Vain Hollannissa, osa 2

Odottelen edelleen niitä viime viikon kuuluisia labratuloksia.
Lupasivat soittaa noin viikon päästä, joten odottelin puhelinsoittoa tänään tai huomenna..

Tänään tulin kotiin töistä noin vartin yli kuusi ja eteisen lattialla makaa siististi kirjekuori omalta lääkäriasemalta. Viesti kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Yritimme soittaa sinulle, mutta emme saaneet yhteyttä.
Soita sinä meille.

Kirje on lähetetty eilen. Huomattakoon että, en todellakaan ole missannut yhtään puhelua eilisen tai tämän päivän aikana. Otin puhelimen palaveriinkin mukaan, ihan sen varalta, että jos soittavat.

Ensinnäkin: Valehtelevatko ne soittaneensa, jotta kenenkään ei tarvitsisi roikkua turhaan puhelimessa ja että soitan sitten kun on sopiva hetki?

Toiseksi: Jos ovat soittaneet, niin miksi se ei näy puhelimessani? Miksi eivät jättäneet puhelinvastaajaan viestiä?

Kolmanneksi: Eikö olisi fiksua soittaa toisen tai kolmannenkin kerran, jos kerran asiakkaalle on niin luvattu?

Neljänneksi: Kuka helvetti lähettää soittopyynnön virallisella kirjeellä?

Tää on taas niin tätä, Hollannin meininkiä.
Sama se vaikka en olisi nukkunut viikkoon kun olen vain murehtinut mahdollisia tuloksia (ei ole totta, mutta voisi olla) tai jos vaikka olisin työmatkalla ja tulisin vasta ensi viikolla kotiin, enkä siis näkisi sitä kirjettä kuin ensi viikolla. Tai mitä jos tarvisin pikaista hoitoa/lääkekuuria, mutta kirje hukkuisi postissa eikä kukaan ikinä soittaisi uudelleen.

Ja samaan syssyyn, jos vaivautuu lähettämään sen kirjeen, niin ne tuloksethan voisi vaikka näpytellä siihen kirjeeseen ja lisätä perään, että soita jos on kysyttävää.

Joopajoo. 

Teetä hunajalla

Olen tästä asiasta varmaan useampaankin kertaan marmattanut, myös blogin puolella, mutta tällä hetkellä vitutus on sen verran kova että nyt tulee taas tuutin täydeltä. Myös itseni toistamisen uhalla. Varsinkin kun Soilekin postaili flunssastaan ja sen hoidosta Saudi-Arabiassa, tuntuu että Hollanti on jäänyt jonnekin kivikaudelle..

Hollannissahan ei ole kunnallista terveydenhuoltoa vaan jokaisella oma huisarts eli omalääkäri. Näitä huisartspraktijk vastaanottoja on joka kaupungissa useita ja sitten kun on summamutikassa jonkun valkannut, niin sinne kirjoittaudutaan sisälle ja sitten sama lääkäri voi olla omalääkärinä vuosikymmeniä.. eli niin kauan kunnes itse haluaa toisen lääkärin tai lääkäri jää eläkkeelle. Koska huisarts on aika mahtipontinen veikko, niin erikoislääkärille pääsee vain omalääkärin lähetteellä. Koskee niin psykologeja, ihotautilääkäreitä, silmälääkäreitä, fysioterapeutteja ja sairaaloita.. Myöskään työterveyshuoltoa ei Hollannissa ole. En tiedä onko näillä kahdella asialla yhteyttä toisiinsa mutta Hollannissa ei ole myöskään sairauslomaa lääkärin todistuksella.

Käytännössä siis kun työntekijä sairastuu eikä kykene menemään töihin, niin hän päättää itse olevansa työkyvytön ja ilmoittaa siitä työnantajalle puhelimitse. Työnantaja sen jälkeen soittaa päivittäin työntekijälle tarkistaakseen voinnin, kunnes työntekijä palaa töihin. Jos työnantaja epäilee työntekijän sairautta, hän voi lähettää ilmoittamatta jonkun tarkistamaan, että työntekijä on oikeasti sairaana, ilmoittamassaan osoitteessa. Käytännössä työntekijällä ei siis ole lupaa poistua kotoaan ellei siihen ole pätevää selitystä. Voisin kuvitella että esimerkiksi lääkärissä käynti laskettaisiin päteväksi selitykseksi, mutta millä senkin sitten todistaa.

Jos työntekijä sairastuu pitkäaikaisesti, niin työnantaja yleensä käynnistää tietynlaisen prosessin. Yhtiöittäin vaihtelee, mutta lähes aina kuvioon tulee mukaan ns. arboarts, joka on siis yrityksen palkkaama lääkäri, jonka tulisi arvioida työntekijän terveydentilaa puolueettomasti  ja selvittää, onko työntekijä oikeasti työkyvytön ja miten työntekijä voidaan kuntouttaa. Sanon "tulisi" koska mitä olen arboartseista lähipiiristä kuullut, niin läheskään aina he eivät ole puolueettomia, mikä on jokseenkin selitettävissä sillä että he ovat kuitenkin työnantajan palkkaamia.

Korostettakoon tässä nyt vielä että käytännöt eri yritysten kesken vaihtelevat. En ole aiemmin juurikaan kokenut ongelmia tämän erikoisen käytännön kanssa, että sairaslomaa ei ole. Useimmiten olisi paljon ihmisystävällisempää, että voisi vain mennä lääkäriin jossa lääkäri toteaisi väliaikaisen työkyvyttömyyden ja sitten saisi "luvan kanssa" sairastaa pari päivää. Ja jos ei ole parempi olo, niin sitten uudestaan lääkäriin. Tietysti suhteellisen haastavaa tavallisen flunssan kanssa, jolle ei periaatteessa voi tehdä mitään muuta kuin sairastaa pois.

Olen aiemminkin tuonut blogissa esille nykyisen työpaikkani tiukat käytännöt. Kellekään siis tuskin tulee yllätyksenä, että myös sairastamistapauksissa yrityksen käytännöt ovat suhteellisen tiukat. Joskaan niistä ei kerrota missään etukäteen ja käytännössä ne saa selville vasta siinä vaiheessa kun on jo "prosessissa" mukana. Eli vuoden aikana tavallinen hollantilainen ilmoittautuu keskimäärin sairaaksi 1,9 kertaa. Tämän perusteella työpaikallani on sääntö, että työntekijä voi vuoden aikana ilmoittautua sairaaksi 3 kertaa ja jos määrä ylittyy, niin seuraamuksia on luvassa. Ensimmäinen seuraamus on puhuttelu esimiehen kanssa. Mutta käytännössä sen puhuttelun saa jo ennen kolmatta kertaa, jotta "on varmasti tietoinen mitä tapahtuu jos ilmoittautuu 3 kertaa sairaaksi". Sen jälkeen jokaista sairastumiskertaa kohden seuraamukset lisääntyy. Seuraavaksi vuorossa on puhuttelu yhdessä esimiehen ja osastonjohtajan kanssa. Seuraavasta kerrasta puhutteluun tulee mukaan HRM-osasto. Sen jälkeen kutsustaan jo arboarts paikalle selvittämään, että mikä työntekijässä on oikeasti vikana, kun se sairastaa niin paljon. Jne jne.

Kuulostaa aika kannustavalta, eikö.

Vittumaistahan tilanteessa on se, että päivittäiset puhelinkeskustelut esimiehen kanssa ovat käytännössä puhdasta painostusta työnantajan puolelta saada työntekijä niin nopeasti kuin mahdollista takaisin töihin. Ja jos työntekijä menee puolikuntoisena töihin, on mahdollisuus tehdä päivä tai kaksi 50% työpäivää, eli vain puolet normaalista tuntimäärästä. Ihan ok sinänsä, mutta pointti onkin siinä, että lähes aina työntekijä tulee töihin liian nopeasti, jolloin paranemista ei kunnolla tapahdu, jolloin työntekijä tulee uudestaan sairaaksi, jolloin seuraa uudelleen poissaolo töistä, josta seuraa jälleen uusi merkintä ja puhuttelu. Vaikka periaatteessahan kyse on täsmälleen samasta sairaudesta, jonka vaan ei ole annettu parantua kunnolla.

En tietenkään voi syyttää tästä ikuisuuden jatkuneesta flunssastani ketään, mutta uskallan silti väittää että jos olisin silloin 2 viikkoa sitten saanut oikeasti sairastaa flunssan pois, en nyt kärvistelisi täällä tuskissani, jonka on aiheuttanut normaali flunssa potenssiin 100. Olin viime viikon töissä ja pari päivää olo olikin ihan ok, ajattelinkin jo onnessani että flunssa on selätetty. Lauantaina aamulla kuitenkin heräsin taas huonovointisena ja siitä eteenpäin on olo vaan mennyt alaspäin. Mutta koska näiden lukuisten puhutteluiden seurauksena, on selkeää että työpaikallani ei uskota sanaakaan että olisin kipeänä, jos teen ilmoituksen puhelimitse, niin päätin mennä eilen aamulla töihin.

Sen jälkeen kun olin käynyt aamulla junan vessassa oksentamassa (ihana yskä) totesin, että ei ehkä kuitenkaan maailman fiksuin idea lähteä töihin mutta en antanut periksi. Matkustin töihin ja näin esimieheni jo ennen työpisteelle saapumista. Hän totesi että näytän hirveältä ja itse totesin, että yritin kyllä parhaani mutta taidan kyllä lähteä samantien kotiin. Johon kommenttina, että olet kyllä ollut tosi paljon kipeänä viime aikoina ja että minkä ihmeen takia et parannu, ja mitä jos menisit lääkäriin. Totesinkin siihen, että ei ole kyllä oma valintani olla kipeänä ja jos voisin, niin valitsisin aika nopeasti terveenä olon. Kommentit kun työpaikalla on aina sitä luokkaa, että ihan kuin nauttisin sairaana olemisesta.

Joopa joo, soitin omalääkärin vastaanotolle ja assistentti totesi, että flunssa kestää tällä hetkellä 4-5 viikkoa ja että sen jälkeen voin soitella uudestaan, jos ei mitään erityisen pahoja oireita ilmaannu ennen sitä. Eli silmätulehdusta, poskiontelontulehdusta ja korvatulehdusta odotellessa.. sitten pääsen ehkä lääkäriin? Ja siinäkin vaiheessa siitä saisi taistella, koska tunnetusti tervehenkiset hollantilaiset ei harrasta antibiootteja ja taudit menee itsestään ohi kun ulkoilee riittävästi raikkaassa meri-ilmassa. I wish I was kidding.

Nojoo tiedän kyllä että flunssaan ei ole varsinaisesti lääkitystä, mutta jotenkin assistentin neuvo "juo paljon teetä hunajan kanssa, se on erittäin tärkeää" tuntuu puhtaalta vittuilulta. Kyllä on taas näiden sairastamisviikkojen jälkeen teekiintiö vuodeksi eteenpäin täynnä. Kahvia suoraan suoneen, kiitos.

Source

Kun mies sairastaa...

Tämän postauksen lukeminen suotakoon vain kauniimman sukupuolen edustajille, johtuen tulossa olevasta armottomasta dissauksesta sitä toista kohtaan. Ja ehkä myös niille, joilla on jonkunasteisia anoppiongelmia.

Jokainen nainen (joka on ikinä parisuhteessa ollut) tietää varmasti mitä tapahtuu kun mies sairastuu...

Maailmanloppu. Ydinsota. Hakeutukaa bunkkeriin, älkääkä vaan tulko ulos ennen kuin rintama on taas selvennyt.

Sillä sitähän se pieni nuha, kuumeilu ja kurkkukipu tietää.  Kun olo on niin kamala, että varmasti kuolemaa tekee ja mitään ei pysty tekemään eikä aivot toimi, ruumiista puhumattakaan.

Ensin mies valittaa pari päivää kun olo on huono eikä jaksa tehdä mitään. No se ei nyt kauheesti eroa arkitilanteesta muutenkaan, jolloin koti on kuin pommin jäljiltä ja joka paikassa tavaraa, joka on vaan lopautettu kädestä. Normaalistikin tuo toinen puolisko viettää keskiverrosti jokaisen iltansa sohvalla "rentoutuakseen". Suurin ponnistus on se ruoanlaitto, joka jättää tietysti pommin keittiöön sen yhden nimeltä mainitsemattoman työn raskaan raatajan korjattavaksi. Ja kun ruoka on lautasella, niin sen jälkeen voi hyvillä mielin vajota sohvalle "et voi väittää etten mitään ole tehnyt".

Kun kurkkukipu alkaa niin valitus voimistuu potenssiin x. Särkylääkkeitä popsitaan kuin viimeistä päivää mutta "mikään ei auta kun olo on niin kamala". Lopulta kuume nousee ja sängystä hoipertelee ylös puolikuollut raato, joka ei jaksa kättä nostaa teeveden keittoa varten.

Potilasta tulee passata kaikin mahdollisin tavoin ja pitää huolta, silittää päätä ja antaa kaikki mahdolliset lompsaukset anteeksi.

Ja siis flunssan astehan on miehellä täsmälleen sama, kuin esimerkiksi silloin kun nainen on flunssassa mutta on huonosta olostaan huolimatta siivonnut talon (mies sanoo "kun olet kuitenkin koko päivän kotona, niin voit kai jotain tehdäkin") ja laittanut ruoan valmiiksi (kts. edellinen) ja huolehtinut kymmenen muuta juoksevaa asiaa. Nainen hoitaa itselleen lääkärin ja joko ajaa sinne autolla tai pyörällä, asioi, käy apteekissa ja tulee kaupan kautta kotiin. Siinä missä mies soittaa ÄIDILLEEN ja kysyy, että pitääkö mennä lääkäriin ja jos pitää, niin voisiko äiti tulla ja viedä hänet sinne.

Tässä tapauksessa äiti tulee myös pojan luokse kaupan kautta (koska se nainen on kuitenkin vaan töissä koko päivän, eikä kukaan pidä raukkaparasta huolta!) ja kantaa mukanaan jumalattoman määrän erilaisia nestemäisiä "ruokia", koska potilas ei tietenkään voi kurkkukivun takia syödä oikeaa ruokaa. Lisäksi äiti ostaa jumalattoman kasan c-vitamiinia pitoisia hedelmiä (appelsiineja ja kiivejä), joita mies ei ikinä syö ja nainen ei voi syödä, koska omaa jonkunasteisen allergian. Lisäksi ennestään pullottava teevarasto täydentyy parilla laadulla, koska kaikkihan tietää että kamomillatee on parasta lääkettä. Uuden hunajapurkin (ne ennestään kotona olevat kaksi eivät riittäneet) ja tietysti paketin särkylääkkeitä (joita oli kyllä kotona, mutta ne oli niin taitavasti piilotettuna laatikkoon, ettei mies voinut niitä löytää (vaikka kuinka nainen opasti) ja vaikka nainen oli myös luvannut kiltisti käydä hakemassa uuden paketin tullessaan kotiin).

Normaalistihan äiti-ihminen myös tarjoutuu aina auttamaan vähän kotitöissä, jos ne ovat miehen harteilla mutta kun mies sairastaa ja nainen on töissä, niin on ihan ok, että talossa on entistä sotkuisempaa ja kaikki päivän aikana miehelle tarjoillut juomat yms. on helposti tunnistettavissa likaisista astioista, ruoanjämistä ja ruokailuvälineistä, joita on ympäri olohuonetta ja keittiötä. Jotka nainen luonnollisesti siivoaa sitten kun on kokannut itselleen jotain ruoan tapaista, tultuaan kotiin 13 tuntia sen jälkeen kun lähti aamulla kotoa, varsinkin tietäen että juna-asema odottaa täsmälleen 11 tunnin kuluessa uudelleen.

Kun mies sairastaa..

.. naisella menee hermot. Kaikella rakkaudella, mutta ei siihen flunssaan kyllä kuole.

Ajan kanssa

Sydämellinen kiitos kaikille kommenttia ja viestejä laittaneille. Ja tottakai myös niille lukijoille, jotka eivät ole ehkä rohjenneet kommentoida, mutta ovat kuitenkin lämmöllä ajatelleet.

Täällä menee tällä hetkellä ihan ok. Tottakai tilanne on edelleen akuutti, mutta perjantaina käydyn keskustelun jälkeen, ollaan molemmat Justinin kanssa sitä mieltä että halutaan jatkaa yhdessä ja korjata tilanne. Mulla itsellänihän ei siitä juuri ollut epäilystä, mutta Justinilla kyllä. Hän aikansa asiaa pohdittuaan totesi kuitenkin, että tämä meidän suhde (ja minä) on sitä mitä hän haluaa. Tilanne pystytään korjaamaan, mutta totta kai se vaatii aikaa ja (ulkopuolistakin) apua. Tehdään yhdessä tarvittavia muutoksia ja molemmat myös omalta osaltaan.

Irtisanouduin töistä eilen. Olivat yllättävän ymmärtäväisiä ja harmittelivat tilannetta, koska kuulemma mun suorittaminen töissä on ollut kiitettävää. Mutta totta kai parisuhde ja meidän molempien hyvinvointi menee elämän prioriteettilistalla töiden ohitse. Viimeinen työpäivä on sitten 28.2.

Mulla oireilee kroppa tällä hetkellä tähän koko tilanteeseen. Olo on kipeä ja kuumeinen, jotain ihme tulehduksia. Eilen kävin lääkärillä ja sainkin jotain salvaa jatkuvan kutinan helpottamiseksi. Tänään kävin vielä viemässä pissapurkin sinne, mutta vielä en ole saanut vastausta, oliko siellä jotain ihmeellistä nähtävää. Eilen olin siis töissä vain 3,5 tuntia kun piti lähteä sinne lääkäriin ajoissa. Tänään aamun labrahommien ja muuten tämän kökön olon takia olen kotona. Ilmoittauduin myös huomiseksi sairaaksi. En näe mitään järkeä mennä töihin, jos olo on tällainen. Työntekokin olisi vaan puolinaista, kun ei energia riitä keskittymiseen. Ehkä siis asiakkaiden ja työkavereidenkin kannalta parempi, etten ole siellä. Oma supervisor on ollut suhteellisen ymmärtäväinen, ymmärtää oman kropan oireilun johtuvan osittain myös tästä kotitilanteesta, mutta muutenhan tuolla firmassa ei hyväksytä poissaoloja.

Vielä töihin liittyen, olen tässä hiljakseen taas lähetellyt hakemuksia eri paikkoihin ja sain kutsun yhteen haastatteluun. Reilun viikon päästä maanantaina (onneksi oli vapaapäivä sovittuna)  on ensimmäinen ”tutustumiskeskustelu”, mua huvitti kun ne ei voineet suoraan sanoa että haastattelu :) Hollantilaiset… obviously. Mutta uusista töistä lisää joskus myöhemmin, kun ne on ajankohtaisia ja uutiset aiheellisia.

Vaikka tämä on tällä hetkellä tällaista oman pään sisällä rämpimistä ja kaikki aika meneekin ns. yhteisen ajan pyhittämiselle, niin arvostan sitä kuinka paljon positiivisia viestejä ja kannustuksia olen saanut, ja että kaikki täällä lähellä asuvat ovat tarjonneet mahdollisuutta tavata ja keskustella. Kiitos, tartun aivan varmasti vielä tarjoukseen! Kyllä tämä tästä, toivoa ja aikaa on.. 

Source

Pieni ratsastusonnettomuus

Eilen sunnuntaina oli se odotettu maastoratsastus, mutta ei mennyt ihan putkeen. Haluaisin raportoida kyseisestä vierailusta yksityiskohtaisesti, mutta tulee jotenkin epämiellyttävä olo sitä ajatellessa. Ensivaikutelma oli huono ja vaikka ratsastus alkoi hyvin, niin jossain vaiheessa kuitenkin putosin aika rajusti. Muistikuvia ei kauheasti ole. Muistan pudonneeni ja sitten seuraava muistikuva on kun olen taas hevosen selässä. Järkyttävä kipu selässä koko ajan ja kun sieltä kotiin selvisin, niin mentiin suoraan Justinin kanssa ensiapuun. Lääkärin mukaan aivotärähdys (kypärä oli likainen mutta en tiedä löinkö ja kuinka pahasti pääni) ja selkä sai pahan täräyksen, jonka seurauksena siis liikkuminen tällä hetkellä on erittäin vaikeaa. Käveleminen, istumaan meneminen ja ylös nouseminen, makaaminen ja kääntyminen yms. on tällä hetkellä suurten ponnistuksien takana ja melko kivuliasta. Kuulemma viikon sisään pitäisi helpottaa ja aivotärähdyksen takia pitää kotona olla ainakin pari päivää ja levätä rauhassa. Toivotaan näin.

Justin soitti mun puolesta eilen töihin. Jotenkin se shokki ja kipu vei kaikki voimat niin etten voinut edes kuvitella soittavani itse. Mutta tänään kun toinen meidän tiimin supervisoreista soitti, niin vastasin ja selitin tilanteen. Järjettömän huono ajoitus tietenkin, kun olen edelleen keskellä koulutusta ja missaan todella tärkeitä päiviä tässä kotona maatessani. Mutta tuntuivat kuitenkin ymmärtävän tilanteen ja kuulemma sitten kun palaan töihin, niin järjestetään jotenkin niin ettei poissaolosta ole liian isoa negatiivista vaikutusta. Toivottavasti saan siis otettua muut kiinni. Huomenna olen ainakin vielä kotona ja epäilyttää etten keskiviikkonakaan vielä pääse. Liikkumisesta on pakko tulla sujuvampaa ennen kuin lähden töihin. Ja kaikille varmaan parempi että kerralla levolla kuntoon. Joten en ole myöskään tehnyt niitä työjuttuja, mitä olin viikonlopulle suunnitellut.

Täällä siis otetaan iisisti vielä vähän aikaa ja toivotaan pikaista paranemista. Tällä hetkellä ei muuten ole vielä pelkoa ratsastusta kohtaan, koska tajusin myös ettei putoaminen edes ollut hevosen vika eikä oma vika. Lähinnä tilanne riistäytyi käsistä ja putoaminen oli väistämätöntä. Olisi kyllä kiva jos muisti palautuisi, niin ei tarvitsisi arvailla mitä on tapahtunut. Todennäköisesti vasta ensi kerralla hevosen selässä ollessa selviää, että jäikö kammoa vai ei. Veikkaan että ei, mutta eihän sitä ikinä tiedä mitä alitajunnassa kummittelee. Ensi lauantaina olisi ratsastustunti, mutta riippuen selän kunnosta, jää todennäköisesti väliin.

Sairaalassa, part 2

Jo edellisellä kerralla sairaalassa ollessani sain mukaani 2 vihkollista ohjeita, joilla valmistautua leikkaukseen/nukutukseen sekä päiväkäyntiin sairaalassa. Luonnollisesti piti olla syömättä ja juomatta, mutta lisäksi tulla täysin ilman meikittä/naamarasvaa/hajusteita/koruja/kynsilakkaa jne. Joten edellisenä iltana vielä poistelin vanhoja kynsilakkoja ja pakkasin sairaalakassin mukaan. Lukemista ja vähän käteistä rahaa, ei pankkikorttia tai läppäriä. Helposti puettavat vaatteet.

Kun on normaalisti tottunut käyttämään aamulla vähintään tunnin suihkussa käymiseen, meikkaamiseen ja hiusten laittoon, niin lähtö kävi yllättävän nopeasti.. nopea suihku ja tukan kuivaus. Olisi tehnyt mieli syödäkin, varsinkin kun tietää että seuraavaan ateriaan on hetki aikaa..

Sairaalassa oltiin aamulla 7 aikoihin ja alkukyselyiden jälkeen pääsin huoneeseen. Justin oli paikalla vähän aikaa mutta lähti sitten kotiin. Puoli yhdeksän aikaan sain vetää sairaalakaavun (semmosen perseettömän mekon, jota näkee vaan amerikkalaisissa tv-sarjoissa) päälle ja ottaa esilääkityksen. Samantien rullasivat osastolle, jossa pistivät tipan. Tai yrittivät.. aikansa tökittyään totesivat, että tippa ei onnistu kämmenselkään, joten laittoivat sen sitten käsivarteen. Jännitti ihan hirveästi kun ei tiennyt mitä odottaa. Hoitajat ihmettelivät sukunimeä ja jouduin jokaiselle selittämään, että tulen Suomesta. Kirurgi kävi nopeasti moikkaamassa ja varoitti, että hermojen läheisyyden vuoksi, leikkauksesta saattaa seurata huulen osittain puutuminen muutamaksi kuukaudeksi. Mutta sen tiesin jo edellisestä kerrasta. Kirurgikaan ei ollut sama, mutta eipä sillä loppujen lopuksi ole paljon väliä.

Tippa kädessä kuskasivat sairaalasänkyni operaatiohuoneeseen ja pääsin itse kiipeämään operaatiopöydälle. Ympäri kroppaa liimattiin tarroja sydämen monitorointia varten ja oikeaan käsivarteen kiinnitettiin valmiiksi verenpaineen mittausta varten mansetti. Anestesialääkäri kysyi mistä olen kotoisin ja sitten olinkin jo taju kankaalla. Seuraava muistikuva on heräämöstä, jossa pään ympärillä oli valtava side, joka piteli paikallaan jääpakkauksia molempien poskien päällä. Juuri ennen heräämistä kuvittelin olevani omassa sängyssä, joten oli niin outo fiilis tajuta olevansa sairaalassa. Muistan taustalla jonkun ihmetelleen sukunimeäni, johon pöpperöpääni kanssa totesin tulevani Suomesta. Siitä hetken päästä joku kysyi onko kipuja ja pumppasivat suoneen jotain "nopeasti ja tehokkaasti vaikuttavaa". Sitten joku tuli selittämään tuttavastaan, joka on naimisissa suomalaisen Anna-Maijan kanssa, mutta tällä hetkellä he asuvat Sveitsissä. Suurimman osan ajasta olin kuitenkin ihan pihalla. Muistan päässeeni operaatiohuoneeseen noin yhdeksän aikaa ja olin kuulemma ensimmäisen kerran hereillä 10.20. Yhdentoista aikaan kärräsivät takaisin omalle osastolle ja nukuin reilun tunnin. Sen jälkeen olin jo enemmän ja vähemmän hereillä. Sain lisää kipulääkkeitä, join vettä ja söin vla:ta (jogurtin ja maitokiisselin välimuoto). Kun olin käynyt vessassa ja muutenkin "kunnossa" hoitajat soittivat Justinille, että saa tulla hakemaan. Muistaakseni lähdettiin sairaalasta puoli kahden aikaan.

Apteekin kautta kotiin. Autossa oli mielettömän huono olo ja kotona päädyin suoraan sohvalle. Iltapäivä meni enemmän ja vähemmän sumussa, nukuin suurimman osan ajasta. Hirveän määrän kipulääkkeitä joudun/saan syödä päivän aikana, lisäksi jääpusseja aina välillä poskillle. Koko naama on edelleen turvoksissa ja ihan perkeleen kipeä.

Aika menee paljolti nukkuessa ja lääkkeitä popsiessa. Tänään söin ekaa kertaa vähän keittoa, muuten on ollut jogurttilinjalla. Tehokas dieetti!

Jatkuvasti päässä pyörii, että miksi ihmiset ei ole koskaan rehellisiä siitä, kuinka hemmetin paljon kaikki tämmöiset operaatiot sattuu ja jättää jälkiä. Oon ihan mustelmilla niistä kaikista tarroista ja neuloista, puhumattakaan tästä naamasta, joka näyttää siltä että olen saanut reilusti turpiini. Parasta on se, että itse operaatiosta ei ole minkäänlaista muistikuvaa! Eläköön nukutus!

Mutta parempaan suuntaan ollaan menossa ja toivottavasti parin päivän päästä olo on jo enemmän normaali! Haaveilen jo kunnon ruoasta ja siitä, että pääsen leipomaan cookieseja :)

Mustelma tipan jäljiltä..

Eilen illalla.. koko naama turvoksissa :(

4 vuotta ja kasa nenäliinoja

Flunssa pitää edelleen otteessaan, tosin toiveikkaasti ajattelen, että olo on jo vähän parempi. Toivon että pääsen huomenna töihin. Soittivat tänään aamulla ja kysyivät, että mikä on tilanne. Vähän parempi mutta en kyllä kykene vielä täksi illaksi töihin. Harmittaa, koska nyt olen missannut jo 2 päivää tehokasta perehdyttämistä.. Koko viikko, maanantaita lukuunottamatta, piti olla 17-sluit (sulkemisvuoro), jotta oppisin sen vuoron. Hyvällä säkällä pääsen siis tuohon vuoroon huomenna ja lauantaina, mutta koska on viikonloppu kyseessä, niin perehdyttäminen jää taas "vähän" vähemmälle ja jokainen painelee ympäriinsä kuin päätön kana. Olisin ihan mielelläni perehtynyt rauhassa.

Toinen harmitus töihin liittyen on se, että "mitä ne musta siellä nyt ajattelee". En tietenkään ole tahallani tullut kipeäksi ja kaippa niin voisi käydä kenelle tahansa, mutta pliis, oliko pakko sairastua tokalla työviikolla?! Ironistahan tässä on se, että viisaudenhampaiden poistoleikkauksen piti olla tämän viikon tiistaina, jolloin olisin ollut sairaslomalla loppuviikon, mutta koska se siirrettiin, niin ilmoitin tulevani ilomielin töihin.. ja nyt olen sitten kuitenkin pois.

Tähän hollantilaiseen sairauslomakäytäntöön vielä sen verran, että vaikka omalla ilmoituksella saa olla pois ja jonkun mielestä se voi olla helppoa, niin on aika haastavaa yrittää itse arvioida omaa kuntoa ja että olisiko jo työkykyinen. Normaalisti sitä vain menisi lääkäriin/sairaanhoitajalle ja saisi lapun, jossa ilmoitettaisiin sairauslomapäivät. Mutta toisaalta on yksinkertaista, että ei tarvitse mennä lääkäriin flunssan takia, koska miksi se lääkäri toteaisi sairauden, jonka jo itse tietää ja jolle periaatteessa kukaan ei voi tehdä mitään. Tähän "omalla luvalla" poissaolemiseen liittyy myös se, että joka päivä on ilmoitettava oma vointi töihin ja sieltä myös saatetaan soittaa tai tulla käymään.

Toinen vähän iloisempi asia tänään on, että:
Meillä on tänään Justinin kanssa vuosipäivä, jo 4 vuotta yhdessä. Sain jo eilen Justinilta lahjan, koska ei oltu varmoja, olenko tänään illalla kotona vai en (ihmeparantumista ja töihinpääsyä odotellessa).

Kuva

Ihanan Diamonds (by Armani) -setin, johon kuuluu hajuveden lisäksi suihkugeeli ja ihovoide. Vanha suosikkituoksu, joten ihana lahja :)

Kuva

 Itse lupasin viedä Justinin ulos syömään, sitten kun löytyy meille sopiva päivä ja rahaa on ilmestynyt tilille. Oma lahjaideani oli vähän hätävara, koska en vaan löytänyt aikaa lähteä kaupoille enkä keksinyt järkevää ideaa, joka ei olisi maksanut liikaa. Mutta koska tykätään käydä ravintolassa syömässä ja Justin arvostaa sitä, niin ei se loppujen lopuksi ihan huono idea ollut. Pitää panostaa sitten siihen toteutukseen, kun sen aika on :)

Kuva

Harmi, että tänään panostus on aika vähäistä ottaen huomioon, että laahustan täällä verkkareissani ja fleecessäni enkä jaksa käydä suihkussa, tuoksun Vicks Vaporubilta ja yskänlääkkeeltä.. Puhumattakaan siitä, että meidän jääkaappi on tyhjempi kuin pitkiin aikoihin ja tänään kaivellaan ilmeisesti pakastimesta jonkunlaista valmisateriaa..

Kuva

Kuva

Groep FF71 ja hammassärky

Hollannin kurssi alkoi maanantaina enkä osaa vielä täsmälleen määritellä, että minkälaiset fiilikset mulla on kurssia kohtaan.

Ryhmä on pieni, joka yllätti ihan täysin, koska silloin kun kävin haastatteluissa, se nainen varoitteli että "kurssi on jo ihan täynnä, joudut todennäköisesti jonotuslistalle". Maanantaina meitä oli siellä 11 ja eilen 9. Ilmeisesti kurssi hakee vielä vähän muotoaan, koska kaikki samat ihmiset eivät olleet paikalla ja muutama uusi naama näkyi eilen. Mutta kaikenkaikkiaan, tuo on mun mielestä todella pieni määrä kurssilaisia! Ehkä olen tottunut opiskelemaan aina 30-40 hengen ryhmissä ja siksi tuo yllätti, mutta ehkä pienempi ryhmä takaa paremman oppimisen.

Kuva

 Vaikka kaikki on käyneet tasotesteissä, niin silti ryhmäläisten taso on sekava. Kurssilla on yksi portugalilainen tyttö, joka ei puhu sanaakaan hollantia ja sitten muutama irakilainen mies, jotka puhuvat omasta mielestään sujuvasti. Ongelma heidän kohdallaan vaan on se, että puheesta on vaikea saada selvää kun juttua tulee enemmän kuin laki sallii ja sanat/kielioppi on vähän sinne sun tänne. Me muut kurssilaiset ollaan siltä väliltä, oma kielitaitoni on parempi kuin muutaman muun ja todennäköisesti kun kurssi jaetaan kahteen pienempään ryhmään, olen siinä edistyneempien ryhmässä.

Kurssi periaatteessa alkaa ihan nollasta, mutta tunnen suurta sympatiaa sitä portugalilaista tyttöä kohti (muistan millaista oli olla kansalaisopiston kurssilla vuonna 2008 eikä ymmärtää sanaakaan), sillä kaikki kommunikointi käydään kuitenkin hollanniksi. Suurimman osan ajasta hän ei varmaan ymmärrä yhtään mitään mitä tapahtuu tai mistä puhutaan.
Kuten totesin aikasemmin, kurssilaiset jaetaan oman halunsa ja kykynsä mukaan kahteen pienempään ryhmään. Ensimmäinen ryhmä käy läpi kirjasarjan ensimmäistä osaa, jonka taso on 0-A1. Toinen ryhmä käy läpi kirjasarjan toista osaa, joka on A1-A2.

Opettajan mukaan yhden kirjan läpikäymiseen menee periaatteessa noin puoli vuotta. Eli jos nyt aloittaa tasolta 0 ja opiskelee ahkerasti, niin aikaa kuluu noin 1,5 vuotta ennen kuin voi suorittaa Staatsexamen I. Olin jokseenkin masentunut tästä tiedosta, ajattelin että saan tuon kokeen suoritettua vielä tämän vuoden aikana. Sitten kuitenkin sisuunnuin ja päätin, että panostan opiskelemiseen niin paljon että se on mahdollista. Varsinaisesta kokeesta kurssilla ei ole puhuttu vielä mitään, mutta kaikki aikanaan.

Kurssilla ollaan toistaiseksi käyty läpi paljon käytännön asioita ja ensimmäisen kirjan ensimmäistä kappaletta. Jatkan ensimmäisen kirjan opiskelemista itsenäisesti ja toivottavasti kurssilla päästään pian aloittamaan kakkoskirjasta. Toivon mukaan saan sen tänään postissa.

Kuva

Kurssin suorittamiseen liittyy paljon verkko-opiskelua eli tehtävien tekemistä netissä. Sitä varten pitää ostaa lisenssi kirjan verkkoympäristöön. Eli kurssi- ja kirjamaksujen lisäksi tulee vielä lisenssimaksutkin, jotka menee per kirja. Ensimmäinen kirja maksoi 20 € ja lisenssi kirjaan maksaa 18 €. Sama homma toisen kirjan kohdalla, mutta jos on fiksu ja ostaa lisenssin kirjoihin 1-2 samalla kertaa, niin lisenssi maksaa vain 30 €. Ei niin hauskaa on, että kun siirtyy korkeammalle tasolle, niin kirjat ja lisenssi rupeaa maksamaan paljon enemmän. Mikäköhän järki siinäkin on?

Kurssin opettaja on vajaa 60-vuotias mies, joka ei vaikuta mitenkään erityisen hauskalta, avoimelta tai mukavalta. Mutta koska kahden tapaamisen perusteella on turha antaa lopullista arviota, niin jätän sen myöhemmäksi.

Kuva

Vakuutusyhtiöstä tuli hyviä uutisia, suostuvat siihen että viisaudenhampaat poistetaan nukutuksessa. Tiistaina kävin verikokeissa ja tulos oli kuulemma "hyvä", todennäköisesti saan tarkemman selostuksen tuloksista huomenna kun menen taas tapaamaan omalääkäriä.

Ei niin hyviä uutisia on taas se, että tiistaina alkanut epämääräinen särky sen vinoon kasvavan viisaudenhampaan tienoilla, johti siihen etten saanut enää ti-ke yönä nukuttua ja eilen pikaisen hammaslääkärikäynnin jälkeen olen nyt antibiootti- ja särkylääkekuurilla. Jokin on siis tulehtunut ja odotan entistä innokkaammin aikaa sairaalaan, jotta pääsen eroon näistä harmin aiheuttajista.

Kuva

 Ei myöskään minkäänlaisia uutisia työrintamalla. Asia, joka ajaa mut täysin hulluksi joten yritän välttää sen turhempaa pohtimista. Kunhan vaan laitan hakemuksia menemään kun löytyy sopiva paikka, mutta valitettavasti niitä sopivia paikkojakaan ei niin kamalasti ole.

Se pieni ero terveydenhuollossa Hollannin ja Suomen välillä

Hollantilaisessa ja suomalaisessa terveydenhuollossa tuntuu olevan melkoisia eroavaisuuksia. Tosin onhan se aika paljon ollut Suomen mediassa esillä, kuinka retuperällä asiat oikeasti Suomessa on. Lääkäriin ei pääse, ketään ei kiinnosta, resurssit on liian vähäiset, hoitoa saa vain harvat ja valitut. Tai siltä se ainakin useimmiten kuulostaa. Enkä kyllä oikeastaan voi väittää, että omat kokemukseni eroaisivat tästä mitenkään.

Tavallista lääkäriaikaa (ilman akuuttia hätää) ei välttämättä saa ollenkaan, koska omalääkäriä ei ole tai sen ajan saa vasta 2-4 viikon päähän. Jos on sairas, päivystysaikaa ei välttämättä siltikään saa lääkärille. Usein ensimmäisenä vaihtoehtona ehdotetaan terveydenhoitajaa/sairaanhoitajaa tai sanotaan, että lääkärinaika olisi tarjolla jossain toisessa terveyskeskuksessa. Yleensä suhteellisen mahdotonta, jos ei omista omaa autoa ja kuka nyt ylipäätänsä muutenkaan lähtee sairaana reissaamaan ympäri kylää. Aika usein, jos lääkäriaikaa ei löydy, vaihtoehtona tarjotaan päivystävälle tai ensiapuasemalle menemistä. "Siellä saa jokainen vuorollaan apua, kun tarpeeksi kauan odottaa." Tosi inhimillistä..

Kävin tänään lääkärissä ja sain reseptin yhteen lääkkeeseen. Kontrolli 10 päivän kuluttua. Lähete labraan ja siellä pitää käydä 2 päivää ennen lääkäriä. Reseptin kanssa apteekkiin, josta lääke ilmaiseksi mukaan. Kaikki asiointi ja ajanvaraukset ilman ongelmia, ihmiset ovat ystävällisiä, ymmärtäväisiä ja inhimillisiä. He ymmärtävät etten ole täydellinen, ettei terveyteni ole täydellinen, mutta he eivät suinkaan syyllistä minua siitä. En myöskään saa ankaria ohjeita siitä mitä pitää tehdä ja mitä ei saa tehdä.

En tiedä kuinka paljon vaikutusta on sillä, että jokainen on velvoitettu maksamaan xx - xxx, xx euroa kuukaudessa terveydenhuollosta, mutta edes yksityisellä terveysasemalla ei välttämättä Suomessa saa samanlaista hyvää kohtelua. En sano, että Suomessa lääkärit tai hoitajat olisivat huonompia, mutta jotain opittavaa kenties olisi. Ainakin organisaatio/päättäjätasolla. Tulee meinaan melkein sellainen olo, että maksan ihan mielelläni korkeaa vakuutusmaksua, koska tiedän ainakin saavani jotain vastineeksi.

Suomessa useimmista asioista pitää taistella ja vaatia omia oikeuksiaan, pitää tietää mitä haluaa, mihin on oikeutettu ja miten sen saa. Olen kuullut, että Hollannissa olisi sama, mutta toistaiseksi en ole siihen törmännyt. Ignorant bliss.

Oman kokemukseni mukaan Suomessa määrätään lääkkeitä melko helposti ja reseptit on helposti ns. reiluja ja kontrollit on ties koska. Lääkäri määräsi 14 tablettia, koska kontrolli on 10 päivän päästä. Enempää ei apteekista herunut. Olen tyytyväinen.

Sairaalassa, part I

Perjantaista muodostui kivuton mutta mielenkiintoinen päivä. En ole liiemmin sairastellut, joten ei ole kokemusta sairaaloista Suomessakaan, mutta kurkkaus sairaalaelämään Hollannissa teki vaikutuksen.

Kuva

 Sairaala oli kooltaan täysin verrattavissa TAYS:iin. Pääsisäänkäynnin luota lähti käytäviä joka ilmansuuntaan. Suukirurgia sijaitsi itäisessä siivessä, osoitteessa Oost 16. Ensin piti ilmoittautua tiskillä, josta sai kyselylomakkeen täytettäväksi. Jo tässä kohtaa olin suhteellisen kiitollinen, että Justin oli mukana. Edelleenkään kun ei tuo terveydellinen termistö ole kovinkaan tuttua, varsinkaan hollanniksi! Voisihan sitä tyynesti ruksia nee vaihtoehdon joka kohdasta, ei mulla mitään vaivoja tai sairauksia ole.. Mutta en usko, että ne arvostaisi sitä kauheasti :)

Kuva

 Kyselylomakkeen täyttämisen jälkeen, avustava hoitaja tuli hakemaan röntgenkuvaan. Sen jälkeen suoraan "arviointihuoneeseen", jossa istuttiin hetki odottamassa ennen kuin lääkäri (kirurgi?) tuli. Niin tyypillisen näköinen hollantilainen mies kuin vaan voi olla! Maailman oudoimmilla silmälaseilla varustettuna tosin :) Totesi hyvin yksikantaisesti, että poistettavahan ne on, koska röntgenit ei näytä hyvältä tulevaisuuden kannalta. Kipua ja särkyä odotettavissa, jos niitä ei poisteta piakkoin. Hammaslääkärin varoitukset hermokanavaan koskemisesta ja kasvojen osittaisesta halvaantumisesta, tämä lääkäri kuittasi sillä, että mahdollisuus on hyvin pieni, ja jos nyt sattuisivat koskemaan väärään kohtaan, niin "halvaantuminen" olisi käytännössä vain puutunut tunne huulessa ja/tai leuassa, joka lähtee pois ajan kuluessa. Sitä ei myöskään huomaisi päällepäin.

Kuva

 Vaikka tämä tieto oli suhteellisen helpottava, niin en silti lähtenyt riemusta kiljuen leikkauttamaan hammasta. Justin toi (toivomuksestani) esille sen, että Suomessa hammaslääkärini oli ehdottanut, että hammas/hampaat poistettaisiin nukutuksessa. Lääkäri totesi siihen, että tavallisesti eivät toimi sillä tavalla, mutta tottakai se mahdollisuus on olemassa. Yleensä nukutuksessa tehdään hampaanpoistoja vain todella nuorille tai vanhoille ihmisille, tai jos ihminen kärsii jumalattomasta pelosta. Tähän väliin tietenkin komppasin omia kauhuntunteitani edeltäneen viikon ajalta, ja sanoin etten missään nimessä haluaisi kuulla/nähdä/tuntea yhtään mitään.

Lääkäri oli suhteellisen ymmärtäväinen ja sanoi, että lähettää vakuutusyhtiööni kysymyksen siitä, korvaavatko he nukutuksesta aiheutuvat kulut. Jos vakuutus ei sitä korvaa, niin tottakai mahdollisuutena on aina maksaa nukutus itse. Vakuutusyhtiö ilmoittaa päätöksensä kirjeitse kotiin ja sen jälkeen voidaan tehdä päätös siitä, poistetaanko hammas nukutuksessa vai vaan puudutuspiikkien avulla. Nukutuksen hyvänä puolena tosin olisi, että poistaisivat molemmat jäljellä olevat viisaudenhampaat kerralla. Paikallispuudutuksessa kun on liian vaarallista puuduttaa koko alaleuka, mutta nukutuksessa tätä ongelmaa ei olisi.

Kuva

Seuraava etappi sairaalassa oli tutkimus siitä, että onko nukuttaminen mahdollista, jos siihen päädytään. Oma tietokansio mukanani marssittiin seuraavalle osastolle, jonka nimen suomennoksesta ei ole mitään käsitystä. Mutta käytännössä siis leikkauksen esitutkimus. Sain uuden kysymyslomakkeen, joka oli tuplasti pidempi kuin suukirurgian osastolla täyttämäni. En ole varma osaisinko vastata kaikkiin, vaikka lomake olisi suomeksi...

Esitutkimusosastolla jokainen "etappi" hoidettiin omassa huoneessaan ja väliodotusaikoja varten aulassa oli iso pöytä tuoleineen, jonka ympärillä hääri "vierasemäntä" tarjoten kahvia/teetä ja siivoten paikkoja. Käsittääkseni tätä kahvin tarjoamista/vieraanvaraisuutta ei ole Suomessa niin monissa paikoissa. Kampaajalla olen siihen ainoastaan törmännyt. Hollannissa on paljon yleisempää, että vähän joka paikassa tarjotaan kahvikupillista. Verenpaineen mittausta varten oli pieni koppi, jossa oli vain yksi tuoli ja verenpainemittari. Tehokasta vai nimenomaan päinvastoin? Suomessa jotenkin tottunut siihen, että yksi ja sama terkkari hoitaa tyyliin jokaisen tutkimuksen. Verenpaineeni oli (valitettavasti mutta odotetusti) aivan liian korkea, joten seuraavassa huoneessa sain anestesiahoitajalta ohjeet mennä omalääkärille tutkimuksiin. Vasta kun verenpaineeni on tutkittu/hoidettu, saan luvan nukutukseen. Mutta onneksi muuten kaikki oli kunnossa, joten nukutus onnistuu jos vakuutusyhtiö sen maksaa.

Kuva

Joten 2 kuukauden täällä asumisen jälkeen tein sairaalavisiitin lisäksi myös käynnin terveysasemalle. En tiedä millä perusteella täällä terveysasema/omalääkäri määräytyy, mutta pääsin samalle terveysasemalle ja omalääkärille kuin millä Justin käy. Ilmeisesti terveysaseman saa valita melko vapaasti, edellyttäen että heillä on resursseja ottaa vastaan uusia potilaita. Meidän terveysasema ei ole se lähimpänä oleva vaihtoehto, mutta Justinilla on jo useamman vuoden hyvä kokemus paikasta, joten eiköhän se ole ihan hyvä vaihtoehto. Terveysasemalle asiakkaaksi/potilaaksi rekisteröityminen vaati myös muutaman lomakkeen täyttämistä sekä tietysti voimassaolevan henkilöllisyystodistuksen (passi) sekä sairausvakuutuskortin. Reilun viikon päästä tiistaina menen sitten sinne ottamaan selvää verenpaineestani ja toivon mukaan myös vakuutusyhtiö reagoi nukutusasiasta siihen mennessä, jotta hammasasiaakin saadaan jotenkin eteenpäin. Lienee turha mainita (ihanaa ironiaa) hammasta rupesi särkemään eilen... Toistaiseksi normaali kipulääke tehoaa enkä ole kauhean huolissani.

Positiivista on kuitenkin se, että lauantaina tuli postissa kutsu koulun intakegesprek en toetsen, eli pääsen vihdoinkin keskiviikkona haastatteluun sekä tasotesteihin. Toivoa on, että se koulu joskus alkaa :) Ja toivon mukaan keskiviikkona tiedän jo enemmän speksejä kouluaikojen sekä maksujen suhteen. Helpottaisi kummasti myös työnhakua! Ainakin motivaation kannalta, jos ne maksut on ihan älyttömät... ;)

Kuva

Hollantilaista hammashoitoa

Syksystä asti blogia seuranneet todennäköisesti muistavat vielä, kuinka painiskelin hammasongelmien kanssa ennen muuttoa. Neljästä viisaudenhampaasta vain kaksi saatiin poistettua, vaikka ahkerasti kyllä yrittivät. Kummasti aina vaan joku hampaista oli tulehtunut, jonka takia puudutus ei toiminut ja no way, antaisin poistaa mun hampaita ilman tuntuvaa tainnutusta.

Tänne muuton jälkeen asialistalla olikin sairausvakuutuksen hankinta, hammaslääkäri ja loppujen lopuksi viheliäisten viisaudenhampaiden poisto. Sairausvakuutuksen hankinta sujui helposti ja tämän vuoden vakuutuspakettini korvaa 75% kaikista hampaidenhoitoon liittyvistä kuluista. Ja tämän takia tarkoituksena onkin saada viisaudenhampaat pois päiväjärjestyksestä tämän vuoden aikana, jospa ensi vuonna vakuutusmaksut olisivat vähän pienemmät.

Pääsin Justinin perheen käyttämälle hammaslääkärille asiakkaaksi. Tuttujen kautta asioiden hoitamisessa on selkeästi etunsa. Jos olisin joutunut etsimään itse hammaslääkärin, olisi vastaukseksi todennäköisesti tullut ainakin muutamaan kertaan, että lääkäri ei ota tällä hetkellä uusia potilaita, etsi toinen vastaanotto. Tai niin ainakin Justinin perheelle kävi silloin kun he paluumuuttivat Uudesta-Seelannista.

Hammaslääkärin tarkistus kesti vajaat 5 minuuttia ja toteamuksena oli vain, että juu, poistettavahan nuo on. Kyseinen hammaslääkäri ei kuitenkaan itse poista hampaita, vaan antaa aina lähetteen sairaalaan. Itse saa valita mihin sairaalaan soittaa ja varaa ajan. Suhteellisen ällöä muuten, että hammaslääkäri piti koko ajan kumihanskoja käsissään. Samoilla käsillä kätteli ja sitten ronkki suuta, luonnollisesti vaihtamatta kumihanskoja. Yritän olla ajattelematta sitä liika..

Kuten tiedossa oli, niin alhaalla oikealla kasvava viisaudenhammas on täysin vinossa. Sen poistaminen on ihan prioriteetti, jota en kuitenkaan odota mitenkään innoissani. Saadakseen hampaan pois, ien tarvitsee leikata auki, hammas pilkkoa osiin ja sitten kaivaa ylös. Röntgenkuvat myös kertovat, että hampaan juuret ovat ihan hermokanavan vieressä.. Hammaslääkäri totesi, että suhteellisen haastava poistettava. Jos vahingossa tökkäisevät väärään kohtaan, niin jumalattoman kivun lisäksi seurauksena saattaa olla kasvojen osittain halvaantuminen tilapäisesti (tai pysyvästi, who knows).

Aika sairaalaan on tämän viikon perjantaina. Onko siis ihme, että olen panikoinut asiasta päivittäin jo vajaan viikon ajan? Joka kerta kun avaan suuni, niin ulos tulee jotain sairaalaan liittyvää pakokauhua. Justin on ollut kiitettävän kärsivällinen. Onneksi se tulee mukaan. On ainakin joku, joka ymmärtää mitä puhun. Tuo sairaussanasto hollanniksi kun ei ole ihan samalla tavalla hallussa kuin small talk.

Elimistöni ilmeisesti tekee kaikkensa vastustaakseen perjantaita, sillä ien on jälleen tulehtunut. Tosin sen toisen viisaudenhampaan puolelta, ei sen vinon. Mutta kuitenkin.

Jotenkin kauhistuttavaa on myös se, että ne siellä sairaalassa eivät ole ikinä nähneetkään mua tai mun hampaita aikaisemmin. Justin selitti, että ensin ottavat kuvat ja juttelevat vähän aikaa. Sitten pistävät puudutuspiikit ja hetken päästä rupeavat hommiin. Jotenkin haluaisin, että he valmistautuisivat tilanteeseen enemmän. Pakkohan tän hampaan nyt on jotenkin erikoistilanne olla (ainakin mulle), vai onko näitä kohtalotovereita sairaalan käytävät täynnä? Tosin Justin totesi myös, että voihan olla, että he vain katsovat tilanteen nyt ja toteavat, etteivät pysty sitä leikkaamaan samantien, ja että tarvitaan uusi aika.

En oikein tiedä mitä haluaisin. Että nyt perjantaina hiiteen se hammas ja sitten sitä ei tarvitse enää panikoida. Vai uusi aika parin viikon päähän ja lisää aikaa muuttua hermoraunioksi?

Nukutuksen kyllä haluaisin. Tekisköhän ne sen täällä, kun Suomessa eivät suostuneet? :)

Sairaan ihana lentäminen

Lapsena en sairastanut korvatulehduksia ja muutenkin olin ihan perusterve lapsi. Ja edelleen perusterve aikuinen, mutta jostain syystä viimeiset pari vuotta olen joka syksy/talvi saanut flunssan jälkitautina poskiontelontulehduksen sekä korvatulehduksen. Siis korvatulehduksen, molempiin korviin, yli 20-vuotiaana? Haloo.. sitä ne lääkäritkin aina ihmettelee. Kun ei kuulemma aikuiset yleensä sairasta korvatulehduksia. Nii-in. Ei ollut oma valinta.

Olen muutaman kerran joutunut lentämään  flunssassa. Seurauksena on aina poikkeuksetta flunssan pahentuminen ellei se siinä vaiheessa ole jo ollut poskiontelon-/korvatulehdus. Paineenvaihtelu koneen laskiessa ja noustessa on normaalistikin ilkeän tuntuista, mutta flunssassa korvakipu nousee potenssiin kolme. Lentämistähän ei muutenkaan suositella puolikuntoisena, mutta harvemmin kukaan peruu reissujaan flunssan takia.

Koska olen tässä nyt viimeiset 3 viikkoa ollut enemmän tai vähemmän puolikuntoinen koko ajan, niin pieni pelko on torstaista lentoa kohtaan. Kysyinkin sairaanhoitajalta terveysasemalla vieraillessani (korvat muuten tällä hetkellä kunnossa, jee!) että miten lentämistä voisi helpottaa.

Sairaanhoitaja suositteli aloittamaan allergialääkityksen (esim. Zyrtec, Histec) sekä käyttämään avaavaa nenäsumutetta. Lisäksi on mahdollista ostaa puuduttavia korvatippoja, jotka (toivottavasti) helpottavat kipua. Orionin valmiste Orodrops on vasta tullut markkinoille ja ilmeisesti kehitetty helpottamaan pienten lasten särkyä korvatulehduksissa. Tuotteen käyttö tosin edellyttää, että korva on "ehjä" eli siis ettei korvakäytävässä tai tärykalvossa ole mitään vaurioita. Allergialääkkeeksi ostin Ratiopharmin rinnakkaisvalmisteen, jossa on vaikuttavana aineena cetirizin. Samaa mönjää siis kuin nuo tunnetuimmatkin kanssasisarensa.

Näillä siis mennään! Toivotaan, että lennosta tulee miellyttävä ja vähemmän korvakipuinen. Jos joku kuulee torstaina Helsinki-Vantaan kentällä naisten vessasta sadattelua, niin se olen sitten minä. Koska yksi ongelma on edelleen havaittavissa.. miten hemmetissä saan laitettua itselleni korvatippoja ennen lentoa kun matkustan yksin? Mennäkkö makaamaan vessan lattialle vai kokeillakko pää kallellaan? Tuloksena on taatusti tippoja jossain muuallakin kuin korvassa :D

Ja muuten, koneessa auttaa samat keinot kuin muutenkin flunssaa sairastaessa. Kannattaa olla jotain lämmintä, johon kääriytyä (koneen ilmastointi.....) ja pitää juoda paljon (lennoilla muutenkin, ei vaan sairaana ollessa) vettä tai jotain lämmintä. Punaviini ei auta, vaikka lämmittääkin sielua ;)

Kuva

Kapuloita rattaisiin

Joku tuolla jossain pistää nyt tosissaan kapuloita rattaisiin, että en pääsis lähtemään terveenä ja hyvällä fiiliksellä. Olen nyt 2 päivää viettänyt tiukasti sisätiloissa ja mahdollisimman rennosti lepäillen. Mutta ei nää oireet nyt häviä mihinkään, poskiin sattuu ja korvia särkee taas. Että hello vaan poskiontelontulehdus ja korvatulehdus. Selvästi revanssia vaille. Argh.

Soitin kunnallisten terveyspalveluiden ajanvaraukseen. Sain ajan sairaanhoitajalle huomiselle klo 13. Omalääkäriä ei tuolta meidän lähiterveysasemalta löydy ja jos jotain lääkäriaikoja jaellaan, niin huomenna aamulla klo 7 puhelimen välityksellä. Joo, ne ajat menee yleensä 5 minuutissa. En edes tajua miten jengi pääsee sinne läpi, kun linjat on samantien tukossa vaikka soittais minuuttia tai kahta vaille tasan. Olen kauhean skeptisesti varma siitä, että lääkäriaikaa ei huomiselle löydy mistään enää klo 13 jälkeen. Taidan sit mennä suoraan päivystykseen ja jonottaa siellä 5 tuntia yhtä antibioottireseptiä. Tosin nyt on jo epäilykset, että tehoaako tähän edes mikään antibiootti enää mutta pakkohan jotain on kokeilla. Lentäminen kipeänä ja varsinkin korvatulehduksessa on yhtä helvettiä. Been there, done that.

Ei ole helppoa, ei. Enkä vieläkään ole aloittanut pakkaamista. Mutta tein tänään villasukan, aikaa meni vaan 7,5h. Oma enkka, jee!

This is how I feel

Lähtövalmistelut, osa: Tavaran hamstraaminen

Kuten ehkä on jo jotenkin tullut ilmi, niin olen aika järjestelmällinen ja tykkään aina olla varautunut kaikkeen ennalta. Monet asiat siis suunnitellaan ja pohdiskellaan ennen varsinaista toteutusta. Tämä kaikkeen mahdolliseen varautuminen näkyy myös näissä lähtövalmisteluissa...

Toki olen jo oppinut, että myös Hollannissa on kohtuullisen hyvät ruokakaupat ja nälkään ei tarvitse kuolla :D Eli ruokaa nyt ei sinänsä tarvitse ottaa mukaan. Ruisleipä olis ihan kiva, mutta toisaalta sitäkin voi aina välillä hakea Suomen Merimieskirkolta Rotterdamista tai sitten pyytää jotakuta kyläilemään tulevaa tuomaan paketin. Harkinnassa on myös, että ostan kentältä lähtöpäivänä paketin leipää mukaan ;)
Jostain syystä tuorehiivaa on ollut mahdotonta löytää mistään kaupasta. Väittävät kyllä, että sitä on jossain myynnissä, mutta ei ole vielä tullut vastaan. Kuivahiivaa on senkin edestä tarjolla.
Viimeksi kun leivoin korvapuusteja, niin myöskään raesokeria ei ollut kaupassa tarjolla! Muistaakseni äitini lähetti jossain vaiheessa paketin, niin pullista saatiin seuraavalla kerralla oikean näköisiä... nyt tosin en tiedä missä se paketti on. Kenties pitäisi ostaa uusi paketti mukaan...
Myöskään ruokasoodaa en ole kaupassa nähnyt, joten sitä lähtee nyt pari purkkia mukaan. Fariinisokerin lähin vastine taitaa olla ruskea bastard suiker, mutta mielestäni sekin on koostumukseltaan hieman erilaista.

Nämä nyt ainakin lähtevät mukaan...

Innostuin kutomisesta vasta elokuun puolessavälissä, joten en ole aiemmin kiinnittänyt huomiota, että missä Hollannissa myydään villalankoja, puikkoja ym. tarpeellista tavaraa. Pakkohan niitä nyt jossain on olla, mutta ei näin äkkiseltään tule mieleen! Joten olen tähänkin asiaan varautunut... hamstraamalla lankoja! Ihan eri asia sitten, että miten nämä kaikki mahtuvat laukkuuni..

Muutama sukkapari tulossa <3

Jouluun on aikaa enää reilu kuukausi. Ihanaa on, että tänä vuonna Hollantiin jouluun tulevat viettämään kanssamme äitini, pikkuveljeni ja mummoni. Lähtökään ei tunnu niin pahalta kun tietää, että pian näkee taas rakkaat ihmiset. Jouluun kuuluu kuitenkin olennaisesti Fazerin suklaat ja niitä nyt ei ainakaan saa Hollannista! Joten joulumieltä tuomaan ostin muutaman laatikon suklaata.. jos raaskin antaa, niin voi olla, että joku Justinin perheestä saa myös rasian lahjaksi!

Myös Justin on yleensä tottunut saamaan jotain tuliaiseksi. Esimerkiksi Pirkan muromyslit missä maussa tahansa ovat huipputuliainen, koska mysliä samanlaisella koostumuksella ei meinaa löytyä Hollannista. Uskokaa pois, Justin on muutaman paketin testannut. Itse tykkään enemmän perinteisestä kaurapuurosta aamulla, joten niidenkin hiutaleiden etsiminen on vielä edessä sitten kun Hollannissa olen. Jos ei meinaa löytyä oikeanlaisia, niin saa äiti pakata laukkuunsa tuliaiseksi kaurahiutalepaketin ;) Muita hyviä tuliaisia on Dents-ksylitolipastillit, sillä myöskään niitä ei saa Hollannista. Vielä en ole muistanut niitä hamstrata mukaan, mutta jos muutaman rasian ostaisi ennen lähtöä...

Myöskään huippukäteviä tiskirättirullia ei Hollannista löydy! Vaihtoehtoina kaupoissa on joko tavallinen paksu neliön muotoinen tiskirätti tai sitten ohuenohut (ärsyttävä) siivousrättirulla. Mutta Wettex on paras ja mukaan lähtee Suomen reissulta aina vähintään yksi rulla :D

Biojätepusseja taas saa Hollannistakin mutta Justin tyypilliseen hollantilaiseen tapaan valittaa niiden hinnasta :D Helpottaakseni edes hetkellisesti omaa arkeani, niin ostin niitäkin muutaman rullan.

Viimeksi Hollannissa asuessani sain vaivan, joka aina silloin tällöin kiusaa meitä naispuolisia ihmisiä. Nimittäin hiivatulehduksen. Järkytys oli melkoinen, kun tajusin, että vaivaa varten on pakko mennä lääkäriin, jotta saa jonkunlaisen lääkekuurin! Apteekit kun muutenkin toimivat Hollannissa hieman eri tavalla kuin täällä Suomessa. Nyt jälkeenpäin en enää muista kiersisinkö kaikki mahdolliset kemikaliot ja apteekit lääkettä etsiessäni, mutta lopputulos oli kuitenkin, että sain sen perushoidon vasta lääkärin reseptillä. Tähän olen nyt sitten varautunut ostamalla apteekista kertahoidon mukaan. Selviää ainakin ensimmäisestä huoletta.

Tietynlainen epäluuloisuus kun on olemassa asioiden järjestelyä ja hoitamista kohtaan, niin olen myös kauasnäköisesti siirtänyt muutaman asian järjestelyä noin vuodella eteenpäin. Ensimmäinen niistä on piilolinssit, joiden varastoa täydensin tänään. 14 pyörylää per silmä riittää hetkeksi, joten ei ensimmäiseksi tarvitse etsiä optikkoa. Ei myöskään ole mitään hajua, että mitä piilarit maksavat Hollannissa? Tosin, olen myös nähnyt piilareita myynnissä Kruidvat ja Etos -liikkeissä, jotka ovat siis kemppariliikkeitä. Jostain syystä ne kuitenkin epäilyttävät?

Toinen asia, joka on suhteellisen olennainen nuoren naisen elämässä, on ehkäisy. Eli uusin nyt syksyllä e-pillereideni reseptin ja hain nyt viimeisetkin reseptiin kuuluvat pillerit apteekista. Varaston siis pitäisi riittää vuodeksi eteenpäin. Toivon mukaan omalääkäri on löytynyt siihen mennessä ja asian saa hoidettua helposti. Myöskään tämän asian kohdalla en tiedä, miten hollantilaiset naiset sen yleensä hoitavat ja mitä se maksaa Hollannissa?

Olen myös jo oppinut muutaman vuoden aikana, että Hollannista saa ihan samat meikit ja hiusaineet kuin Suomestakin, joten niitä ei tarvitse erikseen mukaan pakata. Lukuunottamatta tietenkin Lumenen meikkipuuteria, joka on siis ollut luottomeikkituotteeni ainakin viimeiset 10 vuotta.. sitä taitaa olla 3 pakettia laatikossa odottamassa mukaan lähtöä! :D Ja kaikille, jotka haluavat tuoda tuliaisena jotain kivaa, vinkki vinkki: käytän sävyä numero 30 Aurinkokaakao!

Kuva

Voi olla, että ensi viikolla saatte muutaman mielenkiintoisen postauksen tavaroiden hamstraukseen liittyen, kun aloitan operaation nimeltä matkalaukkujen pakkaus...

Kuva

Voihan hammas

Olen jälleen yhtä viisaudenhammasta köyhempi. Alkuperäisen suunnitelman mukaan tällä hetkellä jokaisen neljän viisaudenhampaan pitäisi olla jossain hammasroskiksesssa. (Btw, onkohan hampaat biojätettä?)

Mutta kävipä niin iloisesti, että alhaalla oikealla oleva viisaudenhampaani, joka muuten kasvaa vaakasuoraan eikä ylöspäin niin kuin normaalit hampaat, on edelleen tulehtunut. Lukuisten puudutuspiikkien jälkeen en tuntenut enää kieltäni, huultani tai oikeastaan mitään oikealla kasvonpuoliskolla, mutta sen kyllä kun hammaslääkäri yritti vähän painaa sitä hammasta. Kertoi myös, että työntäessä hammas liikkuu, joka on huono merkki. Kertoo siis siitä, että tulehdus ei ole vain ikenessä hampaan läheisyydessä vaan jossain siellä syvemmällä. Hei tosi kivaa. Varsinkin kun tiedossa oli erittäin vaikea hampaanpoisto muutenkin, niin arvaa suostuinko edes kokeilemaan että jospa se nyt sieltä lähtisi. Hammaslääkärini on onneksi aika ihana ja totesi, että ei itsekään suostuisi. Hän myös totesi, että saattaa olla hyvä vaihtoehto poistaa hammas nukutuksessa tai sitten niin, että tippa suonessa makaan enkä tunne mitään, mutta silti olen näennäisesti hereillä.

Hammaslääkäri lupasi selvitellä, onko mahdollista saada tuollaista leikkauksellista hampaanpoistoa kuluvan viikon aikana missään täällä Tampereella, kun kyseessä on "hätätapaus". Veikkaan, että ei, mutta hän soittaa asiasta huomenna. Pyysin myös, että saisin Hollantiin mukaani kaikki täällä otetut röntgenkuvat sekä suosituksen siitä, että hammas poistettaisiin leikkaamalla niin, että olen taju kankaalla.

Kovin mukavalta ei tämän asian järjesteleminen tunnu, joten saattaa olla, että "unohdan" koko homman vähäksi aikaa muuttoni jälkeen ja palaan asiaan joskus myöhemmin. Tosin jos tuo hammas nyt on jatkuvasti tulehtunut, niin sitä on varmaan aika paha unohtaa. Saa nähdä miten käy. Koska olen aika superjärjestelmällinen ja tarkka ihminen, niin on hyvä taas huomata, että kaikkeen ei pysty itse vaikuttamaan. Vaikka se ärsyttääkin...

Nyt vaan lisää Buranaa naamaan..

Lähtövalmistelut, osa: Hammaslääkäri

Tajusin juuri, että vajaan 2 viikon päästä torstaina istun lentokoneessa matkalla Hollantiin. Siis 1 viikko ja 6 päivää eli 13 päivää eli 312 tuntia. Apua! Mihin tää aika oikein menee?!

Tällä hetkellä lähtö tuntuu kovin kaukaiselta. Flunssan jälkitautina sairastan tällä hetkellä korvatulehdusta molemmissa korvissa ja lisäksi poskiontelontulehdusta. Olo ei ole kovin hehkeä ja sairastaminen on pistänyt suunnitelmat vähän uusiksi. Nyt jännitän kaikista eniten sitä, että pääsenkö poistamaan maanantaina 2 viisaudenhammasta.

Jo viime keväänä tilasin ajan hampaiden tarkastukseen ja sain ajan elokuulle. Kävin siellä 10.8. ja hoitaja totesi, että viisaudenhampaat tarvitsee poistaa. Sain ajan hammaslääkärille 26.9., jossa hammaslääkäri totesi saman asian, eli viisaudenhampaat on poistettava mutta ei tehnyt asialle mitään sillä kertaa. Sain ajan 2 viisaudenhampaan poistoon 5.11. ja toisen ajan 19.11., jolloin tarkoitus poistaa toiset kaksi hammasta. Kun kävin hammaslääkärissä 5.11., niin saivat vain yhden hampaan poistettua, koska toinen puoli oli tulehtunut. Sain tulehdukseen antibioottikuurin, joka loppui sunnuntaina.

Hampaanpoistosta lähtien olen nyt ollut enemmän tai vähemmän kipeänä. Tarkoittaen myös sitä, että viimeiset 2 viikkoa töissä on mennyt ihan mönkään, kun olen on-off-paikalla. Pomo ei ole kauheasti tykännyt, mutta toisaalta, eihän sairastamiselle mitään voi ja olen lähdössä pois kuitenkin, joten en joudu sitä kyräilyä enää pitkään seuraamaan. Nyt tauti iski kuitenkin taas takaisin ja tässä sitä ollaan.

Halusin saada viisaudenhampaat poistetuksi Suomessa, jotta olisi yksi riesa vähemmän hoidettavana sitten Hollannissa asuessa. Nyt sitten jännitetään, että paranenko maanantaiksi niin, että 2 viisaudenhammasta saadaan poistettua. Yksi jää nyt kuitenkin suuhun, tällä hetkellä oireeton, mutta kai senkin poistaminen tulee jossain vaiheessa ajankohtaiseksi.

Toisaalta... nyt rupeaa tuntumaan, että ei se viisaudenhampaiden poistaminen Hollannissa varmaan ole sen kamalampaa kuin Suomessakaan. Hammaslääkärit on varmasti ihan yhtä päteviä ja sielläkin saa varmasti niin monta puudutuspiikkiä, ettei tarvitse kärvistellä kivusta. Hollannissa suositellaan aikuisille hammaslääkärikäyntiä joka vuosi 6kk välein, joten hoitoonkin pääsee hieman eri tahdissa kuin täällä meillä. Edellyttäen tietysti, että vakuutus on kunnossa ja täystyöllistetyt hammaslääkärit suostuvat ottamaan potilaakseen. Samanlaista kunnallista systeemiä kun ei Hollannissa ole terveydenhuollossa. Sen takia tai siitä huolimatta, tuntuu, että siellä terveysasiat sujuvat paljon meitä sutjakammin.

Enivei, tämä hammaslääkärihomma on ollut yksi lähtövalmisteluista. Jää nähtäväksi maanantaille, että kuinka tässä lopulta käy. En mitenkään tykkää siitä hampaidenpoistosta (ihan karseeta jos multa kysytään), mutta silti toivon, että sen homman sais nyt pois päiväjärjestyksestä.

Kuva