Tweede sollicitatiegesprek aka toisella kierroksella ollaan..

Kun viime viikon perjantaina sain kutsun työhaastatteluun, olin ihan innoissani ja laadin heti toimintasuunnitelman. Tosin toimintasuunnitelma tässä vaiheessa tarkoitti lähinnä ostoslistaa..

Olen jo useammasta lähteestä kuullut, että Hollannissa työhaastatteluun kuuluu aina mennä puku päällä tai muuten mahdollisimman siististi ja ammattimaisesti pukeutuneena. Riippuen firmasta työhaastatteluun voi mennä pukeutuneena business casual -tyyliin, mutta farkkuja ei suositella ja jos haluaa pelata varman päälle niin puku on aina hyvä valinta.

Kävin siis heti perjantaina vaatekaappini läpi ja totesin, että tarvitsen uudet mustat housut, uuden paidan ja mustat matalat avokkaat. Jakkuja löytyy useaan lähtöön, mutta päädyin malliin, joka on vain aavistuksen pidempi kuin muut ja näyttää parhaimmalta kiinni ollessaan. Jakuista siis se, joka on kaikkein konservatiivisin ja jota olen aiemmin käyttänyt työskennellessäni samanlaisessa asemassa.

Hain työhön hotelliin, jossa perustyövaatetus on eräänlainen univormu. (En voinut uskoa, että tuo sana on oikein ja oli pakko tarkistaa googlella.. näin se suomen kielen taito rapistuu..)
Halusinkin näyttää haastattelussa ihmiseltä, joka voisi vaatetuksensa puolesta jo työskennellä firman palveluksessa.

Kuva

Löysin onneksi lauantaina kaikki tarvitsemani ja maanantaina asun kokoaminen oli helppoa :)
Valkoinen kauluspaita, vihertävä silkkihuivi, puvun takki, mustat suorat housut ja matalat mustat avokkaat. Lisäksi tukka nutturalla ja neutraali meikki.

Kuva

Haastattelussa ei kysytty kovinkaan vaikeita kysymyksiä ja toin mielestäni hyvin esille sen, mitä haluan nyt ja tulevaisuudessa. Pystyin onneksi olemaan hyvin rehellinen ja haastattelu tuntui enemmänkin mukavalta juttutuokiolta. Lisäksi sain kierroksen hotellissa ja hieman enemmän tietoa paikasta muutenkin.

Haastattelun lopuksi hotellinjohtaja sanoi, että haluaisi mielellään uuden haastattelun, jossa olisi myös paikalla mahdollinen tuleva esimieheni. Sanoi soittavansa siitä seuraavana päivänä, iltapäivän aikana.

Kuva

Kun eilen puhelin ei ollut soinut seitsemään mennessä illalla, olin jo melkein epätoivoinen, koska olin varma että hän soittaisi! Puoli kahdeksalta puhelin sitten soi ja kysyivät josko voisin tulla toiseen haastatteluun torstaina iltapäivällä.

Ei ole vielä varmaa, että tulisin palkatuksi mutta tuntuu positiiviselta päästä edes näin pitkälle. Ja tänään, sähköpostitse saapuneet muutamat hylkäyskirjeet muista hakemistani työpaikoista, eivät edes tunnu niin pahalle ;)