Tämän postauksen lukeminen suotakoon vain kauniimman sukupuolen edustajille, johtuen tulossa olevasta armottomasta dissauksesta sitä toista kohtaan. Ja ehkä myös niille, joilla on jonkunasteisia anoppiongelmia.
Jokainen nainen (joka on ikinä parisuhteessa ollut) tietää varmasti mitä tapahtuu kun mies sairastuu...
Maailmanloppu. Ydinsota. Hakeutukaa bunkkeriin, älkääkä vaan tulko ulos ennen kuin rintama on taas selvennyt.
Sillä sitähän se pieni nuha, kuumeilu ja kurkkukipu tietää. Kun olo on niin kamala, että varmasti kuolemaa tekee ja mitään ei pysty tekemään eikä aivot toimi, ruumiista puhumattakaan.
Ensin mies valittaa pari päivää kun olo on huono eikä jaksa tehdä mitään. No se ei nyt kauheesti eroa arkitilanteesta muutenkaan, jolloin koti on kuin pommin jäljiltä ja joka paikassa tavaraa, joka on vaan lopautettu kädestä. Normaalistikin tuo toinen puolisko viettää keskiverrosti jokaisen iltansa sohvalla "rentoutuakseen". Suurin ponnistus on se ruoanlaitto, joka jättää tietysti pommin keittiöön sen yhden nimeltä mainitsemattoman työn raskaan raatajan korjattavaksi. Ja kun ruoka on lautasella, niin sen jälkeen voi hyvillä mielin vajota sohvalle "et voi väittää etten mitään ole tehnyt".
Kun kurkkukipu alkaa niin valitus voimistuu potenssiin x. Särkylääkkeitä popsitaan kuin viimeistä päivää mutta "mikään ei auta kun olo on niin kamala". Lopulta kuume nousee ja sängystä hoipertelee ylös puolikuollut raato, joka ei jaksa kättä nostaa teeveden keittoa varten.
Potilasta tulee passata kaikin mahdollisin tavoin ja pitää huolta, silittää päätä ja antaa kaikki mahdolliset lompsaukset anteeksi.
Ja siis flunssan astehan on miehellä täsmälleen sama, kuin esimerkiksi silloin kun nainen on flunssassa mutta on huonosta olostaan huolimatta siivonnut talon (mies sanoo "kun olet kuitenkin koko päivän kotona, niin voit kai jotain tehdäkin") ja laittanut ruoan valmiiksi (kts. edellinen) ja huolehtinut kymmenen muuta juoksevaa asiaa. Nainen hoitaa itselleen lääkärin ja joko ajaa sinne autolla tai pyörällä, asioi, käy apteekissa ja tulee kaupan kautta kotiin. Siinä missä mies soittaa ÄIDILLEEN ja kysyy, että pitääkö mennä lääkäriin ja jos pitää, niin voisiko äiti tulla ja viedä hänet sinne.
Tässä tapauksessa äiti tulee myös pojan luokse kaupan kautta (koska se nainen on kuitenkin vaan töissä koko päivän, eikä kukaan pidä raukkaparasta huolta!) ja kantaa mukanaan jumalattoman määrän erilaisia nestemäisiä "ruokia", koska potilas ei tietenkään voi kurkkukivun takia syödä oikeaa ruokaa. Lisäksi äiti ostaa jumalattoman kasan c-vitamiinia pitoisia hedelmiä (appelsiineja ja kiivejä), joita mies ei ikinä syö ja nainen ei voi syödä, koska omaa jonkunasteisen allergian. Lisäksi ennestään pullottava teevarasto täydentyy parilla laadulla, koska kaikkihan tietää että kamomillatee on parasta lääkettä. Uuden hunajapurkin (ne ennestään kotona olevat kaksi eivät riittäneet) ja tietysti paketin särkylääkkeitä (joita oli kyllä kotona, mutta ne oli niin taitavasti piilotettuna laatikkoon, ettei mies voinut niitä löytää (vaikka kuinka nainen opasti) ja vaikka nainen oli myös luvannut kiltisti käydä hakemassa uuden paketin tullessaan kotiin).
Normaalistihan äiti-ihminen myös tarjoutuu aina auttamaan vähän kotitöissä, jos ne ovat miehen harteilla mutta kun mies sairastaa ja nainen on töissä, niin on ihan ok, että talossa on entistä sotkuisempaa ja kaikki päivän aikana miehelle tarjoillut juomat yms. on helposti tunnistettavissa likaisista astioista, ruoanjämistä ja ruokailuvälineistä, joita on ympäri olohuonetta ja keittiötä. Jotka nainen luonnollisesti siivoaa sitten kun on kokannut itselleen jotain ruoan tapaista, tultuaan kotiin 13 tuntia sen jälkeen kun lähti aamulla kotoa, varsinkin tietäen että juna-asema odottaa täsmälleen 11 tunnin kuluessa uudelleen.
Kun mies sairastaa..
.. naisella menee hermot. Kaikella rakkaudella, mutta ei siihen flunssaan kyllä kuole.
Mulla on painvastainen ongelma - tuo hollannikkaani ei millaan viiti nayttaa jos jotain sarkee tai olla tekematta ja menematta jos on kipea. Puhumattakaan siita etta otettaisiin sarkylaaketta.
VastaaPoistaViime viikolla herra tajusi etta hanta sarkee takahampaat. No, mikas siina 2 paivaa karvistellessa ja huonommin nukkuessa. Vasta siina vaiheessa kun N. herasi pari kertaa yossa kipuun, han taipui siihen hammaslaakarille menoon. Ja joo, akuutti viisaudenhampaiden poisto edessa koska siella oli reikaa ja muuta vastaavaa.
Perjantaina lekurille (itse kiidin toista hanta sinne viemaan, koska kuulin etta yleensa vastaavan operaation jalkeen kukaan ei itsekseen minnekaan ajele ja N. ei tiennyt/ajatellut sita) ja hups, kaksi viisaudenhammasta ulos. Vaikeinta oli olla sanomatta "I told you so".
Ja nakihan sen etta teki kipeaa - yritin kauheasti huolehtia (jugurttia ja teeta ja kuppikeittoa tarjoilin). Summa summarum, N. on koko viikon elanyt kipulaakkeilla ja herannyt pitkin yota kipuun. Joka siis myos tarkoittaa sita etta itse heraan siihen etta herra kompuroi alakertaan hakemaan niita laakkeita. Vahan vasyttaa, mutta onneksi kipu on vahenemaan pain.
Ehka se on se rakkaus joka saa meidat antamaan noille typeryksille anteeksi.. :)
Itse viisaudenhampaat (nukutuksessa) kadottaneena koen sympatiaa sinnepäin, Se kipu poiston jälkeen kun on ihan jäätävää.. Mutta onneksi menee ohi :) saat olla tyytyväinen ettei miehesi heti ensimmäisestä nuhasta antaudu!
PoistaMunkin hemmo (en tiedä mikä meidän "status" oikein on, kun ei halua kaukosuhdetta, mutta kuitenkin ollaan yhteydessä lähes päivittäin, ja tullaan todellakin viettämään aikaa yhdessä kun meen Suomeen lomalle jne...) ei malta yhtään sairastaa. Olkapää leikattiin elokussa, ja vaikka sai 8 viikkoa saikkua, meni silti jo seuraavana päivänä (!) töihin, vaikka käsi oli kantositeessä loitonnustyynyineen. Toki on yksityisyrittäjä, joten vaikea olla poissa töistä, mutta on rakennusalalla, joka taas todella fyysistä(kin) työtä. Leikkauspäivänäkin käytiin ostamassa mulle mm uudet öljyt autoon.
VastaaPoistaYksi eksä taas käyttäytyi ihan samanlailla kun sun mies :-)
Vai että hemmo!! Hyvä kuulla tällaisista toisten blogien kommenteissa! :D Tekisi mieli pyytää, että kerro lisää, mutta ymmärrän, että et omaan blogiisi välttämättä halua "it's complicated"-suhteista raportoida.
PoistaTämäkin esimerkki menee kyllä samaan sarjaan miesten älyttömyyden kanssa, vaikka onkin ihan päinvastainen tilanne :D
PoistaHeh, Jenni :-) Juu, en ole halunnut sinne omaan blogiin mitään kirjoitella just koska on niin complicated. Mutta, tavattiin viime juhannuksena ja vietettiin aika paljon aikaa yhdessä kesällä, ennenkuin tulin tänne. Nähtäväksi jää kuinka käy...
PoistaNiin, ja se on muuten myös insinööri :-D
Mulla ei ole tilanne läheskään näin paha, vaikka välillä miehen saamattomuus kotitöissä ja omien saavutusten korostaminen ottaa kaaliin. Kiitän (ja syytän jälkimmäisestä) omaa edesmennyttä anoppiani, joka oli maailman ihanin ihminen mutta taisi myös syyllistyä miesten passaamiseen. Onneksi mies oli omillaan vajaa kymmenen vuotta, ennen kuin laitoimme hynttyyt yhteen. Sinulla taas kuulostaa, että se anopin passaaminen ei ole vieläkään loppunut, eli missä vaiheessa sillä miehellä olisi mahdollisuus ottaa itsestään vastuu?
VastaaPoistaUskon että parasta, mitä voin tehdä asialle, on vannoa vakaasti, että jos poikalapsia tähän maailmaan ikinä saatan niin heitä en ainakaan passaa. Mahdollinen tuleva miniä voi sitten kiittää.
Anoppi tosiaan on sarjaa kanaemo ja huolenpito/hössääminen kuuluu asiaan oli tilanne mikä tahansa. Yhdistettynä totaaliseen pelisilmän puuttumiseen.. Voi käydä aina välillä vähän raskaaksi. Hän on kyllä jo tiedostanut jo kiitettävän hyvin oman erilaisuuteni, joten ei varmaan tule kellekään yllätyksenä jos meidän lapset kasvatetaan eri tavalla. Ellei sitten tule joku aivohärähdys kun äidiksi tulee.. :D kauheeta jos muuttuiskin ihan hössöksi kun on jo monta vuotta ollut enemmän no-nonsense- tyyppiä :)
PoistaVoi eiii! Nää anoppijutut on kyllä viihdyttäviä (anteeksi kun näin totean tässä yhteydessä :D ), mun anoppi on toistaiseksi ollut maailman ihanin vaikkei meillä ole oikein yhteistä kieltä.
VastaaPoistaMiehet voisivat tosiaan joskus tsempata tuon flunssan kanssa. Ymmärtäisin jos jotain kamalampaa olisi kyseessä mutta.. flunssa.
Anoppijuttujen kanssa ei tosiaan aina tiedä, että pitäisikö itkeä vai nauraa vai kenties molempia yhtä aikaa :)
Poista