Sitä jotenkin ennen muinoin aina kuvitteli että Belgia ja Hollanti on yhtä ja samaa. Kun on sama kieli ja samat ruokamieltymykset, samat maisemat ja aina välillä ei edes tiedä, kummassa maassa on. Raja kun kulkee siellä sun täällä ja varsinkin täällä Hollannin eteläosassa, on rajan yli menty ihan huomaamatta.
Sitten sitä erehtyi kuvittelemaan että Belgialla ei ole mitään omaa. Puolet maasta on irtautunut Hollannista ja toinen puoli on ranskalaisten valloittamaa. Tai siltä ainakin tuntuu kun katsoo kartan kielijakaumaa. Belgialaiset on tunnettuja paksuista ranskalaisistaan reilun majoneesin kera, mutta niinhän se on myös hollantilaisten kansallisruokaa. Ja ne kuuluisat suklaat ja vohvelit, olisko kuitenkin enemmän Ranskan peruja?
Kaikkea sitä kuvittelee. Nyt kun on 3 kuukautta tehnyt töitä yrityksessä, jossa puolet työntekijöistä on hollantilaisia ja puolet belgialaisia.. kummasti on karissut suurimmat luulot ja realiteetti iskenyt näpeille!
Jo pelkästään työsopimuksen ehdot ja erilaiset työhön liittyvät käytännöt on erilaisia. Siinä missä Hollannissa on muutama hassu virallinen juhlapäivä, niin Belgiassa niitä virallisia juhlapäiviä on melkein joka kuukausi. Tätä meilläkin sitten kompensoidaan niin, että lomapäiviä on Hollannin työsopparissa enemmän mutta kaikkien virallisten juhlapäivien kanssa, belgialaiset on ihan yhtä paljon vapaalla. Kun Hollannissa kaikki juhlapyhät ja lomat on juhlittu kesäkuuhun mennessä, niin belgialaisilla ne jatkuu ympäri vuoden. Belgialaiset sairaslomalaiset saa rahaa valtiolta kun taas Hollannissa työnantaja maksaa.
Belgialaiset on niuhoja. Ainakin mitä tulee hollannin kielen käyttöön. Belgialaisten mielestä Hollannissa kieltä ei opeteta tarpeeksi ja sen myötä hollantilaiset on auttamattomasti huonompia ja sivistymättömämpiä kielenkäyttäjiä. Kielioppivirheet ja puolihuolimattomat lauserakenteet ja ns. puhekielen ilmaukset käy samantien belgialaisten korvaan. (Voitte kuvitella minkälaista tuskanhikeä pukkaa aina kun pitää toimiston sisällä käydä sähköpostikeskustelua. Puhuessa en jaksa niin välittää.)
Belgialaiset on myös varautuneempia kuin hollantilaiset. Tämän tosin kuulin jo ennen kuin aloitin, työhaastattelussa kun aiheesta juteltiin. Siinä missä hollantilaiset on aina samantien "gezellig! feestje!" on belgialainen varautuneempi ja juttu ei luista ilman vastapuolen aktiivista osanottoa. Ainakaan heti.. ja keskenään he on tietysti samantien samaa sakkia.
Koska olen selkeästi "ulkopuolinen" eli en kuulu kumpaakaan leiriin, en ole juurikaan kokenut ongelmia työyhteisössä. Lähinnä jatkuva kinailu on meidän tiimin sisällä kun on 2 belgialaista ja 2 hollantilaista myyntiedustajaa. Me assarit ollaan siinä välillä ja varsinkin kun ollaan molemmat naispuolisia, niin lähinnä hymistellään ja nauretaan vuorotellen molemmille osapuolille. Riippuen kummalta puolelta tulee parempaa läppää :)
Vaikka kieli on periaatteessa sama, niin Hollannin hollantia ymmärrän silti paljon paremmin kuin Belgian flaamia, joka on siis hollantia, jota puhutaan Belgian yläosassa Vlaanderin alueella. Myös sanoissa on paljon eroavaisuuksia, sanat lausutaan Belgian puolella eri tavalla ja myös merkityksissä on eroja. Camping on belgialaisittain cAmping ja hollantilaisittain cÄmping. Hollannin kielessä lainataan paljon sanoja englannista ja lausuminen menee usein sinne englannin suuntaan, kun taas Belgian puolella sanoja lainataan ranskasta.
Belgian puolella sanovat toisilleen U, kun taas Hollannissa U käyttäminen on selkeästi teitittelyä, tuntemattomia ja vanhempia ihmisiä kohtaan. Belgialaiset työkaveritkin puhuttelee toisiaan U, mutta toisaalta jos sanon je/jij niin ei kukaan (pomoa lukuunottamatta!) kurtistellut kulmiaan. Yritänkin aina ison pomon kanssa muistaa että U on kova juttu.. tai sitten ylipäätään välttelen puhumista hänen seurassaan ;D
Hollantilaiset on työntekijöinä rennompia. Kunhan hommat tulee tehtyä, niin välillä voi jauhaa 10min ihan paskaa. Omasta kokemuksestani tuntuu myös että hollantilaiset on työntekijöinä vähän vilunkipeliin taipuvaisia eikä välttämättä kaikkein luotettavimpia. Hollantilainen tekee mieluiten itselleen helpoimman kautta, jos jonkun homman voi ohjeistaa jollekin toiselle, niin yleensä niin tapahtuu.. ja se ohjeistuskin jätetään yleensä puolitiehen. Jos jotain menee vikaan, niin hollantilainen katsoo ensimmäisenä, että kukas muu tässä oli mukana ja että voisko he olla tästä vastuusta. Vilunkipeliin viittaa myös se, että hollantilaiskollegat on jo useamman kerran valehdelleet/neuvoneet valehtelemaan asiakkaalle päin naamaa kun taas belgialainen lähin esimies toteaa, että parempi hoitaa homma helpoimman ja yksinkertaisemman kautta. Ei tarvitse valehdella, mutta ei myöskään kertoa jokaista yksityiskohtaa. Kunhan homma hoituu hyvin ja asiakas on tyytyväinen. Belgialaiset kollegat on myös innokkaampia neuvomaan ja opastamaan kun hollantilainen toteaa, että kyllähän sä nyt ton osaat kun vähän itse etsit.
Disclaimerina todettakoon, että tämä on täysin puolueellinen, oma mielipiteeni, joka on tässä työkokemuks(i)en myötä tällaiseksi muodostunut. Että herne nenään taas.
On mukavaa, että työyhteisö ei ole yhdestä puusta veistetty. Tässä saa nauttia molempien hyvistä (ja huonoista puolista) eikä ole vain yhtä ainoaa, oikeaa tapaa tehdä tulosta. Oma luonteeni taitaa soveltua paremmin belgialaisten joukkoon mutta on hauskaa, että työpaikallakin voidaan nauttia hollantilaisten GEZELLIG!-meiningistä. Muutenhan se olis pelkkää raatamista ;) Ja tottakai lähin esimies kun on puoliksi italialainen, niin siitä saadaan lisää vettä myllyyn. Puhumattakaan siitä yhdestä oudosta suomalaisesta.
Hauska postaus :) Olen asunut puolisen vuotta Aachenissa ja käynyt paljon sitä kautta sekä Hollannissa että Belgiassa, kun siinä rajalla tuli oleskeltua. Nämä erot olivat kuitenkin ihan uusia.
VastaaPoista