Uusi vuosi vaihtui jälleen hollantilaisten käytöstä ihmetellessä ja vannoin taas kerran, että ens kerralla keksin jonkun hyvän syyn, jolla voin jättää nämä samaiset pippalot väliin.
Illan aikana mm.
- pelattiin sanaselityspeliä ja ihmettelivät miksi se ei ole minusta hauskaa/miksi en osallistu
- sain kuulla, että olen liian syrjäänvetäytyvä kun en vain tunge heidän väliinsä ja yritä osallistua keskusteluun
- erään täysin tuntemattoman naisen mielestä minun ja Justinin kuuluisi puhua aina keskenämme hollantia, koska "ethän sä muuten opi"
- kysyttiin, että olenko nyt hollantilainen.. totesin, että olen edelleen suomalainen vaikka asunkin nyt pysyvästi Hollannissa
- Lapin sanottiin olevan kylmin maa maailmassa :D (ei tullut mieleenikään korjata että Lapland ei kyllä ole land)
Parasta on tietysti se, että "sun pitää kertoa meille, miten me voidaan tehdä sun olo kotoisammaksi mutta kyllä sunkin pitää yrittää vähän enemmän sopeutua". Ottaen tietysti huomioon, että keskustelin jokaisen kanssa hollanniksi koko illan ja suukkojen ja halauksien kera toivotin kaikille hyvät uudet vuodet (niin kovin suomalaista). Mutta hei, mä jatkan sopeutumista ;) Justin ehdotti myös, että jos sanaselityspeliä pelattaisiin englanniksi, niin se olisi kaikille yhtä vaikeaa.. Ei ihan uponnut kuitenkaan tajuntaan, koska ihmettelivät vain, että miksi ihmeessä me niin tehtäisiin.
Opin ehkä jossain vaiheessa katsomaan näitä kaikkia sormieni läpi enkä enää muutaman vuoden päästä korvaanikaan lotkauta :)
Uuden vuoden lupauksille en yleensä anna suurta painoa arvoa, mutta nyt päätin, että joihinkin asioihin keskitytään seuraavien kuukausien aikana enemmän kuin yleensä.
1. Enemmän pyöräilyä, vähemmän autoilua.
Suhteellisen helppoa, koska välimatkat Etten-Leurin sisällä on lyhyet, sain uuden pyörän viime kesänä ja täällä ei ole lunta eikä pakkasta. Sadesäällä tosin ulkoilu ei houkuttele.
2. Suuri fokus työnhakuun.
Haluan tehdä töitä. Haluan saada palkkaa. Haluan oppia tuntemaan uusia ihmisiä. Haluan olla "normaali" enkä vaan joku ulkomaalainen kotivaimo.
3. Puhelinliittymä.
Ei ole onnistunut vieläkään.
Eilen kävin viemässä gemeentelle väestörekisteriotteen apostillella varustettuna ja tänään olen urakoinut hollantilaisen CV:n ja yhden avoimen työhakemuksen. Lähetin ne muutamalle apuaan tarjonneelle tarkistettavaksi ja toivottavasti saan pian palautetta, niin voin laittaa avoimia hakemuksia menemään eri yrityksille.
Työnhaku sinänsä käy kyllä ihan työstä, en ole tänäänkään tehnyt mitään muuta. Kun joku vielä maksaisi palkkaa tästä kaikesta yrittämisestä :)
Huh huh minkälaisia tyyppejä :(
VastaaPoistaMä en puhu mun miehen kanssa hollantia, enkä kovin hyvin muillekaan hollantia puhu :D mutta kukaan muu kuin yksi ärsy lääkäri ei ole valittanut tästä asiasta ikinä! :D
Mutta ihan alusta asti mun mies aina selitti sen sukulaisillekin, että ihan yhtä paljon senki pitäisi opiskella suomea kuin mun hollantia.
Nyt jostain kumman syystä useampi sukulainen on täällä kysynyt, että olenko nyt vaihtanut kansalaisuuden hollanniksi kun kerta ollaan naimisissa. En kyllä tiedä saako sillä perusteella vaihtaa kansalaisuutta, mutta miksi ihmeessä edes vaihtaisin? :D
No mutta kyllä ymmärrän, jos on vähän tympääntynyt naama tuollaisissa juhlissa missä saadaan olo vain ulkopuoliseksi...
Mukava kuulla, että jonkun muunkin korvaan särähtää nämä jutut :) Aika helposti kun tulee sellainen olo, että se on oma vika, jos ei viihdy kun kaikilla muilla kuitenkin on hauskaa.
VastaaPoistaJohtuu varmaan tästä paikkakunnasta ja alueesta, että täällä ei ole niin totuttu ulkomaalaisiin. Olisi todennäköisesti helpompaa asua Rotterdamin, Haagin tai Amsterdamin kaltaisessa isossa kaupungissa. En ainakaan muista siltä ajalta kun asuin Amsterdamissa, että kukaan olisi kyseenalaistanut sitä että puhuin englantia enkä hollantia.
Enkä tiedä mikä tää juttu tästä kansalaisuudesta on! Tuntuu että se putkahtelee nyt jatkuvasti joka paikasta esille..