tiistai 12. helmikuuta 2013

Se pieni ero terveydenhuollossa Hollannin ja Suomen välillä

Hollantilaisessa ja suomalaisessa terveydenhuollossa tuntuu olevan melkoisia eroavaisuuksia. Tosin onhan se aika paljon ollut Suomen mediassa esillä, kuinka retuperällä asiat oikeasti Suomessa on. Lääkäriin ei pääse, ketään ei kiinnosta, resurssit on liian vähäiset, hoitoa saa vain harvat ja valitut. Tai siltä se ainakin useimmiten kuulostaa. Enkä kyllä oikeastaan voi väittää, että omat kokemukseni eroaisivat tästä mitenkään.

Tavallista lääkäriaikaa (ilman akuuttia hätää) ei välttämättä saa ollenkaan, koska omalääkäriä ei ole tai sen ajan saa vasta 2-4 viikon päähän. Jos on sairas, päivystysaikaa ei välttämättä siltikään saa lääkärille. Usein ensimmäisenä vaihtoehtona ehdotetaan terveydenhoitajaa/sairaanhoitajaa tai sanotaan, että lääkärinaika olisi tarjolla jossain toisessa terveyskeskuksessa. Yleensä suhteellisen mahdotonta, jos ei omista omaa autoa ja kuka nyt ylipäätänsä muutenkaan lähtee sairaana reissaamaan ympäri kylää. Aika usein, jos lääkäriaikaa ei löydy, vaihtoehtona tarjotaan päivystävälle tai ensiapuasemalle menemistä. "Siellä saa jokainen vuorollaan apua, kun tarpeeksi kauan odottaa." Tosi inhimillistä..

Kävin tänään lääkärissä ja sain reseptin yhteen lääkkeeseen. Kontrolli 10 päivän kuluttua. Lähete labraan ja siellä pitää käydä 2 päivää ennen lääkäriä. Reseptin kanssa apteekkiin, josta lääke ilmaiseksi mukaan. Kaikki asiointi ja ajanvaraukset ilman ongelmia, ihmiset ovat ystävällisiä, ymmärtäväisiä ja inhimillisiä. He ymmärtävät etten ole täydellinen, ettei terveyteni ole täydellinen, mutta he eivät suinkaan syyllistä minua siitä. En myöskään saa ankaria ohjeita siitä mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä.

En tiedä kuinka paljon vaikutusta on sillä, että jokainen on velvoitettu maksamaan xx - xxx, xx euroa kuukaudessa terveydenhuollosta, mutta edes yksityisellä terveysasemalla ei välttämättä Suomessa saa samanlaista hyvää kohtelua. En sano, että Suomessa lääkärit tai hoitajat olisivat huonompia, mutta jotain opittavaa kenties olisi. Ainakin organisaatio/päättäjätasolla. Tulee meinaan melkein sellainen olo, että maksan ihan mielelläni korkeaa vakuutusmaksua, koska tiedän ainakin saavani jotain vastineeksi.

Suomessa useimmista asioista pitää taistella ja vaatia omia oikeuksiaan, pitää tietää mitä haluaa, mihin on oikeutettu ja miten sen saa. Olen kuullut, että Hollannissa olisi sama, mutta toistaiseksi en ole siihen törmännyt. Ignorant bliss.

Oman kokemukseni mukaan Suomessa määrätään lääkkeitä melko helposti ja reseptit on helposti ns. reiluja ja kontrollit on ties koska. Lääkäri määräsi 14 tablettia, koska kontrolli on 10 päivän päästä. Enempää ei apteekista herunut. Olen tyytyväinen.

12 kommenttia:

  1. Ei liity kyllä aiheeseen, mutta missä päin Hollantia asut?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Etelä-Hollannissa, Noord-Brabantin alueella.

      Poista
  2. Minullakin on vain hyviä kokemuksia hollantilaisesta sairaanhoidossa. Parasta siellä on ehkä se, että lääkärit oikeasti kuuntelevat ja yrittävät mahdollisuuksien mukaan mukautua potilaan toiveisiin. Suomessa tuntuu että on täysin lääkärien armoilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sama fiilis mullakin on, tuntuu että on oikeutettu sanomaan oman mielipiteensä eikä lääkäri samantien ylenkatso auktoriteettisella ylivallalla :)

      Poista
  3. Oho, yllättävän hyvältä kuulostaa. Onko sulla matkavakuutusta tai saatko Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla Hollannin hinnoilla lääkärikäynnit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asun Hollannissa pysyvästi enkä ole enää Suomessa kirjoilla. Joten en ole oikeutettu suomalaiseen matkavakuutukseen (toimivat yleensä maksimissaan 3kk ulkomailla, jonka jälkeen vietettävä tietty aika Suomessa) ja Suomessa myönnetty Eurooppalainen sairaanhoitokortti ei myöskään toimi, koska en ole oikeutettu Suomen sosiaaliturvaan, Kela-korttiin tai tuohon sairaanhoitokorttiin. Sairausvakuutukseni olen ottanut hollantilaiselta CZ-yhtiöltä. Aiemmissa blogipostauksissani on siitäkin enemmän tietoa.

      Poista
  4. Ihan samaa mielta olen Hollannin terveydenhuollosta :)

    Jonkin aikaa mulla oli kylla tosi arsyttava omalaakari, jonka vastaanotolle ei paassyt melkein koskaan ja jos pari viikkoa jaksoi odottaa ja soitella jatkuvasti niin sitten ehka ja muutenkin laakarin neuvot olivat aina aika epailyttavia. Onneksi omalaakarinkin voi vaihtaa helposti ja nyt on hyvat oltavat :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tiedä, miten omalääkäri yleensä valikoituu kun ei se lääkäriasemankaan valinta automaattinen ole. Mutta olen ymmärtänyt, että vaihtaminen on helppoa jos ei ole tyytyväinen. Ainakin tällä hetkellä olen tyytyväinen tuohon meidän "perhelääkäriin", hauska mies :)

      Poista
  5. Kiva kuulla positiivisia juttuja paikallisesta terveydenhuollosta. Ehkä sinne lääkäriin uskaltautuisi vähän herkemmin kuin Suomessa :D tosin psykiatrinen terveydenhuolto on ainakin mun kuuleman mukaan edelleen 1960 luvun tasolla ja mm. Ihan tosissaan lähettää vielä ihmisiä eristysleireille yms.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No uskaltamisesta en tiedä, mutta lääkäriin ainakin pääsee helpommin kuin Suomessa :) Psykiatrisesta terveydenhuollosta täällä (tai Suomessa) mulla ei ole juuri minkäänlaista käsitystä. Joten tuohon on huono kommentoida :)

      Poista
  6. Olen samaa mieltä, tuntuu että suomalaiset on aivopesty aivan totaalisesti siihen uskoon, että suomessa on juurikin paras terveydenhuolto.

    VastaaPoista
  7. Lääkkeitä kyllä saa, niitä suorastaan tyrkytetään. Hoitoon pääsee kerran kolmessa kuukaudessa tosiaan, yritä siinä sitten käydä töissä tai opiskella.

    VastaaPoista