Pieniä huomioita Tanskasta

Kun herää yhtenä aamuna kolmelta, menee nukkumaan joskus vähän ennen yhdeksää, niin onko ihme että herää yössä kaksi kertaa ja viideltä ei todellakaan enää nukuta?
Mihin katosi rytmi ja ennen kaikkea pitkät aamut? Pohjolan yöttömään yöhön? Tosin oli täälläkin yhdeltä yöllä pimeää!


Luin opaskirjasta että saksalla ei kannata yrittää saada palvelua. Vaikka suurin osa tanskalaisista on opiskellut joskus saksaa koulussa ja maat on naapureita, niin asiakasta, joka aloittaa puhumalla saksaa niin katsotaan vähintään kieroon jossei nyt ihan kokonaan dissata röyhkeäksi.
Onneksi ei meille mikään ongelma, englanti kun tulee automaattisesti :)


Eilen italialaisessa ravintolassa ei ollut ollenkaan menua saatavilla muuten kuin tanskaksi. On jännä kuinka pään sisällä (hyvin piilossa) oleva ruotsi ja osittain ehkä hollantikin auttaa ymmärtämään tekstejä. Kyllä siinä ruokalistassakin tosin käännösapua tarvittiin. En olis meinaan ihan heti arvannut että ne sanat tarkoittavat jauhelihaa ja sipulia!


Ruokailun jälkeen käveltiin vielä kauppaan. Ei sillä että olisi jotain tarvittu mutta enemmänkin siksi että ulkomailla ruokakauppojen valikoimien tutkiminen on huippua. Tanskassa ainakin tämä kauppa noudatti suomalaisten supermarkettien valikoimaa. Iloisesti samassa kaupassa vaatteet, elintarvikkeet, juomat, kosmetiikka, eräretkitamineet ja elektroniikkaakin tais löytyä. Kaikkien elintarvikkeiden kohdalla valikoima kymmenen kertaa suurempi kuin Hollannissa.


Edellä mainitun lisäksi tunnetta "kotimatkasta" eli matkalla kotiin :D lisää se että täällä on hirmu suuri määrä suomalaisia tuotteita, ainakin karkkiosastolla! Hyllyt vilisee Fazeria ja Suomessa tehtyjä lakritseja ja salmiakkeja! Täydellistä kunnon suolainen salmiakin himoitsijalle. Myös hirveän monissa tuotteissa on mainittu myös suomeksi nimi ja käyttöohjeet. Hassua :) Hintataso on paljon kalliimpi kuin Hollannissa mutta en voi verrata vielä Suomeen kun ei ole minkäänlaista näppituntumaa paljonko siellä kaikki maksaa. Yritän siis välttää suurempia ostoshimotuksia nyt ja katsoa sitten Suomessa mitä raaskii ostaa. Niitten pakollisten apteekki-, meikki- ja bioskapussiostosten lisäksi!

Vain Hollannissa, osa 2

Odottelen edelleen niitä viime viikon kuuluisia labratuloksia.
Lupasivat soittaa noin viikon päästä, joten odottelin puhelinsoittoa tänään tai huomenna..

Tänään tulin kotiin töistä noin vartin yli kuusi ja eteisen lattialla makaa siististi kirjekuori omalta lääkäriasemalta. Viesti kaikessa yksinkertaisuudessaan:

Yritimme soittaa sinulle, mutta emme saaneet yhteyttä.
Soita sinä meille.

Kirje on lähetetty eilen. Huomattakoon että, en todellakaan ole missannut yhtään puhelua eilisen tai tämän päivän aikana. Otin puhelimen palaveriinkin mukaan, ihan sen varalta, että jos soittavat.

Ensinnäkin: Valehtelevatko ne soittaneensa, jotta kenenkään ei tarvitsisi roikkua turhaan puhelimessa ja että soitan sitten kun on sopiva hetki?

Toiseksi: Jos ovat soittaneet, niin miksi se ei näy puhelimessani? Miksi eivät jättäneet puhelinvastaajaan viestiä?

Kolmanneksi: Eikö olisi fiksua soittaa toisen tai kolmannenkin kerran, jos kerran asiakkaalle on niin luvattu?

Neljänneksi: Kuka helvetti lähettää soittopyynnön virallisella kirjeellä?

Tää on taas niin tätä, Hollannin meininkiä.
Sama se vaikka en olisi nukkunut viikkoon kun olen vain murehtinut mahdollisia tuloksia (ei ole totta, mutta voisi olla) tai jos vaikka olisin työmatkalla ja tulisin vasta ensi viikolla kotiin, enkä siis näkisi sitä kirjettä kuin ensi viikolla. Tai mitä jos tarvisin pikaista hoitoa/lääkekuuria, mutta kirje hukkuisi postissa eikä kukaan ikinä soittaisi uudelleen.

Ja samaan syssyyn, jos vaivautuu lähettämään sen kirjeen, niin ne tuloksethan voisi vaikka näpytellä siihen kirjeeseen ja lisätä perään, että soita jos on kysyttävää.

Joopajoo. 

Vain Hollannissa

Kävin tänään lääkärissä näiden vatsakipujen vuoksi. Otettiin muutama näyte, jotta voitaisiin sulkea pois ne tavallisimmat.

Mutta vain Hollannissa..

Joo, tää purkki me analysoidaan täällä ihan itse. 

Mutta nämä kaksi putkiloa sun pitäisi viedä tämän lähetelomakkeen kanssa laboratoriokeskukseen.

Ne siellä sitten analysoi ja tutkii nämä kaksi ja ilmoittaa meille tulokset.
Soitan sitten ensi viikolla että mitä niistä löytyi ja että mitä tehdään seuraavaksi, jos löytyy jotain tai jos ei löydy mitään.

Wooot..

Source

... siinä sitten näyteputkiloiden kanssa autolle ja toimittamaan omia näytteitä laboratoriokeskukseen analysoitavaksi.

Hollantilaisittain tehokasta kustannussäästöä vai mitä ihmettä?

Ikävöimisen arvoisia asioita

Joulukuun alussa käytiin Suomessa juhlistamassa itsenäisyyspäivää ja näiden perinteisten sukujuhlien aikana sain kertoilla kuulumisia, vastailla kysymyksiin uudesta työpaikasta ja yleisestä viihtymisestä. Eniten pohdintaa omassa päässä aiheutti kysymys, että mitä oikeastaan ikävöin Suomesta? Uskoakseni olen meidän suvussa ainoa, joka on näin pitkään asunut jossain ulkomailla, ollut poissa Suomesta ja rakentanut elämää omalla tahollaan erilaisen kaavan mukaan. Toki suvusta löytyy useampiakin opiskelijavaihtoon lähteneitä ja muutenkin maailmalla seikkailijoita. Yhtäjaksoista, "oikeaa elämää" Hollanissa on nyt takana jo reilut kaksi vuotta. Oikealla elämällä tarkoitan sitä pysyvää asumista, kun ei olla väliaikaisesti opiskelemassa tai lomailemassa. Kun tämä paikka on nyt se koti, jossa asun ja johon palaan lomalta. Suomessa ei ole enää kotia, on vain ihania kyläpaikkoja ja lomakohteita.

Sama kysymys esitettiin uudelleen tällä viikolla kun olin kahden Suomi-naisen kanssa tiistai-iltana Bredassa syömässä. Onko jotain Suomessa tai Suomeen liittyvää, mitä on oikeasti ikävä?

Oma vastaukseni on varmaan aika yksiselitteinen. Ei oikeastaan.
Ei ole mitään sellaista mitä on oikeasti ikävä.
Koti kun on koti, oli se missä tahansa. Koti on siellä missä on hyvä olla ihan sellaisenaan. Elää sitä tavallista arkea päivästä toiseen.

En osaa kaivata suomalaista ruokaa, täältä kun löytyy melkein jokaiselle ruoalle/ruoka-aineelle melkein vastaava korvaava tuote. Ja ne täällä arki-ruoaksi muodostuneet on ihan yhtä hyviä kuin mitä Suomessa söisin, useimmiten vielä parempia, terveellisempiä ja ennenkaikkea halvempia! Ja sitä suuremmalla innolla niitä himoittuja asioita syön sitten Suomessa.. Saarioisten amerikkalaiset suolakurkut, HK:n herkkumaksamakkara, mustamakkara  ja hernekeitto!

Tottahan sitä joskus harmittelee että miksi Suomessa on niin paljon erilaisia laktoosittomia tuotteita kun täältä ei saa muita kuin maitoa ja joskus ehkä jogurttia. Tai miksi Suomessa on kymmeniä erilaisia proteiinituotteita sun muita terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja täällä ei ole mitään. Ja sitten taas järki käteen ja katse kaupanhyllyille. Jos haluan syödä terveellisesti, niin se onnistuu täällä ihan peruselintarvikkeillakin! Ei aina tarvitse kikkailla :)

Kuvittelin ikävöiväni saunaa mutta olen nyt reilun kuukauden käynyt aktiivisesti salilla ja siellä on sauna. En vaan ole vielä kertaakaan saanut aikaiseksi mennä saunomaan.. kun ei sille kuitenkaan nyt niin kova tarve ole. Joten kun ehdotettiin että lähdettäisiinkö Rotterdamin merimieskirkolle joku kerta saunomaan, niin tottakai! Mutta enemmänkin on kyse mukavasta seurasta ja siitä että tekee vaihteeksi jotain muuta, kuin siitä varsinaisesta saunomisesta.

Aikani asiaa pähkäiltyäni vastaus on kuitenkin, että todennäköisesti jos jotain kaipaan, niin sitä samanhenkisyyttä mitä voi toisten suomalaisten kanssa tuntea. Samankaltaista huumoria ja kulttuurinymmärrystä. Sitä ettei aina tarvitse ihmetellä ja kummastella ja arvioida, että voi vaan olla. Sitä että joku ymmärtää, että on paljon mukavampaa istua bussissa jos joku ei tunge viereen istumaan jos muuallakin on tilaa. Se etttä joku ymmärtää, että ei todellakaan kadulla tai lenkkipolulla tarvitse tuntemattomille moikkailla. Että on ihan ok joskus sanoa suoraan mitä ajattelee. Ettei aina tarvitse puhua ja smalltalkata, jos ei oikeasti ole mitään puhuttavaa. On ihan ok vaan olla ja istua hiljaa. Toinen suomalainen ymmärtää useimmiten myös sen tarpeen aina silloin tällöin vetäytyä syrjään, että saa hetken aikaa olla ihan rauhassa. Ja kukaan muu ei voi ikinä ymmärtää muumimukien hienoutta, sitä että Fazerin suklaa on maailman parasta, Novitan langasta kudottuja villasukkia, karjalanpiirakoita, ruisleipää ja korvapuusteja. Tai sitä kuinka lunta voi inhota sydämensä kyllyydestä (varsinkin jos sitä sataa täällä) mutta on outoa jos Suomessa ei ole talvella lunta. Koska se nyt vaan kuuluu asiaan.

Ja on aika siistiä puhua kieltä, jota maailmassa puhuu vain muutama muu miljoona ihminen! Aina toimiva salakieli ;) Mutta en kaipaa sitä että saisin päivittäin puhua Suomea. Voinhan aina kommunikoida salakielellä niin halutessani. En kaipaa suomenkielistä televisiota, kirjoja tai lehtiä. Tottakai aina jos niitä on saatavilla, on se vain mukavaa ekstraa!
Mutta tulen niin hyvin toimeen näinkin!

Perhe ja ystävä on tottakai oma lukunsa. Tottakai heitä on ikävä. Ja nähdään ihan liian harvoin, koska kerran tai pari vuodessa nyt on vaan armottoman vähän.
Mutta kun asiaa ei pohdi liikaa, ei tule myöskään tarvetta kieriskellä itsesäälissä ja ihmisikävässä.
Sitäpaitsi totuushan on että mulla on täällä myös perhe ja ystäviä. Huomattavasti pienempi piiri kuin Suomessa mutta tekemistä niissäkin riittää :)

Aikuistumispohdintoja

Olen ehkä vihdoinkin aikuistunut hieman.

Huomasin sen tänään kun ajoin täysin harhaan.
Justin leikataan tänään sairaalassa (tai jos hyvin käy, niin tätä kirjoittaessa on leikattu jo) ja vein sen sinne puoli kahdeksitoista. Tällä kertaa olisin todennäköisesti saanut jäädä paikalle hengailemaan kun kukaan ei missään vaiheessa sanonut että lähdepäs nyt kotiin siitä, me soitetaan sitten. Mutta kun aina aikaisemmin on käsketty kotiin, niin nyt en ottanut mitään viihdykettä mukaan ja painelin suoraan autolle jahka potilas oli kärrätty huoneesta ulos.
Koska siellä sairaalassa ei kuitenkaan nyt ihan joka päivä tule käytyä, niin olin vähän epävarma siitä osaanko ajaa takaisin kotiin. Justin sanoi että seuraat vaan Roosendaal kylttejä, niin kyllä se Etten-Leur siellä jossain vaiheessa näkyy.
Kun lähdin sairaalan parkkipaikalta, niin oma järki olisi sanonut risteyksessä että käänny oikealle, sinne suuntaan mistä tultiinkin. Mutta seurasin fiksuna tietysti kokeneemman neuvoja ja päädyin täysin väärälle motarille.

Mutta sen aikuistumisen huomaa siinä, että en suinkaan mennyt paniikkiin vaan totesin, että no ajetaan sitten vähän ylimääräistä. Aikaisemmin samassa tilanteessa kun olisin samantien ollut stressihiki päällä ja naama punaisena.
Ja kyllähän sieltäkin motarilta muutaman mutkan (ja liittymän) kautta pääsinkin oikealle motarille ja kyltti Etten-Leur tuli vastaan. 

Mutta kuten todettu, tuommoisista asioista sen huomaa että jotain on päähän tarttunut vuosien varrella. Ja elämänkokemuksen karttuminenhan on automaattisesti aikuistumista, eikö?

Samaan syssyyn aikuistumisen kanssa voi pistää myös sen, että tunnen oikeasti vastuuta työstäni. Viime kerralla kun olin pari päivää lomalla töistä, niin en katsonut kertaakaan työsähköpostia. Sehän kostautui heti kun tulin takaisin. Kaikki kun ei välttämättä tajua että "out of office, please send your email to the following address" todellakin tarkoittaa sitä mitä siinä lukee. Viime kerralla yksi tilaus myöhästyi pahan kerran ja tottakai oma vika eikä suinkaan sen tavarantoimittajan, joka ei lähettänyt uutta sähköpostia eri osoitteeseen. Äsken kävin nimittäin kurkkaamassa myös sen työsähköpostin ja kyllä, samanlainen sähköpostihan siellä oli odottamassa. Se(kään) tilaus ei olisi todennäköisesti liikahtanut mihinkään ennen ensi viikkoa jos en olisi nyt lähettänyt sitä eteenpäin työkavereille, joista joku toivottavasti ottaa asian hoitaakseen. Oletteko muuten koskaan miettineet että miksi ne kaikki muut ihmiset on cc, jos kirjeenvaihto on pääasiassa kahden ihmisen välillä? Ihan vaan pikku vinkkinä, että ei kukaan huvikseen pistä puolta firmaa cc:hen vaan kyllä niillä kaikilla on joku funktio siinä hommassa. Että kannattaa mieluummin näpäyttää sitä "reply to all" nappulaa..

Olen nyt pohtinut tätä asiaa jo useampaankin kertaan kuluneiden viikkojen aikana ja olen entistä vakuuttuneempi seuraavasta.

Source

Tässä maailmassa on aika paljon kusipäitä. Itsekeskeisiä kusipäitä, jotka ajattelee ja tavoittelee vain omaa etuaan, välittämättä muista ihmisistä. Mutta nekin kusipäät on jollekin toiselle isiä, äitejä, puolisoja, lapsia, työkavereita ja sukulaisia. Joten nekin ihmiset, joista en pidä (haluaisin sanoa inhoan, mutta se tuntuu liian vahvalta) on jollekin muulle rakkaita.

Mutta koska mun ei suinkaan tarvitse olla kaikkien kaveri, kaikkien ei tarvitse tykätä musta eikä mun tarvitse tulla kaikkien kanssa toimeen, voin rauhassa lopettaa sen turhan yrittämisen, että kaikkia kohtaan pitäisi olla ystävällinen. Olen karvaasti huomannut sen, kuinka juurikin nämä kusipääihmiset käyttävät toisten avuliaisuutta ja ystävällisyyttä hyväkseen. He myös satuttavat tahallaan tai tahattomasti ihmisiä, koska eivät ajattele nenäänsä pidemmälle tai koska satuttamalla toisia, vahvistavat omaa egoaan ja valta-asemaansa. On pieniä polkupyöriä ja maasto-autoja, tai kaarnalaivoja ja öljytankkereita.

Tästä syystä olen todennut että, voin myös olla täysin neutraali ja välinpitämätön ihmisiä kohtaan, joista en pidä. Tulen paljon onnellisemmaksi jos jaan omaa välittämistäni ja rakkauttani niitä muutamaa ihmistä kohtaan, jotka haluavat tehdä saman minulle.

Me ihmiset ollaan niin erilaisia, että on täysi mahdottomuus tulla kaikkien kanssa toimeen. Mulla on aina ollut vaikeuksia eriarvoisuuden hyväksymisessä ja siitä syystä yritänkin ajatella avoimesti monista asioista. Tähän liittyy myös se, että pyrin hyväksymään muut sellaisina kuin he ovat. Vasta vähän aikaa sitten olen oikeasti tajunnut, että voin hyväksyä ihmiset sellaisina kuin he ovat mutta se ei silti tarkoita että jokaisen ihmisen kohdalla pitäisi nähdä erityistä vaivaa. Jokaisen kanssa ei tarvitse yrittää olla kaveri. On myös oman itsenä arvostamista että keskittyy niihin ihmisiin joiden kanssa on hyvä olla.

Kuten tästä tekstistäkin huomaa, mun ajatukset tästä aiheesta on edelleen aikamoista sillisalaattia. Koska tykkään hirveästi näistä lainauksista, jaan niitä tähänkin muutaman.

Source

Source

Source

Kaikki nämä ystävyyteen ja muihin ihmisiin liittyvät pohdinnat, liitän myös aikuistumiseen ja ennen kaikkea henkiseen kasvamiseen. Tosin on jokseenkin turhauttavaa yrittää määritellä jotenkin omaa elämänfilosofiaa kun ajatukset rönsyilee ja kasvaa, enkä halua elää selkeän kuution sisällä, jossa kaikki on mustavalkoista. Onneksi ihminen ei ole koskaan valmis ja on lupa muuttua.

Source

Se (pieni) ero Hollannin ja Belgian välillä

Sitä jotenkin ennen muinoin aina kuvitteli että Belgia ja Hollanti on yhtä ja samaa. Kun on sama kieli ja samat ruokamieltymykset, samat maisemat ja aina välillä ei edes tiedä, kummassa maassa on. Raja kun kulkee siellä sun täällä ja varsinkin täällä Hollannin eteläosassa, on rajan yli menty ihan huomaamatta.

Source

Sitten sitä erehtyi kuvittelemaan että Belgialla ei ole mitään omaa. Puolet maasta on irtautunut Hollannista ja toinen puoli on ranskalaisten valloittamaa. Tai siltä ainakin tuntuu kun katsoo kartan kielijakaumaa. Belgialaiset on tunnettuja paksuista ranskalaisistaan reilun majoneesin kera, mutta niinhän se on myös hollantilaisten kansallisruokaa. Ja ne kuuluisat suklaat ja vohvelit, olisko kuitenkin enemmän Ranskan peruja?

Source

Nederlandse patat

Kaikkea sitä kuvittelee. Nyt kun on 3 kuukautta tehnyt töitä yrityksessä, jossa puolet työntekijöistä on hollantilaisia ja puolet belgialaisia.. kummasti on karissut suurimmat luulot ja realiteetti iskenyt näpeille!

Jo pelkästään työsopimuksen ehdot ja erilaiset työhön liittyvät käytännöt on erilaisia. Siinä missä Hollannissa on muutama hassu virallinen juhlapäivä, niin Belgiassa niitä virallisia juhlapäiviä on melkein joka kuukausi. Tätä meilläkin sitten kompensoidaan niin, että lomapäiviä on Hollannin työsopparissa enemmän mutta kaikkien virallisten juhlapäivien kanssa, belgialaiset on ihan yhtä paljon vapaalla. Kun Hollannissa kaikki juhlapyhät ja lomat on juhlittu kesäkuuhun mennessä, niin belgialaisilla ne jatkuu ympäri vuoden. Belgialaiset sairaslomalaiset saa rahaa valtiolta kun taas Hollannissa työnantaja maksaa.

Belgialaiset on niuhoja. Ainakin mitä tulee hollannin kielen käyttöön. Belgialaisten mielestä Hollannissa kieltä ei opeteta tarpeeksi ja sen myötä hollantilaiset on auttamattomasti huonompia ja sivistymättömämpiä kielenkäyttäjiä. Kielioppivirheet ja puolihuolimattomat lauserakenteet ja ns. puhekielen ilmaukset käy samantien belgialaisten korvaan. (Voitte kuvitella minkälaista tuskanhikeä pukkaa aina kun pitää toimiston sisällä käydä sähköpostikeskustelua. Puhuessa en jaksa niin välittää.)

Source

Belgialaiset on myös varautuneempia kuin hollantilaiset. Tämän tosin kuulin jo ennen kuin aloitin, työhaastattelussa kun aiheesta juteltiin. Siinä missä hollantilaiset on aina samantien "gezellig! feestje!" on belgialainen varautuneempi ja juttu ei luista ilman vastapuolen aktiivista osanottoa. Ainakaan heti.. ja keskenään he on tietysti samantien samaa sakkia.

Koska olen selkeästi "ulkopuolinen" eli en kuulu kumpaakaan leiriin, en ole juurikaan kokenut ongelmia työyhteisössä. Lähinnä jatkuva kinailu on meidän tiimin sisällä kun on 2 belgialaista ja 2 hollantilaista myyntiedustajaa. Me assarit ollaan siinä välillä ja varsinkin kun ollaan molemmat naispuolisia, niin lähinnä hymistellään ja nauretaan vuorotellen molemmille osapuolille. Riippuen kummalta puolelta tulee parempaa läppää :)

Source

Vaikka kieli on periaatteessa sama, niin Hollannin hollantia ymmärrän silti paljon paremmin kuin Belgian flaamia, joka on siis hollantia, jota puhutaan Belgian yläosassa Vlaanderin alueella. Myös sanoissa on paljon eroavaisuuksia, sanat lausutaan Belgian puolella eri tavalla ja myös merkityksissä on eroja. Camping on belgialaisittain cAmping ja hollantilaisittain cÄmping. Hollannin kielessä lainataan paljon sanoja englannista ja lausuminen menee usein sinne englannin suuntaan, kun taas Belgian puolella sanoja lainataan ranskasta.

Belgian puolella sanovat toisilleen U, kun taas Hollannissa U käyttäminen on selkeästi teitittelyä, tuntemattomia ja vanhempia ihmisiä kohtaan. Belgialaiset työkaveritkin puhuttelee toisiaan U, mutta toisaalta jos sanon je/jij niin ei kukaan (pomoa lukuunottamatta!) kurtistellut kulmiaan. Yritänkin aina ison pomon kanssa muistaa että U on kova juttu.. tai sitten ylipäätään välttelen puhumista hänen seurassaan ;D

Source

Hollantilaiset on työntekijöinä rennompia. Kunhan hommat tulee tehtyä, niin välillä voi jauhaa 10min ihan paskaa. Omasta kokemuksestani tuntuu myös että hollantilaiset on työntekijöinä vähän vilunkipeliin taipuvaisia eikä välttämättä kaikkein luotettavimpia. Hollantilainen tekee mieluiten itselleen helpoimman kautta, jos jonkun homman voi ohjeistaa jollekin toiselle, niin yleensä niin tapahtuu.. ja se ohjeistuskin jätetään yleensä puolitiehen. Jos jotain menee vikaan, niin hollantilainen katsoo ensimmäisenä, että kukas muu tässä oli mukana ja että voisko he olla tästä vastuusta. Vilunkipeliin viittaa myös se, että hollantilaiskollegat on jo useamman kerran valehdelleet/neuvoneet valehtelemaan asiakkaalle päin naamaa kun taas belgialainen lähin esimies toteaa, että parempi hoitaa homma helpoimman ja yksinkertaisemman kautta. Ei tarvitse valehdella, mutta ei myöskään kertoa jokaista yksityiskohtaa. Kunhan homma hoituu hyvin ja asiakas on tyytyväinen. Belgialaiset kollegat on myös innokkaampia neuvomaan ja opastamaan kun hollantilainen toteaa, että kyllähän sä nyt ton osaat kun vähän itse etsit.
Disclaimerina todettakoon, että tämä on täysin puolueellinen, oma mielipiteeni, joka on tässä työkokemuks(i)en myötä tällaiseksi muodostunut. Että herne nenään taas.

Source

On mukavaa, että työyhteisö ei ole yhdestä puusta veistetty. Tässä saa nauttia molempien hyvistä (ja huonoista puolista) eikä  ole vain yhtä ainoaa, oikeaa tapaa tehdä tulosta. Oma luonteeni taitaa soveltua paremmin belgialaisten joukkoon mutta on hauskaa, että työpaikallakin voidaan nauttia hollantilaisten GEZELLIG!-meiningistä. Muutenhan se olis pelkkää raatamista ;) Ja tottakai lähin esimies kun on puoliksi italialainen, niin siitä saadaan lisää vettä myllyyn. Puhumattakaan siitä yhdestä oudosta suomalaisesta.

Source

Työpaikkapukeutuminen Hollannissa

Sain Katrilta kysymyksen että minkälainen pukukoodi hollantilaisissa työpaikoissa on. Aluksi rupesin vain vastaamaan kommenttiin, mutta kun se venyi ja vanui, niin päätin samantien postata tästä aiheesta lyhyesti ja ytimekkäästi. Ja tottakai perustuen vain omaan kokemukseeni, joten jälkikäteissyytöksiä ei oteta vastaan :) Työhaastattelupukeutumisesta puhuin jo vähän tässä postauksessa. 

Katri kyseli, että miten täällä pukeudutaan työpaikoilla.  
Voiko farkuissa mennä töihin? Ja ollaanko niinkuin Suomessa, että toimitusjohtajatkin kulkee farkuissa ja joskus hupparissakin?

Työpaikkapukeutuminen riippuu siitä työpaikasta ja sun omasta asemasta/työnkuvasta. Hollantilaiset mun mielestä on aika rentoja kaiken pukeutumisen suhteen, esimerkiksi hääjuhliin voi vieraat tulla puku päällä ja hienossa juhlamekossa tai sitten ihan vaan farkuissa ja t-paidassa. Molemmat on nähty..

Mutta työelämässä taitaa useimmissa paikoissa olla ihan business casual koodina. Eli farkut voi laittaa jos ne yhdistää kalliin kauluspaidan, kalliin neuleen ja siistien kenkien kanssa. Oman kokemuksen mukaan eli kaikissa mun Hollannin työpaikoissa on kaikki ns. pomot (eli ainakin toimitusjohtaja ja osastopäälliköt) aina olleet puku päällä. Mutta saman firman sisällä kaikki "alemman luokan" työntekijät voi hyvinkin olla farkuissa ja t-paidoissa.

Kaikissa työhaastatteluissa olen esimerkiksi ollut puku päällä, aina kauluspaita, mustat suorat housut ja jakku. Mutta sitten taas haastattelijoiden puvustus on vaihdellut, puvusta kukkamekkoon ja farkkuihin ja t-paitaan. Suosittelen silti menemään puku päällä, hollantilaisilla kun varsinkin on tapana tuomita osapuoli ensivaikutelman perusteella. Ja varsinkin ekat työpäivät kannattaa pelata varman päälle ja katsoa mitä työkavereilla on päällä.

Uusimmassa eli nykyisessä työpaikassani pukukoodi noudattelee toimistoväen osalta aikalailla business casualia, joidenkin kohdalla tosin lipsahtaen aina välillä casualin puolelle. On kuitenkin selkeä koodi, että aina asiakastapaamisiin mennään siististi business tyylillä, miehet kauluspaidoissa ja puvuissa. Mutta meidän toimistolla miehillä on joko puvun housut, chinot tai farkut, yläosana kauluspaita, neule tai siisti t-paita (yleensä aina jotain merkkiä). Lenkkareita tai huppareita ei siis näy. Naispuolisia kollegoita mulla on vain muutama, mutta noudatellaan samaa linjaa. Siistit housut (farkutkin ok) ja siisti pusero, voi olla kauluspaita, neulepusero tai paitapusero. Usein vielä neuletakin tai jakun kanssa. Itse olen ainoa, joka käyttää myös puolihameita ja mekkoja. Mutta yhdistän nekin siisteihin puseroihin ja nilkkureihin, aina sukkahousuilla. Paljaat jalat työpaikalla on musta jo aikamoinen moka.

Source

Edellisessä työpaikassani lentoyhtiön asiakaspalvelussa oli periaatteessa vapaa pukeutumistyyli, mutta business casualia suositeltiin ja usein muistutettiin, että siisti asiallinen pukeutuminen on suositeltavaa, sillä toimistolla käy paljon vieraita ja varsinkin emoyhtiölle halutaan näyttää vain fiksua ja filmaattista. Lisäksi edellisen työpaikan koulutuksessa tuotiin hyvin esille se, että tietynlainen pukeutuminen (ja itsestä huolehtiminen) luo myös tietynlaisen fiiliksen: lisää itsevarmuutta ja luottoa omaan ammattitaitoon. Myös silloin kun palvelet asiakasta puhelimitse, etkä nenätysten. Jokainen tietää varmasti sen eron, kun vertaa omaa fiilistä silloin kun on laittautunut vimpan päälle tai sitä kun makaa sohvalla kotiverkkareissa.

Ensimmäisessä työpaikassani täällä Hollannissa sain työvaatteet hotellin puolesta, tai siis puserot ja essun. Kengät ja housut on täällä omat. Jaksan aina ihmetellä sitä täällä, kuinka tarjoilijoilla on aina omat housut ja kengät.. Suomessa kun on tiukkaan määritelty, millaisilla kengillä saa tehdä töitä ja millaisilla työkengillä saa esimerkiksi olla ravintolan keittiössä. Täällä vetää tarjoilijat kepeästi omissa lenkkareissa. Muistan kyllä että hotellin keittiössä kokeilla oli kyllä työkengät. En sitten tiedä miten tarjoilijat on niin eri, kun ihan samalla tavalla siellä kuitenkin huseerataan veitsien, kuumien pannujen ja liukkaiden rasvalattioiden seassa. Mutta Hollannissa on tosi yleistä, että työpaikalta (siis niissä paikoissa joissa käytetään univormua) vain paidan. Esimerkiksi siis kaupoissa ja ravintoloissa. Kustannuskysymys? Kuka tietää.

Hassua on myös, että täällä ei myöskään kaikki lääkärit, hammaslääkärit, terveydenhoitajat ja assistentit välttämättä käytä ollenkaan univormua. Sairaalassa mun mielestä kyllä, mutta esimerkiksi meidän omalla terveysasemalla ja hammaslääkärin vastaanotolla henkilökunta hiihtelee ihan omissa vaatteissaan. Yleensä lääkärin valkoinen takki roikkuu naulassa työhuoneen nurkassa. Hammashoitajatkin on omissa vaatteissaan, mutta kyllä niillä sentään kumihanskat ja suusuojukset on :)

Lyhyesti ja ytimekkäästi totean vielä lopuksi, että työhaastatteluissa kannattaa aina pelata varman päälle ja pistää se puku. Ja hyvin nopeaan ekan työviikon aikana selviää, mitä muut töissä käyttää ja sitä voi sitten huoletta kopioida.

Kulttuurien yhteentörmäyksiä perheen sisällä

Tiedättekö kun on syönyt (ihan) liikaa turkinpippureita ja suu on ihan tulessa, mutta ei pysty lopettamaan ennen kuin pussi on loppu. Tulee niin suomalainen olo. Ja töissäkin hymyilytti kun italialainen pomo nyrpisteli nenäänsä salmiakille :) Onneksi myös hollantilaiset syö salmiakkia samaa tahtia kuin suomalaiset. Täkäläinen drop vaan on omaan makuuni makeampaa kuin tavallinen suomalainen ja pitääkin aina katsoa että pussin kyljessä lukee zoute drop eli se parempi, suolaisempi.. josta verenpaine kiittää :D

Suomalainen olo tulee kanssa kun istuu anoppilan sohvalla keskustelemassa siitä, mikä on pielessä perhesuhteissa kun nykyään ei koko perheen voimin nähdä niin usein ja kommunikaatio ei pelaa. Siinä istuessa tulee helposti "ei kyllä tätäkään ikinä joutuisi kokemaan Suomessa" ja sanoinkin sen ihan suoraan. Sanoin myös ihan suoraan, että olen suomalainen ja olen ERILAINEN, enkä aio myöskään kaikkea itsessäni ja käyttäytymisessäni muuttaa sen takia että he odottavat minulta jotain muuta kuin mitä olen.

Justinin veli on kuulemma useampaan kertaan vetänyt herneen nenään siitä, että en ole hänen syntymäpäiväjuhlissaan viihtynyt enkä tarpeeksi jutellut ihmisten kanssa ja siitä että puoli vuotta sitten kaupungissa yhden tapahtuman aikana en ollut ilosta hihkuen pomppinut muiden mukana, vaan ollut hyvinkin omaan tapaani vähän syrjäänvetäytynyt ja omissa oloissani sivummalla. Kuulemma se on hänestä ihan törkeää käytöstä ja siitä hän oli edelleen nyt puoli vuotta tapahtuneen jälkeen loukkaantunut ja kuulemma sen takia me ei käyty pariskunnittain syömässä puoli vuotta sitten, koska hän ei vaan voinut sietää käytöstäni. Totesinpa sitten, että olen ollut vain oma itseni enkä todellakaan tiennyt että olemukseni on häntä niin syvästi loukannut. Samaan syssyyn totesin vielä, että voisit muuten kasvaa aikuiseksi, sillä eihän se nyt häntä kohtaan ole loukkaus/syytös/hänen ongelmansa jos en viihdy syntymäpäivillä tai tule toimeen hänen ystäviensä kanssa.

Source

Hänen tyttöystävänsä oli puolestaan sydänjuuriaan myöten loukkaantunut siitä kun en ollut ottanut heihin yhteyttä tyttöystävän isoäidin poismenon johdosta. Justin oli kyllä lähettänyt meidän molempien nimissä tekstiviestin veljelleen, mutta ei kuulemma riittänyt. Myös minun olisi pitänyt tämä tapahtuma huomioida ja meidän olisi pitänyt lähettää vähintään kortti pelkän tekstiviestin sijaan. Itse taas en ymmärrä, miksi lähettäisin suruvalittelut jos en ole tyttöystävän kanssa puhunut yli puoleen vuoteen (koska he ovat vältelleet kaikenlaisia kohtaamisia meidän ja muun suvun kanssa), en tuntenut isoäitiä enkä edes tyttöystävän vanhempia. Huomautin että jos ei olla missään tekemisissä toistemme kanssa ja koska et ole minun ystäväni, niin miksi juuri tässä tilanteessa ottaisin yhteyttä. Tottakai myös oma itsepäisyyteni näyttelee tässä roolia, mutta en vaan sillä hetkellä kokenut asiaa kovinkaan tärkeäksi ja jälkeenpäin kun asiasta paisui näin järjetön kohu, niin olen pitänyt itsepintaisesti kiinni siitä, että tuskin tyttöystävän velikään lähettää minulle korttia sitten kun oma mummoni kuolee.

Tomin (Justinin veli siis) tyttöystävä myös kyseenalaisti aika törkeästi oman päätökseni muuttaa asumaan Hollantiin vain Justinin takia. Sanoin että tässä maassa on paljon asioita ja tapoja, joiden suhteen en ole mitenkään fani mutta teen niitä silti, koska ne vähän kuin kuuluvat asiaan. Sanoin myös että mitä kaueammin täällä asun, niin sitä enemmän totun hollantilaisiin tapoihin ja mitä enemmän olen asioihin tottunut, niin sitä "luonnollisemmilta" ne tuntuu. Hän näihin sitten totesi melkoisen halveksuvasti "no taitaa olla vuosisadan rakkaustarina, jos pelkästään Justinin takia kestät tätä kaikkea". En tiedä oliko loukkaus enemmän minua vai Justinia kohtaan, mutta totesin vaan että niin on.

Source

On hämmentävää olla tilanteessa, jossa toinen osapuoli ei ymmärrä eikä hyväksy sitä että on erilaisia kulttuureita, joihin kuuluu erilaisia tapoja ja erilainen käytöskulttuuri. Justinin vanhemmat on jo hyväksyneet mut sellaisena kuin olen. Ei varmasti helppoa heillekään mutta tietävät, että olen mitä olen. Tom ja Karen taas eivät ymmärrä ja hyväksy, ja varsinkaan Karen ei edes halua ymmärtää tai hyväksyä. Ollaan niin eri maailmoista kuin olla ja voi. Mutta siinä missä annan toisen rehottaa sellaisena kukkasena kuin on ja haluaa olla, niin hän kyseenalaistaa sen mitä olen ja miksi olen. Ärsyttää, vituttaa ja harmittaa. Yritän kuitenkin katsoa asian yli, yrittää tehdä vähän enemmän heille mieliksi (eli teeskennellä kuuluvani joukkoon) ja toivoa että hekin sopeutuvat siihen, että en ole hollantilainen ja tiettyjä juttuja on multa ihan turha odottaa. En muutenkaan ole erityisen sosiaalinen, niin sellainen hollantilainen feikkiystävällisyys ja tekokiinnostus raivostuttaa.

Sanoin työhaastattelussakin että olen vaikea ihminen tutustua, en anna itsestäni helposti enkä heti kaikkea, vaan ystävystyminen ja tutustuminen vaatii enemmän aikaa. Parisuhteet vaan toimii vähän eri tavalla. Yksi ihana ihminen tuo mukanaan 20 muuta ja niistä vaan on pakko oppia tykkäämään.. tai edes sietämään. Ensimmäinen viikko töissä on mennyt hyvin, todella hyvin! Pidän työkavereista. Jokainen selkeästi kunnioittaa toistaan, jokainen tekee työnsä ja auttaa tarvittaessa toisiaan. Kaikki selkeästi ymmärtävät sen että olen suomalainen ja vähän erilainen, mutta toisaalta fuusio, joka tuolla vajaa vuosi sitten tapahtui ja yhdisti hollantilaisen ja belgialaisen työyhteisön toisiinsa, on myös heille opettanut että jokaisen kulttuurin kasvatti on vähän erilainen. Jopa hollantilaisissa ja belgialaisissa on paljon eroja, vaikka niin lähellä ovatkin toisiaan. Tykkään myös siitä, että selkeästi haluavat tutustua muhun mutta kertaakaan ei ole tullut sellainen olo, että olisin kuulusteltavana vaan pikemminkin antavat tilaa sille, että saan itse osallistua keskusteluun niin halutessani. Myös työtehtävät on haastavia, hyvällä tavalla ja silti ihanan rentoa työskentelyä verrattuna lentoyhtiöön. Tietynlainen paine ja deadline on läsnä, mutta täällä osataan myös rentoutua. Sitä kun ei tapahtunut lentoyhtiössä ikinä. Ja on hauska ajatella, että edellisessä työssä keskityin lennättämään ihmisiä ympäri maailmaa ja nyt uudella työlläni mahdollistan sen, että suuret laivat pystyvät seilaamaan ympäri valtameriä toiselle puolelle maapalloa.

Tästä tuli taas vähän tällainen sillisalaatti postaus. Mutta tuo lauantain perhekeskustelu (josta ei tainnut olla kenellekään mitään hyötyä, mitä nyt toimi jonkunlaisena eye openerina kaikille osapuolille) on pyörinyt päässä ja töistäkin halusin kertoa kuulumisia sen verran, että hyvin menee!

Source

Uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutumisesta

Kohta on vuosi kulunut siitä kun muutin Suomesta pois ja vaikka olen aiemmin asunut Hollannissa pitempääkin pätkää, niin silti nyt tuntuu erilaiselta. Kun tietää ettei ole kyse väliaikaisesta asumisesta ja tarkoitus on pysyä maassa maan tavalla. Ajattelinkin listata asioita, jotka kannattaa hoitaa kuntoon uudessa kotimaassa niin sopeutuminen helpottuu ja uusi maa alkaa nopeammin tuntua omalta. Jokainen tietysti muuttaa uuteen maahan omista lähtökohdistaan ja taustatkin on erilaiset, mutta on tiettyjä asioita joita ei kannata jättää välistä. Kannattaa myös pitää mielessä, että uuteen maahan muuttaminen ja ennen kaikkea se sopeutuminen, ei ikinä ole niin helppoa kuin etukäteen kuvittelee.

1. Kokoa peruselementit niin nopeasti kuin mahdollista.
Ihmisellä pitää olla asunto, johon muuttaa. Joten asunnon hankkimisen lisäksi, huolehdi kaikista virallisista asioista. Kuten virallinen muuttoilmoitus ja rekisteröityminen maahan/kaupunkiin. Hoida itsellesi sekä asunnollesi/tavaroillesi vakuutus. Ota selvää miten lääkäripalvelut toimivat, ota siis ennakkoon selvää mihin menet jos sairastut, miten pitää toimia ja miten maksaa.

2. Arjen sankarit.
Jokaisessa maassa on omat käytäntönsä siitä, miten voi hakea töihin ja mitä dokumentteja pitää olla. Euroopan unionin sisällä suomalaisilla on vapaa liikkumis- ja työoikeus, mutta asiat ei useimmiten ole niin yksinkertaisia koska jokaisella maalla on omat sääntönsä. Hollannissa esimerkiksi työn saaminen on mahdotonta ilman BSN-numeroa, sairausvakuutusta, virallista osoitetta ja pankkitiliä. Jokaisella hoidettavalla asialla on syy-seuraussuhde. Virallinen osoite on näistä ensimmäinen, koska sen avulla rekisteröidytään kaupunkiin. Rekisteröitymisen jälkeen saa BSN-numeron. Sairausvakuutusta varten tarvitsee olla kyseinen numero, osoite sekä pankkitili. Ilman osoitetta ei myöskään saa pankkitiliä. Pankkitili tarvitaan myös puhelinliittymän avaamiseen ja ylipäätänsä kaikkien sopimusten järjestämiseen (esimerkiksi sähkö, tv, internet jne jne.). Hoida siis käytännön asiat kuntoon samantien ja tämä rumba vaatii yleensä pitkää pinnaa ja riittävästi aikaa. Asioiden hoitamista helpottaa huomattavasti jos mukanasi on tulkki/muu henkilö, joka puhuu maan kieltä. On myös hyvä selvittää, mistä kaupoista pitää minkäkinlaisia tuotteita lähteä etsimään. Lähimmän ruokakaupan löytäminen on olennaista ja sen valikoimiin tutustuminen taatusti haastavaa mutta mielenkiintoista.

3. Työpaikka.
Työpaikka ei toimi ainoastaan kätevänä rahanlähteenä uudessa maassa vaan myös sidoksena yhteiskuntaan. Työpaikan kautta pääset osaksi paikallista yhteisöä, tutustut moniin uusiin ihmisiin ja saat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos muutat uuteen maahan opiskeluiden perässä, niin yleensä koulu toimii samalla tavalla kuin työpaikka. Omasta mielestäni on tärkeää, että jokaisella on paikka mihin kuuluu ja jonka mukana saa sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Kuulumatta minkäänlaiseen yhteisöön, oma maailma jää helposti uudessa maassa kovin pieneksi. Oman mielenterveyden kannalta suosittelen siis pikaista työllistymistä, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

4. Uuteen maahan tutustuminen.
Uudessa maassa kaikki on jännittävää ja erilaista. Ruoka, ihmiset, paikat, tavat ja kulttuuri.. niihin tutustuminen auttaa sopeutumaan. Jos ei ikinä kokeile paikallista ruokaa tai yritä tutustua paikallisiin ihmisiin, jos ei yritä ymmärtää kulttuuria tai tapoja, niin voisi ehkä yhtä hyvin jäädä sitten omaan kotimaahan. Ehkä vähän tylysti sanottu, mutta miksi muuttaa uuteen maahan ja sitten viettää aikaa vain muiden expattien tai oman maan kansalaisten kanssa, pitäen niin tiukasti kiinni omasta kulttuurista että kaikki uudessa maassa tuntuu väärältä.. tavallaan se on kuin omaan nilkkaan ampumista, edesauttaen sitä että koti-ikävä vaan kasvaa ja että uuteen maahan sopeutuminen vie vielä kauemmin.

5. Koti-ikävän hyväksyminen.
Kaikille meille tulee niitä päiviä ja hetkiä, kun kaikki uudessa maassa on ihan paskaa. Itseäni on ainakin auttanut tutustuminen kulttuurishokin teoreettiseen puoleen, eli että on ihan normaalia kuinka tunteet vaihtelee tiettyjen ajanjaksojen jälkeen ja että lähes kaikki kokevat samat vaiheet uuteen maahan sopeutuessa. Koti-ikävän hyväksymiseen auttaa myös edellä mainittu vaihe. On hyvä erottaa eri maiden kulttuurilliset eroavaisuudet ja parhaimmassa tapauksessa nauttia molempien kulttuurien hyvistä (ja huonoista) puolista. On ihan ok ikävöidä perhettä, suomalaista saunaa ja ruisleipää, mutta niistä ei kannata tehdä elämän johtotähtiä. Koti-ikävän hyväksyminen voi tarkoittaa myös uudessa maassa erilaisten vaihtoehtojen etsimistä, joista tulee itselle hyvä olo. Sopeutuminen tarkoittaa muokkautumista. Omasta itsestä on hyvä pitää kiinni, mutta kynsin ja hampain vastaanharaaminen ei auta ketään.

7. Etsi suomalainen ystävä.
Uudessa maassa, missä ikinä se onkaan, on todennäköisesti myös toinen suomalainen. On hyvä löytää ihminen tai kaksi, jotka tulevat samasta kulttuurista kuin sinä ja jotka tietävät täsmälleen ne asiat, joita uudessa maassa ihmettelet ja kummastelet. Niin ihanaa kuin olisikin olla uniikki, niin silti on mukava tietää että olemassa on kohtalotoveri, joka taatusti tietää miltä susta tuntuu. Asioiden läpikäyminen tuon kohtalotoverin kanssa auttaa, ihan varmasti. Asioiden selostaminen perheelle ja ystäville Suomessa ei ole sama asia, koska harvemmin kukaan ymmärtää täsmälleen kuinka erilaista elämä on toisessa maassa.

8. Etsi paikallisia kontakteja.
Tässä usein jo työpaikka tai koulu toimii lähtökohtana, mutta jos niin ei ole, niin kontakteja voi löytää muutenkin. Esimerkiksi hyvin epäsuomalaiseen tyyliin rupeamalla jututtamaan naapureita, lähistön asukkaita tai ihmisiä kaupassa. Älä oleta, että jokaisesta jututtamastasi ihmisestä tulee uusi ystävä, mutta kontaktit auttavat kaikin puolin sopeutumista. Jo pelkästään se, että lähikauppasi kassa tunnistaa ja hymyilee, on mukava alku.

9. Opettele kieli.
Kielikurssille menemällä tai itseopiskelulla pääsee näppäristi jo monen tässäkin postauksessa mainitun asian yli. Kielen opettelu auttaa tutustumaan ihmisiin sekä kulttuuriin. Jo pelkkä perusfraasien ymmärtäminen ja tervehtiminen vieraalla kielellä auttavat sopeutumaan nopeammin. Teet itsellesi palveluksen opettelemalla kieltä ainakin sen verran, että pystyt asioimaan kaupassa ja omassa lähiympäristössä.

10. Löydä itsellesi mieluinen asia.
Uuden harrastuksen aloittaminen voi toimia myös ponnahduslautana uusien ihmisten tapaamiselle ja yhteenkuuluvaisuuden tunteelle. Mutta ennen kaikkea jonkun itselle mieluisen asian tekeminen/harrastaminen antaa itselle aikaa. Jokaisella on se oma juttunsa, joka auttaa jaksamaan ja jonka avulla pysyy järjissään. Sanoisin että siitä kiinni pitäminen ja oman hyvinvoinnin tärkeyden muistaminen, on avainsanoja uuteen maahan sopeutumisessa.

Päivitystä työrintamalta

Sain vihdoin viime viikon perjantaina hotellinjohtajan hihasta nykäistyä, että meidän on nyt puhuttava. Ensin hän yritti ehdottaa, että josko vasta maanantaina, mutta totesin, että jospa nyt kuitenkin mieluummin tänään. Hänellä ei siis edelleenkään ollut asian suhteen kiire, vaikka perjantaina työsopimukseni päättymiseen oli aikaa noin 2 viikkoa. Enkä siis missään vaiheessa ollut kuullut, että minkälainen tulevaisuuteni kyseisessä firmassa mahtaisi olla.

Muutamista idealistisista (ja kannustavista!) blogiin tulleista kommenteista huolimatta, kyseessä ei missään nimessä ollut kehityskeskustelu. Pomoni ei kysynyt, miten olen viihtynyt tai muutenkaan keskustellut siitä, miten olen työni tehnyt. Hän kysyi, miksi halusin tavata. Vastasin, että en ole kuullut mitä haluatte tehdä sopimukseni jatkon kanssa. Samaan syssyyn jatkoin, että olen mielelläni töissä syyskuun loppuun asti mutta lokakuun alusta aloitan uudessa työpaikassa. Hän totesi, että ok. ?!

Kuulemma mielellään pitävät minut syyskuun loppuun asti ja sitten kyselivät (operations manager oli myös paikalla samassa huoneessa), että mihin olen menossa ja mitä tekemään. Selitin vaihtavani firmaa, koska uusi on enemmän siihen suuntaan, mitä olen opiskellut. Ja sen lisäksi pystyn tekemään työni suomeksi ja englanniksi, jatkuvan hollannin polottamisen sijaan. Tuntuu itsestänikin aika uskomattomalta, että missään vaiheessa ei kyselty että kuinka olen viihtynyt. Olisin myös halunnut sanoa, että kaipaisin vähän enemmän palautetta omasta työstäni ja muutenkin parempaa sisäistä kommunikointia, mutta missään vaiheessa keskustelua siihen ei tullut saumaa. Pyysin myös, että saisin pidennetyn sopimuksen kirjallisena, mutta pomoni ratkaisi asian lähettämällä minulle "keskustelumme vahvistuksen" sähköpostilla, jossa todetaan, että olen lähdössä uusiin tehtäviin mutta jatkan firman palveluksessa syyskuun loppuun. Mitään ei ole siis allekirjoitettu, mutta onpahan jotain "paperilla".

Myönnetty loma pysyy ennallaan, eli kun palaan Suomesta, niin mahdollisia työpäiviä on jäljellä 20. Tai ei edes niin paljoa, koska jossain välissä on kuitenkin vapaata. Joten asiat järjestyi hyvin vanhassa työpaikassa, mutta silti on edelleen sellainen olo, että onpas epämääräistä toimintaa. Ei yhtään sellaista, mihin on suomalaisten työnantajien kanssa tottunut. Täkäläinen työlainsäädäntö on myös mulle vielä outo, en osaa sanoa, että miten asioiden tulisi oikeasti hoitua kun en ole perehtynyt asiaan. Kummasti vertaa, että Suomessa on näin ja näin, mutta täällä ei välttämättä toimi samalla tavalla. Esimerkiksi määräaikaisten työsopimusten kanssa toimiminen tai työvuorolistojen toimittaminen. Suomessa ei tulisi kuuloonkaan, että saa työvuorolistan 2 päivää ennen. Meillä taas tuntuu olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että työvuorolistat on aina myöhässä. Kuulin myös, että vaikka on määräaikainen työsopmus, niin jos itse haluaa irtisanoutua, niin on silti velvollinen työskentelemään kuukauden irtisanomisajan. Eli jos määräaikainen työsopimus päättyy 31.8. ja samana päivänä ilmoittaa, että ei halua jatkaa, niin joutuu silti olemaan töissä syyskuun loppuun asti. Mikä taas mun mielestä tuntuu ihan käsittämättömältä. Kuin myös se, että miten koko homma voi muka olla työntekijän vastuulla? Luulisi nyt, että työnantajalla on velvollisuus ilmoittaa jatkuuko työt määräaikaisen sopimuksen päättymisen jälkeen. Viidakon meininkiä siis...

Viime perjantaina sain myös postitse sopimuspaketin uudesta työpaikasta. Olenkin tässä nyt viikon mittaan kahlannut aikamoisen määrän paperia, enkä vieläkään ole lukenut kaikkea. Myös muutamat tarkentavat sähköpostit on jo lähtenyt, kun ei meinaa ymmärtää. Tykkään kuitenkin tästä uudesta työpaikasta jo senkin takia, että kaikki tuntuu toimivan tehokkaammin ja selkeämmin. Työsopimuksen lisäksi luettavana on työehtosopimus ja henkilöstön käsikirja. Paljon sääntöjä, rajoituksia, oikeuksia ja velvollisuuksia. Mutta tykkään siitä, että asiat on selkeitä. Eipähän tarvitse arpoa ja miettiä omiaan, kun kaikkeen varmasti löytyy vastaus. Täysin toisenlaista siis kuin puoli vuotta sitten rekrytointiprosessini tähän nykyiseen firmaan.

Mutta kaikki näyttää hyvältä ja rullailee sujuvasti eteenpäin.
Ensi viikon torstaina on contract intake, joten siellä sitten selvitellään viimeisetkin paperit. Ensi viikon perjantaina lähdetään lomalle Suomeen (ihanaa!) ja sitten kun sieltä tullaan, niin onkin jo syyskuu mukavasti menossa. Pari viikkoa vanhassa työpaikassa ja sitten muutama päivä vapaata ennen kuin uudet työt alkaa 4.10. Kuulemma pehmeä lasku, kun ensimmäinen työpäivä on perjantai. Sitten alkaakin täysi hööki, kun koulutuksessa istutaan tiiviisti joka päivä ainakin ensimmäinen kuukausi. Aiheesta seuraa varmasti myöhemmin lisää... :)

Source

Työpaikan kesäjuhlat hollantilaisittain

En ole vielä jutellut nykyisen työpaikan kanssa siitä, että olen saanut uuden työpaikan mutta tämän viikon aikana toivottavasti tapahtuu. Pomo kun ei itse tehnyt asian eteen mitään koko viikon aikana (mitä se kertoo paikasta kun työsopimus on kuitenkin enää reilun pari viikkoa voimassa), niin nappasin eilen hihasta että josko voitaisiin jutella pian.

Eilen meillä oli kuitenkin työpaikan "kesäjuhlat" eli personeelsuitje. Olin yksi epäonnekkaista, joka joutui ensin töihin aamuvuoroon, mutta asiat järjestyi paremmin kuin hyvin kun pääsin lähtemään jo ennen sovittua aikaa. Piti olla töissä 13 asti (kun kokoontuminen oli sovittu 13.30) mutta pääsin lähtemään jo puoli kaksitoista, joten jäi jopa aikaa käydä kotona suihkussa.

Hotelli, jossa olen töissä, käyttää paljon lähiruokatuotteita. Aihetta sivusin aiemmin kesällä tässä postauksessa. Joten kesäjuhlien ohjelmassa oli vierailla kahdella näistä tuottajista, pyöräillä, syödä ja juoda hyvin.

Kokoontuminen oli sovittu parsatilalle klo 13.30. Oli pyydetty etukäteen, että jokainen pyytäisi kyydin tuttavaltaan, koska sieltä jatkettaisiin matkaa vuokratuilla pyörillä ja takaisin samaan pisteeseen ei enää palattaisi. Joten omalla autolla tulijoiden auto jäisi automaattisesti parsatilan pihaan, ei niin kovin kätevää.

Meidän yöportieeri jää ensi viikolla eläkkeelle, joten kesäjuhlat olivat samalla hänelle läksiäiset. Ensin nautittiin kakkukahvit sateessa. Kakut Hollannissa on muuten lähes aina kauheen nättejä ulkopuolelta, mutta täysin mitäänsanomattomia maultaan. You have been warned. Lisäksi sateen ennakointi on hollantilaisille täyttä taidetta. Jokaisella on puhelimessaan buienradar, jolla arvioidaan sitä, miten sadepilvet osuvat omalle kulkureitille.. mihin aikaan, millä voimakkuudella ja kauanko se kestää :D Haha, jokapäiväistä puuhaa tuo sateen ennustaminen. Joten jokaisen kytätessä puhelintaan, tulivat siihen lopputulokseen että meidät kohdannut sade on vain lyhyt kuuro ja loppupäivän voisimme pyöräillä kuivina.

Varsinainen ohjelma kakkukahvien jälkeen oli opastettu kierros parsatilalla. Olen aiemmin ollut samassa paikassa yhden intensiivikurssin puitteissa ja saanut saman kierroksen englanniksi. Tuttua kauraa siis, mutta silti ihan mukavaa. Ja farmari itse osasi kertoa paljon enemmän yksityiskohtia hollanniksi kuin pari vuotta sitten englanniksi :) Meidän kierroksella keskityttiin parsantuotannon lisäksi paljon viinin viljelyyn, jota paikassa siis tehdään parsan ja kaiken muun viljelyn ohella. Meillä töissä ei kyseisiä viinejä ole (meidän operation managerin mielestä heidän viininsä on täyttä kuraa, olisittepa nähneet sen naaman vääntelyt.. ei ehkä kaikkein poliittisesti korrektein ihminen hän), mutta tilan liköörejänsä ja portviiniään kylläkin. Kierroksen aikana nautittiin lasilliset tilan omaa kuivaa valkoviiniä, joka ainakin omaan suuhuni maistui mukavan raikkaalta. Kierroksen päätteeksi sai myös maistella eri liköörejä, mutta ainakaan omalle kohdalleni osunut mansikkalikööri ei ollut mitään erityistä herkkua.

Parsatila on täällä Etten-Leurissa ja kotisivut löytyvät tästä, klik klik.

Parsatilan pihassa odottivat vuokratut polkupyörät ja pienen säätelyn jälkeen lähdimme mahtavassa 19 hengen letkassa pyöräilemään kohti seuraavaa kohdetta. Pyöräilymatka oli noin 6-7km välillä ja päädyimme jäätelöntuottajan pihamaalle. Tällä alueella on useampiakin jäätelöntekijöitä/tuottajia, jotka siis tekevät itse alusta loppuun omat jäätelönsä ja reseptinsä ja useimmat myyvät omaa tuotantoaan pienestä kioskista tilan yhteydessä tai toimittavat jäätelöään ravintoloille. Hotellin käyttämä jäätelöntuottaja on hyvin pieni 2 hengen yritys, joka valmistaa erilaisia kerma- ja sorbettijäätelöitä. Niiden lisäksi he tekevät käsintehtyjä konvehteja ja leivonnaisia, myös kakkuja ja jääveistoksia tilauksesta. Tilan yrittäjä ja omistaja kertoi meille omasta historiastaan, hän oli aloittanut kokkina ravintolassa, jonka jälkeen erikoistunut leipuriksi. Leipurina hän oli erikoistunut kakkuihin ja leivoksiin, mutta omasta kiinnostuksestaan lopulta erikoistunut jäätelöön. Monipuolinen työhistoria siis, joka kaikki on varmasti lisännyt hänen ammattitaitoaan siinä mitä hän nyt tekee. Esittelykierroksen jälkeen jokainen sai maistaa yhden jäätelöpallon verran hänen luomuksiaan.

Jäätelöntuottajan toimipiste on Rijsbergissä ja kotisivut tässä, klik klik.

Jäätelöiden jälkeen jatkoimme pyörällä matkaa kohti Bredaa. Matkaa kertyi varmaan vähän alle tai päälle 10km, josta viimeinen osuus pyöräiltiin metsäpoluilla. Jonkunasteista hilpeyttä ja epätoivoa herätti poluilla olleet pehmeän hiekan osuudet, joissa jokainen kaatui vähintään kerran.. Päädyttiin samaan ketjuun kuuluvan hotellin terassille, jossa nautittiin parit viinilasilliset ja erittäin hollantilaiset bittergarnituur-annokset. Friteerattuja herkkuja siis.

Viimeinen pyöräilyetappi oli todella lyhyt, hotellilta ravintolaan. Ravintola oli japanilaiseen erikoistunut Ume, joka löytyy Bredan keskustasta. Ravintola on all you can eat ja supersuosittu. Ruokia voi tilata 5 kierrosta ja jokaisella kierroksella on mahdollista tilata 5 annosta per henkilö. Juomat eivät sisälly hintaan, mikä mielestäni on ihan ymmärrettävää, kun ruokaa on älyttömästi. Viikonloppuisin maksaa muistaakseni 26 euroa per nenä. Meidän pöytäseurue oli jo kolmannella kierroksella täynnä ja viimeiset palat taisteltiin alas, sillä jokaisesta syömättä jääneestä annoksesta joutuu maksamaan. Parempi siis olla tilaamatta liikaa :) Mutta oli superhyvät sushit ja hauska idea, kun kaikkea pystyi kokeilemaan ja maistelemaan pöytäseurueen kesken.



Illalla meidän eläkkeelle lähtijää muistettiin vielä jättimäisellä matkalaukulla ja 250 euron matkalahjakortilla. Ei huono siis! Ja hyvä korvaus siitä, että herra joutui koko pyöräilyreissun vetämään pinkit haalarit päällä.. taisi muutaman kerran kirota meidän ravintolapäällikön hornantuuttiin :)

Lähdin ensimmäisenä pois kun Justin tuli hakemaan klo 22.15 ja osan ilta jatkui vielä baareihinkin. Mutta oli mukavaa olla mukana ja olla ihmisten kanssa eri tavalla tekemisissä. Töissä jokainen kun on aina omalla tavallaan stressaantunut eikä niin vapautunut. Tuollaisen päivän jälkeen melkein ajattelee, että harmi on lähteä pois mutta kyllä arki töissä taas pian iskee päälle.. ja sitten en malta odottaa, että pääsen siistiin sisätyöhön istumaan toimistoon! :)

Sattumien summa

Olen ollut nyt 6 päivää lomalla, mutta näin parin viime viikon valossa lomapäivät tuntuvat vaan yhdessä pötkössä olevilta vapaapäiviltä tai vielä paremmin muotoiltuna, päiviltä, jolloin ei ole työvuoroa kalenterissa.

Source

Hollantilaiset on aika obsessoituneita lomastaan. Lomalle pitää aina tehdä suunnitelmia ja mieluiten aina varata matka jonnekin, jotta varmasti on lomalla. Joten töissä jouduin usempaankin kertaan vastaamaan kysymykseen siitä, mitä aion tehdä lomalla ja vastauksena "en mitään erikoista" ei ollut erityisen tyydyttävä. Onneksi pystyin väistämään suurimman pommituksen toteamalla, että syykuussa mennään 9 päiväksi Suomeen!

Mutta tämän loman suunniteltua antia piti olla:
* Justinin serkun häät
* Muutaman päivän reissu Luxembourgiin
* Yhden yön reissu Amsterdamiin, sis. hyvää ruokaa ja juomaa, jotain pientä ohjelmaa

Source

Häitä juhlittiin viime viikon perjantaina ja vaikka juhlat olivat ihan mukavat, niin en ainakaan tämän perusteella ollut kovin vakuuttunut hollantilaisista häistä. Vihkiminen Rotterdamin kaupungintalolla oli erikoinen, puitteet kyseisessä paikassa ovat upeat mutta vihkitoimituksen suorittanut virkamies(?) oli hieman omalaatuinen. Vihkipari vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä joten hyvä niin.

Vihkimisen jälkeen paikalla olleet vieraat oli kutsuttu sulhasen vanhempien luokse syömään ja olemaan (noin 3 tunniksi) ennen kuin viralliset juhlat alkoivat. Ruoka oli tyypillistä hollantilaista juhlissa tarjottavaa ruokaa. Patonkia maustevoin kanssa, täytettyjä wrap-paloja ja kuorrutettuja kananmunia. Lämpimänä ruokana kanaa pähkinäkastikkeessa (kipsate), ribs, kanankoipia ja jonkunlaista lihapataa. Normaalisti juhlissa on vielä bamia (nuudeliruoka) ja nasia (riisiruoka), mutta niitä ei tällä kertaa ollut valikoimissa. Mikä itseäni ihmetytti oli, ruoan syöminen muovilautasilta muovivälinein ja se, että läheskään kaikilla ei ollut mahdollisuutta istua alas syömään. Suhteellisen haastava yhdistelmä kyseisten ruokien kanssa.

Viralliset juhlat olivat juhlatilassa, joka ulkoapäin näytti suurelta varastokontilta. Kyseisen kontin sijainti oli myös keskellä peruslähiötä. Joten Suomen kauniisiin hääpaikkoihin tottuneella oli vähän nieleskelemistä.. Häissä ei ollut minkäänlaista ohjelmaa ja vaikka en suuremmin leikeistä ym. perusta, niin jonkunlainen runko illalle olisi kuitenkin hyvä ollut olemassa. Ilman yhteistä ohjelmaa, ei juurikaan ollut hääjuhlan tuntua.

Mielenkiintoista siis.

Luxembourg <3

 Luxembourgin reissu peruuntui sääennusteiden takia. Lauantaina olisi ollut kaunis ilma, mutta sunnuntaille luvattu kaatosade ei houkutellut pystyttämään telttaa. Joten päätettiin jäädä kotiin ja käytiin muutamalla pitemmällä pyörälenkillä.

Source

Tiistaina lähdettiin Amsterdamiin ja olin työpaikan kautta saanut edullisen henkilökuntayöpymisen Amsterdamin reunalla sijaitsevasta hotellista. Monen sattumien summan kautta, myöskään Amsterdamin reissu ei ollut kovin onnistunut. Vai mitä tuumaatte seuraavista faktoista:

- Bussipysäkin piti olla hotellilta 1 min kävelymatkan päässä, todellisuudessa käveltiin 10 min.
- Puolipilvisen sään sijaan nautittiinkin tihkusateen ja kaatosateen yhdistelmästä koko tiistai.
- Ravintolassa ruoka oli hyvää, mutta palvelu surkeaa. Jouduin pyytämään ruokalistaa 3 kertaa ennen kuin sain sen, tilaamani juoma saapui vasta kun tilasin sen uudelleen eri tarjoilijalta. Ruokien tulo pöytään kesti kauan (naapuripöydässä yli tunnin!) ja ruokalajeja tuotiin pöytiin yksi kerrallaan, sen sijaan että kaikki olisi saapunut yhtäaikaa. Syötiin yhteensä 10 tapasta ja 4 juomaa (2 per nenä) ja koko prosessiin meni aikaa 2h 15min.
- Hotellissa ensimmäinen huone oli likainen, joten asian selvittelyn jälkeen saatiin upgrade superior-huoneeseen, joka "paremmuudestaan" huolimatta oli täysin standardi. Hotellihuoneessa ei myöskään toiminut television kaukosäädin, suihkun vedenpaine oli mielettömän alhaista sorttia (hiustenpesu hankalaa!) ja vessan seinästä löytyi epämääräisiä roiskeita. Ihmettelen myös aina hotellien aamupalahinnoittelua. Tässä kyseisessä hotellissa aamupala olisi ollut 15 euroa per nenä ja meidän tapauksessa aamupala olisi tullut kalliimmaksi kuin koko yöpyminen. Kaupungista aamupalan saa kuitenkin huomattavasti halvempaan hintaan.
- Hotellin piti olla 800m päässä metroasemalta, mutta todellisuudessa matka oli pidempi ja jouduttiin kysymään ohjeita ennen kuin edes tiedettiin mihin suuntaan lähteä. (Ja mukana oli kuitenkin kartta sekä ohjeet kadunnimineen.... jostain syystä ohjeistus ei ihan toiminutkaan niin kuin piti.)

Joten vaikka yksikään yksittäinen asia ei ole elämää suurempi, niin kokonaisuutena kuitenkin harmittaa. Hirveästi säätämistä, eikä mistään asiasta oikein voinut nauttia kunnolla. Mutta kokemusta rikkaampana ja ainakin tiedän ensi kerralla valita hotellin vähän tarkemmin.

They say the 3 most important things are: location, location and location.

Huomenna kuitenkin paluu arkeen töiden merkeissä. Käväisin myös työhaastattelussa uuteen paikkaan, joten jos lykästää, niin raportoin siitä tarkemmin myöhemmin.

Tänään on 1.8. ja me tehtiin eilen diili Justinin kanssa, että ollaan elokuu herkkulakossa. Ollaan oltu ihan hunningolla kesän ajan ja sen kyllä huomaa. Joten nyt on sipsit, karkit ja muut herkut vähäksi aikaa poissa kuvioista. Voidaan sitten nauttia Suomen tarjonnasta hyvin mielin ;)

Source

Ensimmäiset ratsastustunnit ja helteen hölläämää höpinää

Kesä on vihdoin saavuttanut Hollannin!
Meillä on nyt jo useampana päivänä peräkkäin +27'c lämmintä ja ensi viikolla sama tahti jatkuu. Aste sinne tai tänne, lämpöä piisaa. Ja ainakaan käsivarret ei ole enää maidonvalkoiset, vaikka auringonotto ei kauhean hyvin meikäläisen hipiälle sovikaan. Turha edes mainita, moneenko kertaan vuoden aikana poltan ihoni. Äiti tulee vihaiseksi ja uhkailee ihosyövällä.. eniveis, en tee sitä tahallani ja laitan aurinkorasvaa, mutta aina välillä käy huonosti.

Source

Olen nyt kahteen kertaan käynyt ratsastamassa. Ja aiemmin hankittujen jodphur-kenkien seuraksi on saatu myös ratsastuskypärä ja hanskat! Lienee turha mainita, että tykkään hommasta ja toivon, että saan harrastuksen jatkumaan myös syksyllä.

Source

Hollanniksi ratsastusohjaajan neuvojen kuunteleminen on osoittautunut hankalaksi. Niinkuin arvelinkin, koska sanasto ei ole millään muotoa tuttu ja samaan aikaan tekeminen/ohjeiden kuunteleminen/hevoseen reagoiminen on haastavaa! Varsinkin kun ohjaaja seisoo keskellä kenttää ja itse kierrät rinkiä.

Source

 Ensimmäisellä kerralla ratsastin todella isolla hevosella, mutta nyt toiselle tunnille sain pienemmän. Pienemmän selässä oli helpompaa, koska hevosen itsensä liikeet ei ole niin isoja, joten niitä on helpompi seurata ja pysyä kyydissä mukana. Ohjaaja oli sama ekalla ja tokalla tunnilla, ensi kerralla on kuulemma joku muu.

Olen myös joutunut muutaman ylituttavallisen hollantilaispirpanan ahdisteltavaksi siitä, että miksi olen heidän kanssaan samalla tunnilla, vaikka olen aikuinen :D Tänään yritin juurta jaksain selittää, että myös aikuisena voi aloittaa uuden harrastuksen ja kokeilla jotain uutta. Jouduin myös vastaamaan kysymyksiin siitä, miksi olen tunnilla yksin ja missä äitini on :D Epäilivät myös belgialaiseksi, koska "aksentti on niin outo". Ilmeisesti hollantilainen suorasukaisuus ja tietynlainen röyhkeys ei ole vain aikuisten juttu, vaan tulee jo äidinmaidossa ipanoille.

Source

Justin ei ole vielä päässyt kummallekaan tunnille mukaan, joten en voi todistusaineistoksi esitellä kuvaa, mutta toivottavasti ensi viikolla sellainenkin saadaan napattua.

Edelleen tuntuu kuin olisi lomalla, tällä 2-3 työvuoroa per viikko tahdilla kun ei voi kovin sanoa rehkivänsä. Meidän takapiha on nyt 5 vaille valmis ja tänään lähdetään metsästämään grilliä. Näillä keleillä kun olisi ihana grillailla ja vaan naatiskella takapihalla.

Source

Sunnuntaina saan kylään vanhan amk-koulukaverini, joka on Hollannissa lomalla ystäviensä kanssa. Lotta pitää myös erittäin suosittua Unagidon-blogia (suosittelen!) ja on juuri palannut töistä Japanista, joten on kiva vaihtaa kuulumisia!

Hollantilainen leipälounas

Juuri kun pääsin hehkuttamasta ihanaa aurinkoa ja lämpöä, niin täällä veti pilveen ja jouduin vetäytymään sisälle kirjani kanssa. Supertylsää, toivottavasti on vain joku hetkellinen häiriö muuten niin lupaavissa kesäpäivissä.

Viikon takaiset synttärikukat on vieläkin kauniita :)

Keksiäkseni jotain tekemistä, päätin panostaa lounaaseen edes hitusen verran enemmän aikaa kuin tavanomaisen nuudelipussin lämmittämisen sijaan. Hollantilainen lounas on yleensä aina leipälounas. Fakta, joka järkyttää tähän tottumattomia suomalaisia. Jokainen tuntemani hollantilainen taas on saanut slaagin, kun olen kertonut, että Suomessa suurin osa ihmisistä syö lämpimän lounaan. Siis oikeaa ruokaa. Väistämätön kulttuurien yhteentörmäys, toinen ei millään ymmärrä toista :)

En jaksa ihmetellä sitä, miten hollantilaiset päivästä toiseen pakkaa mukaansa samanlaiset eväät. Muutama leipä, toisen välissä juustoa ja toisen välissä makkaraa. Pala ontbijtkoekia tai eierkoek. Vesipullo tai muu juoma. 1-2 hedelmää. Ehkä myös yksittäispakattu keksi.
Olen jo tottunut leipä- ja muihin askeettisiin lounaisiin, mutta vaihtelu virkistää silti. Leipänsä päällekin kun voi laittaa monenlaista soossia.

Tietoisku tähän väliin:
Ontbijtkoek  on erittäin sokerinen, ruskea, kuiva kakku, jota myydään useissa eri variaatioissa. Toiset ovat mausteisempia kuin toiset ja osassa pinta on tahmainen. Sitä voi helposti tehdä itse tai ostaa kaupasta. Syödään useimmiten pala aamulla tai lounaaksi, yleensä aina voita päälle.

Source

Eierkoek on sokerista, kananmunista ja jauhosta tehty pyöreä kakkunen. Kuten aineksista voi päätellä maistuu täsmälleen samalle kuin peruskakkupohja. Eli ei juuri millekään :) Yleensä on valmistettu ihan tuollaisenaan, mutta joissain versioissa on myös rusinoita. Syödään joko voilla, hillolla tai omenasiirapilla voideltuna.

Source

Hollannissa on myynnissä paljon erilaisia leivän/voileipäkeksin päälle tarkoitettuja salaatteja. Kanacurry, tonnikala, kinkku, kaali, kurkku, juusto, kananmuna, sinappi, selleri jne. Kaupan versiot on yleensä pehmeitä majoneesiversioita, mutta itse tekemällä tai erikoiskaupoista ostamalla saa varsin maukkaita versioita.

Photo source

Tein tänään tonnikalasalaattia, joka on siis tarkoitettu leivän päälle. Kyseisen salaattimössön ulkonäkö ei ole mitenkään houkutteleva mutta sekoitus on vallan maistuva.

Tonnikalasalaatti 2-3 annosta

2 x pieni purkki tonnikalaa valutettuna
siivu suolakurkkua pieneksi pilkottuna
puolikas punasipuli pieneksi pilkottuna
1-2 rkl ketsuppia
1 tl majoneesia
1 tl curryketsuppia
suolaa ja pippuria
sitruunamehua

Kaikki ainekset reilusti kulhossa sekaisin ja mausteita oman maun mukaan. Normaalisti laittaisin sekaan vielä (vihreän) omenan pieneksi pilkottuna, mutta näin kesäaikaan meillä syödään kotona enemmän persikoita/nektariineja kuin omenoita.

Reilu kerros paahdetun leivän päälle ja ääntä kohti! Tuosta satsista jäi vielä annos yli, joten kolmannenkin leivän saisi väsättyä.

Kyseinen resepti vaatii kylläkin sen, että tykkää tonnikalasta eikä tunne suurta tunnontuskaa sen ryöstökalastusta kohtaan.

Monet täällä asuvat suomalaiset muuten valittaa, että hollantilainen leipä ei maistu miltään. Ja että kaikki kaupassa myytävät leivät maistuu samalta, sortista riippumatta. Allekirjoitan tämän ainakin puolittain, leipä ei varsinaisesti ole täällä mikään elämys, vaikka sitä syödäänkin tuhottomasti. Tosin monet ihmiset ostavat leipänsä leipomoista, jolloin maku saattaa olla parempi. Meillä ei anna budjetti periksi, kun Justin syö parikin leipäpakettia viikossa pelkästään työeväidensä puitteissa.

Mutta kaikkeen tottuu ja ei mulle ainakaan leipä mikään suuri sydämenasia ole. Tai ainakaan niin iso, että jaksaisin siitä jatkuvasti pauhata :) Ollaan kyllä harkittu leipäkoneen ostamista, jotta saisi itse tehtyä sellaista kun haluaisi ja aina olisi tuoretta aamuisin. Ja myönnettäköön, että jahka pääsen Suomeen, niin haluan ehdottomasti rapeakuorista hiivaleipää!

Kukaan ei varmaan enää tämän postauksen esimerkkien perusteella ja sen faktan, että hollantilaiset rakastaa friteerattua ruokaa dipattuna majoneesiin, perusteella voi väittää että Hollanti olisi mitenkään kulinaristinen ihannemaa ;)

Ja sitten ihan randomisti napsin kuvia meidän vihertävästä kodista.. 

En raaski luopua tuosta virpomisoksasta, jonka sain erikoislähetyksenä Suomesta!

Suosituimmat hakusanat

Tässä kuluneen puolen vuoden aikana, blogiin on löydetty mitä ihmeellisimmillä hakusanoilla. Ensimmäisenä listalla keikkuu kylläkin "From Holland with Love blogi", joten ainakin osa tietää mitä etsii :) Vinkkinä sanottakoon, että jos on Bloggerin käyttäjä, niin seuraamista helpottaa kun liittää blogin omien luettavien blogien joukkoon. Ja tietääkseni Bloggerin käyttäjä voi olla myös, vaikka ei kirjoittaisikaan omaa blogia.

Blogiin on löydetty esimerkiksi seuraavilla hakusanoilla:

Kipeänä lentäminen: Kirjoitin lähtövalmisteluiden humussa tästä muistaakseni pariinkiin otteeseen, esim. tässä. Todettakoon nyt kuitenkin, että siihen on syynsä, miksi lentämistä sairaana ei suositella ja yleensä flunssa (tai jälkitauti) pahenee lentomatkan aikana. Oireita voi lennolla helpottaa nenäsuihkeella ja puuduttavilla korvatipoilla. Ensimmäinen on aina mukana, jälkimmäinen löytyy myös mutta niitä en missään vaiheessa vielä kokeillut.

Source

Hollannin kieli: Hollantilaisten itsensä mielestä hollanti on vaikea kieli oppia ja heillä on usein ongelmia oikeinkirjoituksen kanssa, d:t ja t:t menee helposti sekaisin. Mutta esimerkiksi tämän linkin mukaan, hollanti on kieli, joka on suhteellisen helppo oppia englantia äidinkielenään puhuville ihmisille. Suomalaisena en tietenkään kuulu kyseiseen kategoriaan, mutta en silti pidä hollantia mitenkään älyttömän vaikeana kielenä. Se on kieli siinä missä saksa ja ruotsikin, opittavissa mutta vaatii tietysti motivaatiota ja panostusta. Kieltä taitamattomalle hollannin kieli kuulostaa (ainakin kaikkien kommenttien perusteella) siansaksalle tai älämölölle, jota puhutaan peruna suussa. Myös ääntäminen aiheuttaa hämmennystä, ne kuuluisat kurkkuäänteet...

Hollannin kielen kurssi: Itse opiskelen tällä hetkellä NT2 (= Nederlands als tweede taal) kurssilla ja päämääräni on Staatsexamen. Mietin edelleen itsekseni että suoritanko kyseisen kokeen 1 vai 2 tasolla. Kyseinen kurssi järjestetään ROC:n (regionaal onderwijscentrum) alaisuudessa. ROC on siis laajemman paikallisen alueen koulutusyhtymä, jonka "alaisuudessa" toimivat alueella sijaitsevat koulut. Monimutkainen selitys, eikä välttämättä täysin oikein, mutta niin olen sen ymmärtänyt. Oman alueeni ROC:n kuuluu kouluja ainakin kaupungeista: Breda, Roosendaal, Etten-Leur ja Bergen op Zoom. Itse käyn koulussa Bergen op Zoomissa ja koulu on nimeltään Kellebeek College. Hollannin kielen kursseja järjestetään tavallisen koulujen (kuten omani) lisäksi erityisissä kielikouluissa (Google auttaa) ja kansalaisopistoissa. Erityisistä yksityisistä kielikouluista ei ole kokemusta, voivat olla hyvinkin tehokkaita mutta kalliita. Kansalaisopiston kursseista ei itselläni ole hyvää kokemusta ja koska hintaluokka on melkein samaa kuin tavallisissa kouluissa, niin kehotan googlettamaan NT2 ja sitä kautta etsimään listan, josta löytyy koulut, jotka tarjoavat kyseistä opetusta. Internetistä harvemmin löytyy tietoa, joten ainoa vaihtoehto on sen jälkeen ottaa yhteyttä kyseiseen kouluun ja kysyä sieltä.

Source

 Hollantilaiset miehet: Poikaystäväni on hollantilainen, joten tekeekö se kyseisen aihealueen asiantuntijan? Ei juurikaan :) Hollantilaiset miehet ovat maailman pisimpiä (omani 207cm) ja heillä on suomalaisia miehiä useammin, pitkähköt hiukset ja usein vielä kiharat. Hollantilaiset huolehtivat ulkonäöstään mielestäni suomalaisia enemmän, koskee niin miehiä kuin naisiakin. Tosin naisilla luonnollinen tyyli on must, usein meikkiä on vain vähäsen. Hollantilaisilla miehillä on useimmiten peruskäytöstavat hallussa, mutta he saattavat olla myös hyvin ylimielisiä. Silti hollantilaiset miehet ovat helpommin lähestyttävissä olevia kuin hollantilaiset naiset. Hollannin kulttuuriin kuuluu myös kevyt flirttailu, kiusoittelu ja lempinimien käyttö. Se, että joku kutsuu sinua nimellä schat (kulta), ei tarkoita että kyseinen ihminen on ihastunut sinuun :)

Source

Hollantiin muutto: Muutin Hollantiin marraskuun 2012 lopussa ja olen nyt asunut maassa virallisesti reilun puoli vuotta. Pari kertaa aiemminkin olen muuttanut Hollantiin, mutta silloin väliaikaisesti. Ensimmäisen kerran vuonna 2008 ja toisen kerran 2010. Parin vuoden syklillä siis :) En usko, että Hollantiin muutto eroaa mitenkään muuttamisesta toiseen EU-maahan. Jokaisessa maassa on oma byrokratiansa ja niistä pitää ottaa selvää ennen lähtöä tai viimeistään paikan päällä. EU:n kansalaisella on oikeus oleskella EU-maassa 3kk ilman virallista rekisteröitymistä, mutta esimerkiksi asunnon tai työpaikan löytäminen tuona aikana on usein mahdotonta ilman virallista rekisteröitymistä. Usein muuttoon on joku syy (työpaikka, opiskelu tai poikaystävä) ja sitä syytä tulee ja pitää käyttää hyödyksi omien asioiden järjestämisessä. Työ- tai opiskelupaikka antaa varmasti joitakin hyviä vinkkejä siihen mistä löytää katto pään päälle ja miten hoitaa asiat. Saan säännöllisesti yhteydenottoja tutuilta, niiden tutuilta tai täysin tuntemattomilta ihmisiltä, jotka kysyvät vinkkejä siihen, mistä löytää Hollannista asunnon ja miten järjestää omat asiansa. Voin antaa parit vinkit ja linkit (niinkuin olen tehnyt tähän asti), mutta olen oikeastaan aika kyllästynyt siihen, että käytän aikaani asioiden googlettamiseen ja viestin kirjoittamiseen, ja saan yleensä vastaukseksi "tuosta nyt ei ollut juurikaan apua" tai en saa vastausta ollenkaan. Erityisesti kun ihmiset kysyvät asuntoa Amsterdamista tai muualta Pohjois-Hollannista. (Asun edelleen Etelä-Hollannissa pienessä kaupungissa.) Ihan vaan vinkkinä, että jos haluaa muuttaa ulkomaille, niin sen eteen on itse tehtävä töitä ja selvitettävä asioita. Pätee myös Hollannin byrokratiaan, kukaan ei kerro mitä tehdä.. vaan oletuksena on että tiedät itse ja hoidat asiat. 

Source

 Hamstraajan koti: En kyllä pitäisi itseäni mitenkään hamstraajana :) Paitsi ehkä kirjojen suhteen.. niitä kun löytyy jo vinopino, enkä raaski hankkiutua eroon. Seuraavan kerran kun pääsen Suomeen, niin hamstrauslistalla on kyllä joitain asioita.. kuten villalankaa, Lumenen meikkejä ja salmiakkia. Toiseen maahan muuttaessa on usein ongelmallista, mitä pakata mukaan. Vinkkinä sanottakoon, että niitä asioita, joita ei uudesta maasta niin vain löydykään ja joihin on tottunut. Uusia vaatteita saa ostettua helposti, kenties mukaan kannattaa pakata vain parhaimmat luottovaatteet. Mutta Muumimukeja täältä ei saa, joten ehkä joka-aamuinen kahvikupillinen on sen arvoinen :) Jokainen tietää itse, mikä on omassa arjessa tärkeää ja mistä tulee se kodin tuntu. Suuri rakkauteni kirahveihin näkyy myös täällä meillä kotona ja edelleen kaihoan sitä yhtä kirahvitaulua Suomesta tänne, en vaan tiedä kuinka saisin sen kuljetettua. Pitäisi varmaan googletella ja yrittää löytää korvike :)

Source

Gefeliciteerd: Gefeliciteerd on hollannin kielen sana ja tarkoittaa onnea, onnitteluja. Se kannattaa oppia mahdollisimman nopeasti sillä jokaisissa juhlissa se on pakko toistaa ainakin parikymmentä kertaa. Gefeliciteerd sanotaan kun jollain on synttärit, kun ihmiset menevät naimisiin, kun he saavat lapsia, kun he ovat saaneet uuden työpaikan tai valmistuneet koulusta. Juhlissa gefeliciteerd ei sanota ainoastaan juhlakalulle ja asianosaisille, vaan kaikille paikalla olijoille. Sen pakollisen kättelyn/suukottelun ja halailun osana tietysti :) Muistan itseni kuinka hankala tuo sana oli enkä meinannut millään saada sitä mongerrettua ulos suustani. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin...

Millaisia hollantilaiset ovat: Kirjoittelin viime postauksessani suhteellisen negatiiviseen sävyyn hollantilaisista ja jo ennen muuttoani, pohdin tässä postauksessa, onko Hollanti epäystävällinen maa. En osaa summata ajatuksiani yhdeksi isoksi loppupäätelmäksi. Niin kuin missä tahansa muussakin maassa, hollantilaisia on joka lähtöön. Vertailussa esimerkiksi suomalaisiin.. Hollantilaiset tervehtivät myös tuntemattomia, he käyvät helposti juttusille missä tahansa vaikka eivät ihmisiä tuntisikaan. Ensivaikutelmana hollantilaiset ovat usein hyvin ystävällisiä ja auttavaisia. Hollantilaiset rakastavat ulkoilua ja pyöräilyä, säässä kuin säässä. Siksi terasseilla istuu melkein vuodenajasta riippumatta ihmisiä. Hollantilaiset ovat tarkkoja raha-asioistaan, mutta esimerkiksi pubissa jokainen ostaa vuorollaan porukalleen kierroksen, ei niin että jokainen maksaa vain oman juomansa. Hollantilaiset tykkäävät juhlimisesta mutta silti humalaiset öykkäröijät ovat todella harvassa. Pukeutumisen suhteen hollantilaiset ovat mestareita business casual tyylissä, useimmilla on aina jalassaan farkut, yhdistettynä rentoon paitaan ja jakkuun. Vaikka joskus näkee jos jonkinmoista tyyliä kaduilla, niin pääsääntöisesti hollantilainen ei ikinä lähde verkkariasussa kaupungille. Kun menen kauppaan collegehousuilla ja hupparilla, olen lähes aina ainoa :)

Järjestätkö itse omat läksiäisesi: En järjestänyt läksiäisiä. Näen mielelläni ihmisiä ja kutsun ihmisiä kylään, mutta en ole juurikaan kotonani valtavissa pippaloissa ja varsinkaan jos joudun olemaan huomion keskipisteenä. Suuret juhlat vaativat myös yhteistyötä.. Ystävien pitää olla valmiita tulemaan kutsuttaessa (miksi aikataulutus on nykyään niin suuri ongelma?) ja mielellään valmiita myös vähän auttamaan. Täällä varsinkin juhlien järjestäminen on haastavaa, ihmisillä on tietyt odotukset ja suuren ihmismäärän kestitseminen ei tunnu juurikaan juhlalta vaan työltä, joka on pakko tehdä. Omille synttäreilleni olisin ollut valmis kutsumaan Justinin perheen syömään, mutta Justin ei itse halunnut. Kutsuin siis vain kahvittelemaan. Koko sukua en halua kutsua.. ehkä sitten muutaman vuoden päästä kun täytän 30.

Source