tiistai 24. helmikuuta 2015

Vain Hollannissa, osa 2

Odottelen edelleen niitä viime viikon kuuluisia labratuloksia.
Lupasivat soittaa noin viikon päästä, joten odottelin puhelinsoittoa tänään tai huomenna..

Tänään tulin kotiin töistä noin vartin yli kuusi ja eteisen lattialla makaa siististi kirjekuori omalta lääkäriasemalta. Viesti kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Yritimme soittaa sinulle, mutta emme saaneet yhteyttä.
Soita sinä meille.

Kirje on lähetetty eilen. Huomattakoon että, en todellakaan ole missannut yhtään puhelua eilisen tai tämän päivän aikana. Otin puhelimen palaveriinkin mukaan, ihan sen varalta, että jos soittavat.

Ensinnäkin: Valehtelevatko ne soittaneensa, jotta kenenkään ei tarvitsisi roikkua turhaan puhelimessa ja että soitan sitten kun on sopiva hetki?

Toiseksi: Jos ovat soittaneet, niin miksi se ei näy puhelimessani? Miksi eivät jättäneet puhelinvastaajaan viestiä?

Kolmanneksi: Eikö olisi fiksua soittaa toisen tai kolmannenkin kerran, jos kerran asiakkaalle on niin luvattu?

Neljänneksi: Kuka helvetti lähettää soittopyynnön virallisella kirjeellä?

Tää on taas niin tätä, Hollannin meininkiä.
Sama se vaikka en olisi nukkunut viikkoon kun olen vain murehtinut mahdollisia tuloksia (ei ole totta, mutta voisi olla) tai jos vaikka olisin työmatkalla ja tulisin vasta ensi viikolla kotiin, enkä siis näkisi sitä kirjettä kuin ensi viikolla. Tai mitä jos tarvisin pikaista hoitoa/lääkekuuria, mutta kirje hukkuisi postissa eikä kukaan ikinä soittaisi uudelleen.

Ja samaan syssyyn, jos vaivautuu lähettämään sen kirjeen, niin ne tuloksethan voisi vaikka näpytellä siihen kirjeeseen ja lisätä perään, että soita jos on kysyttävää.

Joopajoo. 


tiistai 17. helmikuuta 2015

Vain Hollannissa

Kävin tänään lääkärissä näiden vatsakipujen vuoksi. Otettiin muutama näyte, jotta voitaisiin sulkea pois ne tavallisimmat.

Mutta vain Hollannissa..

Joo, tää purkki me analysoidaan täällä ihan itse. 
Mutta nämä kaksi putkiloa sun pitäisi viedä tämän lähetelomakkeen kanssa laboratoriokeskukseen.
Ne siellä sitten analysoi ja tutkii nämä kaksi ja ilmoittaa meille tulokset.
Soitan sitten ensi viikolla että mitä niistä löytyi ja että mitä tehdään seuraavaksi, jos löytyy jotain tai jos ei löydy mitään.

Wooot..

https://dasaunddaso.files.wordpress.com/2013/07/very-funny-animal-faces-320x240.jpg?w=640
Source


... siinä sitten näyteputkiloiden kanssa autolle ja toimittamaan omia näytteitä laboratoriokeskukseen analysoitavaksi.

Hollantilaisittain tehokasta kustannussäästöä vai mitä ihmettä?

maanantai 16. helmikuuta 2015

Ei. En ole. Ehei, en varmasti. Juu, ei kuitenkaan. Prkl, jättäkää mut ja mun maha rauhaan!

Onks tää joku juttu, että kun on vakituisessa parisuhteessa ollut useamman vuoden ja on jo ylittänyt tietyn iän, niin joka hemmetin vaivaan tai ilmoitukseen, on kanssaihmisten reaktio sama..

Joo, ihmeellisiä mahakipuja ollut jo pari päivää.
--> Oot varmaan raskaana.
Eiköhän tää kuitenkin oo jotain muuta, kiitos vaan. 
Eiku ihan varmasti oot raskaana.
Juu, en ole.

Moi! Mulla olis nyt vähän isompia uutisia, älä säikähdä.
--> Ootko raskaana?!
Eiku sitä vaan, että sain nyt sen työpaikan ulkomailta ja muutan elokuussa.

No onpahan ainakin jotain odotettavaa sitten myöhemmin syksyllä.
--> Voi ihanaa, ootko raskaana?
Öö, eiku me varattiin vihdoinkin lomamatka.

Koska en ole ikinä ollut raskaana enkä ole juurikaan perehtynyt asiaan, mutta valaiskaa nyt joku mua. Ei kai hemmetti raskauden oireisiin kuulu vatsakipu?

Tai sitten mulla on vaan todella epäluuloisia työkavereita sattunut tänne Hollantiin. Tämän hetkiset vatsakivut kun aiheutti täsmälleen samat reaktiot työkavereissa kuin kaksi vuotta sitten hotellilla.

FYI: en ole raskaana, en ole ajatellut tulla raskaaksi nyt ja tällä menolla en myöskään pihahda sanallakaan mihinkään suuntaan, ennen kuin se prkl vauva on ulkona ja osaa itse sanoa heiheit.

Kaikella kunnioituksella ja rakkaudella, mutta kai nyt tämän ikäisen ihmisen elämässä voi muutakin tapahtua?

http://www.renlish.com/wp-content/uploads/2015/01/PregnantSpray.jpg
Source

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Ei karnevaaleja, ei ystävänpäivää.. vaan maailman paras kotiviikonloppu!

Täällä useimmat ihmiset juhlivat tällä hetkellä ihan hulluina karnevaaleja ja aika monet ihmiset oli ihan intopiukassa eilen ystävänpäivätohinoista. Me taas ollaan nautittu maailman parhaasta viikonlopusta, ilman mitään velvoitteita tai pakotteita.

Normaalisti yksi päivä viikonlopusta menee siihen, että olen hevostelemassa puoli päivää ja toisen puolikkaan siitä päivästä siivoan kotona. Se toinen päivä yleensä taas on jotain pakko käydä kaupoilla/kahvittelemassa/ulkona syömässä/jotain kivaa yhdessä.. eli siis pakko _tehdä_ jotain!

Koska hevostelemiset jäi tältä viikonloput väliin, syystä että hevosteluystävä oli muissa tapahtumissa koko viikonlopun, päätin (osittain myös rahallisesti suht tiukan kuukauden suhteen) että mitä jos ei koko viikonloppuna tekiskään yhtään mitään pakollista. Oltaisiin vain yhdessä, rennosti ja chillaten. Lataisi vähän akkuja kotosalla ja tekisi jotain sellaista, mihin ei ikinä tunnu riittävän aikaa. Niinkuin esimerkiksi pyyhkisi pölyjä kaikkien mahdollisten pintojen päältä, niinkuin eilen! Ihan parasta :) kun ei ollut pakko mutta kerrankin oli aikaa.

En tasan ole ikinä ollut mikään hullua rymistelyä ja remuamista rakastava, joten karnevaalit jäi tänäkin vuonna suosiolla väliin. Ystävänpäivä on täällä enemmän sellainen amerikkalaistyylinen rakastavaisten päivä ja jostain syystä suomalainen ystävänpäivä vetoaa omiin fiiliksiin paljon enemmän. Ja tuntuu hassulta että kukkakimput maksaa tuplasti enemmän kuin normaalisti vain yhden päivän takia. Tarkoitus oli ett syötäisiin vain kotona hyvin ja jätettäisiin lahjomiset vähemmälle. Reilun kuukauden päästä juhlistetaan kuitenkin taas vuosipäivää, panostetaan siihen sitten enemmän.
Sain kuitenkin Justinilta rasiallisen käsintehtyjä konvehteja ja ihanan kortin, joten omasta puolestani tarjosin meille eilen mahtavat take away-sushit illalliseksi.

Eilen aamulla heräsin lauantaiseen tapaan salille, sen jälkeen nautittiin pitkän kaavan mukaan aamupalaa. Rupesin kaikessa rauhassa siivoilemaan, todellakin pyyhkien kaikki mahdolliset pölypaikat, keittiön purkit ja purnukat täyttäen ja vielä olohuoneen ilmettä keväistäen. Tykkään vaihdella meidän kasvien, kynttilöiden, tarjottimien ym. sisustusesineiden paikkoja tasaisin väliajoin. Kun alakerta oli puunattu viimeisen päälle, raahustin imurin kanssa yläkertaan ja löysin Justinin kuorsaamasta sängyltä :D Sen sijaan että olisin vetänyt herneen nenään, jätin imurin käytävälle ja kömmin tyytyväisenä peiton alle. Reilu tunti torkkumista lämpimässä, kerkeehän sitä loput siivoamaan myöhemminkin.

Myöhemmin haettiin tosiaan takeaway sushit ja oli kyllä harvinaisen positiivinen kokemus! Useemminkin voisi hakea sushia sen lauantaisen pitsan sijaan. Sohvalla katsottiin peräti kaksi leffaa ja nautittiin oikein perinteisestä lauantai-illasta ilman  kummempaa härdelliä.
Tänään nukuttiin pitkään, ilman herätyskelloa kahdeksaan asti ja sitten Sparks herätti. Tönäisin Justinin avaamaan Sparksille oven pihalle ja sen jälkeen vielä tyytyväisenä 2,5 tuntia lisäunta.
Ei huonompaa vaihtelua, yleensä aina on kello soimassa kun on sitä sun tätä hoidettavana.

Tänään loput siivoukset, pyykin pyöritystä ja pyöräilemässäkin käytiin. Ihana auringonpaiste ja vihdoinkin tuntuu siltä että kyllä se kevät ja kesä sieltä tulee. Jotenkin kauhean raskaita nää viimeiset kuukaudet olleet. Tuntuu että parin viimeisen vuoden ajan nää talvikuukaudet on olleet raskaampia kuin aikaisemmin. Hassua sinänsä, kun kuvittelisi että Suomessa asuessa siitä olisi ollut enemmän haittaa, kun siellä se pimeyden aika on vielä pari kuukautta pidempi.

Pitää ehkä useammin ottaa agendaan tämmöinen tyhjä viikonloppu. Ei ole huuhaata, että joskus on hyvä vaan olla <3

keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kotimaista tavaraa

On kotimaa ja synnyinmaa.
Synnyinmaa on itsestäänselvästi Suomi, kotimaakin on Suomi vaikka koti sijaitseekin Hollannissa.
Pariin kertaan on kysytty että meinaanko hakea Hollannin kansalaisuutta. Tällä hetkellä sillä ei oikeastaan olisi elämään mitään vaikutusta, kun molemmat maat kuuluu Euroopan Unioon. Ehkä Hollannin kansalaisuus helpoittaisi joidenkin virallisten asioiden hoitamista, mutta kansalaisuuden hakemista vastaan sotii sen kalleus ja ainakin näin päältäpäin katsottuna aikamoinen paperirumba.
Ja näillä eväillä on pärjännyt toistaiseksi hyvin. Tosin ajokortin ja passin uusiminen on vasta edessäpäin, samoin kun naimisiinmeno ja lapset.. ties millaiseen paperisotaan tässä vielä joutuu!

Mutta vaikka kotimaa on Suomi, niin silti kotimaisuus tarkoittaa tällä hetkellä hollantilaista.
Kotimaisen kun ainakin itse miellän tuotteeksi, joka tulee tämän oman maan rajojen sisäpuolelta. Kotimaista ostamalla tukee oman maan kansalaisia ja edesauttaa taloutta. Kotimaista suosimalla voi todennäköisesti luottaa siihen, että tuote tulee jostain läheltä jolloin kuljetuskustannukset ja -haitat on pienemmät kuin kauempaa rahdatulla.

Olen aiemminkin puhunut siitä kuinka ihastunut olen meidän pienten lähituottajien tuotteisiin. On mahtavaa ostaa tuotteita ja tietää tasan tarkkaan, että ne on rakkaudella kasvatettu 10 metriä tuonnepäin, tuolla pellolla. Kotimaisuus kunniaan, lähituotteita aina kuin mahdollista ja jos vielä luomuna saa, niin kyllä kiitos!
Kotimaisuus tuntuu olevan aikamoinen arvo. Tuotteesta ollaan valmiita maksamaan enemmän kun se on kotimainen. Varsinkin suomalaisille, suomalaisuus eli kotimaisuus on useimmiten voittamaton myyntivaltti.

Hehkutin tehneeni viikonlopun parhaan ostoksen, kun sain 50 tulppaanin nipun 5 eurolla. Kommenttina tähän että itse ostin 10 tulppaanin nipun samalla hinnalla.. mutta ne oli kyllä kotimaisia! No niinhän nämäkin oli, mutta suomalaiselle hollantilainen tulppaani ei ole kotimainen.. ainoastaan sille suomalaiselle, joka sattuu asumaan Hollannissa ;)
Suomalainen puhuu myös aina kuinka suomalainen mansikka on maailman parasta!
Taisin itsekin kuulua niihin ennen kuin maistoin meidän naapuritilan mansikoita.. toukokuusta lokakuuhun, aina täydellisiä, makoisia ja riittävän isoja!

Harmittavasti tähän hollantilaistumiseen kuuluu myös piheyden tarttuminen.. helposti tulee ostettua sitä, mikä on tarjouksessa tai mikä on helpoiten saatavilla. Eikä suinkaan aina katsottua sitä mikä on tuotteen kotimaa. Onneksi sentään voi lohduttautua sillä, että espanjalaiset tomaatit on täältä päin katsottuna melkein lähiruokaa.. ainakin verrattuna siihen mitä ne on suomalaisille! Pari tuhatta kilometriä pienempi välimatka tekee kummia..


sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Ikävöimisen arvoisia asioita

Joulukuun alussa käytiin Suomessa juhlistamassa itsenäisyyspäivää ja näiden perinteisten sukujuhlien aikana sain kertoilla kuulumisia, vastailla kysymyksiin uudesta työpaikasta ja yleisestä viihtymisestä. Eniten pohdintaa omassa päässä aiheutti kysymys, että mitä oikeastaan ikävöin Suomesta? Uskoakseni olen meidän suvussa ainoa, joka on näin pitkään asunut jossain ulkomailla, ollut poissa Suomesta ja rakentanut elämää omalla tahollaan erilaisen kaavan mukaan. Toki suvusta löytyy useampiakin opiskelijavaihtoon lähteneitä ja muutenkin maailmalla seikkailijoita. Yhtäjaksoista, "oikeaa elämää" Hollanissa on nyt takana jo reilut kaksi vuotta. Oikealla elämällä tarkoitan sitä pysyvää asumista, kun ei olla väliaikaisesti opiskelemassa tai lomailemassa. Kun tämä paikka on nyt se koti, jossa asun ja johon palaan lomalta. Suomessa ei ole enää kotia, on vain ihania kyläpaikkoja ja lomakohteita.

Sama kysymys esitettiin uudelleen tällä viikolla kun olin kahden Suomi-naisen kanssa tiistai-iltana Bredassa syömässä. Onko jotain Suomessa tai Suomeen liittyvää, mitä on oikeasti ikävä?

Oma vastaukseni on varmaan aika yksiselitteinen. Ei oikeastaan.
Ei ole mitään sellaista mitä on oikeasti ikävä.
Koti kun on koti, oli se missä tahansa. Koti on siellä missä on hyvä olla ihan sellaisenaan. Elää sitä tavallista arkea päivästä toiseen.

En osaa kaivata suomalaista ruokaa, täältä kun löytyy melkein jokaiselle ruoalle/ruoka-aineelle melkein vastaava korvaava tuote. Ja ne täällä arki-ruoaksi muodostuneet on ihan yhtä hyviä kuin mitä Suomessa söisin, useimmiten vielä parempia, terveellisempiä ja ennenkaikkea halvempia! Ja sitä suuremmalla innolla niitä himoittuja asioita syön sitten Suomessa.. Saarioisten amerikkalaiset suolakurkut, HK:n herkkumaksamakkara, mustamakkara  ja hernekeitto!

Tottahan sitä joskus harmittelee että miksi Suomessa on niin paljon erilaisia laktoosittomia tuotteita kun täältä ei saa muita kuin maitoa ja joskus ehkä jogurttia. Tai miksi Suomessa on kymmeniä erilaisia proteiinituotteita sun muita terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja täällä ei ole mitään. Ja sitten taas järki käteen ja katse kaupanhyllyille. Jos haluan syödä terveellisesti, niin se onnistuu täällä ihan peruselintarvikkeillakin! Ei aina tarvitse kikkailla :)

Kuvittelin ikävöiväni saunaa mutta olen nyt reilun kuukauden käynyt aktiivisesti salilla ja siellä on sauna. En vaan ole vielä kertaakaan saanut aikaiseksi mennä saunomaan.. kun ei sille kuitenkaan nyt niin kova tarve ole. Joten kun ehdotettiin että lähdettäisiinkö Rotterdamin merimieskirkolle joku kerta saunomaan, niin tottakai! Mutta enemmänkin on kyse mukavasta seurasta ja siitä että tekee vaihteeksi jotain muuta, kuin siitä varsinaisesta saunomisesta.

Aikani asiaa pähkäiltyäni vastaus on kuitenkin, että todennäköisesti jos jotain kaipaan, niin sitä samanhenkisyyttä mitä voi toisten suomalaisten kanssa tuntea. Samankaltaista huumoria ja kulttuurinymmärrystä. Sitä ettei aina tarvitse ihmetellä ja kummastella ja arvioida, että voi vaan olla. Sitä että joku ymmärtää, että on paljon mukavampaa istua bussissa jos joku ei tunge viereen istumaan jos muuallakin on tilaa. Se etttä joku ymmärtää, että ei todellakaan kadulla tai lenkkipolulla tarvitse tuntemattomille moikkailla. Että on ihan ok joskus sanoa suoraan mitä ajattelee. Ettei aina tarvitse puhua ja smalltalkata, jos ei oikeasti ole mitään puhuttavaa. On ihan ok vaan olla ja istua hiljaa. Toinen suomalainen ymmärtää useimmiten myös sen tarpeen aina silloin tällöin vetäytyä syrjään, että saa hetken aikaa olla ihan rauhassa. Ja kukaan muu ei voi ikinä ymmärtää muumimukien hienoutta, sitä että Fazerin suklaa on maailman parasta, Novitan langasta kudottuja villasukkia, karjalanpiirakoita, ruisleipää ja korvapuusteja. Tai sitä kuinka lunta voi inhota sydämensä kyllyydestä (varsinkin jos sitä sataa täällä) mutta on outoa jos Suomessa ei ole talvella lunta. Koska se nyt vaan kuuluu asiaan.

Ja on aika siistiä puhua kieltä, jota maailmassa puhuu vain muutama muu miljoona ihminen! Aina toimiva salakieli ;) Mutta en kaipaa sitä että saisin päivittäin puhua Suomea. Voinhan aina kommunikoida salakielellä niin halutessani. En kaipaa suomenkielistä televisiota, kirjoja tai lehtiä. Tottakai aina jos niitä on saatavilla, on se vain mukavaa ekstraa!
Mutta tulen niin hyvin toimeen näinkin!

Perhe ja ystävä on tottakai oma lukunsa. Tottakai heitä on ikävä. Ja nähdään ihan liian harvoin, koska kerran tai pari vuodessa nyt on vaan armottoman vähän.
Mutta kun asiaa ei pohdi liikaa, ei tule myöskään tarvetta kieriskellä itsesäälissä ja ihmisikävässä.
Sitäpaitsi totuushan on että mulla on täällä myös perhe ja ystäviä. Huomattavasti pienempi piiri kuin Suomessa mutta tekemistä niissäkin riittää :)