 |
| Kuva |
Tämä taas tarkoittaa sitä, että istun ainakin vajaan kuukauden vielä kotona. On meinaan tullut harvinaisen selväksi, että mahdolliselle työnantajalle on jonkunlainen kynnyskysymys, jos et osaa tarkalleen määritellä koska/miten/milloin meinaat siellä kurssilla istua. Ei auta vaikka kuinka sanoo, että pari kertaa viikossa pari tuntia. Ilman tarkkaa informaatiota, et muuten pääse haastatteluun. Ja koska sitä informaatiota ei sattuneesta syystä (minusta riippumattomasta tietysti) ole, niin ei ole paljon haluja lähettää yhtäkään uutta työhakemusta. Koska vituttaisi entistä enemmän jos tämän kurssihässäkän takia menettäisinkin x määrän kiinnostuneita työnantajia, tämän nykyisen kahden sijaan.
Tarkoitukseni oli kuitenkin kirjoittaa enemmän uudesta naispuolisesta ystävästäni. Koska en omaa kokemusta muista hollannin kielisistä viikkolehdistä, niin on vaikea sanoa, onko sama tilanne kaikkien lehtien kohdalla, mutta.. Vriendin on melkolailla erilainen kuin suomalaiset kanssasisarensa MeNaiset tai Anna.
 |
| Kuva |
Vriendin taas tarjoaa yleensä haastattelun tai kaksi jostain julkisuuden henkilöstä. Sen lisäksi on useampiakin kolumneja (pikaisella laskutoimituksella 5), joiden kirjoittajista vain 2 taitaa olla julkisuuden henkilöitä. Yksi kolumneista käsittelee painonpudotusta melkoisen virkistävästä näkökulmasta, toinen anonyymisti elämästä avioeron ollessa vireillä.. erityistä näissä on se, että kirjoittajat ovat rehellisiä ja avoimia omasta henkilökohtaisesta elämästään. Suomessa kolumnit on yleensä jotain kantaaottavaa liipalaapaa jostain mikä ehkä liippaa omaa elämää, mutta ei kuitenkaan ole sitä.
Lisäksi naispuolinen ystäväni tarjoaa paljon selviytymistarinoita (viimeisimmässä numerossa mm. kuinka äiti antoi tyttärelleen munuaisen diabetessairauden takia, kuinka nainen selviytyi voittajana perheväkivallasta) sekä kannustustarinoita ihmisten hyvyydestä (aina jotain hyväntekeväisyyteen liittyvää). Lehdessä on myös yleensä vähintään kaksi jonkunlaista paljastustarinaa, tässä viimeisimmässä nainen kertoo, kuinka oli harrastanut seksiä vain oman miehensä kanssa ja ilmoitti hänelle, että ennen naimisiinmenoa hänen on pakko kokeilla vierasta (mies tähän suostui ja kokeilun jälkeen menivät naimisiin onnellisina, what?) ja toinen siitä, kuinka hänen miehensä petti häntä, naisen oman siskon kanssa tottakai. Ja joka lehdestä löytyy samantyylisiä juttuja. Joskus aina mietin, että onkohan nämä nyt tositarinoita, vai keksiikö jengi omasta päästään. Todennäköisesti ne on ihan oikeita tosi tarinoita, mutta en vaan ole näihin törmännyt suomalaisia lehtiä lukiessani.
Tottakai Vriendin tarjoaa myös sitä peruskauraa naistenlehdistä, joka numerossa muutosleikkiä ja vaatevinkkejä. Positiivista tosin, että täällä vaatevinkkien kohdalla suositaan halpoja perusvaatteita sekä -liikkeitä, ja vaatteista ilmoitetaan aina hinnat. Tosin hollantilaisten naisten tyyli nyt on periaatteessa erilainen kuin mihin olen tottunut, mutta siitä lisää joskus toiste.
 |
| Kuva |
- tavalliset ihmiset
- selviytyminen sairauksista, avioeroista, huonoista sukulaisista/ystävistä/lapsista.. you name it
- syrjähypyt milloin kenenkin kohdalla
- avoimuus ja rehellisyys
Pointtina on kuitenkin, ettei tarinoita kerrota ällösti seiskan tapaan paljastustyyliin, vaan että naiset haluavat itse jakaa tarinansa, koska uskovat niiden auttavan myös muita.
En tiedä tuleeko se tästä esille, mutta joka viikko olen yhtä hämmästynyt ja ihastunut uuteen naispuoliseen ystävääni. Hämmästynyt: siis oikeasti tapahtuuko näitä ihmisille? Ja miten ne viitsii julkisesti puhua näistä, tuoda esille kaikkein häpeällisimmät asiansa? Ihastunut: miten ihmiset voi olla niin positiivisia, vaikka niille on tapahtunut kaikkia kauheuksia?
Ei tekis huonoa Suomessakaan. Ja saan katsoa peiliin omia kulttuurierojani. "En mä vaan kertoisi kaikille ja antais pistää kuvaani lehteen."
 |
| Kuva |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti