keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ajan kanssa



Sydämellinen kiitos kaikille kommenttia ja viestejä laittaneille. Ja tottakai myös niille lukijoille, jotka eivät ole ehkä rohjenneet kommentoida, mutta ovat kuitenkin lämmöllä ajatelleet.

Täällä menee tällä hetkellä ihan ok. Tottakai tilanne on edelleen akuutti, mutta perjantaina käydyn keskustelun jälkeen, ollaan molemmat Justinin kanssa sitä mieltä että halutaan jatkaa yhdessä ja korjata tilanne. Mulla itsellänihän ei siitä juuri ollut epäilystä, mutta Justinilla kyllä. Hän aikansa asiaa pohdittuaan totesi kuitenkin, että tämä meidän suhde (ja minä) on sitä mitä hän haluaa. Tilanne pystytään korjaamaan, mutta totta kai se vaatii aikaa ja (ulkopuolistakin) apua. Tehdään yhdessä tarvittavia muutoksia ja molemmat myös omalta osaltaan.

Irtisanouduin töistä eilen. Olivat yllättävän ymmärtäväisiä ja harmittelivat tilannetta, koska kuulemma mun suorittaminen töissä on ollut kiitettävää. Mutta totta kai parisuhde ja meidän molempien hyvinvointi menee elämän prioriteettilistalla töiden ohitse. Viimeinen työpäivä on sitten 28.2.

Mulla oireilee kroppa tällä hetkellä tähän koko tilanteeseen. Olo on kipeä ja kuumeinen, jotain ihme tulehduksia. Eilen kävin lääkärillä ja sainkin jotain salvaa jatkuvan kutinan helpottamiseksi. Tänään kävin vielä viemässä pissapurkin sinne, mutta vielä en ole saanut vastausta, oliko siellä jotain ihmeellistä nähtävää. Eilen olin siis töissä vain 3,5 tuntia kun piti lähteä sinne lääkäriin ajoissa. Tänään aamun labrahommien ja muuten tämän kökön olon takia olen kotona. Ilmoittauduin myös huomiseksi sairaaksi. En näe mitään järkeä mennä töihin, jos olo on tällainen. Työntekokin olisi vaan puolinaista, kun ei energia riitä keskittymiseen. Ehkä siis asiakkaiden ja työkavereidenkin kannalta parempi, etten ole siellä. Oma supervisor on ollut suhteellisen ymmärtäväinen, ymmärtää oman kropan oireilun johtuvan osittain myös tästä kotitilanteesta, mutta muutenhan tuolla firmassa ei hyväksytä poissaoloja.

Vielä töihin liittyen, olen tässä hiljakseen taas lähetellyt hakemuksia eri paikkoihin ja sain kutsun yhteen haastatteluun. Reilun viikon päästä maanantaina (onneksi oli vapaapäivä sovittuna)  on ensimmäinen ”tutustumiskeskustelu”, mua huvitti kun ne ei voineet suoraan sanoa että haastattelu :) Hollantilaiset… obviously. Mutta uusista töistä lisää joskus myöhemmin, kun ne on ajankohtaisia ja uutiset aiheellisia.

Vaikka tämä on tällä hetkellä tällaista oman pään sisällä rämpimistä ja kaikki aika meneekin ns. yhteisen ajan pyhittämiselle, niin arvostan sitä kuinka paljon positiivisia viestejä ja kannustuksia olen saanut, ja että kaikki täällä lähellä asuvat ovat tarjonneet mahdollisuutta tavata ja keskustella. Kiitos, tartun aivan varmasti vielä tarjoukseen! Kyllä tämä tästä, toivoa ja aikaa on.. 

http://www.piz18.com/wp-content/uploads/2011/10/Everything-will-be-okay-in-the-end.if-it%E2%80%99s-not-okay-it%E2%80%99s-not-the-end.jpg
Source

6 kommenttia:

  1. Hei, en jättänyt edelliseen viestiin saati aiempiinkaan mitään kommenttia mutta nyt ryhdistäydyn. Ajattelen, että ehkä tosiaan sinusta on ihan kiva tietää kuka tätä blogia lueskelee vaikka vähän anonyymi tällainen kommenttikin on. Törmäsin blogiisi ihan sattumalta kun surffailin muutama viikko sitten netissä Googlen myötämielisellä avustuksella etsien juttuja Hollannista kun reissu sinne suuntaan kutsui. Ja sitä kautta sitten tupsahdin blogiisi, kiinnostuin ja kahlasin kaikki kirjoituksesi läpi (työaikana tietty! Milloin muuten sitä olisi aikaa syventyä kiinnostaviin blogeihin... :-)). Joten täältä taustalta lähetän kovasti voimia, tsemppiä ja jaksamista ei niin mukavaan elämänvaiheeseen, kurjiahan ne aina on mutta joskus itse ajattelen, että toisinaan on käytävä pohjalla jotta sitten osaisi arvostaa niitä hetkiä kun elämässä on kaikki ihan hyvin. Toivottavasti myös työrintamalla puhaltaa jatkossa myötämieliset tuulet ja uusi paikka löytyisi pian!

    -Krista-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Totta tosiaan, välillä on ihan hyvä saada tällainen rajumpikin herätys, että osaa taas arvostaa sitä mikä omassa elämässä on tärkeää.Toivottavasti myös jatkossa seurailet kuulumisia :)

      Poista
  2. Olen jonkun aikaa lueskellut blogiasi ja minutkin tänne johdatti mielenkiinto - itsekin seurustelen hollantilaisen kanssa. (olisi muuten kiva ihan oikeasti tutustua johonkin jolla sama tilanne, meitä näyttää olevan kuitenkin suht paljon :) itse tosin asun Suomessa ja tyyppi Hollannissa) Tulin hirveän surulliseksi edellisestä kirjoituksestasi, toivon todellakin teille hirveästi voimia ja ymmärrystä toisianne kohtaan ja halua selvittää asiat! Tunteet vaihtelevat, mutta se mikä pitää yhdessä on halu selvitä vaikeistakin hetkistä. Vaikken sinua tunnekaan, saan tästä blogistasi ihan vertaistukea vaikka olenkin tällainen ulkopuolinen anonyymi :D Olin uuden vuoden Hollannissa ja ikävä takaisin on jo kova! Tsemppiä sulle tilanteeseenne, työnhakuusi ja kaikkeen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meitä tosiaan on paljon. Paljon enemmän kuin olisin itsekään osannut kuvitella. Tuntuu että suomalaisia putkahtelee vähän joka puolelle Hollantia :) Kaipaan muuten myös uusia blogeja luettavaksi, eli suosituksia saa heittää.. Jos itse kirjoitat blogia tai olet törmännyt muihin kiinnostaviin? :)

      Poista
  3. Tsemppiä raskaaseen elämäntilanteeseen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Jenni! Riittävästi aikaa ja rakkautta, niin kyllä tämä taas jossain vaiheessa juhlaksi muuttuu..

      Poista