Puutarha 2014

Maaliskuussa

Talven jäljiltä...

Kasvunvaraa on

Tuleekohan tästä ikinä mitään...

Sleeping beauty

Toukokuun lopussa..

Vadelmaa

Ruohosipuli kukkii

Rosmariini

Timjami

Marokkolaista minttua

Kurpitsaa :)

Vihreitä papuja, istutettu siemenenä viikko sitten!!

Salaattia, itse siemenistä kylvettynä.

Sokeriherneet, myöskin viikko sitten siemenenä maahan laitettu!

Kummasti se viherpeukalo kuoriutuu esiin iän mukana :)

Kirsikkatomaatteja ja surinamilaista chiliä

Taimet ostettu valmiina kun omat idätyssaldo jäi hieman kehnoksi näiden osalta..

Kun kurpitsa muutti kasvimaalle, sai raparperi itselleen kodin.

Ei enää epämääräisiä puukasoja keskellä pihaa <3

Keltainen orvokki on lahja anopilta, keskimmäinen kaupasta ja oikealla istutettu siemenistä, odotan innolla että minkälaista kukkaa sieltä puskee.

Laventeli <3

Tällä puolellakin on herätty eloon, varsinkin noi hortensiapuskat on ihan valtavat!

Tässä siis lyhyesti ja ytimekkäästi se, miksi ei ole enää aikaa blogata ;)

Maanantai..

Työt alkaakin hallinnollisista syistä vasta 1.4. joten nyt vietän kotona vielä kaksi ylimääräistä viikkoa. Yhteensä siis lomailen kuukauden verran, ei passais valittaa mutta kummasti sitä jo kaipaa arkeen enemmän rytmiä. Hyväähän tässä lomassa on paljonkin, saa rentoutua ja tehdä asioita, joita on kaivannut viimeiset kuukaudet. Kuten kokkaamista, neulomista, lukemista, ystävien tapaamista, pyöräilyä ja lenkkeilyä.

Lisäksi saan "listalla" olleita asioita hoidettua, kuten hammaslääkärillä käynti ja veroilmoituksen tekeminen. Vaikkakin tänä vuonna sain Justinin houkuteltua kaikinpuolin pätevään ratkaisuun, eli ulkopuolinen asiantuntija täyttää meidän veroilmoitukset. Herättiin asiaan vaan vähän myöhään.. veroilmoitus pitää palauttaa ennen 1.4. ja se heppu tulee meillä käymään 25.3. kun ei ollut aiemmin vapaita aikoja. Tuo veroviidakko on kyllä aikamoista kahlaamista täällä(kin) ja varsinkin kun kielitaito sen osalta on ihan olematon. Vaikka osaan päivittäisiä juttuja hoitaa hyvin, niin kaikki eläkkeisiin, vakuutuksiin ja veroasioihin liittyvät kirjeet on täyttä hepreaa.

Viime vuonnahan sain joskus toukokuussa kirjeen, että saisin vielä veronpalautuksia vuodelta 2011 kunhan vaan täyttäisin tarvittavat lomakkeet. Täytin parhaan kykyni mukaan netin kautta lomakkeet ja odottelin pari kuukautta. Sitten tuli uusi kirje (ehkä syys-lokakuussa?) että täyttämiäni tietoja ei ole voitu käsitellä ja että joudun täyttämään uudestaan paperiversion. Yritin ottaa siitä tolkkua, mutta lopulta Justin ja sen veli Tom täytti sen niiden tietojen perusteella jotka annoin. Vieläkään en ole kuullut sieltä mitään eikä ole veronpalautuksia näkynyt tilillä. Pitäis varmaan soittaa ja kysyä, että mitä kuttua? Kummasti ei vaan yhtään houkuttele soittamaan ne kaikki kauhutarinat, joita olen täkäläisestä verovirastosta kuullut, niiden olemattomasta asiakaspalvelusta ja siitä, että kieltäytyvät puhumasta englantia. Itselleni tuolla vuodella 2011 ei ole kyllä mitään merkitystä, mutta toivottavasti se ammattilainen hoitaa viime vuoden veroasiat mallikkaasti, niin ettei niistä aiheudu sen enempää päänvaivaa.

Tosin lievää päänsärkyä aiheuttaa Justinin äiti tämän veroasian tiimoilta. Kuulemma kun veroja voi saada takaisin kaikista sairastamiseen liittyvistä kuluista, jos ne ylittävät tietyn summan vuodessa. Eli käytännössä myös matkakuluista jos on mennyt lääkärille tai sairaalaan, mutta eihän kukaan sellaisia seuraa vaan niistä pitää itse pitää kirjaa.. ja sitten kun on vuoden pitänyt kirjaa kaikista asiaan liittyvistä kuluista, niin voi laskeskella että mitkä on kokonaiskulut ja ylittääkö ne sen tietyn summan jne jne. Ymmärrän että tämä kaikki voi olla erittäin olennaista esimerkiksi pitkäaikaissairaille, joille esimerkiksi lääkärikulut on suuri osa arkea mutta ns. tällaiselle tavalliselle pulliaiselle, joka sairastaa flunssaa kerran pari vuodessa ja kävi sairaalassa viime vuonna vain koska viisaudenhampaat poistettiin nukutuksessa, niin en näe kauheasti järkeä. Justinin äiti tottakai sanoo, että onhan se iso työ (pitää kaikesta kirjaa), mutta kyllähän se kannattaa jos vaan jotain takaisin saa. Samaan syssyyn olen nyt viimeisen puolen vuoden aikana kuullut ainakin 20 kertaa siitä, kuinka saan ison osan matkakuluista takaisin siltä ajalta kun olin töissä Amsterdamissa, koska kuljin junalla ja verovirasto haluaa tukea julkisen liikenteen käyttöä. Jaapadaaba, tottakai sinne verolomakkeeseen nämä tiedot täytetään ja lisään mukaan kuitit siitä mitä olen maksanut, mutta olen enemmän tyyppiä, että olen jo kertaalleen sen maksanut, joten that money is already gone, don't worry about it. Joten jos nyt jotain veronpalautuksia tulee, niin ihan kiva mutta en suunnitele elämääni sen mukaan, mitä aion tehdä niillä tonnin veronpalautuksilla.. toisin kuin jotkut muut... Ach, saan anopista niin päänsäryn kun se jaksaa hössöttää ihan kaikesta. Se siitä taas, piti vähän avautua :)

Mutta palatakseni tuohon alkuun, niin kaipaan päiviini enemmän tekemistä. Ja varsinkin sellaista organisoitua tekemistä. Että olisi joka päivälle joku meno, joka vaatisi suihkun, meikkiä ja siistit vaatteet. Kamalaa sanoa ääneen, mutta taidan jo kaivata töihin! Tästä vedettäköön johtopäätös että 2 viikon loma on enemmän kuin tarpeeksi akkujen lataamiseen, täydelliseen irrottautumiseen ja rentoutumiseen. Varsinkin nyt kun on maanantai ja ulkona ei edes paista aurinko, niin voisin ihan hyvin olla toimistossa. Noh, 2 viikkoa menee varmasti nopeasti.. varsinkin kun tämän viikon lopulla on aihetta juhlaan :)

Uuteen maahan ja kulttuuriin sopeutumisesta

Kohta on vuosi kulunut siitä kun muutin Suomesta pois ja vaikka olen aiemmin asunut Hollannissa pitempääkin pätkää, niin silti nyt tuntuu erilaiselta. Kun tietää ettei ole kyse väliaikaisesta asumisesta ja tarkoitus on pysyä maassa maan tavalla. Ajattelinkin listata asioita, jotka kannattaa hoitaa kuntoon uudessa kotimaassa niin sopeutuminen helpottuu ja uusi maa alkaa nopeammin tuntua omalta. Jokainen tietysti muuttaa uuteen maahan omista lähtökohdistaan ja taustatkin on erilaiset, mutta on tiettyjä asioita joita ei kannata jättää välistä. Kannattaa myös pitää mielessä, että uuteen maahan muuttaminen ja ennen kaikkea se sopeutuminen, ei ikinä ole niin helppoa kuin etukäteen kuvittelee.

1. Kokoa peruselementit niin nopeasti kuin mahdollista.
Ihmisellä pitää olla asunto, johon muuttaa. Joten asunnon hankkimisen lisäksi, huolehdi kaikista virallisista asioista. Kuten virallinen muuttoilmoitus ja rekisteröityminen maahan/kaupunkiin. Hoida itsellesi sekä asunnollesi/tavaroillesi vakuutus. Ota selvää miten lääkäripalvelut toimivat, ota siis ennakkoon selvää mihin menet jos sairastut, miten pitää toimia ja miten maksaa.

2. Arjen sankarit.
Jokaisessa maassa on omat käytäntönsä siitä, miten voi hakea töihin ja mitä dokumentteja pitää olla. Euroopan unionin sisällä suomalaisilla on vapaa liikkumis- ja työoikeus, mutta asiat ei useimmiten ole niin yksinkertaisia koska jokaisella maalla on omat sääntönsä. Hollannissa esimerkiksi työn saaminen on mahdotonta ilman BSN-numeroa, sairausvakuutusta, virallista osoitetta ja pankkitiliä. Jokaisella hoidettavalla asialla on syy-seuraussuhde. Virallinen osoite on näistä ensimmäinen, koska sen avulla rekisteröidytään kaupunkiin. Rekisteröitymisen jälkeen saa BSN-numeron. Sairausvakuutusta varten tarvitsee olla kyseinen numero, osoite sekä pankkitili. Ilman osoitetta ei myöskään saa pankkitiliä. Pankkitili tarvitaan myös puhelinliittymän avaamiseen ja ylipäätänsä kaikkien sopimusten järjestämiseen (esimerkiksi sähkö, tv, internet jne jne.). Hoida siis käytännön asiat kuntoon samantien ja tämä rumba vaatii yleensä pitkää pinnaa ja riittävästi aikaa. Asioiden hoitamista helpottaa huomattavasti jos mukanasi on tulkki/muu henkilö, joka puhuu maan kieltä. On myös hyvä selvittää, mistä kaupoista pitää minkäkinlaisia tuotteita lähteä etsimään. Lähimmän ruokakaupan löytäminen on olennaista ja sen valikoimiin tutustuminen taatusti haastavaa mutta mielenkiintoista.

3. Työpaikka.
Työpaikka ei toimi ainoastaan kätevänä rahanlähteenä uudessa maassa vaan myös sidoksena yhteiskuntaan. Työpaikan kautta pääset osaksi paikallista yhteisöä, tutustut moniin uusiin ihmisiin ja saat yhteenkuuluvuuden tunnetta. Jos muutat uuteen maahan opiskeluiden perässä, niin yleensä koulu toimii samalla tavalla kuin työpaikka. Omasta mielestäni on tärkeää, että jokaisella on paikka mihin kuuluu ja jonka mukana saa sekä oikeuksia että velvollisuuksia. Kuulumatta minkäänlaiseen yhteisöön, oma maailma jää helposti uudessa maassa kovin pieneksi. Oman mielenterveyden kannalta suosittelen siis pikaista työllistymistä, vaikka se onkin helpommin sanottu kuin tehty.

4. Uuteen maahan tutustuminen.
Uudessa maassa kaikki on jännittävää ja erilaista. Ruoka, ihmiset, paikat, tavat ja kulttuuri.. niihin tutustuminen auttaa sopeutumaan. Jos ei ikinä kokeile paikallista ruokaa tai yritä tutustua paikallisiin ihmisiin, jos ei yritä ymmärtää kulttuuria tai tapoja, niin voisi ehkä yhtä hyvin jäädä sitten omaan kotimaahan. Ehkä vähän tylysti sanottu, mutta miksi muuttaa uuteen maahan ja sitten viettää aikaa vain muiden expattien tai oman maan kansalaisten kanssa, pitäen niin tiukasti kiinni omasta kulttuurista että kaikki uudessa maassa tuntuu väärältä.. tavallaan se on kuin omaan nilkkaan ampumista, edesauttaen sitä että koti-ikävä vaan kasvaa ja että uuteen maahan sopeutuminen vie vielä kauemmin.

5. Koti-ikävän hyväksyminen.
Kaikille meille tulee niitä päiviä ja hetkiä, kun kaikki uudessa maassa on ihan paskaa. Itseäni on ainakin auttanut tutustuminen kulttuurishokin teoreettiseen puoleen, eli että on ihan normaalia kuinka tunteet vaihtelee tiettyjen ajanjaksojen jälkeen ja että lähes kaikki kokevat samat vaiheet uuteen maahan sopeutuessa. Koti-ikävän hyväksymiseen auttaa myös edellä mainittu vaihe. On hyvä erottaa eri maiden kulttuurilliset eroavaisuudet ja parhaimmassa tapauksessa nauttia molempien kulttuurien hyvistä (ja huonoista) puolista. On ihan ok ikävöidä perhettä, suomalaista saunaa ja ruisleipää, mutta niistä ei kannata tehdä elämän johtotähtiä. Koti-ikävän hyväksyminen voi tarkoittaa myös uudessa maassa erilaisten vaihtoehtojen etsimistä, joista tulee itselle hyvä olo. Sopeutuminen tarkoittaa muokkautumista. Omasta itsestä on hyvä pitää kiinni, mutta kynsin ja hampain vastaanharaaminen ei auta ketään.

7. Etsi suomalainen ystävä.
Uudessa maassa, missä ikinä se onkaan, on todennäköisesti myös toinen suomalainen. On hyvä löytää ihminen tai kaksi, jotka tulevat samasta kulttuurista kuin sinä ja jotka tietävät täsmälleen ne asiat, joita uudessa maassa ihmettelet ja kummastelet. Niin ihanaa kuin olisikin olla uniikki, niin silti on mukava tietää että olemassa on kohtalotoveri, joka taatusti tietää miltä susta tuntuu. Asioiden läpikäyminen tuon kohtalotoverin kanssa auttaa, ihan varmasti. Asioiden selostaminen perheelle ja ystäville Suomessa ei ole sama asia, koska harvemmin kukaan ymmärtää täsmälleen kuinka erilaista elämä on toisessa maassa.

8. Etsi paikallisia kontakteja.
Tässä usein jo työpaikka tai koulu toimii lähtökohtana, mutta jos niin ei ole, niin kontakteja voi löytää muutenkin. Esimerkiksi hyvin epäsuomalaiseen tyyliin rupeamalla jututtamaan naapureita, lähistön asukkaita tai ihmisiä kaupassa. Älä oleta, että jokaisesta jututtamastasi ihmisestä tulee uusi ystävä, mutta kontaktit auttavat kaikin puolin sopeutumista. Jo pelkästään se, että lähikauppasi kassa tunnistaa ja hymyilee, on mukava alku.

9. Opettele kieli.
Kielikurssille menemällä tai itseopiskelulla pääsee näppäristi jo monen tässäkin postauksessa mainitun asian yli. Kielen opettelu auttaa tutustumaan ihmisiin sekä kulttuuriin. Jo pelkkä perusfraasien ymmärtäminen ja tervehtiminen vieraalla kielellä auttavat sopeutumaan nopeammin. Teet itsellesi palveluksen opettelemalla kieltä ainakin sen verran, että pystyt asioimaan kaupassa ja omassa lähiympäristössä.

10. Löydä itsellesi mieluinen asia.
Uuden harrastuksen aloittaminen voi toimia myös ponnahduslautana uusien ihmisten tapaamiselle ja yhteenkuuluvaisuuden tunteelle. Mutta ennen kaikkea jonkun itselle mieluisen asian tekeminen/harrastaminen antaa itselle aikaa. Jokaisella on se oma juttunsa, joka auttaa jaksamaan ja jonka avulla pysyy järjissään. Sanoisin että siitä kiinni pitäminen ja oman hyvinvoinnin tärkeyden muistaminen, on avainsanoja uuteen maahan sopeutumisessa.

100. postauksen verran elämää Hollannissa

Perjantaina oli viimeinen työpäivä, joka venyi tietysti ylitöiden puolelle hääjuhlan järjestelyiden takia. Mutta ei haitannut yhtään, koko päivän oli jännä fiilis kun tiesi ettei tätäkään tarvitse enää ensi viikolla tehdä. Illalla juhlin heittämällä työkengät roskiin ja juomalla Justinin kanssa pullon shamppanjaa! Tuntui hyvin ansaitulta :) Sain parit mukavat muistamiset hotellilta ja lähdöstä jäi hyvä fiilis, kun kaikki toivottivat kovasti onnea uuteen työpaikkaan (pakollisten halausten ja poskisuukkojen kera toki :D).

Työkavereiden mielestä oli hyvä vitsi antaa lahjaksi Blond Amsterdamin käsisaippuaa ja -voidetta, kun blondi kerran lähtee Amsterdamiin töihin.. onneksi tykkään merkin tuotteista :)

Source

 Pomopuolelta taas sain työtodistuksen, oman osuuteni tippirahoista, nätin kukka-asetelman (jonka saa kuulemma muutettua kynttilälyhdyksi kun kukat kuolee) ja kylpyankka-munakellon. Ankka on muistutus hotellista, jossa noita ankkoja on käytetty milloin mihinkin. Markkinointikikka lähinnä, ihmiset saa ottaa niitä mukaan ja kuvata erilaisissa paikoissa ja lähettämällä kuvan takaisin, ne julkaistaan ja kuvan ottanut ihminen kait saa jotain?

Source

Mutta kaikinpuolin jäi hyvä fiilis, nyt pitää vielä huoltaa (viimeisen kerran!) työvaatteet ja palauttaa ne tämän viikon aikana. Vielä ei tunnu siltä, että apua, perjantaina alkaa kokonaan uudet kuviot.. mutta eiköhän se kamala jännitys ja mahan myllerrys viimeistään torstaina illalla ala. Tämän viikon hoidettavien asioiden listalla ensisijalla on sen kuukauden junalipun ostaminen, joka hieman kirpaisee. 382 euroa + 60 euroa Fyra-lisää. Noh, matkakuluja saa sitten takaisin lokakuun lopussa kun ensimmäinen palkka tulee. Mutta silti, on se kerralla aina paljon yhdestä lipusta.. Lisäksi katselin jo juna-aikatauluja, tulen varmaan aika paljon kulkemaan junalla, joka lähtee 6:30. Ainakin näin alkuun, kun haluan todellakin pientä pelivaraa junien myöhästelyn varalta.

Source

Vaikka tämän väliviikon aikana onkin tarkoitus hoitaa erilaisia asioita ja valmistautua tulevaan uuteen arkeen, niin silti rentouttavaa lomailuakin on tiedossa. Justin meni tänään töihin, mutta on sitten loppuviikon vapaalla. Joten kolme päivää lomaillaan yhdessä ja huomenna on suuntana Rotterdam. Tykätään molemmat kaupungista hirveästi ja saadaan helposti kulumaan koko päivä vaan keskustassa pyörimällä. Tarkoitus olis ainakin metsästää sitä uutta talvitakkia, kun edellisen postauksen eliittiongelmaa pohtiessani päätin palauttaa sen takin. Miksipä sitä pitämään, jos ei vaan näytä hyvältä. Tyhmää maksaa 85 euroa takista, joka jäisi todennäköisesti käyttämättä tai ainakin vähäiselle käytölle. Joten takin palautin jo lähettifirman kautta, mutta edelleen odottelen rahojen palautumista tilille.

Koska tuleva arki on todennäköisesti aika kiireistä ja kaikkea ei ehdi viikonloppuisinkaan hoitamaan, niin laitoin taas vähän kotia ja pihaa viikonloppuna. Sisältä keräsin kesäisimmät jutut pois ja nyt on syksyisempi sisustus. Käytännössä tarkoittaa siis vain kynttilöiden määrän radikaalia lisääntymistä :) Ja tietysti pakollinen kurpitsa-asetelma!

Source

 Pihalla taas heiluin puutarhasaksien (leikkurin?) kanssa ja reilulla kädellä vedin kaikki kuolleet penkeistä pois. Tomaatti ja yksi vadelma tuottaa edelleen satoa, joten ne saa odottaa vielä hetken. Kurkkupuun (?), kaksi vadelmaa, raparperin, mintut ja yrtit (ruohosipulia lukuunottamatta) pistin jo matalaksi. Yritin etsiä ohjeita siitä, mitä mansikalle pitää tehdä syksyllä, mutta en oikeastaan löytänyt mitään käyttökelpoista. Tai sitten en vaan ymmärtänyt niitä. Jos oikein ymmärsin, niin sen voi vaan jättää noin tai sitten suojata jollain harsolla. Jos joku puutarhaekspertti lukee, niin saa antaa vinkkiä. Mansikka siis tällä hetkellä valtaa puolet meidän kasvimaasta ja on hyvin vihreä ja lehtevä. Marjaa ei tänä vuonna tullut nimeksikään, mutta käsittääkseni se on normaalia ensimmäiselle vuodelle. Harkinnassa tosin on mansikkataimien vähentämistä puolella, jotta tilaa saataisiin jollekin vielä hyödyllisemmälle kasville ensi vuonna, esim. parsakaali, kesäkurpitsa tai vihreät pavut.

Kotoilun nimissä olen myös ahkeroinut taas neulomisen kanssa. Työn alla on tällä hetkellä ensimmäiset lapaset ikinä (niitä ala-asteen aikaisia ei lasketa, koska äiti neuloi puolet), mutta kyllä huomaa että on ensimmäiset.. voi jee, tätä opettelun ja työssä näkyvien virheiden määrää. Osasta kauneusvirheistä syytän kyllä myös lankaa, harvemmin on langassa noin paljon solmuja ja värivirheitä! Liekö syy, miksi oli päätynyt alennuskoriin... Näitä katsellessa tulee mieleen, että olisko kuitenkin vaan pitänyt pitäytyä niissä sukissa ja kaulahuiveissa. Tosin teknisesti sukat on paljon vaikeammat, joten kai ne lapasetkin on opeteltavissa. Ei ne ensimmäiset sukkaparitkaan niin nättejä olleet.. toisin kuin nyt (omakehu haisee!). Oppimista tosin helpottaisi huomattavasti, jos opettaja (äiti tai mummo) olisi vieressä, eikä niin että yritän tulkata näitä ohjeita ja katsoa jotain ohjevideoita netistä, kun en tiedä miten joku tehdään.. Ensimmäinen lapanen on jo valmis ja nyt sähellän tuon toisen kanssa. Onneksi Justin vaatimalla vaati lapasia, joten saa luvan olla myös tyytyväinen lopputulokseen.. toisista tulee sitten nätimmät, lupaan.

Source

Tämä on muuten tämän blogin 100.postaus, joten on tässä jo hetken aikaa kirjoiteltu. Eikä Hollantiin muuton ensimmäinen vuosipäiväkään ole enää kauhean kaukana. Jännää.. pitäisköhän järjestää pippalot sen kunniaksi.

Joka tapauksessa, mukavaa maanantaita kaikille! Tänään ohjelmassa ratsastusta 2 viikon tauon jälkeen (mitäköhän siitäkin tulee....) ja treffailua Virpin kanssa. Enemmän ratsastusjuttuja luvassa toivottavasti lähiaikoina omassa postauksessaan, sillä tiedossa on (ehkä ja toivottavasti) jotain, mistä olen haaveillut jo kauan :)

Uuden vuoden jutut

Uusi vuosi vaihtui jälleen hollantilaisten käytöstä ihmetellessä ja vannoin taas kerran, että ens kerralla keksin jonkun hyvän syyn, jolla voin jättää nämä samaiset pippalot väliin.

Illan aikana mm.
- pelattiin sanaselityspeliä ja ihmettelivät miksi se ei ole minusta hauskaa/miksi en osallistu
- sain kuulla, että olen liian syrjäänvetäytyvä kun en vain tunge heidän väliinsä ja yritä osallistua keskusteluun
- erään täysin tuntemattoman naisen mielestä minun ja Justinin kuuluisi puhua aina keskenämme hollantia, koska "ethän sä muuten opi"
- kysyttiin, että olenko nyt hollantilainen.. totesin, että olen edelleen suomalainen vaikka asunkin nyt pysyvästi Hollannissa
- Lapin sanottiin olevan kylmin maa maailmassa :D (ei tullut mieleenikään korjata että Lapland ei kyllä ole land)

Parasta on tietysti se, että "sun pitää kertoa meille, miten me voidaan tehdä sun olo kotoisammaksi mutta kyllä sunkin pitää yrittää vähän enemmän sopeutua". Ottaen tietysti huomioon, että keskustelin jokaisen kanssa hollanniksi koko illan ja suukkojen ja halauksien kera toivotin kaikille hyvät uudet vuodet (niin kovin suomalaista). Mutta hei, mä jatkan sopeutumista ;) Justin ehdotti myös, että jos sanaselityspeliä pelattaisiin englanniksi, niin se olisi kaikille yhtä vaikeaa.. Ei ihan uponnut kuitenkaan tajuntaan, koska ihmettelivät vain, että miksi ihmeessä me niin tehtäisiin.

Opin ehkä jossain vaiheessa katsomaan näitä kaikkia sormieni läpi enkä enää muutaman vuoden päästä korvaanikaan lotkauta :)

Uuden vuoden lupauksille en yleensä anna suurta painoa arvoa, mutta nyt päätin, että joihinkin asioihin keskitytään seuraavien kuukausien aikana enemmän kuin yleensä.

1. Enemmän pyöräilyä, vähemmän autoilua.
Suhteellisen helppoa, koska välimatkat Etten-Leurin sisällä on lyhyet, sain uuden pyörän viime kesänä ja täällä ei ole lunta eikä pakkasta. Sadesäällä tosin ulkoilu ei houkuttele.

2. Suuri fokus työnhakuun.
Haluan tehdä töitä. Haluan saada palkkaa. Haluan oppia tuntemaan uusia ihmisiä. Haluan olla "normaali" enkä vaan joku ulkomaalainen kotivaimo.

3. Puhelinliittymä.
Ei ole onnistunut vieläkään.

Eilen kävin viemässä gemeentelle väestörekisteriotteen apostillella varustettuna ja tänään olen urakoinut hollantilaisen CV:n ja yhden avoimen työhakemuksen. Lähetin ne muutamalle apuaan tarjonneelle tarkistettavaksi ja toivottavasti saan pian palautetta, niin voin laittaa avoimia hakemuksia menemään eri yrityksille.

Työnhaku sinänsä käy kyllä ihan työstä, en ole tänäänkään tehnyt mitään muuta. Kun joku vielä maksaisi palkkaa tästä kaikesta yrittämisestä :)

Kiitos kysymästä, ei vieläkään...

Vajaa pari viikkoa sitten juhlittiin Joke-tädin 60v. synttäreitä sukulaisten voimilla ja eilen oltiin syömässä Ludie-tädin ja Ton-sedän luona. Hollannissa kun titteli on aina tärkeä. Tante Joke en Tante Ludie samen met Oom Ton en Oom Leo. Oom Leo on Fransin (eli Justinin isän) veli ja Tante Ludie on Fransin sisko. Enemmän näistä tärkeistä perhesuhteista joskus myöhemmin, samoin kuin vielä tärkeämmistä hollantilaisista synttärijuhlista :) Nyt kuitenkin ihmetyttää yksi asia ylitse muiden.

Huomenna tulee 3 viikkoa täyteen eloa Hollannissa. Sain aika paljon kyselyitä jo ennen muuttoa, että olenko hakenut töitä, olenko kuullut mistään työpaikoista, miltä tulevaisuus näyttää työn saralta. No hain muutamaa paikkaa jo ennen lähtöä, mutta useimmissa ilmoituksissa sanottiin heti kättelyssä, että paikkaa voi hakea vain jos asuu jo Hollannissa.

Jo ensimmäisenä iltana täällä ollessani sain ystävällismielistä kyselyä appivanhemmilta, että mitäs työn suhteen. Onko jotain kiinnostusta tai haluja johonkin suuntaan? Nyt viimeisen kolmen viikon aikana olen katsellut aktiivisesti avoimia työpaikkoja noin joka toinen tai kolmas päivä. Olen myös lähettänyt useampia hakemuksia.

Kaikki kyselivät täsmälleen samaa Joke-tädin synttäreillä pari viikkoa sitten ja eilen illalla päivällisellä keskustelimme täsmälleen samasta asiasta.
Kaikista näistä kyselyistä voisi päätellä, että on jotenkin outoa, että en ole saanut vielä työpaikkaa, olenhan asunut täällä jo 3 viikkoa! No onhan 3 viikkoa jo melkein pienen ihmisen koko elinikä. Not.

Enkä edes tuo tähän keskusteluun sitä faktaa, että Euroopan taloustilanne on tällä hetkellä järjettömän huono, kaikilla yrityksillä menee huonommin kuin muutama vuosi sitten ja yritykset lähinnä yrittävät päästä työntekijöistään eroon sen sijaan, että palkkaisivat uusia.

Tai sitä faktaa, että vastavalmistuneena ilman relevanttia työkokemusta, ensimmäisen oikean työpaikan hankkiminen on hankalaa. Puhumattakaan ulkomaalaisena vieraassa maassa.

Enkä nyt edes ole niin hirveän nirso työpaikan suhteen, en vaan haluaisi mennä istumaan kassalle tai tarjoilijaksi johonkin friet-baariin, sillä olen kuitenkin korkeasti koulutettu ihminen, joka on istunut koulussa viimeiset 16,5 vuotta!

Kyllä se työpaikka kuitenkin jostain vielä löytyy ja lupaan informoida kaikkia sitten kun niin käy. Pitää varmaan lähettää kaikille Hollannin sukulaisille kortti, geboortekaartjen tyyliin ;)

[Ideanahan on siis, että lapsen syntymästä ilmoitetaan kaikille lähettämällä kortti, jossa ilmoitetaan strategiset mitat, onnelliset vanhemmat ja kutsutaan kylään. Suomessa samaa virkaa toimittaa yleensä lähisukulaisille lähetetty tekstiviesti :D]

Kuva