Suuri, rakas ystävä: Arno

Saanko esitellä, ystäväni Arno..

Arno on reilu parikymppinen Haflinger. Arno on työkseen terapiahevonen, joka auttaa erilaisista ongelmista/vaikeuksista kärsiviä lapsia ja nuoria. Esimerkiksi puhevaikeuksista kärsiviä lapsia, autismia sairastavia jne. Arno työskentelee pääsääntöisesti maanantaista torstaihin ja pari kertaa kuukaudessa myös lauantaisin.

Koska Arno on terapiahevonen, jolta vaaditaan paljon kärsivällisyyttä, rauhallisuutta ja leppoista askellusta, niin Arno ei saa tarpeeksi pitkäkestoista liikuntaa. Arno on hyvin yhteistyökykyinen ja innokas työskentelijä, mutta osaa olla myös itsepäinen ja näyttää mieltään. Mieluiten Arno työskentelee yhden lempi-ihmisen kanssa ja sitten kun Arnon on voittanut puolelleen, niin Arno on valmis tekemään kaikkensa tuon ihmisen eteen.

Näillä hienoilla myyntipuheilla mut houkuteltiin kokeilemaan Arnoa. Kuulemma Arno tarvitsee ihmisen, jonka kanssa voi rakentaa hyvän luottamussuhteen ja sitä kautta jaksaa paremmin omassa työssään. Arno tarvitsee säännöllistä liikuntaa ja perustaitojen hiontaa. Asioita, joita terapiaan tulevat lapset eivät voi antaa ja joihin firman työntekijöillä ei ole aikaa/halua.

Arnon paras kaveri on Frutske, vuonohevonen (norjanvuonohevonen), hollanniksi Fjordenpaard. Myös Frutske on terapiahevonen. Frutskea on jo useamman vuoden ratsastanut Marloes, jonka tunnen Justinin isän kautta. He olivat joku aika sitten jutelleet ja oli tullut puheeksi, että minäkin ratsastan ja Marloes oli ilmeisesti kertonut tilanteesta, että Arnolle etsitään vakituista ratsastajaa viikonlopuille. 1 + 1 = 2.

Me ollaan Arnon kanssa nyt kolme kertaa tavattu ja hierottu tuttavuutta. Ollaan myös jo pariin kertaan käyty metsälenkillä ja reenattu kentällä. Oman sydämeni olen menettänyt jo tälle laiskanlötkeälle mutta ah, niin itsepäiselle herralle. Arno kenties tarvitsee vielä vakuuttelua sen suhteen, että olen sen kaveri. Vaikka minkäänlaisia ongelmia ei ole ollut, niin tottakai yhteistyöhalukkuus ja erityisesti apujen kuunteleminen kehittyy sitä enemmän, mitä enemmän tullaan tutuiksi.

Ensimmäisen kuukauden eli tämän kesäkuun saan reenata, tutustua ja mutustella ilmaiseksi, että onko tämä mun juttu. Heinäkuun alusta sitten saan myös rahallisesti osallistua eli maksaa 50 euroa kuukaudessa "vuokraa". Ei huono diili, kun periaatteessa saisi käydä niin usein kun haluaa, kunhan pitää mielessä terapian aikataulut ja sen asiakkaat. Mutta toistaiseksi käydään Marloesin kanssa yhdessä, kerran viikkoon.

Käyn edelleen ratsastustunnilla tallilla kerran viikossa, mutta nyt huomaa ihan selkeästi sen eron, mikä on tuntiratsastuksessa ja siinä jos on oma hevonen. Meillä ei Arnon kanssa ole aikarajoituksia, voidaan reenata kaikenlaista tarpeen mukaan ja ajan kanssa, käydä metsälenkeillä ja milloin mitäkin. Meillä menee Marloesin kanssa helposti 3-4 tuntia kerralla ja aika menee ihan huomaamatta. Kyllä siinä jää auttamatta tuntiratsastus toiseksi, mutta toisaalta on hyvä reenata myös ihan opastuksen alaisena ja saada sitä jatkuvaa kommenttia, kaikesta mitä tekee. Mulla on nyt kolmas ratsastuksenopettaja tämän vuoden aikana, enkä tiedä onko tämä nykyinen vähän turhan kriittinen ja ankara. Viimekin tunnilla sai jonkun pikkutytön itkemään kun hän ei halunnut laukata mutta opettaja vaatimalla vaati.. No tunteja on kuukauden verran jäljellä, ennen kuin tallilla alkaa kesäloma.

Lisäksi samaa tallipihaa asuttaa Mila, joka on terapiayrityksen omistajan oma hevonen, eikä millään tavalla sopiva terapiahevoseksi sekä Issy, joka on hieman liian lihava shetlanninponi, mutta myös lauhkea kuin lammas lasten kanssa. Issyä käytetään myös terapiassa pienten lasten kanssa.

Hevoset asustavat maatilalla, jossa on lisäksi lehmiä ja muita asiaankuuluvia eläimiä sekä pieni leirintäalue ja muutama vuokrattava mökki. Terassi (ravintola?) jne. Täydellisen idyllinen paikka ja olen ollut aika fiiliksissä tässä pari viimeistä viikkoa, että olen saanut tällaisen onnenpotkun ja löytänyt kokonaan uuden jutun itselleni :) Tänään lähti myös tilaukseen uudet ratsastushousut. Hevosten kanssa vietetty aika kun on tuplaantunut ellei liki triplaantunut, ja sen huomaa varusteistakin. Vielä kun löytäis jostain ratsastussaappaat näille mun mahtipohkeille! Välineurheilua tämäkin..