Vain Hollannissa, osa 2

Odottelen edelleen niitä viime viikon kuuluisia labratuloksia.
Lupasivat soittaa noin viikon päästä, joten odottelin puhelinsoittoa tänään tai huomenna..

Tänään tulin kotiin töistä noin vartin yli kuusi ja eteisen lattialla makaa siististi kirjekuori omalta lääkäriasemalta. Viesti kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Yritimme soittaa sinulle, mutta emme saaneet yhteyttä.
Soita sinä meille.

Kirje on lähetetty eilen. Huomattakoon että, en todellakaan ole missannut yhtään puhelua eilisen tai tämän päivän aikana. Otin puhelimen palaveriinkin mukaan, ihan sen varalta, että jos soittavat.

Ensinnäkin: Valehtelevatko ne soittaneensa, jotta kenenkään ei tarvitsisi roikkua turhaan puhelimessa ja että soitan sitten kun on sopiva hetki?

Toiseksi: Jos ovat soittaneet, niin miksi se ei näy puhelimessani? Miksi eivät jättäneet puhelinvastaajaan viestiä?

Kolmanneksi: Eikö olisi fiksua soittaa toisen tai kolmannenkin kerran, jos kerran asiakkaalle on niin luvattu?

Neljänneksi: Kuka helvetti lähettää soittopyynnön virallisella kirjeellä?

Tää on taas niin tätä, Hollannin meininkiä.
Sama se vaikka en olisi nukkunut viikkoon kun olen vain murehtinut mahdollisia tuloksia (ei ole totta, mutta voisi olla) tai jos vaikka olisin työmatkalla ja tulisin vasta ensi viikolla kotiin, enkä siis näkisi sitä kirjettä kuin ensi viikolla. Tai mitä jos tarvisin pikaista hoitoa/lääkekuuria, mutta kirje hukkuisi postissa eikä kukaan ikinä soittaisi uudelleen.

Ja samaan syssyyn, jos vaivautuu lähettämään sen kirjeen, niin ne tuloksethan voisi vaikka näpytellä siihen kirjeeseen ja lisätä perään, että soita jos on kysyttävää.

Joopajoo. 

Vain Hollannissa

Kävin tänään lääkärissä näiden vatsakipujen vuoksi. Otettiin muutama näyte, jotta voitaisiin sulkea pois ne tavallisimmat.

Mutta vain Hollannissa..

Joo, tää purkki me analysoidaan täällä ihan itse. 

Mutta nämä kaksi putkiloa sun pitäisi viedä tämän lähetelomakkeen kanssa laboratoriokeskukseen.

Ne siellä sitten analysoi ja tutkii nämä kaksi ja ilmoittaa meille tulokset.
Soitan sitten ensi viikolla että mitä niistä löytyi ja että mitä tehdään seuraavaksi, jos löytyy jotain tai jos ei löydy mitään.

Wooot..

Source

... siinä sitten näyteputkiloiden kanssa autolle ja toimittamaan omia näytteitä laboratoriokeskukseen analysoitavaksi.

Hollantilaisittain tehokasta kustannussäästöä vai mitä ihmettä?

Se (pieni) ero Hollannin ja Belgian välillä

Sitä jotenkin ennen muinoin aina kuvitteli että Belgia ja Hollanti on yhtä ja samaa. Kun on sama kieli ja samat ruokamieltymykset, samat maisemat ja aina välillä ei edes tiedä, kummassa maassa on. Raja kun kulkee siellä sun täällä ja varsinkin täällä Hollannin eteläosassa, on rajan yli menty ihan huomaamatta.

Source

Sitten sitä erehtyi kuvittelemaan että Belgialla ei ole mitään omaa. Puolet maasta on irtautunut Hollannista ja toinen puoli on ranskalaisten valloittamaa. Tai siltä ainakin tuntuu kun katsoo kartan kielijakaumaa. Belgialaiset on tunnettuja paksuista ranskalaisistaan reilun majoneesin kera, mutta niinhän se on myös hollantilaisten kansallisruokaa. Ja ne kuuluisat suklaat ja vohvelit, olisko kuitenkin enemmän Ranskan peruja?

Source

Nederlandse patat

Kaikkea sitä kuvittelee. Nyt kun on 3 kuukautta tehnyt töitä yrityksessä, jossa puolet työntekijöistä on hollantilaisia ja puolet belgialaisia.. kummasti on karissut suurimmat luulot ja realiteetti iskenyt näpeille!

Jo pelkästään työsopimuksen ehdot ja erilaiset työhön liittyvät käytännöt on erilaisia. Siinä missä Hollannissa on muutama hassu virallinen juhlapäivä, niin Belgiassa niitä virallisia juhlapäiviä on melkein joka kuukausi. Tätä meilläkin sitten kompensoidaan niin, että lomapäiviä on Hollannin työsopparissa enemmän mutta kaikkien virallisten juhlapäivien kanssa, belgialaiset on ihan yhtä paljon vapaalla. Kun Hollannissa kaikki juhlapyhät ja lomat on juhlittu kesäkuuhun mennessä, niin belgialaisilla ne jatkuu ympäri vuoden. Belgialaiset sairaslomalaiset saa rahaa valtiolta kun taas Hollannissa työnantaja maksaa.

Belgialaiset on niuhoja. Ainakin mitä tulee hollannin kielen käyttöön. Belgialaisten mielestä Hollannissa kieltä ei opeteta tarpeeksi ja sen myötä hollantilaiset on auttamattomasti huonompia ja sivistymättömämpiä kielenkäyttäjiä. Kielioppivirheet ja puolihuolimattomat lauserakenteet ja ns. puhekielen ilmaukset käy samantien belgialaisten korvaan. (Voitte kuvitella minkälaista tuskanhikeä pukkaa aina kun pitää toimiston sisällä käydä sähköpostikeskustelua. Puhuessa en jaksa niin välittää.)

Source

Belgialaiset on myös varautuneempia kuin hollantilaiset. Tämän tosin kuulin jo ennen kuin aloitin, työhaastattelussa kun aiheesta juteltiin. Siinä missä hollantilaiset on aina samantien "gezellig! feestje!" on belgialainen varautuneempi ja juttu ei luista ilman vastapuolen aktiivista osanottoa. Ainakaan heti.. ja keskenään he on tietysti samantien samaa sakkia.

Koska olen selkeästi "ulkopuolinen" eli en kuulu kumpaakaan leiriin, en ole juurikaan kokenut ongelmia työyhteisössä. Lähinnä jatkuva kinailu on meidän tiimin sisällä kun on 2 belgialaista ja 2 hollantilaista myyntiedustajaa. Me assarit ollaan siinä välillä ja varsinkin kun ollaan molemmat naispuolisia, niin lähinnä hymistellään ja nauretaan vuorotellen molemmille osapuolille. Riippuen kummalta puolelta tulee parempaa läppää :)

Source

Vaikka kieli on periaatteessa sama, niin Hollannin hollantia ymmärrän silti paljon paremmin kuin Belgian flaamia, joka on siis hollantia, jota puhutaan Belgian yläosassa Vlaanderin alueella. Myös sanoissa on paljon eroavaisuuksia, sanat lausutaan Belgian puolella eri tavalla ja myös merkityksissä on eroja. Camping on belgialaisittain cAmping ja hollantilaisittain cÄmping. Hollannin kielessä lainataan paljon sanoja englannista ja lausuminen menee usein sinne englannin suuntaan, kun taas Belgian puolella sanoja lainataan ranskasta.

Belgian puolella sanovat toisilleen U, kun taas Hollannissa U käyttäminen on selkeästi teitittelyä, tuntemattomia ja vanhempia ihmisiä kohtaan. Belgialaiset työkaveritkin puhuttelee toisiaan U, mutta toisaalta jos sanon je/jij niin ei kukaan (pomoa lukuunottamatta!) kurtistellut kulmiaan. Yritänkin aina ison pomon kanssa muistaa että U on kova juttu.. tai sitten ylipäätään välttelen puhumista hänen seurassaan ;D

Source

Hollantilaiset on työntekijöinä rennompia. Kunhan hommat tulee tehtyä, niin välillä voi jauhaa 10min ihan paskaa. Omasta kokemuksestani tuntuu myös että hollantilaiset on työntekijöinä vähän vilunkipeliin taipuvaisia eikä välttämättä kaikkein luotettavimpia. Hollantilainen tekee mieluiten itselleen helpoimman kautta, jos jonkun homman voi ohjeistaa jollekin toiselle, niin yleensä niin tapahtuu.. ja se ohjeistuskin jätetään yleensä puolitiehen. Jos jotain menee vikaan, niin hollantilainen katsoo ensimmäisenä, että kukas muu tässä oli mukana ja että voisko he olla tästä vastuusta. Vilunkipeliin viittaa myös se, että hollantilaiskollegat on jo useamman kerran valehdelleet/neuvoneet valehtelemaan asiakkaalle päin naamaa kun taas belgialainen lähin esimies toteaa, että parempi hoitaa homma helpoimman ja yksinkertaisemman kautta. Ei tarvitse valehdella, mutta ei myöskään kertoa jokaista yksityiskohtaa. Kunhan homma hoituu hyvin ja asiakas on tyytyväinen. Belgialaiset kollegat on myös innokkaampia neuvomaan ja opastamaan kun hollantilainen toteaa, että kyllähän sä nyt ton osaat kun vähän itse etsit.
Disclaimerina todettakoon, että tämä on täysin puolueellinen, oma mielipiteeni, joka on tässä työkokemuks(i)en myötä tällaiseksi muodostunut. Että herne nenään taas.

Source

On mukavaa, että työyhteisö ei ole yhdestä puusta veistetty. Tässä saa nauttia molempien hyvistä (ja huonoista puolista) eikä  ole vain yhtä ainoaa, oikeaa tapaa tehdä tulosta. Oma luonteeni taitaa soveltua paremmin belgialaisten joukkoon mutta on hauskaa, että työpaikallakin voidaan nauttia hollantilaisten GEZELLIG!-meiningistä. Muutenhan se olis pelkkää raatamista ;) Ja tottakai lähin esimies kun on puoliksi italialainen, niin siitä saadaan lisää vettä myllyyn. Puhumattakaan siitä yhdestä oudosta suomalaisesta.

Source

Meidän töissä...

Meillä töissä:
* on joustavat työajat
* kuunnellaan musiikkia ja lauletaan ääneen jos huvittaa
* heitellään ja potkitaan stressipalloja
* kiroillaan tarpeen vaatiessa, mutta nauretaan paljon enemmän
* kiusataan ja kiusoitellaan, mutta autetaan toisia AINA
* tehdään töitä paljon ja ahkerasti
* lounastauoilla urheillaan, käydään kaupassa, tilataan ruokaa tai syödään tylsästi omia eväitä (minä)
* perjantaisin juodaan päivän päätteeksi olutta
* suunnitellaan biljardipöydän/pöytäjaliksen/leipägrillin/uunin hankintaa jotta meidän avokonttorihuone olisi entistä viihtyisämpi
* syödään paljon ja puhutaan ruoasta vielä enemmän
* ei aina vastata puhelimeen
* puhutaan paljon lapsista, kulttuurieroista belgialaisten ja hollantilaisten välillä sekä kiusoitellaan italialaista pomoa italialaisesta ruoasta/jalkapallosta/perheestä

Meillä töissä on kivaa! Ja tottakai kiire ja työtehtävät/deadlinet painaa päälle. Mutta ihan näin kuluneen kahden viikon perusteella..

Miksi kukaan ei kertonut että miesvaltaisilla aloilla työskentely on kivempaa ja ero huomattava? Tai sitä että miehet on työkavereina reilumpia kuin naiset?

Vietän selkeästi kuherruskuukautta uuden työpaikkani kanssa.
(No worry folks, kyllä se tästä taas tasaantuu.)

Source

Kulttuurien yhteentörmäyksiä perheen sisällä

Tiedättekö kun on syönyt (ihan) liikaa turkinpippureita ja suu on ihan tulessa, mutta ei pysty lopettamaan ennen kuin pussi on loppu. Tulee niin suomalainen olo. Ja töissäkin hymyilytti kun italialainen pomo nyrpisteli nenäänsä salmiakille :) Onneksi myös hollantilaiset syö salmiakkia samaa tahtia kuin suomalaiset. Täkäläinen drop vaan on omaan makuuni makeampaa kuin tavallinen suomalainen ja pitääkin aina katsoa että pussin kyljessä lukee zoute drop eli se parempi, suolaisempi.. josta verenpaine kiittää :D

Suomalainen olo tulee kanssa kun istuu anoppilan sohvalla keskustelemassa siitä, mikä on pielessä perhesuhteissa kun nykyään ei koko perheen voimin nähdä niin usein ja kommunikaatio ei pelaa. Siinä istuessa tulee helposti "ei kyllä tätäkään ikinä joutuisi kokemaan Suomessa" ja sanoinkin sen ihan suoraan. Sanoin myös ihan suoraan, että olen suomalainen ja olen ERILAINEN, enkä aio myöskään kaikkea itsessäni ja käyttäytymisessäni muuttaa sen takia että he odottavat minulta jotain muuta kuin mitä olen.

Justinin veli on kuulemma useampaan kertaan vetänyt herneen nenään siitä, että en ole hänen syntymäpäiväjuhlissaan viihtynyt enkä tarpeeksi jutellut ihmisten kanssa ja siitä että puoli vuotta sitten kaupungissa yhden tapahtuman aikana en ollut ilosta hihkuen pomppinut muiden mukana, vaan ollut hyvinkin omaan tapaani vähän syrjäänvetäytynyt ja omissa oloissani sivummalla. Kuulemma se on hänestä ihan törkeää käytöstä ja siitä hän oli edelleen nyt puoli vuotta tapahtuneen jälkeen loukkaantunut ja kuulemma sen takia me ei käyty pariskunnittain syömässä puoli vuotta sitten, koska hän ei vaan voinut sietää käytöstäni. Totesinpa sitten, että olen ollut vain oma itseni enkä todellakaan tiennyt että olemukseni on häntä niin syvästi loukannut. Samaan syssyyn totesin vielä, että voisit muuten kasvaa aikuiseksi, sillä eihän se nyt häntä kohtaan ole loukkaus/syytös/hänen ongelmansa jos en viihdy syntymäpäivillä tai tule toimeen hänen ystäviensä kanssa.

Source

Hänen tyttöystävänsä oli puolestaan sydänjuuriaan myöten loukkaantunut siitä kun en ollut ottanut heihin yhteyttä tyttöystävän isoäidin poismenon johdosta. Justin oli kyllä lähettänyt meidän molempien nimissä tekstiviestin veljelleen, mutta ei kuulemma riittänyt. Myös minun olisi pitänyt tämä tapahtuma huomioida ja meidän olisi pitänyt lähettää vähintään kortti pelkän tekstiviestin sijaan. Itse taas en ymmärrä, miksi lähettäisin suruvalittelut jos en ole tyttöystävän kanssa puhunut yli puoleen vuoteen (koska he ovat vältelleet kaikenlaisia kohtaamisia meidän ja muun suvun kanssa), en tuntenut isoäitiä enkä edes tyttöystävän vanhempia. Huomautin että jos ei olla missään tekemisissä toistemme kanssa ja koska et ole minun ystäväni, niin miksi juuri tässä tilanteessa ottaisin yhteyttä. Tottakai myös oma itsepäisyyteni näyttelee tässä roolia, mutta en vaan sillä hetkellä kokenut asiaa kovinkaan tärkeäksi ja jälkeenpäin kun asiasta paisui näin järjetön kohu, niin olen pitänyt itsepintaisesti kiinni siitä, että tuskin tyttöystävän velikään lähettää minulle korttia sitten kun oma mummoni kuolee.

Tomin (Justinin veli siis) tyttöystävä myös kyseenalaisti aika törkeästi oman päätökseni muuttaa asumaan Hollantiin vain Justinin takia. Sanoin että tässä maassa on paljon asioita ja tapoja, joiden suhteen en ole mitenkään fani mutta teen niitä silti, koska ne vähän kuin kuuluvat asiaan. Sanoin myös että mitä kaueammin täällä asun, niin sitä enemmän totun hollantilaisiin tapoihin ja mitä enemmän olen asioihin tottunut, niin sitä "luonnollisemmilta" ne tuntuu. Hän näihin sitten totesi melkoisen halveksuvasti "no taitaa olla vuosisadan rakkaustarina, jos pelkästään Justinin takia kestät tätä kaikkea". En tiedä oliko loukkaus enemmän minua vai Justinia kohtaan, mutta totesin vaan että niin on.

Source

On hämmentävää olla tilanteessa, jossa toinen osapuoli ei ymmärrä eikä hyväksy sitä että on erilaisia kulttuureita, joihin kuuluu erilaisia tapoja ja erilainen käytöskulttuuri. Justinin vanhemmat on jo hyväksyneet mut sellaisena kuin olen. Ei varmasti helppoa heillekään mutta tietävät, että olen mitä olen. Tom ja Karen taas eivät ymmärrä ja hyväksy, ja varsinkaan Karen ei edes halua ymmärtää tai hyväksyä. Ollaan niin eri maailmoista kuin olla ja voi. Mutta siinä missä annan toisen rehottaa sellaisena kukkasena kuin on ja haluaa olla, niin hän kyseenalaistaa sen mitä olen ja miksi olen. Ärsyttää, vituttaa ja harmittaa. Yritän kuitenkin katsoa asian yli, yrittää tehdä vähän enemmän heille mieliksi (eli teeskennellä kuuluvani joukkoon) ja toivoa että hekin sopeutuvat siihen, että en ole hollantilainen ja tiettyjä juttuja on multa ihan turha odottaa. En muutenkaan ole erityisen sosiaalinen, niin sellainen hollantilainen feikkiystävällisyys ja tekokiinnostus raivostuttaa.

Sanoin työhaastattelussakin että olen vaikea ihminen tutustua, en anna itsestäni helposti enkä heti kaikkea, vaan ystävystyminen ja tutustuminen vaatii enemmän aikaa. Parisuhteet vaan toimii vähän eri tavalla. Yksi ihana ihminen tuo mukanaan 20 muuta ja niistä vaan on pakko oppia tykkäämään.. tai edes sietämään. Ensimmäinen viikko töissä on mennyt hyvin, todella hyvin! Pidän työkavereista. Jokainen selkeästi kunnioittaa toistaan, jokainen tekee työnsä ja auttaa tarvittaessa toisiaan. Kaikki selkeästi ymmärtävät sen että olen suomalainen ja vähän erilainen, mutta toisaalta fuusio, joka tuolla vajaa vuosi sitten tapahtui ja yhdisti hollantilaisen ja belgialaisen työyhteisön toisiinsa, on myös heille opettanut että jokaisen kulttuurin kasvatti on vähän erilainen. Jopa hollantilaisissa ja belgialaisissa on paljon eroja, vaikka niin lähellä ovatkin toisiaan. Tykkään myös siitä, että selkeästi haluavat tutustua muhun mutta kertaakaan ei ole tullut sellainen olo, että olisin kuulusteltavana vaan pikemminkin antavat tilaa sille, että saan itse osallistua keskusteluun niin halutessani. Myös työtehtävät on haastavia, hyvällä tavalla ja silti ihanan rentoa työskentelyä verrattuna lentoyhtiöön. Tietynlainen paine ja deadline on läsnä, mutta täällä osataan myös rentoutua. Sitä kun ei tapahtunut lentoyhtiössä ikinä. Ja on hauska ajatella, että edellisessä työssä keskityin lennättämään ihmisiä ympäri maailmaa ja nyt uudella työlläni mahdollistan sen, että suuret laivat pystyvät seilaamaan ympäri valtameriä toiselle puolelle maapalloa.

Tästä tuli taas vähän tällainen sillisalaatti postaus. Mutta tuo lauantain perhekeskustelu (josta ei tainnut olla kenellekään mitään hyötyä, mitä nyt toimi jonkunlaisena eye openerina kaikille osapuolille) on pyörinyt päässä ja töistäkin halusin kertoa kuulumisia sen verran, että hyvin menee!

Source

Kun mies sairastaa...

Tämän postauksen lukeminen suotakoon vain kauniimman sukupuolen edustajille, johtuen tulossa olevasta armottomasta dissauksesta sitä toista kohtaan. Ja ehkä myös niille, joilla on jonkunasteisia anoppiongelmia.

Jokainen nainen (joka on ikinä parisuhteessa ollut) tietää varmasti mitä tapahtuu kun mies sairastuu...

Maailmanloppu. Ydinsota. Hakeutukaa bunkkeriin, älkääkä vaan tulko ulos ennen kuin rintama on taas selvennyt.

Sillä sitähän se pieni nuha, kuumeilu ja kurkkukipu tietää.  Kun olo on niin kamala, että varmasti kuolemaa tekee ja mitään ei pysty tekemään eikä aivot toimi, ruumiista puhumattakaan.

Ensin mies valittaa pari päivää kun olo on huono eikä jaksa tehdä mitään. No se ei nyt kauheesti eroa arkitilanteesta muutenkaan, jolloin koti on kuin pommin jäljiltä ja joka paikassa tavaraa, joka on vaan lopautettu kädestä. Normaalistikin tuo toinen puolisko viettää keskiverrosti jokaisen iltansa sohvalla "rentoutuakseen". Suurin ponnistus on se ruoanlaitto, joka jättää tietysti pommin keittiöön sen yhden nimeltä mainitsemattoman työn raskaan raatajan korjattavaksi. Ja kun ruoka on lautasella, niin sen jälkeen voi hyvillä mielin vajota sohvalle "et voi väittää etten mitään ole tehnyt".

Kun kurkkukipu alkaa niin valitus voimistuu potenssiin x. Särkylääkkeitä popsitaan kuin viimeistä päivää mutta "mikään ei auta kun olo on niin kamala". Lopulta kuume nousee ja sängystä hoipertelee ylös puolikuollut raato, joka ei jaksa kättä nostaa teeveden keittoa varten.

Potilasta tulee passata kaikin mahdollisin tavoin ja pitää huolta, silittää päätä ja antaa kaikki mahdolliset lompsaukset anteeksi.

Ja siis flunssan astehan on miehellä täsmälleen sama, kuin esimerkiksi silloin kun nainen on flunssassa mutta on huonosta olostaan huolimatta siivonnut talon (mies sanoo "kun olet kuitenkin koko päivän kotona, niin voit kai jotain tehdäkin") ja laittanut ruoan valmiiksi (kts. edellinen) ja huolehtinut kymmenen muuta juoksevaa asiaa. Nainen hoitaa itselleen lääkärin ja joko ajaa sinne autolla tai pyörällä, asioi, käy apteekissa ja tulee kaupan kautta kotiin. Siinä missä mies soittaa ÄIDILLEEN ja kysyy, että pitääkö mennä lääkäriin ja jos pitää, niin voisiko äiti tulla ja viedä hänet sinne.

Tässä tapauksessa äiti tulee myös pojan luokse kaupan kautta (koska se nainen on kuitenkin vaan töissä koko päivän, eikä kukaan pidä raukkaparasta huolta!) ja kantaa mukanaan jumalattoman määrän erilaisia nestemäisiä "ruokia", koska potilas ei tietenkään voi kurkkukivun takia syödä oikeaa ruokaa. Lisäksi äiti ostaa jumalattoman kasan c-vitamiinia pitoisia hedelmiä (appelsiineja ja kiivejä), joita mies ei ikinä syö ja nainen ei voi syödä, koska omaa jonkunasteisen allergian. Lisäksi ennestään pullottava teevarasto täydentyy parilla laadulla, koska kaikkihan tietää että kamomillatee on parasta lääkettä. Uuden hunajapurkin (ne ennestään kotona olevat kaksi eivät riittäneet) ja tietysti paketin särkylääkkeitä (joita oli kyllä kotona, mutta ne oli niin taitavasti piilotettuna laatikkoon, ettei mies voinut niitä löytää (vaikka kuinka nainen opasti) ja vaikka nainen oli myös luvannut kiltisti käydä hakemassa uuden paketin tullessaan kotiin).

Normaalistihan äiti-ihminen myös tarjoutuu aina auttamaan vähän kotitöissä, jos ne ovat miehen harteilla mutta kun mies sairastaa ja nainen on töissä, niin on ihan ok, että talossa on entistä sotkuisempaa ja kaikki päivän aikana miehelle tarjoillut juomat yms. on helposti tunnistettavissa likaisista astioista, ruoanjämistä ja ruokailuvälineistä, joita on ympäri olohuonetta ja keittiötä. Jotka nainen luonnollisesti siivoaa sitten kun on kokannut itselleen jotain ruoan tapaista, tultuaan kotiin 13 tuntia sen jälkeen kun lähti aamulla kotoa, varsinkin tietäen että juna-asema odottaa täsmälleen 11 tunnin kuluessa uudelleen.

Kun mies sairastaa..

.. naisella menee hermot. Kaikella rakkaudella, mutta ei siihen flunssaan kyllä kuole.

Hello there Travel Blog Awards!

Sitä aina jotenkin kuvittelee, että eihän tätä blogia kukaan lue :) Mutta joku ihana oli kuitenkin päättänyt ehdottaa tätä epäsäännöllisen säännöllisesti päivittyvää blogia sarjassa "Asuminen ulkomailla". Ja tottahan toki se lämmittää mieltä .. joten saa äänestää!

Yritän ahkeroida "oikean päivityksen" taas luettavaksi tämän viikon aikana. Perjantaita ja viikonloppua odotellessa!

Myrsky 28.10.2013 Hollannissa

Maanantaina täällä Hollannissa oli myrsky, jollaista en ole itse koskaan aikaisemmin kokenut.

Source

Sunnuntaina myrskystä annettiin jo varoituksia, mutta kertoo varmaan jotain omasta kyvystä pysyä uutisten tasalla, sillä vasta maanantaina aamulla työmatkalla sain tiedon tulevasta myrkystä. Jo aamulla kuuden aikaan tuuli oli mielettömän kova ja ihmettelin, että mitä täällä tapahtuu. Juna ajoi huomattavasti hiljempaa kuin yleensä ja matka kestikin puoli tuntia pidempään. Yli puolet koko päivän junista oli peruttu jo edellisenä päivänä, jotta miehitys riittäisi paremmin korjaamaan tulevia vaurioita. Myrskystä oli annettu varoitus "punaisella koodilla", jotta varsinkin Pohjois-Hollannissa asuvat osaisivat oikeasti varautua. Suositeltiin että ihmiset pysyisivät kotona jos vaan mahdollista.

Source

No, minä kuten aika moni muukin.. mentiin tietysti töihin. Jo vähän ennen yhdeksää tuuli puhalsi jo myrskylukemissa, parhaimmillaan/pahimmillaan tuuli oli maanantaina boforiasteikolla 10-11 välillä, joka siis Wikipedian mukaan "kiskoo puita juurineen, aiheuttaa huomattavaa vahinkoa rakennuksille". Tuo hirmumyrskytuuli kuitenkin tietääkseni vain Hollannin pohjoisosissa ja saarilla, mutta sisämaassa tuuli taisi olla asteikolla 9 luokkaa.  Joka siis tekee mittavia tuhoja sekin. Taloja ja rakennuksia tuhoutui, eniten tuhoa taisivat tehdä kaatuvat ja "lentävät" puut. Ainakin seuraavan päivän uutisten mukaan, ihmisten taloja ja autoja oli tuhoutunut. Lisäksi junaliikenne pysähtyi suurimmalla osalla reiteistä sen takia, että raiteet olivat täynnä puita ja muita "objekteja". Amsterdamissa turisti kuoli, koska jäi puun alle ja myöhemmin sairaalassa kuoli nuori mies, joka oli saanut lentävän oksan päähänsä.

Source

Kun taistelin työpaikkaa kohti vähän ennen aamuyhdeksää, tuuli oli niin kova ettei meinanut päästä eteenpäin. Työkaveri kertoi kuinka oli nähnyt jonkun vaan kaatuvan pyörällä, koska tuuli oli vienyt tasapainon. Meidän toimistorakennus on korkeahko ja maanantaina olin töissä 8. kerroksessa. Tuulen aiheuttama meteli oli melkoinen ja voin vain kuvitella, kuinka jäätävältä ylemmissä kerroksissa tuntui rakennusten alkaessa huojua tuulen voimasta. Pahin myrsky oli aamupäivällä ja junaliikenne pysähtyi kokonaan noin klo 11 aikoihin. Iltapäivällä myrsky laantui, mutta ei loppunut kokonaan.

Source

Vahinkoja liikenteessä ei kuitenkaan pystytty korjaamaan niin nopeasti, joten kun pääsin töistä puoli kuusi, niin oli suuri kysymysmerkki kuinka pääsen kotiin. Juna-asemalta, joka on työpaikan lähellä, kun ei kulkenut junia mihinkään suuntaan. Myrskytuulen ja sateen läpimäräksi kastelemana, päädyin täpötäyden ratikan kyytiin, joka melko lähellä Amsterdam Centraalia ilmoitti, että ei voi ajaa pidemmälle, koska raiteille oli pysähtynyt jo 2 ratikkaa. Ratikasta kävellen keskusrautatieasemalla, joka oli täynnä ihmisiä. Useimmat olivat odottaneet jo tuntikaupalla jonkunlaista yhteyttä johonkin ja suurin epätietoisuus oli siinä, että kukaan ei tiennyt minne/mistä/mihin aikaan jokin juna lähtisi. Oma puhelimeni ilmoitti, että Intercity Roosendaaliin oli lähdössä, joten juoksin aseman läpi ehtiäkseni junaan. Hieman naiivia luulla että juna lähtisi ajallaan. Seisoin laiturilla reilun puoli tuntia, odottaen pääsyä junaan, joka seisoi kyllä raiteella mutta ovet pysyivät lukittuina. Kunnes joku NS:n (paikallinen VR) työntekijä tuli ilmoittamaan, että voidaan kyllä odottaa, mutta kukaan ei tiedä koska kyseinen juna lähtee, sillä Schipholin suuntaan ei kulje yksikään juna tällä hetkellä. Kokonaisuudessa Amsterdam Centraalilta oli lähdössä vain 3 junaa. Yksi niistä Rotterdamin suuntaan (kotiinpäin siis!), joten tein uuden spurtin ja vaihdoin laituria. Tietysti pelkäsin, että se lähtee heti nenän edestä. Mutta ei, ehdin kyllä ajoissa ja sain jopa istumapaikan junasta, joka odotti vielä 10 minuuttia ennen kuin lähti liikkeelle. Lähdettyään liikkeelle juna pysähtyi jokaisella asemalla, mikä on tietysti ymmärrettävää kun ihmisten piti päästä jokaiseen mahdolliseen suuntaan.

Source

Kun pääsin Rotterdamiin asti, suurin osa junayhteyksistä Etelä-Hollannissa kulki ihan hyvin, reiluilla myöhästymisillä tosin. Joten pääsin junalla Bredaan, josta Justin tuli hakemaan. Kaikki junat Etten-Leuriin kun olivat 22-58 minuuttia jäljessä aikataulusta. Neljän tunnin matkustamisen jälkeen ei kauheasti huvittanut jäädä arvailemaan, että tuleeko joku juna vai ei. Varsinkin kun meidän ja Bredan välimatkan ajaa 10-15 minuutilla autolla.

Source

Myrsky oli aiheuttanut melkoisen kaaoksen ympäri maata ja seuraavana päivänä luin kauhuissani lehdistä millaista tuhoa se oli saanut aikaan. Uskomatonta oli kuitenkin, että maanantain ja tiistain välisenä yönä apuun hälytetty henkilöstö oli saanut lähes kaikki raideverkostot kuntoon. Ehdin jo etukäteen murehtia, että kauanko matka töihin kestää. Mutta siis ihan ajoissa olin.

Seurasin jo maanantaina Suomen lehdistön (Nokia Lumia on tehokkaasti yhteistyössä Iltasanomien kanssa, joten mahdotonta välttää) uutisointia myrskystä. Varoitukset oli selkeitä ja mielestäni asianmukaisia. Kun uutisoinnin yhdisti tuhoihin Englannissa ja Tanskassa (puhumattakaan omasta kokemuksesta täällä Hollannissa), niin mielestäni varoituksia ei liioiteltu yhtään. Myrsky kuitenkin laantui reilusti ennen kuin saapui Suomeen, joten suomalaiset pääsivät taas naureskelemaan iltalehtien uutisoinnille. Rupes "melkein" harmittamaan, kun näin Facebookissa muutaman asiasta tehdyn pilakuvan.

Tavallaan se asenne, jolla koko asiasta tehdään pilaa, ärsyttää. Tulee sellainen olo, että ihmiset ei ajattele nenäänsä pidemmälle ja vain oma napa ratkaisee. Jotenkin, että ihmiset ei ymmärrä maailmassa olevan muitakin ihmisiä kuin he itse ja heidän naapurinsa. Että maailmassa tapahtuu paljon asioita, jotka on toisille todellisuutta ja toisille vain iltalehden uutisia, joista ei uskota sanaakaan. Jos sanon oman mielipiteeni, että myrsky ainakin oman kokemukseni mukaan oli kamala. Enkä ole aikaisemmin kokenut vastaavaa.. myrskytuulta, joka voi jopa tappaa jos huonosti sattuu. 

Source

Mutta nyt sain tämän asian pois sydämeltäni, niin voin jatkaa iloisemmissa merkeissä viikonlopun viettoon :)

Päivitystä työrintamalta

Sain vihdoin viime viikon perjantaina hotellinjohtajan hihasta nykäistyä, että meidän on nyt puhuttava. Ensin hän yritti ehdottaa, että josko vasta maanantaina, mutta totesin, että jospa nyt kuitenkin mieluummin tänään. Hänellä ei siis edelleenkään ollut asian suhteen kiire, vaikka perjantaina työsopimukseni päättymiseen oli aikaa noin 2 viikkoa. Enkä siis missään vaiheessa ollut kuullut, että minkälainen tulevaisuuteni kyseisessä firmassa mahtaisi olla.

Muutamista idealistisista (ja kannustavista!) blogiin tulleista kommenteista huolimatta, kyseessä ei missään nimessä ollut kehityskeskustelu. Pomoni ei kysynyt, miten olen viihtynyt tai muutenkaan keskustellut siitä, miten olen työni tehnyt. Hän kysyi, miksi halusin tavata. Vastasin, että en ole kuullut mitä haluatte tehdä sopimukseni jatkon kanssa. Samaan syssyyn jatkoin, että olen mielelläni töissä syyskuun loppuun asti mutta lokakuun alusta aloitan uudessa työpaikassa. Hän totesi, että ok. ?!

Kuulemma mielellään pitävät minut syyskuun loppuun asti ja sitten kyselivät (operations manager oli myös paikalla samassa huoneessa), että mihin olen menossa ja mitä tekemään. Selitin vaihtavani firmaa, koska uusi on enemmän siihen suuntaan, mitä olen opiskellut. Ja sen lisäksi pystyn tekemään työni suomeksi ja englanniksi, jatkuvan hollannin polottamisen sijaan. Tuntuu itsestänikin aika uskomattomalta, että missään vaiheessa ei kyselty että kuinka olen viihtynyt. Olisin myös halunnut sanoa, että kaipaisin vähän enemmän palautetta omasta työstäni ja muutenkin parempaa sisäistä kommunikointia, mutta missään vaiheessa keskustelua siihen ei tullut saumaa. Pyysin myös, että saisin pidennetyn sopimuksen kirjallisena, mutta pomoni ratkaisi asian lähettämällä minulle "keskustelumme vahvistuksen" sähköpostilla, jossa todetaan, että olen lähdössä uusiin tehtäviin mutta jatkan firman palveluksessa syyskuun loppuun. Mitään ei ole siis allekirjoitettu, mutta onpahan jotain "paperilla".

Myönnetty loma pysyy ennallaan, eli kun palaan Suomesta, niin mahdollisia työpäiviä on jäljellä 20. Tai ei edes niin paljoa, koska jossain välissä on kuitenkin vapaata. Joten asiat järjestyi hyvin vanhassa työpaikassa, mutta silti on edelleen sellainen olo, että onpas epämääräistä toimintaa. Ei yhtään sellaista, mihin on suomalaisten työnantajien kanssa tottunut. Täkäläinen työlainsäädäntö on myös mulle vielä outo, en osaa sanoa, että miten asioiden tulisi oikeasti hoitua kun en ole perehtynyt asiaan. Kummasti vertaa, että Suomessa on näin ja näin, mutta täällä ei välttämättä toimi samalla tavalla. Esimerkiksi määräaikaisten työsopimusten kanssa toimiminen tai työvuorolistojen toimittaminen. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että saa työvuorolistan 2 päivää ennen. Meillä taas tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että työvuorolistat on aina myöhässä. Kuulin myös, että vaikka on määräaikainen työsopmus, niin jos itse haluaa irtisanoutua, niin on silti velvollinen työskentelemään kuukauden irtisanomisajan. Eli jos määräaikainen työsopimus päättyy 31.8. ja samana päivänä ilmoittaa, että ei halua jatkaa, niin joutuu silti olemaan töissä syyskuun loppuun asti. Mikä taas mun mielestä tuntuu ihan käsittämättömältä. Kuin myös se, että miten koko homma voi muka olla työntekijän vastuulla? Luulisi nyt, että työnantajalla on velvollisuus ilmoittaa jatkuuko työt määräaikaisen sopimuksen päättymisen jälkeen. Viidakon meininkiä siis...

Viime perjantaina sain myös postitse sopimuspaketin uudesta työpaikasta. Olenkin tässä nyt viikon mittaan kahlannut aikamoisen määrän paperia, enkä vieläkään ole lukenut kaikkea. Myös muutamat tarkentavat sähköpostit on jo lähtenyt, kun ei meinaa ymmärtää. Tykkään kuitenkin tästä uudesta työpaikasta jo senkin takia, että kaikki tuntuu toimivan tehokkaammin ja selkeämmin. Työsopimuksen lisäksi luettavana on työehtosopimus ja henkilöstön käsikirja. Paljon sääntöjä, rajoituksia, oikeuksia ja velvollisuuksia. Mutta tykkään siitä, että asiat on selkeitä. Eipähän tarvitse arpoa ja miettiä omiaan, kun kaikkeen varmasti löytyy vastaus. Täysin toisenlaista siis kuin puoli vuotta sitten rekrytointiprosessini tähän nykyiseen firmaan.

Mutta kaikki näyttää hyvältä ja rullailee sujuvasti eteenpäin.
Ensi viikon torstaina on contract intake, joten siellä sitten selvitellään viimeisetkin paperit. Ensi viikon perjantaina lähdetään lomalle Suomeen (ihanaa!) ja sitten kun sieltä tullaan, niin onkin jo syyskuu mukavasti menossa. Pari viikkoa vanhassa työpaikassa ja sitten muutama päivä vapaata ennen kuin uudet työt alkaa 4.10. Kuulemma pehmeä lasku, kun ensimmäinen työpäivä on perjantai. Sitten alkaakin täysi hööki, kun koulutuksessa istutaan tiiviisti joka päivä ainakin ensimmäinen kuukausi. Aiheesta seuraa varmasti myöhemmin lisää... :)

Source

Sattumien summa

Olen ollut nyt 6 päivää lomalla, mutta näin parin viime viikon valossa lomapäivät tuntuvat vaan yhdessä pötkössä olevilta vapaapäiviltä tai vielä paremmin muotoiltuna, päiviltä, jolloin ei ole työvuoroa kalenterissa.

Source

Hollantilaiset on aika obsessoituneita lomastaan. Lomalle pitää aina tehdä suunnitelmia ja mieluiten aina varata matka jonnekin, jotta varmasti on lomalla. Joten töissä jouduin usempaankin kertaan vastaamaan kysymykseen siitä, mitä aion tehdä lomalla ja vastauksena "en mitään erikoista" ei ollut erityisen tyydyttävä. Onneksi pystyin väistämään suurimman pommituksen toteamalla, että syykuussa mennään 9 päiväksi Suomeen!

Mutta tämän loman suunniteltua antia piti olla:
* Justinin serkun häät
* Muutaman päivän reissu Luxembourgiin
* Yhden yön reissu Amsterdamiin, sis. hyvää ruokaa ja juomaa, jotain pientä ohjelmaa

Source

Häitä juhlittiin viime viikon perjantaina ja vaikka juhlat olivat ihan mukavat, niin en ainakaan tämän perusteella ollut kovin vakuuttunut hollantilaisista häistä. Vihkiminen Rotterdamin kaupungintalolla oli erikoinen, puitteet kyseisessä paikassa ovat upeat mutta vihkitoimituksen suorittanut virkamies(?) oli hieman omalaatuinen. Vihkipari vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä joten hyvä niin.

Vihkimisen jälkeen paikalla olleet vieraat oli kutsuttu sulhasen vanhempien luokse syömään ja olemaan (noin 3 tunniksi) ennen kuin viralliset juhlat alkoivat. Ruoka oli tyypillistä hollantilaista juhlissa tarjottavaa ruokaa. Patonkia maustevoin kanssa, täytettyjä wrap-paloja ja kuorrutettuja kananmunia. Lämpimänä ruokana kanaa pähkinäkastikkeessa (kipsate), ribs, kanankoipia ja jonkunlaista lihapataa. Normaalisti juhlissa on vielä bamia (nuudeliruoka) ja nasia (riisiruoka), mutta niitä ei tällä kertaa ollut valikoimissa. Mikä itseäni ihmetytti oli, ruoan syöminen muovilautasilta muovivälinein ja se, että läheskään kaikilla ei ollut mahdollisuutta istua alas syömään. Suhteellisen haastava yhdistelmä kyseisten ruokien kanssa.

Viralliset juhlat olivat juhlatilassa, joka ulkoapäin näytti suurelta varastokontilta. Kyseisen kontin sijainti oli myös keskellä peruslähiötä. Joten Suomen kauniisiin hääpaikkoihin tottuneella oli vähän nieleskelemistä.. Häissä ei ollut minkäänlaista ohjelmaa ja vaikka en suuremmin leikeistä ym. perusta, niin jonkunlainen runko illalle olisi kuitenkin hyvä ollut olemassa. Ilman yhteistä ohjelmaa, ei juurikaan ollut hääjuhlan tuntua.

Mielenkiintoista siis.

Luxembourg <3

 Luxembourgin reissu peruuntui sääennusteiden takia. Lauantaina olisi ollut kaunis ilma, mutta sunnuntaille luvattu kaatosade ei houkutellut pystyttämään telttaa. Joten päätettiin jäädä kotiin ja käytiin muutamalla pitemmällä pyörälenkillä.

Source

Tiistaina lähdettiin Amsterdamiin ja olin työpaikan kautta saanut edullisen henkilökuntayöpymisen Amsterdamin reunalla sijaitsevasta hotellista. Monen sattumien summan kautta, myöskään Amsterdamin reissu ei ollut kovin onnistunut. Vai mitä tuumaatte seuraavista faktoista:

- Bussipysäkin piti olla hotellilta 1 min kävelymatkan päässä, todellisuudessa käveltiin 10 min.
- Puolipilvisen sään sijaan nautittiinkin tihkusateen ja kaatosateen yhdistelmästä koko tiistai.
- Ravintolassa ruoka oli hyvää, mutta palvelu surkeaa. Jouduin pyytämään ruokalistaa 3 kertaa ennen kuin sain sen, tilaamani juoma saapui vasta kun tilasin sen uudelleen eri tarjoilijalta. Ruokien tulo pöytään kesti kauan (naapuripöydässä yli tunnin!) ja ruokalajeja tuotiin pöytiin yksi kerrallaan, sen sijaan että kaikki olisi saapunut yhtäaikaa. Syötiin yhteensä 10 tapasta ja 4 juomaa (2 per nenä) ja koko prosessiin meni aikaa 2h 15min.
- Hotellissa ensimmäinen huone oli likainen, joten asian selvittelyn jälkeen saatiin upgrade superior-huoneeseen, joka "paremmuudestaan" huolimatta oli täysin standardi. Hotellihuoneessa ei myöskään toiminut television kaukosäädin, suihkun vedenpaine oli mielettömän alhaista sorttia (hiustenpesu hankalaa!) ja vessan seinästä löytyi epämääräisiä roiskeita. Ihmettelen myös aina hotellien aamupalahinnoittelua. Tässä kyseisessä hotellissa aamupala olisi ollut 15 euroa per nenä ja meidän tapauksessa aamupala olisi tullut kalliimmaksi kuin koko yöpyminen. Kaupungista aamupalan saa kuitenkin huomattavasti halvempaan hintaan.
- Hotellin piti olla 800m päässä metroasemalta, mutta todellisuudessa matka oli pidempi ja jouduttiin kysymään ohjeita ennen kuin edes tiedettiin mihin suuntaan lähteä. (Ja mukana oli kuitenkin kartta sekä ohjeet kadunnimineen.... jostain syystä ohjeistus ei ihan toiminutkaan niin kuin piti.)

Joten vaikka yksikään yksittäinen asia ei ole elämää suurempi, niin kokonaisuutena kuitenkin harmittaa. Hirveästi säätämistä, eikä mistään asiasta oikein voinut nauttia kunnolla. Mutta kokemusta rikkaampana ja ainakin tiedän ensi kerralla valita hotellin vähän tarkemmin.

They say the 3 most important things are: location, location and location.

Huomenna kuitenkin paluu arkeen töiden merkeissä. Käväisin myös työhaastattelussa uuteen paikkaan, joten jos lykästää, niin raportoin siitä tarkemmin myöhemmin.

Tänään on 1.8. ja me tehtiin eilen diili Justinin kanssa, että ollaan elokuu herkkulakossa. Ollaan oltu ihan hunningolla kesän ajan ja sen kyllä huomaa. Joten nyt on sipsit, karkit ja muut herkut vähäksi aikaa poissa kuvioista. Voidaan sitten nauttia Suomen tarjonnasta hyvin mielin ;)

Source

Sopeutuminen ja tottuminen hollantilaisiin ihmisinä

Hollannissa ei juhlita juhannusta, paitsi Ikeassa, joka on 22 asti auki :) Eivät ole vissiin ihan hokanneet juhannuksen ideaa.. että nautittaisiin kauniista kesäillasta ulkona yhdessä ystävien ja sukulaisten.. eikä suinkaan tavaratalossa, joka on täynnä halpatuotettua tavaraa :)

Source

Me oltiin kuitenkin toisenlaisessa juhlahumussa lauantaina, kun oli Justinin työpaikan kesäjuhlat Eftelingissä. Oli mukavaa, joskin hassua kun kyseessä on useamman tuhannen työntekijän yritys, niin väkeä oli enemmän kuin tarpeeksi. Myös täysi mahdottomuus että tietäisi tai tuntisi edes puolia ihmisistä. Muutamaan tuttuun kuitenkin törmättiin ja vaihdettiin kuulumisia. Herätin myös jonkunlaista kiinnostusta ihmisissä, sillä useimmat tietävät Justinin tyttöystävän olevan Suomesta.. mutta läheskään kaikki eivät tietenkään tiedä, että olen asunut täällä nyt jo reilun puoli vuotta ja että puhun hollantia jne. Aika juhlissa meni tosi nopeasti ja ilta oli ohi melkein huomaamatta. Paljon kauemmin tuntui kestävän tuskainen yhteisbussikuljetus, lähinnä siksi että meidänkin bussiin oli eksynyt muutama sitä tiettyä hollantilaista tyyppiä, jota en vaan kestä. Todettiinkin yhdessä tuumin, että ensi vuonna sitten omalla autolla. Justinia tosin nämä ihmiset eivät haittaa, varmaankin siksi että käytös on niin "hollantilaista" ja hän on siihen tottunut. Justinia ehkä häiritsee enemmän se, kuinka minä valitan ja ahdistun näistä ihmisistä :D Hänkin pääsee siis helpommalla jos vaan mennään omalla autolla. 

Siellä bussissa istuessani oivalsin nimittäin lopultakin mistä on kyse. On meinaan aikaisemminkin käynyt samalla tavalla, että olen ihan innoissani lähdössä jonnekin juhliin tai tapahtumaan, mutta hyvin nopeasti mielialani laskee kuin häränhäntä. Riina muistaakseni joskus kirjoitti, että Pariisissa on ihan normaalia, että suurin osa ihmisistä vähän vittuilee eikä ole niin ystävällisiä. Muistan jo silloin ajatelleeni, että eikä, en pystyisi asumaan tuollaisessa paikassa.

Source

Lauantaina olin siis hyvällä fiiliksellä ja innoissani juhlista, kunnes hetken aikaa bussissa istuttuani rupesin ärsyyntymään. Ja sitten tajusin, että syy tähän löytyy kahdesta bussin etuosassa istuvasta nuorehkosta naishenkilöstä..
En väitä, että kaikki hollantilaiset ovat samanlaisia, mutta tietynlaisia yhtenäisyyksiä ja samoja piirteitä olen nyt bongannut useampaan kertaan. Ja näistä nousee aina karvat pystyyn. En tiedä johtuuko kulttuurieroista, tottumuskysymyksistä, omista henkilökohtaisista mieltymyksistäni vai mistä.

Source

Mutta en siedä yhdistelmää, joka on:
- kovaäänisyys
- itsekkyys ja oman itsensä ylivoimainen korostaminen
- ilkeys
- välinpitämättömyys muita kohtaan

Hollantilaiset rakastavat pitää meteliä, hauskanpitoon kuuluu jatkuva älämölö, toisten päällepuhuminen, rallatukset ja ylipäätänsä kovaäänisyys. Hollantilaisille on todella tyypillistä oman navan ajattelu, he ajattelevat ensisijaisesti sitä, mikä heille sopii ja mikä ei sovi. He pitävät tiukasti kiinni siitä mitä on sovittu tai mitä he haluavat, joustoa harvemmin löytyy. Omaan korvaani ilkeät kommentit ja muille naureskelu on tyypillistä hollantilaisille. Hollantilaiset myös pitävät tiukasti yhtä keskenään ja se, joka tipahtaa ulkopuolelle, saa usein kärsiä joukkoylivoimasta, vinoista katseista ja oudoista kommenteista. Samaan syssyyn kuuluu myös kaksinaamaisuus ja takinkääntö.. usein ilkeiden kommenttien tai tekojen jälkeen, hollantilainen päättääkin olla hetken aikaa ystävällinen ja avulias, tehden toiselle osapuolelle mahdottomaksi sen, että osoittaisi mieltään tai olisi vihainen.

Source

Tässä nyt puhtaana listauksena asioita, joita olen todistanut viime viikkojen aikana ja joiden takia olen useampaan kertaan joutunut nieleskelemään, että mitäköhän tästäkin nyt pitäisi ajatella. Kun ei vain mene yksiin oman käytökseni tai ajatusmaailmani kanssa..

1. Kadulla kulkee ryhmä naisia, joilla on kaikilla vaaleanpunaista päällä. Suureen ääneen kommentointia, kuinka naurettavan näköistä. Sitten kommentoijat tajuavat, että kyseessä on polttariseurue. Kommenttina: No kai niiden piti joku koodi keksiä. Oma mielipiteeni tästä on, että antaisivat ihmisten olla rauhassa sellaisia kuin ovat. Mutta aina pitää kommentoida negatiiviseen sävyyn.
2. Toinen polttariseurue. Morsian on jo vähän vanhempi, ehkä 40-vuotias. Kommenttina: "No jo on aikakin että tuo menee naimisiin".
3. Bussikuski pysähtyy juuri kun valot vaihtuvat punaisiksi ja valitsee eri reitin kuin kyydissä olijat olisivat valinneet. Suureen ääneen kommentointia, valitusta ja ohjeistusta. Samaan syssyyn kuitenkin tarjoavat bussikuskille karkkia/sipsiä/juotavaa ns. rauhantarjouksena. Mielestäni vain älytöntä käytöstä.
4. Musiikki aivan törkeän kovalla ja kun sitä pyydetään hiljentämään, kommenttina: "Älä viitsi olla tuollainen ilonpilaaja".
5. Pyydän töissä apua, koska omat käteni ovat täynnä tavaraa, josko kollega (joka ei tee sillä hetkellä mitään) voisi käydä printtaamassa asiakkaalle kuitin. Hän toteaa, että mene itse. Myöhemmin sama kollega kommentoi asiaa sanomalla: Ehkä et ole vielä ymmärtänyt toimintatapaa, mutta tuollaisessa tilanteessa ei ole mitään järkeä pyytää apua. Laita vain omat asiasi sivuun ja mene, asiakas ymmärtää kyllä odottaa hetken, varsinkin jos näki että kätesi ovat täynnä tavaraa.
6. Töissä kollega pyytää että joku tulisi auttamaan häntä, koska hänellä on kiire. Kun hän saa apua ja tilanne rauhoittuu hieman, kyseinen kollega menee taakse istumaan, lepäämään ja juoruamaan, välittämättä siitä että apuun tullutta kollegaa tarvittaisiin muualla.
7. Kun yritetään sovittaa useamman ihmisen aikatauluja yhteen, ehdotuksena tulee usein pari päivää. Jos ne eivät sovi, niin tilannetta pidetään ihan mahdottomana ja muita ihmisiä hankalina. Kommenttina on myös tullut, että tehdään sitten syyskuussa, koska heinä-elokuussa "mulla nyt vaan ei ole yhtään vapaata päivää".
8. Ihmiset kommentoivat ja valittavat avoimesti siitä, että eräs pariskunta on päättänyt pitää häänsä tiettynä päivänä heinäkuussa. Päivä on kuulemma täysin sopimaton, koska "silloin kaikki ovat tietysti lomalla ja reissussa, eikä ketään kiinnosta sovittaa lomiansa yhden hääpäivän mukaan".
9. Jos et ole täysin samalla aaltopituudella muiden kanssa, ajattelet eri tavalla ja toimit eri tavalla, olet automaattisesti outo ja vähän erikoinen. Sinua ihmetellään sen sijaan että yritettäisiin ymmärtää. Enkä puhu pelkästään omasta itsestäni, vaan myös samassa työpaikassa olevista ihmistä. Jos joku tekee jotain eri tavalla, hän kuulee siitä jatkuvaa vinoilua tai sitten selän takana kommentoidaan.

Source

Nämä tässä esittämäni ajatukset eivät missään nimessä mene yksiin sen kanssa, mitä hollantilaisista yleensä sanotaan. Hollantilaisten kun sanotaan olevan ystävällisiä, avuliaita ja avoimia. En kiellä sitä, että ensivaikutelma useimmista ihmisistä onkin näin. Mutta ainakin omalla kohdallani, olen huomannut myös täysin päinvastaista käytöstä ihmisissä.

Tiedostan kyllä olevani edelleen keskellä sopeutumisprosessia. Ehkä tämän hetken negatiivisuus johtuu siitä. Myönnettäköön kyllä, että näitä samoja asioita olen ihmetellyt ja pohtinut useampaan kertaan vuosien varrella. Mutta tavallaan odotan sitä, kun en kauheasti enää jaksa välittää muiden ilkeilyistä tai olen vaan tottunut siihen. Ehkä se fiilis tulee jo parin vuoden päästä, ehkä sitä pitää odottaa 5 tai 10 vuotta. Mene ja tiedä. Tuntuu tyhmältä listata asioita, jotka häiritsee ja aina kun kirjoitan ne ylös, niin tuntuu että liioittelen tai vähättelen.. "menikö se nyt oikeasti noin" tai "tajuaakohan ihmiset nyt oikeasti mitä tarkoitan". Kyseenalaistan siis jatkuvasti myös omaa käytöstäni ja ajatuksiani. Useimmiten juurikin niin, että miksi ihmeessä mä vedän tästä herneen nenään kun kaikille muille se tuntuu olevan ihan normaalia :D

Source

Mietin uutta työpaikkaa ja uusia mahdollisuuksia, mutta toisaalta olen tyytyväinen että nyt on joku työpaikka. Mielenkiinnolla odotan, että uusivatko sopimukseni vai eivät. Ilmeisesti suomalainen työmentaliteettini on tuottanut myös heille päänvaivaa. Oma tapani työskennellä kun eroaa työpaikkani kulttuurista. Itse teen mieluiten koko ajan jotain, suoritan rauhallisesti mutta jatkuvasti. Työpaikallani on suosiossa mentaliteetti, että tehdään hirveällä höökillä kaikki hommat pois ja sitten laiskotellaan vähän aikaa. Työpaikalla kännykän räplääminen, istuskelu ja juoruaminen työkavereiden kanssa, kun tuntuu joskus olevan tärkeämpää kuin asiakkaiden tyytyväisenä pitäminen. Työkaverini pitävät outona sitä, että haluan koko ajan tehdä jotain. Minulle taas tuottaa vaikeuksia olla tekemättä mitään, varsinkin jos näen asioita joita voisin tehdä. Myönnettäköön että pidän myös hölmön hommana sitä, että juostaan pää kolmantena jalkana silloin kun on kiire ja lipsutaan kaikista standardeista, kuin se, että tehtäisiin koko ajan kunnolla. Yritän kuitenkin sopeutua myös työpaikallani muiden tapoihin, sillä en halua taas tipahtaa tyhjän päälle. Ainakin uusi työsopimus takaisi sen, että normaali arki saisi jatkua kuten tähänkin asti. 

Source

Täällä sataa vaihteeksi vettä ja harmittaa, etten pääse pyöräilemään. En ole sokerista mutta ei vesisateessa kastumisessa ole mielestäni mitään houkuttelevaa. Taidan siis napata auton alle ja toivon, että saan vielä tänään sesongin viimeiset parsat ostettua. Virallinen sesonki kun taisi päättyä eilen. Toivotaan että satoa on vielä yhden aterian verran jäljellä :)

Source

Arjen ihmettelyä

Tänään(kin) olen ihmetellyt muutamaa asiaa.

Ostin 5.12. uuden kännykän. Semmosen Nokian halvan perusmallin, joka muistuttaa ulkonäöltään halpaa Blackberrya. Noin 2-3 viikkoa sitten tapahtui jotain, eikä puhelin enää ladannut itseään. Vika joko puhelimessa tai laturissa, mene ja tiedä, mutta mitään ei tapahtunut ja akku kävi vähiin.. Ensimmäinen kysymys oli tietenkin, että miksi alle puolen vuoden ikäinen puhelin vain yhtäkkiä lakkaa toimimasta? Kaukana ovat siis ajat, jolloin Nokian puhelimet kestivät vuosikausia. Olen välissä kokeillut Samsungia, mutta sitten aina palannut Nokiaan. Nyt en ole enää varma. Ja kuten edellisestä postauksesta jotkut huomasivat, en ole mikään älypuhelin-fani. Mutta pitäähän sen luurin nyt kuitenkin edes normaalisti toimia!

Vein puhelimen sinne, josta sen ostinkin ja he totesivat lähettävänsä sen jonnekin. Kuulemma 2-3 viikon päästä kuuluu. Eivät muuten tarjonneet varapuhelinta, onneksi semmoisia löytyy omasta takaa. Kuulemma jos Iphonen vie huoltoon, niin ne antaa samanmoisen tilalle? Mutta kuitenkin.. tänään postissa tuli kirje, että puhelimesi on saapunut takaisin huollosta ja nouda se ystävällisesti ennen 11.6. tai hävitämme sen varastotilanpuutteen takia. Ja sitten ihmettelen täällä itsekseni..
- Olisiko hieman halvempaa ja aikaasäästävämpää vain soittaa ja ilmoittaa, että puhelin on noudettavissa?
- Jos vaivautuu lähettämään sen kirjeen, niin kannattaisiko ehkä myös mainita, tuliko huollosta kuluja vai ei?
Asiasta rasiaan, mielestäni 109 euroa maksanutta puhelinta ei kannata monella sadalla korjailla. Joten toivoa sopii että huoltokuluja ei ole. Sitäpaitsi kai niissä puhelimissa nyt edes jonkunlainen takuu on myös nykypäivänä?

Source

 Toinen mieltäni askarruttanut asia on kaupungilta tullut kirje, liittyen jätehuoltoon. Ylpeänä ilmoittavat, että heidän suunnitelmansa ja toimensa vähentää yleisjätteen määrää toimii! Mukana tietysti havainnollistavat kuvat, kuinka yleisjätteen määrä on vähentynyt ja kierrätetyn jätteen määrä noussut.
Meillä siis kierrätetään bio, paperi ja muovi. Koskakohan ne hokais ton metallin?

Kaikki tämä on tottakai hyvä asia, mutta mitä muuta ne voi olettaa, sillä uudistuksen peruskivenä oli, että kadulle saa laittaa yleisjätteen astian 9 kertaa vuodessa niin että se sisältyy vuosittaiseen jätemaksuun  (192 euroa per vuosi btw). Kaikista ylimääräisistä kerroista joutuu maksamaan 4,50 per kerta. Tässä viittaan myös edelliseen postaukseen, hollantilaisten tarkkuudesta raha-asioiden suhteen. Jos vain mahdollista, mitään ylimääräistä ei haluta maksaa.

Ja jos muovia ei ole ennen kerätty, niin on ehkä loogista, että sen jätteen määrä on noussut? Voisin myös veikata, että kierrätetyn muovin määrä nousisi vielä muutaman pykälän, jos sen voisi laittaa kadulle missä tahansa muovipussissa eikä vain erikseen myytävissä, tähän tarkoitukseen määrätyissä muovipusseissa.. (Saakohan kaupunki supermarketeilta jonkun osingon niistä myytävistä pusseista?)

Tiedottaminen on tottakai hyvä asia ja onhan se mukavaa, että heidän oivat suunnitelmansa toimivat. Silti on hieman epäilyttävää, tiedotuslehtisessä oleva toteamus, että koska tämä toimii, niin eivät myöskään aio jäädä laakereilleen lepäämään vaan tekevät entistä enemmän ja "parempia" uudistuksia tulevaisuudessa. Loogista ehkä, mutta kuka ottaisi huomioon että tottakai kotitaloudessa voidaan tehdä paljonkin jätteen eteen, mutta suurin syyllinen on kuitenkin pakkausteollisuus tai teollisuus ylipäätänsä, koska minkä ihminen sille voi, että jokainen purkki ja purnukka on pakattu vähintään kolmeen eri kertaan? Siitähän sitä jätettä syntyy.

Source

Ja mitä nämä uudistukset tulevaisuudessa sitten ovatkaan, mutta jos jäteastian saa pistää kadulle vain muutaman kerran vuodessa, niin kuka ottaa vastuun niistä haisevista roskalaatikoista ja kenties sen myötä, kaupungin valtaavista rotta- ja haaskalintuongelmista? Näin vain maalaillakseni kauhukuvaa. Veikkaan kuitenkin, että ensimmäisenä on vaarassa oma nenä ja asumismukavuus :)

Source

Olen myös ihmetellyt, että miksi, oi miksi, hollannin kurssikirjani ja niiden lisämateriaali on tehty noin 15-vuotiaille, kun kirjasarjan (mainoslauseiden mukaan) kohderyhmänä on aikuiset korkeastikoulutetut ulkomaalaiset. Ja jos kirja on valmistunut viime vuonna, niin miksi lisämateriaalien videot, kuvat ja äänitehosteet on 90-luvun alkupuolelta? Vaikka nyt olenkin panostanut huomattavan rahallisen summan näihin kirjoihin, ei haittaisi yhtään vaikka ensi vuonna kirjasarja vaihtuisikin. Tämä on meinaan ihan susi, niin sisällöltään kuin ulkonäöltäänkin.

Source

 

Pihi, pihimpi, pihein..

En ole koskaan ollut kovin tarkan markan vartija. Mutta toisaalta en ole mikään älytön tuhlaajakaan, en vaan osaa erityisemmin säästää ja yleensä kaikki menee mikä tuleekin. Olen tehnyt töitä 15-vuotiaasta lähtien aina koulun ja opiskelujen ohessa, mutta säästöjä ei ole. Ja opiskeluaikoina olen aina nostanut opintotukea sekä opintolainaa. Hyvin ovat kaikki rahat käyttöön tulleet, en edes tarkemmin tiedä mihin kaikkeen. Vaatteisiin, elämiseen, ruokaan, bussi-, juna- ja lentolippuihin.

Source

 Mitään suurta filosofiaa asiaan ei liity, mutta olen aina ollut sitä mieltä, että kyllä elämisestä täytyy nauttia. En halua aina ostaa halvinta sika-nautajauhelihaa tai aina vaan sitä mikä on tarjouksessa. Lähden myös mielelläni kaupungille kahvittelemaan ja ostan kirjoja, vaikka niitä saisi kirjastosta ilmaiseksi (paitsi Hollannissa ei, koska täällä kirjastoihin pitää maksaa vuosittain jäsenmaksu). En ole ikinä unelmoinut omistusasunnosta, vaan vuokralla asuminen on ihan ok. Haaveilen toki matkustamisesta, mutta tuntuu että aina on jonkunlaisessa putkessa (opiskelu tai työt) niin ettei "kunnon lomaa" voi edes pitää. Ts. uskalla pyytää siinä pelossa ettei sopimusta uusitakaan. Joten olen tottunut siihen, että rahaa kuluu arjessa eikä se todellakaan ehdi kasvattamaan korkoa pankkitilillä.

Toisaalta en ostele kalliita älypuhelimia tai panosta sen suuremmin elektroniikkaan. Tämä läppäri toimii ihan hyvin, en koe jatkuvaa tarvetta olla tavoitettavissa, varsinkaan töissä tai tienpäällä. En myöskään osta kalliita vaatteita tai kenkiä. Yleensä löydän aina jotain, joka roikkuu jo alennettuna. Varsinkin täällä se on harvinaisen helppoa, Hollanti on joku alennusmyyntien luvattu maa. Vähintään parin kuukauden välein on alennusmyynnit ja väliaikoina jokaisesta kaupasta löytyy vähintään yksi osio alennettuine tuotteineen.

Ja tämä edellä mainittu fakta on luonnollisesti hollantilaisten mieleen, joilla on maine Euroopan laihialaisina. Hollantilaiset ovat vähän pihejä ja aina tarkkoja rahoistaan. Tässäkin olen tosin huomannut tiettyjä ristiriitaisuuksia. Saatetaan ostaa kalliita vaatteita ja kenkiä, puhumattakaan uusimmista puhelimista, mutta arjen asioissa kuten kotona syötävän ruoan laadussa pihistellään. Osittain myös ehkä näyttämisenhalua. Voit nimittäin olla varma, että ikkunan eteen laitetaan varmasti ne kalleimmat vaasit ja kukka-asetelmat :) Huvittavaahan siinä on se, että naapurustossa kaikilla on lähes samanlaiset asetelmat ikkunoissaan...

Source

Minkäänlaista faktaa tästä pihiydestä en jaksa etsiä, mutta itselleni todisteeksi riittää vain tämän lähiperheen eli Justinin suvun seuraaminen. Esimerkiksi eilen illalla meinasin tukehtua lasilliseen Rivellaa, kun näin Justinin veljen lähettämän sähköpostin. Kyseessä oli laskelma juhlittujen syntymäpäivien kuluista.. ja myös tuloista!! Ja tietysti Excel-taulukkona... Dear god, en tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa. Justin ja pikkuveljensä Tom ovat syntyneet 2 vuoden ja 10 päivän erotuksella toisistaan. Joten tapana on ollut, että veljekset juhlivat syntymäpäiviään yhdessä. Helppoa kun suku ja suurin osa ystävistä on yhteisiä. Ja koska raha on tärkeää, tietysti pitää pitää huolta että kaikki kulut jaetaan tasan. Sentin tarkkuudella Tom oli siis laskenut tekemänsä ostokset ja Justinin tekemät ostokset ja lisäksi vielä lisännyt laskelemaan lahjoina saadut rahasummat. Lienee tarpeetonta mainita, että omalla kohdallani kulut olisi jaettu suurinpiirtein näin "osta sä nämä, niin mä ostan nuo".

Source

Tämä tapaus oli siis innoittajana tähän postaukseen, mutta ei suinkaan ole ainoa esimerkki. Myös Justinin vanhemmat ovat loistava esimerkki.. rahaa ON, mutta silti sitä ei käytetä mihinkään ja ainoastaan ostetaan välttämättömimmät ja halvimmat mahdollisimmat vaihtoehdot. Ymmärrän jos on syy, jota varten säästää eikä säästämisessä tietenkään ole mitään vikaa. Mutta säästäminen elämäntapana on jotain, mitä en ymmärrä. Itse nautin siitä, että voin joka päivä nauttia vähäsen siitä mitä olen ansainnut enkä ainoastaan kerran vuodessa tai 5 vuoden kuluttua. Tosin nyt on hyvä syy laittaa jokaisesta palkasta vähän sivuun, se opintolaina on nimittäin maksettava :)

Vaikka rahasta on aika turha riidellä, niin joskus meillä on Justinin kanssa tästä asiasta hieman näkemyseroja ja keskusteltavaa riittää. Onneksi jo aikaa sitten löysin sopivan vertauskuvan, jonka myös mies ymmärtää. Miksi ostaisit  tarjouksessa olevaa olutta, jos et pidä sen mausta? Miksi et ostaisi sitä olutta, josta pidät, varsinkin kun hintaeroa on 2 euroa? (Ja pätee siis tilanteessa, jossa on oikeasti valinnanvaraa taloudellisessa mielessä. Lisäksi jos rahaa ei ole, niin ei sitä oluttakaan osteta, ei edes halvinta.)

Source

 Lyhyesti tiivistettynä, en ole mikään tuhlari mutta silti jatkuva kiristäminen kiristää ainakin meikäläisen hermoja. Chillisti, myös rahan suhteen on ihan ok. Pohdiskelin muuten aiemmin sitä verojuttua ja soitto belastingdienstiin paljasti, että Hollannissa ensimmäiset 2001 euroa on verovapaata tuloa.

Viimeksi käytin rahaa ostamalla Sparksille uuden raapimispuun ja nukkumistyynyn.. kissa oli tyytyväinen :)

Tyhmä ja epäkohtelias suomalainen, joka ei ymmärrä tätä kulttuuria

Kun tekee paljon töitä, niin...
- pyykit kasaantuu
- syö epäterveellisempää ruokaa
- ärsyyntyy helpommin
- koti on likainen
- ei ole aikaa sosiaalisen elämän ylläpitoon, ystäville ja sukulaisille
- villasukat ei valmistu
- blogia ei päivitä kukaan

Kaikki on tottakai kiinni omista valinnoista, mikä on itselle tärkeää ja mielekästä. Tein viime viikolla rankan työviikon, tuntimäärissä vain vähän normaalia pidempi, mutta rankka viikko muodostui yksinomaan aamuvuoroista. Kun herää joka aamu klo 5, niin ei paljon naurata. En ole ikinä pitänyt itseäni sen kummemmin aamu- tai iltaihmisenä, mutta kyllä ennen kuutta herääminen tuntuu aika epäinhimilliseltä. Ja kun vihdoin pääsee töistä kotiin, niin ei paljon huvita mikään.

Justinin 31v. synttäreitä vietettiin torstaina. Koska tämän postauksen perusteella tiedätte, kuinka fanaattisia hollantilaiset on syntymäpäivien suhteen, niin tottakai meille tuli illalla Justinin vanhemmat ja veli tyttöystävineen kahville. Ajaksi oli sovittu klo 19.30-20, vanhemmat tulivat juuri ennen puoli yhdeksää ja veli juuri ennen yhdeksää. Jo tässä kohtaa meni herne nenään.. arki-iltana olisi syytä noudattaa sovittua aikaa! Ja totuttuun tapaan jokainen tällää perseensä penkkiin ja odottaa palvelua.. kuppi kahvia/teetä nenän eteen ja samaan syssyyn kakkua. Kun olin hoitanut emännän velvollisuudet ja seurustellut vähän aikaa, totesin meneväni nukkumaan. Minun mielestäni kun on erittäin ajattelematonta sukulaisilta tulla myöhässä ja sitten vielä istua lääräämässä pari tuntia, varsinkin kun tiedossa oli että meillä on huomenna aikainen aamu (totesivat vain, että minkä ihmeen takia heräät niin aikaisin...). Mutta se on vain minun mielipiteeni, hollantilaisten mielestä kun kaikki on vaan gezellig.

Olen ehkä jo päässyt yli sen vaiheen "mitä ne nyt musta ajattelee", ainakin sukulaisten keskuudessa. Olen suomalainen ja ehkä tapojeni kanssa vähän outo, mutta mitä sitten. En jaksa aina pelata tämän kulttuurin säännöillä, varsinkin kun ne ei tunnu yhtään omilta. Suurimman osan aikaa teen kyllä muille mieliksi, mutta ei se silti tunnu omalta.

En jaksa aina poskisuukotella kaikkia, sekä saavuttaessa että lähtiessä. Varsinkaan niitä ihmisiä, joiden kanssa en ole edes jutellut koko iltana. Mikä järki? Muuta kuin että se on kohteliasta? Öö, kenen mielestä?

Ärsyttää, että juhlissa ystävien ja sukulaisten kesken, vieraat ovat kuin ravintolassa. Ruokaa ja juomaa pitää olla riittävästi, on isäntäparin tehtävä huolehtia että kaikki ovat tyytyväisiä ja riittävästi ravittuja. Normaalisti tarjoaisin apuani tarjoiluissa, mutta täällä on tottunut siihen, että istua tököttää tekemättä yhtään mitään. Viikonloppuna Justinin ja Tomin synttäreitä juhlittiin Zeelandissa, ensin leirintäalueella kahvittelemalla ja sitten satamassa grillaamalla. Ja kaikki sukulaiset tietysti kutsuttu.. Jotenkin tuo tyypillinen juhlinta kotioloissa on jokseenkin hyväksyttävää, mutta leirintäalueolosuhteissa.. Suomessa itse järjestäisin samanlaiset kekkerit periaatteella, että jokainen tuo mukanaan jotakin, niin juomaa kuin ruokaakin. Kaikki tekevät yhdessä jotain ja kaikilla on kivaa. Mutta täällä.. me tehtiin Justinin kanssa kaikki ruokaostokset ja Tom hoiti juomapuolen. Justinin äiti huolehti leirintäalueella kahvin keittämisestä, vieraiden istuessa pyllyillään. Sama homma myös satamassa kun grillattiin. Ehkä se olen vaan minä ja minun outo suomalainen kulttuuritaustani, mutta en vaan käsitä. Justin grillaa, Tomin tyttöystävä esivalmistelee salaatti ym. ainekset, minä hoidan loppusiivouksen. Todella gezellig.

Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen, teltassa oli kylmä, märkä ja kaikinpuolin inhottavaa, olin ihan valmis lähtemään kotiin. Ensin kuitenkin aamupalaa. Joka luonnollisesti piti hakea kaupasta, koska eihän kukaan nyt ole ottanut mitään ruokaa mukaan.. Ja siinä vaiheessa kun olen ollut hereillä 3 tuntia ilman aamupalaa, olen hakenut sen aamupalan kaupasta (myös kaikille muille), kattanut pöydän ja istunut sen ääressä 2 tuntia, enkä vieläkään saa syödä, koska KAIKKI eivät ole paikalla, niin menee muuten herne nenään. Joskus ja vaan joskus, musta tuntuu että gezelligheid on lähinnä vittuilua ja muiden ihmisten itsekkyyttä. En voi tehdä niinkuin itse haluan, koska se on epäkohteliasta muita kohtaan. On myös todella epäkohteliasta tehdä jotain kulttuurisääntöjen vastaista, riippumatta siitä mikä olisi järkevää/mukavaa/mielekästä.

Ehkä mulla oli vaan huono viikonloppu. Ja tyhmä epäkohtelias suomalainen tyttö nyt vaan on outo. Antakaa sen olla rauhassa, älkääkä vaan puhuko sille.. kyllä se 20 vuoden päästä on jo jotain oppinut.

Mutta hei, tällä viikolla mulla on vaan 3 työvuoroa. Aluksi olin listan nähtyäni vähän kiukkuinen (missä mun rahat!) mutta nyt olen vaan tyytyväinen, että saan vähän chillata ja hoitaa asioita pois listalta.

Koti on nyt vaihteeksi puhtaaksi puunattu, pyykkikasat vähenee silmissä, on ollut enemmän aikaa miettiä mitä syödä ja aikaa tehdä se (kylmäsavulohta ja ruisleipää, mmm!) ja meidän takapiha muuttuu hitaasti mutta varmasti nätimmäksi. Mulla on myös deitti yhden ystävättären kanssa tällä viikolla ja kappas, blogikin päivittyy taas (ainakin tämän postauksen verran). Kohta rupeaa myös sukkapuikot heilumaan.

Anteeksi avautuminen. Ei ollut kovin kohteliasta ;)

Verovirasto aka Belastingdienst

Alkuviikosta panikoin, kun en ollut vielä saanut Suomesta veroehdotusta. Luettuani Facebookista kaikkien kavereiden hehkutuksia veronpalautuksista, suuntasin osoitteeseen vero.fi ja yritin epätoivoisesti löytää jonkun sähköisen asioinnin linkin, jota kautta voisin lukea veroehdotukseni netin kautta. No ihan turhaahan se oli, kun ei se ole mahdollista. Mikä on mun mielestä aika älytöntä. Jos veroehdotuksen muutokset voi palauttaa netin kautta, niin miksi sitä koko ehdotushöskää ei ole saatavilla netin kautta?

Törmäsin kuitenkin veretseisauttavaan tietoon siitä, että ulkomaille muuttava suomalainen on muuttovuoden ja sitä seuraavat 3 vuotta verovelvollinen Suomeen. Siis mitä, pitääkö mun jumalauta maksaa veroja sekä Hollantiin että Suomeen? Tietojen hamuamisen jälkeen totesin, että aika epätodennäköistä. EU-maiden sisällä (ja kenties joidenkin muidenkin maiden?) kun tuplaverotusta ei ole. Eli maksan veroni vain Hollantiin ja Suomen verotoimistolle voin/joudun ilmoittaan ne tiedot, mutta veroja en joudu maksamaan kahteen kertaan. Mutta esimerkiksi jos Suomeen olisi jäänyt talo tai muuta omaisuutta, niin siitä joutuisin edelleen maksamaan veroja Suomeen. Hah, onneksi ei ole omaisuutta, on vain velkaa :)

Source

Apuja kysyessäni sain monta ystävällistä vinkkiä tutkia vero.fi -sivustoa. Kiitos vaan, mutta ymmärtääkö joku oikeasti että mitä niiden tekstit tarkoittaa? Pääpiirteissään ymmärrän ehkä joo, mutta aina tuntuu löytyvän joku poikkeus sääntöön ja mistä sitä tietää, päteekö just tämä laki omalla kohdalla. Otinkin hyvään talteen kansainvälisen henkilöverotuksen palvelunumeron, mutta ainakaan näillä näkumin en joudu sinne tänä vuonna soittamaan.

Sain nimittäin veroehdotuksen päivän vai kaksi sen panikoinnin jälkeen. Ihan postissa tuli perille, harvinaisen ryppyisenä mutta kuitenkin. Joulukuussa tulee pieni summa palautuksia Suomen tilille, jee! Kuulemma sinne voisi ilmoittaa myös kansainvälisen tilinumeron, mutta mitä suotta kun Suomen tili on kuitenkin edelleen olemassa ja käytössä.

Tällä hetkellä päänvaivaa aiheuttaa kuitenkin verot Hollannissa. Olen nyt saanut kaksi palkkaa ja kaksi palkkalaskelmaa, mutta vaikka kuinka sitä tavaan, niin en ymmärrä että maksanko veroja automaattisesti palkastani vai en. Näyttäisi siltä, että en maksa, mikä todellakin saa täällä verenpaineen nousemaan. En nimittäin halua ensi vuonna useamman tonnin laskua verotoimistolta. Näiden asioiden pohtiminen ja "järjestäminen" on suhteellisen mielenkiintoista.. Miksi tämä on näin vaikeaa ja miksi kukaan ei voi vaan ystävällisesti toimittaa sellaista selkeää infopakettia kotiin?! Mulla kun on se BSN-numero, joka toimii veronumerona ja sosiaaliturvanumerona, ja ties minä, niin luulis nyt hemmetti että ne verottaisivat automaattisesti.

Source

Mutta asia on siis nyt selvityksen alla. Ts. Justin saa luvan selvittää asian jonkun kanssa ja jotain kautta :>

Nyt mun pitäisi ruveta maalamaan puutarhalaattoja.. tältä osin tulossa jonkunlainen kuvapostaus parin viikon sisällä. Stay tuned!