Maanantaina täällä Hollannissa oli myrsky, jollaista en ole itse koskaan aikaisemmin kokenut.
Sunnuntaina myrskystä annettiin jo varoituksia, mutta kertoo varmaan jotain omasta kyvystä pysyä uutisten tasalla, sillä vasta maanantaina aamulla työmatkalla sain tiedon tulevasta myrkystä. Jo aamulla kuuden aikaan tuuli oli mielettömän kova ja ihmettelin, että mitä täällä tapahtuu. Juna ajoi huomattavasti hiljempaa kuin yleensä ja matka kestikin puoli tuntia pidempään. Yli puolet koko päivän junista oli peruttu jo edellisenä päivänä, jotta miehitys riittäisi paremmin korjaamaan tulevia vaurioita. Myrskystä oli annettu varoitus "punaisella koodilla", jotta varsinkin Pohjois-Hollannissa asuvat osaisivat oikeasti varautua. Suositeltiin että ihmiset pysyisivät kotona jos vaan mahdollista.
No, minä kuten aika moni muukin.. mentiin tietysti töihin. Jo vähän ennen yhdeksää tuuli puhalsi jo myrskylukemissa, parhaimmillaan/pahimmillaan tuuli oli maanantaina boforiasteikolla 10-11 välillä, joka siis
Wikipedian mukaan "kiskoo puita juurineen, aiheuttaa huomattavaa vahinkoa rakennuksille". Tuo hirmumyrskytuuli kuitenkin tietääkseni vain Hollannin pohjoisosissa ja saarilla, mutta sisämaassa tuuli taisi olla asteikolla 9 luokkaa. Joka siis tekee mittavia tuhoja sekin. Taloja ja rakennuksia tuhoutui, eniten tuhoa taisivat tehdä kaatuvat ja "lentävät" puut. Ainakin seuraavan päivän uutisten mukaan, ihmisten taloja ja autoja oli tuhoutunut. Lisäksi junaliikenne pysähtyi suurimmalla osalla reiteistä sen takia, että raiteet olivat täynnä puita ja muita "objekteja". Amsterdamissa turisti kuoli, koska jäi puun alle ja myöhemmin sairaalassa kuoli nuori mies, joka oli saanut lentävän oksan päähänsä.
Kun taistelin työpaikkaa kohti vähän ennen aamuyhdeksää, tuuli oli niin kova ettei meinanut päästä eteenpäin. Työkaveri kertoi kuinka oli nähnyt jonkun vaan kaatuvan pyörällä, koska tuuli oli vienyt tasapainon. Meidän toimistorakennus on korkeahko ja maanantaina olin töissä 8. kerroksessa. Tuulen aiheuttama meteli oli melkoinen ja voin vain kuvitella, kuinka jäätävältä ylemmissä kerroksissa tuntui rakennusten alkaessa huojua tuulen voimasta. Pahin myrsky oli aamupäivällä ja junaliikenne pysähtyi kokonaan noin klo 11 aikoihin. Iltapäivällä myrsky laantui, mutta ei loppunut kokonaan.
Vahinkoja liikenteessä ei kuitenkaan pystytty korjaamaan niin nopeasti, joten kun pääsin töistä puoli kuusi, niin oli suuri kysymysmerkki kuinka pääsen kotiin. Juna-asemalta, joka on työpaikan lähellä, kun ei kulkenut junia mihinkään suuntaan. Myrskytuulen ja sateen läpimäräksi kastelemana, päädyin täpötäyden ratikan kyytiin, joka melko lähellä Amsterdam Centraalia ilmoitti, että ei voi ajaa pidemmälle, koska raiteille oli pysähtynyt jo 2 ratikkaa. Ratikasta kävellen keskusrautatieasemalla, joka oli
täynnä ihmisiä. Useimmat olivat odottaneet jo tuntikaupalla jonkunlaista yhteyttä johonkin ja suurin epätietoisuus oli siinä, että kukaan ei tiennyt minne/mistä/mihin aikaan jokin juna lähtisi. Oma puhelimeni ilmoitti, että Intercity Roosendaaliin oli lähdössä, joten juoksin aseman läpi ehtiäkseni junaan. Hieman naiivia luulla että juna lähtisi ajallaan. Seisoin laiturilla reilun puoli tuntia, odottaen pääsyä junaan, joka seisoi kyllä raiteella mutta ovet pysyivät lukittuina. Kunnes joku NS:n (paikallinen VR) työntekijä tuli ilmoittamaan, että voidaan kyllä odottaa, mutta kukaan ei tiedä koska kyseinen juna lähtee, sillä Schipholin suuntaan ei kulje yksikään juna tällä hetkellä. Kokonaisuudessa Amsterdam Centraalilta oli lähdössä vain 3 junaa. Yksi niistä Rotterdamin suuntaan (kotiinpäin siis!), joten tein uuden spurtin ja vaihdoin laituria. Tietysti pelkäsin, että se lähtee heti nenän edestä. Mutta ei, ehdin kyllä ajoissa ja sain jopa istumapaikan junasta, joka odotti vielä 10 minuuttia ennen kuin lähti liikkeelle. Lähdettyään liikkeelle juna pysähtyi jokaisella asemalla, mikä on tietysti ymmärrettävää kun ihmisten piti päästä jokaiseen mahdolliseen suuntaan.
Kun pääsin Rotterdamiin asti, suurin osa junayhteyksistä Etelä-Hollannissa kulki ihan hyvin, reiluilla myöhästymisillä tosin. Joten pääsin junalla Bredaan, josta Justin tuli hakemaan. Kaikki junat Etten-Leuriin kun olivat 22-58 minuuttia jäljessä aikataulusta. Neljän tunnin matkustamisen jälkeen ei kauheasti huvittanut jäädä arvailemaan, että tuleeko joku juna vai ei. Varsinkin kun meidän ja Bredan välimatkan ajaa 10-15 minuutilla autolla.
Myrsky oli aiheuttanut melkoisen kaaoksen ympäri maata ja seuraavana päivänä luin kauhuissani lehdistä millaista tuhoa se oli saanut aikaan. Uskomatonta oli kuitenkin, että maanantain ja tiistain välisenä yönä apuun hälytetty henkilöstö oli saanut lähes kaikki raideverkostot kuntoon. Ehdin jo etukäteen murehtia, että kauanko matka töihin kestää. Mutta siis ihan ajoissa olin.
Seurasin jo maanantaina Suomen lehdistön (Nokia Lumia on tehokkaasti yhteistyössä Iltasanomien kanssa, joten mahdotonta välttää) uutisointia myrskystä. Varoitukset oli selkeitä ja mielestäni asianmukaisia. Kun uutisoinnin yhdisti tuhoihin Englannissa ja Tanskassa (puhumattakaan omasta kokemuksesta täällä Hollannissa), niin mielestäni varoituksia ei liioiteltu yhtään. Myrsky kuitenkin laantui reilusti ennen kuin saapui Suomeen, joten suomalaiset pääsivät taas naureskelemaan iltalehtien uutisoinnille. Rupes "melkein" harmittamaan, kun näin Facebookissa muutaman asiasta tehdyn pilakuvan.
Tavallaan se asenne, jolla koko asiasta tehdään pilaa, ärsyttää. Tulee sellainen olo, että ihmiset ei ajattele nenäänsä pidemmälle ja vain oma napa ratkaisee. Jotenkin, että ihmiset ei ymmärrä maailmassa olevan muitakin ihmisiä kuin he itse ja heidän naapurinsa.
Että maailmassa tapahtuu paljon asioita, jotka on toisille todellisuutta ja toisille vain iltalehden uutisia, joista ei uskota sanaakaan. Jos sanon oman mielipiteeni, että myrsky ainakin oman kokemukseni mukaan oli kamala. Enkä ole aikaisemmin kokenut vastaavaa.. myrskytuulta, joka voi jopa tappaa jos huonosti sattuu.
Mutta nyt sain tämän asian pois sydämeltäni, niin voin jatkaa iloisemmissa merkeissä viikonlopun viettoon :)
Joo, mäkin vähän reagoin noihin Facebookin kuviin. Kamalalta tuo myrsky kuulosti, ja täällä seurasin vierestä kun britit olivat tietysti hyvin huolissaan omaisistaan. Parempi että varoitetaan kunnolla, kuin ei ollenkaan.
VastaaPoistaMä näin pelkästään NYT-liitteen tekemän "Myrskytuhot pääkaupunkiseudulla - Katso kuvat!" -linkin, ja itse pidin sitä hauskana, koska koin että sen terävin piikki osui iltalehtien otsikointitapaan eikä itse myrskyyn - ja nuo "katso kuvat!"/"et voi uskoa tätä!"/"intiimi paljastus - TÄTÄ teen!"/"HUH mitä menoa!"-tyyppiset otsikot ottavat mua välillä tosi pahasti päähän, kun tavoitteena on maksimoida klikkaukset ja "uutisen" sisältö saattaa sitten olla ihan mitä vaan. Kaveri, joka oli aiemmin töissä toisessa pääiltalehdistä, kertoi että heille oikein järjestetään kursseja, miten tehdä otsikoista mahdollisimman houkuttavia (ja täysin epäsuhteessa olevia itse uutiseen verrattuna)...
VastaaPoistaTäälläkin myrskystä kohkattiin etukäteen, mutta oltiin ilmeisesti tarpeeksi sisämaassa, että vaikutukset jäivät tosi navakkaan puhuriin, joka teki kävelystä ikävää mutta ei näyttänyt merkittävästi vaikuttavan julkisiin. Nuo tapahtumat siellä teillä päin sen sijaan kuulostavat oikeasti aika pelottavilta. :/