Kun herää yhtenä aamuna kolmelta, menee nukkumaan joskus vähän ennen yhdeksää, niin onko ihme että herää yössä kaksi kertaa ja viideltä ei todellakaan enää nukuta?
Mihin katosi rytmi ja ennen kaikkea pitkät aamut? Pohjolan yöttömään yöhön? Tosin oli täälläkin yhdeltä yöllä pimeää!
Luin opaskirjasta että saksalla ei kannata yrittää saada palvelua. Vaikka suurin osa tanskalaisista on opiskellut joskus saksaa koulussa ja maat on naapureita, niin asiakasta, joka aloittaa puhumalla saksaa niin katsotaan vähintään kieroon jossei nyt ihan kokonaan dissata röyhkeäksi.
Onneksi ei meille mikään ongelma, englanti kun tulee automaattisesti :)
Eilen italialaisessa ravintolassa ei ollut ollenkaan menua saatavilla muuten kuin tanskaksi. On jännä kuinka pään sisällä (hyvin piilossa) oleva ruotsi ja osittain ehkä hollantikin auttaa ymmärtämään tekstejä. Kyllä siinä ruokalistassakin tosin käännösapua tarvittiin. En olis meinaan ihan heti arvannut että ne sanat tarkoittavat jauhelihaa ja sipulia!
Ruokailun jälkeen käveltiin vielä kauppaan. Ei sillä että olisi jotain tarvittu mutta enemmänkin siksi että ulkomailla ruokakauppojen valikoimien tutkiminen on huippua. Tanskassa ainakin tämä kauppa noudatti suomalaisten supermarkettien valikoimaa. Iloisesti samassa kaupassa vaatteet, elintarvikkeet, juomat, kosmetiikka, eräretkitamineet ja elektroniikkaakin tais löytyä. Kaikkien elintarvikkeiden kohdalla valikoima kymmenen kertaa suurempi kuin Hollannissa.
Edellä mainitun lisäksi tunnetta "kotimatkasta" eli matkalla kotiin :D lisää se että täällä on hirmu suuri määrä suomalaisia tuotteita, ainakin karkkiosastolla! Hyllyt vilisee Fazeria ja Suomessa tehtyjä lakritseja ja salmiakkeja! Täydellistä kunnon suolainen salmiakin himoitsijalle. Myös hirveän monissa tuotteissa on mainittu myös suomeksi nimi ja käyttöohjeet. Hassua :) Hintataso on paljon kalliimpi kuin Hollannissa mutta en voi verrata vielä Suomeen kun ei ole minkäänlaista näppituntumaa paljonko siellä kaikki maksaa. Yritän siis välttää suurempia ostoshimotuksia nyt ja katsoa sitten Suomessa mitä raaskii ostaa. Niitten pakollisten apteekki-, meikki- ja bioskapussiostosten lisäksi!
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fiilistelyä. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste fiilistelyä. Näytä kaikki tekstit
sunnuntai 14. kesäkuuta 2015
torstai 28. toukokuuta 2015
Autolla Hollannista Suomeen... Saksan, Tanskan ja Ruotsin kautta!
2 viikkoa loman alkuun.. meillä on tänä vuonna erilaiset lomasuunnitelmat kuin yleensä, mennään nimittäin autolla Suomeen. Ollaan aina toistaiseksi lennetty Suomeen ja vaan kerran aikaisemmin oltu ns. auto&teltta lomalla, silloin suunta oli Belgia, Luxemburg ja Ranska. Lentäminen on aina ollut se oikea vaihtoehto kun lomaa ei ole liikaa tuhlattavaksi matkoihin. Eikä meidän vanha autonrottelo varmaan edes selviäisi tuollaisesta pitemmästä matkasta.
Tänä vuonna on kuitenkin eri fiilikset. Olen ollut nyt yli vuoden samassa paikassa töissä, joten täydet lomat rullaa. Justin on nykyään yksityisyrittäjä, joten sen myötä meillä on nyt myös tuliterä Mercedes Vito-pakettiauto. On myös ollut jo aiempina vuosina, että olisi kiva mennä autolla Suomeen ja sitten viimeistään tyhjentää omat roinat äitin komeroista.
Varattiin molemmat lomaa töistä 2 viikkoa. Mun töiden kannalta parhaat loma-ajat on kesäkuussa ja sitten tokalle kierrokselle syyskuussa, kun perheelliset koululaisineen viettää lomaa heinä- ja elokuut. Justinilla ei ole niin väliä, se kun saa ne aina sovittua. Ja on oikeastaan kiva mennä Suomeen nyt ihan virallisesti kesällä, yleensä tullaan aina jälkijunassa ja puista jo lehdet karisee kun me vasta matkataan "kesälomalle". Tänä vuonna Justinkin pääsee todistamaan keskikesän juhlaa.
Epämääräinen suunnitelma oli alkujaan muotoa: Hollannista, Saksan ja Tanskan kautta Ruotsiin ja sieltä sitten laivalla yli Turkuun.
Tätä nykyä suunnitelma on edelleen sama, mitä nyt yksityiskohdat on tarkentuneet.
Lähdetään lauantaina hyvin varhain aamulla ajelemaan.
Ajetaan ensin Hollannin rajojen sisällä sopivalle korkeudelle ja mennään sitten rajan yli, suunta kohti Hampuria. Hampurista suunnataan vielä ylöspäin, kunnes ollaan Tanskassa. Tanskassa suuntana on Odense, josta olen varannut pikkiriikkisen kahden huoneen B&B:n. Alunperin suunnitelmana oli yöpyä Kööpenhaminassa, se kun vaikuttaa sellaiselta kaupungilta, johon olis kiva tutustua. Siinä vaiheessa kun rupesin googlettamaan ja kysymään majapaikkaa, niin kaikki oli joko täynnä tai sitten törkeän hintaisia. Sitten luovutin ja totesin että yövytään jossain muualla, pääseehän sinne Köpikseen pysähtymään matkalla. Ja jos se on tosi kiva, niin tekee vaikka viikonloppureissun joskus hamassa tulevaisuudessa (lentäen).
Yöpaikka löytyi siis Odensesta, joka vaikuttaa olevan mukavan kokoinen kaupunki sillä Tanskan "keskimmäisellä" saarella. Etten-Leurista Odenseen on noin 815 km ja ilman pysähdyksiä matkaan menisi 8h. Kyseinen paikka on myös H.C. Andersenin kotikaupunki ja sieltä löytyy linna ja eläinpuisto, jossa pääsis lisämaksulla (ja olemalla paikalla oikeaan aikaan) halailemaan kirahveja. Pieni kyynel tähän kohtaan ettei meidän aikataulut salli tätä kokemusta!
Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella maksaa 495 DKK eli noin 66.39 euroa. Aamupala lisämaksusta.
Seuraavana aamuna jatketaan matkaa kohti Kööpenhaminaa ja suunnitelmissa on pysähtyä siellä muutaman tunnin ajan. Kierrellä, katsella ja syödä. Kun lähdetään Odensesta kohti Kööpenhaminaa, niin matkalla on yksi julmetun pitkä silta, nimeltään Storebaelt tai jotain sinnepäin. Ylitys maksaa 33 euro. Tanskassa ei muuten taida olla teiden tullimaksuja ollenkaan, ainoastaan näiden siltojen kohdalla. Odensesta Kööpenhaminaan on noin 168km ja sen ajaa vajaassa kahdessa tunnissa.
Kööpenhaminasta jatketaan matkaa Ruotsin puolelle ja näitä kahta maata yhdistää toinen siltapaholainen, Oresund. Tämän sillan ylitys maksaa 47 euroa, joka on mielestäni ihan törkeä hinta.. mutta kai ne rakennuskulut on jotenkin takaisin ansaittava.
Ruotsin puolella meidän majapaikka sijaitsee Jönköpingissä, joka näyttää kartalla suhteellisen isolta maalaiskunnalta mutta googlailun perusteella Jönköping kaupunkina vaikuttaa aika pieneltä. Tai siis ainakin Tripadvisorin ravintola- ja nähtävyyssuositusten perusteella :D Vähän näyttää siltä ettei siellä ole sunnuntai-iltana auki mitään nakkikioskia suurempaa ravintolaa... Kööpenhaminasta Jönköpingiin on noin 332km ja matka-aika ilman pysähdyksiä 3,5h.
Mutta majapaikka siellä on sitten vähän nakkikioskia eksoottisempi. Yövytään nimittäin hevostilalla, jossa on ilmeisesti ratsastuskoulu ja/tai valmennusta, pieni antiikki/sisustustavaraputiikki, hevosia ja hevostallin yläpuolella 4 huonetta, myöskin B&B tyyliin. Arvostelujen perusteella eristys on huonoa ja yössä kuulee niin naapurin kuorsauksen kuin myös hevosten liikuskelun ja höristelyt. Hevosihmisenä odotan mielenkiinnolla ja Justin ei-niin-hevosihmisenä vielä enemmän mielenkiinnolla.. mutta uskallan väittää että ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Jotain erilaista! Ja huoneet siellä näyttää enemmän kuin hyviltä. Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella maksaa 600 SEK eli noin 64.95 euroa. Aamupala lisämaksusta.
Seuraavana aamuna matka jatkuu sitten Jönköpingistä Tukholmaan. Google mapsin perusteella lyhyin reitti näyttäisi olevan Linköpingin, Norrköpingin ja Södertäljen kautta Tukholmaan. Tuo reitti on 331km ja ilman pysähdyksiä 3,5h. Riippuen lähtöajasta ja matkan pysähdyksistä, saa nähdä mihin aikaan ollaan Värtahamnissa. Mietin tässä että fiksuinta on varmaan jättää auto satamaan ja siitä sitten suunnata joko kävellen tai julkisilla kaupungin keskustaan. Jos aikaa ja mielenkiintoa on. Tietääkö/muistaako joku kumman laivayhtiön satama on lähempänä keskustaa, Vikingin vai Siljan?
Tukholmasta meillä on varattuna laivamatka autopaketilla Turkuun. Lähtee illalla 19:30 ja saapuu seuraavana aamuna klo 7:00 Turkuun. Paluu on seuraavan viikon torstaina, myöskin iltalaivalla. Joten ehditään olla Suomessa 9 päivää. Me varattiin laivamatkat Tallink Siljalta, puhtaasti mun mieltymysten ja muistikuvien perusteella. En edes verrannut Vikingin hintoja. Hintoja oli jännä katsoa etukäteen, kun nettisivujen etusivulla mainostettiin kaikkia tarjouksia ja paketteja, mutta sitten kun menin katsomaan niin en nähnyt mitään alennuksia. Menomatka 2 hengelle, B-luokan hytissä 149 euroa ja auto 71 euroa. Paluumatka 2 hengelle, B-luokan hytissä 153 euroa ja auto 71 euroa. Vasta kun oikeasti varasin ja etenin maksuun asti, niin ruudulle rävähti pakettihinta 300 euro sis. verot ja muut maksut. Eli siis ihan tuntuva alennus, mutta niin jännä ettei sitä mainittu missään! Täällä Hollannissa ainakin on tottunut siihen että kaikki mahdolliset alennukset listataan näkyviin, jotta varmasti tietää paljonko on säästänyt ja voi kehua itseään, siitä kuinka hyvät kaupat tuli tehtyä!
Lisämainintana että varaus mahdollinen ainoastaan luottokortilla. Jonka itselle nyt vihdoin ja viimein tänä keväänä hankin, ihan vaan lomamatkoja helpottamaan.
Turusta eteenpäin ei ollakaan sitten tehty mitään suunnitelmia. Suorinta reittiä Tampereelle tietysti. 9 päivän aikana mahdollisimman paljon perhettä, ystäviä, saunomista, grillaamista, makkaraa ja uintia. Mökillä käyntiä ja mökkimäisissä olosuhteissa käyntiä, terkkuja iskän tynnyrisaunaan!
Paluumatkalle ei ole varattu vielä yhtään mitään majoitusta tai tehty sen enempää suunnitelmia. Pohdinnassa on että jaksaisko ajaa Tukholmasta Saksaan asti ja yöpyä vasta siellä. Mutta ajateltiin että katsotaan ensin miten menomatka sujuu ja päätetään sitten.
Tekstin lomassa mainittuna kuluja, jotka on nyt tiedossa. Varsinaista budjettia meillä ei ole.
Dieselkulut tulee tottakai, yritin etsiä dieselin hintoja eri maiden välillä, mutta en toistaiseksi löytänyt mitään luotettavaa tietoa. Jollain vinkkejä asiaan liittyen?
Sitten tulee tietysti ruokailut ja muut matkan aikana kulutettavat asiat, nähtäväksi jää uppoaako tähän reissuun tämän vuoden lomarahat.
Suunnitelmissa olis kyllä vielä syyskuussa lähteä jonnekin lämpimään :)
Tänä vuonna on kuitenkin eri fiilikset. Olen ollut nyt yli vuoden samassa paikassa töissä, joten täydet lomat rullaa. Justin on nykyään yksityisyrittäjä, joten sen myötä meillä on nyt myös tuliterä Mercedes Vito-pakettiauto. On myös ollut jo aiempina vuosina, että olisi kiva mennä autolla Suomeen ja sitten viimeistään tyhjentää omat roinat äitin komeroista.
Varattiin molemmat lomaa töistä 2 viikkoa. Mun töiden kannalta parhaat loma-ajat on kesäkuussa ja sitten tokalle kierrokselle syyskuussa, kun perheelliset koululaisineen viettää lomaa heinä- ja elokuut. Justinilla ei ole niin väliä, se kun saa ne aina sovittua. Ja on oikeastaan kiva mennä Suomeen nyt ihan virallisesti kesällä, yleensä tullaan aina jälkijunassa ja puista jo lehdet karisee kun me vasta matkataan "kesälomalle". Tänä vuonna Justinkin pääsee todistamaan keskikesän juhlaa.
Epämääräinen suunnitelma oli alkujaan muotoa: Hollannista, Saksan ja Tanskan kautta Ruotsiin ja sieltä sitten laivalla yli Turkuun.
Tätä nykyä suunnitelma on edelleen sama, mitä nyt yksityiskohdat on tarkentuneet.
Lähdetään lauantaina hyvin varhain aamulla ajelemaan.
Ajetaan ensin Hollannin rajojen sisällä sopivalle korkeudelle ja mennään sitten rajan yli, suunta kohti Hampuria. Hampurista suunnataan vielä ylöspäin, kunnes ollaan Tanskassa. Tanskassa suuntana on Odense, josta olen varannut pikkiriikkisen kahden huoneen B&B:n. Alunperin suunnitelmana oli yöpyä Kööpenhaminassa, se kun vaikuttaa sellaiselta kaupungilta, johon olis kiva tutustua. Siinä vaiheessa kun rupesin googlettamaan ja kysymään majapaikkaa, niin kaikki oli joko täynnä tai sitten törkeän hintaisia. Sitten luovutin ja totesin että yövytään jossain muualla, pääseehän sinne Köpikseen pysähtymään matkalla. Ja jos se on tosi kiva, niin tekee vaikka viikonloppureissun joskus hamassa tulevaisuudessa (lentäen).
Yöpaikka löytyi siis Odensesta, joka vaikuttaa olevan mukavan kokoinen kaupunki sillä Tanskan "keskimmäisellä" saarella. Etten-Leurista Odenseen on noin 815 km ja ilman pysähdyksiä matkaan menisi 8h. Kyseinen paikka on myös H.C. Andersenin kotikaupunki ja sieltä löytyy linna ja eläinpuisto, jossa pääsis lisämaksulla (ja olemalla paikalla oikeaan aikaan) halailemaan kirahveja. Pieni kyynel tähän kohtaan ettei meidän aikataulut salli tätä kokemusta!
Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella maksaa 495 DKK eli noin 66.39 euroa. Aamupala lisämaksusta.
Seuraavana aamuna jatketaan matkaa kohti Kööpenhaminaa ja suunnitelmissa on pysähtyä siellä muutaman tunnin ajan. Kierrellä, katsella ja syödä. Kun lähdetään Odensesta kohti Kööpenhaminaa, niin matkalla on yksi julmetun pitkä silta, nimeltään Storebaelt tai jotain sinnepäin. Ylitys maksaa 33 euro. Tanskassa ei muuten taida olla teiden tullimaksuja ollenkaan, ainoastaan näiden siltojen kohdalla. Odensesta Kööpenhaminaan on noin 168km ja sen ajaa vajaassa kahdessa tunnissa.
Kööpenhaminasta jatketaan matkaa Ruotsin puolelle ja näitä kahta maata yhdistää toinen siltapaholainen, Oresund. Tämän sillan ylitys maksaa 47 euroa, joka on mielestäni ihan törkeä hinta.. mutta kai ne rakennuskulut on jotenkin takaisin ansaittava.
Ruotsin puolella meidän majapaikka sijaitsee Jönköpingissä, joka näyttää kartalla suhteellisen isolta maalaiskunnalta mutta googlailun perusteella Jönköping kaupunkina vaikuttaa aika pieneltä. Tai siis ainakin Tripadvisorin ravintola- ja nähtävyyssuositusten perusteella :D Vähän näyttää siltä ettei siellä ole sunnuntai-iltana auki mitään nakkikioskia suurempaa ravintolaa... Kööpenhaminasta Jönköpingiin on noin 332km ja matka-aika ilman pysähdyksiä 3,5h.
Mutta majapaikka siellä on sitten vähän nakkikioskia eksoottisempi. Yövytään nimittäin hevostilalla, jossa on ilmeisesti ratsastuskoulu ja/tai valmennusta, pieni antiikki/sisustustavaraputiikki, hevosia ja hevostallin yläpuolella 4 huonetta, myöskin B&B tyyliin. Arvostelujen perusteella eristys on huonoa ja yössä kuulee niin naapurin kuorsauksen kuin myös hevosten liikuskelun ja höristelyt. Hevosihmisenä odotan mielenkiinnolla ja Justin ei-niin-hevosihmisenä vielä enemmän mielenkiinnolla.. mutta uskallan väittää että ehdottomasti kokeilemisen arvoista. Jotain erilaista! Ja huoneet siellä näyttää enemmän kuin hyviltä. Kahden hengen huone jaetulla kylpyhuoneella maksaa 600 SEK eli noin 64.95 euroa. Aamupala lisämaksusta.
Seuraavana aamuna matka jatkuu sitten Jönköpingistä Tukholmaan. Google mapsin perusteella lyhyin reitti näyttäisi olevan Linköpingin, Norrköpingin ja Södertäljen kautta Tukholmaan. Tuo reitti on 331km ja ilman pysähdyksiä 3,5h. Riippuen lähtöajasta ja matkan pysähdyksistä, saa nähdä mihin aikaan ollaan Värtahamnissa. Mietin tässä että fiksuinta on varmaan jättää auto satamaan ja siitä sitten suunnata joko kävellen tai julkisilla kaupungin keskustaan. Jos aikaa ja mielenkiintoa on. Tietääkö/muistaako joku kumman laivayhtiön satama on lähempänä keskustaa, Vikingin vai Siljan?
Tukholmasta meillä on varattuna laivamatka autopaketilla Turkuun. Lähtee illalla 19:30 ja saapuu seuraavana aamuna klo 7:00 Turkuun. Paluu on seuraavan viikon torstaina, myöskin iltalaivalla. Joten ehditään olla Suomessa 9 päivää. Me varattiin laivamatkat Tallink Siljalta, puhtaasti mun mieltymysten ja muistikuvien perusteella. En edes verrannut Vikingin hintoja. Hintoja oli jännä katsoa etukäteen, kun nettisivujen etusivulla mainostettiin kaikkia tarjouksia ja paketteja, mutta sitten kun menin katsomaan niin en nähnyt mitään alennuksia. Menomatka 2 hengelle, B-luokan hytissä 149 euroa ja auto 71 euroa. Paluumatka 2 hengelle, B-luokan hytissä 153 euroa ja auto 71 euroa. Vasta kun oikeasti varasin ja etenin maksuun asti, niin ruudulle rävähti pakettihinta 300 euro sis. verot ja muut maksut. Eli siis ihan tuntuva alennus, mutta niin jännä ettei sitä mainittu missään! Täällä Hollannissa ainakin on tottunut siihen että kaikki mahdolliset alennukset listataan näkyviin, jotta varmasti tietää paljonko on säästänyt ja voi kehua itseään, siitä kuinka hyvät kaupat tuli tehtyä!
Lisämainintana että varaus mahdollinen ainoastaan luottokortilla. Jonka itselle nyt vihdoin ja viimein tänä keväänä hankin, ihan vaan lomamatkoja helpottamaan.
Turusta eteenpäin ei ollakaan sitten tehty mitään suunnitelmia. Suorinta reittiä Tampereelle tietysti. 9 päivän aikana mahdollisimman paljon perhettä, ystäviä, saunomista, grillaamista, makkaraa ja uintia. Mökillä käyntiä ja mökkimäisissä olosuhteissa käyntiä, terkkuja iskän tynnyrisaunaan!
Paluumatkalle ei ole varattu vielä yhtään mitään majoitusta tai tehty sen enempää suunnitelmia. Pohdinnassa on että jaksaisko ajaa Tukholmasta Saksaan asti ja yöpyä vasta siellä. Mutta ajateltiin että katsotaan ensin miten menomatka sujuu ja päätetään sitten.
Tekstin lomassa mainittuna kuluja, jotka on nyt tiedossa. Varsinaista budjettia meillä ei ole.
Dieselkulut tulee tottakai, yritin etsiä dieselin hintoja eri maiden välillä, mutta en toistaiseksi löytänyt mitään luotettavaa tietoa. Jollain vinkkejä asiaan liittyen?
Sitten tulee tietysti ruokailut ja muut matkan aikana kulutettavat asiat, nähtäväksi jää uppoaako tähän reissuun tämän vuoden lomarahat.
Suunnitelmissa olis kyllä vielä syyskuussa lähteä jonnekin lämpimään :)
 |
| Storebaelt Bridge, source. |
sunnuntai 15. helmikuuta 2015
Ei karnevaaleja, ei ystävänpäivää.. vaan maailman paras kotiviikonloppu!
Täällä useimmat ihmiset juhlivat tällä hetkellä ihan hulluina karnevaaleja ja aika monet ihmiset oli ihan intopiukassa eilen ystävänpäivätohinoista. Me taas ollaan nautittu maailman parhaasta viikonlopusta, ilman mitään velvoitteita tai pakotteita.
Normaalisti yksi päivä viikonlopusta menee siihen, että olen hevostelemassa puoli päivää ja toisen puolikkaan siitä päivästä siivoan kotona. Se toinen päivä yleensä taas on jotain pakko käydä kaupoilla/kahvittelemassa/ulkona syömässä/jotain kivaa yhdessä.. eli siis pakko _tehdä_ jotain!
Koska hevostelemiset jäi tältä viikonloput väliin, syystä että hevosteluystävä oli muissa tapahtumissa koko viikonlopun, päätin (osittain myös rahallisesti suht tiukan kuukauden suhteen) että mitä jos ei koko viikonloppuna tekiskään yhtään mitään pakollista. Oltaisiin vain yhdessä, rennosti ja chillaten. Lataisi vähän akkuja kotosalla ja tekisi jotain sellaista, mihin ei ikinä tunnu riittävän aikaa. Niinkuin esimerkiksi pyyhkisi pölyjä kaikkien mahdollisten pintojen päältä, niinkuin eilen! Ihan parasta :) kun ei ollut pakko mutta kerrankin oli aikaa.
En tasan ole ikinä ollut mikään hullua rymistelyä ja remuamista rakastava, joten karnevaalit jäi tänäkin vuonna suosiolla väliin. Ystävänpäivä on täällä enemmän sellainen amerikkalaistyylinen rakastavaisten päivä ja jostain syystä suomalainen ystävänpäivä vetoaa omiin fiiliksiin paljon enemmän. Ja tuntuu hassulta että kukkakimput maksaa tuplasti enemmän kuin normaalisti vain yhden päivän takia. Tarkoitus oli ett syötäisiin vain kotona hyvin ja jätettäisiin lahjomiset vähemmälle. Reilun kuukauden päästä juhlistetaan kuitenkin taas vuosipäivää, panostetaan siihen sitten enemmän.
Sain kuitenkin Justinilta rasiallisen käsintehtyjä konvehteja ja ihanan kortin, joten omasta puolestani tarjosin meille eilen mahtavat take away-sushit illalliseksi.
Eilen aamulla heräsin lauantaiseen tapaan salille, sen jälkeen nautittiin pitkän kaavan mukaan aamupalaa. Rupesin kaikessa rauhassa siivoilemaan, todellakin pyyhkien kaikki mahdolliset pölypaikat, keittiön purkit ja purnukat täyttäen ja vielä olohuoneen ilmettä keväistäen. Tykkään vaihdella meidän kasvien, kynttilöiden, tarjottimien ym. sisustusesineiden paikkoja tasaisin väliajoin. Kun alakerta oli puunattu viimeisen päälle, raahustin imurin kanssa yläkertaan ja löysin Justinin kuorsaamasta sängyltä :D Sen sijaan että olisin vetänyt herneen nenään, jätin imurin käytävälle ja kömmin tyytyväisenä peiton alle. Reilu tunti torkkumista lämpimässä, kerkeehän sitä loput siivoamaan myöhemminkin.
Myöhemmin haettiin tosiaan takeaway sushit ja oli kyllä harvinaisen positiivinen kokemus! Useemminkin voisi hakea sushia sen lauantaisen pitsan sijaan. Sohvalla katsottiin peräti kaksi leffaa ja nautittiin oikein perinteisestä lauantai-illasta ilman kummempaa härdelliä.
Tänään nukuttiin pitkään, ilman herätyskelloa kahdeksaan asti ja sitten Sparks herätti. Tönäisin Justinin avaamaan Sparksille oven pihalle ja sen jälkeen vielä tyytyväisenä 2,5 tuntia lisäunta.
Ei huonompaa vaihtelua, yleensä aina on kello soimassa kun on sitä sun tätä hoidettavana.
Tänään loput siivoukset, pyykin pyöritystä ja pyöräilemässäkin käytiin. Ihana auringonpaiste ja vihdoinkin tuntuu siltä että kyllä se kevät ja kesä sieltä tulee. Jotenkin kauhean raskaita nää viimeiset kuukaudet olleet. Tuntuu että parin viimeisen vuoden ajan nää talvikuukaudet on olleet raskaampia kuin aikaisemmin. Hassua sinänsä, kun kuvittelisi että Suomessa asuessa siitä olisi ollut enemmän haittaa, kun siellä se pimeyden aika on vielä pari kuukautta pidempi.
Pitää ehkä useammin ottaa agendaan tämmöinen tyhjä viikonloppu. Ei ole huuhaata, että joskus on hyvä vaan olla <3
Normaalisti yksi päivä viikonlopusta menee siihen, että olen hevostelemassa puoli päivää ja toisen puolikkaan siitä päivästä siivoan kotona. Se toinen päivä yleensä taas on jotain pakko käydä kaupoilla/kahvittelemassa/ulkona syömässä/jotain kivaa yhdessä.. eli siis pakko _tehdä_ jotain!
Koska hevostelemiset jäi tältä viikonloput väliin, syystä että hevosteluystävä oli muissa tapahtumissa koko viikonlopun, päätin (osittain myös rahallisesti suht tiukan kuukauden suhteen) että mitä jos ei koko viikonloppuna tekiskään yhtään mitään pakollista. Oltaisiin vain yhdessä, rennosti ja chillaten. Lataisi vähän akkuja kotosalla ja tekisi jotain sellaista, mihin ei ikinä tunnu riittävän aikaa. Niinkuin esimerkiksi pyyhkisi pölyjä kaikkien mahdollisten pintojen päältä, niinkuin eilen! Ihan parasta :) kun ei ollut pakko mutta kerrankin oli aikaa.
En tasan ole ikinä ollut mikään hullua rymistelyä ja remuamista rakastava, joten karnevaalit jäi tänäkin vuonna suosiolla väliin. Ystävänpäivä on täällä enemmän sellainen amerikkalaistyylinen rakastavaisten päivä ja jostain syystä suomalainen ystävänpäivä vetoaa omiin fiiliksiin paljon enemmän. Ja tuntuu hassulta että kukkakimput maksaa tuplasti enemmän kuin normaalisti vain yhden päivän takia. Tarkoitus oli ett syötäisiin vain kotona hyvin ja jätettäisiin lahjomiset vähemmälle. Reilun kuukauden päästä juhlistetaan kuitenkin taas vuosipäivää, panostetaan siihen sitten enemmän.
Sain kuitenkin Justinilta rasiallisen käsintehtyjä konvehteja ja ihanan kortin, joten omasta puolestani tarjosin meille eilen mahtavat take away-sushit illalliseksi.
Eilen aamulla heräsin lauantaiseen tapaan salille, sen jälkeen nautittiin pitkän kaavan mukaan aamupalaa. Rupesin kaikessa rauhassa siivoilemaan, todellakin pyyhkien kaikki mahdolliset pölypaikat, keittiön purkit ja purnukat täyttäen ja vielä olohuoneen ilmettä keväistäen. Tykkään vaihdella meidän kasvien, kynttilöiden, tarjottimien ym. sisustusesineiden paikkoja tasaisin väliajoin. Kun alakerta oli puunattu viimeisen päälle, raahustin imurin kanssa yläkertaan ja löysin Justinin kuorsaamasta sängyltä :D Sen sijaan että olisin vetänyt herneen nenään, jätin imurin käytävälle ja kömmin tyytyväisenä peiton alle. Reilu tunti torkkumista lämpimässä, kerkeehän sitä loput siivoamaan myöhemminkin.
Myöhemmin haettiin tosiaan takeaway sushit ja oli kyllä harvinaisen positiivinen kokemus! Useemminkin voisi hakea sushia sen lauantaisen pitsan sijaan. Sohvalla katsottiin peräti kaksi leffaa ja nautittiin oikein perinteisestä lauantai-illasta ilman kummempaa härdelliä.
Tänään nukuttiin pitkään, ilman herätyskelloa kahdeksaan asti ja sitten Sparks herätti. Tönäisin Justinin avaamaan Sparksille oven pihalle ja sen jälkeen vielä tyytyväisenä 2,5 tuntia lisäunta.
Ei huonompaa vaihtelua, yleensä aina on kello soimassa kun on sitä sun tätä hoidettavana.
Tänään loput siivoukset, pyykin pyöritystä ja pyöräilemässäkin käytiin. Ihana auringonpaiste ja vihdoinkin tuntuu siltä että kyllä se kevät ja kesä sieltä tulee. Jotenkin kauhean raskaita nää viimeiset kuukaudet olleet. Tuntuu että parin viimeisen vuoden ajan nää talvikuukaudet on olleet raskaampia kuin aikaisemmin. Hassua sinänsä, kun kuvittelisi että Suomessa asuessa siitä olisi ollut enemmän haittaa, kun siellä se pimeyden aika on vielä pari kuukautta pidempi.
Pitää ehkä useammin ottaa agendaan tämmöinen tyhjä viikonloppu. Ei ole huuhaata, että joskus on hyvä vaan olla <3
keskiviikko 11. helmikuuta 2015
Kotimaista tavaraa
On kotimaa ja synnyinmaa.
Synnyinmaa on itsestäänselvästi Suomi, kotimaakin on Suomi vaikka koti sijaitseekin Hollannissa.
Pariin kertaan on kysytty että meinaanko hakea Hollannin kansalaisuutta. Tällä hetkellä sillä ei oikeastaan olisi elämään mitään vaikutusta, kun molemmat maat kuuluu Euroopan Unioon. Ehkä Hollannin kansalaisuus helpoittaisi joidenkin virallisten asioiden hoitamista, mutta kansalaisuuden hakemista vastaan sotii sen kalleus ja ainakin näin päältäpäin katsottuna aikamoinen paperirumba.
Ja näillä eväillä on pärjännyt toistaiseksi hyvin. Tosin ajokortin ja passin uusiminen on vasta edessäpäin, samoin kun naimisiinmeno ja lapset.. ties millaiseen paperisotaan tässä vielä joutuu!
Mutta vaikka kotimaa on Suomi, niin silti kotimaisuus tarkoittaa tällä hetkellä hollantilaista.
Kotimaisen kun ainakin itse miellän tuotteeksi, joka tulee tämän oman maan rajojen sisäpuolelta. Kotimaista ostamalla tukee oman maan kansalaisia ja edesauttaa taloutta. Kotimaista suosimalla voi todennäköisesti luottaa siihen, että tuote tulee jostain läheltä jolloin kuljetuskustannukset ja -haitat on pienemmät kuin kauempaa rahdatulla.
Olen aiemminkin puhunut siitä kuinka ihastunut olen meidän pienten lähituottajien tuotteisiin. On mahtavaa ostaa tuotteita ja tietää tasan tarkkaan, että ne on rakkaudella kasvatettu 10 metriä tuonnepäin, tuolla pellolla. Kotimaisuus kunniaan, lähituotteita aina kuin mahdollista ja jos vielä luomuna saa, niin kyllä kiitos!
Kotimaisuus tuntuu olevan aikamoinen arvo. Tuotteesta ollaan valmiita maksamaan enemmän kun se on kotimainen. Varsinkin suomalaisille, suomalaisuus eli kotimaisuus on useimmiten voittamaton myyntivaltti.
Hehkutin tehneeni viikonlopun parhaan ostoksen, kun sain 50 tulppaanin nipun 5 eurolla. Kommenttina tähän että itse ostin 10 tulppaanin nipun samalla hinnalla.. mutta ne oli kyllä kotimaisia! No niinhän nämäkin oli, mutta suomalaiselle hollantilainen tulppaani ei ole kotimainen.. ainoastaan sille suomalaiselle, joka sattuu asumaan Hollannissa ;)
Suomalainen puhuu myös aina kuinka suomalainen mansikka on maailman parasta!
Taisin itsekin kuulua niihin ennen kuin maistoin meidän naapuritilan mansikoita.. toukokuusta lokakuuhun, aina täydellisiä, makoisia ja riittävän isoja!
Harmittavasti tähän hollantilaistumiseen kuuluu myös piheyden tarttuminen.. helposti tulee ostettua sitä, mikä on tarjouksessa tai mikä on helpoiten saatavilla. Eikä suinkaan aina katsottua sitä mikä on tuotteen kotimaa. Onneksi sentään voi lohduttautua sillä, että espanjalaiset tomaatit on täältä päin katsottuna melkein lähiruokaa.. ainakin verrattuna siihen mitä ne on suomalaisille! Pari tuhatta kilometriä pienempi välimatka tekee kummia..
Synnyinmaa on itsestäänselvästi Suomi, kotimaakin on Suomi vaikka koti sijaitseekin Hollannissa.
Pariin kertaan on kysytty että meinaanko hakea Hollannin kansalaisuutta. Tällä hetkellä sillä ei oikeastaan olisi elämään mitään vaikutusta, kun molemmat maat kuuluu Euroopan Unioon. Ehkä Hollannin kansalaisuus helpoittaisi joidenkin virallisten asioiden hoitamista, mutta kansalaisuuden hakemista vastaan sotii sen kalleus ja ainakin näin päältäpäin katsottuna aikamoinen paperirumba.
Ja näillä eväillä on pärjännyt toistaiseksi hyvin. Tosin ajokortin ja passin uusiminen on vasta edessäpäin, samoin kun naimisiinmeno ja lapset.. ties millaiseen paperisotaan tässä vielä joutuu!
Mutta vaikka kotimaa on Suomi, niin silti kotimaisuus tarkoittaa tällä hetkellä hollantilaista.
Kotimaisen kun ainakin itse miellän tuotteeksi, joka tulee tämän oman maan rajojen sisäpuolelta. Kotimaista ostamalla tukee oman maan kansalaisia ja edesauttaa taloutta. Kotimaista suosimalla voi todennäköisesti luottaa siihen, että tuote tulee jostain läheltä jolloin kuljetuskustannukset ja -haitat on pienemmät kuin kauempaa rahdatulla.
Olen aiemminkin puhunut siitä kuinka ihastunut olen meidän pienten lähituottajien tuotteisiin. On mahtavaa ostaa tuotteita ja tietää tasan tarkkaan, että ne on rakkaudella kasvatettu 10 metriä tuonnepäin, tuolla pellolla. Kotimaisuus kunniaan, lähituotteita aina kuin mahdollista ja jos vielä luomuna saa, niin kyllä kiitos!
Kotimaisuus tuntuu olevan aikamoinen arvo. Tuotteesta ollaan valmiita maksamaan enemmän kun se on kotimainen. Varsinkin suomalaisille, suomalaisuus eli kotimaisuus on useimmiten voittamaton myyntivaltti.
Hehkutin tehneeni viikonlopun parhaan ostoksen, kun sain 50 tulppaanin nipun 5 eurolla. Kommenttina tähän että itse ostin 10 tulppaanin nipun samalla hinnalla.. mutta ne oli kyllä kotimaisia! No niinhän nämäkin oli, mutta suomalaiselle hollantilainen tulppaani ei ole kotimainen.. ainoastaan sille suomalaiselle, joka sattuu asumaan Hollannissa ;)
Suomalainen puhuu myös aina kuinka suomalainen mansikka on maailman parasta!
Taisin itsekin kuulua niihin ennen kuin maistoin meidän naapuritilan mansikoita.. toukokuusta lokakuuhun, aina täydellisiä, makoisia ja riittävän isoja!
Harmittavasti tähän hollantilaistumiseen kuuluu myös piheyden tarttuminen.. helposti tulee ostettua sitä, mikä on tarjouksessa tai mikä on helpoiten saatavilla. Eikä suinkaan aina katsottua sitä mikä on tuotteen kotimaa. Onneksi sentään voi lohduttautua sillä, että espanjalaiset tomaatit on täältä päin katsottuna melkein lähiruokaa.. ainakin verrattuna siihen mitä ne on suomalaisille! Pari tuhatta kilometriä pienempi välimatka tekee kummia..
tiistai 5. elokuuta 2014
Ihme ja kumma
Aamuisin sen huomaa kun herää ja nousee ylös. Enää ei olekaan valoisaa jo varttia vaille kuusi, aurinko heräilee vasta samaan aikaan kuin mekin ja päivä kirkastuu siitä melko nopeasti. Mutta olen nyt jo parina aamuna pysähtynyt kuinka nopeasti tämäkin kesä on mennyt. Nyt on jo elokuu ja perisuomalaisena koululaisten rytmiin tottuneena se tarkoittaa, että se oikea kesä on jo melkein ohi kun koulutkin alkaa. Vaikka kuinka tietää, että ainakin täällä on vielä parin kuukauden verran edessä aurinkoisia päiviä ja viipyvän kesän tuntua. Puhumattakaan siitä, että omaan kesälomaankin on vielä 6 viikkoa aikaa!
Kesä on (jälleen kerran) hiipinyt ohi ihan huomaamatta. Täällä ei ole ollut pitkiä sikamaisia helteitä, vain muutamia satunnaisia hellepäiviä. Muuten lämpötila pysyttelee 25 molemmin puolin ja on sellainen leppoisa sää. Joka päivälle luvataan sadetta, mutta sekin toteutuu vaan kerran tai kaksi viikossa. Toisaalta sää nyt ei sinällään paljon toimistotyöntekijää hetkauta. Ikkunasta avautuu joka päivä sama maisema, joka on konttorin sijainnista johtuen harvinaisen harmaata teollisuutta, joka ei paljon inspiroi oli sitten auringonpaiste tai sade.
Koska ei ole ollut pidempää lomajaksoa eikä ole oikein tehnyt mitään erityistä, niin arki rullaa omalla painollaan eteenpäin. Päivät ja viikot kuluu huomaamatta. Äiti tosin totesi hyvin, että on hyvä jos arjen osaa ottaa sellaisena kuin se on. Koska sitähän se elämä on, arkea ja (hyvin satunnaista) juhlaa.
Mitä tässä puolentoista kuukauden aikana sitten on tapahtunut?
Muutamia asioita, jotka on herättänyt oikein kunnolla miettimään. Varsinkin omia ihmissuhteita ja sitä, mikä on mulle tärkeää.
Heinäkuun alussa täytin 27 vuotta. Oman "vanhuuden" huomaa konkreettisesti siinä kuinka kaikki ystävät, tutut ja tutuntutut menee naimisiin, saa lapsia ja ostaa oman talon. Sitten siinä itse hiljaa pienessä mielessään miettii, että pitäiskö munkin, mutta ei kai tässä iässä nyt vielä ja mihin tässä oikeen on kiire, hyvin ehtii "sitten parin vuoden päästä".
Rakas hevosystäväni Arno kuoli muutama päivä syntymäpäiväni jälkeen. Melkoisen dramaattisesti vielä meidän maastolenkin aikana. Sen jälkeen en ole ollut hevosen selässä. Kylläkin melkein joka viikonloppu hevosia hoitamassa. Tuntuu että vaivihkaa rupeaa rimakauhu nostamaan päätään ratsastuksen suhteen, jos en kohta pääse hevosen selkään. Mutta uusi hevonen on vasta haussa ja ratsastustallia karsastan jostain syystä tällä hetkellä. Ehkä pitäisi suosiolla ottaa yksityistunti ja taas totutella omaan tahtiin kuinka se sujuu. Arnon kuolema on lähentänyt välejä joidenkin ihmisten kanssa ja joidenkin ihmisten reaktioita olen lähinnä ihmetellyt (tai siis sitä, että mitään reaktiota ei tule). Vaikka kyseessä onkin "vain" hevonen, niin harvemmin kuitenkaan kukaan kuolee omien silmien edessä ja sen lyhyen ajan, joka ehdittiin olla yhdessä, meistä tuli ihan parhaat kaverit.
Sain kaksi kappaletta maailman ihanimpia ystäviä Suomesta kylään ja tajusin, että ei ystävyyssuhteita voi tekemällä tehdä. Kun jonkun ihmisen kanssa kolahtaa ja sama taajuus löytyy, kun voi nauraa ja itkeä yhdessä, ja luottaa toiseen sataprosenttisesti, niin ystävyys säilyy läpi vuosien. Se säilyy ja sen tietää olevan olemassa, vaikka yhteyttä pidettäisiin vain satunnaisesti. Juttu jatkuu siitä mihin jäätiin vaikka edellisestä tapaamisesta olisi vuosi tai enemmän. Oikeiden ystävyyssuhteiden aikuisällä luominen on käsittämättömän vaikeaa. Vähän niinkuin parisuhteissakin, mitä enemmän ikää ja historiaa on takana, sitä suurempi painolasti ihmisellä itsellään on ja on onnen kauppaa jos löytää toisen ihmisen, joka hyväksyy kaiken sen mitä toinen ihminen mukanaan tuo.
On ollut ihanaa huomata kuinka ollaan Justinin kanssa selkeästi päästy meidän alkuvuoden kriisistä yli ja ollaan taas entistä paremmin toistemme tukena ja seurana. Olen onnellinen ja tyytyväinen meidän suhteeseen ja omaan elämääni. Tähän arkeen, joka rullaa ihan itsestään.
Meidän Sparksille on käynyt köpelösti, mutta missä, miten ja koska on arvoitus. Meillä on täällä jo parin viikon ajan ollut karvainen pieni potilas, jota hoivataan aamuin illoin. Pari viikkoa sitten huomattiin Sparksin olevan hirveän apaattinen ja se tila paheni muutamassa päivässä "sairaalakuntoon". Lääkärissä todettiin yli 40 asteen kuume ja iso, syvä haava mahassa. Mistä se haava on tullut, ei voi tietää, mutta lääkäri epäilee että Sparks on jäänyt johonkin roikkumaan. Haava oli itsessään iso mutta se reikä ihon alla vielä isompi. Sparks oli tehohoidossa 3 päivää, jonka aikana haava puhdistettiin nukutuksessa, nesteytettiin, lääkittiin ja kaikinkeinoin koitettiin saada elämää pieneen ressukkaan. Sparks syö edelleen kaksi kertaa päivässä antibioottia ja lisäksi kerran päivässä tulehduksenestolääkettä ja kipulääkettä. Haava puhdistetaan kaksi kertaa päivässä betadineshampoolla, salvataitokset päälle ja siteet ympärille. Lisäksi kissalla on puku, joka muistuttaa ihan vauvanbodya. Kuinka yllättävää että Sparks ei voi sietää kyseistä asua.. mutta ei ole vaihtoehtoa. Kertaalleen tikit on jo laitettu uudelleen.
Haava ja reikä on onneksi pienentyneet jo paljon ja kissa voi paljon paremmin. Mutta hoitoa jatketaan ja viikottain käydään vähintään kerran lääkärissä. Tämän kuukauden paskamaisin erä onkin mukavan suuret eläinlääkärilaskut.
Mutta kuten Justin omalle äidilleen totesi, tuo kissa on kuin oma lapsi ja sitä tekee kaikkensa että kaverin saa kuntoon. Ja kun Sparks oli 3 päivää tehohoidossa, niin koko ajan sitä ihmetteli että missä se nyt on kun ei näy. Niin tottunut on siihen, että meidän lisäksi täällä pyörii pieni nelijalkainen.
Töissä menee hyvin. Ensimmäinen kehityskeskustelu oli viime viikolla ja sain pelkästään positiivista palautetta. Kuinka ovat erittäin tyytyväisiä siihen kuinka olen edennyt, ottanut nyt jo enemmän vastuuta kuin alunperin puhuttiin ja kuinka nopeasti olen sopeutunut sekä oppinut asioita. Niin hassua kuin se onkin, viihdyn tässä työpaikassa ehkä paremmin kuin missään muualla ikinä aikaisemmin. Ja hassuahan se on siis siksi, että kyseessä on kokonaan eri maailma, kuin mitä olen ikinä opiskellut tai kokeillut. Joten suosittelen lämpimästi omalta mukavuusalueelta poistumista ja riskin ottamista.. se kannattaa!
Ja sit tietty ne kaikki arjen jutut..
Ollaan grillattu pariin kertaan. Hoidettu puutarhaa päivittäin ja satoa tulee lähinnä tomaattien ja vihreiden papujen muodossa. Ollaan käyty pyöräilemässä (joskaan ei tarpeeksi) ja joka viikonloppu olen viettänyt vähintään muutaman tunnin hevosten kanssa. Lähes joka päivä töiden jälkeen laitetaan ruokaa ja siivotaan keittiö. Töissä joka arkipäivä 8-17, päivittäin saa vuorotellen nauraa ja kiristellä hampaita. Olen pikkuhiljaa ostellut pieniä purkkeja yms. käteviä juttuja lomaa varten. Ostin myös suojakertoimella 50 varustettua aurinkorasvaa.. saa nähdä millainen punanahka palautuu Tunisiasta. Joka päivä ajattelen blogia, että tästäkin haluaisin kirjoittaa mutta en ikinä saa aikaiseksi. Ja joka ikinen päivä (elämän tappiin asti) kiroan autoilevia idiootteja (ja tästä nyt ainakin on pakko tehdä oma postaus!!!).
Tämmöistä tänne, mitäs sulle?
Kesä on (jälleen kerran) hiipinyt ohi ihan huomaamatta. Täällä ei ole ollut pitkiä sikamaisia helteitä, vain muutamia satunnaisia hellepäiviä. Muuten lämpötila pysyttelee 25 molemmin puolin ja on sellainen leppoisa sää. Joka päivälle luvataan sadetta, mutta sekin toteutuu vaan kerran tai kaksi viikossa. Toisaalta sää nyt ei sinällään paljon toimistotyöntekijää hetkauta. Ikkunasta avautuu joka päivä sama maisema, joka on konttorin sijainnista johtuen harvinaisen harmaata teollisuutta, joka ei paljon inspiroi oli sitten auringonpaiste tai sade.
Koska ei ole ollut pidempää lomajaksoa eikä ole oikein tehnyt mitään erityistä, niin arki rullaa omalla painollaan eteenpäin. Päivät ja viikot kuluu huomaamatta. Äiti tosin totesi hyvin, että on hyvä jos arjen osaa ottaa sellaisena kuin se on. Koska sitähän se elämä on, arkea ja (hyvin satunnaista) juhlaa.
Mitä tässä puolentoista kuukauden aikana sitten on tapahtunut?
Muutamia asioita, jotka on herättänyt oikein kunnolla miettimään. Varsinkin omia ihmissuhteita ja sitä, mikä on mulle tärkeää.
Heinäkuun alussa täytin 27 vuotta. Oman "vanhuuden" huomaa konkreettisesti siinä kuinka kaikki ystävät, tutut ja tutuntutut menee naimisiin, saa lapsia ja ostaa oman talon. Sitten siinä itse hiljaa pienessä mielessään miettii, että pitäiskö munkin, mutta ei kai tässä iässä nyt vielä ja mihin tässä oikeen on kiire, hyvin ehtii "sitten parin vuoden päästä".
Rakas hevosystäväni Arno kuoli muutama päivä syntymäpäiväni jälkeen. Melkoisen dramaattisesti vielä meidän maastolenkin aikana. Sen jälkeen en ole ollut hevosen selässä. Kylläkin melkein joka viikonloppu hevosia hoitamassa. Tuntuu että vaivihkaa rupeaa rimakauhu nostamaan päätään ratsastuksen suhteen, jos en kohta pääse hevosen selkään. Mutta uusi hevonen on vasta haussa ja ratsastustallia karsastan jostain syystä tällä hetkellä. Ehkä pitäisi suosiolla ottaa yksityistunti ja taas totutella omaan tahtiin kuinka se sujuu. Arnon kuolema on lähentänyt välejä joidenkin ihmisten kanssa ja joidenkin ihmisten reaktioita olen lähinnä ihmetellyt (tai siis sitä, että mitään reaktiota ei tule). Vaikka kyseessä onkin "vain" hevonen, niin harvemmin kuitenkaan kukaan kuolee omien silmien edessä ja sen lyhyen ajan, joka ehdittiin olla yhdessä, meistä tuli ihan parhaat kaverit.
Sain kaksi kappaletta maailman ihanimpia ystäviä Suomesta kylään ja tajusin, että ei ystävyyssuhteita voi tekemällä tehdä. Kun jonkun ihmisen kanssa kolahtaa ja sama taajuus löytyy, kun voi nauraa ja itkeä yhdessä, ja luottaa toiseen sataprosenttisesti, niin ystävyys säilyy läpi vuosien. Se säilyy ja sen tietää olevan olemassa, vaikka yhteyttä pidettäisiin vain satunnaisesti. Juttu jatkuu siitä mihin jäätiin vaikka edellisestä tapaamisesta olisi vuosi tai enemmän. Oikeiden ystävyyssuhteiden aikuisällä luominen on käsittämättömän vaikeaa. Vähän niinkuin parisuhteissakin, mitä enemmän ikää ja historiaa on takana, sitä suurempi painolasti ihmisellä itsellään on ja on onnen kauppaa jos löytää toisen ihmisen, joka hyväksyy kaiken sen mitä toinen ihminen mukanaan tuo.
On ollut ihanaa huomata kuinka ollaan Justinin kanssa selkeästi päästy meidän alkuvuoden kriisistä yli ja ollaan taas entistä paremmin toistemme tukena ja seurana. Olen onnellinen ja tyytyväinen meidän suhteeseen ja omaan elämääni. Tähän arkeen, joka rullaa ihan itsestään.
Meidän Sparksille on käynyt köpelösti, mutta missä, miten ja koska on arvoitus. Meillä on täällä jo parin viikon ajan ollut karvainen pieni potilas, jota hoivataan aamuin illoin. Pari viikkoa sitten huomattiin Sparksin olevan hirveän apaattinen ja se tila paheni muutamassa päivässä "sairaalakuntoon". Lääkärissä todettiin yli 40 asteen kuume ja iso, syvä haava mahassa. Mistä se haava on tullut, ei voi tietää, mutta lääkäri epäilee että Sparks on jäänyt johonkin roikkumaan. Haava oli itsessään iso mutta se reikä ihon alla vielä isompi. Sparks oli tehohoidossa 3 päivää, jonka aikana haava puhdistettiin nukutuksessa, nesteytettiin, lääkittiin ja kaikinkeinoin koitettiin saada elämää pieneen ressukkaan. Sparks syö edelleen kaksi kertaa päivässä antibioottia ja lisäksi kerran päivässä tulehduksenestolääkettä ja kipulääkettä. Haava puhdistetaan kaksi kertaa päivässä betadineshampoolla, salvataitokset päälle ja siteet ympärille. Lisäksi kissalla on puku, joka muistuttaa ihan vauvanbodya. Kuinka yllättävää että Sparks ei voi sietää kyseistä asua.. mutta ei ole vaihtoehtoa. Kertaalleen tikit on jo laitettu uudelleen.
Haava ja reikä on onneksi pienentyneet jo paljon ja kissa voi paljon paremmin. Mutta hoitoa jatketaan ja viikottain käydään vähintään kerran lääkärissä. Tämän kuukauden paskamaisin erä onkin mukavan suuret eläinlääkärilaskut.
Mutta kuten Justin omalle äidilleen totesi, tuo kissa on kuin oma lapsi ja sitä tekee kaikkensa että kaverin saa kuntoon. Ja kun Sparks oli 3 päivää tehohoidossa, niin koko ajan sitä ihmetteli että missä se nyt on kun ei näy. Niin tottunut on siihen, että meidän lisäksi täällä pyörii pieni nelijalkainen.
Töissä menee hyvin. Ensimmäinen kehityskeskustelu oli viime viikolla ja sain pelkästään positiivista palautetta. Kuinka ovat erittäin tyytyväisiä siihen kuinka olen edennyt, ottanut nyt jo enemmän vastuuta kuin alunperin puhuttiin ja kuinka nopeasti olen sopeutunut sekä oppinut asioita. Niin hassua kuin se onkin, viihdyn tässä työpaikassa ehkä paremmin kuin missään muualla ikinä aikaisemmin. Ja hassuahan se on siis siksi, että kyseessä on kokonaan eri maailma, kuin mitä olen ikinä opiskellut tai kokeillut. Joten suosittelen lämpimästi omalta mukavuusalueelta poistumista ja riskin ottamista.. se kannattaa!
Ja sit tietty ne kaikki arjen jutut..
Ollaan grillattu pariin kertaan. Hoidettu puutarhaa päivittäin ja satoa tulee lähinnä tomaattien ja vihreiden papujen muodossa. Ollaan käyty pyöräilemässä (joskaan ei tarpeeksi) ja joka viikonloppu olen viettänyt vähintään muutaman tunnin hevosten kanssa. Lähes joka päivä töiden jälkeen laitetaan ruokaa ja siivotaan keittiö. Töissä joka arkipäivä 8-17, päivittäin saa vuorotellen nauraa ja kiristellä hampaita. Olen pikkuhiljaa ostellut pieniä purkkeja yms. käteviä juttuja lomaa varten. Ostin myös suojakertoimella 50 varustettua aurinkorasvaa.. saa nähdä millainen punanahka palautuu Tunisiasta. Joka päivä ajattelen blogia, että tästäkin haluaisin kirjoittaa mutta en ikinä saa aikaiseksi. Ja joka ikinen päivä (elämän tappiin asti) kiroan autoilevia idiootteja (ja tästä nyt ainakin on pakko tehdä oma postaus!!!).
Tämmöistä tänne, mitäs sulle?
maanantai 9. kesäkuuta 2014
Suuri, rakas ystävä: Arno
Saanko esitellä, ystäväni Arno..
Arno on reilu parikymppinen Haflinger. Arno on työkseen terapiahevonen, joka auttaa erilaisista ongelmista/vaikeuksista kärsiviä lapsia ja nuoria. Esimerkiksi puhevaikeuksista kärsiviä lapsia, autismia sairastavia jne. Arno työskentelee pääsääntöisesti maanantaista torstaihin ja pari kertaa kuukaudessa myös lauantaisin.
Koska Arno on terapiahevonen, jolta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja leppoista askellusta, niin Arno ei saa tarpeeksi pitkäkestoista liikuntaa. Arno on hyvin yhteistyökykyinen ja innokas työskentelijä, mutta osaa olla myös itsepäinen ja näyttää mieltään. Mieluiten Arno työskentelee yhden lempi-ihmisen kanssa ja sitten kun Arnon on voittanut puolelleen, niin Arno on valmis tekemään kaikkensa tuon ihmisen eteen.
Näillä hienoilla myyntipuheilla mut houkuteltiin kokeilemaan Arnoa. Kuulemma Arno tarvitsee ihmisen, jonka kanssa voi rakentaa hyvän luottamussuhteen ja sitä kautta jaksaa paremmin omassa työssään. Arno tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja perustaitojen hiontaa. Asioita, joita terapiaan tulevat lapset eivät voi antaa ja joihin firman työntekijöillä ei ole aikaa/halua.
Arnon paras kaveri on Frutske, vuonohevonen (norjanvuonohevonen), hollanniksi Fjordenpaard. Myös Frutske on terapiahevonen. Frutskea on jo useamman vuoden ratsastanut Marloes, jonka tunnen Justinin isän kautta. He olivat joku aika sitten jutelleet ja oli tullut puheeksi, että minäkin ratsastan ja Marloes oli ilmeisesti kertonut tilanteesta, että Arnolle etsitään vakituista ratsastajaa viikonlopuille. 1 + 1 = 2.
Me ollaan Arnon kanssa nyt kolme kertaa tavattu ja hierottu tuttavuutta. Ollaan myös jo pariin kertaan käyty metsälenkillä ja reenattu kentällä. Oman sydämeni olen menettänyt jo tälle laiskanlötkeälle mutta ah, niin itsepäiselle herralle. Arno kenties tarvitsee vielä vakuuttelua sen suhteen, että olen sen kaveri. Vaikka minkäänlaisia ongelmia ei ole ollut, niin tottakai yhteistyöhalukkuus ja erityisesti apujen kuunteleminen kehittyy sitä enemmän, mitä enemmän tullaan tutuiksi.
Ensimmäisen kuukauden eli tämän kesäkuun saan reenata, tutustua ja mutustella ilmaiseksi, että onko tämä mun juttu. Heinäkuun alusta sitten saan myös rahallisesti osallistua eli maksaa 50 euroa kuukaudessa "vuokraa". Ei huono diili, kun periaatteessa saisi käydä niin usein kun haluaa, kunhan pitää mielessä terapian aikataulut ja sen asiakkaat. Mutta toistaiseksi käydään Marloesin kanssa yhdessä, kerran viikkoon.
Käyn edelleen ratsastustunnilla tallilla kerran viikossa, mutta nyt huomaa ihan selkeästi sen eron, mikä on tuntiratsastuksessa ja siinä jos on oma hevonen. Meillä ei Arnon kanssa ole aikarajoituksia, voidaan reenata kaikenlaista tarpeen mukaan ja ajan kanssa, käydä metsälenkeillä ja milloin mitäkin. Meillä menee Marloesin kanssa helposti 3-4 tuntia kerralla ja aika menee ihan huomaamatta. Kyllä siinä jää auttamatta tuntiratsastus toiseksi, mutta toisaalta on hyvä reenata myös ihan opastuksen alaisena ja saada sitä jatkuvaa kommenttia, kaikesta mitä tekee. Mulla on nyt kolmas ratsastuksenopettaja tämän vuoden aikana, enkä tiedä onko tämä nykyinen vähän turhan kriittinen ja ankara. Viimekin tunnilla sai jonkun pikkutytön itkemään kun hän ei halunnut laukata mutta opettaja vaatimalla vaati.. No tunteja on kuukauden verran jäljellä, ennen kuin tallilla alkaa kesäloma.
Lisäksi samaa tallipihaa asuttaa Mila, joka on terapiayrityksen omistajan oma hevonen, eikä millään tavalla sopiva terapiahevoseksi sekä Issy, joka on hieman liian lihava shetlanninponi, mutta myös lauhkea kuin lammas lasten kanssa. Issyä käytetään myös terapiassa pienten lasten kanssa.
Hevoset asustavat maatilalla, jossa on lisäksi lehmiä ja muita asiaankuuluvia eläimiä sekä pieni leirintäalue ja muutama vuokrattava mökki. Terassi (ravintola?) jne. Täydellisen idyllinen paikka ja olen ollut aika fiiliksissä tässä pari viimeistä viikkoa, että olen saanut tällaisen onnenpotkun ja löytänyt kokonaan uuden jutun itselleni :) Tänään lähti myös tilaukseen uudet ratsastushousut. Hevosten kanssa vietetty aika kun on tuplaantunut ellei liki triplaantunut, ja sen huomaa varusteistakin. Vielä kun löytäis jostain ratsastussaappaat näille mun mahtipohkeille! Välineurheilua tämäkin..
Arno on reilu parikymppinen Haflinger. Arno on työkseen terapiahevonen, joka auttaa erilaisista ongelmista/vaikeuksista kärsiviä lapsia ja nuoria. Esimerkiksi puhevaikeuksista kärsiviä lapsia, autismia sairastavia jne. Arno työskentelee pääsääntöisesti maanantaista torstaihin ja pari kertaa kuukaudessa myös lauantaisin.
Koska Arno on terapiahevonen, jolta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja leppoista askellusta, niin Arno ei saa tarpeeksi pitkäkestoista liikuntaa. Arno on hyvin yhteistyökykyinen ja innokas työskentelijä, mutta osaa olla myös itsepäinen ja näyttää mieltään. Mieluiten Arno työskentelee yhden lempi-ihmisen kanssa ja sitten kun Arnon on voittanut puolelleen, niin Arno on valmis tekemään kaikkensa tuon ihmisen eteen.
Näillä hienoilla myyntipuheilla mut houkuteltiin kokeilemaan Arnoa. Kuulemma Arno tarvitsee ihmisen, jonka kanssa voi rakentaa hyvän luottamussuhteen ja sitä kautta jaksaa paremmin omassa työssään. Arno tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja perustaitojen hiontaa. Asioita, joita terapiaan tulevat lapset eivät voi antaa ja joihin firman työntekijöillä ei ole aikaa/halua.
Arnon paras kaveri on Frutske, vuonohevonen (norjanvuonohevonen), hollanniksi Fjordenpaard. Myös Frutske on terapiahevonen. Frutskea on jo useamman vuoden ratsastanut Marloes, jonka tunnen Justinin isän kautta. He olivat joku aika sitten jutelleet ja oli tullut puheeksi, että minäkin ratsastan ja Marloes oli ilmeisesti kertonut tilanteesta, että Arnolle etsitään vakituista ratsastajaa viikonlopuille. 1 + 1 = 2.
Me ollaan Arnon kanssa nyt kolme kertaa tavattu ja hierottu tuttavuutta. Ollaan myös jo pariin kertaan käyty metsälenkillä ja reenattu kentällä. Oman sydämeni olen menettänyt jo tälle laiskanlötkeälle mutta ah, niin itsepäiselle herralle. Arno kenties tarvitsee vielä vakuuttelua sen suhteen, että olen sen kaveri. Vaikka minkäänlaisia ongelmia ei ole ollut, niin tottakai yhteistyöhalukkuus ja erityisesti apujen kuunteleminen kehittyy sitä enemmän, mitä enemmän tullaan tutuiksi.
Ensimmäisen kuukauden eli tämän kesäkuun saan reenata, tutustua ja mutustella ilmaiseksi, että onko tämä mun juttu. Heinäkuun alusta sitten saan myös rahallisesti osallistua eli maksaa 50 euroa kuukaudessa "vuokraa". Ei huono diili, kun periaatteessa saisi käydä niin usein kun haluaa, kunhan pitää mielessä terapian aikataulut ja sen asiakkaat. Mutta toistaiseksi käydään Marloesin kanssa yhdessä, kerran viikkoon.
Käyn edelleen ratsastustunnilla tallilla kerran viikossa, mutta nyt huomaa ihan selkeästi sen eron, mikä on tuntiratsastuksessa ja siinä jos on oma hevonen. Meillä ei Arnon kanssa ole aikarajoituksia, voidaan reenata kaikenlaista tarpeen mukaan ja ajan kanssa, käydä metsälenkeillä ja milloin mitäkin. Meillä menee Marloesin kanssa helposti 3-4 tuntia kerralla ja aika menee ihan huomaamatta. Kyllä siinä jää auttamatta tuntiratsastus toiseksi, mutta toisaalta on hyvä reenata myös ihan opastuksen alaisena ja saada sitä jatkuvaa kommenttia, kaikesta mitä tekee. Mulla on nyt kolmas ratsastuksenopettaja tämän vuoden aikana, enkä tiedä onko tämä nykyinen vähän turhan kriittinen ja ankara. Viimekin tunnilla sai jonkun pikkutytön itkemään kun hän ei halunnut laukata mutta opettaja vaatimalla vaati.. No tunteja on kuukauden verran jäljellä, ennen kuin tallilla alkaa kesäloma.
Lisäksi samaa tallipihaa asuttaa Mila, joka on terapiayrityksen omistajan oma hevonen, eikä millään tavalla sopiva terapiahevoseksi sekä Issy, joka on hieman liian lihava shetlanninponi, mutta myös lauhkea kuin lammas lasten kanssa. Issyä käytetään myös terapiassa pienten lasten kanssa.
Hevoset asustavat maatilalla, jossa on lisäksi lehmiä ja muita asiaankuuluvia eläimiä sekä pieni leirintäalue ja muutama vuokrattava mökki. Terassi (ravintola?) jne. Täydellisen idyllinen paikka ja olen ollut aika fiiliksissä tässä pari viimeistä viikkoa, että olen saanut tällaisen onnenpotkun ja löytänyt kokonaan uuden jutun itselleni :) Tänään lähti myös tilaukseen uudet ratsastushousut. Hevosten kanssa vietetty aika kun on tuplaantunut ellei liki triplaantunut, ja sen huomaa varusteistakin. Vielä kun löytäis jostain ratsastussaappaat näille mun mahtipohkeille! Välineurheilua tämäkin..
tiistai 3. kesäkuuta 2014
Lomalle Tunisiaan
... lähtöön 109 päivää!
Lähtölaskenta alkoi reilu viikko takaperin kun vihdoin saatiin päätettyä, että minne lähdetään ja lomarahat poltteli pankkitilillä. Hollannissa maksetaan lomarahat aina toukokuun tilissä ja mullekin oli jo mukavasti kertynyt, vaikka ei ollut kuin kahdelta kuukaudelta. Kamala verotushan (muistaakseni 48%) syö siitä suurimman osan, mutta oli sentään vähän ylimääräistä peruskuukausipalkan lisäksi.
Meillähän kesäloman suunnittelu alkoi jo tammikuussa ja tottakai suunnitelmat (varsinkin ajankohta) on tässä matkan varrella kerinnyt vaihtumaan pariinkiin kertaan, kun työpaikkakin vaihtui. Ulkosuomalaisen ongelmana on se, että lähes aina haluaa (ja joutuu) lähtemään Suomeen lomalle. Vaikka Suomi onkin ihana, niin ei siellä kuitenkaan samanlaista lomafiilistä saa kuin Turkissa rannalla makaamalla. Tänäkin vuonna sain muutaman purnaavan kommentin, että eikö tulla ollenkaan Suomeen.. mutta haluttiin oikealle lomalle :) Mennään joulukuussa itsenäisyyspäivän aikoihin Suomeen, silloin on meidän suvun perinteiset itsenäisyyspäivänjuhlat (jotka olen lahjakkaasti jo useampana vuonna missannut). Tänä vuonna äitini järjestää kyseiset kekkerit, päästäkseen helpolla 60v. synttäreiden juhlinnasta :) Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Joten ei kesäistä Suomea siis tänä vuonna.
Meidän loma ajoittuu nyt syyskuun loppuun, eli ollaan virallisesti lomalla töistä 19.9-1.10 ja Tunisiassa sitten 20-27.9. Siellä pitäisi olla vielä silloin ihanan lämmintä, vajaa +30'c on aika passeli.
Meidän aikaisemmat yhteiset lomat on olleet reissuja Suomeen tai sitten auto+telttalomia tässä lähialueilla: Belgia, Luxemburg ja Ranska. Ei olla siis koskaan vielä oltu aurinkolomalla yhdessä.
Joten sellaiselle haluttiin nyt ehdottomasti. Mieluiten johonkin kauaspois, Curacao ja Meksiko on sellaisia must-kohteita, joihin on vielä pakko päästä. Mutta tällä kertaa rajattiin kohteet tähän lähietäisyydelle, viikon pakettimatka, kiitos.
Kohdevaihtoehtoja oli muutamia: Kreikka, Portugali, Espanja, Turkki, Tunisia ja Egypti. Hyvin nopeasti todettiin että parhaiten meidän makuun sopivat vaihtoehdot löytyy Turkista tai Tunisiasta. Haluttiin all inclusive-loma, 4-5 tähden hotellissa, mieluiten hotellissa, josta löytyy myös wellness-palveluja, uima-altaalla ja rannan välittömässä läheisyydessä. Mieluummin rauhallinen kuin menevä kohde, mutta toisaalta olis kiva jos edes vähän kaupunkimaiseen ympäristöön pääsee suht helposti kävellen, pyörällä tai bussilla. Plussaa olisi ollut jos hotelli olisi ollut vain aikuisille, mutta sitä ei nyt tähän hätään löytynyt.
All inclusive-loma sen takia, että voi hyvillä mielin lähteä lomalle kun tietää että kulut on katettu jo etukäteen. Tottakai lomaa varten säästetään vielä kulutusrahaa, mutta jos vaikka käykin niin, että auto hajoaa 2 viikkoa ennen matkaa, niin ei mene loma sen takia pilalle. Se auto kun on pakko korjata, vaikka mikä olisi. Muuten kun ei pääse töihin... Tykkään myös siitä ajatuksesta, ettei jokaista ateriaa varten tarvitse erikseen lähteä etsimään ruokapaikkaa. Voi hyvinkin olla niin, että käydään loman aikana parina päivänä muualla lounaalla ja parina iltana ulkona syömässä, mutta pakko ei ole lähteä mihinkään. Eikä olla sellaisia, että sitten ajateltaisiin all inclusivesta maksetun rahan menevän hukkaan. Tässähän on kyse pakettilomasta ja meidän paketti oli hyvänhintainen. Joten fiiliksen mukaan mennään paikan päällä.
Haluttiin lomalta ennen kaikkea rentoutumista ja makaamista, eli sitä ettei tarvitse tehdä yhtään mitään. Rannalla makaamista kirjan kanssa, uimista ja aurinkorasvan kanssa lotraamista. Tottakai kohteessa kiertelyä mutta en kaipaa kattavaa kulttuuripläjäystä. Kyllä siinä ihmisten ihmettelemisessä on ihan tarpeeksi :)
Olen muistaakseni kaksi kertaa aiemmin ollut pakettimatkalla. Joskus muinoin Aurinkomatkojen kyydissä Kreikan Kos-saarella ja sitäkin ennen Deturin matkassa Egyptissä. Nyt haluttiin nimenomaan tunnetun matkanjärjestäjän matka, en varmaan voi liikaa korostaa tätä kriteeriä "helppo pakettimatka". Matkustetaan Arkella, joka kuuluu TUI konserniin ja ainakin Finnmatkat Suomessa sujahtaa saman puljun alle. Googlettelin huvikseni myös suomalaisia matkanjärjestäjiä siinä vaiheessa kun oltiin jo valittu Tunisia, mutta ilmeisesti tällä hetkellä ainoastaan Detur järjestää Tunisiaan matkoja. Liekö liian elähtänyt kohde, joka ei enää kiinnosta suomalaisia? Mene ja tiedä.
Me matkustetaan Amsterdamista Enfidhaan, Arken omilla lomalennoilla. Enfidhasta bussikuljetus Port el Kantaouihin, jossa majoitutaan 4 tähden hotelliin. Varattiin vielä superior-huonekin, kun Justinin sydän ei sykähtänyt perinteisemmälle tunisialaiselle sisustukselle. Superior-huoneet on remontoituja ja moderneja. Hotellista löytyy oma wellness-kylpylä/osasto <3 Siihen ainakin varaan lomabudjetista osan, että pääsen hemmoteltavaksi! Pari ravintolaa, pari baaria, pari uima-allasta, erilaisia aktiviteetteja ja urheilujuttuja. Eiköhän me siellä viikko lilluta euforiassa.
Tunisiasta tiedän vaan ne perusjutut mitkä olen nopsaan lukaissut eri matkasivustoilta. Veikkaan että kokemuksena tulee olemaan samantapainen kuin Egypti. Ja Egyptistä (10 vuoden takaa) on ainakin ihan hyvät muistot, pitää muistaa opetella taas suhtautumaan siihen kaupankäyntiin ja tinkaamiseen :D Jos kellään on hyviä vinkkejä Tunisiaa varten, niin kaikki otetaan mielellään vastaan! Ilmeisesti viisumia ei tarvita (kumpikaan meistä, Justin olis tarvinnut viisumin Turkkiin!) ja rahaa ei saa viedä tai tuoda maasta, joten sitä pitää sitten vaihtaa siellä. Ja 98% muslimiväestö ei arvosta, jos hilluu vähäpukeisena muualla kuin rannalla tai uima-altaalla. Check.
Kuvituksena hotellin markkinointikuvia, poimittuna Internetin ihmeellisestä maailmasta. Ja kun kuitenkin kiinnostaa, niin matkan hinnaksi tuli pyöristettynä 619 euro per nenä, sisältäen matkat, majoituksen, all inclusive-ruokailut, 20kg matkalaukun molemmille + käsimatkatavara ja paremman (tilavamman) istumapaikan lentokoneessa.
Joko saa tehdä aamukamman?
Lähtölaskenta alkoi reilu viikko takaperin kun vihdoin saatiin päätettyä, että minne lähdetään ja lomarahat poltteli pankkitilillä. Hollannissa maksetaan lomarahat aina toukokuun tilissä ja mullekin oli jo mukavasti kertynyt, vaikka ei ollut kuin kahdelta kuukaudelta. Kamala verotushan (muistaakseni 48%) syö siitä suurimman osan, mutta oli sentään vähän ylimääräistä peruskuukausipalkan lisäksi.
Meillähän kesäloman suunnittelu alkoi jo tammikuussa ja tottakai suunnitelmat (varsinkin ajankohta) on tässä matkan varrella kerinnyt vaihtumaan pariinkiin kertaan, kun työpaikkakin vaihtui. Ulkosuomalaisen ongelmana on se, että lähes aina haluaa (ja joutuu) lähtemään Suomeen lomalle. Vaikka Suomi onkin ihana, niin ei siellä kuitenkaan samanlaista lomafiilistä saa kuin Turkissa rannalla makaamalla. Tänäkin vuonna sain muutaman purnaavan kommentin, että eikö tulla ollenkaan Suomeen.. mutta haluttiin oikealle lomalle :) Mennään joulukuussa itsenäisyyspäivän aikoihin Suomeen, silloin on meidän suvun perinteiset itsenäisyyspäivänjuhlat (jotka olen lahjakkaasti jo useampana vuonna missannut). Tänä vuonna äitini järjestää kyseiset kekkerit, päästäkseen helpolla 60v. synttäreiden juhlinnasta :) Kaksi kärpästä yhdellä iskulla. Joten ei kesäistä Suomea siis tänä vuonna.
Meidän loma ajoittuu nyt syyskuun loppuun, eli ollaan virallisesti lomalla töistä 19.9-1.10 ja Tunisiassa sitten 20-27.9. Siellä pitäisi olla vielä silloin ihanan lämmintä, vajaa +30'c on aika passeli.
 |
| Source |
Joten sellaiselle haluttiin nyt ehdottomasti. Mieluiten johonkin kauaspois, Curacao ja Meksiko on sellaisia must-kohteita, joihin on vielä pakko päästä. Mutta tällä kertaa rajattiin kohteet tähän lähietäisyydelle, viikon pakettimatka, kiitos.
Kohdevaihtoehtoja oli muutamia: Kreikka, Portugali, Espanja, Turkki, Tunisia ja Egypti. Hyvin nopeasti todettiin että parhaiten meidän makuun sopivat vaihtoehdot löytyy Turkista tai Tunisiasta. Haluttiin all inclusive-loma, 4-5 tähden hotellissa, mieluiten hotellissa, josta löytyy myös wellness-palveluja, uima-altaalla ja rannan välittömässä läheisyydessä. Mieluummin rauhallinen kuin menevä kohde, mutta toisaalta olis kiva jos edes vähän kaupunkimaiseen ympäristöön pääsee suht helposti kävellen, pyörällä tai bussilla. Plussaa olisi ollut jos hotelli olisi ollut vain aikuisille, mutta sitä ei nyt tähän hätään löytynyt.
All inclusive-loma sen takia, että voi hyvillä mielin lähteä lomalle kun tietää että kulut on katettu jo etukäteen. Tottakai lomaa varten säästetään vielä kulutusrahaa, mutta jos vaikka käykin niin, että auto hajoaa 2 viikkoa ennen matkaa, niin ei mene loma sen takia pilalle. Se auto kun on pakko korjata, vaikka mikä olisi. Muuten kun ei pääse töihin... Tykkään myös siitä ajatuksesta, ettei jokaista ateriaa varten tarvitse erikseen lähteä etsimään ruokapaikkaa. Voi hyvinkin olla niin, että käydään loman aikana parina päivänä muualla lounaalla ja parina iltana ulkona syömässä, mutta pakko ei ole lähteä mihinkään. Eikä olla sellaisia, että sitten ajateltaisiin all inclusivesta maksetun rahan menevän hukkaan. Tässähän on kyse pakettilomasta ja meidän paketti oli hyvänhintainen. Joten fiiliksen mukaan mennään paikan päällä.
 |
| Source |
Olen muistaakseni kaksi kertaa aiemmin ollut pakettimatkalla. Joskus muinoin Aurinkomatkojen kyydissä Kreikan Kos-saarella ja sitäkin ennen Deturin matkassa Egyptissä. Nyt haluttiin nimenomaan tunnetun matkanjärjestäjän matka, en varmaan voi liikaa korostaa tätä kriteeriä "helppo pakettimatka". Matkustetaan Arkella, joka kuuluu TUI konserniin ja ainakin Finnmatkat Suomessa sujahtaa saman puljun alle. Googlettelin huvikseni myös suomalaisia matkanjärjestäjiä siinä vaiheessa kun oltiin jo valittu Tunisia, mutta ilmeisesti tällä hetkellä ainoastaan Detur järjestää Tunisiaan matkoja. Liekö liian elähtänyt kohde, joka ei enää kiinnosta suomalaisia? Mene ja tiedä.
 |
| Source |
 |
| Source |
Kuvituksena hotellin markkinointikuvia, poimittuna Internetin ihmeellisestä maailmasta. Ja kun kuitenkin kiinnostaa, niin matkan hinnaksi tuli pyöristettynä 619 euro per nenä, sisältäen matkat, majoituksen, all inclusive-ruokailut, 20kg matkalaukun molemmille + käsimatkatavara ja paremman (tilavamman) istumapaikan lentokoneessa.
Joko saa tehdä aamukamman?
sunnuntai 25. toukokuuta 2014
Puutarha 2014
 |
| Maaliskuussa |
 |
| Talven jäljiltä... |
 |
| Kasvunvaraa on |
 |
| Tuleekohan tästä ikinä mitään... |
 |
| Sleeping beauty |
 |
| Toukokuun lopussa.. |
 |
| Vadelmaa |
 |
| Ruohosipuli kukkii |
 |
| Rosmariini |
 |
| Timjami |
 |
| Marokkolaista minttua |
 |
| Kurpitsaa :) |
 |
| Vihreitä papuja, istutettu siemenenä viikko sitten!! |
 |
| Salaattia, itse siemenistä kylvettynä. |
 |
| Sokeriherneet, myöskin viikko sitten siemenenä maahan laitettu! |
 |
| Kummasti se viherpeukalo kuoriutuu esiin iän mukana :) |
 |
| Kirsikkatomaatteja ja surinamilaista chiliä |
 |
| Taimet ostettu valmiina kun omat idätyssaldo jäi hieman kehnoksi näiden osalta.. |
 |
| Kun kurpitsa muutti kasvimaalle, sai raparperi itselleen kodin. |
 |
| Ei enää epämääräisiä puukasoja keskellä pihaa <3 |
 |
| Keltainen orvokki on lahja anopilta, keskimmäinen kaupasta ja oikealla istutettu siemenistä, odotan innolla että minkälaista kukkaa sieltä puskee. |
 |
| Laventeli <3 |
 |
| Tällä puolellakin on herätty eloon, varsinkin noi hortensiapuskat on ihan valtavat! |
Tässä siis lyhyesti ja ytimekkäästi se, miksi ei ole enää aikaa blogata ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)