Perspektiiviä arkeen ja omaan tyytyväisyyteen työelämässä

Puhuin keskiviikkona hollannin tunnilla irakilaisen/iranilaisen (miksi näitä on niin vaikea erottaa/muistaa) miehen kanssa, koska normaalisti vieressäni istuva liettualainen/latvialainen (taas sama juttu!) nainen ei ollut tunnilla. Kyseinen mies on asunut jo vuosia Hollannissa, mutta sai ensimmäisen "oikean" työpaikan noin 2,5 vuotta sitten. Sitä ennen hän kävi erilaisilla kursseilla ja sai erilaisia avustuksia. Nykyisessä työpaikassaan hän on uitzendbureaun eli välitysfirman kautta. Työpaikkana on tehdas, joka valmistaa ranskalaisia perunoita. Ilmeisesti noihin tehdastöihin palkataan vain välitysfirmojen kautta ja yleensä ulkomaalaisia. Nyt mies opiskelee työnsä ohella, jotta voisi joskus tulevaisuudessa päästä tehtaan sisällä työnjohtajan tehtäviin. Silloin työ olisi vähemmän raskasta, fyysisen työn lisäksi osa työstä olisi myös tietokoneen takana istumista, muiden johtamista ja työn suunnittelua. Mies on (ulkonäöltään) jo melko vanha, joten hän ponnistelee kovasti sen eteen, että joidenkin vuosien kuluttua työnteko olisi helpompaa. Työuraa kun on kuitenkin jäljellä.. virallisesti Hollannissa pääsee eläkkeelle 67-vuotiaana (jotkut tietysti aikaisemmin niin kuin Suomessakin), mutta esimerkiksi omalla kohdallani (nyt olen 25-vuotias) veikkaan, että työura päättyy reilusti yli seitsemänkymppisenä. Vuorotyö tehtaassa on raskasta ja kuluttavaa. Mies kertoo olevansa lähes aina väsynyt, koska tehtaan rytmiin on vaikea sopeutua. Jos muistan oikein, hän sanoi tekevänsä 2 aamuvuoroa, 2 päivävuoroa, 2 yövuoroa ja olevansa sitten 3 päivää vapaalla.

Mies kyseli tarkkaan koulutuksestani ja siitä, minkälaista työtä teen nyt. Hän ihmetteli myös, miksi teen työtä, joka on selkeästi tarkoitettu paljon vähemmän koulutetuille.

Työskentelen hotellin F&B tiimissä. Käytännössä tarjoilijana. Hotellin aamupala, kokoustarjoilut, kokouslounaat, kokousillalliset, juhlat, hotellin ravintola, terassi ja erilaiset tapahtumat. Olen opiskellut matkailun restonomiksi, eli amk.
Käytännössä siis olen omalla alallani (mikä on plussaa!), mutta vaan vähän "vääränlaisissa" tehtävissä.

"Johtajaksi" ei pääse ilman kokemusta ja esimerkiksi saman firman sisällä "uran" luominen vaatii sen, että aloittaa "pohjalta" ja tekee kaikenlaista matkan varrella ennen kuin päätyy johonkin asemaan. Tai näin ainakin mun oma järkeni ja kokemuspohjani sanoo. Saa tottakai olla eri mieltä.

On myös mielenkiintoista, että olen aina ajatellut itseäni "uraihmisenä", mutta tällä hetkellä olen hyvinkin tyytyväinen siihen, että olen työntekijä. 

Omaan työtyytyväisyyteni vaikuttaa hirveän paljon se, että hotelli/yritys, jossa olen töissä, on melko pieni. Työyhteisö on tiivis ja huippuporukkaa. Yritys selvästi haluaa pitää huolta työntekijöistään ja näen päivittäin "johtotiimin" jäseniä työn lomassa. Hotellin GM (general manager) on mukava, lämminhenkinen mies, joka aina jaksaa vaihtaa muutaman sanan ja kysellä kuulumisia. Keneltä tahansa voi pyytää apua ja kun apua tarvitaan, puvuntakit heitetään nurkkaan. Olen nähnyt hotellin GM:n tarjoilemassa sekä avustamassa keittiössä. Operations manager, joka on ravintolapäällikön yläpuolella, menee tarvittaessa tiskaamaan ja juoksee aina apuun kun tarvitaan.

Ennen kaikkea näen oman työpaikkani ympäristönä, jossa on mahdollisuus oppia paljon alasta. Kehittyä ammattilaiseksi, jolla on kokemusta erilaisista tilanteista. Tämän hotellin/yrityksen johtamistyylissä on paljon hyvää esimerkkiä muillekin firmoille.

Vaikka joskus työ tuntuu raskaalta, niin olen tyytyväinen..
Sain töitä 3 kuukauden hakemisen jälkeen, sen sijaan että olisin ollut vuosia tekemättä mitään.
Sain töitä, vaikka aika on taloudellisesti hyvin epävakaa.
Sain töitä, vaikka olen ulkomaalainen ja hollannin kielitaitoni vaatii vielä paljon harjoitusta.
Olen yrityksen omilla palkkalistoilla, en välitysfirman kautta.
Palkkani on kohtuullinen, eikä suinkaan minimipalkka.
Saan tehdä töitä sisällä, mukavassa työympäristössä ja vaikka työ on ajoittain fyysisesti raskasta, kuormitus ei ole jatkuvaa.

Kyllä näitä syitä löytyy ja siksi mietinkin, että miksi ajoittain tulee semmoinen tunne, että pitää puolustella omaa työtään muille? Ihan kuin tämä olisi jotenkin vähemmän arvokasta. Tai ettei tämä ole minun arvoilleni/koulutukselleni sopivaa.

Kaikki on kuitenkin perspektiivistä kiinni, omat asiani ovat paremmin kuin monella muulla ulkomaalaisella Hollannissa tai esimerkiksi Suomessa.

Alunperin oli muuten tarkoitus kirjoittaa, mitä negatiivisia vaikutuksia työllä on ollut arkeen.. :) Mutta parempi ehkä kuitenkin näin! Kun asioita miettii vähän enemmän, niin päällimmäiseksi fiilikseksi jää kuitenkin tyytyväisyys, onnellisuus ja kiitollisuus.

Kuva