sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Oma harrastus, paras harrastus

Etten-Leurissa oli tänään vuosittainen juoksutapahtuma. Tapahtuma järjestettiin tänä vuonna jo 31. kerran ja ohjelmassa oli 5km, 10km, puoli maraton ja maraton. Lisäksi perheiden oma juoksu (750m), korkokenkäjuoksu (125m) ja näiden lisäksi yritykset pystyivät osallistumaan omilla joukkueillaan eri pituisille matkoille. Justin aloitti juoksukoulun syyskuun alussa ja juoksi tänään ensimmäisen kerran 5km matkan. Aikaa meni 29min ja joitain sekunteja. Hyvin siis meni eikä tullut mitään vammoja.

Useimmat tietävät etten ole millään tavalla erityisen urheilullinen ja juoksuharrastus on ehkä vihoviimeisin, jota ikinä päättäisin kokeilla. Hieman siis epäluuloisena katselin ihmisiä ja mietin, että onko tuo nyt oikeasti kivaa. Yksikään niistä ihmisistä ei meinaan näyttänyt siltä, että olisivat tekemästään nauttineet. Hiki päässä, naamat punaisena ja henkeä haukkoen.. Sain myös ihanasti todistaa kuinka yksi poika pysähtyi kaksi kertaa maaliviivalla oksentamaan. Että tosi terve harrastus..

Ensi viikonloppuna pääsen haastamaan itseäni alueella, jonka koen vähän enemmän omakseni. Olen nyt heinäkuusta lähtien käynyt ratsastamassa, pääsääntöisesti kerran viikossa. Joinain viikkoina kaksi kertaa ja joskus taas on kaksikin viikkoa ratsastuskertojen välissä. Omaa osaamista ja sen edistymistä on vaikea arvioida. Osaan taatusti jo paljon enemmän kuin silloin aloittaessani, mutta silti useimmilla tunneilla tuntuu, että en osaa mitään. Kuitenkin kentällä peruskuviot jo sujuu ja kaikista askellajeistakin on jo kokemusta. Kertaakaan en ole edes pudonnut, vaikka pari kertaa laukassa on ollut jo lähellä.. lisää reeniä istuntaan, sanoisin :) 

Ensi lauantaina on normaali ratsastustunti, mutta sunnuntaille olen varannut 2h maastovaelluksen. Enkä edes omalta vakkaritalliltani (koska he eivät niitä järjestä muuten kuin loma-aikoina), vaan tallilta, joka on erikoistunut lännenratsastukseen. Odotukset on suuret, joten toivottavasti sää antaa myöden. Jos kauheasti sataa, niin reissu varmasti peruuntuu ja tiedä sitten koska olisi seuraava mahdollisuus. Ihana päästä kokeilemaan jotain uutta ja erilaista! Varsinkin kun se ultimate haave ratsastukseen liittyen on just se kliseinen ratsastusretki metsässä/pellolla/rannalla, jossain ulkona luonnon keskellä, jossa saa vaan nauttia yhteistyöstä hevosen kanssa, hienoista maisemista ja hyvästä olosta. Ja parasta on se että joku ei koko ajan karju kentän laidalta, että mihin suuntaan ja mitä pitää tehdä :D Ymmärrän kyllä että perustaitojen kannalta tunneilla käyminen on olennaista, mutta jo tässä vaiheessa se kehän kiertäminen tuntuu joskus puuduttavalta. Ja miten musta tuntuu, että hevosistakin on varmaan kivempaa urheilla ulkona kuin kiertää kehällä?

Että sellaista tähän väliin..

http://static.fi.groupon-content.net/00/07/1327690910700.jpg
Source





sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Elämä on taas ihanaa!

Jos olisin oikein perinteinen, toteaisin kenties että parasta uudessa työpaikassa on säännöllisten työaikojen mukanaan tuomat säännölliset viikonloput. Voi sitä perjantai aamun riemua kun tajusin, että on perjantai ja viikonloppu siintää edessä. Kokonainen viikonloppu vapaata! Lauantai ja sunnuntai yhteistä aikaa Justinin kanssa, ei kummoisempia suunnitelmia ja aikaa hoitaa kaikenlaisia asioita. Kehtaan väittää, että vain epäsäännöllistä vuorotyötä tehneet tietävät kuinka nautinnolliselta säännöllinen arki, työn ja viikonloppuvapaan vaihtelu tuntuu.

Koska meillä on ollut ihanan rentouttava viikonloppu, ei kerrassaan mitään ihmeellistä, mutta silti riittävästi kaikkea että jaksaa taas tulevan viikon.  Perjantaina saavuin töistä kotiin valmiiseen ruokapöytään, pinaattilasagnea ja kylmää rose-viiniä. Ihanaa! Lauantaina tehtiin tulevan viikon ruokaostokset, kierrettiin muutamat muut kaupat keskustassa (pari uutta puseroa töihin olisi kiva saada..) mutta mitään ei löytynyt. Käytiin vyöhyketerapiassa molemmat, mikä oli mulle täysin uusi tuttavuus. Mielenkiintoista ja miellyttävää, oli ensimmäisen käynnin lopputulos. Illalla skypetin Tuulian kanssa, oli mukava kuulla Kanadan kuulumisia. Sen lisäksi Justin kokkasi herkkuruokaa, jättikatkarapuja chilillä ja valkosipulilla. Ai niin, leivoin kasan herkkukeksejäkin Justinin pyynnöstä ja niitä on nyt nautittu keksi kerran kahdessa tunnissa -vauhdilla. 

Tänään aamulla kun avasin verhot, niin maailma oli ihan harmaa ja sateinen. Oli siis hyvä syy kömpiä takaisin sänkyyn ja lukea kirjaa pari tuntia. Alunperin oli suunnitteilla että lähdettäisiin käymään lähellä olevassa Outlet-keskuksessa, mutta tuntui paljon kivemmalta viettää kotona kalsaripäivää. Pakolliset asiat kuten pyykinpesu ja viikkosiivous on tullut tänään hoidettua vähän toisella kädellä, yleensä jaksan aina stressata siivouksesta mutta nyt totesin että pikainen imurointi ja vessojen siivous saa riittää. Ja kukkien kastelu ennen kuin ne raukat kokonaan kuolee :) Nyt kypsyttelen pitaleipä-taikinaa, parin tunnin päästä tehdään falafeleja ruoaksi ja sopivat hyvin vihannesten kanssa noiden pitaleipien sisään. Vielä kun saisi vähän kudottua, katsottua telkkaria/leffaa ja luettua lisää kirjaa, niin rentouttava paketti on kasassa.

Mutta yllätys yllätys, parasta uudessa työpaikassa (katso postauksen alku) ei suinkaan ole ihanat säännölliset viikonloput, niin ihania kuin ne onkin :)

Yhtä yksittäistä, ultimate parasta asiaa on ihan mahdoton nimetä tai löytää. Tässä huikeassa alkuhuumassa olen nimittäin täysin rakastunut uuteen työpaikkaani, itse yritykseen, työkavereihin ja koulutukseen. Tiedostan kyllä, että myöhemmin varmasti tulee myös einiinmukavia asioita eteen, mutta nyt vaan nautin tästä tunteesta. Siitä kuinka onnellinen ja iloinen olen, että vaihdoin työpaikkaa. Kuinka hyvältä kaikki vaikuttaa uudessa työpaikassa. Kuinka ihania uudet työkaverit on ja kuinka mahtava kouluttaja meillä on.

Meillä on koulutusta edessä melkein kaksi kuukautta, mutta tuohon jaksoon sisältyy monenmonta hetkeä myös siellä osastolla, jossa tulevaisuudessa olen töissä. Periaatteessa jo parin viikon päästä päästään ensimmäisen kerran tositoimiin, ohjatusti ja valvotusti tottakai, mutta silti. Koulutus alkoi virallisesti maanantaina ja jo viikon aikana uutta tietoa yrityksen tuotteista, käytettävistä ohjelmista, yrityksestä itsestään ja käytännön asioista on tullut valtavasti. Maanantaina kukaan meistä ei vielä osannut käyttää ohjelmaa, jolla tullaan työskentelemään. Perjantaina jokainen jo onnistui tekemään yksinkertaisia varauksia jne. Tahti koulutuksessa on kova ja omaksuttavan tiedon määrä valtava, mikä tekee siitä samalla mielenkiintoista sekä todella haastavaa. Ja vihdoinkin tuntuu, että pääsen käyttämään taas kunnolla aivojani ja haastamaan itseäni. Se kun ei tuossa edellisessä työssä oikein onnistunut.

On uskomatonta, kuinka paljon enemmän nautin tästä kuin aikaisemmasta työstäni. Aamuisin olo ei tunnu väsyneeltä ja lähden töihin todella mielelläni. Myöskään pitkä työmatka ei ole tuntunut lannistavalta. Olen vain innoissani menossa. Päivät koulutuksessa kuluvat todella nopeasti ja oikeastaan vasta kotiin tullessa ymmärtää, kuinka pitkä päivä on oikeasti takana. Justin jaksaa ihmetellä, kuinka erilaisella tuulella olen nyt kuin aiemmin. Aiemmin kun tulin töistä kotiin, olen lähes aina kiukkuinen ja väsynyt, vittuuntunut kaikkeen mahdolliseen. Nyt saatan olla väsynyt, mutta silti hyvällä tuulella.

Nyt tämän äklöpositiivisen postauksen (ihan ok, jos oksettaa) jälkeen siirryn jatkamaan tätä ihanaa sunnuntaita.

http://www.whydocatspurr.org/wp-content/uploads/2011/08/why-do-cats-purr-happycat.jpg
Source

perjantai 4. lokakuuta 2013

Ensimmäinen työpäivä

Ensimmäinen työpäivän tunnelmat lyhyesti tiivistettyinä..

- Onhan tässä aika pitkiä päiviä tiedossa. Lähdin kotoa 6.15 ja juna siis asemalta klo 6.30. Juna saapui takaisin kotiasemalle 19.40 (11 min myöhässä) ja mäkkärin kautta kotiin.

- Avuliasta väkeä asuu työpaikan lähistöllä. Harmi vaan että ihmiset ei voi myöntää, että eivät tiedä jotain ja neuvovat sitten vinksinvonkin Peppi Pitkätossun tyyliin. Nimimerkillä pyörin 25 minuuttia ympäriinsä ja kysyin neuvoa kuudelta ihmiseltä, joista jokainen neuvoi eri suuntaan. Se viimeisin olikin sitten tuleva kollega ja päästiin yhdessä perille!

- Bredan ja Schipholin välillä on ihan jumalaton määrä tunneleita, jotka tappaa viimeisenkin yhteyden ulkomaailmaan. Aika turha toivo, että rupean bloggaamaan junasta.. Netin selaaminenkin on turhauttavaa jos yhteys katkeaa joka välissä, puhumattakaan bloggaamisesta..

- Netin pätkiminen aiheutti myös ongelmia vaihtojen tarkistamisessa. Note to myself: tsekkaa reitit ja junat etukäteen.Varsinkin kun työajat on seuraavat 2 kk säännölliset, niin vois uhrata hieman aikaa yhteyksien miettimiseen tämän viikonlopun aikana.

- Työpaikka vaikuttaa haastavalta mutta mukavalta paikalta. Paljon uusia ihmisiä ja nippu uusia kollegoita, joista suurin osa vaikuttaa tosi hyviltä tyypeiltä.

- Juna-asemien laitureilla ei ole ollenkaan penkkejä.. niitä rupeaa kaipaamaan kun vaihtoaika on joka välissä 20 min. Viittaan edeltävään, tsekkaan reitit kyllä uudestaan.

Lyhyesti ja ytimekkäästi siis. Oli hyvä ensimmäinen päivä ja odotan jo innolla ensi viikkoa. Ja hei, uusien työntekijöiden joukossa oli mun lisäksi 3 muuta suomalaista, joista yksi jopa samassa tiimissä. Jolla myöskin on työmatkaa 1,5h suuntaansa! Joten en ole suinkaan ainoa..