Ajan kanssa

Sydämellinen kiitos kaikille kommenttia ja viestejä laittaneille. Ja tottakai myös niille lukijoille, jotka eivät ole ehkä rohjenneet kommentoida, mutta ovat kuitenkin lämmöllä ajatelleet.

Täällä menee tällä hetkellä ihan ok. Tottakai tilanne on edelleen akuutti, mutta perjantaina käydyn keskustelun jälkeen, ollaan molemmat Justinin kanssa sitä mieltä että halutaan jatkaa yhdessä ja korjata tilanne. Mulla itsellänihän ei siitä juuri ollut epäilystä, mutta Justinilla kyllä. Hän aikansa asiaa pohdittuaan totesi kuitenkin, että tämä meidän suhde (ja minä) on sitä mitä hän haluaa. Tilanne pystytään korjaamaan, mutta totta kai se vaatii aikaa ja (ulkopuolistakin) apua. Tehdään yhdessä tarvittavia muutoksia ja molemmat myös omalta osaltaan.

Irtisanouduin töistä eilen. Olivat yllättävän ymmärtäväisiä ja harmittelivat tilannetta, koska kuulemma mun suorittaminen töissä on ollut kiitettävää. Mutta totta kai parisuhde ja meidän molempien hyvinvointi menee elämän prioriteettilistalla töiden ohitse. Viimeinen työpäivä on sitten 28.2.

Mulla oireilee kroppa tällä hetkellä tähän koko tilanteeseen. Olo on kipeä ja kuumeinen, jotain ihme tulehduksia. Eilen kävin lääkärillä ja sainkin jotain salvaa jatkuvan kutinan helpottamiseksi. Tänään kävin vielä viemässä pissapurkin sinne, mutta vielä en ole saanut vastausta, oliko siellä jotain ihmeellistä nähtävää. Eilen olin siis töissä vain 3,5 tuntia kun piti lähteä sinne lääkäriin ajoissa. Tänään aamun labrahommien ja muuten tämän kökön olon takia olen kotona. Ilmoittauduin myös huomiseksi sairaaksi. En näe mitään järkeä mennä töihin, jos olo on tällainen. Työntekokin olisi vaan puolinaista, kun ei energia riitä keskittymiseen. Ehkä siis asiakkaiden ja työkavereidenkin kannalta parempi, etten ole siellä. Oma supervisor on ollut suhteellisen ymmärtäväinen, ymmärtää oman kropan oireilun johtuvan osittain myös tästä kotitilanteesta, mutta muutenhan tuolla firmassa ei hyväksytä poissaoloja.

Vielä töihin liittyen, olen tässä hiljakseen taas lähetellyt hakemuksia eri paikkoihin ja sain kutsun yhteen haastatteluun. Reilun viikon päästä maanantaina (onneksi oli vapaapäivä sovittuna)  on ensimmäinen ”tutustumiskeskustelu”, mua huvitti kun ne ei voineet suoraan sanoa että haastattelu :) Hollantilaiset… obviously. Mutta uusista töistä lisää joskus myöhemmin, kun ne on ajankohtaisia ja uutiset aiheellisia.

Vaikka tämä on tällä hetkellä tällaista oman pään sisällä rämpimistä ja kaikki aika meneekin ns. yhteisen ajan pyhittämiselle, niin arvostan sitä kuinka paljon positiivisia viestejä ja kannustuksia olen saanut, ja että kaikki täällä lähellä asuvat ovat tarjonneet mahdollisuutta tavata ja keskustella. Kiitos, tartun aivan varmasti vielä tarjoukseen! Kyllä tämä tästä, toivoa ja aikaa on.. 

Source