Viranomaiskiukku

Olen itse tehnyt niin monta vuotta jo töitä asiakaspalvelualalla, että näen punaista lähes joka kerta kun saan jossain ylimielistä, töykeää, epäasiallista -you name it- asiakaspalvelua. Mutta koska huono palvelu on lähes enemmän sääntö kuin poikkeus, niin en jaksa joka kerta repiä peliverkkareita. Vaikka pitäisi kylläkin, jos jokainen meistä oikeasti rupeaisi vaatimaan hyvää palvelua niin ehkä jotain tapahtuisikin asian saralla. Tässä ei muuten maalla ole mitään väliä, sekä Hollannissa että Suomessa saa sekä hyvää että huonoa palvelua, riippuu millainen tuuri käy.

Mutta tässä viranomaisasioiden viidakossa, on tullut jo muutamaan kertaan mieleen, että asiakaspalvelukoulutus ei tekisi kyllä näille virastohiirille yhtään pahaa. Esimerkiksi eilen kun asioimme gemeenten kanssa. Tottakai  rouva hoiti vain virkaansa ja teki vain työtään, kun käski hankkimaan apostillen ja käski itse ottaa selvää miten asia tulee hoitaa. Mutta olisi tottakai ollut kohteliasta hymyillä edes kerran ja toivottaa tervetulleeksi maahan.

Lähetin sähköpostia eilen Haagin suurlähetystöön ja sain tänään aamulla vastauksen. Kuulemma apostillen saa suomalaiseen asiakirjaan vain maistraatista. Ulkoasiainministeriön nettisivujen mukaan edustajistot kuitenkin tarjoavat notaaripalveluita. Mutta ok, eivät siis tämän asian kaltaisia.

Soitin siis Sisä-Suomen maistraattiin Tampereen yksikköön. Ensimmäinen numero ei ikinä vastannut, toinen kylläkin. Langan päässä taisi olla herra Suominen, joka kuulosti tasan siltä että häntä ei vähempää voisi kiinnostaa. Keskustelu meni suurinpiirtein näin:

Minä: Muutin Alankomaihin tämän viikon alussa ja kävin rekisteröitymässä kaupungintalolla eilen. Mukanani oli ote väestörekisteristä. He kuitenkin haluavat paperiin apostillen, ennen kuin voivat sen kokonaan hyväksyä. Eli miten tämän kanssa pitäisi nyt toimia?
Herra Suominen: No täältähän sen saa. 11 euroa maksaa.
Minä: Mutta miten saan sen sieltä, kun asun nyt täällä Hollannissa?
Herra Suominen: Niin joo-o. No lähetä postilla.
Minä: Entäs se maksu sitten? Laitanko rahaa kirjekuoreen?
Herra Suominen: Eeeei.. siitä tulee sitten lasku.
Minä: No mihin osoitteeseen tämä sitten lähetetään?
Herra Suominen: Sisä-Suomen maistraatti.....   Tampereen yksikkö....  TL 682 (kohottelin kulmiani tässä vaiheessa, kunnes tajusin, että herra tarkoittaa varmaan PL), 33100 Tampere (tarkistaessani myöhemmin postinumero on kuitenkin 33101)...  niin ja voishan siihen laittaa vielä sen notaariasiat, niin se ei sitten seilaa täällä meillä edestakaisin.
Minä: Tarvisikohan mukaan laittaa sitten saatekirje?
Herra Suominen: Joo voishan se hyvä olla. Ja laskutusosoite ja palautusosoite. 
Minä: Laitanko mukaan palautuskuoren myös vai laskutatteko sen sitten siinä samalla?
Herra Suominen: No voithan sä sen laittaa.
Minä: Kiitos ja hei.
Herra Suominen: *klik*

Voitte siis uskoa kuinka mielettömän hyvä fiilis tästä puhelusta jäi. Voi jee, oikeasti. Tuli vähän semmoinen olo, että viitsiikö tuota ainoaa virallista dokumenttia edes lähettää Suomeen vai jääkö se sille tielle? Mutta pakkohan se on, joten seuraava kysymys on, että millainen laskutuslisä tuohon pamahtaa? Normaali hinta 11 €, postikuluja 5€, laskutuslisää (toimistokuluja) 9 €...

Ihmettelen myös, miksi se nainen, jolta tuon väestörekisteriotteen hain, ei voinut vinkata, että ehkä paperiin kannattaisi hankkia apostille? Mutta hän toimi kuten viranomaiset yleensäkin. Jokaisesta asiasta pitää itse ottaa selvää ja osata kysyä/vaatia. Toivon silti, että joku olisi tästäkin asiasta voinut vinkata etukäteen.

Oh well. Life ain't suppose to be easy.

Kuva