Naked truth

Pidän tämän haasteen ideasta valtavasti. Kukaan meistä ei ole täydellinen ja harva meistä näyttää huippumallilta edes meikattuna. Ja se on normaalia. Luonnollista. Hyväksyttävää. Kaikinpuolin sallittua.  Alkuperäinen Veeran postaus on luettavissa täällä.

Koska en ole aiemmin itseäni juurikaan kuvissa esitellyt, teen sen nyt tähän samaan syssyyn. Seuraavassa siis lyhyt läpileikkaus omiin aamun rutiineihin. Harvemmin kun kuitenkaan ponkaisen suoraan sängystä ylös ja lähden samantien. Herään yleensä aina 1,5-2h tuntia ennen, jotta ehdin käydä suihkussa, kuivata hiukset, meikata ja syödä aamupalaa. Normaalia aamurutiinia, johon olen tottunut. Meikkaaminen on rutiini ja koska pidän itsestäni enemmän meikki naamassa, se sallittakoon :)

Aamulla ei paljon naurata.

 

Suihkunraikas.

BB.

Luomiväri.

Ripsari ja rajaus.

Kulmakarvat.

Valmis :)

Lähtövalmistelut, osa: To Do -lista

Oon aina tykännyt To Do -listoista. Jotenkin selkeyttää aina sitä, mitä kaikkea pitää tehdä ja sitten on palkitsevaa kun ne saa vetää listalta yli. Varsinkin kouluhommien kanssa oon todennut erittäin käteväksi, varsinkin jos listan luo aikajärjestyksessä. Yleensä luon To Do -listan jollekin paperilappuselle, jota säilytän kalenterin välissä.

Edelliseltä listaltani tekemättä ovat vielä:
- Kela-kortin palautus
- Muuttoilmoitus ulkomaille muutosta
- Vakuutuksien irtisanominen

Opintojen suhteen kaikki on jo tehty. Kaikki opinnot on suoritettu, olen anonut tutkintotodistusta, esitellyt valmiin opinnäytetyön ja tehnyt kypsyysnäytteen. Ainoa asia, joka tällä hetkellä jännittää on se, että onko kypsyysnäyte hyväksytty. Inhottavaa piinaa. Lähetin eilen ohjaavalle opettajalleni sähköpostia ja hän sanoi, että saan sisällön osalta vastauksen tänään, jonka jälkeen kielenopettaja tarkistaa kielen ja lopullinen tulos pitäisi olla selvillä viikon lopulla. Kielenopettajalta tuli kuitenkin viesti, että hän ei ole edes saanut kypsyynäytettäni ohjaajaltani vielä. Joten epäilen, että saanko vastausta huomiseen mennessä. Aika vaan käy vähiin jos nyt käviskin niin, että kypsäri olis syystä tai toisesta hylätty. Viikon päästä kun pitäis olla lähtövalmiina ja suuntaamassa lentokentälle...

Jotenkin tuntuu hassulta yrittää tehdä kaikesta jäljellä olevasta listaa, koska tuntuu että sitä tekemistä on niin paljon. Ja toisaalta, mitä kaikkea sitä nyt muka vielä pitää tehdä? Parempi kai kokeilla, että mitä saa aikaiseksi..

TO DO Suomessa
- Saunassa käyminen
- Mustamakkaran syöminen
- Palmikkoneuleen opettelu
- Uuden läppärin laittaminen käyttökuntoon
- Tavaroiden pakkaaminen
(Vaatteet, korut, tärkeät paperit ja todistukset, kosmetiikka, elektroniikka, lääkkeet, mitä muuta???)
- Säästöpossun tyhjentäminen
- Kirpputoripöydän tyhjentäminen
- Hiusvoiteen ostaminen
- Silmälasien sankojen kiristys
- Tapaaminen ystävän kanssa
- Röntgenkuvien hakeminen hammaslääkäriltä

Mitä muuta? A P U A....

Kuva

Lähtövalmistelut, osa: Tavaran hamstraaminen

Kuten ehkä on jo jotenkin tullut ilmi, niin olen aika järjestelmällinen ja tykkään aina olla varautunut kaikkeen ennalta. Monet asiat siis suunnitellaan ja pohdiskellaan ennen varsinaista toteutusta. Tämä kaikkeen mahdolliseen varautuminen näkyy myös näissä lähtövalmisteluissa...

Toki olen jo oppinut, että myös Hollannissa on kohtuullisen hyvät ruokakaupat ja nälkään ei tarvitse kuolla :D Eli ruokaa nyt ei sinänsä tarvitse ottaa mukaan. Ruisleipä olis ihan kiva, mutta toisaalta sitäkin voi aina välillä hakea Suomen Merimieskirkolta Rotterdamista tai sitten pyytää jotakuta kyläilemään tulevaa tuomaan paketin. Harkinnassa on myös, että ostan kentältä lähtöpäivänä paketin leipää mukaan ;)
Jostain syystä tuorehiivaa on ollut mahdotonta löytää mistään kaupasta. Väittävät kyllä, että sitä on jossain myynnissä, mutta ei ole vielä tullut vastaan. Kuivahiivaa on senkin edestä tarjolla.
Viimeksi kun leivoin korvapuusteja, niin myöskään raesokeria ei ollut kaupassa tarjolla! Muistaakseni äitini lähetti jossain vaiheessa paketin, niin pullista saatiin seuraavalla kerralla oikean näköisiä... nyt tosin en tiedä missä se paketti on. Kenties pitäisi ostaa uusi paketti mukaan...
Myöskään ruokasoodaa en ole kaupassa nähnyt, joten sitä lähtee nyt pari purkkia mukaan. Fariinisokerin lähin vastine taitaa olla ruskea bastard suiker, mutta mielestäni sekin on koostumukseltaan hieman erilaista.

Nämä nyt ainakin lähtevät mukaan...

Innostuin kutomisesta vasta elokuun puolessavälissä, joten en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota, että missä Hollannissa myydään villalankoja, puikkoja ym. tarpeellista tavaraa. Pakkohan niitä nyt jossain on olla, mutta ei näin äkkiseltään tule mieleen! Joten olen tähänkin asiaan varautunut... hamstraamalla lankoja! Ihan eri asia sitten, että miten nämä kaikki mahtuvat laukkuuni..

Muutama sukkapari tulossa <3

Jouluun on aikaa enää reilu kuukausi. Ihanaa on, että tänä vuonna Hollantiin jouluun tulevat viettämään kanssamme äitini, pikkuveljeni ja mummoni. Lähtökään ei tunnu niin pahalta kun tietää, että pian näkee taas rakkaat ihmiset. Jouluun kuuluu kuitenkin olennaisesti Fazerin suklaat ja niitä nyt ei ainakaan saa Hollannista! Joten joulumieltä tuomaan ostin muutaman laatikon suklaata.. jos raaskin antaa, niin voi olla, että joku Justinin perheestä saa myös rasian lahjaksi!

Myös Justin on yleensä tottunut saamaan jotain tuliaiseksi. Esimerkiksi Pirkan muromyslit missä maussa tahansa ovat huipputuliainen, koska mysliä samanlaisella koostumuksella ei meinaa löytyä Hollannista. Uskokaa pois, Justin on muutaman paketin testannut. Itse tykkään enemmän perinteisestä kaurapuurosta aamulla, joten niidenkin hiutaleiden etsiminen on vielä edessä sitten kun Hollannissa olen. Jos ei meinaa löytyä oikeanlaisia, niin saa äiti pakata laukkuunsa tuliaiseksi kaurahiutalepaketin ;) Muita hyviä tuliaisia on Dents-ksylitolipastillit, sillä myöskään niitä ei saa Hollannista. Vielä en ole muistanut niitä hamstrata mukaan, mutta jos muutaman rasian ostaisi ennen lähtöä...

Myöskään huippukäteviä tiskirättirullia ei Hollannista löydy! Vaihtoehtoina kaupoissa on joko tavallinen paksu neliön muotoinen tiskirätti tai sitten ohuenohut (ärsyttävä) siivousrättirulla. Mutta Wettex on paras ja mukaan lähtee Suomen reissulta aina vähintään yksi rulla :D

Biojätepusseja taas saa Hollannistakin mutta Justin tyypilliseen hollantilaiseen tapaan valittaa niiden hinnasta :D Helpottaakseni edes hetkellisesti omaa arkeani, niin ostin niitäkin muutaman rullan.

Viimeksi Hollannissa asuessani sain vaivan, joka aina silloin tällöin kiusaa meitä naispuolisia ihmisiä. Nimittäin hiivatulehduksen. Järkytys oli melkoinen, kun tajusin, että vaivaa varten on pakko mennä lääkäriin, jotta saa jonkunlaisen lääkekuurin! Apteekit kun muutenkin toimivat Hollannissa hieman eri tavalla kuin täällä Suomessa. Nyt jälkeenpäin en enää muista kiersisinkö kaikki mahdolliset kemikaliot ja apteekit lääkettä etsiessäni, mutta lopputulos oli kuitenkin, että sain sen perushoidon vasta lääkärin reseptillä. Tähän olen nyt sitten varautunut ostamalla apteekista kertahoidon mukaan. Selviää ainakin ensimmäisestä huoletta.

Tietynlainen epäluuloisuus kun on olemassa asioiden järjestelyä ja hoitamista kohtaan, niin olen myös kauasnäköisesti siirtänyt muutaman asian järjestelyä noin vuodella eteenpäin. Ensimmäinen niistä on piilolinssit, joiden varastoa täydensin tänään. 14 pyörylää per silmä riittää hetkeksi, joten ei ensimmäiseksi tarvitse etsiä optikkoa. Ei myöskään ole mitään hajua, että mitä piilarit maksavat Hollannissa? Tosin, olen myös nähnyt piilareita myynnissä Kruidvat ja Etos -liikkeissä, jotka ovat siis kemppariliikkeitä. Jostain syystä ne kuitenkin epäilyttävät?

Toinen asia, joka on suhteellisen olennainen nuoren naisen elämässä, on ehkäisy. Eli uusin nyt syksyllä e-pillereideni reseptin ja hain nyt viimeisetkin reseptiin kuuluvat pillerit apteekista. Varaston siis pitäisi riittää vuodeksi eteenpäin. Toivon mukaan omalääkäri on löytynyt siihen mennessä ja asian saa hoidettua helposti. Myöskään tämän asian kohdalla en tiedä, miten hollantilaiset naiset sen yleensä hoitavat ja mitä se maksaa Hollannissa?

Olen myös jo oppinut muutaman vuoden aikana, että Hollannista saa ihan samat meikit ja hiusaineet kuin Suomestakin, joten niitä ei tarvitse erikseen mukaan pakata. Lukuunottamatta tietenkin Lumenen meikkipuuteria, joka on siis ollut luottomeikkituotteeni ainakin viimeiset 10 vuotta.. sitä taitaa olla 3 pakettia laatikossa odottamassa mukaan lähtöä! :D Ja kaikille, jotka haluavat tuoda tuliaisena jotain kivaa, vinkki vinkki: käytän sävyä numero 30 Aurinkokaakao!

Kuva

Voi olla, että ensi viikolla saatte muutaman mielenkiintoisen postauksen tavaroiden hamstraukseen liittyen, kun aloitan operaation nimeltä matkalaukkujen pakkaus...

Kuva

Lähtövalmistelut, osa: Lentoliput

Tässä viimeisen 3,5 vuoden aikana on tullut ostettua aika monet lentoliput. Etäsuhteemme on toiminut niin, että näemme noin 6-10 viikon välein ja useimmiten minä olen lentänyt Hollantiin. Tosin esimerkiksi viime keväänä kouluprojektien osuessa kohdalleen, taisin huhti-toukokuussa olla enemmän Hollannissa kuin Suomessa.

Lentoliput etsin yleensä aina vertaa.fi -sivustolta. Olen huomannut, että tuota kautta löydän halvemmat liput kuin katsomalla suoraan jonkun e-matkatoimiston sivulta, kuten SuperSaver tai Travellink. Vertaa,fi esittelee kyllä juurikin näiden kyseisten toimistojen tarjontaa, mutta lähes aina hinta on euron tai pari halvempi kuin heidän omilla sivuillaan. Homma toimii siis niin, että etsin vertaa.fi -sivustolta sopivan lennon ja klikatessani sitä se siirtää minut esimerkiksi Supersaverin omille sivuille, mutta hinta on se, jonka olen alunperin nähnyt vertaa.fi -sivustolla.

En omista luottokorttia, joten minulle tärkeää on aina ollut se, että pystyn maksamaan liput verkkopankin kautta. On muuten ollut mielenkiintoista huomata, että kun ostan lippuja välille Amsterdam-Helsinki-Amsterdam, niin on silti järkevämpää käyttää suomalaista palveluntarjoajaa. Hollannissa kun vastaavat sivustot lisäävät lähes poikkeuksetta ilmoittamansa hinnan päälle jonkunlaisen palvelumaksun. Eli lopullinen hinta päätyy aina olemaan jotain ihan muuta kuin mainostettu hinta. Helppo syy suosia suomalaista.

Lennän lähes aina joko KLM:llä tai Finnairilla. Olen kaksi kertaa lentänyt myös SAS:lla. Ensimmäisen kerran lensin Tampereelta Kööpenhaminan kautta Amsterdamiin ja toisella kertaa suoraan Amsterdamista Helsinkiin. Kaikille näille kolmelle omistan myös kanta-asiakaskortin. Halpalentoyhtiötä olen kokeillut, esimerkiksi lentämällä EasyJetillä Amsterdamista Lontooseen ja kaikki meni kyllä ihan hyvin, mutta yritän kyllä aina löytää ensisijaisesti jonkin muun vaihtoehdon kuin halpalentoyhtiön. Suomesta ei tällä hetkellä edes pääse millään halpalentoyhtiöllä suoraan Hollantiin. Tottakai jos budjetti on todella tiukka ja tykkää hankalasta säätämisestä seikkailusta, niin voishan sitä lentää esimerkiksi Ryanairilla Tampereelta Saksaan ja sieltä junalla tai autolla rajan yli.

Itse arvostan kuitenkin hyvää palvelua, helppoutta ja laadukkuutta, joka ei kuitenkaan ole luksusta. KLM ja Finnair toimivat näiden kriteerien alla erittäin hyvin. Lennän aina mieluummin suoralla lennolla, koska kentällä odottelujen takia matka-aika venyisi kohtuuttomasti. Lento kun on Amsterdamin ja Helsingin välillä vain noin 2,5 tuntia mutta silti tuntuu, että matkustamiseen menee aina vähintään 12h. Joten en mielelläni venytä sitä yhtään enempää kuin on pakko.

Yleensä KLM tarjoaa Finnairia edullisemmat lentohinnat ja myös heidän tarjouksensa ovat parempia. Halvimmillaan olen lentänyt Helsinki-Amsterdam-Helsinki vajaalla 140 eurolla. KLM tekee yleensä tälläisen superdiilin keväällä, joten maalis-toukokuussa saattaisi olla edullista tulla katsomaan tulppaaneja ;) Tällä kertaa lennän Finnairilla, koska heillä oli tarjous 169 euroa + 1000 lentopistettä. Omalla tililläni oli 2500 lentopistettä, jotka olivat sinne pamahtaneet tammikuussa 2011 kun kävimme lomalla Suomessa. En ole juurikaan perehtynyt näihin lentoyhtiöiden kanta-asiakasohjelmiin ja pisteitä tuntuu kertyvän kovin niukasti, joten totesin että parempi käyttää 1000 pistettä nyt pois kuin yrittää säästää sitä johonkin epämääräiseen tulevaisuudessa.

Ruoka on yleensä melko samantasoista sekä Finnairin että KLM:n lennoilla, tosin Finnairilla tarjonta on monipuolisempaa. KLM tarjoaa aina jonkunlaisen täytetyn leivän, hollantilaiseen tyyliin tottakai. KLM:n koneet on ehkä(?) isompia, koska ainakin istumatilaa on enemmän. Finnairilla saa istua enemmän polvet suussa. Palvelu on samanlaista molemmilla yhtiöillä. Ikinä en ole saanut todella ystävällistä tai sydämellistä palvelua kummallakaan. Lähes aina olen kohdannut samanlaiset lentoemot koneessa, tekevät kyllä työnsä väkinäinen hymy naamalla mutta minkäänlaista ylimääräistä kontaktia heihin ei saa.

Erikoismaininta KLM:lle, että tuhkapilvikriisin aikana sain heiltä erinomaista palvelua lipun uudelleenjärjestelyissä ja KLM oli myös yksi harvoista lentoyhtiöistä, jotka uskalsivat lentää ja kuljettaa matkustajia.

Let's fly!

Voihan hammas

Olen jälleen yhtä viisaudenhammasta köyhempi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tällä hetkellä jokaisen neljän viisaudenhampaan pitäisi olla jossain hammasroskiksesssa. (Btw, onkohan hampaat biojätettä?)

Mutta kävipä niin iloisesti, että alhaalla oikealla oleva viisaudenhampaani, joka muuten kasvaa vaakasuoraan eikä ylöspäin niin kuin normaalit hampaat, on edelleen tulehtunut. Lukuisten puudutuspiikkien jälkeen en tuntenut enää kieltäni, huultani tai oikeastaan mitään oikealla kasvonpuoliskolla, mutta sen kyllä kun hammaslääkäri yritti vähän painaa sitä hammasta. Kertoi myös, että työntäessä hammas liikkuu, joka on huono merkki. Kertoo siis siitä, että tulehdus ei ole vain ikenessä hampaan läheisyydessä vaan jossain siellä syvemmällä. Hei tosi kivaa. Varsinkin kun tiedossa oli erittäin vaikea hampaanpoisto muutenkin, niin arvaa suostuinko edes kokeilemaan että jospa se nyt sieltä lähtisi. Hammaslääkärini on onneksi aika ihana ja totesi, että ei itsekään suostuisi. Hän myös totesi, että saattaa olla hyvä vaihtoehto poistaa hammas nukutuksessa tai sitten niin, että tippa suonessa makaan enkä tunne mitään, mutta silti olen näennäisesti hereillä.

Hammaslääkäri lupasi selvitellä, onko mahdollista saada tuollaista leikkauksellista hampaanpoistoa kuluvan viikon aikana missään täällä Tampereella, kun kyseessä on "hätätapaus". Veikkaan, että ei, mutta hän soittaa asiasta huomenna. Pyysin myös, että saisin Hollantiin mukaani kaikki täällä otetut röntgenkuvat sekä suosituksen siitä, että hammas poistettaisiin leikkaamalla niin, että olen taju kankaalla.

Kovin mukavalta ei tämän asian järjesteleminen tunnu, joten saattaa olla, että "unohdan" koko homman vähäksi aikaa muuttoni jälkeen ja palaan asiaan joskus myöhemmin. Tosin jos tuo hammas nyt on jatkuvasti tulehtunut, niin sitä on varmaan aika paha unohtaa. Saa nähdä miten käy. Koska olen aika superjärjestelmällinen ja tarkka ihminen, niin on hyvä taas huomata, että kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan. Vaikka se ärsyttääkin...

Nyt vaan lisää Buranaa naamaan..

Elämäni osoitteet

Korvatakseni aiemmin kokemani lähtöpaniikin luontevalla itsevarmuudella (hah), niin päätin listata aiemmat muutot. Ihan sillä mentaliteetilla, että eihän tässä nyt olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.. ja hyvä tästä tulee, joohan?

1. Tampere 02.07.1987 - 19.09.1993
Synnyin Tampereella heinäkuun helteisenä päivänä vuonna 1987 ja ensimmäinen kotini oli omakotitalo Hervannan kaupunginosassa Tampereella. Ei siis siinä Hervannan ydinkeskustassa niiden susirumien DDR-talojen vieressä vaan siellä vähän kauempana.. muistikuvat on aika hämärät. Omakotitalo oli kuitenkin hieno ja riittävän iso ja takapihalla oli leikkimökkikin. Ja syreenipensaita.

2. Tampere 20.09.1993 - 28.01.1994
Seuraava osoite oli tilapäismajoitus mummoni asunnossa, koska omakotitalomme Hervannassa oli jo myyty ja uusi asunto ei ollut saatavilla. Mummoni asui sillä aikaa äitini siskon luona serkkutyttöjeni kanssa ja toiseksi vanhin veljeni asui äitini toisen siskon perheen alakerrassa. Vanhin veli oli muuttanut jo pois kotoa ja tilapäismajoituksessa majailimme siis minä, pikkuveljeni, isäni ja äitini.

3. Tampere 29.01.1994 - 28.09.1999
Tilava asunto pienkerrostalon ylimmässä kerroksessa uudehkolla asuinalueella, jossa asui paljon lapsiperheitä. Sain paljon kavereita naapuruston muksuista ja meillä oli mahtava meno. Aloitin eskarin ja koulun tästä asunnosta käsin. Voisi sanoa, että tässä talossa asuin lapsuusvuodet. Noista aiemmista osoitteista kun ei ole omakohtaisia muistikuvia, lähinnä valokuvista ja muiden jutuista koottuja muistoja.

4. Tampere 29.09.1999 - 02.08.2007
Äidin ja isän erottua muutimme tähän asuntoon äitini ja pikkuveljeni kanssa. Taisin olla jo aikamoinen murkku siinä vaiheessa, yläasteikäinen. Tämä on kivenheiton päässä tuosta edellisestä asunnosta ja tässä samassa osoitteessa äitini asuu edelleen ja minä siis tällä hetkellä myös. Pikkuveljeni on jo ostanut oman rivarinpätkän ja sitäkin ennen kerinnyt asua jo useammassa osoitteessa. Aikaisemmin näiden talojen ja vanhan talon välissä oli suon tapainen "mulausalue" ja pieni metsäpläntti. Nyt samalla paikalla on pelkkiä taloja. Alue siis, johon muutimme vuonna 1994 on muuttunut 18 vuodessa paljon. Lapsiperheitä täällä asuu edelleen mutta myös monenlaista muuta väkeä. Alue on rakennettu täyteen eikä uusia kaavoitussuunnitelmia ilmeisesti ole, koska mihinkään ei enää uutta taloa taida mahtua. Palvelut on parantuneet huimasti ympärillä, mutta sama koulu on edelleen olemassa, jossa aloitin ykkösellä ja päiväkoti, jossa kävin eskarin, on edelleen samalla paikalla. Alueella asuu myös osittain samoja ihmisiä, jotka on asuneet täällä yhtä kauan kuin mekin. Eli siis kohta melkein 20 vuotta!

Noissa vuosiluvussa ei näy ajanjaksoa, jolloin tein työharjoittelua Ylivieskassa asuen silloisen poikaystäväni luona. Asuimme pienessä yksiössä yhdessä muutaman kuukauden. Seurauksena päätin muuttaa asumaan Ylivieskaan sitten kun omat opintoni on saatu päätökseen, eli keväällä 2007. Tarkoituksena oli asua Ylivieskassa seuraavat pari vuotta, niin kauan että poikaystäväni saisi omat opintonsa valmiiksi ja voisimme yhdessä muuttaa asumaan Jyväskylään ja jatkaa opiskelua siellä.

5. Ylivieska 03.08.2007 - 31.05.2008
Näin jälkeenpäin voi vain todeta, että virheistään oppii. Asuin Ylivieskassa vajaan vuoden, kävin koulua Kalajoella ja koko sen ajan taisin voida aika huonosti, sekä fyysisesti että henkisesti. Muuttaa nyt keskelle ei mitään (pahoittelut vaan pohjoisen ihmisille, mutta Tampereeseen tottuneelle nuorelle naiselle, Ylivieska on aikamoinen arvonalennus), tuntematta ketään ja yrittää jotenkin olla onnellinen ja pärjätä. Ei vaan toiminut. Kävin myös asumassa Rovaniemellä 6 viikkoa kun tein yhden harjoittelun. Duuni ihan jees, kaikki muu ei. Asiaan tais silloinkin vaikuttaa kamala kämppis ja asunto, jossa ei ollut edes jääkaappia :D Keväällä päätin, että nyt on aika tehdä jotain ja rupesin etsiskelemään au pairin paikkaa ulkomailta. Hollannista löytyi sopivia paikkailmoituksia ja loppu onkin historiaa. Kesän 2008 olin töissä ja asuin äidin luona Tampereella. Siinä vaiheessa ei oltu vielä erottu poikaystävän kanssa, vaan sen aika tuli sitten myöhemmin syksyllä, kun itselle kävi niin selväksi, ettei paluuta entiseen ole.

6. Naarden elokuu-joulukuu 2008
Muutin Hollantiin kaupunkiin nimeltä Naarden, jonka rautatieasema sijaitsi Bussumissa. Yleisemmin tunnettu Naarden-Bussumin asemana. Vähän paremmin toimeentulevien ihmisten ja ennen kaikkea perheiden aluetta. Olin au pairina suomalais-hollantilaisessa perheessä, äiti suomalainen ja isä hollantilainen. Perheessä 2 lasta, 9-vuotias poika ja 7-vuotias tyttö. Molemmat siis kävivät jo koulussa, poika omatoimisesti pyörällä ja tyttöä vein kävellen tai pyörällä kouluun. Suomalainen äiti oli töissä suomalaisessa/kansainvälisessä firmassa ja teki melko ympäripyöreää päivää. Hollantilainen isä pyöritti omia bisneksiään, milloin missäkin. Isä oli säännöllisesti joka toisen viikon melkein pois ja äitikin kävi aina välillä työmatkoilla. Huolehdin täysin alipalkattuna perheen arjesta enkä oikeastaan tuntenut oloani kovin kotoisaksi. Ärsytti se, että niin paljon oli siivoamista ja vaikka kuinka siivosin, niin aina sain kuulla valitusta siitä, kuinka muka en ole siivonnut tarpeeksi hyvin.

Rikkailla perheillä on kuitenkin tapana ottaa au paireja, joten alueella oli paljon muitakin nuoria naisia. Tiivis porukka muotoutui aika nopeasti ja oli hauskaa käydä yhdessä juhlimassa tai sitten viettää muuten aikaa yhdessä. Omaan lähimpään ystäväpiiriini kuului 2 saksalaista, 1 suomalainen (tai suomenruotsalainen vietnamilainen (monimutkaiset sukujuuret, sori Hanh jos luet tätä)), 1 tanskalainen, 1 meksikolainen ja 1 amerikkalainen. Tottakai mukana pyöri monia muitakin, mm. tyttöjä Etelä-Afrikasta mutta heidän kanssaan en tullut kovin hyvin juttuun. Lisäksi tutustuin kanadalaiseen ja australialaiseen tyttöön, jotka tuntuvat edelleen läheisiltä. Kanadalaisen Mariannen kanssa ollaan oltu jälkeenpäin enemmänkin tekemisissä, koska myös hän rupesi seurustelemaan hollantilaisen pojan kanssa ja asuikin hetken aikaa Amsterdamissa, ennen kuin muutti Kanadan kautta Austraaliaan opiskelemaan ja on siellä nyt kihloissa australialaisen pojan kanssa.

7. Amsterdam tammi-huhtikuu 2009
Sain joulukuussa 2008 viestin Facebookissa perheenäidiltä, joka oli etsimässä itselleen au pairia. Kysyi tunsinko ketään mukavaa suomalaista tai olisinko kenties itse ollut kiinnostunut vaihtamaan perhettä. Kuultuani hänen tarjouksensa, en miettinyt kauhean kauaa, että vaihdanko. Au pair perheen vaihdon myötä sain oman asunnon Amsterdamissa (live out au pair siis) ja palkkani tuplaantui. Lisäksi sain sanoa siivoamiselle hyvästit, sillä hommiini kuului ainoastaan säännöllisenä työaikana lasten kanssa oleminen ja heidän ruokkimisensa. Eli kaikista ilta- ja viikonloppuvahtimisista sain ylimääräisen korvauksen. Lapsia oli 4 ja yksinhuoltajaäiti. Työ oli tottakai haastavaa mutta kertaakaan en katunut vaihtoani.

Alkuperäinen perheeni ei muuten arvostanut vaihtoani yhtään, eivätkä myöskään millään tavalla ymmärtäneet sitä, vaikka puhuin vaihtoni syistä rehellisesti ja suoraan. Lähdin heidän perheestään joululomalle Suomeen ja lupasin tehdä päätökseni lomani aikana. Soitinkin heille Suomesta ja ilmoitin päätöksestäni. Uuden perheeni äidin kanssa olin sopinut, että mennään joustavasti tilanteen mukaan. Vanhalle perheelleni siis ilmoitin olevani käytettävissä vähintään 2 viikkoa Suomesta paluuni jälkeen. Palasin Suomesta Hollantiin vanhan perheeni luo ja sain hyvin jäisen vastaanoton. Perheen isä haki rautatieasemalta ja rupatteli niitä näitä ajomatkalla. Oltuani "kotona" noin tunnin ja lasten mentyä nukkumaan, he kutsuivat minut alakertaan ja ilmoittivat, että saan pakata tavarani samantien ja lähteä heti seuraavana päivänä. He edellyttivät myös, että uusi työnantajani maksaa joululomani lentoliput heille takaisin. Kun sanoin, että tarvitsisin talon langattomaan verkkoon salasanan, ilmoittaakseni kaikille nopeista muutoksista, he sanoivat ettei minulla ole siihen mitään oikeutta.

Voisi sanoa, että siinä kohtaa ei ollut itku kaukana ja aikamoinen paniikki meinasi iskeä. Yläkerrassa rupesin pakkaamaan paniikissa tavaroitani (niitä oli paljon!) ja sain onneksi puhelimitse kiinni uuden perheeni äidin, joka oli onneksi uskomattoman joustava ja avulias. Hän maksoi lentolippuni vanhalle perheelle, järjesti pikavauhtia asunnon, johon muutin sekä lähetti ystävänsä hakemaan minut ja tavarani Naardenista Amsterdamiin.

Olen oikeastaan edelleen aika järkyttynyt vanhan au pair perheeni käytöksestä. Yritin kuitenkin omalta osaltani hoitaa tilanteen hyvin aikuismaisesti ja asiallisesti. Tottakai ymmärrän pettymyksen, mutta jos emme kumpikaan olleet tyytyväisiä toisiimme, niin miksi olisin kärsinyt siellä vielä yli puoli vuotta?

Amsterdamin elämästä ja ajoista voisi joskus kirjoitella vähän enemmänkin tarinaa. 

8. Tampere huhtikuu-elokuu 2009
Muutin takaisin Suomeen melko yllättäen (siitä lisää joku toinen kerta), mutta onneksi äitirakas otti avosylin vastaan. Sain myös työpaikan ja tein töitä siihen asti kunnes amk-opinnot alkoivat Jyväskylässä. Oli melkoinen kulttuurishokki olla niin pitkän ajan jälkeen takaisin Suomessa. Monet asiat tuntuivat niin erilaisilta. Nyt jälkeenpäin kun reissaamisesta kahden maan välillä on tullut vähän kuin elämäntapa, niin samanlaista fiilistä ei ole ollut. Ensimmäisellä kerralla kulttuurishokki on aina pahin. En osannut odottaa paluushokkia, joten se yllätti kyllä.

9. Jyväskylä 23.08.2009 - 19.04.2010
Aloitin ensimmäisen vuoden matkailun restonomiopinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Asuin soluasunnossa kamalan kämppiksen kanssa. Viikonloppuisin kävin Tampereella töissä, joten en missään vaiheessa oikein asettunut aloilleni Jyväskylään. Se heijastui myös myöhemmin opiskeluvuosina. Jyväskylä ei ole ikinä eikä vieläkään tunnu millään tavalla omalta kaupungilta. Se on vain se tyhmä kaupunki, jossa nyt muutaman mutkan kautta satun opiskelemaan. Harmittaa edelleen, etten vaihtanut opiskeluiden alkuaikoina Helsinkiin Haaga-Heliaan.

10. Etten-Leur 20.04.2010 - 11.08.2011
Palasin Hollantiin, mutta täysin erilaisesta lähtökohdasta ja eri puolelle maata kuin aiemmin. Ensin asuttiin Justinin vanhempien luona kunnes löydettiin oma pieni vuokra-asunto. Pienestä vuokra-asunnosta sai myös kodin vielä pienempi kissanpentu, Sparks <3

Huhtikuussa 2010 matkaanlähtöäni muuten vaikeutti Islannin tuhkapilvi. Muistatteko vielä kaaoksen? Olin aloittamassa harjoitteluani Haagissa ja vielä paria päivää ennen harjoitteluni alkua olin jumissa Suomessa. 2010-2011 oli muutenkin hyvin monimuotoinen vuosi. Olin vaihto-oppilaana koko vuoden, joten opinnot etenivät kyllä mutta silti olin jotenkin niin kaukana Suomesta kuin olla ja voi. Oli sellainen oikeasti ulkosuomalaisen fiilis.

11. Jyväskylä 19.08.2011 - 12.05.2012
Uusi soluasunto Jyväskylässä. Kämppis samaa sarjaa kuin edellisetkin. Toivottavasti ei tarvitse enää ikinä asua tuntemattomien kanssa soluasunnossa, se ei vaan sovi mulle. Viimeinen opiskeluvuosi ja taistelin tosissani, että saan opinnot ajoissa tehtyä. Kirosin moneen kertaan kuinka vaihtoon lähtemisessä kannustetaan mutta käytännön asioista (niinkuin kurssien hyväksilukemisesta ja pakollisten opintojen suorittamisesta) ei koululla huolehdi kukaan. Kaikki pitää itse selvittää ja hakata päätä seinään ennen kuin asiat jotenkin järjestyy. Asuin, opiskelin ja kävin töissä Jyväskylässä, mutta kaupungista ei silti tullut mulle sydänystävää.

12. Tampere 13.05.2012 - 29.11.2012    
Olin tosi helpottunut keväällä kun pakolliset opintojaksot oli suoritettu ja edessä oli enää harjoittelu ja opinnäytetyö. Helpottunut myös siitä, että Jyväskylään (ja kamaliin solukämppiin) ei tarvinnut enää palata. Iloinen siitä, että pääsin Tampereelle oman perheen ja omien tuttujen pariin. Sama duunikin tuntui Tampereella paljon kivemmalta kuin Jyväskylässä. Nyt vietetään taas viimeisiä viikkoja täällä ennen kuin ruutuun pläjähtää jälleen uusi osoite :)

Epäilyksiä nostattavaa lähtölaskentaa

Lähtöön on noin 10 päivää aikaa. Voin kertoa, että ei yhtään tunnu siltä!

Tiedostan kyllä, että olen lähdössä taas Hollantiin.. mutta ennemminkin niinkuin lomalle, samalla tavalla kuin aina aiemminkin. Niin, että sinne mennään ja nautitaan mukavasta yhdessäolosta ja sitten surraan viikon tai kahden päästä kun se loppuu, ja sitten matkustetaan takaisin Suomeen ja palataan normaaliin arkeen..

Ai, että nyt mun pitäisi oikeasti jäädä sinne ja löytää itselleni työpaikka ja huolehtia kaikista asioista itse? Haha, hyvä vitsi. Taidan sittenkin jäädä peräkammarintytöksi.

Kuva