From Holland with Love -blogi sai alkunsa lokakuussa 2012, mutta oikeastaan blogin pitäminen olisi voinut alkaa jo vuonna 2008. Silloiseen elämäntilanteeseeni jokseenkin kyllästyneenä päätin, että nyt tai ei koskaan, on aika lähteä ulkomaille. Haave, joka oli elänyt mielessäni jo pidempään. Helpoin vaihtoehto sillä hetkellä oli selailla Työvoimatoimiston sivuja ja etsiä au pairin paikkoja. Silloin niitä vielä oli tarjolla, nykyään portaali au pairin hakuun on ilmeisesti eri, koska niitä ei ilmoituksia ei enää näy. Muutama sopiva paikka löytyi, lähetin vastauksia ja sain kiinnostuneita yhteydenottoja takaisin. Ei aikaakaan kun olin käynyt työhaastattelussa ja saanut paikan. Näinkö helppoa se olikin, mietin. Elokuussa 2008 lähdin ihan ummikkona au pairiksi suomalais-hollantilaiseen perheeseen. Perheessä 2 lasta, hollantilainen isä ja suomalainen äiti. Paikkana oli Naarden, joka tunnetaan rikkaiden ihmisten alueena Amsterdamin kupeessa. Loppujen lopuksi päädyin viettämään siinä perheessä noin 5 kuukautta ja joulun jälkeen vaihdoin toiseen perheeseen. Hyvin erilaiseen perheeseen, yksinhuoltajaäiti ja 4 lasta. Sain kuitenkin työsuhde-etuna oman asunnon Amsterdamin keskustasta. Mitä muuta voisi reilu parikymppinen sinkkutyttö toivoa? Elämä oli siihen aikaan hulvatonta hauskanpitoa, jolloin sai kokeilla ja mennä. Ihana 8 kuukautta Hollannissa opetti paljon ja kasvatti ihmisenä.
Vietettyäni 7 kuukautta Hollannissa, eli vain kuukautta ennen kuin oli aika palata takaisin Suomeen, tapasin Justinin. Tapaaminen järjestyi aikalailla hetken mielijohteesta ja oli monien asioiden summa sille viikolle. Ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä, mutta kiinnostusta herätti niin, että tavattiin toistekin. Ja sitten pari viimeistä päivää ennen lähtöä vietettiin kokonaan yhdessä. Jotenkin kiintymys toiseen kasvaa hirveän lyhyessä ajassa ja sitten todettiin, että pakkohan tätä on kokeilla. Outoa ja erikoista. Parisuhteen kypsyttäminen etäsuhteessa voi olla melkoisen haastavaa, kun toista ei tunne vielä kunnolla ja tutustuminen hoidetaan nurinkurisesti jälkeenpäin nettikeskusteluiden avulla.
Mutta siitä selvittiin ja keväällä 2010 palasin Hollantiin. Siinä vaiheessa olin suorittanut vuoden matkailun restonomiopintoja ja tein ensimmäisen harjoitteluni Haagissa, eräässä ihanassa hotellissa. Vaikka päivittäinen 4h matkustaminen oli rankkaa, niin aika oli ehdottomasti sen arvoista. Kesän 2010 aikana muutettiin ensimmäiseen yhteiseen asuntoon Hollannissa, eli päästiin Justinin vanhempien nurkista pois. Mikä ihana helpotus! Vaikka asunto olikin pieni kuin mikä, niin ainakin siellä oli oma rauha! Syksyllä 2010 aloitin vaihto-oppilasvuoden NHTV Bredassa, eli samanlaisessa koulussa kuin ammattikorkeakoulu Suomessa. Haastavin kouluvuoteni ikinä, mutta ehdottomasti myös antoisin enkä hetkeäkään vaihtaisi pois. Syksyn harmaudessa pieneen yhteistalouteemme muutti myös kissanrääpäle, jolle annoin nimen Sparks. Riiviöstä on kasvanut aikalailla yksinäinen susi, joka silloin tällöin kaipaa hyväilyjä. Keväällä 2011 oli aika etsiä toimeentulo tulevaa kesää varten ja huhtikuussa pääsin IKEA:an töihin. Kokemus sekin, joka jatkui elokuuhun asti.
Syksystä 2011 olen ollut taas Suomessa, eli nyt jo reilun vuoden verran. Tulin Suomeen viimeistelemään matkailun restonomiopinnot, jotta voisin sitten hyvällä omallatunnolla (ja valmiiden tutkintopapereiden kera) palata Hollantiin. Ja hei, nyt tosiaan ollaan niin pitkällä!
Kulunut vuosi on ollut koulun kanssa ankaraa aherrusta, tosin jo nyt, aika kultaa muistot eikä tuskanhiki enää valu strategisen johtamisen tehtävien kanssa :) Kaikki opintojaksot on nyt suoritettu, joukossa muutama ylimääräinen opintopiste... Opinnäytetyö on virallisesti palautettu, ensi viikolla menen vielä Jyväskylään esittelemään valmiin työn sekä kirjoittamaan kypsyysnäytteen. Sitten vaan jännitetään, minkä arvosanan saan opinnäytetyöstä tutkintopapereihin. Joulukuussa sekin sitten viimeistään selviää.
Matkaliput Hollantiin on jo olemassa ja lähtöpäivä 29.11.2012. Siitä lisää sitten myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti