairaaloita.. Myöskään työterveyshuoltoa ei Hollannissa ole. En tiedä onko näillä kahdella asialla yhteyttä toisiinsa mutta Hollannissa ei ole myöskään sairauslomaa lääkärin todistuksella.

Käytännössä siis kun työntekijä sairastuu eikä kykene menemään töihin, niin hän päättää itse olevansa työkyvytön ja ilmoittaa siitä työnantajalle puhelimitse. Työnantaja sen jälkeen soittaa päivittäin työntekijälle tarkistaakseen voinnin, kunnes työntekijä palaa töihin. Jos työnantaja epäilee työntekijän sairautta, hän voi lähettää ilmoittamatta jonkun tarkistamaan, että työntekijä on oikeasti sairaana, ilmoittamassaan osoitteessa. Käytännössä työntekijällä ei siis ole lupaa poistua kotoaan ellei siihen ole pätevää selitystä. Voisin kuvitella että esimerkiksi lääkärissä käynti laskettaisiin päteväksi selitykseksi, mutta millä senkin sitten todistaa.

Jos työntekijä sairastuu pitkäaikaisesti, niin työnantaja yleensä käynnistää tietynlaisen prosessin. Yhtiöittäin vaihtelee, mutta lähes aina kuvioon tulee mukaan ns. arboarts, joka on siis yrityksen palkkaama lääkäri, jonka tulisi arvioida työntekijän terveydentilaa puolueettomasti  ja selvittää, onko työntekijä oikeasti työkyvytön ja miten työntekijä voidaan kuntouttaa. Sanon "tulisi" koska mitä olen arboartseista lähipiiristä kuullut, niin läheskään aina he eivät ole puolueettomia, mikä on jokseenkin selitettävissä sillä että he ovat kuitenkin työnantajan palkkaamia.

Korostettakoon tässä nyt vielä että käytännöt eri yritysten kesken vaihtelevat. En ole aiemmin juurikaan kokenut ongelmia tämän erikoisen käytännön kanssa, että sairaslomaa ei ole. Useimmiten olisi paljon ihmisystävällisempää, että voisi vain mennä lääkäriin jossa lääkäri toteaisi väliaikaisen työkyvyttömyyden ja sitten saisi "luvan kanssa" sairastaa pari päivää. Ja jos ei ole parempi olo, niin sitten uudestaan lääkäriin. Tietysti suhteellisen haastavaa tavallisen flunssan kanssa, jolle ei periaatteessa voi tehdä mitään muuta kuin sairastaa pois.

Olen aiemminkin tuonut blogissa esille nykyisen työpaikkani tiukat käytännöt. Kellekään siis tuskin tulee yllätyksenä, että myös sairastamistapauksissa yrityksen käytännöt ovat suhteellisen tiukat. Joskaan niistä ei kerrota missään etukäteen ja käytännössä ne saa selville vasta siinä vaiheessa kun on jo "prosessissa" mukana. Eli vuoden aikana tavallinen hollantilainen ilmoittautuu keskimäärin sairaaksi 1,9 kertaa. Tämän perusteella työpaikallani on sääntö, että työntekijä voi vuoden aikana ilmoittautua sairaaksi 3 kertaa ja jos määrä ylittyy, niin seuraamuksia on luvassa. Ensimmäinen seuraamus on puhuttelu esimiehen kanssa. Mutta käytännössä sen puhuttelun saa jo ennen kolmatta kertaa, jotta "on varmasti tietoinen mitä tapahtuu jos ilmoittautuu 3 kertaa sairaaksi". Sen jälkeen jokaista sairastumiskertaa kohden seuraamukset lisääntyy. Seuraavaksi vuorossa on puhuttelu yhdessä esimiehen ja osastonjohtajan kanssa. Seuraavasta kerrasta puhutteluun tulee mukaan HRM-osasto. Sen jälkeen kutsustaan jo arboarts paikalle selvittämään, että mikä työntekijässä on oikeasti vikana, kun se sairastaa niin paljon. Jne jne.

Kuulostaa aika kannustavalta, eikö.

Vittumaistahan tilanteessa on se, että päivittäiset puhelinkeskustelut esimiehen kanssa ovat käytännössä puhdasta painostusta työnantajan puolelta saada työntekijä niin nopeasti kuin mahdollista takaisin töihin. Ja jos työntekijä menee puolikuntoisena töihin, on mahdollisuus tehdä päivä tai kaksi 50% työpäivää, eli vain puolet normaalista tuntimäärästä. Ihan ok sinänsä, mutta pointti onkin siinä, että lähes aina työntekijä tulee töihin liian nopeasti, jolloin paranemista ei kunnolla tapahdu, jolloin työntekijä tulee uudestaan sairaaksi, jolloin seuraa uudelleen poissaolo töistä, josta seuraa jälleen uusi merkintä ja puhuttelu. Vaikka periaatteessahan kyse on täsmälleen samasta sairaudesta, jonka vaan ei ole annettu parantua kunnolla.

En tietenkään voi syyttää tästä ikuisuuden jatkuneesta flunssastani ketään, mutta uskallan silti väittää että jos olisin silloin 2 viikkoa sitten saanut oikeasti sairastaa flunssan pois, en nyt kärvistelisi täällä tuskissani, jonka on aiheuttanut normaali flunssa potenssiin 100. Olin viime viikon töissä ja pari päivää olo olikin ihan ok, ajattelinkin jo onnessani että flunssa on selätetty. Lauantaina aamulla kuitenkin heräsin taas huonovointisena ja siitä eteenpäin on olo vaan mennyt alaspäin. Mutta koska näiden lukuisten puhutteluiden seurauksena, on selkeää että työpaikallani ei uskota sanaakaan että olisin kipeänä, jos teen ilmoituksen puhelimitse, niin päätin mennä eilen aamulla töihin.

Sen jälkeen kun olin käynyt aamulla junan vessassa oksentamassa (ihana yskä) totesin, että ei ehkä kuitenkaan maailman fiksuin idea lähteä töihin mutta en antanut periksi. Matkustin töihin ja näin esimieheni jo ennen työpisteelle saapumista. Hän totesi että näytän hirveältä ja itse totesin, että yritin kyllä parhaani mutta taidan kyllä lähteä samantien kotiin. Johon kommenttina, että olet kyllä ollut tosi paljon kipeänä viime aikoina ja että minkä ihmeen takia et parannu, ja mitä jos menisit lääkäriin. Totesinkin siihen, että ei ole kyllä oma valintani olla kipeänä ja jos voisin, niin valitsisin aika nopeasti terveenä olon. Kommentit kun työpaikalla on aina sitä luokkaa, että ihan kuin nauttisin sairaana olemisesta.

Joopa joo, soitin omalääkärin vastaanotolle ja assistentti totesi, että flunssa kestää tällä hetkellä 4-5 viikkoa ja että sen jälkeen voin soitella uudestaan, jos ei mitään erityisen pahoja oireita ilmaannu ennen sitä. Eli silmätulehdusta, poskiontelontulehdusta ja korvatulehdusta odotellessa.. sitten pääsen ehkä lääkäriin? Ja siinäkin vaiheessa siitä saisi taistella, koska tunnetusti tervehenkiset hollantilaiset ei harrasta antibiootteja ja taudit menee itsestään ohi kun ulkoilee riittävästi raikkaassa meri-ilmassa. I wish I was kidding.

Nojoo tiedän kyllä että flunssaan ei ole varsinaisesti lääkitystä, mutta jotenkin assistentin neuvo "juo paljon teetä hunajan kanssa, se on erittäin tärkeää" tuntuu puhtaalta vittuilulta. Kyllä on taas näiden sairastamisviikkojen jälkeen teekiintiö vuodeksi eteenpäin täynnä. Kahvia suoraan suoneen, kiitos.

Source

Äidin oppeja: Näin meillä pestään pyykkiä

Jokunen aika sitten sain eräältä lukijalta mahtavan listan erilaisia postausehdotuksia. Niiden joukossa eräs, joka erityisesti sykähdytti. Tarinointia arjesta ja aiheesta, joka kuuluu enemmän tai vähemmän jokaisen elämään. Nimittäin pyykinpesu!

Meillä pyykkiä pyöritetään pääsääntöisesti viikonloppuisin. Sähkö on halvempaa arkisin klo 21-7 välillä, mutta viikonloppuisin koko päivän, eli perjantai-illan klo 21 aina maanantaiaamuun klo 7 asti. Toki viikollakin kerkeisi pyöräyttämään koneellisen jos menisi nukkumaan vasta puoli yhdentoista jälkeen, mutta ehkä sen aika koittaa sitten maaliskuussa. Nämä pari viimeistä viikkoa kun olen duunissa 8.15-17, joten herään aamuisin heti puoli viiden jälkeen ja iltaisin kömmin sänkyyn heti yhdeksältä. Ja tuo halvempi sähkö on aika oleellinen, kun meidän 2 hengen taloudessa kulutetaan sähköä 5 ihmisen verran! Syynä tähän lienee liikaa kuluttava lämpöpumppu, jolle on tilattu korjaaja ensi viikon perjantaille. Ja lisäksi vaihdettiin sähköntoimittajaa, joten kuukausittainen summa tulee pienenemään ainakin parikymppiä.

Mutta siis toistaiseksi viikonloput on aina pyhitetty pyykinpesulle. Olen aika fanaattinen pyykinpesijä ja se on perua äidiltä. Ja tykkään pestä pyykkiä! Kotitöiden aatelia verrattuna esimerkiksi tiskaamiseen, jota inhoan yli kaiken. Meillä on kylpyhuoneessa yksi valkoinen rottinkinen pyykkikori, joka on sunnuntaina iltaisin tyhjä mutta jo seuraavana perjantaina pursuilee yli äyräiden. Lauantaina aamuisin Justin kantaa pyykkikorin ullakkokerrokseen, joka on tällä hetkellä pyhitetty kokonaan pyykinkäsittelylle. Toisilla on kodinhoitohuone, meillä koko kerros ;)

Meillä on 4 muovikoria, joihin lajittelen jokaisen vaatekappaleen. Tosin koska lajittelu/erottelu on erittäin tärkeää, niin harvemmin 4 kasaa riittää. Joten lisäkasoja muodostuu myös lattialle ja joskus yläkerran kaiteille.

Pääperiaatteessa lajittelen vaatteet värien, materiaalien ja käyttötarkoituksen mukaan. Joka viikko meillä pestään ainakin seuraavat koneelliset:

1. Justinin työvaatteet, peruspesu puuvillalle 40-60 astetta
Fyysisen työn vuoksi, Justinin työvaatteet on melkoisen likaisia. Joten työhousut ja -puserot, niiden alla käytettävät t-paidat ja työbokserit menee aina samaan koneeseen. Koska vaatteet on vanhoja ja vähän semmoisia resuisia, niin väreillä ei juuri ole väliä. Tummaa kategoriaa kuitenkin kaikki, mustaa, sinistä, punaista ja vihreää.

2. Omat työvaatteet, kevyempi pesu sekoitekuiduille 30-40 astetta
Omat työgarderobini perustuu tällä hetkellä housuihin/farkkuihin, hameisiin, alustoppeihin ja erilaisiin neuletakkeihin/neuleisiin/jakkuihin.  Suurin osa vaatteista on tummia: harmaata, sinistä, mustaa jne. Materiaalit on erilaisia sekoitteita ja puuvillaa. Suositellut pesulämpötilat on 30 ja 40 asteen välillä, yleensä pesen 30 asteessa ja pesuohjelmalla, joka on hellempi kuin perus puuvillapesu ja linkous on kevyempi. Myös mustat rintaliivit pesen aina näiden joukossa, pesupussissa tietysti.

3. Valkoiset sukat, peruspuuvillapesu 40 astetta
Justin käyttää melkein pelkästään valkoisia sukkia ja ne on aina Niken. Mutta kuten voitte kuvitella, niin valkoiset sukat ei ole puhtaanvalkoisia kuin ehkä ensimmäisen käyttökerran. Joten pesen valkoisten sukkien kanssa yleensä myös muita vaaleita, kuten vaaleanharmaita collegehousuja ja -huppareita tai ihan vaaleankeltaisia t-paitoja.

4. Punainen peruspesu, 40 astetta
Jostain syystä suurin osa alushousuistani ja sukista, joita käytän viikoittain, on punasävyisiä.. oranssia, pinkkiä, punaista, vaaleanpunaista ja persikkaa. Myös punaisia t-paitoja ja toppeja löytyy. Myös rintaliiveistä löytyy paljon punasävyjä. Joten näistä kertyy useimmiten oma kasansa ja vaikka materiaalit vaihtelee, niin pesen yleensä ihan perusohjelmalla 40 asteessa. Alusvaatteet ja sukat tulee mun mielestä pestä vähintään 40 asteessa, jotta niistä tulee tarpeeksi puhtaita. Myös tämä on äitin peruja, hän kun useimmiten pesee alushousut 60 asteessa, ihan varmuuden vuoksi :D

5. Pyyhkeet, 60-80 astetta, pitkä puuvillapesu
Pesen pyyhkeet yleensä kaikki samassa koneessa väristä riippumatta. Kun otan uudet pyyhkeet käyttöön, niin pesen ne aina kerran tai pari erikseen oman värinsä kanssa ja sen jälkeen vaan kaikki värit sekaisin. Meillä ei ole ihan vaaleita pyyhkeitä kuin muutama keittiöpyyhe, joten kirkkaanpunaiset ja -siniset menee sulassa sovussa keskenään. Pesen pyyhkeet yleensä aina 80 asteessa ja pitkällä 2h pesuohjelmalla. Kaikissa muissa pesuissa käytän aina pyykinpesuaineen lisäksi huuhteluainetta, mutta pyyhkeiden kanssa laitan huuhteluainelokeroon vähän etikkaa. Etikka neutralisoi muita hajuja ja pyyhkeiden, jos minkä, pitää tuoksua puhtaalle. En tiedä onko muilla asioista traumoja, mutta inhoan kuivata pyyhkeeseen, joka tuoksuu "likaiselle". Sellaiselle märälle ja tympeälle, ei ollenkaan raikkaalle.

6. Lakanat, pitkä puuvillapesu 60 astetta
Vaihdetaan lakanat aina kahden viikon välein ja koska aluslakanat on värjätty peittojen ja tyynyliinojen kanssa samaan sävyyn, niin pystyn pesemään aina koko sängyn petivaatteet kerralla. Meillä on 180x210 sänky ja tuplaleveä peitto, muotoillulla aluslakanalla ja 4 tyynyä (joista 1 tosin on melkein aina lattialla). Aluslakanan alla on vielä erikseen sijauspatjan suojana valkoinen aluslakana, joka vaihdetaan kerran kuussa. Sen pesen tottakai erikseen. 2 settiä lakanoita, joista toinen on tummanharmaasävyinen ja toinen punasävyinen. Onni on 7kg pesukone, johon tosiaan mahtuu koko sänkyvarustus yhdellä kertaa.

7. Sekalainen tummasävyinen pesu, peruspesu puuvillalle 40 astetta
Yleensä pyykinlajittelun jälkeen jää vielä sellainen epämääräinen kasa, joka ei sovellu kauhean hyvin edellämainittuihin kategorioihin. Yleensä siitä kasasta löytyy ihan peruspuuvillavaatteita: t-paitoja, sukkia, yksittäisiä alushousuja jne.

Näiden lisäksi pesen erikseen
- täysinvalkoiset vaatteet, joihin en halua mahdollisia värihaittoja esimerkiksi harmaista vaatteista
- kauluspaidat, jos eivät sovellu värinsä puolesta hienopyykin eli omien työvaatteideni joukkoon
- farkut
- siniset vaatteet
- juhlavaatteet, kuten mekot jos eivät sovellu tumman hienopyykin joukkoon ja sukkahousut

Mutta näitä yllämainittuja ei tule pestyä viikoittain, riippuu vähän että mitä on tullut pidettyä päällä. Joskus joku yksittäinen vaatekappale saattaa lojua yläkerran pyykkikoreissa parikin viikkoa, jos sille ei löydy sopivaa kumppania pesuun.

Kuten aiemmin mainitsin niin meillä on tosiaan 7kg pyykkikone, joten voitte kuvitella että tällä tarkan lajittelun periaatteella, niin se ei ole läheskään aina täynnä. Tottakai yritän pestä aina mahdollisimman täysiä koneellisia, mutta joskus koneessa pyörii vain muutama vaatekappale. Pesuohjelmat vaihtelevat 2,5 tunnin täyspitkästä 90 asteen puuvillaohjelmasta 15 minuutin 30 asteen pikapesuun, mutta pikapesu tarvitsee aina seurakseen erillisen 16 minuutin linkouksen, sillä vaatteet on ilman sitä ihan litimärkiä.

Yleisimmin käytetty ohjelma on meillä 1h 25min ohjelma ja sitä käytetään 40 asteen pyykeissä. Sen lisäksi käytän reilun tunnin ohjelmia vähän herkemmille vaatteille ja ne yleensä 30 tai 40 asteessa. Ihanaa tuossa pesukoneessa on se, että joissain ohjelmissa voi pesuaikaa lyhentää painamalla yhtä nappulaa. En tiedä tarkalleen että mistä pesuohjelman vaiheesta se sitä aikaa nipistää, mutta pesutuloksessa en ainakaan ole huomannut eroa. Lisäksi pesukoneessa on 24 tunnin ajastin, joka on ihan luksusta! Varsinkin jos on yhtään energiaa hoitaa pyykkishowta illalla, niin ajastimen voi laittaa päälle niin, että seuraavana aamuna herätessä ensimmäinen pyykkikoneellinen on jo valmiina ripustamista varten.

Meillä ei ole kuivausrumpua enkä sitä tässä vaiheessa koe millään tavalla tarpeelliseksi. Ehkä myöhemmin jos on lapsia ja pyykkirumba paisuu entisestään, niin kai se helpottaisi arkea jos voisi vaan lykätä puuvillavaatteet kuivausrumpuun. Mutta ei ole tällä hetkellä mitenkään ajankohtainen. Joten meillä vaan ripustetaan kaikki pyykit ja onneksi ullakolla on tilaa. Olen tosi tarkka siitä, että puserot, neuleet yms. ripustetaan aina suoristettuina henkareihin. Pyykkipojilla laitetaan taas kuivumaan sukat, alushousut, rintaliivit ja alustopit.

Hollannissa on tosi yleistä että ihmiset kuivaa pyykkejään portaikossa, eli kaiteelle ripustetaan roikkuva pyykkiteline, johon voi sitten ripustaa portaikon yläpuolelle pyykkejä. Todella kätevää varsinkin lakanoiden ja pyyhkeiden kanssa, jotka normaalilla pyykinkuivaustelineellä on aina liian pitkiä ja isoja. Noita kaiteella roikkuvia pyykkitelineitä meillä on kaksi vierekkäin ja sen lisäksi 2 seisovaa pyykkitelinettä, toinen korkeaa ja toinen leveää mallia. Kyllä noihin saa helposti ainakin 4 koneellista kuivumaan. Ja seuraavana päivänä sitten pyykkishow jatkuu kun edelliset on kuivuneet.

Meillä on myös sellainen takapihalle laitettava kuivausteline, mutta syystä tai toisesta sitä ei ole vielä näiden kahden talovuoden aikana saatu istutettua tonne pihaan. Vaatisi tottakai jonkunlaisen kiviporan saada se tuosta laatoituksesta sisään ja jotenkin mua ei yhtään houkuttele sellainen hökötys. Tottakai sen voisi aina nostaa "kuopastaan" pois kun pyykit ei ole siinä kuivumassa, mutta jotenkin kauheen hankalaa :D Erityisesti se kun pyykit pestään ihan talon ylimmässä kerroksessa ja sitten niiden pyykkikorien kanssa saisi ravata edestakaisin.. Hmm, ai miten niin taas eliittiongelmia..

Tänään on kyllä niin kotipäivä kun olla vaan voi. Olen nyt kolmatta viikkoa flunssainen (tottakai sain Justinilta tartunnan siitä kuolettavasta flunssasta) ja olo oli tänään aamulla aika heikko, joten päätin olla tänään tekemättä oikeen yhtään mitään ja vaan chillailla kotona. Suunnitelmissa oli kyllä niin mennä lenkille, mutta kai sinne ehtii sitten parin viikon päästäkin kun ei ole enää töitä.. Joten pyykinpesun lomassa tempaisin pullataikinan ja se taitaa olla hyvässä vaiheessa, joten suuntaan tästä ihanasti kotoilemaan ja korvapuustien tekoon.

Source

Mukavaa viikonloppua muillekin!

Pienikin muutos on hyvästä

Sometimes we need to stop analyzing the past, stop planning the future, stop figuring out precisely how we feel, stop deciding exactly what we want, and just see what happens.

Postasin tuon maanantaina Facebookiin ja yritän nyt toteuttaa sitä edes vähän, edes oman pääni sisällä. Toistaiseksi juurikaan onnistumatta (ai miten niin ainainen organisoija ja järjestelijä, jolle kalenteri on puoli elämää), mutta ehkä yrittäminenkin on hyvästä. 

Viime aikoina on ollut paljon takaiskuja, sitä että elämä potkii päähän joka suunnalta ja olo on melko epätoivoinen miettiessä että koska asiat vihdoin kääntyy positiivisempaan päin. Sitä ajautuu melkein väistämättä sellaiseen survival-moodiin, tekee koska on pakko. Väistämättä pohtii myös sitä, että kuinka paljon on omissa käsissä, mihin asioihin on mahdollisuus vaikuttaa ja mitkä asiat tulisi vaan hyväksyä ja ottaa vastaan sellaisena kuin ne annetaan. 

Source

Lopetan siis menneisyyden analysoimisen, turha on tässä vaiheessa enää miettiä, olisiko joku asia toisin jos olisi tehnyt erilaisen valinnan jossain kohtaa. En voi suunnitella liikaa tulevaisuutta, koska on niin paljon asioita jotka on avoinna ja joihin en edes pysty vaikuttamaan. Voin vaan toivoa että tulevaisuus tuo mukanaan parempia aikoja, enemmän onnellisuutta ja elämiseen keveyttä. Omien fiilisten ja koko elämäntilanteen pohtiminen on kuluttavaa, pakko yrittää löytää jotain muuta mihin keskittyä. Hetki kerrallaan elämää eteenpäin. 

Source

Tarvitsen asioita, joista innostua ja inspiroitua. Asioita, joista saa energiaa ja joihin keskittyä. Jos kellään teistä on hyviä vinkkejä tai ideoita, mitä tehdä ja mistä innostua, niin jakakaa kiitos kommentoimalla. Kaikki ideat on tervetulleita!

Elämä kulkee selkeästi erilaisissa vaiheissa ja kausissa eteenpäin, tällä hetkellä tuntuu että omassa elämässä on jonkunlaisen muutoksen aika. Tai ainakin kasvun paikka. On jännä huomata kuinka vuosien saatossa on ajatellut asioista tietyllä tavalla ja kuinka omat mielipiteet ja oma persoona on muuttuneet. Ehkä nyt on hyvä hetki pohtia aikuistumista.  

Source