Myllerrys

Myllerrystä. Sana joka on pyörinyt päässä jo hetken aikaa. Kuvaa hyvin sitä, mitä tällä hetkellä tapahtuu. Elämä on yhtä myllerrystä. Ja asiat ei ole kovinkaan hyvin tällä hetkellä.

Meidän parisuhde voi todella huonosti. Itselleni tosin se selvisi vasta viikko sitten, mutta J on paininut tämän asian kanssa oman päänsä sisällä jo yli kuukauden päivät. Tein ilmeisesti väärän valinnan hakemalla tätä työtä, sillä se saattaa nyt kostautua 5 vuoden parisuhteen menetyksellä. Älytöntä eikö.

Eihän tästä pelkästään työpaikkaa tietenkään voi syyttää. Mutta ilmeisesti kuitenkin se, että olen töiden takia poissa kotoa yli 60 tuntia viikossa, on ollut lähtökohtana ongelmille. Ei ole ollut tarpeeksi aikaa parisuhteen hoitamiselle ja sille, että olisin pystynyt antamaan toiselle niin paljon aikaa ja huomiota kuin hän tarvitsisi. Se vähäinen aika mikä on ollut, on mennyt siihen kuuluisan arjen pyörittämiseen. Olin kuitenkin ajatellut että meillä menee ihan hyvin. Tehdään molemmat paljon töitä, mutta ei tilanne tällaisena loputtomiin jatku. Kun jonkun aikaa jaksetaan molemmat pinnistellä, niin tilanne muuttuu pian parempaan suuntaan. 

Tilanne on kuitenkin päässyt huomattavasti vakavammaksi ja ihan itseni huomaamatta. Viime perjantaina sain tietää todella paljon rumia faktoja parisuhteemme nykyisestä tilasta ja tilanne on lohduton. Niin monen asian tulee muuttua ja myös ulkopuolisen apua tarvitaan. Molemmat meistä tietää, että mikään asia ei kuitenkaan muutu päivässä tai viikossa. Kysymys tällä hetkellä onkin, että kestääkö tämä suhde sitä, että asioille annetaan aikaa korjaantua ja muuttua.

Tällä hetkellä meille on epäselvää kuinka edes jakaa tätä arkea yhdessä. Pitäisikö olla niin kuin se iso vaaleanpunainen elefantti ei olisikaan olohuoneessa ja olla niin kuin aina ennenkin? Vai pitäisikö asua kuin kämppiksinä, molemmat huolehtii enemmän omista asioistaan kuin yhteisistä? Molemmat on vihaisia, turhautuneita ja surullisia. Tosin eri syistä kuitenkin. 

Ymmärrän että tässä koko kriisissä suurta osaa näyttelee J:n jo aiemminkin esiintyneet mielenterveysongelmat. Siihen tarvitaan jälleen ulkopuolista apua ja ensimmäinen askel sitä kohti on jo otettu. Ymmärrän (tavallaan) että J tarvitsee ensin selvittää ja saada apua omiin, akuutteihin ongelmiinsa ennen kuin hän pystyy edes keskittymään meidän parisuhteen eheyttämiseen. Mutta kuten ystäväni Tuulia sanoi, meitä on kuitenkin tässä suhteessa kaksi. Ja tällä hetkellä oma oloni on kuin käytetyllä rievulla, joka on viskattu nurkkaan ja joka nostetaan sieltä sitten vasta esiin, kun taas tarvitaan. 

Vaikka J ei olekaan enää varma omista tunteistaan tai meidän parisuhteesta, niin mulle on kuitenkin selvää, etten halua heittää tätä hukkaan. En halua enkä pysty luopumaan niistä haaveista, joita ollaan yhdessä rakennettu. Rakastan liikaa ja aikalailla ehdoitta. 

Olen valmis muutoksiin, yhden asian olen jo aloittanut ja toinen tapahtuu ensi viikolla kun irtisanoudun tuosta työpaikasta. Mutta kuten mikään asia ei tapahdu yhdessä yössä, niin myös työsopimuksen hienoista pykälistä johtuen, olen vielä sidottu tuohon työpaikkaan helmikuun loppuun asti. 6 viikkoa siis vielä. 

Yritän selviytyä päivä ja hetki kerrallaan, niillä avuilla joita mulla tällä hetkellä on. En halua jakaa ongelmiani kaikkien kanssa ja varsinkin niille kaikkein rakkaimmille kertominen on kaikkein vaikeinta. Koska murehdin itse jo niin paljon, en halua muiden tekevän sitä puolestani. En halua huolestuttaa perhettä Suomessa, ennen kuin on pakko. Toisin sanoen voin jakaa nämä parisuhdeongelmat vasta sitten äitini kanssa, kun tilanne on joko-tai. Kai on pakko kertoa viimeistään siinä vaiheessa, jos pikainen asunnontarve iskee Suomessa.

Yritän jaksaa luottaa siihen, että tilanne selviää vielä. Luottamus on kuitenkin asia, joka on tällä hetkellä monen asian suhteen kortilla. Eikä kaikkein vähiten itseluottamus. Mutta ehkä se on sitten se suomalainen sisu, joka ajaa eteenpäin. Peräänantamattomuus ja vahva usko siihen, että ei mitään tapahdu ainakaan luovuttamalla. Ja niinhän ne aina sanoo.. 

Source

Ihana arki, osa: Jääkaappi

Viimeksi oli puhetta, että elämässä ei tapahdu mitään muuta kuin kiireistä perusarkea. Joten härkää sarvista ja sitä itseään myös tänne. Marraskuussa (kyllä, näin kauan kesti ennen kuin sain sen tänne asti) bongasin tällaisen haasteen Puutalobabysta ja ajattelin, että tuo olisi hauska toteuttaa itsekin.

Aiemminkin olen täällä kertonut, että meillä tehdään ruokaostokset kerran viikkoon, nykyään aina lauantaisin. Itse en ikinä käy viikolla kaupassa, tai korkeintaan rautatieaseman minimarketissa hakemassa lounaseväitä jos kotona ei ole kaapissa mikään houkutellut. Justin käy todella harvoin viikolla, ainoastaan jos tarvitaan kipeästi jotain. Nykyään meidän huushollin kokkailutkin on 99% Justinin harteilla, aikaisemman 85% sijaan. Tässä arjessa en ehdi viikolla ikinä tekemään ruokaa, koska en ole ikinä ensimmäisenä kotona. Yleensä ruoka odottaa aina valmiina kun tulen tai jos ollaan molemmat myöhässä, niin sitten haetaan jotain. Tosin tein (tyypillisen) vakaan päätöksen, että nyt on ruokavalio taas tarkkailun alla :D Kauheaa, kuinka joulun aikaan tulee syötyä niin paljon ja ihan liikaa kaikkia herkkuja. Olo on lievästi sanottuna turpea. Josko se tästä vähän kesään mennessä laskisi :P

Seuraavassa kuitenkin kurkistus meidän jääkaappiin. Kuvat taitaa olla reilun viikon takaa, ensin ennen kauppareissua ja sitten kauppareissun jälkeen. Normaalitilanteessa ennen kauppareissua jääkaappi on yleensä tyhjempi kuin näissä kuvissa. Nyt joulusta ja Justinin 2 viikon lomasta johtuen meillä oli enemmän ruokaa kaapissa kuin yleensä. Vaikka ei se kyllä ikinä tyhjä ole :) Voisi joskus huvikseen kokeilla, kuinka kauan voitaisiin elellä ilman kaupassakäyntiä kaikkien pakastimessa ja kuiva"kaapissa" (meillä on kylläkin vetolaatikot) olevien ruoka-aineiden avulla. Ensimmäisenä tottakai loppuisi vihreät ja muut tuoreet, mutta aika kauan perussafkaa saisi väsäiltyä.

Jääkaapin ovi on aina melko täynnä

Koskenlaskijaa ostin Rotterdamin merimieskirkolta törkeään hintaan, ajatuksena oli tehdä lohikeittoa mutta Justin ei ole toistaiseksi innostunut ajatuksesta. Pitää varmaan tehdä ihan itselle kattilallinen ja syödä sitä 3 päivää... Lisäksi voita, pestoa, mascarponejuustoa, sambal chilitahnaa ja aurinkokuivattuja tomaatteja.

Hollantilaiset rakastaa kaikkia kastikkeita ja sooseja! Löytyy siis ketsuppia, bbq-kastiketta, valkosipulikastiketta, sinappia, majoneesia (tietysti!), remouladesoosia kalan kanssa ja tuo pussi on juustoraastetta. Tällä viikolla ostin myös salaatinkastiketta jonon jatkoksi :D

Pullomargariinia, kahvimaitoa, mansikkaomenasosetta, kirsikkatomaatteja ja Sparksin ruokaa suljetussa rasiassa. Neiti syö vain puoli pussia kerrallaan ja noita pusseja on mahdotona säilyttää jotenkin siististi ilman tuota rasiaa.

Vettä, viiniä, colaa, tuoremehua ja kivennäisvettä.

Justinin maidot edessä, oma laktoositon takana (käytetään lähinnä ruoanlaittoon), joulun Baileys, kermavaahtoa, mehutiivistettä, luumuhilloa ja Justinin Danio/Danonet etualalla. Mun kreikkalaiset jogurtit takana ja lisäksi creme frecheä.

Tokalla hyllyllä yleensä leivän päälle laitettavat, rasiassa kinkkua yms. Joskus myös juustoa. Takana suolakurkkuja kahta sorttia. Lisäksi hilloa ja hillopurkin takana lisää kirsikkatomaatteja. Leikkelerasian päällä suolattua voita ja hillopurkin vieressä margariinia. Margariinirasian päällä uuden vuoden munasalaatti.

Rasia tuorepastaa ja sen päällä pötkö salamia. Suljetussa rasiassa juustot, jotka jäi joululta.

Seuraavalta hyllyltä löytyy kalkkunasuikaleita, pekonikuutioita, curryketsuppia, viinirypäleitä ja lisää kastiketta, tämä ranskanperunoille. Lisäksi pussi juustokuutioita, jotka Justin osti vahingossa kun ymmärsi väärin mitä olin kirjoittanut kauppalistaan. Mietin edelleen mihin saan noi kuutiot tungettua. Alapuolella olevalla hyllyllä pari olutta, yksi "siideri", kuoharipullo ja vielä yksi kastke, tämä hunajasinappi.

Vihanneslaatikosta löytyy aina omenoita ja paprikaa. Lähes aina myös porkkanoita. Kuten huomasitte niin kirsikkatomaatteja on myös aina, mutta harvemmin vihanneslaatikossa. Kurkku on vähän eksynyt vieras. Jos tulee talvella ostettua, niin lähes puolet jää aina syömättä.

Koko komeudessaan.

Yläkerran jääkaapissa olemme keskittyneet juomapuoleen. Punakorkkiset alahyllyllä on 0,5l kivennäisvesipulloja. Juon noita mieluummin kuin 1,5l jotka väljähtyy niin nopeasti. Onneksi meillä kierrätetään muoviroskat..

Myös yläkerrasta.

Kaupassakäynnin jälkeen...

Lisää kreikkalaista jogurttia. Lisäyksenä vatkattavaa kermavaahtoa ja ruokakermaa. Ja vielä yksi uuden vuoden munasalaatti.

Lisää juustoa.. chilituorejuustoa, sinihomejuustoa ja mozzarellaa. Lisäksi takana Gooood Energy energiajuomia.

Kalafilettä, maustettuja possunsuikaleita, paljon juustoraastetta ja sieniä.

Lisäyksenä salaattia ja kevätsipulia. Lisää paprikaa ja kirsikkatomaatteja!

Täynnä!

Rauhallista joulua..

Voi jee, kun pitkästä aikaa rupeaa kirjoittamaan ja kirjoittaakin oikein kunnolla.. niin arvatkaa kuinka paljon harmittaa, jos kaikki teksti yhtäkkiä vaan katoaa? Ihan kiva tuo bloggerin ominaisuus, että automaattisesti tallentaa mutta pitääkö se juuri siinä vaiheessa tallentaa kun kaikki teksti on hävinnyt.. Ne aikaisemmat luonnosversiot (täynnä tekstiä) olisi paljon kivemmat.

Edellinen teksti oli ehkä astetta positiivisempi sillä tässä päässä kiihtyy vitutusaste nollasta sataan heti kun jotain menee pieleen :D Pikku vinkkinä sille anonyymille kommentoijalle (jonka kommentteja en suinkaan ole julkaissut) että jos harmittaa lukea elämän realiteetteja, niin ei ehkä kannata suunnata tähän osoitteeseen, vaan niihin blogeihin joiden sisältö on enemmän suuntautunut "elämä on ihanaa ja meillä kaikilla aina niin mukavaa".. :)

Tosiasiassa sen kadonneen postauksen sisältä oli pääasiassa sitä, kuinka tällä hetkellä elämässä on kaikki hyvin. Työpaikan vaihdoksen myötä arki on muuttanut muotoaan paljon, niin hyvässä kuin pahassa. Omaa aikaa on vähän, liian vähän ja yli 60h viikossa työpaikalle uhrattua aikaa, alkaa ottamaan pikkuhiljaa veronsa. Vaivihkaa etsiskelenkin uutta työpaikkaa, jos vielä parempi sattuisi tulemaan eteen. Olen todella tyytyväinen siihen kuinka paljon enemmän nautin nykyisestä työstäni, mutta olen myös vakuuttunut että samantyyppistä työtä löytyy varmasti vielä paremmasta firmasta ja paremmilla työehdoilla. Joten turha tyytyä mihinkään, jos on mahdollisuus vielä parempaan. Mutta toistaiseksi kaikki sujuu hyvin, joten työnhaku on projekti enemmän taustalla kuin päällimmäisenä mielessä.

Blogille ei oikeastaan ole jäänyt aikaa, johtuen kiireisestä arjesta ja viikonloppujen pyhittämisestä kodille ja parisuhteelle. Nyt yli vuoden Hollannissa asumisen jälkeen on sopeutuminenkin hyvällä mallilla. Tuntuu että olen ainakin tällä hetkellä löytänyt oman paikkani olla. Olen sopeutunut asioihin, niin että aiemmin suunnatonta vitutusta aiheuttaneet asiat on nykyään siedettäviä tai jopa hauskoja! Esimerkiksi tänään vietettiin taas perinteisiä synttäreitä suvun kesken ja siellä oli oikeasti hauskaa! Nyt on jo sellainen fiilis, että kuuluu joukkoon :)

Tuntuu myös ettei blogiin ole kauheasti mitään päivitettävää. Arki rullaa niin samanlaisena päivästä toiseen ja ennen kaikkea nopeasti. Viikot vaan suhahtelee ohitse ja hyvä kun niitä edes huomaa. Nyt jouluna olen 2 päivää vapaalla, tänään ja huomenna. Rauhallista joulua vietellään, ilman suurempia juhlallisuuksia ja stressiä. Lahjoja on, hyvää ruokaa riittävästi ja aikaa sukulaisille myös. Blogi on jatkuvasti mielessä kuitenkin, lähinnä niin että haluaisin päivittää teille jotain uutta lukemista, mutta samaan aikaan en keksi että mitä ja koska saisin aikaa istua alas kirjoittamaan.. Lupauksia tulevasta en siis anna, mutta hyvin mahdollista, että blogi palautuu taas enemmän aktiiviseksi kun/jos nykyisessä elämäntilanteessa jotain taas muuttuu. Arki kun on hyvinkin seesteistä (vaikkakin kiireistä) tällä hetkellä, niin ei myöskään ole sellaista jatkuvaa tarvetta purkaa omia ajatuksia.

Oikeastaan halusin vain toivottaa kaikille rauhallista joulua ja menestystä uudelle vuodella 2014! Täällä ollaan edelleen ruudun takana ja elämä Hollannissa sujuu (tällä hetkellä) mukavasti :)

Sairaslomalaisen kuvakulma

Voitte varmaan kuvitella, että kuolen tylsyyteen täällä ja pomppisin seinille, jos liikkuminen olisi mitenkään yksinkertaista tällä hetkellä. On eri asia olla kipeänä kotona, kun voi vaan nukkua ja potea ja olla räkäinen ja kurja.. sairaslomalla olo sen takia että kroppa ei toimi, mutta pää toimii on vähän haastavaa. Tylsää siis on. Nappasin Terhin Jalalla Koreasti blogista tällaisen haasteen ja sovelsin sen täysin omaan tarkoitukseeni. Eli siis jotain tekemistä ainakin puoleksi tunniksi..

Haasteen alkuperäiset säännöt ovat jotain tähän tyyliin:
Ota valokuva tai useampikin kodistasi, tai muusta blogisi aihepiiriin liittyvästä, tällä kertaa jostakin sellaisesta kuvakulmasta tai yksityiskohdasta, jota blogissasi ei ole ennen nähty

- Kiitä sitä bloggaria, jolta olet haasteen saanut ja käy laittamassa linkki postaukseesi myös KOTILA -blogiin (kotilablogi.blogspot.fi)

- Laita haaste eteenpäin viidelle bloggarille

- Have fun!

 

Tässä siis pläjäys kotikuvia sairaslomailijan näkövinkkelistä. Tekemiset ja olemiset on tällä hetkellä hyvin rajattuja puutteellisen liikuntakyvyn vuoksi. 

Viihdykettä käden ulottuvilla.. mainoksia, lehti ja kirja. Mielenkiinto ei riitä...

Neulomispussukka sisältää lankakerän ja tekeillä olevan sukan. Eilen vaan kutominen sai puikot pyörimään silmissä joten kokeillaan myöhemmin uudestaan.

Ulkona sataa NIIIIN vettä.

Sohva tyynyvuorineen, viltti ja kännykkä. Hyvää asentoa on mahdotonta löytää kun koko ajan johonkin sattuu mutta parempi sekin kuin kököttää tuolin reunalla tai yrittää seistä.

TV ja iltapäivän laatuohjelmat. Kohta vuorossa lottovoittajien elämänmuutostarinat, oi jee.

Ärsyttävä roska lattialla. En voi kumartua joten se odottaa siinä että Justin tulee töistä kotiin.

Oma vaaleanpunainen viihdekeskus, joka mahdollistaa mm. blogin spämmäämisen.

Tätä meillä syödään tänään. Resepti valmiina, odottaa vaan sitä kokkia kotiin..

Todistusaineistoa että joku muukin on kyllä kotona, vaikka ei olekaan paljoa näkynyt...

Lounaaksi eilistä kanakeittoa.

Kuva kesältä. Tämä kyseinen neiti ei missään nimessä ole viihdyttäjien sukua. Todennäköisesti majailee yläkerrassa, joka vaatii 5 minuutin ponnistelun portaissa.. ei kiitos.

Kahvia!

Reinot hylättynä jo sunnuntaista lähtien. Nämä jalassa siis ensiapuun.. oli parempi vaihtoehto kuin jääkylmät ja märät ratsastuskengät.

Portaat yläkertaan. Tuskallinen koettelemus tällä hetkellä mutta ehkä ihan hyvä liikkuvuuden kannalta.Tästä kuvasta näkyy muuten kuinka nuo portaat kipeästi kaipaavat sitä maalia..eivät siis ole likaiset vaan vielä rakennusajalta keskeneräiset.

Ulkonakaan ei liiku ketään..

Masentava marraskuu. Suomi muistuttaa itsestään aina alakerran vessassa.

Kassi, jossa odottaa työjutut.. tuossa mapissa olis muutamakin paperi, joka pitäisi käydä läpi.

Uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutumisesta

Kohta on vuosi kulunut siitä kun muutin Suomesta pois ja vaikka olen aiemmin asunut Hollannissa pitempääkin pätkää, niin silti nyt tuntuu erilaiselta. Kun tietää ettei ole kyse väliaikaisesta asumisesta ja tarkoitus on pysyä maassa maan tavalla. Ajattelinkin listata asioita, jotka kannattaa hoitaa kuntoon uudessa kotimaassa niin sopeutuminen helpottuu ja uusi maa alkaa nopeammin tuntua omalta. Jokainen tietysti muuttaa uuteen maahan omista lähtökohdistaan ja taustatkin on erilaiset, mutta on tiettyjä asioita joita ei kannata jättää välistä. Kannattaa myös pitää mielessä, että uuteen maahan muuttaminen ja ennen kaikkea se sopeutuminen, ei ikinä ole niin helppoa kuin etukäteen kuvittelee.

1. Kokoa peruselementit niin nopeasti kuin mahdollista.
Ihmisellä pitää olla asunto, johon muuttaa. Joten asunnon hankkimisen lisäksi, huolehdi kaikista virallisista asioista. Kuten virallinen muuttoilmoitus ja rekisteröityminen maahan/kaupunkiin. Hoida itsellesi sekä asunnollesi/tavaroillesi vakuutus. Ota selvää miten lääkäripalvelut toimivat, ota siis ennakkoon selvää mihin menet jos sairastut, miten pitää toimia ja miten maksaa.

2. Arjen sankarit.
Jokaisessa maassa on omat käytäntönsä siitä, miten voi hakea töihin ja mitä dokumentteja pitää olla. Euroopan unionin sisällä suomalaisilla on vapaa liikkumis- ja työoikeus, mutta asiat ei useimmiten ole niin yksinkertaisia koska jokaisella maalla on omat sääntönsä. Hollannissa esimerkiksi työn saaminen on mahdotonta ilman BSN-numeroa, sairausvakuutusta, virallista osoitetta ja pankkitiliä. Jokaisella hoidettavalla asialla on syy-seuraussuhde. Virallinen osoite on näistä ensimmäinen, koska sen avulla rekisteröidytään kaupunkiin. Rekisteröitymisen jälkeen saa BSN-numeron. Sairausvakuutusta varten tarvitsee olla kyseinen numero, osoite sekä pankkitili. Ilman osoitetta ei myöskään saa pankkitiliä. Pankkitili tarvitaan myös puhelinliittymän avaamiseen ja ylipäätänsä kaikkien sopimusten järjestämiseen (esimerkiksi sähkö, tv, internet jne jne.). Hoida siis käytännön asiat kuntoon samantien ja tämä rumba vaatii yleensä pitkää pinnaa ja riittävästi aikaa. Asioiden hoitamista helpottaa huomattavasti jos mukanasi on tulkki/muu henkilö, joka puhuu maan kieltä. On myös hyvä selvittää, mistä kaupoista pitää minkäkinlaisia tuotteita lähteä etsimään. Lähimmän ruokakaupan löytäminen on olennaista ja sen valikoimiin tutustuminen taatusti haastavaa mutta mielenkiintoista.

3. Työpaikka.
Työpaikka ei toimi ainoastaan kätevänä rahanlähteenä uudessa maassa vaan myös sidoksena yhteiskuntaan. Työpaikan kautta pääset osaksi paikallista yhteisöä, tutustut moniin uusiin ihmisiin ja saat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos muutat uuteen maahan opiskeluiden perässä, niin yleensä koulu toimii samalla tavalla kuin työpaikka. Omasta mielestäni on tärkeää, että jokaisella on paikka mihin kuuluu ja jonka mukana saa sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Kuulumatta minkäänlaiseen yhteisöön, oma maailma jää helposti uudessa maassa kovin pieneksi. Oman mielenterveyden kannalta suosittelen siis pikaista työllistymistä, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

4. Uuteen maahan tutustuminen.
Uudessa maassa kaikki on jännittävää ja erilaista. Ruoka, ihmiset, paikat, tavat ja kulttuuri.. niihin tutustuminen auttaa sopeutumaan. Jos ei ikinä kokeile paikallista ruokaa tai yritä tutustua paikallisiin ihmisiin, jos ei yritä ymmärtää kulttuuria tai tapoja, niin voisi ehkä yhtä hyvin jäädä sitten omaan kotimaahan. Ehkä vähän tylysti sanottu, mutta miksi muuttaa uuteen maahan ja sitten viettää aikaa vain muiden expattien tai oman maan kansalaisten kanssa, pitäen niin tiukasti kiinni omasta kulttuurista että kaikki uudessa maassa tuntuu väärältä.. tavallaan se on kuin omaan nilkkaan ampumista, edesauttaen sitä että koti-ikävä vaan kasvaa ja että uuteen maahan sopeutuminen vie vielä kauemmin.

5. Koti-ikävän hyväksyminen.
Kaikille meille tulee niitä päiviä ja hetkiä, kun kaikki uudessa maassa on ihan paskaa. Itseäni on ainakin auttanut tutustuminen kulttuurishokin teoreettiseen puoleen, eli että on ihan normaalia kuinka tunteet vaihtelee tiettyjen ajanjaksojen jälkeen ja että lähes kaikki kokevat samat vaiheet uuteen maahan sopeutuessa. Koti-ikävän hyväksymiseen auttaa myös edellä mainittu vaihe. On hyvä erottaa eri maiden kulttuurilliset eroavaisuudet ja parhaimmassa tapauksessa nauttia molempien kulttuurien hyvistä (ja huonoista) puolista. On ihan ok ikävöidä perhettä, suomalaista saunaa ja ruisleipää, mutta niistä ei kannata tehdä elämän johtotähtiä. Koti-ikävän hyväksyminen voi tarkoittaa myös uudessa maassa erilaisten vaihtoehtojen etsimistä, joista tulee itselle hyvä olo. Sopeutuminen tarkoittaa muokkautumista. Omasta itsestä on hyvä pitää kiinni, mutta kynsin ja hampain vastaanharaaminen ei auta ketään.

7. Etsi suomalainen ystävä.
Uudessa maassa, missä ikinä se onkaan, on todennäköisesti myös toinen suomalainen. On hyvä löytää ihminen tai kaksi, jotka tulevat samasta kulttuurista kuin sinä ja jotka tietävät täsmälleen ne asiat, joita uudessa maassa ihmettelet ja kummastelet. Niin ihanaa kuin olisikin olla uniikki, niin silti on mukava tietää että olemassa on kohtalotoveri, joka taatusti tietää miltä susta tuntuu. Asioiden läpikäyminen tuon kohtalotoverin kanssa auttaa, ihan varmasti. Asioiden selostaminen perheelle ja ystäville Suomessa ei ole sama asia, koska harvemmin kukaan ymmärtää täsmälleen kuinka erilaista elämä on toisessa maassa.

8. Etsi paikallisia kontakteja.
Tässä usein jo työpaikka tai koulu toimii lähtökohtana, mutta jos niin ei ole, niin kontakteja voi löytää muutenkin. Esimerkiksi hyvin epäsuomalaiseen tyyliin rupeamalla jututtamaan naapureita, lähistön asukkaita tai ihmisiä kaupassa. Älä oleta, että jokaisesta jututtamastasi ihmisestä tulee uusi ystävä, mutta kontaktit auttavat kaikin puolin sopeutumista. Jo pelkästään se, että lähikauppasi kassa tunnistaa ja hymyilee, on mukava alku.

9. Opettele kieli.
Kielikurssille menemällä tai itseopiskelulla pääsee näppäristi jo monen tässäkin postauksessa mainitun asian yli. Kielen opettelu auttaa tutustumaan ihmisiin sekä kulttuuriin. Jo pelkkä perusfraasien ymmärtäminen ja tervehtiminen vieraalla kielellä auttavat sopeutumaan nopeammin. Teet itsellesi palveluksen opettelemalla kieltä ainakin sen verran, että pystyt asioimaan kaupassa ja omassa lähiympäristössä.

10. Löydä itsellesi mieluinen asia.
Uuden harrastuksen aloittaminen voi toimia myös ponnahduslautana uusien ihmisten tapaamiselle ja yhteenkuuluvaisuuden tunteelle. Mutta ennen kaikkea jonkun itselle mieluisen asian tekeminen/harrastaminen antaa itselle aikaa. Jokaisella on se oma juttunsa, joka auttaa jaksamaan ja jonka avulla pysyy järjissään. Sanoisin että siitä kiinni pitäminen ja oman hyvinvoinnin tärkeyden muistaminen, on avainsanoja uuteen maahan sopeutumisessa.

Pieni ratsastusonnettomuus

Eilen sunnuntaina oli se odotettu maastoratsastus, mutta ei mennyt ihan putkeen. Haluaisin raportoida kyseisestä vierailusta yksityiskohtaisesti, mutta tulee jotenkin epämiellyttävä olo sitä ajatellessa. Ensivaikutelma oli huono ja vaikka ratsastus alkoi hyvin, niin jossain vaiheessa kuitenkin putosin aika rajusti. Muistikuvia ei kauheasti ole. Muistan pudonneeni ja sitten seuraava muistikuva on kun olen taas hevosen selässä. Järkyttävä kipu selässä koko ajan ja kun sieltä kotiin selvisin, niin mentiin suoraan Justinin kanssa ensiapuun. Lääkärin mukaan aivotärähdys (kypärä oli likainen mutta en tiedä löinkö ja kuinka pahasti pääni) ja selkä sai pahan täräyksen, jonka seurauksena siis liikkuminen tällä hetkellä on erittäin vaikeaa. Käveleminen, istumaan meneminen ja ylös nouseminen, makaaminen ja kääntyminen yms. on tällä hetkellä suurten ponnistuksien takana ja melko kivuliasta. Kuulemma viikon sisään pitäisi helpottaa ja aivotärähdyksen takia pitää kotona olla ainakin pari päivää ja levätä rauhassa. Toivotaan näin.

Justin soitti mun puolesta eilen töihin. Jotenkin se shokki ja kipu vei kaikki voimat niin etten voinut edes kuvitella soittavani itse. Mutta tänään kun toinen meidän tiimin supervisoreista soitti, niin vastasin ja selitin tilanteen. Järjettömän huono ajoitus tietenkin, kun olen edelleen keskellä koulutusta ja missaan todella tärkeitä päiviä tässä kotona maatessani. Mutta tuntuivat kuitenkin ymmärtävän tilanteen ja kuulemma sitten kun palaan töihin, niin järjestetään jotenkin niin ettei poissaolosta ole liian isoa negatiivista vaikutusta. Toivottavasti saan siis otettua muut kiinni. Huomenna olen ainakin vielä kotona ja epäilyttää etten keskiviikkonakaan vielä pääse. Liikkumisesta on pakko tulla sujuvampaa ennen kuin lähden töihin. Ja kaikille varmaan parempi että kerralla levolla kuntoon. Joten en ole myöskään tehnyt niitä työjuttuja, mitä olin viikonlopulle suunnitellut.

Täällä siis otetaan iisisti vielä vähän aikaa ja toivotaan pikaista paranemista. Tällä hetkellä ei muuten ole vielä pelkoa ratsastusta kohtaan, koska tajusin myös ettei putoaminen edes ollut hevosen vika eikä oma vika. Lähinnä tilanne riistäytyi käsistä ja putoaminen oli väistämätöntä. Olisi kyllä kiva jos muisti palautuisi, niin ei tarvitsisi arvailla mitä on tapahtunut. Todennäköisesti vasta ensi kerralla hevosen selässä ollessa selviää, että jäikö kammoa vai ei. Veikkaan että ei, mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä alitajunnassa kummittelee. Ensi lauantaina olisi ratsastustunti, mutta riippuen selän kunnosta, jää todennäköisesti väliin.

Myrsky 28.10.2013 Hollannissa

Maanantaina täällä Hollannissa oli myrsky, jollaista en ole itse koskaan aikaisemmin kokenut.

Source

Sunnuntaina myrskystä annettiin jo varoituksia, mutta kertoo varmaan jotain omasta kyvystä pysyä uutisten tasalla, sillä vasta maanantaina aamulla työmatkalla sain tiedon tulevasta myrkystä. Jo aamulla kuuden aikaan tuuli oli mielettömän kova ja ihmettelin, että mitä täällä tapahtuu. Juna ajoi huomattavasti hiljempaa kuin yleensä ja matka kestikin puoli tuntia pidempään. Yli puolet koko päivän junista oli peruttu jo edellisenä päivänä, jotta miehitys riittäisi paremmin korjaamaan tulevia vaurioita. Myrskystä oli annettu varoitus "punaisella koodilla", jotta varsinkin Pohjois-Hollannissa asuvat osaisivat oikeasti varautua. Suositeltiin että ihmiset pysyisivät kotona jos vaan mahdollista.

Source

No, minä kuten aika moni muukin.. mentiin tietysti töihin. Jo vähän ennen yhdeksää tuuli puhalsi jo myrskylukemissa, parhaimmillaan/pahimmillaan tuuli oli maanantaina boforiasteikolla 10-11 välillä, joka siis Wikipedian mukaan "kiskoo puita juurineen, aiheuttaa huomattavaa vahinkoa rakennuksille". Tuo hirmumyrskytuuli kuitenkin tietääkseni vain Hollannin pohjoisosissa ja saarilla, mutta sisämaassa tuuli taisi olla asteikolla 9 luokkaa.  Joka siis tekee mittavia tuhoja sekin. Taloja ja rakennuksia tuhoutui, eniten tuhoa taisivat tehdä kaatuvat ja "lentävät" puut. Ainakin seuraavan päivän uutisten mukaan, ihmisten taloja ja autoja oli tuhoutunut. Lisäksi junaliikenne pysähtyi suurimmalla osalla reiteistä sen takia, että raiteet olivat täynnä puita ja muita "objekteja". Amsterdamissa turisti kuoli, koska jäi puun alle ja myöhemmin sairaalassa kuoli nuori mies, joka oli saanut lentävän oksan päähänsä.

Source

Kun taistelin työpaikkaa kohti vähän ennen aamuyhdeksää, tuuli oli niin kova ettei meinanut päästä eteenpäin. Työkaveri kertoi kuinka oli nähnyt jonkun vaan kaatuvan pyörällä, koska tuuli oli vienyt tasapainon. Meidän toimistorakennus on korkeahko ja maanantaina olin töissä 8. kerroksessa. Tuulen aiheuttama meteli oli melkoinen ja voin vain kuvitella, kuinka jäätävältä ylemmissä kerroksissa tuntui rakennusten alkaessa huojua tuulen voimasta. Pahin myrsky oli aamupäivällä ja junaliikenne pysähtyi kokonaan noin klo 11 aikoihin. Iltapäivällä myrsky laantui, mutta ei loppunut kokonaan.

Source

Vahinkoja liikenteessä ei kuitenkaan pystytty korjaamaan niin nopeasti, joten kun pääsin töistä puoli kuusi, niin oli suuri kysymysmerkki kuinka pääsen kotiin. Juna-asemalta, joka on työpaikan lähellä, kun ei kulkenut junia mihinkään suuntaan. Myrskytuulen ja sateen läpimäräksi kastelemana, päädyin täpötäyden ratikan kyytiin, joka melko lähellä Amsterdam Centraalia ilmoitti, että ei voi ajaa pidemmälle, koska raiteille oli pysähtynyt jo 2 ratikkaa. Ratikasta kävellen keskusrautatieasemalla, joka oli täynnä ihmisiä. Useimmat olivat odottaneet jo tuntikaupalla jonkunlaista yhteyttä johonkin ja suurin epätietoisuus oli siinä, että kukaan ei tiennyt minne/mistä/mihin aikaan jokin juna lähtisi. Oma puhelimeni ilmoitti, että Intercity Roosendaaliin oli lähdössä, joten juoksin aseman läpi ehtiäkseni junaan. Hieman naiivia luulla että juna lähtisi ajallaan. Seisoin laiturilla reilun puoli tuntia, odottaen pääsyä junaan, joka seisoi kyllä raiteella mutta ovet pysyivät lukittuina. Kunnes joku NS:n (paikallinen VR) työntekijä tuli ilmoittamaan, että voidaan kyllä odottaa, mutta kukaan ei tiedä koska kyseinen juna lähtee, sillä Schipholin suuntaan ei kulje yksikään juna tällä hetkellä. Kokonaisuudessa Amsterdam Centraalilta oli lähdössä vain 3 junaa. Yksi niistä Rotterdamin suuntaan (kotiinpäin siis!), joten tein uuden spurtin ja vaihdoin laituria. Tietysti pelkäsin, että se lähtee heti nenän edestä. Mutta ei, ehdin kyllä ajoissa ja sain jopa istumapaikan junasta, joka odotti vielä 10 minuuttia ennen kuin lähti liikkeelle. Lähdettyään liikkeelle juna pysähtyi jokaisella asemalla, mikä on tietysti ymmärrettävää kun ihmisten piti päästä jokaiseen mahdolliseen suuntaan.

Source

Kun pääsin Rotterdamiin asti, suurin osa junayhteyksistä Etelä-Hollannissa kulki ihan hyvin, reiluilla myöhästymisillä tosin. Joten pääsin junalla Bredaan, josta Justin tuli hakemaan. Kaikki junat Etten-Leuriin kun olivat 22-58 minuuttia jäljessä aikataulusta. Neljän tunnin matkustamisen jälkeen ei kauheasti huvittanut jäädä arvailemaan, että tuleeko joku juna vai ei. Varsinkin kun meidän ja Bredan välimatkan ajaa 10-15 minuutilla autolla.

Source

Myrsky oli aiheuttanut melkoisen kaaoksen ympäri maata ja seuraavana päivänä luin kauhuissani lehdistä millaista tuhoa se oli saanut aikaan. Uskomatonta oli kuitenkin, että maanantain ja tiistain välisenä yönä apuun hälytetty henkilöstö oli saanut lähes kaikki raideverkostot kuntoon. Ehdin jo etukäteen murehtia, että kauanko matka töihin kestää. Mutta siis ihan ajoissa olin.

Seurasin jo maanantaina Suomen lehdistön (Nokia Lumia on tehokkaasti yhteistyössä Iltasanomien kanssa, joten mahdotonta välttää) uutisointia myrskystä. Varoitukset oli selkeitä ja mielestäni asianmukaisia. Kun uutisoinnin yhdisti tuhoihin Englannissa ja Tanskassa (puhumattakaan omasta kokemuksesta täällä Hollannissa), niin mielestäni varoituksia ei liioiteltu yhtään. Myrsky kuitenkin laantui reilusti ennen kuin saapui Suomeen, joten suomalaiset pääsivät taas naureskelemaan iltalehtien uutisoinnille. Rupes "melkein" harmittamaan, kun näin Facebookissa muutaman asiasta tehdyn pilakuvan.

Tavallaan se asenne, jolla koko asiasta tehdään pilaa, ärsyttää. Tulee sellainen olo, että ihmiset ei ajattele nenäänsä pidemmälle ja vain oma napa ratkaisee. Jotenkin, että ihmiset ei ymmärrä maailmassa olevan muitakin ihmisiä kuin he itse ja heidän naapurinsa. Että maailmassa tapahtuu paljon asioita, jotka on toisille todellisuutta ja toisille vain iltalehden uutisia, joista ei uskota sanaakaan. Jos sanon oman mielipiteeni, että myrsky ainakin oman kokemukseni mukaan oli kamala. Enkä ole aikaisemmin kokenut vastaavaa.. myrskytuulta, joka voi jopa tappaa jos huonosti sattuu. 

Source

Mutta nyt sain tämän asian pois sydämeltäni, niin voin jatkaa iloisemmissa merkeissä viikonlopun viettoon :)