Tyhmä ja epäkohtelias suomalainen, joka ei ymmärrä tätä kulttuuria

Kun tekee paljon töitä, niin...
- pyykit kasaantuu
- syö epäterveellisempää ruokaa
- ärsyyntyy helpommin
- koti on likainen
- ei ole aikaa sosiaalisen elämän ylläpitoon, ystäville ja sukulaisille
- villasukat ei valmistu
- blogia ei päivitä kukaan

Kaikki on tottakai kiinni omista valinnoista, mikä on itselle tärkeää ja mielekästä. Tein viime viikolla rankan työviikon, tuntimäärissä vain vähän normaalia pidempi, mutta rankka viikko muodostui yksinomaan aamuvuoroista. Kun herää joka aamu klo 5, niin ei paljon naurata. En ole ikinä pitänyt itseäni sen kummemmin aamu- tai iltaihmisenä, mutta kyllä ennen kuutta herääminen tuntuu aika epäinhimilliseltä. Ja kun vihdoin pääsee töistä kotiin, niin ei paljon huvita mikään.

Justinin 31v. synttäreitä vietettiin torstaina. Koska tämän postauksen perusteella tiedätte, kuinka fanaattisia hollantilaiset on syntymäpäivien suhteen, niin tottakai meille tuli illalla Justinin vanhemmat ja veli tyttöystävineen kahville. Ajaksi oli sovittu klo 19.30-20, vanhemmat tulivat juuri ennen puoli yhdeksää ja veli juuri ennen yhdeksää. Jo tässä kohtaa meni herne nenään.. arki-iltana olisi syytä noudattaa sovittua aikaa! Ja totuttuun tapaan jokainen tällää perseensä penkkiin ja odottaa palvelua.. kuppi kahvia/teetä nenän eteen ja samaan syssyyn kakkua. Kun olin hoitanut emännän velvollisuudet ja seurustellut vähän aikaa, totesin meneväni nukkumaan. Minun mielestäni kun on erittäin ajattelematonta sukulaisilta tulla myöhässä ja sitten vielä istua lääräämässä pari tuntia, varsinkin kun tiedossa oli että meillä on huomenna aikainen aamu (totesivat vain, että minkä ihmeen takia heräät niin aikaisin...). Mutta se on vain minun mielipiteeni, hollantilaisten mielestä kun kaikki on vaan gezellig.

Olen ehkä jo päässyt yli sen vaiheen "mitä ne nyt musta ajattelee", ainakin sukulaisten keskuudessa. Olen suomalainen ja ehkä tapojeni kanssa vähän outo, mutta mitä sitten. En jaksa aina pelata tämän kulttuurin säännöillä, varsinkin kun ne ei tunnu yhtään omilta. Suurimman osan aikaa teen kyllä muille mieliksi, mutta ei se silti tunnu omalta.

En jaksa aina poskisuukotella kaikkia, sekä saavuttaessa että lähtiessä. Varsinkaan niitä ihmisiä, joiden kanssa en ole edes jutellut koko iltana. Mikä järki? Muuta kuin että se on kohteliasta? Öö, kenen mielestä?

Ärsyttää, että juhlissa ystävien ja sukulaisten kesken, vieraat ovat kuin ravintolassa. Ruokaa ja juomaa pitää olla riittävästi, on isäntäparin tehtävä huolehtia että kaikki ovat tyytyväisiä ja riittävästi ravittuja. Normaalisti tarjoaisin apuani tarjoiluissa, mutta täällä on tottunut siihen, että istua tököttää tekemättä yhtään mitään. Viikonloppuna Justinin ja Tomin synttäreitä juhlittiin Zeelandissa, ensin leirintäalueella kahvittelemalla ja sitten satamassa grillaamalla. Ja kaikki sukulaiset tietysti kutsuttu.. Jotenkin tuo tyypillinen juhlinta kotioloissa on jokseenkin hyväksyttävää, mutta leirintäalueolosuhteissa.. Suomessa itse järjestäisin samanlaiset kekkerit periaatteella, että jokainen tuo mukanaan jotakin, niin juomaa kuin ruokaakin. Kaikki tekevät yhdessä jotain ja kaikilla on kivaa. Mutta täällä.. me tehtiin Justinin kanssa kaikki ruokaostokset ja Tom hoiti juomapuolen. Justinin äiti huolehti leirintäalueella kahvin keittämisestä, vieraiden istuessa pyllyillään. Sama homma myös satamassa kun grillattiin. Ehkä se olen vaan minä ja minun outo suomalainen kulttuuritaustani, mutta en vaan käsitä. Justin grillaa, Tomin tyttöystävä esivalmistelee salaatti ym. ainekset, minä hoidan loppusiivouksen. Todella gezellig.

Erittäin huonosti nukutun yön jälkeen, teltassa oli kylmä, märkä ja kaikinpuolin inhottavaa, olin ihan valmis lähtemään kotiin. Ensin kuitenkin aamupalaa. Joka luonnollisesti piti hakea kaupasta, koska eihän kukaan nyt ole ottanut mitään ruokaa mukaan.. Ja siinä vaiheessa kun olen ollut hereillä 3 tuntia ilman aamupalaa, olen hakenut sen aamupalan kaupasta (myös kaikille muille), kattanut pöydän ja istunut sen ääressä 2 tuntia, enkä vieläkään saa syödä, koska KAIKKI eivät ole paikalla, niin menee muuten herne nenään. Joskus ja vaan joskus, musta tuntuu että gezelligheid on lähinnä vittuilua ja muiden ihmisten itsekkyyttä. En voi tehdä niinkuin itse haluan, koska se on epäkohteliasta muita kohtaan. On myös todella epäkohteliasta tehdä jotain kulttuurisääntöjen vastaista, riippumatta siitä mikä olisi järkevää/mukavaa/mielekästä.

Ehkä mulla oli vaan huono viikonloppu. Ja tyhmä epäkohtelias suomalainen tyttö nyt vaan on outo. Antakaa sen olla rauhassa, älkääkä vaan puhuko sille.. kyllä se 20 vuoden päästä on jo jotain oppinut.

Mutta hei, tällä viikolla mulla on vaan 3 työvuoroa. Aluksi olin listan nähtyäni vähän kiukkuinen (missä mun rahat!) mutta nyt olen vaan tyytyväinen, että saan vähän chillata ja hoitaa asioita pois listalta.

Koti on nyt vaihteeksi puhtaaksi puunattu, pyykkikasat vähenee silmissä, on ollut enemmän aikaa miettiä mitä syödä ja aikaa tehdä se (kylmäsavulohta ja ruisleipää, mmm!) ja meidän takapiha muuttuu hitaasti mutta varmasti nätimmäksi. Mulla on myös deitti yhden ystävättären kanssa tällä viikolla ja kappas, blogikin päivittyy taas (ainakin tämän postauksen verran). Kohta rupeaa myös sukkapuikot heilumaan.

Anteeksi avautuminen. Ei ollut kovin kohteliasta ;)