Kävijäryntäys

Kertokaa joku ihana mullekin, mihin kamalalle juorusivustolle mun blogi on linkitetty :D

Kauhea kävijäryntäys näkyy korkeana huippuna tilastoissa juurikin tänään vaikka blogia ei ole päivitetty kahteen kuukauteen..
mitä mitä, mistä tämä johtuu?

Jos joku tietää, linkatkaa mullekin.

Pikapäivityksenä kerrottakoon että hyvin menee, töissä on kiire ja vapaa-ajalla käyn salilla. Ja muuten löhöilen sohvalla. Päässä pyörivät postausideat on lähinnä sitä että mikä ärsyttää milläkin hetkellä.. esimerkiksi kuinka vaikeaa ihmisten on ymmärtää, että jos lähettää työsähköposteja ja kopioi mukaan joukon ihmisiä (säästääkseen omaa aikaansa, ettei jokaista tarvitse informoida erikseen), niin miksi suurin osa ihmisistä vastaa suoraan minulle eikä osaa napauttaa "vastaa kaikille" nappulaa ja puolet työajastani lähetän muiden ihmisten sähköposteja eteenpäin ja informoin milloin ketäkin milloin mistäkin.

Mukavaa maanantaita!
PS. Tämän säännöllisen viikkotyön ja aina vapaiden viikonloppujen seurauksena on näköjään Karvisen veroinen maanantai-inhotus. En ikinä ymmärtänyt sitä aikaisemmin.. mutta vuoden päivät kestänyt työsuhde on tehnyt tepposensa.
Iloisista uutisista mainittakoon myös että tämä vuoden työsuhde on vaihtunut/jatkunut kokoaikaisena vakituisena työsuhteena. Eli tässä sitten hamaan eläkeikään asti myydään.. venttiileitä? Mulla ei ole ammattisanastoa suomeksi :) In English that would be: Maritime valves!

Kotimaista tavaraa

On kotimaa ja synnyinmaa.
Synnyinmaa on itsestäänselvästi Suomi, kotimaakin on Suomi vaikka koti sijaitseekin Hollannissa.
Pariin kertaan on kysytty että meinaanko hakea Hollannin kansalaisuutta. Tällä hetkellä sillä ei oikeastaan olisi elämään mitään vaikutusta, kun molemmat maat kuuluu Euroopan Unioon. Ehkä Hollannin kansalaisuus helpoittaisi joidenkin virallisten asioiden hoitamista, mutta kansalaisuuden hakemista vastaan sotii sen kalleus ja ainakin näin päältäpäin katsottuna aikamoinen paperirumba.
Ja näillä eväillä on pärjännyt toistaiseksi hyvin. Tosin ajokortin ja passin uusiminen on vasta edessäpäin, samoin kun naimisiinmeno ja lapset.. ties millaiseen paperisotaan tässä vielä joutuu!

Mutta vaikka kotimaa on Suomi, niin silti kotimaisuus tarkoittaa tällä hetkellä hollantilaista.
Kotimaisen kun ainakin itse miellän tuotteeksi, joka tulee tämän oman maan rajojen sisäpuolelta. Kotimaista ostamalla tukee oman maan kansalaisia ja edesauttaa taloutta. Kotimaista suosimalla voi todennäköisesti luottaa siihen, että tuote tulee jostain läheltä jolloin kuljetuskustannukset ja -haitat on pienemmät kuin kauempaa rahdatulla.

Olen aiemminkin puhunut siitä kuinka ihastunut olen meidän pienten lähituottajien tuotteisiin. On mahtavaa ostaa tuotteita ja tietää tasan tarkkaan, että ne on rakkaudella kasvatettu 10 metriä tuonnepäin, tuolla pellolla. Kotimaisuus kunniaan, lähituotteita aina kuin mahdollista ja jos vielä luomuna saa, niin kyllä kiitos!
Kotimaisuus tuntuu olevan aikamoinen arvo. Tuotteesta ollaan valmiita maksamaan enemmän kun se on kotimainen. Varsinkin suomalaisille, suomalaisuus eli kotimaisuus on useimmiten voittamaton myyntivaltti.

Hehkutin tehneeni viikonlopun parhaan ostoksen, kun sain 50 tulppaanin nipun 5 eurolla. Kommenttina tähän että itse ostin 10 tulppaanin nipun samalla hinnalla.. mutta ne oli kyllä kotimaisia! No niinhän nämäkin oli, mutta suomalaiselle hollantilainen tulppaani ei ole kotimainen.. ainoastaan sille suomalaiselle, joka sattuu asumaan Hollannissa ;)
Suomalainen puhuu myös aina kuinka suomalainen mansikka on maailman parasta!
Taisin itsekin kuulua niihin ennen kuin maistoin meidän naapuritilan mansikoita.. toukokuusta lokakuuhun, aina täydellisiä, makoisia ja riittävän isoja!

Harmittavasti tähän hollantilaistumiseen kuuluu myös piheyden tarttuminen.. helposti tulee ostettua sitä, mikä on tarjouksessa tai mikä on helpoiten saatavilla. Eikä suinkaan aina katsottua sitä mikä on tuotteen kotimaa. Onneksi sentään voi lohduttautua sillä, että espanjalaiset tomaatit on täältä päin katsottuna melkein lähiruokaa.. ainakin verrattuna siihen mitä ne on suomalaisille! Pari tuhatta kilometriä pienempi välimatka tekee kummia..

Ihme ja kumma

Aamuisin sen huomaa kun herää ja nousee ylös. Enää ei olekaan valoisaa jo varttia vaille kuusi, aurinko heräilee vasta samaan aikaan kuin mekin ja päivä kirkastuu siitä melko nopeasti. Mutta olen nyt jo parina aamuna pysähtynyt kuinka nopeasti tämäkin kesä on mennyt. Nyt on jo elokuu ja perisuomalaisena koululaisten rytmiin tottuneena se tarkoittaa, että se oikea kesä on jo melkein ohi kun koulutkin alkaa. Vaikka kuinka tietää, että ainakin täällä on vielä parin kuukauden verran edessä aurinkoisia päiviä ja viipyvän kesän tuntua. Puhumattakaan siitä, että omaan kesälomaankin on vielä 6 viikkoa aikaa!

Kesä on (jälleen kerran) hiipinyt ohi ihan huomaamatta. Täällä ei ole ollut pitkiä sikamaisia helteitä, vain muutamia satunnaisia hellepäiviä. Muuten lämpötila pysyttelee 25 molemmin puolin ja on sellainen leppoisa sää. Joka päivälle luvataan sadetta, mutta sekin toteutuu vaan kerran tai kaksi viikossa. Toisaalta sää nyt ei sinällään paljon toimistotyöntekijää hetkauta. Ikkunasta avautuu joka päivä sama maisema, joka on konttorin sijainnista johtuen harvinaisen harmaata teollisuutta, joka ei paljon inspiroi oli sitten auringonpaiste tai sade.

Koska ei ole ollut pidempää lomajaksoa eikä ole oikein tehnyt mitään erityistä, niin arki rullaa omalla painollaan eteenpäin. Päivät ja viikot kuluu huomaamatta. Äiti tosin totesi hyvin, että on hyvä jos arjen osaa ottaa sellaisena kuin se on. Koska sitähän se elämä on, arkea ja (hyvin satunnaista) juhlaa.

Mitä tässä puolentoista kuukauden aikana sitten on tapahtunut?
Muutamia asioita, jotka on herättänyt oikein kunnolla miettimään. Varsinkin omia ihmissuhteita ja sitä, mikä on mulle tärkeää.

Heinäkuun alussa täytin 27 vuotta.  Oman "vanhuuden" huomaa konkreettisesti siinä kuinka kaikki ystävät, tutut ja tutuntutut menee naimisiin, saa lapsia ja ostaa oman talon. Sitten siinä itse hiljaa pienessä mielessään miettii, että pitäiskö munkin, mutta ei kai tässä iässä nyt vielä ja mihin tässä oikeen on kiire, hyvin ehtii "sitten parin vuoden päästä".

Rakas hevosystäväni Arno kuoli muutama päivä syntymäpäiväni jälkeen. Melkoisen dramaattisesti vielä meidän maastolenkin aikana. Sen jälkeen en ole ollut hevosen selässä. Kylläkin melkein joka viikonloppu hevosia hoitamassa. Tuntuu että vaivihkaa rupeaa rimakauhu nostamaan päätään ratsastuksen suhteen, jos en kohta pääse hevosen selkään. Mutta uusi hevonen on vasta haussa ja ratsastustallia karsastan jostain syystä tällä hetkellä. Ehkä pitäisi suosiolla ottaa yksityistunti ja taas totutella omaan tahtiin kuinka se sujuu. Arnon kuolema on lähentänyt välejä joidenkin ihmisten kanssa ja joidenkin ihmisten reaktioita olen lähinnä ihmetellyt (tai siis sitä, että mitään reaktiota ei tule). Vaikka kyseessä onkin "vain" hevonen, niin harvemmin kuitenkaan kukaan kuolee omien silmien edessä ja sen lyhyen ajan, joka ehdittiin olla yhdessä, meistä tuli ihan parhaat kaverit.

Sain kaksi kappaletta maailman ihanimpia ystäviä Suomesta kylään ja tajusin, että ei ystävyyssuhteita voi tekemällä tehdä. Kun jonkun ihmisen kanssa kolahtaa ja sama taajuus löytyy, kun voi nauraa ja itkeä yhdessä, ja luottaa toiseen sataprosenttisesti, niin ystävyys säilyy läpi vuosien. Se säilyy ja sen tietää olevan olemassa, vaikka yhteyttä pidettäisiin vain satunnaisesti. Juttu jatkuu siitä mihin jäätiin vaikka edellisestä tapaamisesta olisi vuosi tai enemmän. Oikeiden ystävyyssuhteiden aikuisällä luominen on käsittämättömän vaikeaa. Vähän niinkuin parisuhteissakin, mitä enemmän ikää ja historiaa on takana, sitä suurempi painolasti ihmisellä itsellään on ja on onnen kauppaa jos löytää toisen ihmisen, joka hyväksyy kaiken sen mitä toinen ihminen mukanaan tuo.

On ollut ihanaa huomata kuinka ollaan Justinin kanssa selkeästi päästy meidän alkuvuoden kriisistä yli ja ollaan taas entistä paremmin toistemme tukena ja seurana. Olen onnellinen ja tyytyväinen meidän suhteeseen ja omaan elämääni. Tähän arkeen, joka rullaa ihan itsestään.

Meidän Sparksille on käynyt köpelösti, mutta missä, miten ja koska on arvoitus. Meillä on täällä jo parin viikon ajan ollut karvainen pieni potilas, jota hoivataan aamuin illoin. Pari viikkoa sitten huomattiin Sparksin olevan hirveän apaattinen ja se tila paheni muutamassa päivässä "sairaalakuntoon". Lääkärissä todettiin yli 40 asteen kuume ja iso, syvä haava mahassa. Mistä se haava on tullut, ei voi tietää, mutta lääkäri epäilee että Sparks on jäänyt johonkin roikkumaan. Haava oli itsessään iso mutta se reikä ihon alla vielä isompi. Sparks oli tehohoidossa 3 päivää, jonka aikana haava puhdistettiin nukutuksessa, nesteytettiin, lääkittiin ja kaikinkeinoin koitettiin saada elämää pieneen ressukkaan. Sparks syö edelleen kaksi kertaa päivässä antibioottia ja lisäksi kerran päivässä tulehduksenestolääkettä ja kipulääkettä. Haava puhdistetaan kaksi kertaa päivässä betadineshampoolla, salvataitokset päälle ja siteet ympärille. Lisäksi kissalla on puku, joka muistuttaa ihan vauvanbodya. Kuinka yllättävää että Sparks ei voi sietää kyseistä asua.. mutta ei ole vaihtoehtoa. Kertaalleen tikit on jo laitettu uudelleen.
Haava ja reikä on onneksi pienentyneet jo paljon ja kissa voi paljon paremmin. Mutta hoitoa jatketaan ja viikottain käydään vähintään kerran lääkärissä. Tämän kuukauden paskamaisin erä onkin mukavan suuret eläinlääkärilaskut.
Mutta kuten Justin omalle äidilleen totesi, tuo kissa on kuin oma lapsi ja sitä tekee kaikkensa että kaverin saa kuntoon. Ja kun Sparks oli 3 päivää tehohoidossa, niin koko ajan sitä ihmetteli että missä se nyt on kun ei näy. Niin tottunut on siihen, että meidän lisäksi täällä pyörii pieni nelijalkainen. 

Töissä menee hyvin. Ensimmäinen kehityskeskustelu oli viime viikolla ja sain pelkästään positiivista palautetta. Kuinka ovat erittäin tyytyväisiä siihen kuinka olen edennyt, ottanut nyt jo enemmän vastuuta kuin alunperin puhuttiin ja kuinka nopeasti olen sopeutunut sekä oppinut asioita. Niin hassua kuin se onkin, viihdyn tässä työpaikassa ehkä paremmin kuin missään muualla ikinä aikaisemmin. Ja hassuahan se on siis siksi, että kyseessä on kokonaan eri maailma, kuin mitä olen ikinä opiskellut tai kokeillut. Joten suosittelen lämpimästi omalta mukavuusalueelta poistumista ja riskin ottamista.. se kannattaa!

Ja sit tietty ne kaikki arjen jutut..
Ollaan grillattu pariin kertaan. Hoidettu puutarhaa päivittäin ja satoa tulee lähinnä tomaattien ja vihreiden papujen muodossa. Ollaan käyty pyöräilemässä (joskaan ei tarpeeksi) ja joka viikonloppu olen viettänyt vähintään muutaman tunnin hevosten kanssa. Lähes joka päivä töiden jälkeen laitetaan ruokaa ja siivotaan keittiö. Töissä joka arkipäivä 8-17, päivittäin saa vuorotellen nauraa ja kiristellä hampaita. Olen pikkuhiljaa ostellut pieniä purkkeja yms. käteviä juttuja lomaa varten. Ostin myös suojakertoimella 50 varustettua aurinkorasvaa.. saa nähdä millainen punanahka palautuu Tunisiasta. Joka päivä ajattelen blogia, että tästäkin haluaisin kirjoittaa mutta en ikinä saa aikaiseksi. Ja joka ikinen päivä (elämän tappiin asti) kiroan autoilevia idiootteja (ja tästä nyt ainakin on pakko tehdä oma postaus!!!).

Tämmöistä tänne, mitäs sulle?

Puutarha 2014

Maaliskuussa

Talven jäljiltä...

Kasvunvaraa on

Tuleekohan tästä ikinä mitään...

Sleeping beauty

Toukokuun lopussa..

Vadelmaa

Ruohosipuli kukkii

Rosmariini

Timjami

Marokkolaista minttua

Kurpitsaa :)

Vihreitä papuja, istutettu siemenenä viikko sitten!!

Salaattia, itse siemenistä kylvettynä.

Sokeriherneet, myöskin viikko sitten siemenenä maahan laitettu!

Kummasti se viherpeukalo kuoriutuu esiin iän mukana :)

Kirsikkatomaatteja ja surinamilaista chiliä

Taimet ostettu valmiina kun omat idätyssaldo jäi hieman kehnoksi näiden osalta..

Kun kurpitsa muutti kasvimaalle, sai raparperi itselleen kodin.

Ei enää epämääräisiä puukasoja keskellä pihaa <3

Keltainen orvokki on lahja anopilta, keskimmäinen kaupasta ja oikealla istutettu siemenistä, odotan innolla että minkälaista kukkaa sieltä puskee.

Laventeli <3

Tällä puolellakin on herätty eloon, varsinkin noi hortensiapuskat on ihan valtavat!

Tässä siis lyhyesti ja ytimekkäästi se, miksi ei ole enää aikaa blogata ;)

Lomakuulumiset, part 2

Mihin mä jäin...

Lomaviikon perjantaina ei päiväseltään tehty mitään erikoista, ainakaan muistaakseni. Illalla oli King's Nightin juhlinnat, tosin meidän kohdalla vähän eri konseptilla. Mentiin kyllä pubiin mutta esiintyjänä oli Hollannin vastine Tommi Läntiselle/Pelle Miljoonalle.. Poliittinen laulaja, joka on tehnyt uraa ainakin viimeiset 30 vuotta. Armand, oheinen kuva kertoo varmasti kaiken oleellisen. Biisien välissä hän veti aina henkhoset hashish-piipusta :D Olipahan kokemus!

Source

Lauantaina Hollannissa vietettiin ensimmäistä King's Dayta. Me ei sattuneesta syystä erityisemmin juhlittu, pyörähdettiin vaan keskustassa ja Justinin vanhemmat tuli vielä kahvittelemaan ennen kuin vietiin äiti kentälle. Kun ajettiin takaisin, niin pysähdyttiin Rotterdamissa Justinin tädin ja sedän luona. Meidän puutarhakalusteiden päälliset/tyynyt on vihdoinkin valmiina :) Jee! Joku aika takaperin tilasin netistä kalusteiden mittojen mukaan vaahtomuovia, tiiviimpää ja paksumpaa istuinosien päälle ja pehmeämpää ja ohuempaa selkänojiin. Sohvan ja kahden tuolin vaahtomuovit maksoi 63 euroa kotiinkuljetettuna. Justinin täti oli jo aikaisemmin luvannut että ompelee päällyset kunhan vaan hoidetaan ja maksetaan kaikki tarvikkeet. Yksi lauantai sitten käväistiin hänen kanssaan torilla ja löydettiin yhdestä kangaskojusta superhalpaa kangasta, joka oli ehkä vähän ohuen puoleista mutta värin puolesta sopivaa. Joten kun hinta oli 1 euro per metri, niin ei kauheasti epäröity. Lopputulos erittäin onnistunut, kuvia tulee sitten kun säät suosii :)

Loma äiten kanssa oli kaikenkaikkiaan onnistunut ja nyt on taas arki vienyt mennessään. Töissä on edelleen kivaa ja hyvä niin. Pistin loma-anomuksen vetämään, jos menee läpi niin sitten syyskuun lopulla on vajaat pari viikkoa lomaa. Olen jo useamman illan viettänyt selaamalla pakettimatkatarjontaa. Tarkalla valikoinnilla olen nyt rajannut vaihtoehdot 8 eri kohteeseen, eli joko Turkkiin tai Tunisiaan mennään. Pitää vaan ensin saada loma hyväksytyksi ja toukokuun palkka tilille.. varsinkin nyt kun on jo viikon satanut putkeen, niin kovasti tekee mieli aurinkoon! Jahka ollaan varattu, niin voin sitten kalastella täällä vinkkejä :)

Lomailun kuulumiset, part 1

Kummasti nämä lomailut aina venähtää. Pitkäperjantai töissä oli ihan nimensä mukaisesti piiiiitkä kuin nälkävuosi, syystä että kaikki muut, asiakkaat, yhteistyökumppanit, kilpailijat, you name it, viettivät jo pääsiäistä. Meidän toimistolla ei tapahtunut juurikaan mitään ja loman alkaminen tuntui kestävän ikuisuuden. Mutta jahka kello löi 17, niin toivottelin hyvät viikonloput ja lähdin istumaan liikenneruuhkaan.

Lauantaina äiti tuli tänne ja meillä oli koko viikko täynnä ohjelmaa. Sunnuntaina matkustettiin perinteiselle pääsiäisreissulle leirintäalueelle, jossa oli muuta sukua viettämässä pidempää pääsiäislomaa. Meillä on tapana käydä aina päivän reissulla nauttimassa telttailu/leirintäaluefiiliksestä, ilman kuitenkaan sitä rasittavaa pakkausta, makuupussissa nukkumista ja leirintäalueiden suihkussa käyntiä :) Tosin tämä leirintäalue oli kyllä suosittelemisen arvoinen. Hyvin pieni, perheomistuksessa, vasta muutaman vuoden ikäinen ja erittäin hyvin hoidettu. Vessatkin siivottiin parin tunnin välein ja omistajapariskunta oli koko ajan tavoitettavissa, myös silloin kun meidän grillialustat vei liikaa sähköä eivätkä lämmenneet ollenkaan, oli apu heti lähellä ja lisää sähkökaapelia vedettiin talon sisältä.

Maanantaina rynnittiin kaikkien muiden ihmisten tavoin kaupoille, kaikki huonekaluliikkeet ja puutarhamyymälät tupaten täynnä.. meidän reissu suuntautui puutarhakauppaan sekä Ikeaan. Tulipahan uusia kukkia ostettua taas pihamaalle muutama ja sisällekin, Ikean viherkasveja voisin kanssa suositella. Halpoja ja kestävät hyvin. Me ollaan jo pari viikonloppua kunnolla huhkittu takapihalla, kynnet mullassa :) Jahka sää suosii niin otan kuvia uusista jutuista, mukaanlukien uudet mittatilauksena tehdyt puutarhakalusteiden päälliset. Olen niihin supertyytyväinen mutta kun ei aurinko paista, niin ei tule istuskeltua ulkona. Onneksi ilmat on kuitenkin antaneet periksi istutukset, vihreää on! Vielä pari viikkoa, niin saa istuttaa kasvimaahan ensi kesän sadon ja ehkäpä nuo sisällä itäneet (enemmän tai vähän vähemmän onnistuneet) uskaltaa kanssa siirtää maahan. Puutarhajuttuja siis tulossa :) Olen itsekseni naureskellut että kyllä on varmoja vanhenemisen merkkejä, kun puutarhanhoito ja ylipäätään kasvit kiinnostaa entistä enemmän! Ei ehkä olisi 5 vuotta sitten uskonut.. Täällä sisälläkin olen jo jonkun aikaa suihkutellut fiikuksen lehtiä (koska se tykkää siitä), käyttänyt viherkasveja suihkussa ja uittanut orkideaa. Kehityssuunta on mielenkiintoinen... katsotaan taas 10 vuoden päästä missä mennään :D

Tiistaina me tehtiin reissu Antwerpeniin. Ollaan useamman kerran jo äitin kanssa oltu Rotterdamissa ja Amsterdamissa, niin kehiteltiin jotain muuta sitten tälle lomaviikolle. Antwerpenissä lähinnä kierreltiin ja katseltiin. Kaupoissakin tuli käytyä ja onnistuin vihdoin löytämään kevät/syksytakin, joka ei ole millään tavalla hieno vaan pikemminkin sellainen joka käy jokaiseen arkitilanteeseen ja on helppo heittää päälle kun lähtee töihin tai kauppaan. Oli todellakin hakusessa, kun jo useamman kerran oli ehtinyt kaupoissa kiertämään mutta mistään ei löytynyt sellaista just sopivaa. Äiti löysi myös tuliaisia Antwerpenistä, belgialaista suklaata kuuluisien katkottujen käsien muodossa.

Source

 Illalla vielä herkuteltiin Etten-Leurin yhdessä suosituimmista ravintoloista, Eetkavee Belhamel ei ole mitenkään hieno, mutta ruoka on hyvää ja paikka on aina täynnä ihmisiä.

Keskiviikkona keskityttiin lisää Etten-Leurin hyviin puoliin. Aamulla keskustassa kiertelemässä ja aamupalalla, Heman 1 euron aamiainen on Justinin mielestä niin paljon parempi kuin Ikean 1 euron aamiainen :D Kumma kun aamupalan hinta ei kuitenkaan ikinä pysy siinä eurossa, vaan aina tulee haalittua jotain ylimääräistä.. mehun, pekonin tai suklaakeksin muodossa.
Iltapäivällä, kun olin ensin käynyt rentouttamassa niska-hartiaosaston hierojalla, lähdettiin pyöräilemään ja kierrettiin meidän suosimat lähiruokapaikat. Maitotilalta käytiin ostamassa ihania juustoja, parsatilalta sesongin ensimmäiset valkoiset parsat sekä tietenkin toiselta maitotilalta käsintehtyä jäätelöä. Päivän kruunasi tietenkin suussa sulavat parsat, nautittuna kinkun, keitetyn kananmunan ja paistinperunoiden kanssa.

Source

Torstaina suunnattiin Middelburgiin ja Oude Kerkeen, eli Zeelandiin. Justinin äiti tuli meidän kanssa ja kierrätti muutamassa paikassa Middelburgissa, joka jostain syystä oli ihan täynnä lomailevia saksalaisia. Merenrannalla oli paljon rauhallisempaa ja rantapaviljongissa oltiin ainoat lounastajat. Illalla vielä kävin ratsastamassa ja vaikka omasta mielestä laukka oli hyvinkin onnistunut, niin äiti kysyi "mikä niistä oli se laukka" ja Justinin mielestä on joskus mennyt paremminkin.. mutta mitäs ne amatöörit vois asiasta tietää. Nyt on tallilla toukoloma, mutta sen jälkeen vaihdan ratsastustunnin torstaille lauantain sijaan ja vieläpä joka viikolle. Pari kertaa kuukaudessa kun on kovin vähän. Jospa taas pääsis omat taidot eri tavalla kehittymään kun harjoittelusta tulee jokaviikkoista.

Nyt on pakko sulkea kone ja mennä nukkumaan, muuten ei tule töistä huomenna mitään. Joten lomakuulumiset saa jatko-osan, toivottavasti pian :)

Mennyt makoisa maaliskuu ja tervetuloa haasteiden huhtikuu!

Uusi työ alkaa huomenna!
Tarvittavat paperit on valmiina täytettynä mapissa, passista on otettu kopio ja työsopimus on kahteen pekkaan luettu suurennuslasilla. Code of conduct oli liian vaikeaselkoinen, mutta selailen sitä sitten jos siltä tuntuu..

Uusia työvaatteita on ostettu, hello hameet ja siistit puserot. Vaatekaappini vanheni kerralla 5 vuotta, mutta lähtökohtana olikin ihan liian monta Gina Tricotin toppia. Mutta en silti tiedä pystynkö vakuuttamaan ketään noin niinkuin ulkonäöllisesti siitä että 27 vuotta lähenee kovaa vauhtia. Voi myös sanoa hello korkkarit töihin jos siltä tuntuu, nyt kun työmatka sujuu tästä lähtien ovelta ovelle omalla autolla. Ei siis enää asemalle juoksua ja siellä värjöttelyä! Pienistä jutuista se arjen helppous koostuu :)

Vaatii tietysti pientä totuttelua leppoisan kuukauden jälkeen palata 40 tuntiseen työviikkoon. No alotus sattui tiistaille, niin on edes vähän pehmeämpi lasku kun tulee vaan 4 päivää töitä. Ja pääsiäisen plus sen jälkeisen viikon olen lomalla kun äiti tulee tänne viikoksi. Joten eiköhän ensimmäiset 3 viikkoa mene huimaa kyytiä kun on niin paljon uutta opittavaa. Odotan kyllä innolla!

Maaliskuun saaliiksi jää:
- paljon hyvin nukuttuja öitä
- uudelleen löydetty säännöllinen liikunta, 25 kertaa = 21,5 tuntia
- hyvää kotiruokaa
- paljon laatuaikaa Justinin kanssa
- ystävien tapaamista ja parempaa yhteydenpitoa
- shoppailua
- mukavia ravintolakäyntejä
- onnistunut 5. vuosipäivän juhlinta
- aloitus rappujen maalausprojektissa (ylemmät portaat on hiottu ja odottaa maalia)
- puutarhalaatat on pesty ja kukka/kasvipenkit möyhennetty ja laitettu odottamaan uusia istutuksia
- osa kukka ja vihannessiemenistä on laitettu itämään
- vuoden ensimmäinen BBQ

Aikalailla täydellisen rentoutunut ja levännyt olo! Tästä on hyvä aloittaa huhtikuu, uusi työ ja uudet haasteet :)

Maaliskuun teemana: HelloFresh!

Maaliskuu on ollut meillä kokeilukuukausi ruoan suhteen. Sattumalta (ja onneksi) myös minun kotikuukauteni ja kuukausi, jolloin fyysiseen hyvinvointiin on kiinnitetty enemmän huomiota. Maaliskuun teemana on ollut HelloFresh!

Viikot 10, 12 ja 13 meillä on syöty jonkun muun valitsemia ruokia, kädestä pitäen itse tehtyä mutta raaka-aineista, jotka on meidän kotiovelle kannettu ruokalähetin toimesta.

Helmikuun puolivälissä, jonain iltana kun minä sairastin sohvalla ja Justin katseli telkkaria, meidän ovikello soi. Justin meni avaamaan ja kuulin että siellä jotain kaupusteltiin. Justin ei huudellut mua mukaan geimeihin mutta viipyi kyllä pitkään. Kunnes lopulta saapui takaisin olohuoneeseen ja selitti innoissaan tilanneensa meille ruokalähetyksen. Voitte kuvitella mun ilmeen.. jaa, että mitä teit. Ja vielä multa kysymättä! No annoin mahdollisuuden selittää, mutta miehiseen tyyliin tiedonanto oli vähän vajaa, joten lisäinformaatiota surffasin yrityksen nettisivuilta. 

Laatikko on standardikokoa ja meillä se on ollut melko täysi tai sitten vain puolillaan. Tykkäisin ehkä enemmän kätevistä paperikasseista :) Vaikka onkin ollut kiva saada tuollainen lahjalaatikko tiistaisin ja innolla tutkailla mitä sieltä löytyy.

Eli siis HelloFreshin liikeidea on toimittaa asiakkaan kotiovelle laatikollinen ruoka-aineita, joista voi valintansa mukaan valmistaa 3 tai 5 ateriaa. Raaka-aineet lasketaan pääluvun mukaan ja meidän raaka-aineet tuli tietenkin aina kahdelle. Mutta myös yksin asuvat voi laatikkoa tilata, kuin myös isommat perheet. Meille tuli 3 viikon ajan boksi, jonka raaka-aineista sai loihdittua 3 ateriaa per laatikko/viikko. Kuten sanottu myös 5 aterian mahdollisuus on olemassa. Boksi on mahdollista tilata pelkästään kasvisversiona ja tavallisissakin bokseissa on aina vähintään 1 pelkkä kasvisateria. Ruoka-aineiden mukana tulee reseptivihkonen, josta voi tulkata mm. miten raaka-aineet pitää säilyttää, missä järjestyksessä ateriat tulee syödä jotta raaka-aineiden käytettävyys on optimaali ja tietysti se, miten ateriat valmistetaan.

Viikon 12 aineksia, etualalla pinaatti.

Tämä oli sen puuttuvan fenkolin hyvittelijä.

750g kirsikkatomaatteja, olkaa hyvä.

Niitä parempia munia.

 Suomessa tämä liikeidea kulkee ilmeisesti ruokakassi-nimellä ja googlettamalla löysin heti parikin firmaa. Esim. tämä ja tämä. En tiedä onko Hollannissa muita firmoja kuin tämä  HelloFresh, mutta firmana tuntuu toimivan ja palvelu on oikeasti hyvää. Meidän ensimmäisestä boksista puuttui raaka-aineiden joukosta fenkeli ja kun raportoin siitä, niin seuraavassa boksissa oli ylimääräinen lahjus: valkosipuli-yrttikastike. Myös heidän Facebook-sivuiltaan saa vastauksen/kommentin kysymyksiin nopeasti ja puhelimella kun ollaan oltu yhteydessä, niin helppous ja nopeus on ollut kiitettäviä. Lisäksi heitä selkeästi kiinnostaa asiakastyytyväisyys, sillä sähköpostitse on tyytyväisyys- ja palautekyselyitä tullut täytettyä jo muutama.

HelloFreshin ja muiden samaa palvelua tarjoavien firmojen myyntivalttina on helppous. Ei tarvitse itse miettiä mitä ruokaa laittaa, ei tarvitse käydä kaupassa, tulee syötyä monipuolisesti ja paljon kasviksia, myös sellaisia ruoka-aineita, joita ei tule niin helposti poimittua ruokakaupasta mukaan. HelloFresh väittää myös olevansa edullisempi kuin jos samat raaka-aineet hakisi kaupasta itse. Tästä ollaan vähän eri mieltä, varsinkin kun meillä on tapana ostaa lihaa silloin kun se on tarjouksessa ja pistää pakkaseen. Tottakai jotkut erikoisemmat ja kalliimmat raaka-aineet maksaa kaupassa paljon, mutta silloin niitä tulee ostettua koko purkki/tölkki/rasia kerralla jolloin hinta on suhteutettuna ok. HelloFresh toimittaa esim. mausteet, siemenet, pähkinät, pastat, riisit ym. valmiiksi annospakattuina, jolloin kaappiin ei jää mitään seuraavaa kertaa varten. Tottakai kätevää jos ei tykkää tai pysty säilöä samanlaista varastoa kuin esimerkiksi me :) HelloFresh boksi maksaa kahdelle hengelle 3 ateriaa viikossa 39 euroa ja ensimmäisen laatikon sai puoleen hintaan kokeilutarjouksena. Meidän mielestä suhteellisen hinnakasta ruokaa, varsinkaan kun laatikko ei millään vähentänyt meidän tavallisen kauppalaskun hintaa. Koska laatikosta tulee vain 3 ateriaa, niin viikon 4 ateriaa pitää kuitenkin väsätä itse ja ostaa sitä varten ainekset..

Tällä viikolla tuli meidän viimeinen HelloFresh ja lopetettiin tilaus suhteelliseen lyhyeen kolmesta eri syystä. Laatikko pitää muuten vastaanottaa vähintään 2 kertaa ennen kuin tilauksen saa peruuttaa, mutta jäsenyys on joustava ja viikkoja voi pistää pauselle aina kun haluaa. Eli meilläkin oli viikko 11 tauolla kun ei haluttu boksia, joista yksikään aterioista ei kuulostanut houkuttelevalta.

Koska tämä on ollut mun kotikuukausi, olen myös kokannut lähes joka päivä ja olen tehnyt jokaisen meidän HelloFresh aterioista. Mun ykkössyy tilauksen lopettamiselle on se, että jokaisen aterian tekeminen kestää mielestäni liian kauan. Arkena kun ruoka saisi olla valmista puolessa tunnissa, mutta vaikka reseptien aika vaihtelee välillä 25-40 min niin silti joka päivä olen huseerannut keittiössä melkein tunnin. Eli valmisteluaika on huimasti aliarvioitu. Tähän vaikuttaa esimerkiksi se, että reseptit (ja osa raaka-aineista) on ennestään tuntemattomia, joten reseptin pänttäämiseen ja seuraamiseen menee aikaa. Koska kaikki raaka-aineet on niin puhtaita kuin mahdollista, niin niitä ei ole millään tavalla esikäsitelty. Ei siis pesty tai pilkottu tai puhdistettu (joitain poikkeuksia lukuunottamatta). Joten jo esivalmisteluun menee tovi. Lisäksi reseptit on melko monivaiheisia ja ateria saattaa sisältää parikin eri komponenttia.

Reseptejä saa joskus lukea pariinkiin kertaan ennen kuin suurinpiirtein selviää että mitä tehdä. Ja uskallan väittää ettei näistä ihan keittotaidoton kyllä helpolla selviäisi, sen verran tulkinnanvaraa on joskus jätetty..

 Justinin syy taas on se, että laatikko on kuitenkin melko hintava eikä tarjoa meille oikeastaan mitään hyötyä. Osataan molemmat laittaa ruokaa ja syödään muutenkin vaihtelevasti, joten ei välttämättä tarvita opastusta ruoka-aineissa ja kokkaamisessa. Ruonlaitto kestää liian kauan arkisin verrattuna meidän arkiresepteihin, jotka on tosta noin vaan valmiita. Ja kaupasta saadaan samat raaka-aineet ja jopa paremmat vähemmällä rahalla. Vaikka raaka-aineiden laatu on ollut hyvää, varsinkin kasvisten kohdalla ja esim. kananmunat ja tonnikala sitä parempaa ja eettisempää laatua, niin meitä on molempia vähän nyppinyt laatikon proteiinit. Eli liha, kala ja kana. Ensinnäkin proteiinin määrä on vähäinen, melko tarkalleen aina 100g per nenä eli 200g yhteensä. Kun taas kasvisten määrä jokaisessa ruoassa on valtava. Ihan ok sinällään mutta 207cm miestä ei kauaa pidetä tyytyväisenä 100g:lla lihaa tai kalaa..  Ollaan esimerkiksi syöty erittäin maittavaa currya kanakoivilla, mutta currya oli valtava määrä ja pieniä koipia vain 2 per nenä. Toinen esimerkki on couscous kananpaloilla, mutta couscousia olisi riittänyt neljälle (samoin kuin sitä currya) mutta kananpaloja sai tosissaan metsästää. Lisäksi erityisesti broileri proteiinina on herättänyt närää, sillä pienissä koivissa on kyllä makua mutta ei juurikaan lihaa syötäväksi ja broilerinfileet taas oli suhteellisen rääppäisiä, joten puhdistuksen jälkeen ei niistäkään jäänyt kovin paljoa jäljelle. Siinä mielessä laatikon hinta häiritsee, kun kasvikset on kuitenkin halvempia kuin proteiini ja proteiini, joka laatikosta löytyy saisi olla jo valmiiksi puhdistettua, jotta syötävää tosiaan olisi edes se 100g per nenä eikä se mitä puhdistushävikistä jää jäljelle.

Vasemmalla jäte ja oikealla pannuun menevä.

Kolmas ja ehkä kaikkein merkittävin syy on kuitenkin se, että ruoat on valitettavasti melko mauttomia. Mausteita ei ole käytetty riittävästi ja tottakai ruoan maku on "puhdas" mutta kummasti tulee sellainen olo, että syö päivästä toiseen samaa jos mikään ei maistu miltään. Ei tietenkään pidä kaikkien ruokien kohdalla paikkaansa, mutta osa on ollut kyllä ihan täyttä huttua. Ja tottakai nyt olen ruvennut lisäämään omalla tuntumalla mausteita mukaan, kun ollaan pariin kertaan syöty mautonta muonaa mutta sekin tuntuu tyhmältä, koska kaikkien ruokien reseptit pitäisi olla just eikä viimeisen päälle oikein.

Mitä me sitten ollaan syöty?
Viikolla 10 ruokalistalla oli:
- kurpitsa-linssicurrya kanankoivilla (hyvää!)
- kalapaketti sitruunalla, fenkolilla ja palsternakalla (hyvää, mutta tosi työläs)
- pastaa lehtikaalipestolla ja gorgonzolalla (ihan kamalan makuista)

Viikolla 12:
- kananreisifilettä täysjyvä couscousilla ja kesäkurpitsasalaattia (hyvää!)
- tonnikalapastaa kirsikkatomaattikastikkeella (mautonta)
- perunatortillaa pinaatilla ja juustolla (työläs eikä mitenkään erikoinen maualtaan)

Tällä viikolla kokeillaan vielä:
- Hollantilaista jauheliha-linssivuokaa, johon tulee pekoninpalasia, punakaalia ja purjoa
- Kalafile päällystettynä punaisella tapenadella, uusia perunoita ja munakoisoratatouillea
- Risotto orzosta(ikinä kuullut tai syönyt? en minäkään!) kaalisekoituksella ja sienillä

Että sellaista sitten. Saatte vielä myöhemmin jatko-osan aiheesta parilla reseptillä höystettynä :)
Eet smakelijk!

Kesäkurpitsarucolasalaattia yhdessä couscousin kanssa. On siellä niitä kananpalojakin jossain.. :)