Elämä on taas ihanaa!

Jos olisin oikein perinteinen, toteaisin kenties että parasta uudessa työpaikassa on säännöllisten työaikojen mukanaan tuomat säännölliset viikonloput. Voi sitä perjantai aamun riemua kun tajusin, että on perjantai ja viikonloppu siintää edessä. Kokonainen viikonloppu vapaata! Lauantai ja sunnuntai yhteistä aikaa Justinin kanssa, ei kummoisempia suunnitelmia ja aikaa hoitaa kaikenlaisia asioita. Kehtaan väittää, että vain epäsäännöllistä vuorotyötä tehneet tietävät kuinka nautinnolliselta säännöllinen arki, työn ja viikonloppuvapaan vaihtelu tuntuu.

Koska meillä on ollut ihanan rentouttava viikonloppu, ei kerrassaan mitään ihmeellistä, mutta silti riittävästi kaikkea että jaksaa taas tulevan viikon.  Perjantaina saavuin töistä kotiin valmiiseen ruokapöytään, pinaattilasagnea ja kylmää rose-viiniä. Ihanaa! Lauantaina tehtiin tulevan viikon ruokaostokset, kierrettiin muutamat muut kaupat keskustassa (pari uutta puseroa töihin olisi kiva saada..) mutta mitään ei löytynyt. Käytiin vyöhyketerapiassa molemmat, mikä oli mulle täysin uusi tuttavuus. Mielenkiintoista ja miellyttävää, oli ensimmäisen käynnin lopputulos. Illalla skypetin Tuulian kanssa, oli mukava kuulla Kanadan kuulumisia. Sen lisäksi Justin kokkasi herkkuruokaa, jättikatkarapuja chilillä ja valkosipulilla. Ai niin, leivoin kasan herkkukeksejäkin Justinin pyynnöstä ja niitä on nyt nautittu keksi kerran kahdessa tunnissa -vauhdilla. 

Tänään aamulla kun avasin verhot, niin maailma oli ihan harmaa ja sateinen. Oli siis hyvä syy kömpiä takaisin sänkyyn ja lukea kirjaa pari tuntia. Alunperin oli suunnitteilla että lähdettäisiin käymään lähellä olevassa Outlet-keskuksessa, mutta tuntui paljon kivemmalta viettää kotona kalsaripäivää. Pakolliset asiat kuten pyykinpesu ja viikkosiivous on tullut tänään hoidettua vähän toisella kädellä, yleensä jaksan aina stressata siivouksesta mutta nyt totesin että pikainen imurointi ja vessojen siivous saa riittää. Ja kukkien kastelu ennen kuin ne raukat kokonaan kuolee :) Nyt kypsyttelen pitaleipä-taikinaa, parin tunnin päästä tehdään falafeleja ruoaksi ja sopivat hyvin vihannesten kanssa noiden pitaleipien sisään. Vielä kun saisi vähän kudottua, katsottua telkkaria/leffaa ja luettua lisää kirjaa, niin rentouttava paketti on kasassa.

Mutta yllätys yllätys, parasta uudessa työpaikassa (katso postauksen alku) ei suinkaan ole ihanat säännölliset viikonloput, niin ihania kuin ne onkin :)

Yhtä yksittäistä, ultimate parasta asiaa on ihan mahdoton nimetä tai löytää. Tässä huikeassa alkuhuumassa olen nimittäin täysin rakastunut uuteen työpaikkaani, itse yritykseen, työkavereihin ja koulutukseen. Tiedostan kyllä, että myöhemmin varmasti tulee myös einiinmukavia asioita eteen, mutta nyt vaan nautin tästä tunteesta. Siitä kuinka onnellinen ja iloinen olen, että vaihdoin työpaikkaa. Kuinka hyvältä kaikki vaikuttaa uudessa työpaikassa. Kuinka ihania uudet työkaverit on ja kuinka mahtava kouluttaja meillä on.

Meillä on koulutusta edessä melkein kaksi kuukautta, mutta tuohon jaksoon sisältyy monenmonta hetkeä myös siellä osastolla, jossa tulevaisuudessa olen töissä. Periaatteessa jo parin viikon päästä päästään ensimmäisen kerran tositoimiin, ohjatusti ja valvotusti tottakai, mutta silti. Koulutus alkoi virallisesti maanantaina ja jo viikon aikana uutta tietoa yrityksen tuotteista, käytettävistä ohjelmista, yrityksestä itsestään ja käytännön asioista on tullut valtavasti. Maanantaina kukaan meistä ei vielä osannut käyttää ohjelmaa, jolla tullaan työskentelemään. Perjantaina jokainen jo onnistui tekemään yksinkertaisia varauksia jne. Tahti koulutuksessa on kova ja omaksuttavan tiedon määrä valtava, mikä tekee siitä samalla mielenkiintoista sekä todella haastavaa. Ja vihdoinkin tuntuu, että pääsen käyttämään taas kunnolla aivojani ja haastamaan itseäni. Se kun ei tuossa edellisessä työssä oikein onnistunut.

On uskomatonta, kuinka paljon enemmän nautin tästä kuin aikaisemmasta työstäni. Aamuisin olo ei tunnu väsyneeltä ja lähden töihin todella mielelläni. Myöskään pitkä työmatka ei ole tuntunut lannistavalta. Olen vain innoissani menossa. Päivät koulutuksessa kuluvat todella nopeasti ja oikeastaan vasta kotiin tullessa ymmärtää, kuinka pitkä päivä on oikeasti takana. Justin jaksaa ihmetellä, kuinka erilaisella tuulella olen nyt kuin aiemmin. Aiemmin kun tulin töistä kotiin, olen lähes aina kiukkuinen ja väsynyt, vittuuntunut kaikkeen mahdolliseen. Nyt saatan olla väsynyt, mutta silti hyvällä tuulella.

Nyt tämän äklöpositiivisen postauksen (ihan ok, jos oksettaa) jälkeen siirryn jatkamaan tätä ihanaa sunnuntaita.

Source