Ikävöimisen arvoisia asioita

Joulukuun alussa käytiin Suomessa juhlistamassa itsenäisyyspäivää ja näiden perinteisten sukujuhlien aikana sain kertoilla kuulumisia, vastailla kysymyksiin uudesta työpaikasta ja yleisestä viihtymisestä. Eniten pohdintaa omassa päässä aiheutti kysymys, että mitä oikeastaan ikävöin Suomesta? Uskoakseni olen meidän suvussa ainoa, joka on näin pitkään asunut jossain ulkomailla, ollut poissa Suomesta ja rakentanut elämää omalla tahollaan erilaisen kaavan mukaan. Toki suvusta löytyy useampiakin opiskelijavaihtoon lähteneitä ja muutenkin maailmalla seikkailijoita. Yhtäjaksoista, "oikeaa elämää" Hollanissa on nyt takana jo reilut kaksi vuotta. Oikealla elämällä tarkoitan sitä pysyvää asumista, kun ei olla väliaikaisesti opiskelemassa tai lomailemassa. Kun tämä paikka on nyt se koti, jossa asun ja johon palaan lomalta. Suomessa ei ole enää kotia, on vain ihania kyläpaikkoja ja lomakohteita.

Sama kysymys esitettiin uudelleen tällä viikolla kun olin kahden Suomi-naisen kanssa tiistai-iltana Bredassa syömässä. Onko jotain Suomessa tai Suomeen liittyvää, mitä on oikeasti ikävä?

Oma vastaukseni on varmaan aika yksiselitteinen. Ei oikeastaan.
Ei ole mitään sellaista mitä on oikeasti ikävä.
Koti kun on koti, oli se missä tahansa. Koti on siellä missä on hyvä olla ihan sellaisenaan. Elää sitä tavallista arkea päivästä toiseen.

En osaa kaivata suomalaista ruokaa, täältä kun löytyy melkein jokaiselle ruoalle/ruoka-aineelle melkein vastaava korvaava tuote. Ja ne täällä arki-ruoaksi muodostuneet on ihan yhtä hyviä kuin mitä Suomessa söisin, useimmiten vielä parempia, terveellisempiä ja ennenkaikkea halvempia! Ja sitä suuremmalla innolla niitä himoittuja asioita syön sitten Suomessa.. Saarioisten amerikkalaiset suolakurkut, HK:n herkkumaksamakkara, mustamakkara  ja hernekeitto!

Tottahan sitä joskus harmittelee että miksi Suomessa on niin paljon erilaisia laktoosittomia tuotteita kun täältä ei saa muita kuin maitoa ja joskus ehkä jogurttia. Tai miksi Suomessa on kymmeniä erilaisia proteiinituotteita sun muita terveysvaikutteisia elintarvikkeita ja täällä ei ole mitään. Ja sitten taas järki käteen ja katse kaupanhyllyille. Jos haluan syödä terveellisesti, niin se onnistuu täällä ihan peruselintarvikkeillakin! Ei aina tarvitse kikkailla :)

Kuvittelin ikävöiväni saunaa mutta olen nyt reilun kuukauden käynyt aktiivisesti salilla ja siellä on sauna. En vaan ole vielä kertaakaan saanut aikaiseksi mennä saunomaan.. kun ei sille kuitenkaan nyt niin kova tarve ole. Joten kun ehdotettiin että lähdettäisiinkö Rotterdamin merimieskirkolle joku kerta saunomaan, niin tottakai! Mutta enemmänkin on kyse mukavasta seurasta ja siitä että tekee vaihteeksi jotain muuta, kuin siitä varsinaisesta saunomisesta.

Aikani asiaa pähkäiltyäni vastaus on kuitenkin, että todennäköisesti jos jotain kaipaan, niin sitä samanhenkisyyttä mitä voi toisten suomalaisten kanssa tuntea. Samankaltaista huumoria ja kulttuurinymmärrystä. Sitä ettei aina tarvitse ihmetellä ja kummastella ja arvioida, että voi vaan olla. Sitä että joku ymmärtää, että on paljon mukavampaa istua bussissa jos joku ei tunge viereen istumaan jos muuallakin on tilaa. Se etttä joku ymmärtää, että ei todellakaan kadulla tai lenkkipolulla tarvitse tuntemattomille moikkailla. Että on ihan ok joskus sanoa suoraan mitä ajattelee. Ettei aina tarvitse puhua ja smalltalkata, jos ei oikeasti ole mitään puhuttavaa. On ihan ok vaan olla ja istua hiljaa. Toinen suomalainen ymmärtää useimmiten myös sen tarpeen aina silloin tällöin vetäytyä syrjään, että saa hetken aikaa olla ihan rauhassa. Ja kukaan muu ei voi ikinä ymmärtää muumimukien hienoutta, sitä että Fazerin suklaa on maailman parasta, Novitan langasta kudottuja villasukkia, karjalanpiirakoita, ruisleipää ja korvapuusteja. Tai sitä kuinka lunta voi inhota sydämensä kyllyydestä (varsinkin jos sitä sataa täällä) mutta on outoa jos Suomessa ei ole talvella lunta. Koska se nyt vaan kuuluu asiaan.

Ja on aika siistiä puhua kieltä, jota maailmassa puhuu vain muutama muu miljoona ihminen! Aina toimiva salakieli ;) Mutta en kaipaa sitä että saisin päivittäin puhua Suomea. Voinhan aina kommunikoida salakielellä niin halutessani. En kaipaa suomenkielistä televisiota, kirjoja tai lehtiä. Tottakai aina jos niitä on saatavilla, on se vain mukavaa ekstraa!
Mutta tulen niin hyvin toimeen näinkin!

Perhe ja ystävä on tottakai oma lukunsa. Tottakai heitä on ikävä. Ja nähdään ihan liian harvoin, koska kerran tai pari vuodessa nyt on vaan armottoman vähän.
Mutta kun asiaa ei pohdi liikaa, ei tule myöskään tarvetta kieriskellä itsesäälissä ja ihmisikävässä.
Sitäpaitsi totuushan on että mulla on täällä myös perhe ja ystäviä. Huomattavasti pienempi piiri kuin Suomessa mutta tekemistä niissäkin riittää :)

Puutarha 2014

Maaliskuussa

Talven jäljiltä...

Kasvunvaraa on

Tuleekohan tästä ikinä mitään...

Sleeping beauty

Toukokuun lopussa..

Vadelmaa

Ruohosipuli kukkii

Rosmariini

Timjami

Marokkolaista minttua

Kurpitsaa :)

Vihreitä papuja, istutettu siemenenä viikko sitten!!

Salaattia, itse siemenistä kylvettynä.

Sokeriherneet, myöskin viikko sitten siemenenä maahan laitettu!

Kummasti se viherpeukalo kuoriutuu esiin iän mukana :)

Kirsikkatomaatteja ja surinamilaista chiliä

Taimet ostettu valmiina kun omat idätyssaldo jäi hieman kehnoksi näiden osalta..

Kun kurpitsa muutti kasvimaalle, sai raparperi itselleen kodin.

Ei enää epämääräisiä puukasoja keskellä pihaa <3

Keltainen orvokki on lahja anopilta, keskimmäinen kaupasta ja oikealla istutettu siemenistä, odotan innolla että minkälaista kukkaa sieltä puskee.

Laventeli <3

Tällä puolellakin on herätty eloon, varsinkin noi hortensiapuskat on ihan valtavat!

Tässä siis lyhyesti ja ytimekkäästi se, miksi ei ole enää aikaa blogata ;)

Maaliskuun teemana: HelloFresh!

Maaliskuu on ollut meillä kokeilukuukausi ruoan suhteen. Sattumalta (ja onneksi) myös minun kotikuukauteni ja kuukausi, jolloin fyysiseen hyvinvointiin on kiinnitetty enemmän huomiota. Maaliskuun teemana on ollut HelloFresh!

Viikot 10, 12 ja 13 meillä on syöty jonkun muun valitsemia ruokia, kädestä pitäen itse tehtyä mutta raaka-aineista, jotka on meidän kotiovelle kannettu ruokalähetin toimesta.

Helmikuun puolivälissä, jonain iltana kun minä sairastin sohvalla ja Justin katseli telkkaria, meidän ovikello soi. Justin meni avaamaan ja kuulin että siellä jotain kaupusteltiin. Justin ei huudellut mua mukaan geimeihin mutta viipyi kyllä pitkään. Kunnes lopulta saapui takaisin olohuoneeseen ja selitti innoissaan tilanneensa meille ruokalähetyksen. Voitte kuvitella mun ilmeen.. jaa, että mitä teit. Ja vielä multa kysymättä! No annoin mahdollisuuden selittää, mutta miehiseen tyyliin tiedonanto oli vähän vajaa, joten lisäinformaatiota surffasin yrityksen nettisivuilta. 

Laatikko on standardikokoa ja meillä se on ollut melko täysi tai sitten vain puolillaan. Tykkäisin ehkä enemmän kätevistä paperikasseista :) Vaikka onkin ollut kiva saada tuollainen lahjalaatikko tiistaisin ja innolla tutkailla mitä sieltä löytyy.

Eli siis HelloFreshin liikeidea on toimittaa asiakkaan kotiovelle laatikollinen ruoka-aineita, joista voi valintansa mukaan valmistaa 3 tai 5 ateriaa. Raaka-aineet lasketaan pääluvun mukaan ja meidän raaka-aineet tuli tietenkin aina kahdelle. Mutta myös yksin asuvat voi laatikkoa tilata, kuin myös isommat perheet. Meille tuli 3 viikon ajan boksi, jonka raaka-aineista sai loihdittua 3 ateriaa per laatikko/viikko. Kuten sanottu myös 5 aterian mahdollisuus on olemassa. Boksi on mahdollista tilata pelkästään kasvisversiona ja tavallisissakin bokseissa on aina vähintään 1 pelkkä kasvisateria. Ruoka-aineiden mukana tulee reseptivihkonen, josta voi tulkata mm. miten raaka-aineet pitää säilyttää, missä järjestyksessä ateriat tulee syödä jotta raaka-aineiden käytettävyys on optimaali ja tietysti se, miten ateriat valmistetaan.

Viikon 12 aineksia, etualalla pinaatti.

Tämä oli sen puuttuvan fenkolin hyvittelijä.

750g kirsikkatomaatteja, olkaa hyvä.

Niitä parempia munia.

 Suomessa tämä liikeidea kulkee ilmeisesti ruokakassi-nimellä ja googlettamalla löysin heti parikin firmaa. Esim. tämä ja tämä. En tiedä onko Hollannissa muita firmoja kuin tämä  HelloFresh, mutta firmana tuntuu toimivan ja palvelu on oikeasti hyvää. Meidän ensimmäisestä boksista puuttui raaka-aineiden joukosta fenkeli ja kun raportoin siitä, niin seuraavassa boksissa oli ylimääräinen lahjus: valkosipuli-yrttikastike. Myös heidän Facebook-sivuiltaan saa vastauksen/kommentin kysymyksiin nopeasti ja puhelimella kun ollaan oltu yhteydessä, niin helppous ja nopeus on ollut kiitettäviä. Lisäksi heitä selkeästi kiinnostaa asiakastyytyväisyys, sillä sähköpostitse on tyytyväisyys- ja palautekyselyitä tullut täytettyä jo muutama.

HelloFreshin ja muiden samaa palvelua tarjoavien firmojen myyntivalttina on helppous. Ei tarvitse itse miettiä mitä ruokaa laittaa, ei tarvitse käydä kaupassa, tulee syötyä monipuolisesti ja paljon kasviksia, myös sellaisia ruoka-aineita, joita ei tule niin helposti poimittua ruokakaupasta mukaan. HelloFresh väittää myös olevansa edullisempi kuin jos samat raaka-aineet hakisi kaupasta itse. Tästä ollaan vähän eri mieltä, varsinkin kun meillä on tapana ostaa lihaa silloin kun se on tarjouksessa ja pistää pakkaseen. Tottakai jotkut erikoisemmat ja kalliimmat raaka-aineet maksaa kaupassa paljon, mutta silloin niitä tulee ostettua koko purkki/tölkki/rasia kerralla jolloin hinta on suhteutettuna ok. HelloFresh toimittaa esim. mausteet, siemenet, pähkinät, pastat, riisit ym. valmiiksi annospakattuina, jolloin kaappiin ei jää mitään seuraavaa kertaa varten. Tottakai kätevää jos ei tykkää tai pysty säilöä samanlaista varastoa kuin esimerkiksi me :) HelloFresh boksi maksaa kahdelle hengelle 3 ateriaa viikossa 39 euroa ja ensimmäisen laatikon sai puoleen hintaan kokeilutarjouksena. Meidän mielestä suhteellisen hinnakasta ruokaa, varsinkaan kun laatikko ei millään vähentänyt meidän tavallisen kauppalaskun hintaa. Koska laatikosta tulee vain 3 ateriaa, niin viikon 4 ateriaa pitää kuitenkin väsätä itse ja ostaa sitä varten ainekset..

Tällä viikolla tuli meidän viimeinen HelloFresh ja lopetettiin tilaus suhteelliseen lyhyeen kolmesta eri syystä. Laatikko pitää muuten vastaanottaa vähintään 2 kertaa ennen kuin tilauksen saa peruuttaa, mutta jäsenyys on joustava ja viikkoja voi pistää pauselle aina kun haluaa. Eli meilläkin oli viikko 11 tauolla kun ei haluttu boksia, joista yksikään aterioista ei kuulostanut houkuttelevalta.

Koska tämä on ollut mun kotikuukausi, olen myös kokannut lähes joka päivä ja olen tehnyt jokaisen meidän HelloFresh aterioista. Mun ykkössyy tilauksen lopettamiselle on se, että jokaisen aterian tekeminen kestää mielestäni liian kauan. Arkena kun ruoka saisi olla valmista puolessa tunnissa, mutta vaikka reseptien aika vaihtelee välillä 25-40 min niin silti joka päivä olen huseerannut keittiössä melkein tunnin. Eli valmisteluaika on huimasti aliarvioitu. Tähän vaikuttaa esimerkiksi se, että reseptit (ja osa raaka-aineista) on ennestään tuntemattomia, joten reseptin pänttäämiseen ja seuraamiseen menee aikaa. Koska kaikki raaka-aineet on niin puhtaita kuin mahdollista, niin niitä ei ole millään tavalla esikäsitelty. Ei siis pesty tai pilkottu tai puhdistettu (joitain poikkeuksia lukuunottamatta). Joten jo esivalmisteluun menee tovi. Lisäksi reseptit on melko monivaiheisia ja ateria saattaa sisältää parikin eri komponenttia.

Reseptejä saa joskus lukea pariinkiin kertaan ennen kuin suurinpiirtein selviää että mitä tehdä. Ja uskallan väittää ettei näistä ihan keittotaidoton kyllä helpolla selviäisi, sen verran tulkinnanvaraa on joskus jätetty..

 Justinin syy taas on se, että laatikko on kuitenkin melko hintava eikä tarjoa meille oikeastaan mitään hyötyä. Osataan molemmat laittaa ruokaa ja syödään muutenkin vaihtelevasti, joten ei välttämättä tarvita opastusta ruoka-aineissa ja kokkaamisessa. Ruonlaitto kestää liian kauan arkisin verrattuna meidän arkiresepteihin, jotka on tosta noin vaan valmiita. Ja kaupasta saadaan samat raaka-aineet ja jopa paremmat vähemmällä rahalla. Vaikka raaka-aineiden laatu on ollut hyvää, varsinkin kasvisten kohdalla ja esim. kananmunat ja tonnikala sitä parempaa ja eettisempää laatua, niin meitä on molempia vähän nyppinyt laatikon proteiinit. Eli liha, kala ja kana. Ensinnäkin proteiinin määrä on vähäinen, melko tarkalleen aina 100g per nenä eli 200g yhteensä. Kun taas kasvisten määrä jokaisessa ruoassa on valtava. Ihan ok sinällään mutta 207cm miestä ei kauaa pidetä tyytyväisenä 100g:lla lihaa tai kalaa..  Ollaan esimerkiksi syöty erittäin maittavaa currya kanakoivilla, mutta currya oli valtava määrä ja pieniä koipia vain 2 per nenä. Toinen esimerkki on couscous kananpaloilla, mutta couscousia olisi riittänyt neljälle (samoin kuin sitä currya) mutta kananpaloja sai tosissaan metsästää. Lisäksi erityisesti broileri proteiinina on herättänyt närää, sillä pienissä koivissa on kyllä makua mutta ei juurikaan lihaa syötäväksi ja broilerinfileet taas oli suhteellisen rääppäisiä, joten puhdistuksen jälkeen ei niistäkään jäänyt kovin paljoa jäljelle. Siinä mielessä laatikon hinta häiritsee, kun kasvikset on kuitenkin halvempia kuin proteiini ja proteiini, joka laatikosta löytyy saisi olla jo valmiiksi puhdistettua, jotta syötävää tosiaan olisi edes se 100g per nenä eikä se mitä puhdistushävikistä jää jäljelle.

Vasemmalla jäte ja oikealla pannuun menevä.

Kolmas ja ehkä kaikkein merkittävin syy on kuitenkin se, että ruoat on valitettavasti melko mauttomia. Mausteita ei ole käytetty riittävästi ja tottakai ruoan maku on "puhdas" mutta kummasti tulee sellainen olo, että syö päivästä toiseen samaa jos mikään ei maistu miltään. Ei tietenkään pidä kaikkien ruokien kohdalla paikkaansa, mutta osa on ollut kyllä ihan täyttä huttua. Ja tottakai nyt olen ruvennut lisäämään omalla tuntumalla mausteita mukaan, kun ollaan pariin kertaan syöty mautonta muonaa mutta sekin tuntuu tyhmältä, koska kaikkien ruokien reseptit pitäisi olla just eikä viimeisen päälle oikein.

Mitä me sitten ollaan syöty?
Viikolla 10 ruokalistalla oli:
- kurpitsa-linssicurrya kanankoivilla (hyvää!)
- kalapaketti sitruunalla, fenkolilla ja palsternakalla (hyvää, mutta tosi työläs)
- pastaa lehtikaalipestolla ja gorgonzolalla (ihan kamalan makuista)

Viikolla 12:
- kananreisifilettä täysjyvä couscousilla ja kesäkurpitsasalaattia (hyvää!)
- tonnikalapastaa kirsikkatomaattikastikkeella (mautonta)
- perunatortillaa pinaatilla ja juustolla (työläs eikä mitenkään erikoinen maualtaan)

Tällä viikolla kokeillaan vielä:
- Hollantilaista jauheliha-linssivuokaa, johon tulee pekoninpalasia, punakaalia ja purjoa
- Kalafile päällystettynä punaisella tapenadella, uusia perunoita ja munakoisoratatouillea
- Risotto orzosta(ikinä kuullut tai syönyt? en minäkään!) kaalisekoituksella ja sienillä

Että sellaista sitten. Saatte vielä myöhemmin jatko-osan aiheesta parilla reseptillä höystettynä :)
Eet smakelijk!

Kesäkurpitsarucolasalaattia yhdessä couscousin kanssa. On siellä niitä kananpalojakin jossain.. :)