Nyt kesällä mun työpaikalla on hiljaisempaa kuin ns. työkuukausina. Hotelli on ehkä profiloitunut enemmän kokouspaikaksi ja vapaa-ajan matkustajille ei ole niin kauheasti aktiviteetteja. Pyöräilijöitä tosin riittää, tietysti :) No joka tapauksessa hiljaisemmat kesäkuukaudet tarkoittaa myös vähemmän työtunteja (ja vähemmän palkkaa, auts.. ), joten työvuoroja on per viikko noin 3. Täyttää siis just työsopimuksessani olevat 20h..
Mutta kevennetyt työviikot ja vihdoinkin tänne saapunut kesä.. ihan kuin olis lomalla! Vapaina aamuina saa nukkua pitkään ja sitten syödä aamupalaa takapihalla. Piha kun on viimeinkin sellaisessa kunnossa, että siellä viitsii olla + meillä on puutarhahuonekaluja! On aikaa nauttia auringosta ja lukea kirjoja. Tosin kutominen on taas jäänyt vähemmälle.. mun piti niin tehdä uudet sukat, mutta ne on nyt ainakin 2kk jo maanneet villalankalaatikossa.
Lauantaina käytiin paikallisessa hevostapahtumassa fiilistelemässä. En missään nimessä haaveile hyppäämisestä tai kouluratsastuksesta, enkä ainakaan kilpailemisesta!, mutta on se huippua, kuinka jotkut osaa. Pyöräiltiin myös lauantaina meidän mittapuulla huimat 32km (kun normaalisti meidän lenkkien pituus on 9-14km), mutta täällä sitä ei kukaan oikein pidä ihmeellisenä. Pyöräilykin on täällä urheilua vain silloin, kun on sellainen huippuohut ja kevyt maantiepyörä, pyöräilee pyöräilyvaatteet päällä, vauhtia on aina vähintään 25km/h ja päivämatkana vähintään 50km. Siinä kalpenee meikäläisen pyörälenkit :) Täällä ei siis oikeastaan voi sanoa harrastavansa pyöräilyä, ellei ole tuota yllämainittua sarjaa.
Huomenna on ensimmäinen ratsastustunti! Olen innoissani ja kauhuissani yhtäaikaa.. olen jo pyöritellyt ties minkälaisia skenaarioita päässäni ja nähnyt painajaisia siitä, kuinka joudun hevosen linttaamaksi johonkin pilttuun kulmaan. Toivottavasti on huomenna kärsivällinen opettaja, joka jaksaa neuvoa kädestä pitäen.. muuten voi tulla pupu pöksyyn koko harrastuksen suhteen!
Varattiin myös lennot Suomeen, vähän puskista tuli tuo ja melkein suunnittelematta. Olin kyllä hakenut lomaa syyskuun ekalle viikolle, mutta olin varma ettei sitä myönnetä, ennen kuin ovat päättäneet että jatketaanko työsopimusta vai ei. Työsopimuksesta keskustellaan virallisesti vasta elokuun ekalla viikolla, mutta loma tuli. Joten vähän riskillä lähdetään nyt reissuun, kun voi olla että ei sitten kuitenkaan ole töitä ja viimeisetkin pennoset kuluu lomalla. Mutta sen näkee sitten. Ja on ihana päästä Suomeen :) Syömään suomalaisia ruokia, uimaan ja saunaan, näkemään ystäviä ja sukulaisia! Lennot oli myös yllättävän halvat. Amsterdam-Tampere-Amsterdam 199 euroa per nenä. Ei olla aiemmin lennetty Tampereelle, mutta sukulaiset on todenneet sen hyväksi vaihtoehdoksi ja Justin totesi, että hän ei kyllä enää kituuta sitä kamalaa bussimatkaa :D Kieltämättä ne Paunun Express-vuorot ei olleet kauheaa herkkua. Turhan tutuiksi tulivat vuosien varrella.
Vaikka mitään ihmeellistä ei ole tapahtunut (paitsi että aurinko paistaa ja on lämmintä!), niin on ollut jotenkin rennompi ja parempi fiilis. Pitäis aina muistaa, ettei ne asiat ainakaan stressaamalla miksikään muutu. Tai sitten
tämän vanhenemisen myötä, musta tulee pikkuhiljaa seesteisempi, rauhallisempi ja sopuisampi :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti