Elämäni osoitteet

Korvatakseni aiemmin kokemani lähtöpaniikin luontevalla itsevarmuudella (hah), niin päätin listata aiemmat muutot. Ihan sillä mentaliteetilla, että eihän tässä nyt olla ensimmäistä kertaa pappia kyydissä.. ja hyvä tästä tulee, joohan?

1. Tampere 02.07.1987 - 19.09.1993
Synnyin Tampereella heinäkuun helteisenä päivänä vuonna 1987 ja ensimmäinen kotini oli omakotitalo Hervannan kaupunginosassa Tampereella. Ei siis siinä Hervannan ydinkeskustassa niiden susirumien DDR-talojen vieressä vaan siellä vähän kauempana.. muistikuvat on aika hämärät. Omakotitalo oli kuitenkin hieno ja riittävän iso ja takapihalla oli leikkimökkikin. Ja syreenipensaita.

2. Tampere 20.09.1993 - 28.01.1994
Seuraava osoite oli tilapäismajoitus mummoni asunnossa, koska omakotitalomme Hervannassa oli jo myyty ja uusi asunto ei ollut saatavilla. Mummoni asui sillä aikaa äitini siskon luona serkkutyttöjeni kanssa ja toiseksi vanhin veljeni asui äitini toisen siskon perheen alakerrassa. Vanhin veli oli muuttanut jo pois kotoa ja tilapäismajoituksessa majailimme siis minä, pikkuveljeni, isäni ja äitini.

3. Tampere 29.01.1994 - 28.09.1999
Tilava asunto pienkerrostalon ylimmässä kerroksessa uudehkolla asuinalueella, jossa asui paljon lapsiperheitä. Sain paljon kavereita naapuruston muksuista ja meillä oli mahtava meno. Aloitin eskarin ja koulun tästä asunnosta käsin. Voisi sanoa, että tässä talossa asuin lapsuusvuodet. Noista aiemmista osoitteista kun ei ole omakohtaisia muistikuvia, lähinnä valokuvista ja muiden jutuista koottuja muistoja.

4. Tampere 29.09.1999 - 02.08.2007
Äidin ja isän erottua muutimme tähän asuntoon äitini ja pikkuveljeni kanssa. Taisin olla jo aikamoinen murkku siinä vaiheessa, yläasteikäinen. Tämä on kivenheiton päässä tuosta edellisestä asunnosta ja tässä samassa osoitteessa äitini asuu edelleen ja minä siis tällä hetkellä myös. Pikkuveljeni on jo ostanut oman rivarinpätkän ja sitäkin ennen kerinnyt asua jo useammassa osoitteessa. Aikaisemmin näiden talojen ja vanhan talon välissä oli suon tapainen "mulausalue" ja pieni metsäpläntti. Nyt samalla paikalla on pelkkiä taloja. Alue siis, johon muutimme vuonna 1994 on muuttunut 18 vuodessa paljon. Lapsiperheitä täällä asuu edelleen mutta myös monenlaista muuta väkeä. Alue on rakennettu täyteen eikä uusia kaavoitussuunnitelmia ilmeisesti ole, koska mihinkään ei enää uutta taloa taida mahtua. Palvelut on parantuneet huimasti ympärillä, mutta sama koulu on edelleen olemassa, jossa aloitin ykkösellä ja päiväkoti, jossa kävin eskarin, on edelleen samalla paikalla. Alueella asuu myös osittain samoja ihmisiä, jotka on asuneet täällä yhtä kauan kuin mekin. Eli siis kohta melkein 20 vuotta!

Noissa vuosiluvussa ei näy ajanjaksoa, jolloin tein työharjoittelua Ylivieskassa asuen silloisen poikaystäväni luona. Asuimme pienessä yksiössä yhdessä muutaman kuukauden. Seurauksena päätin muuttaa asumaan Ylivieskaan sitten kun omat opintoni on saatu päätökseen, eli keväällä 2007. Tarkoituksena oli asua Ylivieskassa seuraavat pari vuotta, niin kauan että poikaystäväni saisi omat opintonsa valmiiksi ja voisimme yhdessä muuttaa asumaan Jyväskylään ja jatkaa opiskelua siellä.

5. Ylivieska 03.08.2007 - 31.05.2008
Näin jälkeenpäin voi vain todeta, että virheistään oppii. Asuin Ylivieskassa vajaan vuoden, kävin koulua Kalajoella ja koko sen ajan taisin voida aika huonosti, sekä fyysisesti että henkisesti. Muuttaa nyt keskelle ei mitään (pahoittelut vaan pohjoisen ihmisille, mutta Tampereeseen tottuneelle nuorelle naiselle, Ylivieska on aikamoinen arvonalennus), tuntematta ketään ja yrittää jotenkin olla onnellinen ja pärjätä. Ei vaan toiminut. Kävin myös asumassa Rovaniemellä 6 viikkoa kun tein yhden harjoittelun. Duuni ihan jees, kaikki muu ei. Asiaan tais silloinkin vaikuttaa kamala kämppis ja asunto, jossa ei ollut edes jääkaappia :D Keväällä päätin, että nyt on aika tehdä jotain ja rupesin etsiskelemään au pairin paikkaa ulkomailta. Hollannista löytyi sopivia paikkailmoituksia ja loppu onkin historiaa. Kesän 2008 olin töissä ja asuin äidin luona Tampereella. Siinä vaiheessa ei oltu vielä erottu poikaystävän kanssa, vaan sen aika tuli sitten myöhemmin syksyllä, kun itselle kävi niin selväksi, ettei paluuta entiseen ole.

6. Naarden elokuu-joulukuu 2008
Muutin Hollantiin kaupunkiin nimeltä Naarden, jonka rautatieasema sijaitsi Bussumissa. Yleisemmin tunnettu Naarden-Bussumin asemana. Vähän paremmin toimeentulevien ihmisten ja ennen kaikkea perheiden aluetta. Olin au pairina suomalais-hollantilaisessa perheessä, äiti suomalainen ja isä hollantilainen. Perheessä 2 lasta, 9-vuotias poika ja 7-vuotias tyttö. Molemmat siis kävivät jo koulussa, poika omatoimisesti pyörällä ja tyttöä vein kävellen tai pyörällä kouluun. Suomalainen äiti oli töissä suomalaisessa/kansainvälisessä firmassa ja teki melko ympäripyöreää päivää. Hollantilainen isä pyöritti omia bisneksiään, milloin missäkin. Isä oli säännöllisesti joka toisen viikon melkein pois ja äitikin kävi aina välillä työmatkoilla. Huolehdin täysin alipalkattuna perheen arjesta enkä oikeastaan tuntenut oloani kovin kotoisaksi. Ärsytti se, että niin paljon oli siivoamista ja vaikka kuinka siivosin, niin aina sain kuulla valitusta siitä, kuinka muka en ole siivonnut tarpeeksi hyvin.

Rikkailla perheillä on kuitenkin tapana ottaa au paireja, joten alueella oli paljon muitakin nuoria naisia. Tiivis porukka muotoutui aika nopeasti ja oli hauskaa käydä yhdessä juhlimassa tai sitten viettää muuten aikaa yhdessä. Omaan lähimpään ystäväpiiriini kuului 2 saksalaista, 1 suomalainen (tai suomenruotsalainen vietnamilainen (monimutkaiset sukujuuret, sori Hanh jos luet tätä)), 1 tanskalainen, 1 meksikolainen ja 1 amerikkalainen. Tottakai mukana pyöri monia muitakin, mm. tyttöjä Etelä-Afrikasta mutta heidän kanssaan en tullut kovin hyvin juttuun. Lisäksi tutustuin kanadalaiseen ja australialaiseen tyttöön, jotka tuntuvat edelleen läheisiltä. Kanadalaisen Mariannen kanssa ollaan oltu jälkeenpäin enemmänkin tekemisissä, koska myös hän rupesi seurustelemaan hollantilaisen pojan kanssa ja asuikin hetken aikaa Amsterdamissa, ennen kuin muutti Kanadan kautta Austraaliaan opiskelemaan ja on siellä nyt kihloissa australialaisen pojan kanssa.

7. Amsterdam tammi-huhtikuu 2009
Sain joulukuussa 2008 viestin Facebookissa perheenäidiltä, joka oli etsimässä itselleen au pairia. Kysyi tunsinko ketään mukavaa suomalaista tai olisinko kenties itse ollut kiinnostunut vaihtamaan perhettä. Kuultuani hänen tarjouksensa, en miettinyt kauhean kauaa, että vaihdanko. Au pair perheen vaihdon myötä sain oman asunnon Amsterdamissa (live out au pair siis) ja palkkani tuplaantui. Lisäksi sain sanoa siivoamiselle hyvästit, sillä hommiini kuului ainoastaan säännöllisenä työaikana lasten kanssa oleminen ja heidän ruokkimisensa. Eli kaikista ilta- ja viikonloppuvahtimisista sain ylimääräisen korvauksen. Lapsia oli 4 ja yksinhuoltajaäiti. Työ oli tottakai haastavaa mutta kertaakaan en katunut vaihtoani.

Alkuperäinen perheeni ei muuten arvostanut vaihtoani yhtään, eivätkä myöskään millään tavalla ymmärtäneet sitä, vaikka puhuin vaihtoni syistä rehellisesti ja suoraan. Lähdin heidän perheestään joululomalle Suomeen ja lupasin tehdä päätökseni lomani aikana. Soitinkin heille Suomesta ja ilmoitin päätöksestäni. Uuden perheeni äidin kanssa olin sopinut, että mennään joustavasti tilanteen mukaan. Vanhalle perheelleni siis ilmoitin olevani käytettävissä vähintään 2 viikkoa Suomesta paluuni jälkeen. Palasin Suomesta Hollantiin vanhan perheeni luo ja sain hyvin jäisen vastaanoton. Perheen isä haki rautatieasemalta ja rupatteli niitä näitä ajomatkalla. Oltuani "kotona" noin tunnin ja lasten mentyä nukkumaan, he kutsuivat minut alakertaan ja ilmoittivat, että saan pakata tavarani samantien ja lähteä heti seuraavana päivänä. He edellyttivät myös, että uusi työnantajani maksaa joululomani lentoliput heille takaisin. Kun sanoin, että tarvitsisin talon langattomaan verkkoon salasanan, ilmoittaakseni kaikille nopeista muutoksista, he sanoivat ettei minulla ole siihen mitään oikeutta.

Voisi sanoa, että siinä kohtaa ei ollut itku kaukana ja aikamoinen paniikki meinasi iskeä. Yläkerrassa rupesin pakkaamaan paniikissa tavaroitani (niitä oli paljon!) ja sain onneksi puhelimitse kiinni uuden perheeni äidin, joka oli onneksi uskomattoman joustava ja avulias. Hän maksoi lentolippuni vanhalle perheelle, järjesti pikavauhtia asunnon, johon muutin sekä lähetti ystävänsä hakemaan minut ja tavarani Naardenista Amsterdamiin.

Olen oikeastaan edelleen aika järkyttynyt vanhan au pair perheeni käytöksestä. Yritin kuitenkin omalta osaltani hoitaa tilanteen hyvin aikuismaisesti ja asiallisesti. Tottakai ymmärrän pettymyksen, mutta jos emme kumpikaan olleet tyytyväisiä toisiimme, niin miksi olisin kärsinyt siellä vielä yli puoli vuotta?

Amsterdamin elämästä ja ajoista voisi joskus kirjoitella vähän enemmänkin tarinaa. 

8. Tampere huhtikuu-elokuu 2009
Muutin takaisin Suomeen melko yllättäen (siitä lisää joku toinen kerta), mutta onneksi äitirakas otti avosylin vastaan. Sain myös työpaikan ja tein töitä siihen asti kunnes amk-opinnot alkoivat Jyväskylässä. Oli melkoinen kulttuurishokki olla niin pitkän ajan jälkeen takaisin Suomessa. Monet asiat tuntuivat niin erilaisilta. Nyt jälkeenpäin kun reissaamisesta kahden maan välillä on tullut vähän kuin elämäntapa, niin samanlaista fiilistä ei ole ollut. Ensimmäisellä kerralla kulttuurishokki on aina pahin. En osannut odottaa paluushokkia, joten se yllätti kyllä.

9. Jyväskylä 23.08.2009 - 19.04.2010
Aloitin ensimmäisen vuoden matkailun restonomiopinnot Jyväskylän ammattikorkeakoulussa. Asuin soluasunnossa kamalan kämppiksen kanssa. Viikonloppuisin kävin Tampereella töissä, joten en missään vaiheessa oikein asettunut aloilleni Jyväskylään. Se heijastui myös myöhemmin opiskeluvuosina. Jyväskylä ei ole ikinä eikä vieläkään tunnu millään tavalla omalta kaupungilta. Se on vain se tyhmä kaupunki, jossa nyt muutaman mutkan kautta satun opiskelemaan. Harmittaa edelleen, etten vaihtanut opiskeluiden alkuaikoina Helsinkiin Haaga-Heliaan.

10. Etten-Leur 20.04.2010 - 11.08.2011
Palasin Hollantiin, mutta täysin erilaisesta lähtökohdasta ja eri puolelle maata kuin aiemmin. Ensin asuttiin Justinin vanhempien luona kunnes löydettiin oma pieni vuokra-asunto. Pienestä vuokra-asunnosta sai myös kodin vielä pienempi kissanpentu, Sparks <3

Huhtikuussa 2010 matkaanlähtöäni muuten vaikeutti Islannin tuhkapilvi. Muistatteko vielä kaaoksen? Olin aloittamassa harjoitteluani Haagissa ja vielä paria päivää ennen harjoitteluni alkua olin jumissa Suomessa. 2010-2011 oli muutenkin hyvin monimuotoinen vuosi. Olin vaihto-oppilaana koko vuoden, joten opinnot etenivät kyllä mutta silti olin jotenkin niin kaukana Suomesta kuin olla ja voi. Oli sellainen oikeasti ulkosuomalaisen fiilis.

11. Jyväskylä 19.08.2011 - 12.05.2012
Uusi soluasunto Jyväskylässä. Kämppis samaa sarjaa kuin edellisetkin. Toivottavasti ei tarvitse enää ikinä asua tuntemattomien kanssa soluasunnossa, se ei vaan sovi mulle. Viimeinen opiskeluvuosi ja taistelin tosissani, että saan opinnot ajoissa tehtyä. Kirosin moneen kertaan kuinka vaihtoon lähtemisessä kannustetaan mutta käytännön asioista (niinkuin kurssien hyväksilukemisesta ja pakollisten opintojen suorittamisesta) ei koululla huolehdi kukaan. Kaikki pitää itse selvittää ja hakata päätä seinään ennen kuin asiat jotenkin järjestyy. Asuin, opiskelin ja kävin töissä Jyväskylässä, mutta kaupungista ei silti tullut mulle sydänystävää.

12. Tampere 13.05.2012 - 29.11.2012    
Olin tosi helpottunut keväällä kun pakolliset opintojaksot oli suoritettu ja edessä oli enää harjoittelu ja opinnäytetyö. Helpottunut myös siitä, että Jyväskylään (ja kamaliin solukämppiin) ei tarvinnut enää palata. Iloinen siitä, että pääsin Tampereelle oman perheen ja omien tuttujen pariin. Sama duunikin tuntui Tampereella paljon kivemmalta kuin Jyväskylässä. Nyt vietetään taas viimeisiä viikkoja täällä ennen kuin ruutuun pläjähtää jälleen uusi osoite :)