Perjantaista muodostui kivuton mutta mielenkiintoinen päivä. En ole liiemmin sairastellut, joten ei ole kokemusta sairaaloista Suomessakaan, mutta kurkkaus sairaalaelämään Hollannissa teki vaikutuksen.
Sairaala oli kooltaan täysin verrattavissa TAYS:iin. Pääsisäänkäynnin luota lähti käytäviä joka ilmansuuntaan. Suukirurgia sijaitsi itäisessä siivessä, osoitteessa Oost 16. Ensin piti ilmoittautua tiskillä, josta sai kyselylomakkeen täytettäväksi. Jo tässä kohtaa olin suhteellisen kiitollinen, että Justin oli mukana. Edelleenkään kun ei tuo terveydellinen termistö ole kovinkaan tuttua, varsinkaan hollanniksi! Voisihan sitä tyynesti ruksia
nee vaihtoehdon joka kohdasta, ei mulla mitään vaivoja tai sairauksia ole.. Mutta en usko, että ne arvostaisi sitä kauheasti :)
Kyselylomakkeen täyttämisen jälkeen, avustava hoitaja tuli hakemaan röntgenkuvaan. Sen jälkeen suoraan "arviointihuoneeseen", jossa istuttiin hetki odottamassa ennen kuin lääkäri (kirurgi?) tuli. Niin tyypillisen näköinen hollantilainen mies kuin vaan voi olla! Maailman oudoimmilla silmälaseilla varustettuna tosin :) Totesi hyvin yksikantaisesti, että poistettavahan ne on, koska röntgenit ei näytä hyvältä tulevaisuuden kannalta. Kipua ja särkyä odotettavissa, jos niitä ei poisteta piakkoin. Hammaslääkärin varoitukset hermokanavaan koskemisesta ja kasvojen osittaisesta halvaantumisesta, tämä lääkäri kuittasi sillä, että mahdollisuus on hyvin pieni, ja jos nyt sattuisivat koskemaan väärään kohtaan, niin "halvaantuminen" olisi käytännössä vain puutunut tunne huulessa ja/tai leuassa, joka lähtee pois ajan kuluessa. Sitä ei myöskään huomaisi päällepäin.
Vaikka tämä tieto oli suhteellisen helpottava, niin en silti lähtenyt riemusta kiljuen leikkauttamaan hammasta. Justin toi (toivomuksestani) esille sen, että Suomessa hammaslääkärini oli ehdottanut, että hammas/hampaat poistettaisiin nukutuksessa. Lääkäri totesi siihen, että tavallisesti eivät toimi sillä tavalla, mutta tottakai se mahdollisuus on olemassa. Yleensä nukutuksessa tehdään hampaanpoistoja vain todella nuorille tai vanhoille ihmisille, tai jos ihminen kärsii jumalattomasta pelosta. Tähän väliin tietenkin komppasin omia kauhuntunteitani edeltäneen viikon ajalta, ja sanoin etten missään nimessä haluaisi kuulla/nähdä/tuntea yhtään mitään.
Lääkäri oli suhteellisen ymmärtäväinen ja sanoi, että lähettää vakuutusyhtiööni kysymyksen siitä, korvaavatko he nukutuksesta aiheutuvat kulut. Jos vakuutus ei sitä korvaa, niin tottakai mahdollisuutena on aina maksaa nukutus itse. Vakuutusyhtiö ilmoittaa päätöksensä kirjeitse kotiin ja sen jälkeen voidaan tehdä päätös siitä, poistetaanko hammas nukutuksessa vai vaan puudutuspiikkien avulla. Nukutuksen hyvänä puolena tosin olisi, että poistaisivat molemmat jäljellä olevat viisaudenhampaat kerralla. Paikallispuudutuksessa kun on liian vaarallista puuduttaa koko alaleuka, mutta nukutuksessa tätä ongelmaa ei olisi.
Seuraava etappi sairaalassa oli tutkimus siitä, että onko nukuttaminen mahdollista, jos siihen päädytään. Oma tietokansio mukanani marssittiin seuraavalle osastolle, jonka nimen suomennoksesta ei ole mitään käsitystä. Mutta käytännössä siis leikkauksen esitutkimus. Sain uuden kysymyslomakkeen, joka oli tuplasti pidempi kuin suukirurgian osastolla täyttämäni. En ole varma osaisinko vastata kaikkiin, vaikka lomake olisi suomeksi...
Esitutkimusosastolla jokainen "etappi" hoidettiin omassa huoneessaan ja väliodotusaikoja varten aulassa oli iso pöytä tuoleineen, jonka ympärillä hääri "vierasemäntä" tarjoten kahvia/teetä ja siivoten paikkoja. Käsittääkseni tätä kahvin tarjoamista/vieraanvaraisuutta ei ole Suomessa niin monissa paikoissa. Kampaajalla olen siihen ainoastaan törmännyt. Hollannissa on paljon yleisempää, että vähän joka paikassa tarjotaan kahvikupillista. Verenpaineen mittausta varten oli pieni koppi, jossa oli vain yksi tuoli ja verenpainemittari. Tehokasta vai nimenomaan päinvastoin? Suomessa jotenkin tottunut siihen, että yksi ja sama terkkari hoitaa tyyliin jokaisen tutkimuksen. Verenpaineeni oli (valitettavasti mutta odotetusti) aivan liian korkea, joten seuraavassa huoneessa sain anestesiahoitajalta ohjeet mennä omalääkärille tutkimuksiin. Vasta kun verenpaineeni on tutkittu/hoidettu, saan luvan nukutukseen. Mutta onneksi muuten kaikki oli kunnossa, joten nukutus onnistuu jos vakuutusyhtiö sen maksaa.
Joten 2 kuukauden täällä asumisen jälkeen tein sairaalavisiitin lisäksi myös käynnin terveysasemalle. En tiedä millä perusteella täällä terveysasema/omalääkäri määräytyy, mutta pääsin samalle terveysasemalle ja omalääkärille kuin millä Justin käy. Ilmeisesti terveysaseman saa valita melko vapaasti, edellyttäen että heillä on resursseja ottaa vastaan uusia potilaita. Meidän terveysasema ei ole se lähimpänä oleva vaihtoehto, mutta Justinilla on jo useamman vuoden hyvä kokemus paikasta, joten eiköhän se ole ihan hyvä vaihtoehto. Terveysasemalle asiakkaaksi/potilaaksi rekisteröityminen vaati myös muutaman lomakkeen täyttämistä sekä tietysti voimassaolevan henkilöllisyystodistuksen (passi) sekä sairausvakuutuskortin. Reilun viikon päästä tiistaina menen sitten sinne ottamaan selvää verenpaineestani ja toivon mukaan myös vakuutusyhtiö reagoi nukutusasiasta siihen mennessä, jotta hammasasiaakin saadaan jotenkin eteenpäin. Lienee turha mainita (ihanaa ironiaa) hammasta rupesi särkemään eilen... Toistaiseksi normaali kipulääke tehoaa enkä ole kauhean huolissani.
Positiivista on kuitenkin se, että lauantaina tuli postissa kutsu koulun
intakegesprek en toetsen, eli pääsen vihdoinkin keskiviikkona haastatteluun sekä tasotesteihin. Toivoa on, että se koulu joskus alkaa :) Ja toivon mukaan keskiviikkona tiedän jo enemmän speksejä kouluaikojen sekä maksujen suhteen. Helpottaisi kummasti myös työnhakua! Ainakin motivaation kannalta, jos ne maksut on ihan älyttömät... ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti