5 vuotta yhdessä

Meillä on Justinin kanssa perjantaina 5-vuotispäivä.
Mun mielestä iso juttu ja ehdottomasti juhlimisen arvoinen. Itselläni ei ole koskaan ollut näin pitkään jatkunutta parisuhdetta, joten saa taputtaa itseään olalle siitä, että on osannut huolehtia parisuhteestaan näinkin hyvin. Jokainen toimiva parisuhde kun vaatii jatkuvaa työtä, itsearviointia, kompromisseja ja toisen edun itsensä edelle asettamista. Ja varsinkin meidän hiljattaisen parisuhdekriisin myötä, tätä päivää juhlitaan sitä suuremmalla syyllä. On ollut hyvä huomata, että mitään ei voi pitää itsestäänselvyytenä!

Source

Sanoin ystävälle viime viikon lounaan yhteydessä, että meidän parisuhdekriisi on noin 90% selvitetty ja selätetty. Molemmilla on paljon parempi olla ja Justin varsinkin on jälleen enemmän oma itsensä. Itse olen ehkä vielä vähän varuillani jollain tapaa. Mutta sekin on normaalia, että naiset pohtii ja vatvoo asioita pidempään kun taas miehet siirtyy nopeammin eteenpäin. Justin sai jonkunlaisen ahaa-elämyksen kun sille oli juurtajaksain selitetty kuinka miehet ja naiset vaan on totaalisesti täysin erilaisia. Ajatellaan, käyttäydytään ja toimitaan täysin eri tavalla ja olennaista meidän keskinäisen viestinnän kannalta on ymmärtää nämä olennaiset erot. Ei voi olettaa, että olen automaattisesti samaa mieltä tai että edes lähestyn aihetta samalla tavalla kuin hän.

Source

Perjantaina 21.3. ei ole kulunut 5 vuotta siitä kun alettiin seurustelemaan vaan 5 vuotta siitä kun tavattiin ensimmäisen kerran. Ollaan kuitenkin yhteistuumin päädytty tähän päivämäärään, koska kumpikaan ei muista miten ja koska "päätettiin" että nyt ollaan pari ja virallisesti seurustellaan. Se kun harvemmin vähän vanhemmalla iällä tapahtuu enää niin, että toinen lähettää tekstiviestin "ollaanks yhessä?".

Meidän ensitapaaminen ei ollut kummallekaan rakkautta ensisilmäyksellä, mutta kiinnostuksen se herätti. Jonkunlaisen kipinän ja kiinnostuksen siihen, että haluaa tietää toisesta enemmän ja tutustua paremmin. Ehdittiin treffaamaan "perinteisellä tavalla" vain muutaman kerran, ehkä kolme ennen kuin vietettiin 3 päivän intensiivitreffit olemalla 24/7 yhdessä, nukkumalla hotellissa ja kuljeksimassa ympäri Amsterdamia sillä omasta kämpästäni olin jo luopunut ja 3 päivää oli aikaa ennen kuin lento lähti takaisin Suomeen.

Molemmat oli tottakai ihastuneita toisiinsa ja oli hurjaa lähteä siinä vaiheessa takaisin Suomeen. Meidän seurustelu jatkui siis tekstiviestein, puhelinsoitoin ja mesen välityksellä. Skypeen siirryttiin myöhemmin kun todettiin sen olevan paljon mukavampi ja järkevämpi yhteydenpitokeino. Palasin Hollantiin sen ensimmäisen lähdön jälkeen noin 5-6 viikon päästä viettämään Justinin synttäreitä. Silloin oltiin virallisesti pari ja tapasin Justinin ystäviä ja sukulaisia. Ja Justinin vanhempien kanssa tehtiin tottakai vielä lähempää tuttavuutta, koska Justin asui siinä vaiheessa edelleen kotona ja yövyin siellä. (Olenkohan muuten ikinä puhunut täällä siitä oudosta seikasta, että täällä nuoret asuu ihan mielettömän pitkään vanhempiensa luona jos eivät muuta solukämppään kaupunkiin, johon menevät opiskelemaan? Mutta jos opiskelee ja asuu vanhempiensa luona opiskeluajan, niin on ihan normaalia asua vielä vanhempien luona 28-vuotiaana ja säästää rahaa siihen, että voi ostaa oman asunnon. Täällä kun asunnon vuokraaminen ei aina ole niin kamalan yksinkertaista.)

En tiedä oliko meidän lähtötilanne mitenkään ihanteellinen, mutta erossa oleminen loi ainakin vahvan pohjan parisuhteelle ja luottamukselle. Lisäksi toiseen tuli tutustuttua ihan eri tavalla kun tutustuminen tapahtui pelkästään keskustelemalla, eikä esimerkiksi tekemällä asioita yhdessä. Tottakai myöhemmin kun asuttiin ensimmäisen kerran yhdessä 2010-2011 oli siinä myös iso totuttelemisen paikka. Kun toinen olikin jatkuvasti läsnä eikä vain tietokoneen toisella puolella. Kun muutin tänne lopullisesti vuonna 2012, niin tiesi jo mitä odottaa ja millaista on olla yhdessä ja kuinka taloutta pyöritetään niin että molemmilla on siitä hyvä fiilis.

Source

Mutta perjantaina siis vietetään meidän vuosipäivää ja kuten aina, ylimääräiset vapaapäivät (tässä tapauksessa siis Justinin) on hyvin täyteen buukattu. Suunnitelmissa on aamiainen keskustassa, jonka jälkeen Justinilla on aika varattuna kaupungintalolle ajokortin uusimista varten. Sen jälkeen meillä on molemmilla aika kampaajalle (käydään samalla tyypillä), saan latvat kuntoon ja Justin oman reuhkansa siistimmäksi. Lisäksi auto pitää hakea korjaamolta ja tehdä perusruokaostokset. Illalla mennään syömään yhteen Etten-Leurin paremmista ravintoloista. Ollaan käyty siellä jo 2 kertaa aiemmin ja odotukset on kovat.

Source

 Justin on jo kaksi viikkoa kertonut, kuinka hän on löytänyt täydellisen lahjan ja kuinka varmasti tykkään siitä ihan mielettömästi. Eli itse olen 2 viikkoa kiemurrellut ja kaarrellut sen suhteen, että mitä ihmettä annan lahjaksi. Haluan lahjan olevan jotain vähän erityisempää, ei niin jokapäiväistä ja tottakai sellaista, joka muistuttaa Justinia tästä merkkipäivästä myös vuosien päästä. Eli kun kysyin ehdotuksia ja sain vastaukseksi uuden mp3-soittimen tai maksullisen fitness-ohjelman ostamisen, niin en kauheasti lämmennyt. Molemmat tottakai hyviä ideoita, mutta ei nyt ihan kuitenkaan tähän tarkoitukseen sopivia.

Lopulta päädyin ranneketjuun, joka on tyyliltään vähän samaa kuin kaulaketju, jonka annoin Justinille silloin 5 vuotta sitten syntymäpäivälahjaksi (hänen pyynnöstään). Ranneketjussa on myös laatta, johon voisi kaivertaa oman tekstin. Koska tilasin ketjun lauantaina nettikaupasta enkä ole siis nähnyt sitä vielä, en tiedä kaiverrutanko vai enkö. Haluan kaiverruksen ranteen sisäpuolelle niin ettei se näy jokaiselle, joka korua katsoo. En tiedä vielä onko se mahdollista vai ei. Tällä hetkellä enemmän jännitystä aiheuttaa kuitenkin se, että saapuuko koko hemmetin koru edes ajoissa. Sen nettikaupan tilaussivuston perusteella kun sitä ei ole vielä edes lähetetty sieltä eteenpäin. Voi siis olla että Justin saa perjantaina pelkän kortin ja lupauksen lahjasta, joka saapuu kun posti suo. Toivon mukaan ei kuitenkaan :) Onhan tässä vielä muutama päivä aikaa..

Source

Työpaikan kesäjuhlat hollantilaisittain

En ole vielä jutellut nykyisen työpaikan kanssa siitä, että olen saanut uuden työpaikan mutta tämän viikon aikana toivottavasti tapahtuu. Pomo kun ei itse tehnyt asian eteen mitään koko viikon aikana (mitä se kertoo paikasta kun työsopimus on kuitenkin enää reilun pari viikkoa voimassa), niin nappasin eilen hihasta että josko voitaisiin jutella pian.

Eilen meillä oli kuitenkin työpaikan "kesäjuhlat" eli personeelsuitje. Olin yksi epäonnekkaista, joka joutui ensin töihin aamuvuoroon, mutta asiat järjestyi paremmin kuin hyvin kun pääsin lähtemään jo ennen sovittua aikaa. Piti olla töissä 13 asti (kun kokoontuminen oli sovittu 13.30) mutta pääsin lähtemään jo puoli kaksitoista, joten jäi jopa aikaa käydä kotona suihkussa.

Hotelli, jossa olen töissä, käyttää paljon lähiruokatuotteita. Aihetta sivusin aiemmin kesällä tässä postauksessa. Joten kesäjuhlien ohjelmassa oli vierailla kahdella näistä tuottajista, pyöräillä, syödä ja juoda hyvin.

Kokoontuminen oli sovittu parsatilalle klo 13.30. Oli pyydetty etukäteen, että jokainen pyytäisi kyydin tuttavaltaan, koska sieltä jatkettaisiin matkaa vuokratuilla pyörillä ja takaisin samaan pisteeseen ei enää palattaisi. Joten omalla autolla tulijoiden auto jäisi automaattisesti parsatilan pihaan, ei niin kovin kätevää.

Meidän yöportieeri jää ensi viikolla eläkkeelle, joten kesäjuhlat olivat samalla hänelle läksiäiset. Ensin nautittiin kakkukahvit sateessa. Kakut Hollannissa on muuten lähes aina kauheen nättejä ulkopuolelta, mutta täysin mitäänsanomattomia maultaan. You have been warned. Lisäksi sateen ennakointi on hollantilaisille täyttä taidetta. Jokaisella on puhelimessaan buienradar, jolla arvioidaan sitä, miten sadepilvet osuvat omalle kulkureitille.. mihin aikaan, millä voimakkuudella ja kauanko se kestää :D Haha, jokapäiväistä puuhaa tuo sateen ennustaminen. Joten jokaisen kytätessä puhelintaan, tulivat siihen lopputulokseen että meidät kohdannut sade on vain lyhyt kuuro ja loppupäivän voisimme pyöräillä kuivina.

Varsinainen ohjelma kakkukahvien jälkeen oli opastettu kierros parsatilalla. Olen aiemmin ollut samassa paikassa yhden intensiivikurssin puitteissa ja saanut saman kierroksen englanniksi. Tuttua kauraa siis, mutta silti ihan mukavaa. Ja farmari itse osasi kertoa paljon enemmän yksityiskohtia hollanniksi kuin pari vuotta sitten englanniksi :) Meidän kierroksella keskityttiin parsantuotannon lisäksi paljon viinin viljelyyn, jota paikassa siis tehdään parsan ja kaiken muun viljelyn ohella. Meillä töissä ei kyseisiä viinejä ole (meidän operation managerin mielestä heidän viininsä on täyttä kuraa, olisittepa nähneet sen naaman vääntelyt.. ei ehkä kaikkein poliittisesti korrektein ihminen hän), mutta tilan liköörejänsä ja portviiniään kylläkin. Kierroksen aikana nautittiin lasilliset tilan omaa kuivaa valkoviiniä, joka ainakin omaan suuhuni maistui mukavan raikkaalta. Kierroksen päätteeksi sai myös maistella eri liköörejä, mutta ainakaan omalle kohdalleni osunut mansikkalikööri ei ollut mitään erityistä herkkua.

Parsatila on täällä Etten-Leurissa ja kotisivut löytyvät tästä, klik klik.

Parsatilan pihassa odottivat vuokratut polkupyörät ja pienen säätelyn jälkeen lähdimme mahtavassa 19 hengen letkassa pyöräilemään kohti seuraavaa kohdetta. Pyöräilymatka oli noin 6-7km välillä ja päädyimme jäätelöntuottajan pihamaalle. Tällä alueella on useampiakin jäätelöntekijöitä/tuottajia, jotka siis tekevät itse alusta loppuun omat jäätelönsä ja reseptinsä ja useimmat myyvät omaa tuotantoaan pienestä kioskista tilan yhteydessä tai toimittavat jäätelöään ravintoloille. Hotellin käyttämä jäätelöntuottaja on hyvin pieni 2 hengen yritys, joka valmistaa erilaisia kerma- ja sorbettijäätelöitä. Niiden lisäksi he tekevät käsintehtyjä konvehteja ja leivonnaisia, myös kakkuja ja jääveistoksia tilauksesta. Tilan yrittäjä ja omistaja kertoi meille omasta historiastaan, hän oli aloittanut kokkina ravintolassa, jonka jälkeen erikoistunut leipuriksi. Leipurina hän oli erikoistunut kakkuihin ja leivoksiin, mutta omasta kiinnostuksestaan lopulta erikoistunut jäätelöön. Monipuolinen työhistoria siis, joka kaikki on varmasti lisännyt hänen ammattitaitoaan siinä mitä hän nyt tekee. Esittelykierroksen jälkeen jokainen sai maistaa yhden jäätelöpallon verran hänen luomuksiaan.

Jäätelöntuottajan toimipiste on Rijsbergissä ja kotisivut tässä, klik klik.

Jäätelöiden jälkeen jatkoimme pyörällä matkaa kohti Bredaa. Matkaa kertyi varmaan vähän alle tai päälle 10km, josta viimeinen osuus pyöräiltiin metsäpoluilla. Jonkunasteista hilpeyttä ja epätoivoa herätti poluilla olleet pehmeän hiekan osuudet, joissa jokainen kaatui vähintään kerran.. Päädyttiin samaan ketjuun kuuluvan hotellin terassille, jossa nautittiin parit viinilasilliset ja erittäin hollantilaiset bittergarnituur-annokset. Friteerattuja herkkuja siis.

Viimeinen pyöräilyetappi oli todella lyhyt, hotellilta ravintolaan. Ravintola oli japanilaiseen erikoistunut Ume, joka löytyy Bredan keskustasta. Ravintola on all you can eat ja supersuosittu. Ruokia voi tilata 5 kierrosta ja jokaisella kierroksella on mahdollista tilata 5 annosta per henkilö. Juomat eivät sisälly hintaan, mikä mielestäni on ihan ymmärrettävää, kun ruokaa on älyttömästi. Viikonloppuisin maksaa muistaakseni 26 euroa per nenä. Meidän pöytäseurue oli jo kolmannella kierroksella täynnä ja viimeiset palat taisteltiin alas, sillä jokaisesta syömättä jääneestä annoksesta joutuu maksamaan. Parempi siis olla tilaamatta liikaa :) Mutta oli superhyvät sushit ja hauska idea, kun kaikkea pystyi kokeilemaan ja maistelemaan pöytäseurueen kesken.



Illalla meidän eläkkeelle lähtijää muistettiin vielä jättimäisellä matkalaukulla ja 250 euron matkalahjakortilla. Ei huono siis! Ja hyvä korvaus siitä, että herra joutui koko pyöräilyreissun vetämään pinkit haalarit päällä.. taisi muutaman kerran kirota meidän ravintolapäällikön hornantuuttiin :)

Lähdin ensimmäisenä pois kun Justin tuli hakemaan klo 22.15 ja osan ilta jatkui vielä baareihinkin. Mutta oli mukavaa olla mukana ja olla ihmisten kanssa eri tavalla tekemisissä. Töissä jokainen kun on aina omalla tavallaan stressaantunut eikä niin vapautunut. Tuollaisen päivän jälkeen melkein ajattelee, että harmi on lähteä pois mutta kyllä arki töissä taas pian iskee päälle.. ja sitten en malta odottaa, että pääsen siistiin sisätyöhön istumaan toimistoon! :)

26 vuotta!

Täytin eilen 26 vuotta. Vieläkään olo ei tunnu kauhean aikuiselta :) Tosin nämä työrintamalla jatkuvat haasteet vanhentavat vuosia ja olokaan ei kauhean koululaiselta tunnu, kun miettii että mistä löytäisi sen superhuipputyöpaikan. Aiheesta joskus lisää, koska nyt on paljon kivempia uutisia.

Nimittäin 26 vuoden aikana on tapahtunut tottakai paljon, mutta nyt pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni tekemään jotain mistä olen aina haaveillut.
Toki olen aikaisemmin istunut hevosen selässä ja köpötellytkin ehkä muutamia tunteja, mutta ikinä aikaisemmin en ole päässyt oikeille ratsastustunneille ratsastuskouluun. Mutta niinpä vain Justin tempaisi ja keksi mielettömän lahjan..

Source

Perinteisten (hyvin kauniit kylläkin!) korvakorujen lisäksi sain nimittäin lahjaksi 5 x ryhmäratsastustunnin. Olin (ja edelleenkin!) ehkä enemmän kuin innoissani :) Täällä meilläpäin kun noita hevosia on joka paikassa ja ratsastuskoulujakin joka kulmalla, niin ainainen haave ei ole päässyt täällä hautautumaan. Pikemminkin päinvastoin. Ja nyt ilokseni totesin, että ratsastustunnit ovat täällä huomattavasti halvempaa lystiä kuin Suomessa.

Source

 Joten jos tykkään tuosta tallista ja ratsastaminen alkaa sujua, niin ehkä vihdoinkin löydän itselleni mukavan harrastuksen! Lienee tarpeetonta mainita, että kävin tänään jo erikoisliikkeessä katselemassa ja ostamassa kengät. Lyhytvartiset kumisaapasmaiset jalkineet tosin, joten jos ei ratsastus olekaan niin jees, niin onpahan hyvät puutarhakengät ;) Sovittelin myös housuja, mutta totesin, että järki käteen ja vasta parin kerran jälkeen uudestaan kauppaan, jos siltä tuntuu.

Source

 Mutta siis jee! Ratsastamaan, hopotihoo! Ja mielenkiintoista opetella ratsastussanastoa hollanniksi..

Viikon tärkeimmät

Kiireen ja väsymyksen lomassa bloggaaminen on jäänyt vähän taka-alalle. Kuin myös kommentteihin vastaaminen, pahoittelut siitä! Viime viikonloppu oli töissä huippukiireinen ja olin ihan kuollut sen jälkeen. Hyvä kun jaksoin sormea nostaa.

Maanantaina olikin vapaa ja tiistaina oli tarkoitus viettää Koninginnedag töissä, mutta sain soiton, että meillä on niin rauhallista että voin rauhassa jäädä kotiin. Joten ylimääräisestä vapaapäivästä muodostuikin ihan chilli, käytiin pyöräilemässä ja pyörähtämässä keskustassa. Koninginnedag on kuuluisa siitä, että silloin jokainen Hollannissa asuva saa vapaasti myydä romppeitaan kadulla. Myös Etten-Leurin keskusta oli muuttunut markkina-alueeksi ja ihmisiä oli paljon liikkeellä hyvässä hengessä. Vallan vaihtuminen kuningattarelta kuninkaalle näkyi mm. 14 tunnin mittaisena televisiolähetyksenä (jota muuten appivanhemmat toljottivat aamusta iltaan :D) ja tietysti uutisoinneissa lehdissä ja telkkarissa. Anoppi puhui siitä kuinka tässä päivässä oli todella hyvä fiilis ja ihmiset hyvällä tuulella.Viimeksi vallan vaihtuessa (Bea kerkesi muuten olla kuningattarena 32 vuotta!) ihmiset olivat enemmän räyhämeiningillä liikenteessä, oli tappeluita ym.

Source

Source

Mutta kaikki sujui hyvin ja meillä on nyt vallassa kuningas. Diggailen kyllä enemmän siitä sen paremmasta puoliskosta, Maxima on upea ilmestys :)

Source

 Muistan myös parin vuoden takaa kun juhlittiin Koninginnedagia niin jengi oli paljon enemmän humalassa, bilefiiliksellä ja joka paikassa välkkyi oranssia. Tänä vuonna oli paljon rauhallisempaa, ehkä johtuen siitä, että kierrettiin suurimmat bileet kaukaa tai sitten siitä, että ihmiset olivat sisällä toljottamassa telkkaria.. Meno ja ihmispaljous oli varmaan kuitenkin ihan kiitettävää Amsterdamissa ja muissa isoissa kaupungeissa, joissa tuhannet ja tuhannet ihmiset kokoontuivat juhlimaan :)

Source

Source

Eilen sama rauhallinen meno jatkui töissä, lukuunottamatta klo 8 aamullista 65 puolalaisen hyökkäystä aamupalalle. Kyllä siinä oli vähän nieleskelemistä ja kakistelemista kulttuurierojen kanssa.. jokainen lastaa 3 lautasellista ruokaa eteensä, tungeksii ja tönii, ei minkäänlaisia käytöstapoja tai "luonnollista" käyttäytymistä. Olivat suoraansanottuna kuin villieläimiä. Yritän aina pysyä neutraalina mutta meinasi kyllä pinna palaa kun valittavat että aamiaisbuffa on tyhjä (daa, johtuiskohan niistä kolmesta kukkurallisesta lautasesta per nenä) mutta eivät kuitenkaan väistä senttiäkään, että sitä buffaa pääsisi täydentämään..

Source

 Huomenna lähdetään viettämään perheviikonloppua Zeelandiin, kaupunkiin nimeltä Renesse. Zeeland on Hollannin "merialuetta", koostuu erilaisista saarista, jotka on yhdistetty valtavilla silloilla tai tunneleilla toisiinsa. Zeeland on myös sitä hollantilaisten loma-aluetta, täynnä leirintäalueita ja lomakyliä mökkeineen. Talvella suurin osa kaupungeista elää hiljaiseloa ja kesällä herää taas henkiin. Justinin vanhemmat viettävät tänä vuonna 10. toukokuuta 35-vuotishääpäiväänsä ja sen kunniaksi päättivät järjestää perheviikonlopun. Vuokrasivat lomamökin ja kutsuivat sinne poikansa tyttöystävineen. Sain töistä 4 päivää vapaata ja odotan innolla, että päästään vähän rentoutumaan. Suunnitelmissa mm. polkupyörien vuokraus ja ympäriinsä ajelu :)

Source

 

 

Hollantilaiset syntymäpäivät

Ilman minkäänlaista faktatietoa voisin väittää, että syntymäpäivä on merkittävin juhlimisen aihe hollantilaisessa kulttuurissa. Tämä väite perustuu siihen, että..

- Syntymäpäiviä vietetään aina (iästä, sukupuolesta tai yhteiskunnallisesta asemasta riippumatta)
- Syntymäpäivänä onnitellaan kaikkia juhlissa mukana olijoita, ei pelkästään siis juhlakalua vaan myös hänen puolisoaan, perhettään, ystäviään jne.
- Hollantilaiset syntymäpäiväjuhlat kulkevat aina tietyn kaavan mukaan

Kuva

Jostain syystä Suomessa (ainakin omassa perhepiirissä) synttäreitä vietetään joka vuosi siihen asti kunnes lapsi täyttää 12, sen jälkeen yleensä juhlitaan vielä 18-vuotissynttäreitä ja sen jälkeen satunnaisesti juhlakalun omien halujen mukaan merkittäviä synttäreitä, kuten pyöreitä tasavuosia. Suomessa syntymäpäivä ei ole mitenkään iso juttu, saattaa mennä vuosia ettei joku juhli syntymäpäiviään ollenkaan ja se on ihan ok. Yleensä synttärisankari saa itse päättää juhliiko ollenkaan ja jos juhlii, niin miten. Ulkopuoliset ei yleensä aseta siihen paineita, paitsi ehkä 50- ja 60-vuotisjuhlien kohdalla. Synttärijuhlat Suomessa eivät noudata minkäänlaista perinteistä kaavaa, jokainen tekee vähän sen mukaan miten itse haluaa. Yleensä odotetaan kyllä ainakin jonkun sortin kakkua ja kahvia, mutta muuten ei ole minkäänlaisia standardeja.

Kaikista näistä edellämainituista syistä siis, olen ollut jokseenkin järkyttynyt näiden kuluneiden vuosien aikana kun minulle on valjennut, kuinka iso  ja merkittävä juttu syntymäpäivä on hollantilaisille.

Täällä ei tule kuuloonkaan sanoa, että en halua minkäänlaisia muistamisia syntymäpäiväni tai että, en halua juhlia ollenkaan. Vähintään lähisuvulle on PAKKO tarjota kahvia ja kakkua. Jo itse syntymä on Hollannissa merkittävä tapahtuma, josta ilmoitetaan kaikille tutuille ja tärkeille ihmisille lähettämällä kortti. Lapsen syntymää juhlistetaan sukupuolesta riippuen syömällä joko vaaleanpunaisia tai vaaleansinisiä muisjes rakeita kuivan korpun eli beschuitin päällä. Näitä tarjotaan tuoreille vanhemmille sairaalassa, kotona vanhemmat tarjoavat näitä vierailijoille ja yleensä vievät lastin myös työpaikoilleen. Lisäksi näitä korppuja anisrakeilla nautitaan myös lapsen syntymäpäivänä. Luonnollisesti. Syntymästä myös ilmoitetaan naapureille koristelemalla talo erilaisin vauvakoristein tai vähintään liimaamalla ikkunaan tarra Hoera een meisje tai Hoera een jongen! Näitä on jatkuvasti näkyvillä ympäri kaupunkia eri talojen pihoilla ja ikkunoissa. Sen tarkempia tietoja syntymään liittyvistä prosedyyreistä ei ole, koska ei ole aiheesta vielä omakohtaista kokemusta.

Beschuit met muisjes

Kuva

Syntymäpäiviä kuitenkin vietetään joka vuosi. Niitä voidaan juhlia joko juhlakalun kotona tai sitten vuokrata joku tila, jos on kyseessä isommat juhlat. Hyvin suosittua on myös pystyttää puutarhakatos partytent pihalle, jotta tilaa on enemmän. Hollantilaiset muutenkin nauttivat ulkoilmassa oleilusta, kelistä riippumatta.

Partytent

Syntymäpäiviä voidaan juhlia joko lähisuvun kesken tai isosti, niin että kutsutaan myös kavereita ja ehkä ihmisiä työpaikaltakin. Kun juhliin mennään, niin ensin onnitellaan synttärisankaria ja hänen puolisoaan. Gefeliciteerd ja kolmea suukkoa poskille. Sen jälkeen kierretään kaikki juhlissa olijat, kätellään, sanotaan gefeliciteerd ja suukotellaan. Jos ei tunne ihmistä etukäteen, suukottelemisen voi jättää väliin ja sanoa oman nimensä. Tästä tavasta voidaan poiketa vain jos kyseessä on isot juhlat, joista suurinta osaa ihmisistä ei tunne. Silloin onnitellaan ja suukotellaan vain sukulaiset ja ne ihmiset, jotka tuntee entuudestaan.

Nyt (melkein 4 vuoden jälkeen) näihin tapoihin on jo pikkuhiljaa tottunut, mutta muistan kuinka alkuvaiheessa en ensin tiennyt yhtään mitä on tarkoitus tehdä ja sen jälkeen kun tajusin, rupesin kammoamaan kyseisiä rituaaleja yli kaiken. On niin epäsuomalaista suukotella ja halailla puolituntemattomia ihmisiä. Onneksi nyt on jo tavat hallussa ja kun pikkuhiljaa oppii tuntemaan ihmisiä paremmin ja tunnistaa kasvoja (myös niitä tuntemattomampia), niin se ei enää tunnu niin pahalle.

Jos kyseessä on juhlat lähisuvun kesken, niin yleensä istutaan ringissä, jolloin kaikki pystyvät juttelemaan kasvotusten. Yleensä jo valmiina olevan istuinryhmän (sohva, nojatuolit, yms) ympärille kootaan jakkaroita ja tuoleja, jotta kaikki mahtuvat mukaan. Keskellä on pöytä, johon hostin eli synttärisankarin on helppo tuoda naposteltavaa ja kaikki voivat laskea lasinsa.
Jos kyseessä on isot juhlat, niin juhlapaikalla on yleensä korkeita pöytiä mutta ei tuoleja. Tai jos tuoleja on, niin ne on varattu vanhemmille ihmisille ja muut seisovat korkeiden pöytien ympärillä.

Syntymäpäiviin kuuluu, että aina ensin tarjoillaan kahvia tai teetä ja kakkua. Appeltaart eli omenapiirakka on hollantilaisten ikisuosikki, joten se on usein vaihtoehtona. Tosin kakun suhteen ei ole tiettyä etikettiä, joten periaatteessa voi tarjota mitä tahansa makeaa, joka sopii kahvin kanssa. Kun vieras on juonut kuppinsa ja syönyt kakkunsa, kysytään häneltä mitä hän haluaisi juoda. Vaihtoehtoina on aina olut, puna- tai valkoviini tai limsa. Vieraat saattavat saapua eri aikoihin, mutta aina tarjotaan ensin kakkua kahvin kanssa ja sen jälkeen muuta juotavaa.

Appeltaart

Mummon 77v. synttärikakku joululta 2012

Myöhemmin tarjoillaan hapjes eli erilaisia suolaisia syötäviä. Yleensä pieniä kulhoja, joita viedään ihmisryhmien luokse. Pienissä juhlissa helppoa, koska kaikki istuvat ringissä.. Tarjolla on esimerkiksi suolatikkuja, sipsejä, pähkinöitä, mutta usein myös juustokuutioita tai makkaran palasia.

Kuva

Jos kyseessä on isot juhlat (60-v.) yleensä voi olettaa, että paikalla tarjoillaan myös ruokaa. Kukaan harvoin kokkaa itse, vaan catering-palvelu tuo ruoan paikalle. Vaihtoehtoina usein kiinalaistyyppistä sapuskaa, bbq (kesällä) tai muuta. Kertaakaan en ole vielä törmännyt salaattipöytään, joka olisi Suomessa aika tyypillinen. Mutta kuten todettu, hollantilaiset ei kauheasti perusta terveellisestä ruoasta. Eilisissä 60v. juhlissa tarjoilu oli poikkeuksellisen runsas ja monipuolinen, muutaman lämpimän vaihtoehdon lisäksi oli myös täytettyjä kananmunia, lohiwrappeja, pieniä kolmioleipiä yms.
Jos juhlissa ei tarjoilla lämmintä ruokaa, niin vaihtoehtona saattaa olla, että myöhemmin illalla/yöllä tarjoillaan friteerattuja snackseja. Esim. bitterballen tai kananugetteja.

Bitterballen

Jotta juhlat olisivat syntymäpäiväsankarille mahdollisimman haastavat ja työläät, niin hollantilaisissa juhlissa ei tunneta sellaista käsitettä kuin noutopöytä tai itsepalvelu. Poikkeuksena tietysti jos tarjoillaan lämmintä ruokaa buffetista.
Mutta varsinkin näissä pienemmissä lähisuvun kesken vietetyissä juhlissa on tapana, että syntymäpäiväsankari eli host puolisoineen tuo henkilökohtaisesti jokaiselle vieraalle ensin kakkupalan kahveineen. Sen jälkeen host kysyy jokaiselta mitä he haluavat juoda ja kiikuttaa sitten lasin nenän eteen. Luonnollisesti aina kun lasi tyhjenee, niin host hakee siihen täydennystä, ei vieras itse. Host huolehtii myös hapjeskulhojen täyttämisestä ja niiden tasaisesta jakamisesta vieraiden kesken. Tottakai useimmiten juhlakalun perhe tai lähimmät ystävät auttavat vieraiden kestitsemisessä. Muistan meidän omista tupaantuliaisista/yhteissynttäreistä viime kesältä, kuinka lähes kaikki tarjosivat apuaan tarjottavien suhteen. Vieraanvaraisuus on siis aivan toisenlaista kuin Suomessa.

Syntymäpäiväjuhlissa niin kuin missä tahansa muissakin juhlissa, jos kutsut ihmisiä vieraaksesi, niin tarjoat syömisen lisäksi kaikki juomat talon puolesta. Suomessa on tyypillistä, varsinkin nuorten kesken, että jokainen tuo omat juomat. Täällä sellaista käsitettä ei tunneta, joten joka vuotisten syntymäpäiväjuhlien järjestäminen on myös taloudellisesti iso satsaus.

Lahjat ei hollantilaisissa syntymäpäiväjuhlissa näyttele suurtakaan osaa. Yleensä juhlakalun toiveita ei kysytä etukäteen tai hän toivoo vain lahjakorttia/rahaa. Onkin tyypillistä, että syntymäpäiväsankari saa jokaiselta kortin, jonka välissä on vähän rahaa. Summa harvoin on enempää kuin 10 euroa. Lahjoja ei myöskään laiteta suuremmin näytille juhlissa, vaan juhlakalu ottaa ne vastaan ja sen jälkeen laittaa omaan jemmaansa. Toki poikkeuksiakin on, esimerkiksi jos juhlitaan 60-vuotissynttäreitä tai "montaa asiaa kerralla" niinkuin meidän juhlissa viime kesänä, niin lahjat on suureellisempia ja osa vieraista panostaa aina enemmän kuin toiset.

En tiedä, muistinko vieläkään kertoa kaikkea tai osasinko kuvata oikein sitä, kuinka syntymäpäivät on tärkeitä hollantilaisessa kulttuurissa. Mutta hauska kulttuuriero ainakin! Tai siis hauska heti sitten kun on toipunut alkujärkytyksestä :) Nyt siihen on jo melkolailla tottunut ja kieltämättä on hauskaa, että pitkin vuotta on eri juhlia, joissa tapaa ihmisiä.

Vuoden viimeinen

Mikä oikeastaan kuuluu uuden vuoden juhlintaan?
Suomessa perinteisesti juominen, raketit, nakit ja perunasalaatti, tinan valaminen.. Vai kuuluuko nakit ja perunasalaatti enemmän vappuun? Mene ja tiedä.

Hollannissa uusi vuosi (kuten niin moni muukin juhla) kuuluisi ottaa vastaan isosti juhlimalla ja kaikki paikat koristellen, ainakin mikäli mainoksia on uskominen. Lisäksi raketteja kuuluu olla älyttömästi ja kuohuvaa tietysti. Uuden vuoden juhlintaan kuuluu olennaisesti myös oliebollenit, jotka on kuin kotitekoisia munkkeja, mutta vain aavistuksen verran mauttomampia ja tomusokerilla kuorrutettuja. Täällä on myös tapana, että pubit järjestää uuden vuoden bileet, joihin pitää ostaa lippu etukäteen jos haluaa päästä sisälle.

Oliebollen

Periaatteessa uuden vuoden juhlinnassa ei kai ole niin suuria eroja. Meillä ei ainakaan ole mitään perinteistä tapaa juhlia uutta vuotta ja tuntuu, että muutkin traditiot on vielä vähän hakusessa. Joulu ei ainakaan ollut se perinteisin tänä vuonna (jouluaattona Punaisten lyhtyjen alue Amsterdamissa ja pitsaa kotona, ei kirkkoa, lahjoja jaeltiin parina eri päivänä vieraiden mukaan jne). Mutta kai ne omat perinteet jossain vaiheessa muodostuu.

Meidät on kutsuttu juhlimaan vuoden vaihtumista Justinin veljen Tomin luokse. Edellisenä vuonna oltiin Suomessa tuttavaperheen luona. Sitä edellisenä vuonna oltiin myös Tomin luona. Vuotta sitä ennen oltiin Rukalla mökillä isolla porukalla.

Alkavasta flunssasta johtuen viettäisin kaikkein mieluiten uutta vuotta tänään kotisohvalla vilttiin kääriytyneenä ja teemuki kourassa. Menohaluja kun ei ainakaan lisää se, että tiedän jo millaista Tomin luona on. Aina samat ihmiset, samat jutut ja minulla ulkopuolinen olo. Edes viinin juominen ei auta, kokeiltu on!

Täällä on raketit paukkuneet jo klo 10 lähtien ja yhdistettynä ulkona pauhaavaan myrskytuuleen, tuntuu että jo pään sisälläkin suhisee ja paukkuu.

Ei ole sellainen olo, että jaksaisin kerrata mennyttä vuotta ja tulevakin vuosi herättää lähinnä epävarmuutta. Mutta toivotaan, että uudesta vuodesta tulee onnellinen!

Kuva

Jouluvalmistelut

Tässä on ollut aika kiireiset pari päivää kun ollaan valmistauduttu jouluun. Sain viimeiset pienet lahjat ostettua keskiviikkona ja nyt ainoa lahja, joka ei ole valmis/hoidettu on Fransin villasukkaparin toinen sukka. Siitä on toistaiseksi kudottu vain vähän vartta, joten pitäisi varmaan ottaa puikot käteen... kohta :)

Eilen tehtiin joulun ruokaostokset, aikaa meni kolme tuntia kun käytiin kolmessa eri kaupassa. Normaalistikin tehdään ruokaostokset aina kahdessa kaupassa, ensin ALDIssa josta saa tosi halvalla kaikki peruselintarvikkeet: leipää, maitoa, kananmunia, pekonia, vihanneksia, rahkaa, jogurttia, vessapaperia jne. AH eli Albert Heijnista haetaan sitten loput elintarvikkeet, joita ei Aldista saa tai jos halutaan parempaa laatua, esimerkiksi lihan ja vihannesten/hedelmien suhteen. Aldi on samaa saksalaisten sarjaa kuin Lidl. Albert Heijnia voisi verrata suomalaiseen S-Marketiin tai K-Supermarketiin. Täällä ei ole samanlaisia superhypermarketteja kuin Citymarket tai Prisma, josta saisi samasta paikasta elektroniikkaa, elintarvikkeita, vaatteita, kodin tarvikkeita jne. Mutta Albert Heijn on ruokakauppa, jonka valikoimat on monipuoliset, laadukkaat ja luonnollisesti myös kalliimmat kuin esimerkiksi Aldissa. Albert Heijnin lisäksi samanlaisia supermarketteja löytyy Hollannista esimerkiksi nimellä Jumbo ja C1000. Muitakin toki on. Erikoismainintana muuten, että täällä on jo monessa kaupassa mahdollisuus skannata kaikki ostokset kaupassa kulkiessaan ja sitten maksaa itsepalveluna erikoiskassalla. Tykkään!

Kuva

 Lisäksi Hollannista löytyy paljon pienempiä erikoiskauppoja, joita Suomessa on lähinnä kauppahalleissa. Hollannissa on normaalia hakea juusto juustokaupasta, vihannekset vihanneskaupasta, kala kalakauppiaalta ja (hyvä) liha teurastajalta. Lisäksi tottakai leipomot on erikseen ja alkoholikaupat, vaikka viiniä myydäänkin ruokakaupoissa. Ja kemikaliokaupat, joissa myydään kaikkea terveyteen ja kauneudenhoitoon liittyviä tavaroita. Myös supermarketeissa myydään esimerkiksi aspiriinia/ibuprofeenia. Päänsäryn takia ei siis tarvitse lähteä apteekkiin.

Tykätään myös käydä torilla/markkinoilla mutta harvemmin on aikaa. Etten-Leurissa on tori joka keskiviikkona aamuisin ja Bredassa muistaakseni perjantaisin. Todella hyvä tori löytyy Rotterdamista, josta saa ihan kaikkea (elintarvikkeista ja kukista huonekaluihin ja vaatteisiin). Rotterdamissa tori järjestetään joka tiistai ja lauantai. Suosittelen myös turisteille :) Torilta saa yleensä edullisemmin vihannekset ja hedelmät kuin kaupasta. Meidän lähellä on myös groenteboer eli hyvä vihannes- ja hedelmäkauppa, josta käydään melkein viikottain hakemassa jotain. Laatu on aina parempaa kuin supermarketeissa.

Kuva

 No mutta kuitenkin, ruokaostoksiin saatiin siis uppoamaan reilusti aikaa (ja rahaa). Varustauduttiin peruselintarvikkeiden suhteen reilusti siihen, että normaalin kahden hengen sijaan ollaan kotosalla ensi viikolla 5 ihmisen voimin. Jouluaaton illallinen tulee olemaan hyvin epäsuomalainen, sillä menussa on kurpitsakeittoa ja pitsaa. Syitä tähän on kaksi: a) Vietetään ensin päivää Amsterdamissa ja kokkaaminen tuskin innostaa kauheasti pitkän päivän jälkeen. b) Hollannissa jouluaatto on ihan tavallinen päivä ja joulun vietto alkaa vasta 1. joulupäivästä.

Joulupäivänä vietetään joulua sekä mummon synttäreitä. Tiedossa siis päivällä kakkukahveja Justinin perheen kanssa ja illalla ollaan viidestään nauttimassa joulusta. Ruokana ensin chilikatkarapuja, salaattia ja patonkia. Pääruoaksi possua (ei kuitenkaan kinkkua) uunikasviksilla ja röstiperunoilla. Jälkiruoaksi creme brulee. Myöhemmin sitten vielä juustoja ja hedelmiä. Nam.

Kuva

Keskiviikkona kierrellään Etten-Leuria ja nautitaan brunssia Justinin vanhempien luona. Torstaina mennään todennäköisesti Rotterdamiin ja perjantaina ehkä käydään vielä Bredassa. Lauantaina aamulla sitten äiti, mummo ja pikkuveli jo lähtevät takaisin Suomeen. Meidän loma onneksi jatkuu sen jälkeenkin  eikä ole mitään erikoisia suunnitelmia :)

Tänään ollaan tehty viikkosiivous ja laitettu vierassängyt kuntoon. Ehkä vähän tarkempi viikkosiivous kuin yleensä, koska aikaa meni varmaan 4-5h. Normaalisti selvitään muutamassa tunnissa. En ehkä suosittele ensimmäisenä 3-kerroksista taloa jos on laiska siivoamaan ;) Ylläpito on suhteellisen raskasta. Mutta lopputulos palkitsee tottakai! Ihanan siistiä ja ihanaa kun tietää, ettei viikkoon tarvitse siivota :D

Koko viikon on joulukortteja tipahdellut postiluukusta ja nyt meidän "naru" on jo täynnä kortteja. Kiitos kaikille sukulaisille ja ystäville niistä! Nyt pitäisi varmaan jatkaa järjestelyitä, koska maanantai on ihan kulman takana ja sitten keskitytään jouluun..

Ainut asia, mikä ei ole niin jouluista.. suomalaisen silmin tietysti, on tuo sää. Täällä on meinaan melkein kymmenen astetta lämmintä ja vettä sataa jatkuvasti. Mutta taidan silti tykätä tästä enemmän kuin metristä lunta ja -25'c pakkasesta :)

Sinterklaas kuvina

Takapihan talvista näkymää

Lähdössä appivanhempien luokse viettämään Sinterklaasia

Pöytä katettuna

Ruokana gourmetten, erilaisia pieniä lihanpaloja paistetaan grillilevyillä

Merimieskirkolta hankittu vaalea glögi alkudrinkkinä

Ei niin kauhean fine dining..

Jus sai isältään lahjaksi "firman pakun" :)

Omasta paketista 5 € lahjakortti ja Ritualsin suihkuvaahto

Sparks ihastelee ihmettelee lunta

Läksiäiset, joita ei ollut

Läksiäisiähän on tapana viettää, jos on lähdössä pitemmäksi aikaa tai kokonaan pois. Kuten esimerkiksi omassa tilanteessani, olen muuttamassa Hollantiin enkä tiedä muutanko enää ikinä takaisin Suomeen. En myöskään tiedä pysynkö Hollannissa vai muutanko jonnekin muualle. Elämää kuljettaa, ikinä ei voi tietää miten käy.

Olen muistaakseni kerran osallistunut "virallisiin" läksiäisiin. Ystäväni poikaystävä lähti rauhanturvaajaksi Afghanistaniin ja pippaloita vietettiin isolla jengillä hyvässä hengessä. En tiedä mikä oli varsinainen syy läksiäisiin.. Luoda hyviä muistoja, joita ajatella rauhanturvaajan arjessa? Tilaisuus nauttia elämästä vielä kerran? Mahdollisuus hyvästellä? Läksiäisiin kuuluivat tilanteen huomioiden myös toivotukset, "Tule hengissä takaisin". Ikinä kun ei voi tietää miten käy. Hyvin kuitenkin kävi, herra on jo takaisin Suomessa onnistuneen reissun jälkeen.

Olen myös viettänyt omia läksiäisiäni Hollannissa, muutamaankin otteeseen. Kun au pair pesti päättyi keväällä 2009, kuului asiaan järjestää mahtava ilta tyttöjen kanssa. Kokkasin sapuskaa armeijan tarpeisiin, valmistauduttiin syöden ja juoden niin kuin niin monena iltana aikaisemminkin, ja lopulta ilta päättyi Amsterdamin yöhön. Perussettiä siis.

Amsterdam Escape -klubi

Läksäisten tarjoilut

Viimeksi kun olin asunut Hollannissa 1,5 vuotta ja palaamassa Suomeen opintoja varten, niin Justin perheineen järjesti pienimuotoiset läksiäiset. Läsnä oli sukulaisia, syötiin jotain pientä jne. Niiden läksiäisten järjestelyssä mulla ei ollut osaa eikä arpaa, sain tiedonkin saman päivän aamuna ja vain sen takia, jotta lopettaisin kiukuttelun ja laittaisin itseni juhlakuntoon :D

Tällä kertaa en ole järjestämässä läksiäisiä vaikka nyt olisi ehkä kaikkein eniten syytä. Mutta kun sitä aiemmin syksyllä mietin, niin sopivaa ajankohtaa ei tuntunut löytyvän. Osittain siitäkin syystä, että lähdölleni ei ollut selkeää ajankohtaa. Kaikki kun oli riippuvaista siitä, miten saan opinnäytetyön valmiiksi. Lopuksi pakkaa tuli sekoittamaan vielä hammaslääkäriajat ja hampaidenpoistot. Tilasin lentoliputkin vasta muutama viikko sitten.

Sopivaa ajankohtaa on mahdotonta löytää lyhyellä varoitusajalla. Miten muuten onkin nykyään, että ihmisiä on mahdotonta tavata hetken mielijohteesta? Kaikki tapaamiset suunnitellaan kalenterin kanssa viikkoja eteenpäin? Eilen illalla katsoessani Sinkkuelämää -leffaa mietin, että kaukana on ne ajat, jolloin parasta ystävää näki joka päivä koulussa. Koulussa vietettiin koko päivä yhdessä, mutta silti oltiin yhdessä koulun jälkeenkin, iltaisin ja viikonloppuisin. Ei sellaista ole enää. Leffassa kun Miranda ja Carrie olivat riidoissa, jompi kumpi heistä totesi, että eivät ole ikinä olleet 3 päivää kauempaa puhumatta toisilleen. Olenko jotenkin kummallinen, kun en välttämättä ole puhunut ystäväni kanssa viikkoihin, puhumattakaan siitä että oltaisiin ehditty nähdä?

Jotenkin ärsyttävää ja surullista samaan aikaan. Olen viime vuoden aikana ollut niin uppoutunut vain saamaan opinnot valmiiksi, että en ole oikeastaan pitänyt hauskaa tai nähnyt ystäviä muuten kuin satunnaisesti. Asiaa ei todellakaan ole helpottanut se, että olen aina ylimääräisen vapaa-ajan ollut töissä tienaamassa rahaa ja jos lomaa on ollut useampi päivä putkeen, niin olen lentänyt Hollantiin. Tavallaan olen siis aiheuttanut itse itselleni sen, että ystäviä ei enää hirveästi ole. Tai onko niitäkään muutamaa enää, jos ei olla nähty kuin satunnaisesti joitakin viikkoja sitten ehkä?

En ole ikinä ollut suurten bileiden ystävä. Nautin enemmän siitä, että paikalla on reilu kourallinen ihmisiä ja ihmisten kanssa voi keskustella, samalla kun esimerkiksi syö jotain ja nauttii viiniä. Enkä ole pitkään aikaan nauttinut siitä, että mennään baariin ja heilutaan siellä tappiin asti. Puhumattakaan siitä, että vedettäisiin hirveät lärvit ja kaikki örveltää omia juttujaan. Selkeästi jotain aikuistumista on tapahtunut muutaman edellisen vuoden aikana :) Edellisen kerran olen oikeasti nauttinut ulkona ja baarissa käymisestä silloin kun asuin vielä Amsterdamissa 2008-2009.  On senkin jälkeen ollut mukavia iltoja baarissa, mutta edellyttää yleensä sen, että ollaan Justinin kanssa yhdessä liikenteessä. Jotenkin kun oman kumppanin kanssa niin välttyy siltä ärsyttävältä lihatiskimeiningiltä.

Kuva

Sopivan ajankohdan puuttumisen lisäksi asiaan vaikuttivat myös se, että ei ole ylimääräistä energiaa tai rahaa järjestää mitään. Kun on vuoden painanut sata lasissa ja erityisesti nyt syksyllä pingottanut töiden ja opparin kanssa, niin tuntuu jotenkin olevan puhti poissa. Pieni breikki tekeekin tähän väliin ihan hyvin. Joitain työhakemuksia olen laitellut jo Hollannin suunnalla menemään, mutta tosissani aloitan vasta sitten tammikuussa.

Olisin toivonut, että ehdin niiden muutaman jäljellä olevan ystävän kanssa tapaamaan ja juttelemaan pari tuntia mukavasti viinilasillisen äärellä. Mutta saan ehkä syyttää itseäni siitä, että keltään ei nyt tähän hätään tunnu löytyvän sitä ylimääräistä aikaa? Torstaina on kuitenkin lähtö edessä ja on pakko suunnata katse eteenpäin. Seuraavaksi siis kellariin ja hakemaan matkalaukut!

Kuva

Lootjes trekken voor Sinterklaas!

Sinterklaasia vietetään 5.12. eli olen juuri sopivasti päässyt kotiutumaan Hollantiin ja valmiina lahja-apajille!

Olen viettänyt Sinterklaasia muutamana vuonna mutta silti on vaikea selittää mistä oikeastaan on kyse. Muille ulkosuomalaisille Hollannissa asuville juttu on varmaan aika selkeä, mutta oletan että blogin lukijoissa on myös paljon muita ja sen takia haluan avata tätä vähän.

Sinterklaas on valkopartainen hyvin joulupukin omainen hahmo, joka asuu Espanjassa. Sinterklaasilla on apulaisenaan Zwarte Piet -hahmoja, jotka ovat värikkäisiin narrin asuihin pukeutuneita "tonttuja", jotka ovat mustanneet naamansa. Tarina kertoo, että naama on musta savupiipuissa mönkimisestä, tietenkin. Sinterklaasilla on valkoinen hevonen (jonka nimeä en muista) ja hän saapuu Hollantiin aina veneellä. Kilteille lapsille Sinterklaas tuo lahjoja ja tuhmat vie mukanaan Espanjaan.

Sinterklaas & Zwarte Piet

Sinterklaasin odottaminen alkaa joskus marraskuun puolenvälin tienoilla ja perinteeseen kuuluu, että Sinterklaas saapuu lähes jokaiseen kaupunkiin (jossa on vettä ja satama) veneellä. Tätä Sinterklaasin saapumista kokoontuvat ilolla katsomaan ihmisjoukot ja yleensä lapset myös osallistuvat tapahtumaan, esim. paikallisen koulun kautta. Tapahtumassa Zwarte Pietit jakavat karkkia lapsille ja aikuisille. Myös hevonen on oikea ja sillä Sinterklaas ratsastaa kulkueessa.

Pakjesboot

Paard van Sint

Sinterklaasia varten jätetään takan reunustalle kenkä, johon hän jättää muistamisensa. On myös kohteliasta jättää Sinterklaasille jotain evästä (kuten kruidnoten) ja hänen hevoselleen porkkanoita ja omenoita. Lisäksi lahjoja saadakseen tulee Sinterklaasille laulaa silloin kun jättää kenkänsä.

Sinterklaasia juhlitaan 5.12., joka on pakjesavond eli lahjailta. Silloin perheet kokoontuvat yhteen, syövät hyvin ja jakavat lahjoja.

Hyvin samanlainen juhla siis kuin Suomessa joulu, mutta vain melkein 3 viikkoa aiemmin. Joulua Hollannissa taas vietetään kukin perhe omalla tavallaan, mutta mielestäni joulu ei ole ainakaan lapsiperheissä niin iso juhla kuin Sinterklaas. Jokainen kuitenkin omien tapojensa ja perinteidensä mukaan. Jouluna lähinnä keskitytään hyvään syömiseen ja perheen yhdessäoloon, lahjoja ei jaella.

Tämä kirjoitus siis perustuu siihen miten itse olen Sinterklaasin kokenut niinä muutamana vuonna kun olen sitä viettänyt. Onneksi oma perhepiirini Hollannissa eli siis Justinin perhe on tottunut viettämään Sinterklaasia vain pienimuotoisesti ja joulu on se isompi juhla, samaan tyyliin kuin Suomessa. Heidän perinteidensä muodostumiseen on vaikuttanut se, että perhe asui noin 10 vuotta Uudessa-Seelannissa, jossa siis vietettiin perinteisesti joulua, ei Sinterklaasia. Mielestäni se on onneksi, koska en osaisi korvata joulua Sinterklaasilla. Joulu on joulu ja semmoisena sen kuuluu pysyäkin.

Sinterklaas on vain yksi ilta, jolloin kokoonnutaan yhteen, syödään hyvin ja vaihdetaan pienimuotoiset lahjat. Itseäni myös häiritsee se, että Sinterklaas on vain päivää ennen Suomen itsenäisyyspäivää. Suvullamme on ollut jo useamman vuoden ajan (jo perinteeksi muodostunut) itsenäisyyspäivänjuhla ja sitä vietetään yleensä 5. päivä. Joten tänäkin vuonna odotan Sinterklaasia vähän ristiriitaisin tuntein. Olisin mieluummin Suomessa oman suvun kesken, mutta kaikkea kun ei voi aina saada.

Joka tapauksessa, se mihin otsikko viittaa ja joka tämän koko aiheen toi mieleeni, on se, että tänä vuonna Sinterklaas lahjat jaamme arpomalla. Eli jokainen ostaa vain yhdelle perheenjäsenelle lahjan ja arpaonni päättää kenelle ostan lahjan. Sinterklaasia vietämme pienimuotoisesti lähiperheen piirissä, joten mukana illassa ovat minä, Justin, Justinin vanhemmat Anne ja Frans sekä veli Thomas. Sain arvonnassa Thomasin, eli nyt pitäisi keksiä joku hauska lahja hänelle. Arvontasivuston kautta pystyy myös jättämään lahjatoiveensa, jonka muut pystyvät sitten lukemaan. Lahjan arvoksi oli sovittu noin 10 euroa joten laitoin omalle toivomuslistalleni Ritualsin tuotteita. Niistä kun löytyy monenlaista variaatiota ja löytyy helposti hyvä vaihtoehto myös alle kympillä. Tosin en tiedä kuka tuon lahjan minulle ostaa, joten voi olla myös yllätyksiä luvassa.

Sinterklaasin lahjaperinteeseen liittyy myös jollain tavalla itsetehdyt runot, jotka annetaan lahjan mukana. Runon on tarkoitus jotenkin kuvailla lahjan saajaa ja perinteisesti runot ovat hauskoja, nokkelia ja kiusoittelevia. Oma hollannin kielentaitoni ei kuitenkaan moiseen vielä yllä, joten todella toivon, ettei sitä kukaan odota tänä(kään) vuonna :D