Puutalobabyn Kristaliina kehitteli
haasteen, jolla voi kertoa siitä millainen on ollut, mitä on tehnyt ja ajatellut, ja kuinka se kertoo siitä, millainen ihminen on nyt. Olen edelleen ihan sama ihminen kuin elokuussa 1999, mutta kuitenkin niin erilainen.
Valitut päivämäärät ovat:
elokuu 1999, huhtikuu 2003, maaliskuu 2009, 18.9.2009 ja 17.7.2010
Millainen olet ollut noina vuosina, noina aikoina?
Mitä olet ajatellut?
Millainen on ollut elämäsi?
Miltä olet näyttänyt?
Elokuu 1999
Olen 12-vuotias ja juuri aloittanut 6. luokan Tammelan koulussa Tampereella. Olin kuvataidepainotteisella luokalla peruskoulun oppivuodet 3.-9. Toisella luokalla ollessani olin todennäköisesti ikätovereitani lahjakkaampi kuvataiteissa, koska silloinen opettajani ehdotti vanhemmilleni, että hakisin kuvataidepainotteiselle. Kuvataidepainotteinen peruskoulu tarkoitti silloin, että kuvataiteita oli 2h enemmän viikossa kuin tavallisissa luokilla. Yhteensä kuvataiteita oli viikosta riippuen 4-6h. Kuvataidepainotteinen opetus peruskoulussa tarkoitti myös tutustumista hieman erikoisiin opettajiin. Taiteellisesti lahjakkaat ja siihen suuntautuneet opettajat kun harvemmin välittivät ns. tavallisista aineista. Ala-asteella luokanopettajani ei ollut millään muotoa kiinnostunut äidinkielestä tai sen kehittämisestä. Sen sijaan laskimme paljon (mittasuhteet ja geometria ovat ollennaisia myös kuvataiteissa) ja esimerkiksi historiassa keskityimme kivikauteen ja taidehistoriaan. Van Goghin puuttuva korva ja auringonkukat kummittelevat edelleen mielessäni niiltä ajoilta.
Kuljin joka päivä bussilla kouluun ja takaisin kotiin. 6. luokkaan mennessä sekin oli jo tuttua puuhaa ja taidettiin aina silloin tällöin koulun jälkeen jäädä hengailemaan kaupungille. Samassa kerrostalossa asui 2 hyvää kaveria, Heli ja Heidi, joiden kanssa kuljettiin kimpassa. Koulussa oli oma hyvä kaveri Jaana ja samaan kaveriporukkaan taisi kuulua muutama muukin tyttö, Milla ja Jossu ainakin muistaakseni. Ehkä Riikkakin.
6. luokalla piti tehdä päätös, että haluaako jatkaa kuvataidepainotteisella vai siirtyykö tavalliselle yläasteelle. Suurin osa samoista kavereista jatkoi myös kuvataidepainoitteiselle yläasteelle, joten siirtyminen oli suhteellisen helppoa kun koulumatka ei pidentynyt kuin kilometrillä tai kahdella, ja kaverit seurasivat mukana.
Huhtikuu 2003
15-vuotiaana viimeisiä kuukausia peruskoulussa. Yhteishaussa olin hakenut kaksoistutkinto-koulutukseen, koska en halunnut vain lukioon tai ammattikouluun. Halusin molemmat ja useimpien mielestä se oli hyvä idea, saa kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Kaksoistutkinnon suorittaminen kestää 4 vuotta ja sillä saa ammattitutkinnon, ylioppilastutkinnon ja lukion päästötodistuksen. Kouluun pääseminen ei tietenkään ollut itsestäänselvyys, mutta koska vuosien hyvällä koulumenestyksellä todistus oli aikalailla jo takataskussa, niin en myöskään kokenut suuria pelkotiloja siitä etten pääsisi opiskelemaan. Ammattitutkinnoksi olin valinnut catering-alan palveluvastaavan, koska halusin työskennellä ruoan ja ihmisten parissa mutta en kuitenkaan suurtalouskokkina. Haaveilin pääseväni töihin risteilyalukselle tai johonkin hienoon ravintolaan. Mutta varsinkin työt laivalla kiinnosti siinä vaiheessa kovasti.
Olin jossain vaiheessa hurahtanut Harry Pottereihin ja vapaa-ajalla notkuin tiiviisti forumilla nimeltä Vuotava Noidankattila eli Vuotis ja IRCissä #hpfanit. Silloin meidän irkkiporukka oli todella tiivis ja kaikki tulivat hyvin juttuun. Tavattiin myös livenä ihmisten kanssa ja ystävystyttiin oikeasti. Nykyään samojen ihmisten kanssa ei oikeastaan enää ikinä pidä yhteyttä, mutta tavallaan "se yhteys" on edelleen olemassa. Nykyään se on vain muuttanut muotoaan Facebook tuttavuuksiin ja satunnaisiin viesteihin. #hpfanien kautta tapasin myös ensimmäisen oikean poikaystäväni, Tuomaksen. Se tapahtui muistaakseni myöhemmin kesällä 2003 ja sitten kun opiskelut alkoi syksyllä, niin olo oli jo kovin paljon aikuisempi. Siinä vaiheessa tuntui, että jee, elämä alkaa! Opiskelijaelämä ja uudet ihmiset ja uudet kujeet! Taisin olla opiskelusta siinä vaiheessa enemmän innoissani kuin varsinaisesti sitten opiskelija-elämän alkaessa vuonna 2009 amk-opintojen muodossa.
Maaliskuu 2009
Olen elokuusta 2008 lähtien ollut Hollannissa. Ensin au pairina kahdelle kouluikäiselle lapselle kiireisessä business-perheessä ja sitten joulukuussa kun sain tarjouksen toisesta perheestä, en juurikaan epäröinyt vaihtaa. Olin siinä vaiheessa melkoisen kyllästynyt perheeseen, joka ei ikinä ollut tyytyväinen siihen mitä tein ja kuitenkin maksoi melkoisen vähän työmäärään nähden. Vietin joululoman Suomessa ja palasin takaisin ensimmäiseen perheeseen, joka potkaisi minut tavaroineen pellolle ensimmäisenä iltana. Tai siis hakivat rautatieasemalta, toivat kotiinsa ja totesivat, että pakkaa tavarasi ja lähde huomiseen mennessä. Siinä vaiheessa oli melkoinen paniikki päällä ja epätoivo, että järjestyykö kaikki. Uusi työnantajani eli perheen äiti oli siinä vaiheessa korvaamaton.
 |
| Joka viikonloppu bilettämässä :) |
Uusi perhe oli kuin lottovoitto entiseen verrattuna ja tykkäsin elämästäni suunnattomasti. Mun oli tarkoitus olla au pairina ainakin kesään asti mutta maalikuussa 2009 putosi pommi, kun työnantaja ilmoitti, että hän joutuu valitettavasti irtisanomaan mut koska firma, jossa hän on töissä, he joutuvat kiristämään ja irtisanomaan suurimman osan ihmisistä. Jolloin myöskään perheen äidillä ei ollut enää niin paljon töitä, joten hän sai oman elämänsä toimimaan ilman au pairia, ystävien avulla ja järjestelykysymyksillä.
 |
| Minä ja perheen nuorimmainen :) |
Maaliskuu 2009 Amsterdamissa oli hyvä, mutta erikoinen kuukausi. Vietettiin hyvien au pair ystävien kanssa läksiäisiä, käytiin bilettämässä yhdessä viimeisiä kertoja ja tapailin muutamia miehiä. Paria viikkoa ennen lähtöä tavattiin Justinin kanssa. Vaikka kyseessä ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, niin jonkunlainen yhteys kuitenkin syntyi. Kerittiin tapaamaan muistaakseni kaksi kertaa ennen kuin Justin lähti Itävaltaan laskettelemaan. Kun hän palasi sieltä, niin mun lähtöön oli muistaakseni 4 päivää. Justin tuli suoraan Itävallasta kotiin, purki ja pakkasi kamansa uudelleen ja tuli mun luokse Amsterdamiin. Ne muutama hassu päivää vietettiin yhdessä ja meistä tuli enemmän tai vähemmän pari. Lähtö oli kamalaa, kun ei tiennyt että miten tästä edetään ja tuleeko tästä yhtään mitään. Ei oikeastaan edes tunnettu toisiamme kunnolla vielä silloin. Suurin osa tutustumisesta hoidettiin sitten jälkeenpäin kun olin jo Suomessa. Lukemattomia MSN-videochättejä ja Skype-puheluita. Melkein samantien kun olin Suomessa, niin varasin uudestaan matkan Hollantiin. Toukokuulle 2009 että pääsisin juhlimaan Justinin synttäreitä. Justin on myöhemmin sanonut, että vasta sitten kun tulin toukokuussa takaisin, niin hän oli varma, että meidän juttu toimii. Ne pari ensimmäistä kuukautta kun oli enemmän tai vähemmän tutustumista.
 |
| Kesällä 2009 Suomessa |
 |
| Tampereella |
18.9.2009
Elämää Jyväskylässä ja ammattikorkeakoulussa on takana pari viikkoa. Olen 22-vuotias ja opiskelijaryhmäni vanhimmasta päästä. Ryhmästä löytyy toki vanhempiakin mutta suurempi osa on edellisenä keväänä ylioppilaaksi valmistuneita. Tunnen oloni vanhaksi enkä oikein löydä omaa paikkaani ryhmässä. Sama tunne jatkuu oikeastaan koko opiskeluiden ajan, vaikka tutustunkin ihmisiin. En myöskään tunne oloani kotoisaksi Jyväskylässä. Paikka on niin pieni ja jotenkin epäkäytännöllinen, bussitkaan ei kulje niin hyvin kuin Tampereella. Asun soluasunnossa, joka asuntona on ihan jees, mutta en juurikaan tule toimeen kämppikseni kanssa. Sama ongelma tosin toistuu jokaisen kämppiksen kanssa ja jokaisessa soluasunnossa, joten ilmeisesti tuota asumismuotoa ei vaan ole tarkoitettu mulle.
 |
| Uudet opiskelijat lähdössä rientoihin, minä pinkissä takissa |
Opinnot matkailun restonomiksi ei juurikaan innosta. Ala on oikea, mutta tuntuu että opinnoissa ei käsitellä juurikaan niitä asioita, joita itse pidän matkailussa olennaisina. Jyväskylän ammattikorkeakoulussa keskitytään paljon perinteiseen yrittämiseen ja liiketoimintaan. Meille yritetään perustella, että ensimmäisenä vuonna opinnoilla luodaan tietoperustaa ja vasta myöhempinä vuosina opinnoissa keskitytään oikeasti matkailuun. Pitää kyllä paikkaansa, mutta tuntuu älyttömältä, että 3,5 vuoden opinnoissa vasta kolmantena vuonna tulee oikeasti matkailuasiaa. En missään vaiheessa ole ollut supertyytyväinen opintoihini kyseissä opinahjossa. Jo syksyllä 2009 kun kansainvälisyysasioita esiteltiin, päätin että haen sekä harjoitteluun että vaihtoon ulkomaille. Hollantiin tietysti!
Sopeutumista Jyväskylään vaikeutti todennäköisesti myös se, että matkasin joka viikonloppu Tampereelle töihin. Pisin ja paras työnantajasuhteeni on todennäköisesti ollut Fazer Leipomoiden paistopiste Citymarketin sisällä. Aloitin siellä 15-vuotiaana vuonna 2002 ja jatkoin työskentelyä aina kevääseen 2010 asti, jolloin lähdin Hollantiin harjoitteluun. Työtä tein toki pätkäsopimuksilla, kun aina välillä mennä viipotin milloin missäkin. Mutta Fazerille palaaminen oli aina kuin kotiinsa olisi tullut. Harmi, että koko konseptia ei ole enää olemassakaan.
17.7.2010
Kuuma kesä Hollannissa. Asun Justinin kanssa Justinin vanhempien yläkerrassa. Matkustan joka päivä junalla Etten-Leurista Haagiin ja sieltä rautatieasemalla ratikalla hotellille, jossa teen ensimmäistä restonomi-harjoitteluani. Matka kestää noin 1,5h suuntaansa ja matka sujuu suhteellisen leppoisasti, kunhan junat kulkevat. Pari kertaa kesän aikana joku hyppää junan eteen ja silloin kotimatkaan kuluu tunteja kiertoteitä pitkin. Muistan myös tulipalon Rotterdamin asemalla, jonka ansiosta junat tyhjennettiin Schiedamin asemalla ja ei ollut mitään tietoa, että miten olisin päässyt kotiin. Onneksi Justin oli samalla suunnalla töissä ja tuli hakemaan.
 |
| Luxemburgissa |
Inhoan asumista Justinin vanhempien luona. Anoppi nipottaa ja vaatii joka asiasta jotain, appi on muuten vaan outo. Helpotus kuitenkin häämöttää, sillä ollaan saatu vuokrattua pieni asunto. Heinäkuussa vielä remontoitiin, mutta kun seinät oli maalattu ja lattiat asennettu (keittiöstä puhumattakaan) niin päästiin muuttamaan. Oma pieni asunto Lidlin yläpuolella, jonka kattoterassi oli polttavan kuuma. Tuntuu että elämä järjestyy ja kaikki palaset loksahtaa kohdalleen. Harjoittelu loppuu heinäkuun lopussa ja jatkuva reissaaminen loppuu. Tykkäsin hotellista ja sen työntekijöistä kuitenkin mielettömän paljon. Tunne oli ilmeisesti molemmipuolinen, sillä sain mielettömät läksiäislahjat. Paremmat kuin koskaan aiemmin tai myöhemmin työelämässä. Kun harjoittelu loppuu ja vaihto-oppilasvuoden alkuun on vielä aikaa reilu kuukausi, me päätetään lähteä kesälomareissulle.
 |
| Asuntoa remontoimassa |
Meillä on Justinin veljen auto käytössä, firman auto, jonka bensoja ei tarvitse maksaa. Luksusta! Ajetaan ensin Belgian kautta Luxemburgiin. Muistan edelleen Viandenin kumpuilevat maisemat ja maauimalan tyylisen paikan korkealla vuorella. Kun sää on epävakaista ja jatkuvaa sateen pakoilua, päätetään lähteä Ranskaan. Ajetaan koko maan halki auringon perässä ja päädytään yhden yön pysähdyksellä Marseillesiin. Siellä on hurjan lämmin, mutta ei leirintäalueita missään. Ajetaan vuorilla ja ollaan epätoivoisia kun kaikki hotellitkin on täynnä. Muutama leirintäalue, jolla löydetään, on myös täynnä. Mietitään, että voidaanko pystyttää vain teltta johonkin ja yöpyä siinä. Päädytään kuitenkin tienvarsihotelliin ja yhden yön jälkeen päätetään ajaa takaisin Luxemburgiin. Lähinnä sen takia, että rahat loppuu melko nopeasti jos joudutaan joka yö nukkumaan hotellissa. Uuvuttava mutta antoisa matka, kokemus, joka ei varmasti hevillä unohdu.
 |
| Rock Werchter ja festarin leirintäalue |
