Suomeen, Suomeen, Suomeeeen!

... viikon päästä siis! Ensi viikon perjantaina alkaa kauan odotettu loma!

Ensin suhaillaan iltapäivällä Etten-Leurista junalla Schipholille, josta AY846 lentää Helsinkiin. Helsingissä odotellaan puolitoista tuntia, jonka jälkeen pikkupurkki numerolla AY2269 lennättää meidät Pirkkalaan. I-HA-NAA!

Tampere <3

Source

Olen kovasti yrittänyt tehdä lomalle suunnitelmia, mutta samaan aikaan yrittänyt olla tekemättä liikaa suunnitelmia. Jotta säilyisi jonkunlainen vapaus spontaaneille suunnitelmille. Totuus on kuitenkin, että aika loppuu kuitenkin kesken.

Seuraavanlaisia suunnitelmia on jo tehty:

* Hierojalle! 

Vuosi sitten kun asuin Tampereella, kävin säännöllisesti joka viikko hieronnassa. Tampereella on vissiin parikin hierontakoulua (tai oli ainakin joskus) ja itse kävin Tampere-taloa vastapäätä Yliopistonkadulla. Kyseisessä oppikoulussa asiakaspalvelun laatu ei päätä huimaa (parikin kertaa ollut hieman kyseenalaista toimintaa varauksien järjestelyjen suhteen), mutta oppilaat osaavat kuitenkin asiansa ja hinta on halpa. Hollannista en ole samanlaista koulusysteemiä löytänyt (en tiedä missä täällä toimivat hierojat kouluttavat itsensä?!), joten myös hieronnassa käyminen on jäänyt. Hieronta kun on mielestäni normaalihinnoissaan aikas kallista, sitä voi verrata kampaajalla käyntiin tai kuntosalin kuukausimaksuun.. mutta kampaajalla käydään pääsääntöisesti 4-8 vkon välein ja kuntosalilla vaikka joka päivä!

* Mustaamakkaraa!

Ja noin sata muuta ruokaa, jota on pakko saada. Salmiakkia, ruisleipää, lättyjä, kaalilaatikkoa, nakkikastiketta.. grillimakkaraa ja munkkirinkilä! Ja ainakin pariin kertaan ravintolaan syömään.. vaikka Nordicin ruisreino ja The Grillissä joku pihvi. Etanatkin houkuttelisi, kun niitä ei täällä niin usein listalla näy. Me niin tullaan Suomeen ruokalomalle :)

Source

* Särkänniemeen

Oma äitini ei ole millään muotoa innostunut huvipuistolaitteiden vemputuksista, joten mulle ja Justinille jää kunnia pistää liki 5-vuotiaan veljenpojan pää pyörälle. Eiköhän se onnistu :)

Source

* Kummitytön synttärit

Hei, 7v. koululainen! Mihin tää maailma oikein menee, viimeksihän punapäinen tyttövauva jokelteli tyytyväisenä viltillä..

Source

* Vanhan työporukan girl power-miitinki

Paras työporukka koskaan ikinä.. ja vuosien saatossa tytöt on menneet naimisiin ja saaneet lapsia. Kaikilla on työpaikka vaihtunut, kun kyseistä puljua ei ole enää olemassakaan. Mutta hauskat muistot yhdistää ja on hauska verestää kuulumisia!

* Ystävät ja sukulaiset

Parhaan ystävän kanssa kaksi tapaamista sovittu etukäteen. Pikkuveljen kanssa ehkä syömään tai jotain muuta mukavaa, keilaamassakin ollaan käyty aiemmin muutamaan kertaan. Mökille, kylään, kahville.. kaikkia olis ihana nähdä! Tässä toisaalta toivois, että ihmiset ottais itse yhteyttä ja kertoisivat että mitä, missä, milloin kyläily sopii :) 

* Yyteriin?

Justin halajaa rannalle, mutta mulla on jonkunlaiset epäilykset Suomen sään suhteen. Voi olla että siellä on jo aika syksyinen meininki? Ainakin muutamista Facebook päivityksistä ja kuvista päätellen. Pitää varmaan kuitenkin varmuuden vuoksi pakata uikkari mukaan.

* Ostoksille!

Halajan rohmuamaan Citymarketin hyllyt tyhjiksi.. Hollantiin mukaan kun on ainakin saatava: villalankaa uusia sukkia varten, Lumenen meikkipuuteria ja pari kajalkynää, 1-2 uutta muumimukia (lisää vaaleanpunaisia!), biojätesäkkejä (ne Pirkan on vaan niin paljon parempia), tiskirättirullia ja magnesiumia.

Anoppi hajotti joku aika sitten pinon keskikokoisia kulhoja meidän kaapista, joten ajattelin myös katsoa josko Suomesta löytyisi jotain kivaa. Samaan syssyyn vois tietysti katsoa jos löytyisi korvike myös sille Teeman lautaselle, jonka Justinin veli hajotti. (Onkohan näillä jotain meidän astioita vastaan?)

Source

Ja Ideaparkiin on ainakin pakko päästä, samoin kuin Koskikeskukseen. Jotain kivaa vaatetta, uusi talvitakkikin olisi kiva. Ja Ginatricotia ei täällä ole, joten pari lumppua sieltäkin :) Uudet farkut, jotka äiti saa samantien lyhentää sopiviksi! Uusi laukkukin on tarpeen, harkitsen edelleen raaskinko ostaa Marimekon Mini-Matkurin. Tai sitten sen normaalin Matkurin.. pitää tarkistaa se koko kaupassa. Mutta se olisi niin kätevä yleislaukku tuleville työmatkoille. Kaiken saisi sullottua mukaan, eikä varmasti hajoa! Ja sen saisi myös nahkaisena, joka olisi vielä parempi.. mutta hinta käy vähän liian tyyriiksi. Harkinnassa kyseinen kassi kuitenkin on.

Source

Muutama suomenkielinen kirjakin olisi hyvää vaihtelua. Vaikka luenkin sujuvasti englanniksi, niin silti omalla kielellä lukeminen on vielä rentouttavampaa. En muuten vieläkään ole yrittänyt lukea kirjaa hollanniksi. Pitäisiköhän ottaa työn alle..

Source

Melkein unohdin...

* Saunaan!!!

Päivitystä työrintamalta

Sain vihdoin viime viikon perjantaina hotellinjohtajan hihasta nykäistyä, että meidän on nyt puhuttava. Ensin hän yritti ehdottaa, että josko vasta maanantaina, mutta totesin, että jospa nyt kuitenkin mieluummin tänään. Hänellä ei siis edelleenkään ollut asian suhteen kiire, vaikka perjantaina työsopimukseni päättymiseen oli aikaa noin 2 viikkoa. Enkä siis missään vaiheessa ollut kuullut, että minkälainen tulevaisuuteni kyseisessä firmassa mahtaisi olla.

Muutamista idealistisista (ja kannustavista!) blogiin tulleista kommenteista huolimatta, kyseessä ei missään nimessä ollut kehityskeskustelu. Pomoni ei kysynyt, miten olen viihtynyt tai muutenkaan keskustellut siitä, miten olen työni tehnyt. Hän kysyi, miksi halusin tavata. Vastasin, että en ole kuullut mitä haluatte tehdä sopimukseni jatkon kanssa. Samaan syssyyn jatkoin, että olen mielelläni töissä syyskuun loppuun asti mutta lokakuun alusta aloitan uudessa työpaikassa. Hän totesi, että ok. ?!

Kuulemma mielellään pitävät minut syyskuun loppuun asti ja sitten kyselivät (operations manager oli myös paikalla samassa huoneessa), että mihin olen menossa ja mitä tekemään. Selitin vaihtavani firmaa, koska uusi on enemmän siihen suuntaan, mitä olen opiskellut. Ja sen lisäksi pystyn tekemään työni suomeksi ja englanniksi, jatkuvan hollannin polottamisen sijaan. Tuntuu itsestänikin aika uskomattomalta, että missään vaiheessa ei kyselty että kuinka olen viihtynyt. Olisin myös halunnut sanoa, että kaipaisin vähän enemmän palautetta omasta työstäni ja muutenkin parempaa sisäistä kommunikointia, mutta missään vaiheessa keskustelua siihen ei tullut saumaa. Pyysin myös, että saisin pidennetyn sopimuksen kirjallisena, mutta pomoni ratkaisi asian lähettämällä minulle "keskustelumme vahvistuksen" sähköpostilla, jossa todetaan, että olen lähdössä uusiin tehtäviin mutta jatkan firman palveluksessa syyskuun loppuun. Mitään ei ole siis allekirjoitettu, mutta onpahan jotain "paperilla".

Myönnetty loma pysyy ennallaan, eli kun palaan Suomesta, niin mahdollisia työpäiviä on jäljellä 20. Tai ei edes niin paljoa, koska jossain välissä on kuitenkin vapaata. Joten asiat järjestyi hyvin vanhassa työpaikassa, mutta silti on edelleen sellainen olo, että onpas epämääräistä toimintaa. Ei yhtään sellaista, mihin on suomalaisten työnantajien kanssa tottunut. Täkäläinen työlainsäädäntö on myös mulle vielä outo, en osaa sanoa, että miten asioiden tulisi oikeasti hoitua kun en ole perehtynyt asiaan. Kummasti vertaa, että Suomessa on näin ja näin, mutta täällä ei välttämättä toimi samalla tavalla. Esimerkiksi määräaikaisten työsopimusten kanssa toimiminen tai työvuorolistojen toimittaminen. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että saa työvuorolistan 2 päivää ennen. Meillä taas tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että työvuorolistat on aina myöhässä. Kuulin myös, että vaikka on määräaikainen työsopmus, niin jos itse haluaa irtisanoutua, niin on silti velvollinen työskentelemään kuukauden irtisanomisajan. Eli jos määräaikainen työsopimus päättyy 31.8. ja samana päivänä ilmoittaa, että ei halua jatkaa, niin joutuu silti olemaan töissä syyskuun loppuun asti. Mikä taas mun mielestä tuntuu ihan käsittämättömältä. Kuin myös se, että miten koko homma voi muka olla työntekijän vastuulla? Luulisi nyt, että työnantajalla on velvollisuus ilmoittaa jatkuuko työt määräaikaisen sopimuksen päättymisen jälkeen. Viidakon meininkiä siis...

Viime perjantaina sain myös postitse sopimuspaketin uudesta työpaikasta. Olenkin tässä nyt viikon mittaan kahlannut aikamoisen määrän paperia, enkä vieläkään ole lukenut kaikkea. Myös muutamat tarkentavat sähköpostit on jo lähtenyt, kun ei meinaa ymmärtää. Tykkään kuitenkin tästä uudesta työpaikasta jo senkin takia, että kaikki tuntuu toimivan tehokkaammin ja selkeämmin. Työsopimuksen lisäksi luettavana on työehtosopimus ja henkilöstön käsikirja. Paljon sääntöjä, rajoituksia, oikeuksia ja velvollisuuksia. Mutta tykkään siitä, että asiat on selkeitä. Eipähän tarvitse arpoa ja miettiä omiaan, kun kaikkeen varmasti löytyy vastaus. Täysin toisenlaista siis kuin puoli vuotta sitten rekrytointiprosessini tähän nykyiseen firmaan.

Mutta kaikki näyttää hyvältä ja rullailee sujuvasti eteenpäin.
Ensi viikon torstaina on contract intake, joten siellä sitten selvitellään viimeisetkin paperit. Ensi viikon perjantaina lähdetään lomalle Suomeen (ihanaa!) ja sitten kun sieltä tullaan, niin onkin jo syyskuu mukavasti menossa. Pari viikkoa vanhassa työpaikassa ja sitten muutama päivä vapaata ennen kuin uudet työt alkaa 4.10. Kuulemma pehmeä lasku, kun ensimmäinen työpäivä on perjantai. Sitten alkaakin täysi hööki, kun koulutuksessa istutaan tiiviisti joka päivä ainakin ensimmäinen kuukausi. Aiheesta seuraa varmasti myöhemmin lisää... :)

Source

Työpaikan kesäjuhlat hollantilaisittain

En ole vielä jutellut nykyisen työpaikan kanssa siitä, että olen saanut uuden työpaikan mutta tämän viikon aikana toivottavasti tapahtuu. Pomo kun ei itse tehnyt asian eteen mitään koko viikon aikana (mitä se kertoo paikasta kun työsopimus on kuitenkin enää reilun pari viikkoa voimassa), niin nappasin eilen hihasta että josko voitaisiin jutella pian.

Eilen meillä oli kuitenkin työpaikan "kesäjuhlat" eli personeelsuitje. Olin yksi epäonnekkaista, joka joutui ensin töihin aamuvuoroon, mutta asiat järjestyi paremmin kuin hyvin kun pääsin lähtemään jo ennen sovittua aikaa. Piti olla töissä 13 asti (kun kokoontuminen oli sovittu 13.30) mutta pääsin lähtemään jo puoli kaksitoista, joten jäi jopa aikaa käydä kotona suihkussa.

Hotelli, jossa olen töissä, käyttää paljon lähiruokatuotteita. Aihetta sivusin aiemmin kesällä tässä postauksessa. Joten kesäjuhlien ohjelmassa oli vierailla kahdella näistä tuottajista, pyöräillä, syödä ja juoda hyvin.

Kokoontuminen oli sovittu parsatilalle klo 13.30. Oli pyydetty etukäteen, että jokainen pyytäisi kyydin tuttavaltaan, koska sieltä jatkettaisiin matkaa vuokratuilla pyörillä ja takaisin samaan pisteeseen ei enää palattaisi. Joten omalla autolla tulijoiden auto jäisi automaattisesti parsatilan pihaan, ei niin kovin kätevää.

Meidän yöportieeri jää ensi viikolla eläkkeelle, joten kesäjuhlat olivat samalla hänelle läksiäiset. Ensin nautittiin kakkukahvit sateessa. Kakut Hollannissa on muuten lähes aina kauheen nättejä ulkopuolelta, mutta täysin mitäänsanomattomia maultaan. You have been warned. Lisäksi sateen ennakointi on hollantilaisille täyttä taidetta. Jokaisella on puhelimessaan buienradar, jolla arvioidaan sitä, miten sadepilvet osuvat omalle kulkureitille.. mihin aikaan, millä voimakkuudella ja kauanko se kestää :D Haha, jokapäiväistä puuhaa tuo sateen ennustaminen. Joten jokaisen kytätessä puhelintaan, tulivat siihen lopputulokseen että meidät kohdannut sade on vain lyhyt kuuro ja loppupäivän voisimme pyöräillä kuivina.

Varsinainen ohjelma kakkukahvien jälkeen oli opastettu kierros parsatilalla. Olen aiemmin ollut samassa paikassa yhden intensiivikurssin puitteissa ja saanut saman kierroksen englanniksi. Tuttua kauraa siis, mutta silti ihan mukavaa. Ja farmari itse osasi kertoa paljon enemmän yksityiskohtia hollanniksi kuin pari vuotta sitten englanniksi :) Meidän kierroksella keskityttiin parsantuotannon lisäksi paljon viinin viljelyyn, jota paikassa siis tehdään parsan ja kaiken muun viljelyn ohella. Meillä töissä ei kyseisiä viinejä ole (meidän operation managerin mielestä heidän viininsä on täyttä kuraa, olisittepa nähneet sen naaman vääntelyt.. ei ehkä kaikkein poliittisesti korrektein ihminen hän), mutta tilan liköörejänsä ja portviiniään kylläkin. Kierroksen aikana nautittiin lasilliset tilan omaa kuivaa valkoviiniä, joka ainakin omaan suuhuni maistui mukavan raikkaalta. Kierroksen päätteeksi sai myös maistella eri liköörejä, mutta ainakaan omalle kohdalleni osunut mansikkalikööri ei ollut mitään erityistä herkkua.

Parsatila on täällä Etten-Leurissa ja kotisivut löytyvät tästä, klik klik.

Parsatilan pihassa odottivat vuokratut polkupyörät ja pienen säätelyn jälkeen lähdimme mahtavassa 19 hengen letkassa pyöräilemään kohti seuraavaa kohdetta. Pyöräilymatka oli noin 6-7km välillä ja päädyimme jäätelöntuottajan pihamaalle. Tällä alueella on useampiakin jäätelöntekijöitä/tuottajia, jotka siis tekevät itse alusta loppuun omat jäätelönsä ja reseptinsä ja useimmat myyvät omaa tuotantoaan pienestä kioskista tilan yhteydessä tai toimittavat jäätelöään ravintoloille. Hotellin käyttämä jäätelöntuottaja on hyvin pieni 2 hengen yritys, joka valmistaa erilaisia kerma- ja sorbettijäätelöitä. Niiden lisäksi he tekevät käsintehtyjä konvehteja ja leivonnaisia, myös kakkuja ja jääveistoksia tilauksesta. Tilan yrittäjä ja omistaja kertoi meille omasta historiastaan, hän oli aloittanut kokkina ravintolassa, jonka jälkeen erikoistunut leipuriksi. Leipurina hän oli erikoistunut kakkuihin ja leivoksiin, mutta omasta kiinnostuksestaan lopulta erikoistunut jäätelöön. Monipuolinen työhistoria siis, joka kaikki on varmasti lisännyt hänen ammattitaitoaan siinä mitä hän nyt tekee. Esittelykierroksen jälkeen jokainen sai maistaa yhden jäätelöpallon verran hänen luomuksiaan.

Jäätelöntuottajan toimipiste on Rijsbergissä ja kotisivut tässä, klik klik.

Jäätelöiden jälkeen jatkoimme pyörällä matkaa kohti Bredaa. Matkaa kertyi varmaan vähän alle tai päälle 10km, josta viimeinen osuus pyöräiltiin metsäpoluilla. Jonkunasteista hilpeyttä ja epätoivoa herätti poluilla olleet pehmeän hiekan osuudet, joissa jokainen kaatui vähintään kerran.. Päädyttiin samaan ketjuun kuuluvan hotellin terassille, jossa nautittiin parit viinilasilliset ja erittäin hollantilaiset bittergarnituur-annokset. Friteerattuja herkkuja siis.

Viimeinen pyöräilyetappi oli todella lyhyt, hotellilta ravintolaan. Ravintola oli japanilaiseen erikoistunut Ume, joka löytyy Bredan keskustasta. Ravintola on all you can eat ja supersuosittu. Ruokia voi tilata 5 kierrosta ja jokaisella kierroksella on mahdollista tilata 5 annosta per henkilö. Juomat eivät sisälly hintaan, mikä mielestäni on ihan ymmärrettävää, kun ruokaa on älyttömästi. Viikonloppuisin maksaa muistaakseni 26 euroa per nenä. Meidän pöytäseurue oli jo kolmannella kierroksella täynnä ja viimeiset palat taisteltiin alas, sillä jokaisesta syömättä jääneestä annoksesta joutuu maksamaan. Parempi siis olla tilaamatta liikaa :) Mutta oli superhyvät sushit ja hauska idea, kun kaikkea pystyi kokeilemaan ja maistelemaan pöytäseurueen kesken.



Illalla meidän eläkkeelle lähtijää muistettiin vielä jättimäisellä matkalaukulla ja 250 euron matkalahjakortilla. Ei huono siis! Ja hyvä korvaus siitä, että herra joutui koko pyöräilyreissun vetämään pinkit haalarit päällä.. taisi muutaman kerran kirota meidän ravintolapäällikön hornantuuttiin :)

Lähdin ensimmäisenä pois kun Justin tuli hakemaan klo 22.15 ja osan ilta jatkui vielä baareihinkin. Mutta oli mukavaa olla mukana ja olla ihmisten kanssa eri tavalla tekemisissä. Töissä jokainen kun on aina omalla tavallaan stressaantunut eikä niin vapautunut. Tuollaisen päivän jälkeen melkein ajattelee, että harmi on lähteä pois mutta kyllä arki töissä taas pian iskee päälle.. ja sitten en malta odottaa, että pääsen siistiin sisätyöhön istumaan toimistoon! :)

Uusi työpaikka siintää horisontissa!

Edellisen postauksen huoli ja murhe osoittautuivat ihan turhiksi. Niinkuin toivoinkin!

Eilen pääsin iltavuoron jälkeen sänkyyn yhden maissa yöllä ja kello 10 tänä aamuna olin puolihorroksessa (herätyskello oli sentään soinut jo 9.30) kun puhelin soi. Viime aikoina olen saanut useampia soittoja tuntemattomasta numerosta, joten tiesin melkein jo mitä odottaa.

Rekrytointiani hoitanut ihminen soitti ja sanoi "Your security check and reference check were all fine. You will receive your contact by mail and then you will have a meeting to discuss the contract and sign it. Your new job will start 4th of October."

YEAH BABY!

Source

Nyt tiedän tarkalleen mitä sanoa tulevassa kehityskeskustelussa. Kiitos näkemiin, oli kivaa mutta toisessa paikassa tulee olemaan vielä kivempaa. Tosin pitää tuoda uutinen esiin aika korrektisti, jospa ne vaikka haluaisi pitää mut syyskuun loppuun asti. Silloin ei tarvitsisi hengailla kotona tyhjänpanttina..

Source

Mutta jospa nyt väsäisin vähän kesäkurpitsakeittoa ja hihkuisin hiljaa mielessäni :)

Dilemma oikeasta ja väärästä

Omasta mielestäni omaan melkoisen terävän käsityksen rehellisyydestä ja oikeudenmukaisuudesta. En ole millään muotoa ihmistyyppiä, joka menee sieltä missä aita on matalin tai muutenkaan pelaa vilunkipeliä. Mielestäni jokaisen tulisi tehdä niin hyvin kuin itse osaa, ei ratsastaa kaverin kyydillä tai luistaa hommista, jos ei kiinnosta. Haistatte varmaankin jo vähän perfektionismia. Ja myönnänkin sen. Raivoisa oikeustaju ja "asioiden tekeminen oikein" ei välttämättä ole aina hyvä asia. Eikä sillä todellakaan saa aina kavereita. Myönnän myös, että pääsisin joskus paljon helpommalla (kuin myös kanssaihmiseni) jos jättäisin pienet jutut huomioimatta ja keskittyisin siihen isoon kokonaiskuvaan.

Mutta tälläkin hetkellä pohdin erästä dilemmaa, joka vetää aivoni ja oikeustajuni solmuun. Ja voi olla että tapani mukaan jälleen pohdin päivätolkulla asiaa, joka ei välttämättä edes tule eteen. Here goes nothing.

Source

Kirjoitin viime postauksessa, että saatan vaihtaa työpaikkaa. Asia on 98% varma. Sain viime perjantaina puhelinsoiton, kyllä, me haluamme palkata sinut JOS security ja reference checkistä saadut tulokset ovat ok. Security check tuloksen saaminen kestää noin viikon. Joten vasta sitten kun yritys on saanut hyväksyvän päätöksen turvallisuushenkilöstöltä, voidaan sopia rekryprosessin viimeinen tapaaminen ja allekirjoittaa sopimus.

Ja kah, mielestäni homma on varma vasta siinä vaiheessa, kun nimi on paperissa ja tiedän aloittavani uudessa yrityksessä.

Joten joudun odottamaan todennäköisesti ainakin tämän viikon vielä. Kärsimättömälle ihmiselle tämäkin on jo vaikeaa.

Se aito ja ehta dilemma on kuitenkin tämä:
Nykyinen työsopimukseni päättyy 1.9. Ennen kuin olin edes hakenut tätä uutta työpaikkaa, olin sopinut nykyisen pomoni kanssa että työsopimuksen uudistamisesta/tunneista ym. keskustellaan hänen palattuaan lomalta, elokuun ensimmäisellä viikolla. Eli tällä viikolla.

Jos nykyinen pomoni siis nykäisee tällä viikolla hihasta ja haluaa keskustella...
mitä mä teen? mitä mä teen? mitä mä teen?

Valehtelenko päin naamaa, "Tottakai haluan jatkaa, viihdyn todella hyvin, ihana paikka olla töissä" vai olenko rehellinen "No itseasiassa, olen hakenut toista työpaikkaa, joten en ole varma pystynkö/haluanko jatkaa täällä".

Molemmat vaihtoehdothan kusee ihan päin omaa näköä. Jos valehtelen, saan huonon maineen ja pilaan kaikki suhteet, viimeistään siinä vaiheessa kun totean (pahimmassa tapauksessa vain viikon jälkeen) että btw, en muuten jatkakaan kun pääsin toisiin töihin.

Jos olen rehellinen, pomo toteaa tottakai heti, "OK, no eihän tässä sitten ole edes mitään keskusteltavaa kun et nähtävästi viihdy täällä. Ja mehän ei semmosia työntekijöitä tarvita."

Rehellisyydessähän ei muuten ole mitään vikaa, mutta mitä jos apua, jotain meneekin vikaan ja kohta ei ole työpaikkaa ollenkaan?!

Periaatteessahan voisi ajatella, että eihän mikään voi mennä vikaan, kun en ole ikinä ollut edes tekemisissä poliisin kanssa. Mutta mitä jos jotain meneekin mönkään?!

Source

Kauhein skenaario kun olisi olla taas työtön ja aloittaa koko soopa alusta. 

Hollantilaiset tukijoukot ovat todenneet tähän dilemmaan, että ei muuta kuin valehtelet päin naamaa. Mutta kun.. en mä osaa, enkä pysty. Valahdan punaiseksi ja rupean sönköttämään ja sitten ne ainakin tietää, että valehtelen.

En tiedä miten pystyisin lykkäämään tapaamista pomon kanssa siihen asti että tietäisin varmasti siitä toisesta paikasta. Valehtelemalla jotain muuta? Että ehkä me muutetaan Justinin kanssa pois tai ollaan eroamassa, enkä tiedä jäänkö tänne. Äh, en tiedä. Terveydellisiä ongelmia, pitää odottaa ensi viikkoon että labratulokset tulee? :D

Sormet ristissä toivon, että pomo olisi itse niin kiireinen, että ei muistaisi koko asiaa.

Tyhmintähän koko tilanteessa on se, että toisen työpaikan hakeminen ei ole millään tavalla laitonta. Kaikkihan niin tekee, muuten kukaan ei ikinä vaihtaisi paikasta toiseen. Uuden työpaikan hakeminen ei millään tavalla dissaa sitä vanhaa. On vaan aika tehdä joku muutos.

Mutta kun.. tämmösissä tilanteissa tiedän, että rehellisyys kostautuu vaan itselle. Kukaan työnantaja ei arvosta sitä, jos hakee muualle. Kaikki haluaa lojaaleja työntekijöitä, jotka on omistautuneita yritykselle.

Onhan muuten vielä yksi vaihtoehto. Mitä jos tämä nykyinen pomo ei haluakaan pitää mua enää tuolla? Sittenhän ongelma olisi tavallaan ratkaistu eikä mun tarvitsisi aukaista suutani koko asiasta. Ja sitten vaan sormet ristissä, että tuo toinen lanka päättyy positiivisesti. Enkä mä nyt tosissani voi toivoa, että olen ollut niin paska työntekijä, että ne ei halua mua enää :D (Varsinkin kun olen koko ajan tehnyt parhaani.)

Source

Sattumien summa

Olen ollut nyt 6 päivää lomalla, mutta näin parin viime viikon valossa lomapäivät tuntuvat vaan yhdessä pötkössä olevilta vapaapäiviltä tai vielä paremmin muotoiltuna, päiviltä, jolloin ei ole työvuoroa kalenterissa.

Source

Hollantilaiset on aika obsessoituneita lomastaan. Lomalle pitää aina tehdä suunnitelmia ja mieluiten aina varata matka jonnekin, jotta varmasti on lomalla. Joten töissä jouduin usempaankin kertaan vastaamaan kysymykseen siitä, mitä aion tehdä lomalla ja vastauksena "en mitään erikoista" ei ollut erityisen tyydyttävä. Onneksi pystyin väistämään suurimman pommituksen toteamalla, että syykuussa mennään 9 päiväksi Suomeen!

Mutta tämän loman suunniteltua antia piti olla:
* Justinin serkun häät
* Muutaman päivän reissu Luxembourgiin
* Yhden yön reissu Amsterdamiin, sis. hyvää ruokaa ja juomaa, jotain pientä ohjelmaa

Source

Häitä juhlittiin viime viikon perjantaina ja vaikka juhlat olivat ihan mukavat, niin en ainakaan tämän perusteella ollut kovin vakuuttunut hollantilaisista häistä. Vihkiminen Rotterdamin kaupungintalolla oli erikoinen, puitteet kyseisessä paikassa ovat upeat mutta vihkitoimituksen suorittanut virkamies(?) oli hieman omalaatuinen. Vihkipari vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä joten hyvä niin.

Vihkimisen jälkeen paikalla olleet vieraat oli kutsuttu sulhasen vanhempien luokse syömään ja olemaan (noin 3 tunniksi) ennen kuin viralliset juhlat alkoivat. Ruoka oli tyypillistä hollantilaista juhlissa tarjottavaa ruokaa. Patonkia maustevoin kanssa, täytettyjä wrap-paloja ja kuorrutettuja kananmunia. Lämpimänä ruokana kanaa pähkinäkastikkeessa (kipsate), ribs, kanankoipia ja jonkunlaista lihapataa. Normaalisti juhlissa on vielä bamia (nuudeliruoka) ja nasia (riisiruoka), mutta niitä ei tällä kertaa ollut valikoimissa. Mikä itseäni ihmetytti oli, ruoan syöminen muovilautasilta muovivälinein ja se, että läheskään kaikilla ei ollut mahdollisuutta istua alas syömään. Suhteellisen haastava yhdistelmä kyseisten ruokien kanssa.

Viralliset juhlat olivat juhlatilassa, joka ulkoapäin näytti suurelta varastokontilta. Kyseisen kontin sijainti oli myös keskellä peruslähiötä. Joten Suomen kauniisiin hääpaikkoihin tottuneella oli vähän nieleskelemistä.. Häissä ei ollut minkäänlaista ohjelmaa ja vaikka en suuremmin leikeistä ym. perusta, niin jonkunlainen runko illalle olisi kuitenkin hyvä ollut olemassa. Ilman yhteistä ohjelmaa, ei juurikaan ollut hääjuhlan tuntua.

Mielenkiintoista siis.

Luxembourg <3

 Luxembourgin reissu peruuntui sääennusteiden takia. Lauantaina olisi ollut kaunis ilma, mutta sunnuntaille luvattu kaatosade ei houkutellut pystyttämään telttaa. Joten päätettiin jäädä kotiin ja käytiin muutamalla pitemmällä pyörälenkillä.

Source

Tiistaina lähdettiin Amsterdamiin ja olin työpaikan kautta saanut edullisen henkilökuntayöpymisen Amsterdamin reunalla sijaitsevasta hotellista. Monen sattumien summan kautta, myöskään Amsterdamin reissu ei ollut kovin onnistunut. Vai mitä tuumaatte seuraavista faktoista:

- Bussipysäkin piti olla hotellilta 1 min kävelymatkan päässä, todellisuudessa käveltiin 10 min.
- Puolipilvisen sään sijaan nautittiinkin tihkusateen ja kaatosateen yhdistelmästä koko tiistai.
- Ravintolassa ruoka oli hyvää, mutta palvelu surkeaa. Jouduin pyytämään ruokalistaa 3 kertaa ennen kuin sain sen, tilaamani juoma saapui vasta kun tilasin sen uudelleen eri tarjoilijalta. Ruokien tulo pöytään kesti kauan (naapuripöydässä yli tunnin!) ja ruokalajeja tuotiin pöytiin yksi kerrallaan, sen sijaan että kaikki olisi saapunut yhtäaikaa. Syötiin yhteensä 10 tapasta ja 4 juomaa (2 per nenä) ja koko prosessiin meni aikaa 2h 15min.
- Hotellissa ensimmäinen huone oli likainen, joten asian selvittelyn jälkeen saatiin upgrade superior-huoneeseen, joka "paremmuudestaan" huolimatta oli täysin standardi. Hotellihuoneessa ei myöskään toiminut television kaukosäädin, suihkun vedenpaine oli mielettömän alhaista sorttia (hiustenpesu hankalaa!) ja vessan seinästä löytyi epämääräisiä roiskeita. Ihmettelen myös aina hotellien aamupalahinnoittelua. Tässä kyseisessä hotellissa aamupala olisi ollut 15 euroa per nenä ja meidän tapauksessa aamupala olisi tullut kalliimmaksi kuin koko yöpyminen. Kaupungista aamupalan saa kuitenkin huomattavasti halvempaan hintaan.
- Hotellin piti olla 800m päässä metroasemalta, mutta todellisuudessa matka oli pidempi ja jouduttiin kysymään ohjeita ennen kuin edes tiedettiin mihin suuntaan lähteä. (Ja mukana oli kuitenkin kartta sekä ohjeet kadunnimineen.... jostain syystä ohjeistus ei ihan toiminutkaan niin kuin piti.)

Joten vaikka yksikään yksittäinen asia ei ole elämää suurempi, niin kokonaisuutena kuitenkin harmittaa. Hirveästi säätämistä, eikä mistään asiasta oikein voinut nauttia kunnolla. Mutta kokemusta rikkaampana ja ainakin tiedän ensi kerralla valita hotellin vähän tarkemmin.

They say the 3 most important things are: location, location and location.

Huomenna kuitenkin paluu arkeen töiden merkeissä. Käväisin myös työhaastattelussa uuteen paikkaan, joten jos lykästää, niin raportoin siitä tarkemmin myöhemmin.

Tänään on 1.8. ja me tehtiin eilen diili Justinin kanssa, että ollaan elokuu herkkulakossa. Ollaan oltu ihan hunningolla kesän ajan ja sen kyllä huomaa. Joten nyt on sipsit, karkit ja muut herkut vähäksi aikaa poissa kuvioista. Voidaan sitten nauttia Suomen tarjonnasta hyvin mielin ;)

Source