Ollakko vai eikö olla, kotirouva..

Aika usein musta tuntuu, että Hollanti on kotirouvien luvattu maa. Ainakin kun ajattelen ihan tavallista arjen pyörittämistä ja asioiden hoitamista.

Ostoksilla käydään päiväsaikaan, koska suurin osa putiikeista menee viideltä tai viimeistään puoli kuudelta kiinni. Supermarketit on säkällä kahdeksaan asti auki. Apteekki menee kiinni kello 17 ja on auki vaan maanantaista perjantaihin. Miten sinne pitäisi muka normaalina työssäkäyvänä ihmisenä ehtiä? Toisaalta apteekeilla on myös mahdollisuus kotiinkuljetukseen, mutta villi veikkaus, että vain samoina aikoina kuin apteekkikin on auki.

Koska sellaisia perinteisiä postikonttoreita ei käytännössä ole olemassakaan, aika usein netistä tilattaessa vaihtoehtona on  toimitus kotiin. Jos haluaa sen paketin saada, niin kotona pitää kytätä melkein koko päivä. Tai vaihtoehtona on, että kuljetusfirma tulee välillä 11-15 tai 15-19. Jos pääsee töistä kello 17, niin voi sormet ristissä toivoa että posti tulis vasta myöhemmin. Mutta yleensä kun pääset kotiin, niin ne on jo käyneet ovella. Jotkut firmat tosin toimittaa paketteja myös naapureille (paree toivoa että naapurussuhteet on kunnossa), josta ne voi sitten hakea. Joillakin firmoilla (ei kaikilla kuitenkaan) on mahdollisuus itse valita, että paketti toimitetaan lähimpään palvelupisteeseen, joka sijaitsee yleensä jossain kaupassa. Lyhyesti ja ytimekkäästi, parasta on kuitenkin olla kotona 24/7 jos haluaa saada paketin. Koskakohan ne hokais täällä noi smartpost-automaatit? Kauhean kätevää olis, ainakin jos sijoituspaikkana olis ne supermarketit, jotka on kahdeksaan asti auki? Tosin veikkaan että käytännön toteutusta vaikuttaa noin 10 eri Hollannissa toimivaa posti/kuljetusfirmaa. Joskus on vähän Itellaa ikävä.

Suurin osa ihmisistä olettaa, että nainen tekee töitä osa-aikaisesti. Kokoaikaisesti työskentelevä nainen on vähän kummajainen. Lähes jokainen uudesta työpaikastani kuultuaan on kysynyt jotain seuraavista: Kuinka monta tuntia viikossa? Minä päivinä viikossa menet töihin? Vastauksena 40h viikko maanantaista perjantaihin on poikkeuksetta aiheuttanut kauhistuneen ilmeen. Ai kamalaa, kuinka raskasta.

On yhteiskunnallinen oletus, että lasten syntymän jälkeen nainen jää kotiin. Ja on ainakin osa-aikaisesti kotona, niin kauan kun lapsi on noin 10-12v? Kouluhan täällä alkaa jo 4-vuotiaana, mutta iltapäivähoitoa ei ole (niin kauhean helposti tai halvalla saatavilla) ja yleensä keskiviikkoisin koulua on vain puolipäivää. On myös hyvin yleistä, että äiti hakee lapsena puoliltapäivin kotiin lounastamaan ja palauttaa sitten loppupäiväksi taas kouluun.

Ristiriitana tähän kuitenkin, että äitiyslomaa on vain 4kk ja kotiinjäämistä ei tueta yhteiskunnan puolesta rahallisesti niin kuin esimerkiksi Suomessa. Lasten päivähoito on kuulemani mukaan törkeän kallista ja hankala saada. Joten jos lapsi laitetaankin päivähoitoon ja äiti käy edes vähän töissä, niin töissäkäyminen ei taloudellisesti kannata penniäkään, koska kaikki ansaitut rahat menevät päivähoidon maksuihin. Kauhean kätevää.

Ja mitään oikeita faktojahan en tiedä, koska en ole äiti Hollannissa enkä myöskään innokas ottamaan selvää asioista, jotka ei ole vielä ajankohtaisia.

Yllykkeenä tähän vain toimi armoton sählääminen postifirmojen kanssa ja kun kävin aamupäivällä kaupassa, niin se oli ihan täynnä ihmisiä. Siis torstaina aamupäivällä..

Plus tilaamani talvitakki saapui tänään postissa, mutta nyt en osaa päättää pidänkö sen vai en. Se täyttää kaikki talvitakin vaatimukset, jotka tälle talvelle esitin. Lämmin ja käytännöllisen näköinen ja värinen, lisäksi siinä on huppu ja pari taskua. Mutta se ei kuitenkaan näytä just niin täydellisen oikealta kuin kuvittelin. Ja jos palautan sen, niin joudun ensin säätämään palautuksen kanssa ja odottamaan että rahat palautuu tilille.. ja sen lisäksi vielä kiertämään kakskymmentä vaatekauppaa ja sovittamaan talvitakkeja täällä +20 asteen lämmössä, enkä välttämättä löydä sen parempaa vaihtoehtoa.

Jotain eliittiongelmia mullakin. :)