Mutta tälläkin hetkellä pohdin erästä dilemmaa, joka vetää aivoni ja oikeustajuni solmuun. Ja voi olla että tapani mukaan jälleen pohdin päivätolkulla asiaa, joka ei välttämättä edes tule eteen. Here goes nothing.
 |
| Source |
Ja kah, mielestäni homma on varma vasta siinä vaiheessa, kun nimi on paperissa ja tiedän aloittavani uudessa yrityksessä.
Joten joudun odottamaan todennäköisesti ainakin tämän viikon vielä. Kärsimättömälle ihmiselle tämäkin on jo vaikeaa.
Se aito ja ehta dilemma on kuitenkin tämä:
Nykyinen työsopimukseni päättyy 1.9. Ennen kuin olin edes hakenut tätä uutta työpaikkaa, olin sopinut nykyisen pomoni kanssa että työsopimuksen uudistamisesta/tunneista ym. keskustellaan hänen palattuaan lomalta, elokuun ensimmäisellä viikolla. Eli tällä viikolla.
Jos nykyinen pomoni siis nykäisee tällä viikolla hihasta ja haluaa keskustella...
mitä mä teen? mitä mä teen? mitä mä teen?
Valehtelenko päin naamaa, "Tottakai haluan jatkaa, viihdyn todella hyvin, ihana paikka olla töissä" vai olenko rehellinen "No itseasiassa, olen hakenut toista työpaikkaa, joten en ole varma pystynkö/haluanko jatkaa täällä".
Molemmat vaihtoehdothan kusee ihan päin omaa näköä. Jos valehtelen, saan huonon maineen ja pilaan kaikki suhteet, viimeistään siinä vaiheessa kun totean (pahimmassa tapauksessa vain viikon jälkeen) että btw, en muuten jatkakaan kun pääsin toisiin töihin.
Jos olen rehellinen, pomo toteaa tottakai heti, "OK, no eihän tässä sitten ole edes mitään keskusteltavaa kun et nähtävästi viihdy täällä. Ja mehän ei semmosia työntekijöitä tarvita."
Rehellisyydessähän ei muuten ole mitään vikaa, mutta mitä jos apua, jotain meneekin vikaan ja kohta ei ole työpaikkaa ollenkaan?!
Periaatteessahan voisi ajatella, että eihän mikään voi mennä vikaan, kun en ole ikinä ollut edes tekemisissä poliisin kanssa. Mutta mitä jos jotain meneekin mönkään?!
 |
| Source |
Hollantilaiset tukijoukot ovat todenneet tähän dilemmaan, että ei muuta kuin valehtelet päin naamaa. Mutta kun.. en mä osaa, enkä pysty. Valahdan punaiseksi ja rupean sönköttämään ja sitten ne ainakin tietää, että valehtelen.
En tiedä miten pystyisin lykkäämään tapaamista pomon kanssa siihen asti että tietäisin varmasti siitä toisesta paikasta. Valehtelemalla jotain muuta? Että ehkä me muutetaan Justinin kanssa pois tai ollaan eroamassa, enkä tiedä jäänkö tänne. Äh, en tiedä. Terveydellisiä ongelmia, pitää odottaa ensi viikkoon että labratulokset tulee? :D
Sormet ristissä toivon, että pomo olisi itse niin kiireinen, että ei muistaisi koko asiaa.
Tyhmintähän koko tilanteessa on se, että toisen työpaikan hakeminen ei ole millään tavalla laitonta. Kaikkihan niin tekee, muuten kukaan ei ikinä vaihtaisi paikasta toiseen. Uuden työpaikan hakeminen ei millään tavalla dissaa sitä vanhaa. On vaan aika tehdä joku muutos.
Mutta kun.. tämmösissä tilanteissa tiedän, että rehellisyys kostautuu vaan itselle. Kukaan työnantaja ei arvosta sitä, jos hakee muualle. Kaikki haluaa lojaaleja työntekijöitä, jotka on omistautuneita yritykselle.
Onhan muuten vielä yksi vaihtoehto. Mitä jos tämä nykyinen pomo ei haluakaan pitää mua enää tuolla? Sittenhän ongelma olisi tavallaan ratkaistu eikä mun tarvitsisi aukaista suutani koko asiasta. Ja sitten vaan sormet ristissä, että tuo toinen lanka päättyy positiivisesti. Enkä mä nyt tosissani voi toivoa, että olen ollut niin paska työntekijä, että ne ei halua mua enää :D (Varsinkin kun olen koko ajan tehnyt parhaani.)
 |
| Source |
Yritä miettiä vaihtoehtoa joka on omiesi puolivälissä.
VastaaPoistaEt kuvaustesi perusteella ole ollut täysin tyytyväinen nykyiseen työpaikkaasi kahden asian takia. Ensinnäkin se ei ihan vastaa koulutustasi ja toiseksi sinulla on ollut tottuminen hollantilaiseen työntekoon. Tätä jälkimmäistä tuskin pystyt muuttamaan, mutta voit tietenkin tuoda sen keskustelussa positiivisella tavalla esiin.
Oletan nimittäin, että keskustelunne on myös kehityskeskustelu. Siinä yhteydessä voit kysyä pomoltasi suoraan minkälaisena työnteko suomalaisen kanssa on koettu ja mihin asioihin sinun olisi syytä vastedes kiinnittää huomiota. En nimittäin usko, että uusi työpaikkasi toisi mukanaan sen kummempia (= parempia) hollantilaista työkulttuuria. Tämä on muuten kysymys, jonka voit tuoda esille myös jos heillä on sinulle negatiivisia uutisia!
Se, että etsit ajan mittaan vaativampaa työpaikkaa, on asia, mitä ei kannata piilottaa. Ehkä heillä on jotakin muuta avoinna nyt kun hollannin kielesikin on parantunut.
Eli, jos se uusi vaihtoehtosi on vaativuudessaan parempi, on ilmeistä, että kaikki ymmärtäisivät mahdollisen irtisanoutumisesi viikon kuluttua.
Tsemppiä keskusteluun. Ehkä voit harjoitella sitä ja erilaisia vaihtoehtoja etukäteen Justinin kanssa.
Kiitos tsemppauksesta! Uusi firma on kansainvälinen, joten siinä mielessä pääsen ainakin vähän eroon tuosta hollantilaisesta työkulttuurista :) Ja toivon todella, että ymmärtävät sitten miksi vaihdan paikkaa.. kaikella järjellä kun uusi paikka on kaikintavoin paremmin soveltuva meikäläiselle. Mutta valitettavasti olen jo muutaman kerran karvaasti kokenut työelämässä, että rehellisyys ei aina kannata :/ Vaikka kuinka sotiikin omia periaatteita vastaan.
PoistaOon ihan samaa mieltä sun hollantilaisten kavereiden kanssa. Sun tänhetkinen työnantaja on jättänyt sut todella epävarmaan tilanteeseen työsuhteen jatkon kanssa, joten onhan se nyt itsestään selvää, että oot katellut muitakin paikkoja. Tietenkin. Eikö se kertois susta enemmän työntekijänä, jos luottaisit sokeasti työsuhteen jatkuvan? Etenkin vielä tän hetkisessä taloustilanteessa (mikä tuskin on parhaimmillaan Hollannissakaan).
VastaaPoistaOn täysin luonnollista "itsesuojeluvaistoa" pitää se vanha työpaikka ennen uuden sopparin allekirjoittamista. Ja voithan sä sitten siinä vaiheessa, kun uuden paikan tieto vahvistuu sanoa, että olet todella tykännyt olla siellä vanhassa, mutta sait juuri kuulla saaneesi enemmän koulutustasi vastaavaa duunia, jota hait, koska vanhan sopparin jatkuminen oli epävarmaa. Tässä tilanteessa tällä vanhalla pomolla on mahdollisuus tehdä vastatarjous tai onnitella uuden paikan löytymisestä. Jos se pomo jotenkin ottaa nokkiinsa, ei duuni olis ollutkaan pitämisen arvoinen.
Työntekijöillä nykyään se paskempi tilanne on, joten todellakin olet hiljaa niin kauan kuin uusi duuni vahvistuu :) Itsekin irtisanouduin tästä omasta duunistani "ajoissa työnantajaa ajatellen" vasta kun olin vahvistanut liiton lakimieheltä, ettei rehellisyys kostaudu itelle, koska valitettavan usein se on niin.
Kiitos Virpi! Joo, taidat olla oikeassa niinkuin muutkin neuvoa antaneet. Oma turpa vaan tukkoon ja kirkkain silmin keskustelemaan tulevaisuudesta firman sisällä. Edelleen tosin toivon jotain ihmettä, että aiheesta ei tarvisi keskustella ennen kuin tiedän varmasti toisesta firmasta.
PoistaVarmasti ymmärtävätkin mun näkökulmani asiaan, mutta se ei kuitenkaan takaa että suhtautuisivat asiaan erityisen positiivisesti. Peukut pystyyn että kaikki menee hyvin ja että (toivottavasti) viimeiset viikot hotellilla ei tule olemaan yhtä kärsimystä!
Mitä jos sanoisit pomolle, että olet viihtynyt ja haluat jatkaa, mutta tuot samalla esiin, että jossain vaiheessa tulevaisuudessa kaipaat haastavampiakin töitä? Näin voit vähän pohjustaa sitä, että jos heillä ei ole muuta tarjota, ennen pitkää lähdet. Sitten kuuntelet, mitä pomo ehdottaa ja pyydät, että saat miettiä asiaa viikonlopun yli - ja sitten jo toivottavasti tiedätkin, miten tilanne ratkeaa. Jos lopulta kävisi vielä niin kurjasti, ettet uutta paikkaa saakaan, ainakin pomo olisi tietoinen siitä, että kaipaat ennen pitkää erityyppistä työtä.
VastaaPoistaOlen samanlainen kuin sinä: mitään en uskalla pitää varmana, ennen kuin nimi on papereissa. Mistä sitä koskaan tietää, mitä tapahtuu :)
Ja onnea, että olet päässyt rekryprosessissa noinkin pitkälle!
Kiitos vinkeistä! Yritän pitää kaikki mielessä jahka istutaan kasvotusten! Tänään selvisin työvuorosta vaan pomoa moikkaamalla, joten toivon ettei keskustelun aika ole vielä tällä viikolla. Tai ainakaan ennen kuin olen saanut puhelinsoiton sieltä toisesta firmasta.
PoistaToivon tosiaan ettei mitään ihmellisyyksiä tapahdu, mutta silti parempi pelata varman päälle :)
Ah.. tyopaikkamurheet.
VastaaPoistaKirjoittaisin mielellani kirjan siita mita nykyisella kansainvalisella (firma alunperin amerikkalainen) tyopaikallani tapahtuu joka paiva, ja aika usein kolmen vuoden aikana vakavasti harkinnut ulos marssimista keskisormia heilutellen.
Suomalaiset on tottuneet olemaan suorasukasempia ja rehellisia asiasta kuin asiasta, mutta ilmeisesti hollantilaiset sietaa ties mita hymy naamallaan. Valehtelua en itse sieda ollenkaan mutta jos manageri kysyy olenko tyytyvainen tyopaikkaani, tulee sielta suurin piirtein ulkoa harjoiteltu litania siita kuinka tyossa on omat haasteensa ja onhan se ihan hauskaa istua joka paiva tietokoneen aarella otsasuonet raivosta pullistellen.
Ik ben redelijk ingeburgerd, zeg maar.
Onneksi olkoon uuden tyopaikan johdosta!
Ensinnäkin kiitos :)
PoistaJa tuo kaikki mitä sanoit kuulostaa niin tutulta! Harkitsen vielä jaksanko paneutua aiheeseen blogipostauksen verran, mutta kommenttina tähän.. Hollantilaiset ovat melko suorapuheista kansaa, mutta työelämässä ja varsinkin esimiehiä kohtaan, meininki on vähän eri. Liiallista suorapuheisuutta ja rehellisyyttä kun ei todellakaan arvosteta. Jos sanon jostain asiasta mielipiteeni oikeasti rehellisesti, niin saan lähinnä kummastuneita katseita, että mitäs tuo nyt noin.. varsinkin ulkomaalaisena minulla ei taida olla oikeutta arvostella mitään! Ja ainakin nykyisellä työpaikallani puhutaan kaikkien selän takana paskaa olan takaa, mutta varsinkin esimiehistä ei hyvää sanaa työntekijöiden keskuudessa liiku.. päin naamaa jokainen on tottakai mielinkielin! Syyllistyn tähän tottakai itsekin, hyvin sopeutunut kulttuuriin, jossa esimiehelle ollaan aina hymyssäsuin ja sanotaan että nautitaan töistä kuin töistä.