Syksystä asti blogia seuranneet todennäköisesti muistavat vielä, kuinka painiskelin hammasongelmien kanssa ennen muuttoa. Neljästä viisaudenhampaasta vain kaksi saatiin poistettua, vaikka ahkerasti kyllä yrittivät. Kummasti aina vaan joku hampaista oli tulehtunut, jonka takia puudutus ei toiminut ja no way, antaisin poistaa mun hampaita ilman tuntuvaa tainnutusta.
Tänne muuton jälkeen asialistalla olikin sairausvakuutuksen hankinta, hammaslääkäri ja loppujen lopuksi viheliäisten viisaudenhampaiden poisto. Sairausvakuutuksen hankinta sujui helposti ja tämän vuoden vakuutuspakettini korvaa 75% kaikista hampaidenhoitoon liittyvistä kuluista. Ja tämän takia tarkoituksena onkin saada viisaudenhampaat pois päiväjärjestyksestä tämän vuoden aikana, jospa ensi vuonna vakuutusmaksut olisivat vähän pienemmät.
Pääsin Justinin perheen käyttämälle hammaslääkärille asiakkaaksi. Tuttujen kautta asioiden hoitamisessa on selkeästi etunsa. Jos olisin joutunut etsimään itse hammaslääkärin, olisi vastaukseksi todennäköisesti tullut ainakin muutamaan kertaan, että lääkäri ei ota tällä hetkellä uusia potilaita, etsi toinen vastaanotto. Tai niin ainakin Justinin perheelle kävi silloin kun he paluumuuttivat Uudesta-Seelannista.
Hammaslääkärin tarkistus kesti vajaat 5 minuuttia ja toteamuksena oli vain, että juu, poistettavahan nuo on. Kyseinen hammaslääkäri ei kuitenkaan itse poista hampaita, vaan antaa aina lähetteen sairaalaan. Itse saa valita mihin sairaalaan soittaa ja varaa ajan. Suhteellisen ällöä muuten, että hammaslääkäri piti koko ajan kumihanskoja käsissään. Samoilla käsillä kätteli ja sitten ronkki suuta, luonnollisesti vaihtamatta kumihanskoja. Yritän olla ajattelematta sitä liika..
Kuten tiedossa oli, niin alhaalla oikealla kasvava viisaudenhammas on täysin vinossa. Sen poistaminen on ihan prioriteetti, jota en kuitenkaan odota mitenkään innoissani. Saadakseen hampaan pois, ien tarvitsee leikata auki, hammas pilkkoa osiin ja sitten kaivaa ylös. Röntgenkuvat myös kertovat, että hampaan juuret ovat ihan hermokanavan vieressä.. Hammaslääkäri totesi, että suhteellisen haastava poistettava. Jos vahingossa tökkäisevät väärään kohtaan, niin jumalattoman kivun lisäksi seurauksena saattaa olla kasvojen osittain halvaantuminen tilapäisesti (tai pysyvästi, who knows).
Aika sairaalaan on tämän viikon perjantaina. Onko siis ihme, että olen panikoinut asiasta päivittäin jo vajaan viikon ajan? Joka kerta kun avaan suuni, niin ulos tulee jotain sairaalaan liittyvää pakokauhua. Justin on ollut kiitettävän kärsivällinen. Onneksi se tulee mukaan. On ainakin joku, joka ymmärtää mitä puhun. Tuo sairaussanasto hollanniksi kun ei ole ihan samalla tavalla hallussa kuin small talk.
Elimistöni ilmeisesti tekee kaikkensa vastustaakseen perjantaita, sillä ien on jälleen tulehtunut. Tosin sen toisen viisaudenhampaan puolelta, ei sen vinon. Mutta kuitenkin.
Jotenkin kauhistuttavaa on myös se, että ne siellä sairaalassa eivät ole ikinä nähneetkään mua tai mun hampaita aikaisemmin. Justin selitti, että ensin ottavat kuvat ja juttelevat vähän aikaa. Sitten pistävät puudutuspiikit ja hetken päästä rupeavat hommiin. Jotenkin haluaisin, että he valmistautuisivat tilanteeseen enemmän. Pakkohan tän hampaan nyt on jotenkin erikoistilanne olla (ainakin mulle), vai onko näitä kohtalotovereita sairaalan käytävät täynnä? Tosin Justin totesi myös, että voihan olla, että he vain katsovat tilanteen nyt ja toteavat, etteivät pysty sitä leikkaamaan samantien, ja että tarvitaan uusi aika.
En oikein tiedä mitä haluaisin. Että nyt perjantaina hiiteen se hammas ja sitten sitä ei tarvitse enää panikoida. Vai uusi aika parin viikon päähän ja lisää aikaa muuttua hermoraunioksi?
Nukutuksen kyllä haluaisin. Tekisköhän ne sen täällä, kun Suomessa eivät suostuneet? :)
keskiviikko 30. tammikuuta 2013
tiistai 29. tammikuuta 2013
Mrrrräyh
Tänään sain sähköpostia sieltä hotellista, että kiitos, mutta et nyt kuitenkaan tällä kertaa päässyt haastattelukierrokselle mukaan. Tiesin sen kyllä (ei ketään kiinnosta odotella jotain informaation hippusta useampaa viikkoa), mutta harmittaa silti. Jotta harmittaisi vielä vähän enemmän, niin totean, että en ole vieläkään kuullut siitä kielikurssista mitään. Anteeksi nyt, mutta tapahtuuko tässä maassa ikinä mitään niinkuin voisi olettaa tapahtuvan?
On raivostuttavaa odottaa jotain tietämättä milloin se odotus loppuu.
Mutta ei se mitään, jatkan sukkien kutomista. Ja otan ehkä lasin punaviiniä.
On raivostuttavaa odottaa jotain tietämättä milloin se odotus loppuu.
Mutta ei se mitään, jatkan sukkien kutomista. Ja otan ehkä lasin punaviiniä.
 |
| Kuva |
lauantai 26. tammikuuta 2013
Sydäntunnustus
Kiitos kaunis Olipa kerran Pariisi -blogin Riinalle tunnustuksesta! <3
Tunnustuksen saa antaa eteenpäin viidelle blogille, jolla on alle 200 lukijaa. Taidan olla nyt aika kurja, enkä jaa tätä eteenpäin, sillä tämä tuntuu nyt pomppaavan esille jokaisesta lukemastani blogista ja juurikin haastoin 11 kysymyksellä suosikkiblogejani :)
Mutta koska olen laiska itse etsimään uusia blogeja luettavaksi, niin pyydänkin, että pistätte kommenttiboksiin linkin esimerkiksi omaan blogiinne tai muuten vaan huippublogiin. Genrellä ei ole niin väliä, luen sujuvasti laidasta laitaan :) Lupaan sitten tehdä suosittelupostauksen, jos uusia suosikkeja ilmestyy joukkoon!
Justin on tänään taas töissä, mutta leipomisen sijaan tyydyin siivoamaan. Kolme tuntia putsaten ja puunaten, illalla sitten Domino's pitsaa. Omnomnom :) Ja jos huomenna taas nostelis painoja! Ainakin se hyvä puoli tässä isossa talossa on, että tilaa riittää. Saa lojua jumppamatot ja käsipainot ihan rauhassa, eikä ole kenenkään tiellä. Hieman erilaista kuin viime vuonna pienessä solukämpässä.
Käsipainojen sijaan taidan kuitenkin jatkaa haaveilua tosta pitsasta.. Niin hyvää (suosittelen kokeilemaan jos mahdollisuus on) ja ainakin meidän pitseriassa suostuvat siihen, että tekevät "puolikkaita" pitsoja eli on mahdollisuus saada kahta eri makua yhteen pitsaan.. Gotta love the variety.
Sain muuten eilen Suomesta paketillisen lankoja, joten jos jollain on idea mitä kivaa voisi tehdä Novitan Puro Batik langasta, ehdotuksia otetaan vastaan :) Haluaisin tehdä siitä pipon, mutta kaipailisin tuolle langalle sopivaa ohjetta.
 | |||
Mutta koska olen laiska itse etsimään uusia blogeja luettavaksi, niin pyydänkin, että pistätte kommenttiboksiin linkin esimerkiksi omaan blogiinne tai muuten vaan huippublogiin. Genrellä ei ole niin väliä, luen sujuvasti laidasta laitaan :) Lupaan sitten tehdä suosittelupostauksen, jos uusia suosikkeja ilmestyy joukkoon!
Justin on tänään taas töissä, mutta leipomisen sijaan tyydyin siivoamaan. Kolme tuntia putsaten ja puunaten, illalla sitten Domino's pitsaa. Omnomnom :) Ja jos huomenna taas nostelis painoja! Ainakin se hyvä puoli tässä isossa talossa on, että tilaa riittää. Saa lojua jumppamatot ja käsipainot ihan rauhassa, eikä ole kenenkään tiellä. Hieman erilaista kuin viime vuonna pienessä solukämpässä.
| Kuva |
Sain muuten eilen Suomesta paketillisen lankoja, joten jos jollain on idea mitä kivaa voisi tehdä Novitan Puro Batik langasta, ehdotuksia otetaan vastaan :) Haluaisin tehdä siitä pipon, mutta kaipailisin tuolle langalle sopivaa ohjetta.
perjantai 25. tammikuuta 2013
Nam, porkkanaa!
Viime lauantaina tarvitsin itselleni ajanvietettä, koska Justin oli töissä enkä missään nimessä halunnut siivota koko taloa yksin. Jääkaapissa pussi porkkanoita ja homma selvä. Leipomaan! Mutta kuten 11 kysymyksen haasteessakin totesin, on rasittavaa kun sitä syömistä sitten riittää ja riittää kun tuhoajia on vain kaksi. Päätin siis tehdä levypiirakan sijaan vain muutaman annoksen. Samalla iskulla pääsin testaamaan uutta leipomusmuottia, alelöytö vain 2 eurolla :)
En muista mistä alkuperäinen resepti on peräisin, mutta käytännössä aineet on aina samat, että tuskin kenenkään tarvitsee vetää copyrighteja kehiin.
Porkkanamuffinssit/-piirakka
4 kananmunaa
4 dl sokeria
4 dl porkkanaraastetta
4,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
4 tl kanelia
200g voita
1. Vaahdota munat ja sokeri.
2. Lisää porkkanaraaste.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen sulatetun voin kanssa.
4. Paista 200'c noin 15-20 min.
Tuon alkuperäisen ohjeen tein puolikkaana, mutta silti taikinaa tuli enemmän kuin oli tarkoitus. 6 annoksen lisäksi taikinasta riitti myös neljään reilunkokoiseen muffinssivuokaan. Porkkanaraastetta tuli reilusti, käytännössä puolikkaaseen taikinaan riittää yksi iso porkkana tai 1,5 normaalia. Lisäksi lisäsin omaan taikinaani kardemummaa (nam!) ja korvasin osan vehnäjauhoista kaurahiutaleilla. Tavallisen sokerin sijaan käytin fariinisokeria, koska sitä oli sopivasti pussin pohjalla (odottamassa kuivahtamista..).
Kuorrutus
100g voita
100g sulatejuustoa, esim. Philadelphia
250g tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1. Vaahdota voi ja sulatejuusto.
2. Lisää sokerit ja vatkaa kuohkeaksi.
Myös kuorrutuksen ohjeen tein puolikkaana, mutta sitä tuli ihan tajuttomasti liikaa. Melkein puolet tais mennä roskiin. Lisäksi sokerin määrä oli mielestäni huima, joten sitäkin vähensin. Makua toin kuorrutukseen lisää raastetulla sitruunankuorella sekä -mehulla. Kuorrutus ei mielestäni muutenkaan ollut erikoisen hyvää, nämä oli tällä kertaa pelkiltään paremman makuisia!
 |
| Voitelu pullomargariinilla ja korppujauhot kehiin. |
Porkkanamuffinssit/-piirakka
4 kananmunaa
4 dl sokeria
4 dl porkkanaraastetta
4,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
4 tl kanelia
200g voita
1. Vaahdota munat ja sokeri.
2. Lisää porkkanaraaste.
3. Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää vuorotellen sulatetun voin kanssa.
4. Paista 200'c noin 15-20 min.
Tuon alkuperäisen ohjeen tein puolikkaana, mutta silti taikinaa tuli enemmän kuin oli tarkoitus. 6 annoksen lisäksi taikinasta riitti myös neljään reilunkokoiseen muffinssivuokaan. Porkkanaraastetta tuli reilusti, käytännössä puolikkaaseen taikinaan riittää yksi iso porkkana tai 1,5 normaalia. Lisäksi lisäsin omaan taikinaani kardemummaa (nam!) ja korvasin osan vehnäjauhoista kaurahiutaleilla. Tavallisen sokerin sijaan käytin fariinisokeria, koska sitä oli sopivasti pussin pohjalla (odottamassa kuivahtamista..).
 |
| Kuivat aineet keskenään. |
 |
| Voi sulaksi mikrossa. |
 |
| Sokerit ja kananmunat vaahdoksi. |
 |
| Pehmeä kakkuvaahto on hyvä. |
 |
| Kohoavat vain vähän uunissa. |
 |
| Reilusti aineksia :) |
Kuorrutus
100g voita
100g sulatejuustoa, esim. Philadelphia
250g tomusokeria
1 tl vaniljasokeria
1. Vaahdota voi ja sulatejuusto.
2. Lisää sokerit ja vatkaa kuohkeaksi.
Myös kuorrutuksen ohjeen tein puolikkaana, mutta sitä tuli ihan tajuttomasti liikaa. Melkein puolet tais mennä roskiin. Lisäksi sokerin määrä oli mielestäni huima, joten sitäkin vähensin. Makua toin kuorrutukseen lisää raastetulla sitruunankuorella sekä -mehulla. Kuorrutus ei mielestäni muutenkaan ollut erikoisen hyvää, nämä oli tällä kertaa pelkiltään paremman makuisia!
 |
| Ylimääräiset muffinssit |
 |
| Ihana tuo muottipelti! |
 |
| Jauhottaminen kannatti, tulivat nätisti ulos.. |
torstai 24. tammikuuta 2013
Vriendin
Vriendin on hollanniksi naispuolinen ystävä. Vriendin on myös hollantilainen naistenlehti, josta taisin mainita aiemmin ainakin täällä. Tilasin itselleni määräaikaisena parin kuukauden ajaksi tämän naistenlehden, joka ilmestyy kerran viikossa tiistaisin eteisemme lattialle. Verrattavissa suomalaisiin kanssasiskoihinsa MeNaisiin tai Annaan. Tykkään lukea kaikenlaisia lehtiä ja Vriendin on tasoltaan "helppo". Justinin vanhemmat lukevat esimerkiksi Lindaa, Libelleä tms. jotka ovat ainakin pikaisen selauksen perusteella vähän laadukkaampia, verrattavissa ehkä Kodin Kuvalehteen tai Apuun? Tuo vertailu on kuitenkin suhteellisen hankalaa, taitaa olla mieltymyskysymys minkälainen lehti on laadukas.
No Vriendin nyt joka tapauksessa on mielestäni helppoa luettavaa ja sen ultimate tarkoituksena on parantaa hollannin kielen taitoani. Kaikkeahan en jokaisesta artikkelista ymmärrä, mutta pääpointti tulee aina selville ja ainakin reenaan lukemista. Ei ollut huonosti sijoitettu 25 euroa (15 numeroa), sillä hyvistä lupauksistani huolimatta, en ole avannut vanhoja hollannin kielen oppikirjoja ja kielikurssi, jolle olen ilmoittautunut, on "myöhässä aikataulusta". Eli kurssi, jonka piti alkaa alunperin tammikuun lopulla ja sitten helmikuun alussa, alkaakin näillä näkymin helmikuun puolenvälin jälkeen...
Tämä taas tarkoittaa sitä, että istun ainakin vajaan kuukauden vielä kotona. On meinaan tullut harvinaisen selväksi, että mahdolliselle työnantajalle on jonkunlainen kynnyskysymys, jos et osaa tarkalleen määritellä koska/miten/milloin meinaat siellä kurssilla istua. Ei auta vaikka kuinka sanoo, että pari kertaa viikossa pari tuntia. Ilman tarkkaa informaatiota, et muuten pääse haastatteluun. Ja koska sitä informaatiota ei sattuneesta syystä (minusta riippumattomasta tietysti) ole, niin ei ole paljon haluja lähettää yhtäkään uutta työhakemusta. Koska vituttaisi entistä enemmän jos tämän kurssihässäkän takia menettäisinkin x määrän kiinnostuneita työnantajia, tämän nykyisen kahden sijaan.
Tarkoitukseni oli kuitenkin kirjoittaa enemmän uudesta naispuolisesta ystävästäni. Koska en omaa kokemusta muista hollannin kielisistä viikkolehdistä, niin on vaikea sanoa, onko sama tilanne kaikkien lehtien kohdalla, mutta.. Vriendin on melkolailla erilainen kuin suomalaiset kanssasisarensa MeNaiset tai Anna.
Tätä lukiessa saa melko mielenkiintoisen kuvan hollantilaisista naisista. Tai ainakin siitä, mistä he tykkäävät lukea. Suomessahan naistenlehdissä on yleensä haastateltavina jonkun tason julkkiksia, on kauneus- ja meikkivinkkejä. Ehkä kolumni tai kaksi, mutta nekin yleensä jonkun julkkiksen kirjoittamia. Lisäksi lehdessä on ruokavinkkejä, joku terveys/urheiluosio ja tv-ohjelmat. Kyllä te tiedätte, sitä perussettiä. Harvemmin lehdessä esitellään minkäänlaisia julkisia tunnustuksia/paljastuksia/tiukkaa rehellisyyttä ja faktaa. Paitsi ehkä Seiskassa, mutta sen luokittelen roskalehdeksi, jota en vapaaehtoisesti lue.
Vriendin taas tarjoaa yleensä haastattelun tai kaksi jostain julkisuuden henkilöstä. Sen lisäksi on useampiakin kolumneja (pikaisella laskutoimituksella 5), joiden kirjoittajista vain 2 taitaa olla julkisuuden henkilöitä. Yksi kolumneista käsittelee painonpudotusta melkoisen virkistävästä näkökulmasta, toinen anonyymisti elämästä avioeron ollessa vireillä.. erityistä näissä on se, että kirjoittajat ovat rehellisiä ja avoimia omasta henkilökohtaisesta elämästään. Suomessa kolumnit on yleensä jotain kantaaottavaa liipalaapaa jostain mikä ehkä liippaa omaa elämää, mutta ei kuitenkaan ole sitä.
Lisäksi naispuolinen ystäväni tarjoaa paljon selviytymistarinoita (viimeisimmässä numerossa mm. kuinka äiti antoi tyttärelleen munuaisen diabetessairauden takia, kuinka nainen selviytyi voittajana perheväkivallasta) sekä kannustustarinoita ihmisten hyvyydestä (aina jotain hyväntekeväisyyteen liittyvää). Lehdessä on myös yleensä vähintään kaksi jonkunlaista paljastustarinaa, tässä viimeisimmässä nainen kertoo, kuinka oli harrastanut seksiä vain oman miehensä kanssa ja ilmoitti hänelle, että ennen naimisiinmenoa hänen on pakko kokeilla vierasta (mies tähän suostui ja kokeilun jälkeen menivät naimisiin onnellisina, what?) ja toinen siitä, kuinka hänen miehensä petti häntä, naisen oman siskon kanssa tottakai. Ja joka lehdestä löytyy samantyylisiä juttuja. Joskus aina mietin, että onkohan nämä nyt tositarinoita, vai keksiikö jengi omasta päästään. Todennäköisesti ne on ihan oikeita tosi tarinoita, mutta en vaan ole näihin törmännyt suomalaisia lehtiä lukiessani.
Tottakai Vriendin tarjoaa myös sitä peruskauraa naistenlehdistä, joka numerossa muutosleikkiä ja vaatevinkkejä. Positiivista tosin, että täällä vaatevinkkien kohdalla suositaan halpoja perusvaatteita sekä -liikkeitä, ja vaatteista ilmoitetaan aina hinnat. Tosin hollantilaisten naisten tyyli nyt on periaatteessa erilainen kuin mihin olen tottunut, mutta siitä lisää joskus toiste.
Pääasiallisesti kuitenkin kantava voima tässä lehdessä tuntuu olevan..
- tavalliset ihmiset
- selviytyminen sairauksista, avioeroista, huonoista sukulaisista/ystävistä/lapsista.. you name it
- syrjähypyt milloin kenenkin kohdalla
- avoimuus ja rehellisyys
Pointtina on kuitenkin, ettei tarinoita kerrota ällösti seiskan tapaan paljastustyyliin, vaan että naiset haluavat itse jakaa tarinansa, koska uskovat niiden auttavan myös muita.
En tiedä tuleeko se tästä esille, mutta joka viikko olen yhtä hämmästynyt ja ihastunut uuteen naispuoliseen ystävääni. Hämmästynyt: siis oikeasti tapahtuuko näitä ihmisille? Ja miten ne viitsii julkisesti puhua näistä, tuoda esille kaikkein häpeällisimmät asiansa? Ihastunut: miten ihmiset voi olla niin positiivisia, vaikka niille on tapahtunut kaikkia kauheuksia?
Ei tekis huonoa Suomessakaan. Ja saan katsoa peiliin omia kulttuurierojani. "En mä vaan kertoisi kaikille ja antais pistää kuvaani lehteen."
 |
| Kuva |
Tämä taas tarkoittaa sitä, että istun ainakin vajaan kuukauden vielä kotona. On meinaan tullut harvinaisen selväksi, että mahdolliselle työnantajalle on jonkunlainen kynnyskysymys, jos et osaa tarkalleen määritellä koska/miten/milloin meinaat siellä kurssilla istua. Ei auta vaikka kuinka sanoo, että pari kertaa viikossa pari tuntia. Ilman tarkkaa informaatiota, et muuten pääse haastatteluun. Ja koska sitä informaatiota ei sattuneesta syystä (minusta riippumattomasta tietysti) ole, niin ei ole paljon haluja lähettää yhtäkään uutta työhakemusta. Koska vituttaisi entistä enemmän jos tämän kurssihässäkän takia menettäisinkin x määrän kiinnostuneita työnantajia, tämän nykyisen kahden sijaan.
Tarkoitukseni oli kuitenkin kirjoittaa enemmän uudesta naispuolisesta ystävästäni. Koska en omaa kokemusta muista hollannin kielisistä viikkolehdistä, niin on vaikea sanoa, onko sama tilanne kaikkien lehtien kohdalla, mutta.. Vriendin on melkolailla erilainen kuin suomalaiset kanssasisarensa MeNaiset tai Anna.
 |
| Kuva |
Vriendin taas tarjoaa yleensä haastattelun tai kaksi jostain julkisuuden henkilöstä. Sen lisäksi on useampiakin kolumneja (pikaisella laskutoimituksella 5), joiden kirjoittajista vain 2 taitaa olla julkisuuden henkilöitä. Yksi kolumneista käsittelee painonpudotusta melkoisen virkistävästä näkökulmasta, toinen anonyymisti elämästä avioeron ollessa vireillä.. erityistä näissä on se, että kirjoittajat ovat rehellisiä ja avoimia omasta henkilökohtaisesta elämästään. Suomessa kolumnit on yleensä jotain kantaaottavaa liipalaapaa jostain mikä ehkä liippaa omaa elämää, mutta ei kuitenkaan ole sitä.
Lisäksi naispuolinen ystäväni tarjoaa paljon selviytymistarinoita (viimeisimmässä numerossa mm. kuinka äiti antoi tyttärelleen munuaisen diabetessairauden takia, kuinka nainen selviytyi voittajana perheväkivallasta) sekä kannustustarinoita ihmisten hyvyydestä (aina jotain hyväntekeväisyyteen liittyvää). Lehdessä on myös yleensä vähintään kaksi jonkunlaista paljastustarinaa, tässä viimeisimmässä nainen kertoo, kuinka oli harrastanut seksiä vain oman miehensä kanssa ja ilmoitti hänelle, että ennen naimisiinmenoa hänen on pakko kokeilla vierasta (mies tähän suostui ja kokeilun jälkeen menivät naimisiin onnellisina, what?) ja toinen siitä, kuinka hänen miehensä petti häntä, naisen oman siskon kanssa tottakai. Ja joka lehdestä löytyy samantyylisiä juttuja. Joskus aina mietin, että onkohan nämä nyt tositarinoita, vai keksiikö jengi omasta päästään. Todennäköisesti ne on ihan oikeita tosi tarinoita, mutta en vaan ole näihin törmännyt suomalaisia lehtiä lukiessani.
Tottakai Vriendin tarjoaa myös sitä peruskauraa naistenlehdistä, joka numerossa muutosleikkiä ja vaatevinkkejä. Positiivista tosin, että täällä vaatevinkkien kohdalla suositaan halpoja perusvaatteita sekä -liikkeitä, ja vaatteista ilmoitetaan aina hinnat. Tosin hollantilaisten naisten tyyli nyt on periaatteessa erilainen kuin mihin olen tottunut, mutta siitä lisää joskus toiste.
 |
| Kuva |
- tavalliset ihmiset
- selviytyminen sairauksista, avioeroista, huonoista sukulaisista/ystävistä/lapsista.. you name it
- syrjähypyt milloin kenenkin kohdalla
- avoimuus ja rehellisyys
Pointtina on kuitenkin, ettei tarinoita kerrota ällösti seiskan tapaan paljastustyyliin, vaan että naiset haluavat itse jakaa tarinansa, koska uskovat niiden auttavan myös muita.
En tiedä tuleeko se tästä esille, mutta joka viikko olen yhtä hämmästynyt ja ihastunut uuteen naispuoliseen ystävääni. Hämmästynyt: siis oikeasti tapahtuuko näitä ihmisille? Ja miten ne viitsii julkisesti puhua näistä, tuoda esille kaikkein häpeällisimmät asiansa? Ihastunut: miten ihmiset voi olla niin positiivisia, vaikka niille on tapahtunut kaikkia kauheuksia?
Ei tekis huonoa Suomessakaan. Ja saan katsoa peiliin omia kulttuurierojani. "En mä vaan kertoisi kaikille ja antais pistää kuvaani lehteen."
 |
| Kuva |
tiistai 22. tammikuuta 2013
Magic eleven
Jotain uutta :) Sain Six ribbons -blogin Katjelta haasteen, joka vaikuttaa suhteellisen haastavalta mutta yrittänyttä ei laiteta!
Haasteen säännöt ovat seuraavat:
- Kerro 11 asiaa itsestäsi
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen
- Keksi 11 uutta kysymystä
- Haasta 11 bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa)
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
11 asiaa minusta:
1. Sain silmälasit suhteellisen nuorena, muistaakseni 10-vuotiaana. En näe kunnolla kauas ja näkö huononee vuosi vuodelta. Tosin tahti on onneksi suhteellisen hidas, oikea silmäni taitaa olla (silmälaseissa) -4.75 ja vasen -4.0. Piilolinssit hankin vasta suhteellisen myöhäisellä iällä, vuonna 2009 eli 22-vuotiaana. En tiedä miksi arastelin niin pitkään piilolinssien hankintaa, nykyään en voisi olla ilman. Piilolinssien kanssa meikkaaminen on helpompaa. Tykkään myös silmälaseistani tällä hetkellä, mutta on kiva saada vaihtelua.
2. En tiedä miksi, mutta kaikki pitempiaikaiset seurustelukumppanini ovat olleet alussa ns. kaukosuhteita. Ensimmäinen poikaystävä asui Helsingissä kun itse asuin Tampereella. Toinen poikaystäväni oli Pietarsaaresta, mutta asui Ylivieskassa. Kolmas oli sitten tämä hollantilainen. Välimatka on siis vain kasvanut ajan myötä ;) Deittailin yhdessä vaiheessa poikia myös Tampereella, mutta jostain syystä niistä ei ikinä tullut mitään.
3. En ole tottunut meikkaamaan kylpyhuoneessa enkä varsinkaan seisten peilin edessä. Meikkaan yleensä aina käsipeilin avulla sängyllä istuen. Jo useamman vuoden ajan, joten tavasta tuntuu olevan mahdoton päästä eroon. Justin valittaa säännöllisesti puuterimurusista lakanoissa.
4. En ole koskaan ollut erityisemmin innostunut urheilusta. Liekö asioilla yhteyttä, mutta en ole myöskään koskaan ollut kovin kilpailuhenkinen tai innostunut tiimissä tekemisestä. Amk-opintojen aikaiset ainaiset ryhmätyöt olivat siis melkoista tuskaa. Tiimityö tuntuu olevan myös kova sana työelämässä, joten en pääse siitä eroon. Pystyn kyllä työskentelemään hyvin tiimissä, mutta tekisin aina mieluummin yksin ja itsenäisesti, jos saisin valita.
5. Haaveilen omasta yrityksestä, mutta sen toimeenpaneminen tuntuu ylivoimaiselta. Lisäksi ideoita on useampia ja liikeidean loppuunhiominen tuntuu ahdistavalta! Silloin joutuisin oikeasti päättämään mitä haluan, haaveilun tasolla kaikki on mahdollista.
6. Rakastan leipomista ja voisin leipoa vaikka joka päivä jotain.. jos vaan joku olisi niitä syömässä! Nyt tunnnen lähinnä syyllisyyttä leipoessani, koska mikään ei ole ikinä terveellistä mutta en myöskään halua heittää ruokaa roskiin. On siis vaan parempi olla leipomatta.
7. Olen melkolailla yksinäinen susi. En ystävysty helposti enkä nopeasti kenenkään kanssa. Ystävyyden syntymiseen tarvitaan se, että joku ihminen tuntuu omalta ja että jutut vaan toimii. Nautin myös siitä, että saan olla rauhassa omissa oloissani. Toisaalta on myös kivaa käydä ulkona leffassa tai syömässä, keilaamassa tai shoppailemassa muutaman ihmisen kanssa. Pidän enemmän parin hengen porukasta kuin suuressa ryhmässä remuamisesta.
8. Oman yrityksen perustamisen lisäksi haaveilen kirjan kirjoittamisesta.
9. Tykkään osasta vaatteistani niin paljon, että tuntuu haaskaukselta käyttää niitä vain kotona ollessa. Kotona hengailen siis rupusissa verkkareissa ja Gina Tricotin topeissa yhdistettynä johonkin pitkähihaiseen. Vaatekaapissa on selkeästi ne paremmat vaatteet, joita voin käyttää sitten kun lähden talosta ulos. Tällä hetkellä monen muun asian lisäksi kotona olemisessa/työttömyydessä harmittaa se, että en oikeastaan pukeudu ollenkaan "normaaleihin" vaatteisiin. Se vaan tuntuu jotenkin haaskaukselta. Miksi käyttää kivoja vaatteita, jos niitä ei näe kukaan ja sitten ne pitää kuitenkin pestä, koska en osaa käyttää samoja vaatteita kahdesti (paitsi farkkuja/hameita). Asiaan kuuluu myös se, että vaihdan yleensä kotiin tullessani verkkarit jalkaan. Ettei ne farkut turhaan kulu :D Aika älytöntä.
10. En rehellisesti sanottuna tiedä, miksi olen hullaantunut kirahveihin tai koska tuo hullaantuminen alkoi. Mitään järkiperäistä selitystä asialle ei ole. Ei ole myöskään mitään järkevää selitystä sille, miksi olen antanut tatuoida jalkaani kirahvin tai miksi kodissamme on jo jokunen määrä erilaisia "kirahviasioita".
11. Haluaisin oppia ratsastamaan, koska haluaisin tehdä rauhallisia metsälenkkejä hevosen kanssa tai ratsastaa meren rannalla. Jostain syystä kehän kiertäminen ei kiinnosta yhtään, vaikka se taitaa kuitenkin olla edellytys kyseisen lajin oppimiselle :)
Katjen kysymykset:
1. Viime vuonna lukemasi kirja? (tai vaihtoehtoisesti suosittele lempikirjaasi)
Luen pääasiassa chick lit -kirjoja. Niitä on hauska lukea, mutta huono puoli on, että ne harvemmin jäävät millään tavalla muistiin tai tekevät sen suurempaa vaikutusta. Kyseisestä lajista tykkääville, voin suositella kirjailijoista esimerkiksi: Sophie Kinsella, Jane Green, Marian Keyes ja Jennifer Weiner. Lukemattomia muitakin tottakai löytyy, mutta ainakin edellämainitut ovat aina hauskoja ja mukaansatempaavia. Tällä hetkellä luen joululahjaksi saamaani E.L. Jamesin Fifty shades of grey -kirjaa, joka on siis sen kuuluisan trilogian ensimmäinen. Voin suositella!
2. Milloin viimeksi nukuit muualla kuin kotona?
Ensimmäinen mieleentuleva vastaus on, että en muista. Ehkä viime toukokuussa, kun nukuttiin Thomasin purjeveneessä. Mutta nyt en kyllä ole ihan varma. Suomessa nukuin viimeksi marraskuussa, mutta silloin se oli vielä koti :) Nyt koti on täällä Hollannissa.
3. Sinulle tärkeä esine?
Kun lähdin au pairiksi Hollantiin sain vanhimman veljeni perheeltä (kummityttöni on perheen ensimmäinen lapsi ja siihen aikaan vielä ainoa) lahjaksi kaulakorun, jossa oli pieni kultainen norsu. Norsut tuovat onnea ja sitä tottakai tarvittiin kun muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille. Taisi se myös onnea tuoda, koska sen vuoden tapahtumat kantavat edelleen hedelmää. En ole käyttänyt korua enää pitkään aikaan, mutta se kulkee silti mukana muutosta toiseen.
4. Paras livekonsertti, jossa olet ollut?
Kesällä 2010 olin ensimmäistä kertaa festareilla niin, että yövyin teltassa ja hilluin paikan päällä kaikki 4 päivää. Kyseessä oli Rock Werchter Belgiassa. Sieltä parhaimpana jäi mieleen Pinkin konsertti, mahtava fiilis :) Tosin Pearl Jam festarin päättäjänä oli myös mieleenpainuva ja sitä seurannut ilotulitus.
5. Mstä herkusta et luopuisi?
Suklaa kaikissa muodoissaan on ystävä, josta en voisi ikinä kokonaan luopua. Aika ajoittain voi olla joitain aikoja ilman (mieluummin tietysti ei), mutta kokonaan en voisi luopua.
6. Paras matkustusvinkkisi?
Hah, mahtava kysymys matkailua opiskelleelle. Matkusta aina sellaiseen kohteeseen, josta olet kiinnostunut ja josta itse nautit. Jos se on reppureissaaminen Aasiassa, niin anna palaa, mutta ei tarvitse myöskään tuntea häpeää siitä, että nauttii kunnon hotellista uima-altaineen. Jos viikko Teneriffalla keskitalvella tuo hymyn huulille, niin go for it. Itseäni reppureissaaminen ei houkuttele yhtään, mutta joskus tuntuu, että sen pitäisi olla se ainoa oikea vaihtoehto (muiden mielestä tietysti). Jokainen matkustaa niinkuin itse tykkää. Full stop.
7. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Totun melko helposti johonkin rytmiin. Jos herään viikon ajan joka päivä seitsemältä, niin seuraavalla viikolla se ei enää tuota niin suuria vaikeuksia. Silloin myös aamut sujuu. Valoisaan aikaan saan aina enemmän aikaiseksi. Illat tuntuvat lähinnä kuluvan sohvalta käsin. Joten ota tästä nyt sitten selvää.. en ole myöskään mikään iltamyöhään kukkuja :)
8. Arkiruokavinkkisi?
Meillä syödään aina hyvin ja ruoanlaitto kuuluu asiaan, joten en ole varma mitä tällä haetaan. Arkiruokaa = nopeaa ja helppoa?
Yksi meidän nopeimmista ruoista on tuorepasta, yleensä jonkunlaisella juustotäytteellä olevat raviolit. Kaupan kylmäkaapista poimittu pakkaus on sopiva kahdelle hengelle, valmistuu kiehuvassa vedessä 5-6 min. Pastan kiehuessa paistan pekonisuikaleita valkosipuli- ja sipulimurskassa. Vähän jotain mausteita (Italian yrttisekoitus, paprikajauhe, suola ja pippuri) sekaan ja kun pekoni on kypsää, niin joukkoon vielä punainen paprika kuutioina. Tämä "kastike" sekoitetaan pastan joukkoon. Ei kevyin vaihtoehto, mutta maukasta ja nopeaa.
Toinen nopea ja helppo on kurpitsakeitto. Yleensä syksyisin ostetaan muutama kurpitsa, jotka pistetään soseeksi ja pakastimeen. Keittopäivänä otetaan sosepussi aamulla pakastimesta ja annetaan sulaa. Illalla ruoka-aikaan sose lämmitetään kiehuvaksi kattilassa, joukkoon lisätään vettä ja makua saadaan lisäämällä joukkoon laakerinlehti (kannattaa poimia keitosta ennen syömistä), muskottipähkinää, kanaliemijauhetta, suolaa ja pippuria. Keitto viimeistellään ruokakermalla tai ranskankermalla.
9. Paheesi?
Liikaa herkkuja.
10. Milloin olit viimeksi ylpeä itsestäsi?
Kun sain opinnäytetyöstä korkeimman mahdollisen arvosanan ja sen lisäksi vielä stipendin hyvästä menestyksestä opinnoissa. Tottakai tiesin, että arvosanani ovat huippuluokkaa, mutta en ole ikinä kokenut, että ponnistelisin älyttömästi niiden eteen. Olen vain tehnyt sen mitä pitääkin, niin hyvin kuin osaan. Tuntui kuitenkin hyvältä, että sitä arvostettiin :)
11. Mikä olisi kotimaan lisäksi se toinen maa, jossa voisit asua?
Kotimaani on Suomi ja asun tällä hetkellä Hollannissa. Haluaisin kokeilla asumista jossain lämpimässä maassa, Euroopan sisällä ehkä Espanjassa tai Italiassa. Australia houkuttelee tietysti myös...
Uudet kysymykset:
1. Miten päädyit nykyiseen työhösi/opiskelupaikkaasi?
2. Mikä on rohkein asia, jonka olet tehnyt?
3. Mistä haaveilet?
4. Minkälainen on unelmiesi loma?
5. Lempielokuvasi/tv-sarjasi?
6. Jokapäiväinen rutiinisi?
7. Minkälaista ruokaa tarjoaisit vieraillesi?
8. Mitä asiaa häpeät oman kotimaasi kulttuurissa?
9. Asia, jonka haluaisit ostaa, mutta jota et raaski ostaa/ei ole rahaa ostaa?
10. Kerro tarina tatuointisi takaa. Jos sinulla ei ole tatuointia, kerro miksi ei.
11. Mitkä 5 asiaa tulevat mieleesi Hollannista maana?
Haastan:
1. Lindan blogista Onnen tunti
2. Milarcan blogista Meidän Hailuodossa
3. Tarjan blogista Today I
4. Lotan blogista Unagidon
5. Katarinan blogista Lentoemännän vapaapäivä
6. M. Metrossa blogista Maailman metrossa
7. Kupariperhosen blogista One Way of Living
8. S-L:n blogista Oui, je le veux
9. Senja Y:n blogista Puukengät
10. Kristaliinan blogista Puutalobaby
11. Sinut.
Haasteen säännöt ovat seuraavat:
- Kerro 11 asiaa itsestäsi
- Vastaa haastajan 11 kysymykseen
- Keksi 11 uutta kysymystä
- Haasta 11 bloggaajaa (joilla on alle 200 lukijaa)
- Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät
11 asiaa minusta:
1. Sain silmälasit suhteellisen nuorena, muistaakseni 10-vuotiaana. En näe kunnolla kauas ja näkö huononee vuosi vuodelta. Tosin tahti on onneksi suhteellisen hidas, oikea silmäni taitaa olla (silmälaseissa) -4.75 ja vasen -4.0. Piilolinssit hankin vasta suhteellisen myöhäisellä iällä, vuonna 2009 eli 22-vuotiaana. En tiedä miksi arastelin niin pitkään piilolinssien hankintaa, nykyään en voisi olla ilman. Piilolinssien kanssa meikkaaminen on helpompaa. Tykkään myös silmälaseistani tällä hetkellä, mutta on kiva saada vaihtelua.
2. En tiedä miksi, mutta kaikki pitempiaikaiset seurustelukumppanini ovat olleet alussa ns. kaukosuhteita. Ensimmäinen poikaystävä asui Helsingissä kun itse asuin Tampereella. Toinen poikaystäväni oli Pietarsaaresta, mutta asui Ylivieskassa. Kolmas oli sitten tämä hollantilainen. Välimatka on siis vain kasvanut ajan myötä ;) Deittailin yhdessä vaiheessa poikia myös Tampereella, mutta jostain syystä niistä ei ikinä tullut mitään.
3. En ole tottunut meikkaamaan kylpyhuoneessa enkä varsinkaan seisten peilin edessä. Meikkaan yleensä aina käsipeilin avulla sängyllä istuen. Jo useamman vuoden ajan, joten tavasta tuntuu olevan mahdoton päästä eroon. Justin valittaa säännöllisesti puuterimurusista lakanoissa.
4. En ole koskaan ollut erityisemmin innostunut urheilusta. Liekö asioilla yhteyttä, mutta en ole myöskään koskaan ollut kovin kilpailuhenkinen tai innostunut tiimissä tekemisestä. Amk-opintojen aikaiset ainaiset ryhmätyöt olivat siis melkoista tuskaa. Tiimityö tuntuu olevan myös kova sana työelämässä, joten en pääse siitä eroon. Pystyn kyllä työskentelemään hyvin tiimissä, mutta tekisin aina mieluummin yksin ja itsenäisesti, jos saisin valita.
5. Haaveilen omasta yrityksestä, mutta sen toimeenpaneminen tuntuu ylivoimaiselta. Lisäksi ideoita on useampia ja liikeidean loppuunhiominen tuntuu ahdistavalta! Silloin joutuisin oikeasti päättämään mitä haluan, haaveilun tasolla kaikki on mahdollista.
6. Rakastan leipomista ja voisin leipoa vaikka joka päivä jotain.. jos vaan joku olisi niitä syömässä! Nyt tunnnen lähinnä syyllisyyttä leipoessani, koska mikään ei ole ikinä terveellistä mutta en myöskään halua heittää ruokaa roskiin. On siis vaan parempi olla leipomatta.
7. Olen melkolailla yksinäinen susi. En ystävysty helposti enkä nopeasti kenenkään kanssa. Ystävyyden syntymiseen tarvitaan se, että joku ihminen tuntuu omalta ja että jutut vaan toimii. Nautin myös siitä, että saan olla rauhassa omissa oloissani. Toisaalta on myös kivaa käydä ulkona leffassa tai syömässä, keilaamassa tai shoppailemassa muutaman ihmisen kanssa. Pidän enemmän parin hengen porukasta kuin suuressa ryhmässä remuamisesta.
8. Oman yrityksen perustamisen lisäksi haaveilen kirjan kirjoittamisesta.
9. Tykkään osasta vaatteistani niin paljon, että tuntuu haaskaukselta käyttää niitä vain kotona ollessa. Kotona hengailen siis rupusissa verkkareissa ja Gina Tricotin topeissa yhdistettynä johonkin pitkähihaiseen. Vaatekaapissa on selkeästi ne paremmat vaatteet, joita voin käyttää sitten kun lähden talosta ulos. Tällä hetkellä monen muun asian lisäksi kotona olemisessa/työttömyydessä harmittaa se, että en oikeastaan pukeudu ollenkaan "normaaleihin" vaatteisiin. Se vaan tuntuu jotenkin haaskaukselta. Miksi käyttää kivoja vaatteita, jos niitä ei näe kukaan ja sitten ne pitää kuitenkin pestä, koska en osaa käyttää samoja vaatteita kahdesti (paitsi farkkuja/hameita). Asiaan kuuluu myös se, että vaihdan yleensä kotiin tullessani verkkarit jalkaan. Ettei ne farkut turhaan kulu :D Aika älytöntä.
10. En rehellisesti sanottuna tiedä, miksi olen hullaantunut kirahveihin tai koska tuo hullaantuminen alkoi. Mitään järkiperäistä selitystä asialle ei ole. Ei ole myöskään mitään järkevää selitystä sille, miksi olen antanut tatuoida jalkaani kirahvin tai miksi kodissamme on jo jokunen määrä erilaisia "kirahviasioita".
11. Haluaisin oppia ratsastamaan, koska haluaisin tehdä rauhallisia metsälenkkejä hevosen kanssa tai ratsastaa meren rannalla. Jostain syystä kehän kiertäminen ei kiinnosta yhtään, vaikka se taitaa kuitenkin olla edellytys kyseisen lajin oppimiselle :)
Katjen kysymykset:
1. Viime vuonna lukemasi kirja? (tai vaihtoehtoisesti suosittele lempikirjaasi)
Luen pääasiassa chick lit -kirjoja. Niitä on hauska lukea, mutta huono puoli on, että ne harvemmin jäävät millään tavalla muistiin tai tekevät sen suurempaa vaikutusta. Kyseisestä lajista tykkääville, voin suositella kirjailijoista esimerkiksi: Sophie Kinsella, Jane Green, Marian Keyes ja Jennifer Weiner. Lukemattomia muitakin tottakai löytyy, mutta ainakin edellämainitut ovat aina hauskoja ja mukaansatempaavia. Tällä hetkellä luen joululahjaksi saamaani E.L. Jamesin Fifty shades of grey -kirjaa, joka on siis sen kuuluisan trilogian ensimmäinen. Voin suositella!
2. Milloin viimeksi nukuit muualla kuin kotona?
Ensimmäinen mieleentuleva vastaus on, että en muista. Ehkä viime toukokuussa, kun nukuttiin Thomasin purjeveneessä. Mutta nyt en kyllä ole ihan varma. Suomessa nukuin viimeksi marraskuussa, mutta silloin se oli vielä koti :) Nyt koti on täällä Hollannissa.
3. Sinulle tärkeä esine?
Kun lähdin au pairiksi Hollantiin sain vanhimman veljeni perheeltä (kummityttöni on perheen ensimmäinen lapsi ja siihen aikaan vielä ainoa) lahjaksi kaulakorun, jossa oli pieni kultainen norsu. Norsut tuovat onnea ja sitä tottakai tarvittiin kun muutin ensimmäistä kertaa ulkomaille. Taisi se myös onnea tuoda, koska sen vuoden tapahtumat kantavat edelleen hedelmää. En ole käyttänyt korua enää pitkään aikaan, mutta se kulkee silti mukana muutosta toiseen.
4. Paras livekonsertti, jossa olet ollut?
Kesällä 2010 olin ensimmäistä kertaa festareilla niin, että yövyin teltassa ja hilluin paikan päällä kaikki 4 päivää. Kyseessä oli Rock Werchter Belgiassa. Sieltä parhaimpana jäi mieleen Pinkin konsertti, mahtava fiilis :) Tosin Pearl Jam festarin päättäjänä oli myös mieleenpainuva ja sitä seurannut ilotulitus.
5. Mstä herkusta et luopuisi?
Suklaa kaikissa muodoissaan on ystävä, josta en voisi ikinä kokonaan luopua. Aika ajoittain voi olla joitain aikoja ilman (mieluummin tietysti ei), mutta kokonaan en voisi luopua.
6. Paras matkustusvinkkisi?
Hah, mahtava kysymys matkailua opiskelleelle. Matkusta aina sellaiseen kohteeseen, josta olet kiinnostunut ja josta itse nautit. Jos se on reppureissaaminen Aasiassa, niin anna palaa, mutta ei tarvitse myöskään tuntea häpeää siitä, että nauttii kunnon hotellista uima-altaineen. Jos viikko Teneriffalla keskitalvella tuo hymyn huulille, niin go for it. Itseäni reppureissaaminen ei houkuttele yhtään, mutta joskus tuntuu, että sen pitäisi olla se ainoa oikea vaihtoehto (muiden mielestä tietysti). Jokainen matkustaa niinkuin itse tykkää. Full stop.
7. Oletko aamu- vai iltaihminen?
Totun melko helposti johonkin rytmiin. Jos herään viikon ajan joka päivä seitsemältä, niin seuraavalla viikolla se ei enää tuota niin suuria vaikeuksia. Silloin myös aamut sujuu. Valoisaan aikaan saan aina enemmän aikaiseksi. Illat tuntuvat lähinnä kuluvan sohvalta käsin. Joten ota tästä nyt sitten selvää.. en ole myöskään mikään iltamyöhään kukkuja :)
8. Arkiruokavinkkisi?
Meillä syödään aina hyvin ja ruoanlaitto kuuluu asiaan, joten en ole varma mitä tällä haetaan. Arkiruokaa = nopeaa ja helppoa?
Yksi meidän nopeimmista ruoista on tuorepasta, yleensä jonkunlaisella juustotäytteellä olevat raviolit. Kaupan kylmäkaapista poimittu pakkaus on sopiva kahdelle hengelle, valmistuu kiehuvassa vedessä 5-6 min. Pastan kiehuessa paistan pekonisuikaleita valkosipuli- ja sipulimurskassa. Vähän jotain mausteita (Italian yrttisekoitus, paprikajauhe, suola ja pippuri) sekaan ja kun pekoni on kypsää, niin joukkoon vielä punainen paprika kuutioina. Tämä "kastike" sekoitetaan pastan joukkoon. Ei kevyin vaihtoehto, mutta maukasta ja nopeaa.
Toinen nopea ja helppo on kurpitsakeitto. Yleensä syksyisin ostetaan muutama kurpitsa, jotka pistetään soseeksi ja pakastimeen. Keittopäivänä otetaan sosepussi aamulla pakastimesta ja annetaan sulaa. Illalla ruoka-aikaan sose lämmitetään kiehuvaksi kattilassa, joukkoon lisätään vettä ja makua saadaan lisäämällä joukkoon laakerinlehti (kannattaa poimia keitosta ennen syömistä), muskottipähkinää, kanaliemijauhetta, suolaa ja pippuria. Keitto viimeistellään ruokakermalla tai ranskankermalla.
9. Paheesi?
Liikaa herkkuja.
10. Milloin olit viimeksi ylpeä itsestäsi?
Kun sain opinnäytetyöstä korkeimman mahdollisen arvosanan ja sen lisäksi vielä stipendin hyvästä menestyksestä opinnoissa. Tottakai tiesin, että arvosanani ovat huippuluokkaa, mutta en ole ikinä kokenut, että ponnistelisin älyttömästi niiden eteen. Olen vain tehnyt sen mitä pitääkin, niin hyvin kuin osaan. Tuntui kuitenkin hyvältä, että sitä arvostettiin :)
11. Mikä olisi kotimaan lisäksi se toinen maa, jossa voisit asua?
Kotimaani on Suomi ja asun tällä hetkellä Hollannissa. Haluaisin kokeilla asumista jossain lämpimässä maassa, Euroopan sisällä ehkä Espanjassa tai Italiassa. Australia houkuttelee tietysti myös...
Uudet kysymykset:
1. Miten päädyit nykyiseen työhösi/opiskelupaikkaasi?
2. Mikä on rohkein asia, jonka olet tehnyt?
3. Mistä haaveilet?
4. Minkälainen on unelmiesi loma?
5. Lempielokuvasi/tv-sarjasi?
6. Jokapäiväinen rutiinisi?
7. Minkälaista ruokaa tarjoaisit vieraillesi?
8. Mitä asiaa häpeät oman kotimaasi kulttuurissa?
9. Asia, jonka haluaisit ostaa, mutta jota et raaski ostaa/ei ole rahaa ostaa?
10. Kerro tarina tatuointisi takaa. Jos sinulla ei ole tatuointia, kerro miksi ei.
11. Mitkä 5 asiaa tulevat mieleesi Hollannista maana?
Haastan:
1. Lindan blogista Onnen tunti
2. Milarcan blogista Meidän Hailuodossa
3. Tarjan blogista Today I
4. Lotan blogista Unagidon
5. Katarinan blogista Lentoemännän vapaapäivä
6. M. Metrossa blogista Maailman metrossa
7. Kupariperhosen blogista One Way of Living
8. S-L:n blogista Oui, je le veux
9. Senja Y:n blogista Puukengät
10. Kristaliinan blogista Puutalobaby
11. Sinut.
tiistai 15. tammikuuta 2013
Talvi yllätti jälleen Hollannin
Tänne tuli talvi. Ja kaikki on tietysti ihan sekaisin :)
Justin on tänään Roosendaalissa töissä. Normaalisti matkaan menee 15 minuuttia, tänään 50. Meidän autossa ei ole talvirenkaita, niin kuin ei useimmissa muissakaan autoissa täällä. Liikenne on sekaisin. Jo eilen tuli NS:ltä (paikallinen VR) sähköpostia, että junia kulkee vähemmän ja ihmisten on syytä varautua ruuhkiin. Koska lunta tuli yön aikana odotettua enemmän ja sitä tulee edelleen pyryttämällä, niin voi olettaa, että ruuhkia on hieman oletettua enemmän. Tänään aamulla klo 8.30 kaikilla Hollannin teillä oli yhteensä 1007 km liikenneruuhkaa. Liikenneuutisten mukaan parhaimmissa paikoissa lunta on tullut yli 20cm.
Mulle piti tänään tulla ystävä kylään, syömään lounasta ja juoruamaan. Sain jo aamuyhdeksältä viestiä, että ei taida onnistua, koska hän ei uskalla lähteä ajamaan. Matkaa on alle 20km. Mutta toisaalta ymmärrän hyvin, ei itseänikään huvita lähteä edes lähikauppaan, edes kävellen saatikka sitten autolla (joka tosin on Justinilla tällä hetkellä).
Pakkasta on muutama aste, öisin enemmän. Lunta on tullut hiljalleen eilisestä lähtien ja tätä talvikeliä on luvassa tämän viikon loppuun ainakin.
Meidän kotikatua on nyt reilun viikon verran laitettu "kuntoon". Koska kyseessä on ollut bouwweg eli siis tie rakennusalueella, niin sille ei ole ikinä laitettu päällystettä ja tie on yhtä kuoppaa kuorma-autojen jäljiltä. Myöskään virallisia parkkipaikkoja ei ole ollut. Työ aloitettiin 7.1. ja kerkesivät viime viikon aikana kaivaa kadun auki, kaivella kuoppia ja täyttää niitä hiekalla. Kuulin myös, että olivat (jälleen) vahingoittaneet jotain vesiputkia tms., koska naapurissa oli ollut vesivahinko. Normimeinkinä. Perjantaina olivat töissä vain puolipäivää ja eilen joku taisi käydä jotain tekemässä, mutta häipyi aika nopeasti. Tänään ei ole näkynyt ketään. No joo, onhan siellä aika kylmä ja luntakin on ja kaikkee. Eikai sitä nyt kukaan töitä tekis :) Veikkaisin, että tie on valmis toukokuuhun mennessä.
Eilen ei tullut postia ollenkaan ja veikkaan, että ei tule tänäänkään. Ei se oo niin justiinsa tämmösissä ääriolosuhteissa. Lunta ja kaikkee.
Tuntuu hassulta katsoa asioita hieman eri perspektiivistä. Suomessa on ollut lunta nyt reilun kuukauden (?) ja kuulen vaan kaikilta tutuilta, kuinka hiihtävät innoissaan ja elämä rullaa normaalisti. Suomessa pakkanen ja lumi kuuluu talveen, siihen on totuttu ja jokainen osaa varautua. Bussit kulkee, autot on sähkötolpissa ja tiet puhdistetaan joka aamu ennen kukonlaulua. Kaupoissa myydään oikeasti talvivaatteita jokapäiväiseen käyttöön, ne toppatakit eivät ole erikoisvaruste vain hiihtolomia varten niinkuin täällä.
Ja sitten urheana suomalaisena tässä istun 4 seinän sisällä, koska niistä ainoista edes vähän talvikenkiä muistuttavista saappaista hajosi eilen vetoketju. Oh, the irony.
 |
| Edes lumi ei paranna meidän puutarhan yleisilmettä |
 |
| Onneksi ei tartte tyhjentää roskiksia tänään. |
Pakkasta on muutama aste, öisin enemmän. Lunta on tullut hiljalleen eilisestä lähtien ja tätä talvikeliä on luvassa tämän viikon loppuun ainakin.
 |
| Kauhee lumivalli oven edessä.. misson mun lumilinko? |
 |
| Ei ole kauheasti työmiehiä näkynyt. |
 |
| Ei ole muuten postimiehen jalanjälkiä. |
 |
| Kuinka moni työskentelee tänään etänä? |
 |
| Sparks on samaa mieltä. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)