Hullun hommaa

40 tunnin työviikko ja työmatka päivässä 2 tuntia suuntaansa. Joku voi ehkä miettiä, millaista se arki oikeasti on. Seuraavassa siis kuvaus tavallisesta arkipäivästä.

Maanantai

5.00 Herätyskello soi.

Ensimmäisenä vessaan, piilarit silmiin ja suihkun alle. Suihkusta selviydytään 10 minuutissa, jonka jälkeen meikkaan, puen vaatteet päälle ja kuivaan/laitan hiukset. 

5.55 Herätän Justinin ja menen alakertaan.

Alakerrassa kerään edellisenä iltana valmiiksi tehdyt eväät jääkaapista ja pakkaan laukun. Yritän keksiä joka päivälle mukaan jonkun lounaan, salaatin tai edellisen päivän ruoan jämät. Lisäksi otan mukaan aamupalaksi yhden leivän ja ensimmäiselle tauolle myöskin voileivän. Päivästä riippuen saatan ottaa mukaan myös aamupalaksi kreikkalaisen jogurtin. Lisäksi banaanin, omenan ja satunnaisesti jotain muuta hedelmää. Laukusta löytyy myös aina vesipullo ja aika usein myös termosmuki, jonka täytän aamuisin teellä. Iltapäivää varten (ja varsinkin junamatka kotiin) laukussa on myös pieni rasia rusinoita ja pussi tavallista pähkinäsekoitusta. Usein aamuisin myös avustan Justinia sen aamutoimissa, laitan esimerkiksi kahvin tai katan pöydän. Myös Sparksin ruokin aamuisin ja vaihdan juomaveden.

6.15 Lähtö kotoa.

Takki niskaan ja kengät jalkaan. Tarkistus että laukussa on työpaikan kulkulätkä ja takin taskussa matkakortti. Lisäksi auton avaimet ja kotiavaimet. Ajan autolla asemalle, matka kestää noin 6-7 minuuttia. Kuuteen minuuttiin saa jo vähän kaasutella ja joka aamu kiroan tiellä olevia hidasteita ja väistämisvelvollisuutta oikealta tulevia kohtaan. Mutta joka tapauksessa asema on lähellä ja autolla sinne pääsee nopeasti. Meidän Etten-Leurin asemalla on ilmaiset pysäköintipaikat ja aika vakiintuneesti parkkeeraan joka aamu samalle paikalle. Kun tulee asemalle ennen klo 7 joka aamu, niin on paikkoja joista valita.

6.30 Juna tulee Roosendaalista, pysähtyy Etten-Leurissa ja matkaa Bredaan. 

Bredasta matka jatkuu kohti Zwollea, jos jäisin istumaan junan kyytiin, niin matkustaisin paikkaan nimeltä ’s-Hertogenbosch (Den Bosch) ja siellä vaihtaisin toiseen junaan, joka matkaisi kohti Almerea (Utrechtin kautta Amsterdamiin).  Matka Den Boschin kautta kestää 30 minuuttia pidempään, mutta muutaman kerran viikossa tulee sekin istuttua. Joskus aamuisin sen takia että matkustus on rauhallisempaa (vain yksi vaihto) ja iltaisin sen takia, että myöhästyn sopivasti junasta, jolla pääsisin nopeammin kotiin.

6.40 Juna saapuu Bredaan, raiteelle 3.

Intercity Direct (aiemmalta nimeltään Fyra) lähtee raiteelta 5. Bredan asemaa remontoidaan tällä hetkellä, joten osa raiteista on suljettuina ja muutoksia lähtölaitureissa tapahtuu usein. Intercity Direct on juna, joka kulkee hispeed raiteella, eli samalla raiteella jolla Thalys liikuu. Intercity Direct kulkee Bredasta Rotterdamin kautta Schipholille ja sieltä Amsterdamiin. Ei siis pysähdy välissä olevilla asemilla ja kulkee suuremmalla nopeudella kuin tavalliset junat. Bredasta Rotterdamiin pääsee 25 minuutissa ja Schipholille 53 minuutissa. Edellyttäen siis tietysti että juna ajaa ajallaan ja että kaikki menee hyvin. Viidestä päivästä viikossa yleensä noin yhtenä päivänä kaikki junat on ajallaan, ilman minkäänlaisia myöhästymisiä. Yleensä myöhästymiset ovat kaikkea väliltä 5-30 minuuttia. Intercity Direct junalla kulkemiseen tarvitsee Rotterdamin ja Schipholin välillä lisälipun, eli normaalin junalipun lisäksi pitää maksaa ekstraa.

6.57 Intercity Direct lähtee Bredan asemalta.

Junassa syön nopeasti voileivän, luen ehkä asemalta napatun Metron tai Sp!tsin tai ehkä selaan puhelimella läpi blogeja tai Iltasanomia. Suljen silmät ja torkun yleensä Hoofdorpiin asti, joka on siis asema juuri ennen Schipholia. Havahdun yleensä Rotterdamin kohdalla kun juna tulvahtaa täyteen ihmisiä.

7.50 Jään Schipholilla junan kyydistä pois.

Seuraava juna lähtee samalta raiteelta, vaihtoaikaa on 8 minuuttia. Se juna on lähes aina ajallaan. On hassua kuinka melkein joka aamu näkee samat ihmiset. Yksikin nainen matkustaa aina samalla junalla Bredasta Schipholille ja vaihtaa vielä samaan junaan, mutta vaikka aivan varmasti tunnistaa että kuljetaan joka päivä samalla junalla, niin ei ole kertaakaan hymyillyt tai edes nyökännyt. Hyvin epähollantilaista.

8.09 Juna saapuu Amsterdam Sloterdijk asemalle.

Kävelen yleensä asemalta toimistolle. Matkaa on vajaa kilometri ja se taittuu reilussa 10 minuutissa. Yleensä iltapäivisin tasan kymmenessä, kun puolijuoksua kiidän asemalle etten myöhästyisi junasta ja aamuisin saattaa vierähtää 15, kun menen mieluummin omaan tahtiin. Joskus jos ratikka on sopivasti asemalla, niin hyppään sen kyytiin. Varsinkaan sateessa tai jos olen jo melkein myöhässä töistä. Pari pysäkinväliä hurahtaa 4 minuutissa, joten jos ratikka on jo pysäkillä, niin sen avulla voittaa helposti 10 minuuttia. Matka maksaa reilun 1 euron matkakortilla, mutta toisinaan se on sen arvoista.

8.30 Toimistolla

Meillä on flex seating toimistolla, joten omia työpöytiä ei ole. Käytännössä porukka kuitenkin istuu lähes samoilla paikoilla joka päivä. Meidän toimisto on neljässä eri kerroksessa ja oma osasto kolmannessa. Oma osastoni on siis Nordic, sen lisäksi samassa kerroksessa on ranskalaiset, espanjalaiset, portugalilaiset yms. ja trade support kokonaisuudessaan. Flex seatingista johtuen pöydille ei saa ikinä jättää omia tavaroita, joten jokaisella on oma lokero, jossa työhön liittyviä tavaroita säilytetään. Myöskään takkeja ei saa ripustaa tuolin selkänojalle, vaan se pitää laittaa lokeroon tai naulakkoon kahvinurkkaukseen. Kahvinurkkauksia on jokaisessa kerroksessa kaksi. Siellä on 1-2 kahviautomaattia ja vesiautomaatti. Kopiokone/printteri/skanneri yms. Toisella puolella kahvinurkkauksessa on lisäksi jääkaappi, jossa voi säilyttää omia eväitä. Syöminen ja juominen muista kuin suljetuista kupeista/pulloista on kielletty. Syödä voi oman kerroksen taukohuoneessa, mutta vain kylmiä ruokia. Jos haluaa syödä lämmintä ruokaa/lämmittää mukanaan tuomansa ruoan, pitää mennä pohjakerroksessa sijaitsevaan ravintolaan.

8.40 Työt

Ensimmäiseksi avaan aina tietokoneen ja kaikki päivän aikana tarvittavat ohjelmat. Kirjaudun sisälle järjestelmään ja tarkistan päivän aikataulun. Meillä on minuuttiaikataulu ja sitä pitää noudattaa, muuten tulee heti satikutia. Aamulla on 15 minuutin kahvitauko ja iltapäivällä toinen 15 minuuttia. Lounastauko on 30 minuuttia, mutta koska se ei sisälly työpäivään, päivän pituus on joka päivä 8,5 tuntia.

17.10 Työpäivä päättyy

Meillä on käytössä flex systeemi, jonka avulla omia työaikoja voi säädellä 15 minuutin marginaalilla. Joka tosin ei päde aamun ensimmäiseen tai illan viimeiseen vuoroon. Ensimmäinen vuoro on 8-16.30 ja viimeinen 9.30-18. Tosin aina et pääse lähtemään silloin kun työvuoro päättyy, jos sattuu case olemaan kesken. Ylitöistä maksetaan ne, jotka menee 15 minuutin yli ja jotka on raportoitu asianmukaisesti. Päivän päätteeksi pitää totta kai aina tyhjentää oma pöytä ja viedä kaikki tavarat omaan lokeroon.

Juna, jolla olen aikaisemmin kotona, lähtee asemalta 17.19 tai 17.49. Riippuu siis mihin aikaan oikeasti pääsen lähtemään toimistolta, että moneltako olen kotona. Jos ehdin 17.19 junaan ja vaihtoyhteydet pelaa, ja junat on muuten ajallaan, niin olen Etten-Leurin asemalla klo 19. Jos tuo juna ei onnistu, niin voin ottaa junan 17.29 tai 17.49 ja olla kotona 19.30. Tottakai myöhemmissä työvuoroissa samat säännöt pelaa, eli jos olen viimeisessä vuorossa, niin pahimmillaan olen kotona vasta 20.30. 

Työpaikalla ei suvaita minkäänlaisia myöhästymisiä ja selitykseksi ei kelpaa, että juna oli myöhässä tai että se ei kulkenut ollenkaan. Kuulemma on jokaisen omalla vastuulla olla ajoissa työpaikalla. (Miten se toimii käytännössä jos istuu junassa klo 6.30, ollakseen töissä klo 8.45 mutta juna teknisen vian takia on paikallaan 40 minuuttia, on mulle edelleen täysi arvoitus. Mutta siis totta kai se on mun vika.) Joten käytännössä joka aamu lähden reilusti ajoissa, varaten nimenomaan aikaa niille lähes jokapäiväisille junien myöhästymisille.

17.35 Schipholilla

Jos junaan ehtiminen onnistuu, niin vaihto on jälleen Schipholilla. Ruuhka-aikaan koko kenttä on täynnä ihmisiä, raiteista puhumattakaan. Useimmiten juna, joka siis tulee Amsterdamista, on täynnä jo asemalle saapuessaan ja istumapaikan saamiseksi tarvitaan ripaus onnea ja paljon kyynärpäitä. Onnea siten, että on riittävän lähellä ovea junan pysähtyessä ja paljon kyynärpäitä, sillä jokainen tunkee kuin hullu oviaukosta sisälle. Inhoan sitä päivittäin yhtä paljon. Usein myös päädyn istumaan junien välitiloihin, eli siis siihen missä ulko-ovet ovat. Vähemmän mukavaa ja hemmetin meluisaa, mutta silti parempi vaihtoehto kuin seistä sardiinipurkissa haisevien ihmisten keskellä Rotterdamiin asti. Rotterdamissa kun juna aina tyhjenee ja tilaa Bredaan asti kulkeville on reilusti.

19.00 Etten-Leur

Tässä kohtaa iskee aina helpotus.. Ihanaa, vihdoinkin kotiin! Jumalattoman väsyneenä totta kai joka hemmetin päivä. Kotona on yleensä ruoka valmiina, joko niin että syödään yhdessä tai Justin on jo syönyt, ja sitten syön yksin. Ruoan jälkeen on pakko tehdä lounas ja voileivät seuraavalle päivälle valmiiksi. Joskus myös tiskata tai ainakin raivata keittiö. Yleensä kello on helposti lähempänä puoli yhdeksää, ennen kuin on hetki aikaa istahtaa sohvalle. 

21-22 Sohvalla

Yritän yleensä viettää vähän aikaa sohvalla ja jotenkin myös antaa Justinille aikaa. Mutta viimeistään kymmeneltä on jo pakko könytä yläkertaan ja mennä nukkumaan. Vähäiset yöunet kun tekee päivistä vielä hankalampia.

Sama ruljanssi jatkuu siis viitenä päivänä viikossa ja nyt parin kuukauden jälkeen olen saanut aikalailla tarpeekseni. Kyllähän tästä niin monet ihmiset varoittivat, mutta alkuhuumassa työ tuntui niin ihanalta, että sen eteen oli valmis vähän kärsimäänkin. Nyt kun työstä on karissut ilo, niin en näe mitään järkeä jatkaa. Ja ei ihme, jos parisuhde rupeaa kärsimään, kun olen aina väsynyt ja ikinä ei ole kunnolla aikaa toiselle.

Mutta kuten todettu, tähän tulee nyt muutos. Vielä 5 viikkoa ja sitten tämäkin kokemus on ohi. Kaikki peukut pystyyn, että jäljellä olevat viikot hurahtaa ohi nopeasti.