Ikävöimisen arvoisia asioita

Joulukuun alussa käytiin Suomessa juhlistamassa itsenäisyyspäivää ja näiden perinteisten sukujuhlien aikana sain kertoilla kuulumisia, vastailla kysymyksiin uudesta työpaikasta ja yleisestä viihtymisestä. Eniten pohdintaa omassa päässä aiheutti kysymys, että mitä oikeastaan ikävöin Suomesta? Uskoakseni olen meidän suvussa ainoa, joka on näin pitkään asunut jossain ulkomailla, ollut poissa Suomesta ja rakentanut elämää omalla tahollaan erilaisen kaavan mukaan. Toki suvusta löytyy useampiakin opiskelijavaihtoon lähteneitä ja muutenkin maailmalla seikkailijoita. Yhtäjaksoista, "oikeaa elämää" Hollanissa on nyt takana jo reilut kaksi vuotta. Oikealla elämällä tarkoitan sitä pysyvää asumista, kun ei olla väliaikaisesti opiskelemassa tai lomailemassa. Kun tämä paikka on nyt se koti, jossa asun ja johon palaan lomalta. Suomessa ei ole enää kotia, on vain ihania kyläpaikkoja ja lomakohteita.

Sama kysymys esitettiin uudelleen tällä viikolla kun olin kahden Suomi-naisen kanssa tiistai-iltana Bredassa syömässä. Onko jotain Suomessa tai Suomeen liittyvää, mitä on oikeasti ikävä?

Oma vastaukseni on varmaan aika yksiselitteinen. Ei oikeastaan.
Ei ole mitään sellaista mitä on oikeasti ikävä.
Koti kun on koti, oli se missä tahansa. Koti on siellä missä on hyvä olla ihan sellaisenaan. Elää sitä tavallista arkea päivästä toiseen.

En osaa kaivata suomalaista ruokaa, täältä kun löytyy melkein jokaiselle ruoalle/ruoka-aineelle melkein vastaava korvaava tuote. Ja ne täällä arki-ruoaksi muodostuneet on ihan yhtä hyviä kuin mitä Suomessa söisin, useimmiten vielä parempia, terveellisempiä ja ennenkaikkea halvempia! Ja sitä suuremmalla innolla niitä himoittuja asioita syön sitten Suomessa.. Saarioisten amerikkalaiset suolakurkut, HK:n herkkumaksamakkara, mustamakkara  ja hernekeitto!

Tottahan sitä joskus harmittelee että miksi Suomessa on niin paljon erilaisia laktoosittomia tuotteita kun täältä ei saa muita kuin maitoa ja joskus ehkä jogurttia. Tai miksi Suomessa on kymmeniä erilaisia proteiinituotteita sun muita terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja täällä ei ole mitään. Ja sitten taas järki käteen ja katse kaupanhyllyille. Jos haluan syödä terveellisesti, niin se onnistuu täällä ihan peruselintarvikkeillakin! Ei aina tarvitse kikkailla :)

Kuvittelin ikävöiväni saunaa mutta olen nyt reilun kuukauden käynyt aktiivisesti salilla ja siellä on sauna. En vaan ole vielä kertaakaan saanut aikaiseksi mennä saunomaan.. kun ei sille kuitenkaan nyt niin kova tarve ole. Joten kun ehdotettiin että lähdettäisiinkö Rotterdamin merimieskirkolle joku kerta saunomaan, niin tottakai! Mutta enemmänkin on kyse mukavasta seurasta ja siitä että tekee vaihteeksi jotain muuta, kuin siitä varsinaisesta saunomisesta.

Aikani asiaa pähkäiltyäni vastaus on kuitenkin, että todennäköisesti jos jotain kaipaan, niin sitä samanhenkisyyttä mitä voi toisten suomalaisten kanssa tuntea. Samankaltaista huumoria ja kulttuurinymmärrystä. Sitä ettei aina tarvitse ihmetellä ja kummastella ja arvioida, että voi vaan olla. Sitä että joku ymmärtää, että on paljon mukavampaa istua bussissa jos joku ei tunge viereen istumaan jos muuallakin on tilaa. Se etttä joku ymmärtää, että ei todellakaan kadulla tai lenkkipolulla tarvitse tuntemattomille moikkailla. Että on ihan ok joskus sanoa suoraan mitä ajattelee. Ettei aina tarvitse puhua ja smalltalkata, jos ei oikeasti ole mitään puhuttavaa. On ihan ok vaan olla ja istua hiljaa. Toinen suomalainen ymmärtää useimmiten myös sen tarpeen aina silloin tällöin vetäytyä syrjään, että saa hetken aikaa olla ihan rauhassa. Ja kukaan muu ei voi ikinä ymmärtää muumimukien hienoutta, sitä että Fazerin suklaa on maailman parasta, Novitan langasta kudottuja villasukkia, karjalanpiirakoita, ruisleipää ja korvapuusteja. Tai sitä kuinka lunta voi inhota sydämensä kyllyydestä (varsinkin jos sitä sataa täällä) mutta on outoa jos Suomessa ei ole talvella lunta. Koska se nyt vaan kuuluu asiaan.

Ja on aika siistiä puhua kieltä, jota maailmassa puhuu vain muutama muu miljoona ihminen! Aina toimiva salakieli ;) Mutta en kaipaa sitä että saisin päivittäin puhua Suomea. Voinhan aina kommunikoida salakielellä niin halutessani. En kaipaa suomenkielistä televisiota, kirjoja tai lehtiä. Tottakai aina jos niitä on saatavilla, on se vain mukavaa ekstraa!
Mutta tulen niin hyvin toimeen näinkin!

Perhe ja ystävä on tottakai oma lukunsa. Tottakai heitä on ikävä. Ja nähdään ihan liian harvoin, koska kerran tai pari vuodessa nyt on vaan armottoman vähän.
Mutta kun asiaa ei pohdi liikaa, ei tule myöskään tarvetta kieriskellä itsesäälissä ja ihmisikävässä.
Sitäpaitsi totuushan on että mulla on täällä myös perhe ja ystäviä. Huomattavasti pienempi piiri kuin Suomessa mutta tekemistä niissäkin riittää :)