Läksiäiset, joita ei ollut

Läksiäisiähän on tapana viettää, jos on lähdössä pitemmäksi aikaa tai kokonaan pois. Kuten esimerkiksi omassa tilanteessani, olen muuttamassa Hollantiin enkä tiedä muutanko enää ikinä takaisin Suomeen. En myöskään tiedä pysynkö Hollannissa vai muutanko jonnekin muualle. Elämää kuljettaa, ikinä ei voi tietää miten käy.

Olen muistaakseni kerran osallistunut "virallisiin" läksiäisiin. Ystäväni poikaystävä lähti rauhanturvaajaksi Afghanistaniin ja pippaloita vietettiin isolla jengillä hyvässä hengessä. En tiedä mikä oli varsinainen syy läksiäisiin.. Luoda hyviä muistoja, joita ajatella rauhanturvaajan arjessa? Tilaisuus nauttia elämästä vielä kerran? Mahdollisuus hyvästellä? Läksiäisiin kuuluivat tilanteen huomioiden myös toivotukset, "Tule hengissä takaisin". Ikinä kun ei voi tietää miten käy. Hyvin kuitenkin kävi, herra on jo takaisin Suomessa onnistuneen reissun jälkeen.

Olen myös viettänyt omia läksiäisiäni Hollannissa, muutamaankin otteeseen. Kun au pair pesti päättyi keväällä 2009, kuului asiaan järjestää mahtava ilta tyttöjen kanssa. Kokkasin sapuskaa armeijan tarpeisiin, valmistauduttiin syöden ja juoden niin kuin niin monena iltana aikaisemminkin, ja lopulta ilta päättyi Amsterdamin yöhön. Perussettiä siis.

Amsterdam Escape -klubi

Läksäisten tarjoilut

Viimeksi kun olin asunut Hollannissa 1,5 vuotta ja palaamassa Suomeen opintoja varten, niin Justin perheineen järjesti pienimuotoiset läksiäiset. Läsnä oli sukulaisia, syötiin jotain pientä jne. Niiden läksiäisten järjestelyssä mulla ei ollut osaa eikä arpaa, sain tiedonkin saman päivän aamuna ja vain sen takia, jotta lopettaisin kiukuttelun ja laittaisin itseni juhlakuntoon :D

Tällä kertaa en ole järjestämässä läksiäisiä vaikka nyt olisi ehkä kaikkein eniten syytä. Mutta kun sitä aiemmin syksyllä mietin, niin sopivaa ajankohtaa ei tuntunut löytyvän. Osittain siitäkin syystä, että lähdölleni ei ollut selkeää ajankohtaa. Kaikki kun oli riippuvaista siitä, miten saan opinnäytetyön valmiiksi. Lopuksi pakkaa tuli sekoittamaan vielä hammaslääkäriajat ja hampaidenpoistot. Tilasin lentoliputkin vasta muutama viikko sitten.

Sopivaa ajankohtaa on mahdotonta löytää lyhyellä varoitusajalla. Miten muuten onkin nykyään, että ihmisiä on mahdotonta tavata hetken mielijohteesta? Kaikki tapaamiset suunnitellaan kalenterin kanssa viikkoja eteenpäin? Eilen illalla katsoessani Sinkkuelämää -leffaa mietin, että kaukana on ne ajat, jolloin parasta ystävää näki joka päivä koulussa. Koulussa vietettiin koko päivä yhdessä, mutta silti oltiin yhdessä koulun jälkeenkin, iltaisin ja viikonloppuisin. Ei sellaista ole enää. Leffassa kun Miranda ja Carrie olivat riidoissa, jompi kumpi heistä totesi, että eivät ole ikinä olleet 3 päivää kauempaa puhumatta toisilleen. Olenko jotenkin kummallinen, kun en välttämättä ole puhunut ystäväni kanssa viikkoihin, puhumattakaan siitä että oltaisiin ehditty nähdä?

Jotenkin ärsyttävää ja surullista samaan aikaan. Olen viime vuoden aikana ollut niin uppoutunut vain saamaan opinnot valmiiksi, että en ole oikeastaan pitänyt hauskaa tai nähnyt ystäviä muuten kuin satunnaisesti. Asiaa ei todellakaan ole helpottanut se, että olen aina ylimääräisen vapaa-ajan ollut töissä tienaamassa rahaa ja jos lomaa on ollut useampi päivä putkeen, niin olen lentänyt Hollantiin. Tavallaan olen siis aiheuttanut itse itselleni sen, että ystäviä ei enää hirveästi ole. Tai onko niitäkään muutamaa enää, jos ei olla nähty kuin satunnaisesti joitakin viikkoja sitten ehkä?

En ole ikinä ollut suurten bileiden ystävä. Nautin enemmän siitä, että paikalla on reilu kourallinen ihmisiä ja ihmisten kanssa voi keskustella, samalla kun esimerkiksi syö jotain ja nauttii viiniä. Enkä ole pitkään aikaan nauttinut siitä, että mennään baariin ja heilutaan siellä tappiin asti. Puhumattakaan siitä, että vedettäisiin hirveät lärvit ja kaikki örveltää omia juttujaan. Selkeästi jotain aikuistumista on tapahtunut muutaman edellisen vuoden aikana :) Edellisen kerran olen oikeasti nauttinut ulkona ja baarissa käymisestä silloin kun asuin vielä Amsterdamissa 2008-2009.  On senkin jälkeen ollut mukavia iltoja baarissa, mutta edellyttää yleensä sen, että ollaan Justinin kanssa yhdessä liikenteessä. Jotenkin kun oman kumppanin kanssa niin välttyy siltä ärsyttävältä lihatiskimeiningiltä.

Kuva

Sopivan ajankohdan puuttumisen lisäksi asiaan vaikuttivat myös se, että ei ole ylimääräistä energiaa tai rahaa järjestää mitään. Kun on vuoden painanut sata lasissa ja erityisesti nyt syksyllä pingottanut töiden ja opparin kanssa, niin tuntuu jotenkin olevan puhti poissa. Pieni breikki tekeekin tähän väliin ihan hyvin. Joitain työhakemuksia olen laitellut jo Hollannin suunnalla menemään, mutta tosissani aloitan vasta sitten tammikuussa.

Olisin toivonut, että ehdin niiden muutaman jäljellä olevan ystävän kanssa tapaamaan ja juttelemaan pari tuntia mukavasti viinilasillisen äärellä. Mutta saan ehkä syyttää itseäni siitä, että keltään ei nyt tähän hätään tunnu löytyvän sitä ylimääräistä aikaa? Torstaina on kuitenkin lähtö edessä ja on pakko suunnata katse eteenpäin. Seuraavaksi siis kellariin ja hakemaan matkalaukut!

Kuva